6.9.2015
Sain ilon osallistua lauantaina Kunnallisjärjestön Pyhäjärven laivaristeilylle. Sää oli aurinkoinen ja toverihengessä keskusteltiin.
Ajankohtaiskatsauksen piti kansanedustaja Eero Heinäluoma. Kerron hänen terveisensä Suomen tämänhetkisestä poliittisesta tilanteesta niin kuin sisällön muistan.
Hallituksella ei taida olla tällä hetkellä oikein selvää tilannekuvaa siitä, missä nyt yhteiskunnassa mennään. Aloitteita tai pikemminkin hankkeiden aloituksia sinkoaa, mutta mitään ei tapahdu sen jälkeen. Tiedotustilaisuuksia pidetään ja kansalle kerrotaan ympäripyöreyksiä, joista ei ota pirukaan selvää. Tulevaisuuden ennustaminen on vaikeaa, mutta kyllä hallituksella pitäisi olla käsitys suunnasta, mihin ollaan menemässä.
”Uudistusministeri Vehviläinen kertoo tiedotusvälineille, että nyt on keksitty ikiliikkuja. Suomen asiat tulevat kuntoon, kun otetaan digitalisaatio käyttöön, uudistetaan hallinnon menettelytapoja ja puretaan kuntien velvoitteita. Näkisi vain ja kuulisi kolinaa!
Sosiaali- ja terveysuudistus onnistuu nyt tällä kerralla, vakuuttaa Juha Rehula. Siinä on nyt vain se paha puoli, että kaikista suurimmat ja vaikeimmat asiat on vielä ratkaisematta. Ne ovat rahoitus ja sote-alueiden määrä. Miten yhteen sovitetaan Kokoomuksen ajama monituottajamalli ja Kepun maakuntamalli. Maaliin pääsystä ei kannattaisi olla niin varma.
Hallituspuolueiden kansanedustajat ovat kuulemma synkkinä. Suomella menee huonosti. Eero oli sanonut eduskunnan kuppilassa heille, että hän tietää ratkaisun maan taloudellisiin ongelmiin. Yhteen ääneen kaikki olivat sanoneet: Kerro! Heinäluoma oli vastannut, että se on se viime eduskuntakaudella teidän neljä vuotta höpöttämä kasvurahasto, mihin se on unohtunut?
Perussuomalaisten vaalien alla antama lupaus, että Kreikkaan ei heidän ollessa vallassa lapioida euroakaan, unohtui kesällä heinäkuussa tyystin. Kreikalle hyväksyttiin kolmas tukipaketti, eikä yksikään persu älähtänyt Soinista puhumattakaan.
Valtionvarainministeri Stubbin tulisi tietää, että verotus on keskeinen elementti, millä voidaan pitää huolta siitä, että kansalaisten maksurasitus on oikeudenmukainen ja hyväksyttävä. Nyt on niin, että köyhiltä otetaan ja esimerkiksi maatalous on ainoa sektori, mistä ei leikata. Se on hallituksen kärkihanke, joka on naamioitu nimikkeen biotalous alle. Hallitus sijoittaa 300 miljoonaa sinne, jotta maanviljelijät voisivat investoida. Siitä ei seuraa muuta kuin peltohinnan nousua ja markkinoiden ylikuumenemista.
Työttömyys nousee ja ihmisiä potkitaan ulos työpaikoistaan. Kun työministeri Jari Lindströmiltä kysytään, mitä hallitus aikoo tehdä tilanteen helpottamiseksi, hän vastaa: ”Kyllä minä tiedän, miltä irtisanominen tuntuu, koska minulla on siitä omakohtaista kokemusta.” Se oli sitten siinä työttömät, muuta ei ole odotettavissa kuin teetä ja sympatiaa. Vielä kun Jari-setä osaisi kertoa sen, että miten työajan pidennys tuo Suomeen lisää työtä, olisi tosi hämmästyttävää. Nythän lisää työaikaa ovat vailla vain osa-aikaiset ja 0-tuntusopimuksella olevat, mutta heille ei sitä anneta.
Yleensä vaalien jälkeen hallituspuolueilla on muutaman kuukauden kuherruskuukausi kansalaisten kanssa ja oppositiopuolueet jäävät ajatuksissa taka-alalle. Mutta antaas olla kun koittaa joulukuu, tilanne saattaa olla ja onkin aivan toinen. Syksyllä päästään eduskunnassa oikein keskustelemaan ja leikkaukset alkavat purra kansalaisia toden teolla. Äiti ja oppositiopuolueet saattavat tulla monen persunkin mieleen. Silloin demareilla pitää olla tarjolla ymmärrettävä ja realistinen vaihtoehto nykymenolle. Luotamme Rauno Ihalaiseen, hän on sitä tarmolla valmistelemassa.
Pahalta näyttää. Hallituksella ei ole karttaa, jonka mukaan suunnistaa. Suomea eivät suuret puheet auta eivätkä vekkulit sutkaukset, vaan teot. Niittenkin tulisi olla kansalaisten enemmistön hyväksyttävissä ja demokraattisesti valmisteltuja. Oppia voisi ottaa 90-luvun alun Lipposen ykköshallituksen menettelytavoista, silloin saavutettiin heti alkajaisiksi mm. se kuuluisa yhteiskuntasopimus ja nostettiin Suomi suosta.
Esa Kanerva
