Tamperelaiset ja "Iitin Tiltu" 8.5.2015
Tamperelaiset haikailevat talvella lumesta puhdistettuja Pispalan portaita ja kesällä siistejä, kävelykunnossa olevia jalkakäytäviä. Entisen Puiston, nykyisen Infran työtekijät ne ovat menneinä vuosina siistineet. Pienellä palkalla sekä kiitoksella he ovat eläneet ja tekivät ammattiylpeästi työtään. Nyt heitä ei juuri ole kaupungin palkkalistoilla.
Nykyinen tamperelainen tilaaja-tuottaja-malli ja markkinatalous eivät ole mielestäni itsessään tuoneet euroakaan lisää tamperelaisille tuotettuihin palveluihin, vaan se on toiminut rahansiirtovälineenä elinkeinoelämälle. Palveluiden käyttäjät huomaavat sen nyt esimerkiksi teiden huonona kuntona. Se näkyy palveluiden heikentyneenä laatuna, joka on yritysten katteen, kilpailutusten sekä laadunvalvonnan hinta. Tilaaja-tuottaja-malli joutaa siis mennä!
Yhtä järjetöntä ajattelua ovat suunnitelmat kunnallisista osakeyhtiöistä terveydenhuollossa. Suunnitelmien takana ei voi olla muuta kuin raadollisia tarkoitusperiä. Terveydenhuollosta ei saa tehdä rahantekovälinettä millekään ammatti- tai intressiryhmälle. Tavallisen tamperelaisen on turha kuvitella, että asiakas voittaisi palvelutuotannon yksityistämisessä. Julkisen palvelun ei tarvitse tuottaa voittoa, mikä taas on osakeyhtiölain mukainen yrityksen ainoa tehtävä.
Palvelusetelijärjestelmän avulla tehdään erikoissairaanhoitoon ja vallankin osakeyhtiömuodossa tavallisen kansalaisen ohituskaista.
Tämä tietysti jyrkästi kiistetään. Tamperelaisten mahdollisuudet ohjeistaa tai hallinnoida yksityistä osakeyhtiötä ovat hyvin rajalliset. Yhtiö tekee, mitä lystää. Puhuttakoon ns. omistajaohjauksesta, mitä tahdotaan. Omistajaohjaus on aina vallassa olevan poliittisen eliitin hallussa ja tavallisen tamperelaisen ulottumattomissa. Ja osakeyhtiön osakkaathan haluavat tehdä rahaa ja tuottaa palveluja niille asiakkaille, joilla on varaa maksaa.
Onhan meillä ns. hoitotakuu kaikille kansalaisille. Niin, on meillä myös tällä hetkellä perustuslain turva turvalliseen asuinympäristöön. Toteutuuko se?
Onko kansalaisten hyvinvointi alisteinen voitontavoittelulle?
Esa Kanerva
