10.11.2020
Huomasin aamulla herääväni Kainuussa. Vaimon lomaviikko tuli
yllättäen ja pyytämättä. Liikkeellehän sitä oli ollut lähdettävä. Mutta voihan sitä
Tampereen ulkopuolellakin kirjoitella ja ihmetellä maailman menoa.
Ja hämmästelty tietenkin on, ei vähiten Amerikan touhua.
Trump sai lähteä äänestäjien tahdosta. Nyt soisi uuden presidentin noudattavan
pöytätapoja ja kunnioittavan muitakin ihmisiä kuin itseään. Nähtäväksi jää,
täytyykö Donald kantaa Melanien kanssa ulos Valkoisesta talosta vai suostuuko
kävelemään itse. Valtion kustantama helikopteri pörrää vielä hetken, oma
kopteri on kuulemma myynnissä. Eihän se jatkossa auta hänenkään kuin tyytyä
tavallisten kuolevaisten kulkumuotoihin, tai tavallisten rikkaiden ihmisten.
Suomessa olen seuraillut sote-uudistuksen kommentointia ja
kompurointia. Lähtökohdat ovat selvät. Uudistusta tarvitaan, koska työikäisten
määrä vähenee ja hoivan tarve lisääntyy. Nykyisellä tavalla hoidettuun terveydenhuoltoon
ei ole varaa, koska kulut ovat nousseet nopeammin kuin verotulot. Sekin on
faktaa, että menot tulevat nousemaan, tehtiin mitä tahansa.
Uudistuksen voimaan tuloa edeltävien vuosien -21 ja 22
taloudenpidon vaatimuksia en oikein ymmärrä. Ns. muutosrajoitin on säädetty
siten, että em. vuosien sote-menojen perusteella lasketaan tulevien vuosien
valtionosuuksien perusteet. Jos kunnassa sote-menot nousevat tai laskevat, ne
leikkaavat tai lisäävät, sote-lain voimaan tulon jälkeisten vuosien
valtionosuuksia. Kunnissa pannaan varmasti kaikki kehittämisen jarrut päälle ja
suu säkkiä myöten sote-palveluissa tulevat kaksi vuotta.
Maakuntiin jaetaan rahaa jatkossa palvelutarpeen
perusteella. Mitä sairaampia ihmiset ovat, sitä enemmän rahaa kunta saa. Ei
oikein käy järkeen. Tilanne pitäisi olla juuri päinvastoin. Kun kunta hoitaa
asukkaansa hyvin ja sairastavuus on keskimääräistä pienempää, siitä pitäisi
palkita. Ehdotettu malli ei ainakaan kannusta uudistamaan palveluja. Tuo
palkitseminen voisi merkitä rahaa esimerkiksi ennaltaehkäisevien palvelujen tuottamiseen.
Lainsäädännön arviointineuvosto arvioi sosiaali- ja
terveydenhuollon järjestämislakia kauniisti sanoen hieman sekavaksi ja vaikutusarvioinneiltaan
puutteelliseksi. Erityisesti arviointineuvostoa arveluttaa maakuntien talous ja
valtiolta tuleva täysi rahoitus. Aina kun rahaa tulee jostakin organisaation
ulkopuolelta, se sisältää riskejä. Miten käy julkisen talouden kestävyyden
muutoksen jälkeen?
¤¤¤¤¤¤
Valtuustoryhmän tilannetta kommentoi Jukka Gustafsson
Aamulehden haastattelussa. Tosiaan neuvotteluja on käyty ja asiaa vatkattu eteen
ja taakse moneen otteeseen. On käytetty selvitysmiestä ja haastatteluja,
hakemuksia ja yhteenvetoja. Tärkein on puuttunut, motivaatio. Eivät eronneet
voi yksin sovintoa tehdä ja pyytää anteeksi kumartamalla maata syvemmälle.
Tarvitaan siinä toisenkin osapuolen tahtotilaa. No, paraneehan siinä nykyisten
valtuutettujen suhteellinen mahdollisuus tulla uudelleen valituksi, jos
eronneet jätetään ehdokaslistan ulkopuolelle. Listan ratkaisee edustajisto.
Demareilla pyyhkii nyt lujaa Tampereella, ei olla köyhiä eikä kipeitä. Viisikon
viime vaaleissa saama runsas 11 prosenttia demareitten äänipotista ei merkitse
tänään mitään! Nykyinen demariryhmä on oikeassa tiedottaessaan, että vaalit
ratkaisevat, ketkä jatkavat tulevassa demariryhmässä. Tässä vaalikaudella
yhtenäistä ryhmää ei synny!
Esa Kanerva
