Rantamakuuta ja puhemies Maon tarinaa




10.3.2018

Palaan tauon jälkeen kirjoittamaan. Lomalla pitää myös lukea, tietysti. Urakoitavana oli Maon elämänkerta. Kirjan ovat kirjoittaneet Jung Chang ja Jon Halliday. Mandariinin kiinan kielellä Mao Zedong ei ollut historiassamme kuka tahansa henkilö, vaan hän käytti vuosikymmeniä absoluuttista valtaa neljäsosaan maailman väestöstä ja joka oli vastuussa reilusti yli 70 miljoonan ihmisen kuolemasta. Hän oli siis kaikkien diktaattoreitten ”äiti”. Erityisesti hämmästyin hänen moraalikäsityksistään. Maon omaan tuntoon ei kuulunut minkäänlaista toisista ihmisistä välittämistä. Hän sanoi, että omatunto saa painua matkohinsa, jos se oli ristiriidssa hänen mielihalujensa kanssa. Kuoleman jälkeinen hyvä maine ei tuota minulle iloa, koska se kuuluu tulevaisuuteen eikä minun omaan tuodellisuuteeeni. Tällainen mies johti Kiinan kansan ja sen tuon aikaisen väestön, miljardin ihmisen kohtaloa. Hän hallitsi heidän elämäänsä ja sananmukaisesti myös kuolemaa.

Maosta tuli kommunisti 1920-luvulla. Hän oli vastentahtoinen käännynäinen. Hän kuitenkin näki aatteessa mahdollisuutensa. Kiinan kommunismia rakennettiin tuolloin Neuvostoliiton vahvalla tuella. Mao pääsi puolueen sisäpiiriin. Kaapattuaan kirjavien vaiheiden jälkeen puolueen ja Stalinin aseistaman armeijan johdon, Mao kukisti Japanin hyökkäysodan heikentämän Tsiang Kai Zekin armeijan. Tie Kiinan diktaattoriksi oli auki. Mao purki Kiinan feodaalisen järjestelmän ja nosti sen suurvallaksi vuosisadan alun ooppiumsodan jälkeisistä rauniosta ja rappiosta. Mao Zedong rahoitti valtiota ja armeijaansa myös 1930-luvulla ”vallankumoukselleisella” ooppium-sodalla ryhtymällä huumeparoniksi. Huumerahojen avulla hänen varustamansa sotajoukkot ajoivat Tsiangin joukot Taiwanin saarelle.

Kuten Stalin, Mao aloitti toisen maailman sodan jälkeen oman kansallisen terrorin vastustajiensa tappamiseksi. Näillä terroriaalloilla on omia nimiänkin kuten ”Kulttuurivallankumous”, ”Suuri puhdistus” ja ”Suloton kosto”. Maon valtakauden aikana pakkotyössä, nälänhädissä ja ”puhdistuksissa” kuoli arviolta yhteensä noin 40–70 miljoonaa kiinalaista, mikä tekee Maosta suuremman murhaajan kuin esimerkiksi Adolf Hitler ja Josif Stalin.

Mao oli siis täysin vailla omaatuntoa oleva murhaaja. Toinen luonteenpiirre oli ilo, jota hänessä synnyttivät mullistukset ja tuhoaminen.”Jättimäisiä” sotia käydään yhtä kauan kuin maa ja taivas ovat olemassa, Mao kirjoitti. Ihanne suuresta tasa-arvon ja harmonian maailmasta on virheellinen. Tämä ei ollut hänen ennustuksensa, vaan toive! Mao väitti, että tämä oli suorastaan kansan tahto. Pitkään jatkuva rauha käy lopulta hmisille sietämättömäksi, hän totesi. Jos ei muuten, tähän rauhatilaan on synnytettävä levottomuuksien vuorovesiaaltoja. Historiassa ihailemme sotien aikaa ja niistä lukeminen on hauskaa. Ihmisluonto rakastaa nopeita ja yllättäviä muutoksia.

Mao jätti nuomioimatta sen tosiseikan, että ylivoimaiselle enemmistölle sota merkitsi kurjuutta. Hän pohti myös kuoleman olemusta. ”Ihmiset on varustettu uteliaisuuden olemuksella. Miksi suhtautuisimme kuolemaan ei tavalla? Emmekö hauakin kokea outoja asioita? Kuolema on mitä oudoin asia, eikä sitä koe, jos jatkaa elämäänsä. Kuolema on ihanteellinen asia, mistä muualta tässä maailmassa voimme löytää yhtä mahtavan ja äkillisen muutoksen? Kun myöhemmin kymmenet miljoonat kiinalaiset näännytettiin nälkään, puhemies totesi hallintonsa sisäpiirille, ettei ollut väliä sillä, vaikka ihmiset kuolivat, koska kuolema on ihana asia ja sitä pitää jopa juhlia. Omassa elämässään hän pyrki pakkomielteenomaisesti löytämään keinoja estää kuolema ja teki kaiken voitavansa turvallisuutensa takkamiseksi ja terveydenhoitonsa tehostamiseksi.

Kun keskusteltiin Kiinan uudistamisesta, hän toisti äärimmäisyyksiin asti tuhoamista, ”maa on tuhottava ja sitten muokattava uudestaan”. Hän ulotti saman ajatuksen koskemaan myös koko maailmaa ja jopa maailmakaikkeutta.

Teen kysymyksen. Onko tällä hetkellä valassa jossakin päin maailmaa Mao Zedongin kaltainen ihminen ja ”ajattelija”? Olen hämmästynyt, en osaa vastata omaan kysymykseeni. Osaatko sinä?

Esa Kanerva