6.10.2020
Ihminen oirehtii, hänellä on huolia ja ongelmia elämässään. Hän hakeutuu terveysasemalle valittamaan pahaa oloaan. Vastaanottotilanne on aika tyypillinen terveyskeskuslääkärille. Aikaa on kaksikymmentä minuuttia, pitää ratkaista asiakkaan hoito epämääräisiin vaivoihin ja valituksiin. Lääkäri saattaa kirjoittaa mielialalääkereseptin tai lähetteen jonnekin. Asiakas palaa kotiin pettyneenä, koska hänen elämäntilanteeseensa ei nyt pilleri auta. Pikemminkin hän olisi tarvinnut apua työttömyyden johdosta syntyneeseen omaan taloudelliseen tilanteeseensa. Tämä kuvitteellinen lääkärissäkäynti toistuu maassamme päivittäin, veikkaan satoja kertoja. Vika ei ole lääkärissä, vaan kysymyksessä on systeemin häiriötila. Nykyinen terveydenhoidon organisointi synnyttää häiriökysyntää, joka syntyy, koska oikeita asioita ei ratkaista oikeaan aikaan oikealla tavalla.
Edellisessä esimerkissä systeemin ongelmana on käytettävissä oleva aika. Lääkärillä ei ole mahdollisuuksia oikea-aikaisesti selvittää asiakkaan todellisia syitä vastaanotolle hakeutumiseen. Käynti olisi ollut potilaan asian ratkaisemisen ja etenemisen kannalta vaikuttava, mikäli lääkäri olisi tehnyt laajan taustaselvityksen asiakkaan elämäntilanteesta. Samalla olisi selvinnyt työttömyydestä aiheutuneet taloushuolet ja angsti. Lähettämällä hänet esimerkiksi sosiaalityöntekijän juttusille kertomaan talousmurheistaan, olisi toimeentulon aiheuttamaan ahdistukseen voitu löytää ratkaisu. Vielä parempi tilanne olisi, jos systeemi kykenisi varamaan ajan heti ko. työntekijälle. Esimerkkipotilas todennäköisesti kippuroi ongelminensa kotona ja varaa ajan uudestaan lääkärille, koska paha olo ei ole helpottanut. Tässä systeemin huonosti hoitamassa esimerkissä aiheutettiin tarpeetonta häiriökysyntää organisaatiolle, joka on kallista ja asiakkaan kannalta turhauttavaa.
Toisen esimerkin tarjoaa Hermanni Hyytiälä Ylen verkkouutisissa. Hän jäi leskeksi ja neljän lapsen yksinhuoltajaksi 7 vuotta sitten. Hän sai sairaalasta evääksi syöpään kuolleen vaimonsa kuolintodistuksen, ei muuta. Voitte kuvitella, minkälaisessa elämäntilanteessa hän oli, kuin soutuvene keskellä valtamerta. Ei kukaan meistä kuolemasta järkyttyneenä osaa rationaalisesti ajatella, mitä tässä tilanteessa pitäisi tehdä. Systeemi petti pahemman kerran eikä kukaan ottanut koppia apua tarvitsevasta. Onneksi tilanne selvisi vähin erin isän avustuksella ja kotiin saatiin kodinhoitoapua. Tästä voitiin lähteä eteenpäin ratkaisemaan muita ongelmia. Hermanni Hyytiälä tekee parhaillaan väitöskirjaa häiriökysynnästä.
Sote-uudistusta odotellessa ja valmisteltaessa huomio on kiinnittynyt palveluiden kysynnän tyydyttämiseen, ei niinkään palveluorganisaatioiden kyvykkyyteen ja hoidon vaikuttavuuteen. Tämä on vahinko, koska pelkästään tarjonnan tehokkuutta lisäämällä terveydenhuollon ongelmat eivät ratkea. Mikäli organisaatiot eivät tarjoa oikeanlaista palvelua oikeaan aikaan ja vaikuttavasti, häiriökysyntä syö mahdolliset sote-uudistuksen tehokkuushyödyt. Toki Tampereellakin on pyritty muokkaamaan palveluja terveysasemilla joustaviksi moniammatillisilla tiimeillä.
Sote-uudistuksessa on tärkeää, että erilaiselle kysynnälle pystytään luomaan erilaisia palvelurajapintoja, sillä periaatteella, että yhdellä vastaanottokäynnillä on käytettävissä erilaisten ammattihenkilöiden osaaminen ja asiakkaan todelliseen palveluntarpeeseen kyetään vastaamaan heti. Lisäksi on tärkeää, että uudistuksessa asiakkaan hoitoketjut saadaan toimimaan saumattomasti, koska hoitoketjun rikkoutuminen luo miltei aina häiriökysyntää.
Painottaisin lopuksi, ettei syy häiriökysyntään ole suinkaan työntekijöissä, vaan palvelutarjonnan organisoinnissa. Systeemin valuvirheet on mahdollista korjata siten, että saamme nykyistä vaikuttavampia palveluja. Suomeksi sanottuna, ei hoideta vastaanotoilla väärää asiaa ja lähetellä asiakasta luukulta toiselle kenenkään paneutumatta syvällisesti siihen, mistä ”potilaan” hätä oikein johtuu.
Esa Kanerva