16.2.2018
Yrjö Schafeitel kauhisteli mielipidekirjoituksessaan Tamperelaisessa kunta-alan palkkaratkaisun kalleutta ja piti sitä ahneutena. Minun on vaikea nähdä tätä pientä moneen vuoteen tehtyä ostovoiman korjausta kuolemansyntinä, joka ajaa julkisen sektorin irtisanomisiin ja leikkaa talouden kasvua.
Väittämällä julkista sektoria palkkajohtajaksi, Yrjö Schafeitel tekee viestinnällisen vilpistelyn. Esimerkiksi raskaaseen metalli- ja eloktroniikkateollisuuteen solimittiin yksivuotinen sopimus, jonka kustannusvaikutus on 3,1 prosenttia. Palkankorotukset ovat siis vuodessa keskimäärin tuon suuruisia. Kunta-alan sopimus on pitkä, kaksi vuotta kaksi kuukautta. Sen kustannusvaikutus on siis tuo mainittu 3,45 prosenttia rusaassa kahdessa vuodessa. En parhaammalla tahdollani pysty todistamaan ja julistamaan kuntasektoria palkkajohtajaksi, sillä tuskin Metalliliitto tyytyy sopimuksen toisena vuotena 0-linjaan.
En näen sairaanhoitajien ja julkisen sektorin palkankorotuksia syynä valtion velan hillittömään kasvuun toisin kuin Schafeitel väittää. Syynä on hyvätuloisia suosiva veropolitiikka ja veropohjan rapauttaminen. Kikyn jälkimainigeissa luvattuja veronkevennyksiä ei olisi tullut levittää kaikkiin tuloluokkiin, ei ainakaan ylimpiin.
Yrjön tulisi lähettää terveisiä hallitukselle ja potkia sitä norminpurkuun. Ei kunnassa tehdä kuin 10 prosenttia muita kuin lakisääteisiä tehtäviä. Kulttuurissa ja liikunnassa ei liene kovin paljon rönsyjä tälläkään hetkellä. Vai kirjastopalvelujako lähdetään heikentämään? Löytyisikö näiltä aloilta ne 10 prosenttia ”turhia” työntekijöitä?
Esa Kanerva
