Ihmisten sielut ovat jatkuvassa epävarmuuden tilassa. Mihinkään ei voi luottaa, Amerikan presidentti puhuu paskaa ja Venäjän vastaava ei puhu totta senkään vertaa. Tuntuu siltä, että Suomen demokraattinen hallinto olisi aina etäällä tapahtumien keskipisteestä ja pihalla kaikesta. Elämän epävarmuutta on enemmän kuin jaksaa sietää ja rauhallista päivää näyttää olevan turha odotella. Historia ei toista itseään sellaisenaan, yhtäläisyyksiä viime vuosisadan kolmekymmentäkuvun levottomuuteen on yllin kyllin. On vähemmistöjen vainoa, ääriliikkeiden uhoa ja sotaisuutta. Suomikin on militarisoitunut, mitä muuta tästä viime päivien droonihullutuksesta voisi todeta. Hekumoidaan, uhotaan ja ylenmääräisesti tiedotetaan muutaman lennokin harhautumisesta Suomeen. Tässä näytelmässä pääsevät kaikki esiintymään, paikallinen asukki pellon laidassa, upseeri, kaikki mahdolliset poliitikot, valiokunnat ja presidentti.
Kun
joka uutisissa jauhetaan päivästä toiseen tällaisesta sinänsä valitettavasta Ukrainan
sodan seurannaisilmiöstä, voi tehdä johtopäätöksiä. Tapahtuma koetaan mediassa suurena
uutisena, jota on työstettävä, vaikka väkisin. Ollaan ikään kuin osallisia
suurissa maailman tapahtumissa. Lehdistön ansaintalogiikka perustuu huomioon,
yksi kun julkaisee, toiset seuraavat perässä. Poliitikot tarvitsevat
julkisuutta, mikrofonin tarjoaminen on lottovoitto kansanedustajalle. Ei ole
väliä mitä sanoo, pääasia on, että sanoo monisanaisesti jotakin. Ministerin tai poliitikon spekulointi on
röyhkeyttä, ihminen puhuu vastoin parempaa tietoa, ikään kuin omistaisi kristallipallon ennustaessaan tulevia
tapahtumia.
Puolustusministeri
Häkkänen tekee imagotyötä ja rakentaa omaa valtiomiespersoonaansa. Ilmeet ja
eleet ovat aina vakavia ja hän on vaatimassa aina virkamiehiltä välittömiä toimia. Toki
rajavartiolaitos ja poliisi tekisivät omat proseduurinsa ilman hänen
kehotuksiaankin, mutta mielikuva syntyy, että ilman häntä ei toimisi mikään.
Vaitonaisuus on yksi vallan käytön välinen. Kansallinen turvallisuus on usein
muuri, jonka taakse mennään. Minulla on kyllä tietoa, mutta en voi sitä jakaa. Häkkänen
on hierarkiassa tavallisen kansan yläpuolella. Hän on avainpelaaja, kansallisen
turvallisuuden takaaja. Kyllä tällaisella esiintymisellä saa näkyvyyttä ja ehkä
joskus Kokoomuksen puheenjohtajan paikan.
Mitä
minulle on jäänyt käteen tästä droonishouwsta? Tuttujen poliitikkojen paistattelua
tv-ruudussa, Elina Valtosen aina huolestuneet kasvot ja ympäripyöreät
poliittiset jargonit. Muistutus siitä, että sota on lähellä ja
kauhistuttava. Muistan elävästi 2. maailman sodan seuraukset Suomessa ja
kivuliaan toipumisen. Nyt ollaan jälleen selvästi jakamassa maailmaa etupiireihin ja
röyhkeimmät ottavat ensin parhaat palat. Voimapolitiikka puhuu, valtiot ja
kansalaiset muuttuvat pelinappuloiksi suuressa trumpilaisessa
maailmakatsomuksessa. Putin seuraa kyynisenä nyt sivussa, miehet eivät riitä,
koska 1000 miestä tapatetaan Ukrainassa joka päivä. Mutta kyllä kirkiisi sieltä
vielä pyrkii osansa ottamaan, älkää huoliko. Tällainen drooneilla mässäily
saattaa kalveta sen rinnalla, puolustusministerikin voi joutua suojautumaan
eduskunnan avariin ministeritason väestönsuojiin. Maailman totuus alkaa valjeta.
Esa
Kanerva
