9.1.2024
Jos minulla olisi kaikki valta ja voima korjata
suomalaisessa yhteiskunnassa jotakin, niin ensimmäiseksi korottaisin iäkkäät
kunniakansalaisiksi. Vanhuuden pitäisi olla arvostettava osa ihmisen elämää. Tarvitaan
kunnioittavaa suhtautumista vanhuuteen, mutta myös läheisten käytöksellä ja elinympäristöllä
on suuri merkitys iäkkäiden hyvinvointiin. Asenteita voisi jokainen korjata ja elinympäristökysymyksissä
voisimme ottaa oppia niistä maista, joissa ihmiset elävät pitkään. Ihmiset esimerkiksi
elävät Japanissa, Välimeren maissa ja Sveitsissä hyvin iäkkäiksi. Tietysti
ruokavaliolla on merkitystä pitkään ikään, mutta vielä tärkeämpää on yhteisöllisyys
ja valtion vauraus. Näissä esimerkkimaissa myös vaurauden jakaantuminen väestön
keskuudessa on pientä. Kun valtio on taloudellisesti hyvinvoiva, myös
terveydenhuolto pelaa. Suomi on kaikilla mittareilla mitattuna vauras maa. Meillä
on yhteiskuntana kaikki mahdollisuudet lukeutua niihin maihin, joissa väestö
elää pitkään hyvinvoivina ja aktiivisina. Korjattavaa riittää, välttämättä
kaikki korjaukset eivät edellytä edes rahaa, vaan muutosta tarvittaisiin enemmänkin
suhtautumisessa ikääntymiseen, asenteissa ja vuovaikutuksessa. Kyllä meidän
terveydenhuoltojärjestelmäkin kaipaisi remonttia.
Iäkkäiden näkökulmasta Orpon hallitus tekee säästöinnossaan
niin sanottuja uudistuksia, jotka tulevat muutaman vuoden sisällä kalliimmaksi
kuin saavutettu taloudellinen hetkellinen hyöty. Vanhusten kannalta hoitotakuun
palauttaminen kolmeksi kuukaudeksi on käsittämätön. Iäkkäiden kannalta hoitoon
pääsyn pitkittäminen aiheuttaa paitsi inhimillistä kärsimystä, myös suurempia
kuluja. Monisairaan ihmisen terveydentila voi heiketä nopeasti, jolloin
saatetaan tarvita akuutti- tai sairaalahoitoa. Tilannetta voitaisiin parantaa
huomattavasti siirtymällä omalääkärijärjestelmään. Pitkät hoitosuhteet tuovat
turvallisuutta ja säästävät kustannuksia, koska lääkärin ei tarvitse joka
käyntikerran jälkeen aloittaa alusta selvittämään taustoja ja elämäntilannetta.
Omalääkärisysteemin rinnalle pitäisi mielestäni luoda omahoitajajärjestelmä,
joka parhaimmillaan korvaisi lääkärin vastaanotot.
”Hyvänä haltijakana” korjaisin omaishoitajien asemaa, On
kohtuutonta, että nykyisin iäkkään aviopuolison pitää sairastuttuaan
ensisijaisesti itse hankkia itselleen sijainen. Tai käyttää sairasteluun omia
lomapäiviään. Tällaisen sitoumuksen jokaisen omahoitajan pitää allekirjoittaa
saadakseen vaatimattoman korvauksen hyvinvointialueelta. Sopimus käsittää yhdeksäntoista
sivua, jotka sisältävät vaatimukset hoidon laadusta ja ”työsuhteesta”. Teksti
on juristien laatima pykäläviidakko, jonka omaishoitajan tulisi ymmärtää ilman
omaa lakimiehen apua. Poistaisin omaishoitajan korvauksen
määrärahasidonnaisuudesta. Tuen tulee olla subjektiivinen oikeus eikä olla
riippuvainen hyvinvointialueen määrärahoista.
Palauttaisin kotipalvelun, jota ei ole ollut olemassa
vuosiin. Järjestelmässä kodinhoitaja kävi vanhuksen kotona tekemässä kodin
vaatimat kotiaskareet ja samalla toimi asiakkaan seurana. Kyseli kuulumiset ja
antoi inhimillistä lämpöä ja turvaa. Tällä ehkäistäisiin monet käynnit Acutassa
tai soitot hätänumeroihin.
On turhaa puhua vanhustenhoivan laadusta, jos ei palvelua
ole satavissa. Meillä on olemassa niin sanottuja näennäispalveluita, jotka ovat
olemassa vain paperilla. Tampereella on jonossa noin kaksisataa vanhusta, jotka
tarvitsisivat ympärivuorokautista hoivaa. Hoidon tarve on todettu ammattilaisen
tekemässä arvioinnissa, hoitosuunnitelmassa. Miksi keskustelua käydään lehdissä
ja kilpailutuksien yhteydessä hoivan laadusta, jos palvelua ei saa. Huonointa
palvelua on toteutumaton hoiva.
Seuraavaksi puuttuisin määrärahoihin valtion
budjettitaloudessa. Valtion talousarviossa poliitikot tekevät arvovalintoja
yhteiskunnan eri sektorien välillä. Iäkkäät ovat olleet aina alakynnessä. Samalla
kun vanhusten määrä kasvaa, Orpon hallitus vähentää hoitajamitoitusta vanhusten
palveluissa. Mitä se merkitsee? Entistä vähäisempi henkilöstö tekee priorisoiden
vain välttämättömät työt. Vanhus kokee ns. sänkykuoleman. Ei ole ihmisiä
nostamaan aamuisin vanhuksia istumaan ja syömään pystyasennossa. Esimerkiksi
Pirha vähensi ensi vuoden vanhuksiin kohdistettuja määrärahoja viidellä
miljoonalla. Tämä on epäinhimillistä, toivon omalta kohdaltani eutanasialain
pikaista hyväksymistä eduskunnassa.
Tampere on vetäytymässä niin sanotuista iäkkäiden
”pehmeistä” palveluista. Näitä ovat esimerkiksi kotitori-toiminta, jota ollaan
ajamassa alas. Kotitorilla kohtasivat keskitetysti julkisen sektorin, yksityiset
palvelun tuottajat ja sotealan järjestöt. Systeemi koettiin toimivaksi ja
järkeväksi. Osaltaan se lievitti myös vanhusten yksinäisyyttä.
Kaikkivoivalla olisi paljon töitä. En kuitenkaan usko
ihmeisiin. Vaikutetaan. Valtuustossa ja eduskunnassa ne päätökset tehdään. Pyrin
kaupunginvaltuustoon, siellä tehdään päätöksiä, jotka vaikuttavat iäkkäiden elämään
ja palveluihin. Liikkuminen, kulttuuripalvelut ja kaupunkiympäristö ovat
tärkeitä iäkkään hyvinvointia edistäviä palveluita sosiaali- ja terveyspalveluiden
lisäksi. Niihinkin voin valtuustossa vaikuttaa.
Esa Kanerva
