TAMPEREEN TOIMINTAMALLIN
UUDISTAMISESTA 7.5.2015
¤ Kunnan roolin muuttuminen palvelujen
järjestämisessä ja tuottamisessa sekä muutosten vaikutukset kuntatalouteen?
Päättäjät
eivät voi seisahtua edes valtuustokaudeksi. On tehtävä koko ajan
toimintaympäristön arviointia, koska se muuttuu koko ajan. Strategiakaudeksi 4
vuotta on liian pitkä. On turha odotella hetkeä, jolloin olisi tyyntä.
Päättäjien asenteen muuttuminen voisi helpottaa tilannetta. Keskiössä on, että
päätösten tekijät hyväksyvät asiantilan. Kunta>< kuntalainen asiakkuuden
havainnointi, toimintaympäristön muutokset ja niihin reagoiminen, niin kuin
liike-elämässä, on tehtävä ajantasaisesti.
Vastaus
itse kysymykseen: Yhteiskunnassa on tapahtunut ja tapahtumassa kansalaisten käyttäytymisen
muutos ja turbulenssi, josta tämän päivän päättäjät ovat ymmällään. Menneitten
vuosikymmenten vahvojen sosiaalisten suhteiden ja yksilöitten kiinnittyminen
yhteisöön on vaihtunut nykyiseen yksilökeskeiseen ajatteluun ja asenteisiin
Siksi aiemmat kunnan toimintatavat eivät päde. Kunnan palveluilta vaaditaan yhä korkeampaa
laatua. Samalla rahavarat edellyttävät kustannustietoisuuden ja tehokkuuden
lisäämistä. Myös lainsäädäntö edellyttää julkisten hankintojen
kilpailuttamista. Useille kuntien palvelualoille onkin syntynyt merkittävää
yksityistä tarjontaa oman tuotannon rinnalle. Päättämättömyys siitä, miten
palvelut selkeästi järjestetään (julkinen sektori><yksityinen
sektori><Kela), on ongelma. Paikallisesti kuntien valtuustoille tulisi
lisätä harkintavaltaa siitä, miten palveluja voidaan tuottaa ja suhteuttaa
kunnan voimavaroihin, antaa valtaa arvioida vaikuttavuudeltaan tehokkain tapa
toimia ja valtakunnallisesti lainsäädännöllisesti purkaa vaikuttavuudeltaan
kyseenalaisia tehtäviä. Kaupungin oma tuotanto kaikella todennäköisyydellä
pärjää kilpailussa sekä taloudellisesti että laadullisesti.
¤
Sote-uudistus
On
lähdettävä liikkeelle sokkelista eli ketkä työskentelevät perustasolla
tehokkaasti ja tuottavasti Ammattikuntaiset privilegiot kuuluvat 1800-luvulle.
Kun pappien ja apteekkarien asettaminen kansakunnan kaapin päälle on saatu
järjellisiin mittoihin, olisi seuraavaksi saatava kuriin korkeasti koulutetut avainasemassa
olevat ammattikunnat. Ei ole mitään järkeä siinä, että lääkäriksi koulutetaan
ihmisiä niin vähän, että he voivat sanella omat työehtonsa. Lääkärin työ ei ole
niin vaativaa, kuin kansa tällä hetkellä olettaa. Sairaanhoitajiksi koulutetaan
ihmistä 4 vuotta. Hän kykenisi ottamaan monia lääkärille määriteltyjä töitä,
mutta niitä ei anneta, koska lääkäri saa niistä toimenpidepalkkion. Järjetöntä
johtamista tapahtuu koko ajan. Ei estä edes lainsäädäntö estä tehtävien
siirtämistä lääkäreiltä sairaanhoitajille, mutta kun kallispalkkaiset lääkärit
haluavat rahastaa. Samoin sairaanhoitajia tarvittaisiin vähemmän perustason
hoitotyössä, jota voisivat tehdä perushoitajat.
Sitten
itse asiaan. Minun mielipiteeni on se, että ainoa mahdollisuus tuottaa
sote-palvelut järjellisen kustannustehokkaasti olisi peruskuntamalli. Taitaa vain
olla niin, että se tulevaisuudessa Kepun johtamassa Suomessa se ei toteudu. Mutta
seuraavassa johtamisjärjestelmässä olisi valmistauduttava ottamaan kuitenkin johtava
rooli sosiaali- ja terveyspalveluiden muutoksessa, olkoon malli mikä tahansa.
Meillä olisi jo valmiina toimintamalli, jossa Oriveden sosiaali- ja
terveystoimi tuli mukaan Tampereen organisaatioon. Muiden kuntien mukaantuloon
tarvittaisiin ainoastaan kloonausta.
¤
Digitalisaatio
Mitä
se digitalisaatio sitten on? Se on pilvipalvelua, jossa ihmiset saavat/joutuvat
palvelemaan itse itseään tietokonevälitteisesti. Se tarjoaa oikeastaan
rajattomat mahdollisuudet, mutta myös omat vaaransa ihmisen yksityisyyden ja
tietosuojan kannalta, mutta on hallittavissa suojattujen yhteyksien avulla. Terveys-
ja sosiaalipalveluissa olisi otettava mallia läheltä eli Kelalta. Siellä on
panostettu hallittuun itsepalveluun. Melkein kaikki etuudet on saatavilla
kellon ympäri. Mutta tarjolla on myös henkilökohtaista palvelua. Väistämätöntä
muutosta tulee edistää, koska se palvelun saajalle helppoa ja
kustannustehokasta. Kunnan tulee kuitenkin huomioida väliinputoajat,
älyllisesti heikkolahjaiset ja ikänsä puolesta asiaan kykenemättömät.
¤
Kansalaisyhteiskunnanmuutos: osallisuus ja yhteisöllisyys
Minä
näen kansalaisyhteiskunnan yksilön itse itsestään ja lähiyhteisöstään
vastuullisena ihmisenä. Koska tällä hetkellä mennään aivan päinvastaiseen
suuntaan, on pyrittävä ja ainoana mahdollisuutena kasvattaa ihmisen omia
elämisen valmiuksia. Myös kunnan rooli jatkossa tulee olemaan se, että
vastuulliset ihmiset ja yksilöt sen jäseninä hoitavat itse omat asiansa melko
pitkälle. Kunta luo edellytyksiä, esimerkiksi kompensoimalla kustannuksia,
yhteisten asioitten hoitoon. Päätäntävaltaa on tuotava alemmaksi, koska kuten
edellä mainitsin, kuntalaiset haluavat itse olla päättämässä. Kunta päättää,
miten toimintaa järkevän suunnitelman mukaan tuetaan. Kansalaisyhteiskunta
huolehtii myös vanhuksensa, lapset ja muut apua tarvitsevat. Ketään ei jätetä
heitteille.
¤
Palvelutarpeiden eriytyminen ja muuttuminen
Ei
kansalaisten palvelutarpeet sinänsä mihinkään muutu, tarvitaan puhdasta vettä,
ajettavia teitä, hoivaa ja kulttuuria. Digitalisaaton myötä kunnalla on
mahdollisuudet tarjota paljon enemmän vaihtoehtoja kuin nykymallissa.
Yksilökeskeisyys lisääntyy ja solidaarisuus vähenee. Itsepalvelu lienee ainoa
mahdollisuus vastata yksilöllisiin tarpeisiin.
¤
Globalisaatio
Tämä
on suurempi haaste niin Tampereelle, Suomelle kuin koko Euroopalle. Miten
taistella sellaisia yhteiskuntien kanssa, jossa tehdään 12 tuntia töitä 6
päivänä viikossa ja palkkakulut ovat murto-osa meikäläisestä palkkatasosta.
Ainoa mahdollisuus on ”viisas yhteiskunta”, jossa koulutuksen ja tutkimuksen
kautta hankitaan sellainen osaaminen, joka ei ole bulkkitavaraa. Toisaalta työn
tekeminen on kansalaisvelvollisuus, josta ei voi laistaa, jos työtä on
tarjolla.
¤
Onko Tampereella pormestarimalli myös jatkossa?
En
ala populistiksi ja ehdota kansan valitsemaa pormestaria. Valtuusto valitkoon ammattijohtajan
eli kaupunginjohtajan, puoluepoliittinen sitoutuneisuus ei ole este, mutta
lieneekö millään valtuustolla varaa valita epäpätevää! Itse asiassa Tampereella
on tälläkin hetkellä kaupunginjohtaja, nimike on vain johtaja. Pormestari
toimii hänen rinnallaan poliittisena johtajana. Samanlainen yhdistelmä voisi
mielestäni jatkaa.
¤
Minusta tilaaja-tuottaja-mallissa on enemmän positiivista kuin kielteistä. Se
on tuonut kustannustietoisuuden ja vertailtavuuden organisaatioon.
Tuotantoalueiden erilaisuus olisi paremmin otettava huomioon. Jos ei ole
toimivia markkinoida, ei niitä kunnan väkisin kannata luoda. Sote-palveluissa
on otettava huomioon valtakunnalliset linjaukset tuottamisesta ja palveluiden
järjestämisestä. Eli tilaaja-tuottajamallin riisuttu versio käy. Ja
Sote-uudistus riisuu ja vähentää kaupungin organisaatiossa automaattisesti sekä
tilaamista että tuotannon johtamista johtokuntien kautta.
¤
Miten asiakaslähtöisyyttä ja elämänkaariajattelua tulisi uudistaa?
Tilaaja-tuottaja-malli
on oikeilla jäljillä. Siinä prosesseja on pyritty yhdistämään toimintoja eri
tuotantoalueiden välillä. Parempaan lopputulokseen ehkä päästäisiin
yhdistämällä prosessien hallintoa ja tilaajia. Elämänkaariajattelua voisi tuoda
enemmänkin tilaamiseen, koko kuntalaisen elämän hallintaan liittyviin päätöksiin
ja tuotantoa vahvistaa lisäämällä johtokuntien vastuita. Mutta mikä on sitten
se omistajan rooli? Se on tällä hetkellä virkamiesvaltaa parhaimmillaan. Samat
virkamiehet esittelevät asiat Lijalle ja esittävät tulostavoitteet johtokunnille,
usein samasta esittelystä ja tilaaja istuu välissä rahasäkin päällä. Toiminta näkyy sekavana johtamisena tuotannossa.
¤
Pormestari ja apulaispormestarimallista yleensä
Siirrytään
takaisin ammattijohtajiin ja heidän rinnallaan voisi työskennellä isompien
ryhmien johtajat palkattuina kokopäiväisesti ja pienempien ryhmien johtajat
suhteessa edustettavuuteen. Olkoon heidän nimikkeensä sitten mikä tahansa. Poliittisten
johtajien rooli asioitten valmistelussa ja päätöksenteossa sovittaisiin johtosäännöillä,
kuten tähänkin asti. Tämä järjestely vahvistaisi kuntalaisten mahdollisuuksia
osallistua päätöksentekoon demokraattisesti valittujen päättäjien kautta. Kaupungin
keulakuvana ja edustajana toimisi edelleen pormestari.
¤
Kuntalaisen rooli
Tulevan
yhteiskunnan kansalaisen on pakko
nykyistä aktiivisempi ja enemmän itsestään vastuuta ottava. Näen omassa
työssäni täysin työhaluttomia ihmisiä, jotka ”sairastuttavat” itsensä välttelemällä
tietoisesti niitä terveydenhuollon ohjeita, mitä annetaan. Uskallan väittää,
että eläkehakuinen, noin alta nelikymppinen ihminen, joka kärsii
liikuntaelinvaivoista, verenpaineesta ja sokeritaudista sekä painaa toista
sataa kiloa, tekee tietoisesti valinnan, haluaako hän työskennellä ja elää
terveenä vai heittäytyä harhaan onnellisesta elämästä eläkkeellä tai
sosiaaliturvan varassa. Kuntalaisten on asumisyhteisössään ja kaupunginosissaan
otettava enemmän vastuuta ympäristön siisteydestä, riitojen ratkaisusta ja
turvallisuudesta. Turvallisuuteen liittyy myös vanhusten perään katsominen ja
lasten kasvatus, rajojen opettaminen. Näihin kunta osoittaa tarvittavat
taloudelliset mahdollisuudet. Ja varmaan on paikallaan isoista taloudellisista
hankkeista käydä neuvoa antava äänestys. Se on puolueiden oma taidonnäyte
kanavoida ihmisten mielipiteet tahtomalleen kannalle.
Esa Kanerva