14.12.2016
Viime päivien keskustelua on värittänyt RKP:n ja sen puheenjohtaja Anna-Maja Henrikssonin ärhentely ja pörhistely Vaasan keskussairaalan laajan päivystyksen lopettamisesta. Yläluokkainen ja herkkähipiäinen kansanosamme kokee tulleensa syrjityksi ja heidän kielellisiä oikeuksiaan loukatun. Suomenruotsalaiset ovat tottuneet erityisoikeuksiinsa ja vaikutusvaltaansa suomalaisessa politiikassa. Nyt heidät tosiasiallisesti asetettiin tasa-arvoiseen asemaan muiden suomalaisten kanssa. Ei Seinäjoelle ole Vaasan seudulta yhtään sen pidempi matka kuin Kainuun Puolangalta Kuopioon, päinvastoin. Mutta mieltä on osoitettu Vaasan torilla ja adresseja kerätty. Mitä ”bättre folk” tosiasiallisesti pelkää? Todelliset pelot nähdäkseni purkautuivat näennäisesti jonkun yksittäisen sairaalan päivystyksen lopettamisen protestoinnilla.
Suomenruotsalaisuuden pitkän aikavälin ongelma on itse asiassa ainoastaan kieliongelma. Niin ikävältä kuin se monista suomenruotsalaisista kuulostaankin, pitkässä juoksussa ruotsin kieli on väistyvä kieli – aivan samoin kuin Venäjän Karjalassa suomen kieli on väistyvä – niin ikävää kuin se onkin. Suomenruotsalaiset saivat sodan jälkeen tahtonsa lävitse eikä heidän asuinalueilleen sijoitettu siirtokarjalaisia. Tuskin tänä päivänä moinen menettely olisi onnistunut. Nykyisin ”parempi kansa” suorastaa himoitsee maahanmuuttajia alueilleen, jotta heidät voitaisiin ottaa mukaan ruotsinkieliseen opetukseen ja takaamaan ruotsin kielen asema kunnassa. Kunta on kaksikielinen, jos kunnassa on sekä suomen- että ruotsinkielisiä asukkaita ja vähemmistöön kuuluvia asukkaita on vähintään kahdeksan prosenttia asukkaista tai vähintään 3 000 asukasta. Toisin sanoen suomenkielisiä tai ruotsinkielisiä on oltava kunnassa tietty vähimmäismäärä.
Mikä suomenkielisiä ärsyttää suomenruotsalaisissa ja miksi ruotsin kielen opiskelu ei nuorille maita? Suomen ruotsinkielisten katsotaan toisinaan olevan tavalla tai toisella vähemmän suomalaisia tai isänmaallisia kuin Suomen suomenkieliset, esille nousevat erityisesti halu eristäytyä omille asuinalueille ja omiin sosiaalisiin instituutioihin, yläluokkaisuus ja hyväosaisuus verrattuna suomenkielisiin sekä asenteellisina tekijöinä ennen muuta ylimielisyys, itsekkyys ja herkkänahkaisuus. Suomen ruotsikielisellä väestöryhmällä on valtavan suuret omaisuusmassat säätiöitynä takaamaan heidän kielellisten oikeuksien puolustaminen ja yhteiskunnallisen aseman turvaaminen. Ruotsalainen kansanpuolue on ollut pienestä koostaan huolimatta hallitusvallassa lähes koko itsenäisen Suomen historian kaikenvärisissä kokoonpanoissa. Tämä on koettu suurena vääryytenä. Aika moni suomen kieltä puhuva suhtautuu hyvin kielteisesti ruotsalaiseen kansanpuolueeseen, jonka katsotaan olevan olemassa ja toimivan ainoastaan vallitsevan kielipoliittisen tilanteen puolustamiseksi. Nimensä tähden sitä pidetään myös jollain tapaa ei-suomalaisena puolueena.
Onko tulossa muutosta suhtautumiseen suomen kielisten tai suomanruotsalaisten suhtautumisessa toisiinsa. Valitettavasti en näe, että näköpiirissä olisi mitään sellaista yhteiskunnallista tai poliittista reagoinnin muutosta. Tämä Vaasa sairaalarämäkkä puhuu sen puolesta, että ruotsinkielinen vähemmistö ei anna tuumaakaan periksi oikeuksistaan ja niin kauan kuin säätiöitten rahamasseissa paalua riittää, joka ruotsinkielisessä kunnassa ilmestyy ruotsikielinen lehti, joka kertoo RKP:n näkökulmasta asiat niin kuin ne ovat. Yksi raja-aitoja lieventävä asia voisi olla pakkoruotsin poistaminen peruskoulusta. Eivätkä ne ruotsinkilisetkään mitään oikeata ruotsia puhu, vaan sekakieltä, ”Hur mycket kostar puita kuorma?” Ei ole mitään järkeä takoa itärajan nuorille latteuksia ja sanontoja kuten ruulikt att reffa", "ja veet intte" ja "Ja taalar intte svenska ”
Jos saan neuvoa, suomenruotsalaisuus säilyisi pitempään Suomessa, jos väestönosa avautuisi suomenkielisille ja aktiivisesti ryhtyisivät aktiiviseen kanssakäymiseen heidän kanssaan. Nykyinen sulkeutuneisuus ja vetäytyminen auttavat ehkä hetken, mutta pitkässä juoksussa ne edesauttavat suomenruotsalaisen kulttuurin näivettymistä ja kuihtumista.
Esa Kanerva
