Me ollaan saatu Suomi sekaisin - hyvä meitä!




                                                                                                                                       14.9.2015

Kun hallitus on saattelemassa maatamme sekasortoon, astuu ulkoministeri Timo Soini julkisuuteen ja ilmoittaa, että EK ja SAK sekä muut keskusjärjestöt voisivat siivota jäljet. Sellainen paperi otettaisiin vastaan, jossa on etukäteen määritelty leikkaustavoite. Lopputuloksesta siirtyisi täydellinen vastuunkantovelvoite väistämättä hallitukselta ammattijärjestöille. Ja nöyryytyksen sietäminen. On siinä miehellä otsaa!

Perjantaina Suomi seisahtuu. Liikenne on seis, päiväkoteja on kiinni, satamat eivät ahtaa laivoja ja poliisitkin uhkaavat osoittaa mieltä. Paperia ei tehdä ja tehtaita ajetaan alas eivätkä sorvit laula metallitehtailla. Taisi tulla kokemattomille hallituksen ministereille yllätyksenä, ettei ammattiyhdistysliike jää seisomaan tumput suorina, kun sopimusoikeutta ollaan rajoittamassa. Perustuslaillisia ongelmiakin veikkaillaan puhumattakaan Kansainvälisen Työjärjestön ILO:n kanssa ratifioitujen sopimusten rikkomisesta.

Perustuslain kanssa ollaan napit vastatusten myös pakolaisten kohtelusta esitetyn sosiaaliturvan jakamista kahteen kastiin, pakolaisille huonompaa ja suomalaisille parempaa. Perustuslain käsitykset ihmisten yhdenvertaisesta kohtelusta ainakin alan professorien mielestä paukkuvat. Inhimillisessä katastrofissa kiintiöpakoilaisten vastaanotosta käyty hallituksen sisäinen kiistely vaikuttaa ulospäin aika nololta. Jos Saksa ottaa lähes miljoona pakolaista, Suomen vajaan viidentuhannen kiintiö vaikuttaa sangen kohtuulliselta.

Puolustusministeri Jussi Niinistö sooloilee kansliapäällikön nimityksessä ja on saanut ammattisotilaat takajaloilleen. Hän vetäisee pakasta mustapekan ja jyrää nimityksen läpi, jossa pätevä syrjäytetään heikoin perustein. Onkohan Jussille noussut päähän jokin kellertävä neste.

Helsingin Rautatien torille odotetaan tuhansia osanottajia, veikkaan lähempänä sataa tuhatta kuin viittäkymmentä tuhatta. Se on pienipalkkaisten rankka protesti. Jos ei ministerille viikon palkka merkitse mitään, niin lähihoitajalle se on sellainen lovi talouteen, että talous niiaa polvilleen. Ellei konsensusta Stubbin vastustuksesta huolimatta kaiveta areenalle, tämä mielenosoitus on vasta alkusoittoa ensi vuoden tai alkuvuoden -16 kahakoille. Tuolloin on satoja työehtosopimuksia katkolla. Niistä kaikista olisi hallituksen linjauksen mukaan jokaisesta neuvoteltava erikseen, koska keskitettyä tulopolitiikkaa ei ole mahdollista tässä ilmapiirissä tehdä.

Voi Suomi- neito parkaa! Se ei ole ansainnut täysin yhteistyökyvytöntä ministeristöä, joka ensitöikseen alkaa rettelöidä työtä tekevien kanssa. Nimenomaan haastamaan riitaa, eikä tehdä yhteistyössä aidosti kummallekin osapuolelle nieltävissä olevia ratkaisuja.

Esa Kanerva