Kuunarit ja prätkät sitten unohdettiin


                                                                                                                                  

                                                                                                                                       16.2.2017

Niin tässä taas Soinille kävi, että rikkaitten huvikuunareitten ja juppi-skoottereitten verottaminen jäi tekemättä. Sopii hyvin tämän hallituksen toimintakulttuuriin. Perusteena veron perumiseen kerrottiin, että verottamisen hyödyt eivät vastaa hallitusohjelmassa asetettuja tavoitteita. Tämän päätöksen perumisen osalta oli tehty jopa rahallista vaikuttavuusarviointia. Alun perinkin tämä verolakiesitys sai vastaansa kiivasta arvostelua. Sitä on syytetty kateusveroksi ja hyvä, ettei hyvätuloisten kyykyttämiseksi. Tämän painostuksen edessä hallitus nöyrtyi. Kun tarkastelee nykyisen hallituksen leikkauksia ja veropoliittisia linjauksia, tulee väistämättä lopputulokseen, että hallituksen olisi syytä perua lukuisia muita päätöksiään, jos arvioinnin perustana olisi hyöty ja haitta-analyysi.

Opetuksesta, tieteestä ja koulutuksesta leikataan n. 600 miljoonaa hallituskaudella. Suomen pitää pysyä korkean osaamisen maana. Koulutusleikkaukset eivät ole maamme etujen mukaista politiikkaa. On todettu, että Suomi menestyy mm. korkeata osaamista vaativien palveluiden viennissä kaikista parhaiten. Se tarkoittaa sitä, että suomalaisen yhteiskunnan on tarjottava korkealuokkaista opetusta ja tieteellisen tutkimuksen mahdollisuudet. Sieltä syntyvät meidän uudet vientituotteet ja tarjottavat korkean osaamisen palvelut, mm. opetuksen ja monimutkaisten laitteiden elinkaarihuolinta.

Opiskelumahdollisuuksien kaventaminen opintotuen leikkauksilla paitsi eriarvoistaa niin se supistaa korkea-asteen opintoihin halukkaiden määrää ja valintamahdollisuuksia. Parhaat kyvyt eivät ehkä ole yhteiskunnan käytettävissä. Leikkaukset saavat aikaan pitkälle tulevaisuuteen haittoja, joita eivät edes tulevat hallitukset voi nopeasti korjata. Toisen asteen koulutusleikkaukset supistavat ammatillista koulutusta ja heikentävät nuorten tulevaisuuden mahdollisuuksia elämässä.

Kun leikataan lapsilta tai lasten vanhemmilta, ei katsota tulevaisuuteen. Valitsisin yhteiskunnassa vaikka palkkaverotuksen tiukemman progression oikeudenmukaisempana ratkaisuna kuin päivähoidon laadun ja saatavuuden heikentämisen. Tiedetään se, että nykyvanhemmille työelämän ja perhe-elämän eriyttäminen on vaikeaa. Vanhemmat painiskelevat työelämän vaatimusten kanssa tehden pitkää päivää ja tällöin päiväkodin antama varhaiskasvatus on ensiarvoisen tärkeää lapsen kehityksen kannalta.                    

Lapsilisien leikkaus on aivan käsittämätön teko. Indeksikorotusten poistolla leikataan lapsilisien tasoa ikään kuin huomaamatta eikä jouduta asian kanssa julkisuuteen. Lapsilisät leikkautuvat vuoteen 2020 mennessä nykytasoon verrattuna 5 prosenttia. Lakiesityksen perusteluissakin todetaan, että se iskee kipeimmin yksinhuoltajaperheisin siitäkin huolimatta, että yksinhuoltajakorotus jätetään leikkausten ulkopuolelle. Kaikki tämä on köyhiltä lapsiperheilta ja lapsilta pois. Jos arvioidaan leikkauksia rahassa, valtion talouden kannalta ne ovat merkityksettömiä. Säästöt ovat n. 12 miljoonaa euroa vuodessa. Vastaavasti toimeentulotukimenot lisääntyvät ja päivähoitomaksuja kerätään arviolta 10 miljoonaa euroa vähemmän. Finavia-sotkuissa valtio menetti johdannaiskaupoissa yli 30 miljoonaa eikä perään ole sitten laskun maksajia saatu. 

Ansiosidonnaista työttömyysturvaa leikataan eri keinoin 200 miljoonaa. Yhteiskunnan turvaverkot ovat ideologisen jahdin kohteena. Vaivalla rakennettu hyvinvointivaltio korisee tuskissaan. Miksi kansalaisistaan huolehtiva yhteiskunta on jollekin kansanosalle niin vastenmielinen? Kysymyksessä täytyy olla kontrasti-ilmiö. Rikkaan ja köyhän täytyy erottautua toisistaan. Varakkaalla pitää olla paremmat palvelut ja elämisen mahdollisuudet. Ei edes elämän kriisien, kuten työttömyyden, hallintaan tahdota suoda ihmiselle keinoja ja turvaa. Työttömyysturvan leikkausten lopputuloksena ei ole lisää työtä eikä työpaikkoja. Yhteiskunnalle katkeria ihmisiä on kylläkin.

Suomen hyvinvointiyhteiskunnan rakentajat on palkittu eläkeleikkauksilla. Kansaneläkettä leikataan ja takuueläkettä leikataan sekä korotetaan muutamalla eurolla. Rintamalisä pienenee ja lääkkeitten omavastuu nousee lääkkeitten ja korvattavuudet laskevat. Eläkkeensaajan asumistukikin laskee. Sen suuruus vaihtelee asujan tulojen ja taloudellisen tilanteen mukaan. Ikäihmisten kaltoin kohtelu kasvattaa kuluja muualla. Lääkkeitten ottamisen laiminlyönti näkyy nopeasti vanhuksen voinnissa ja herkistää hänet nopeasti kotihoidon ja muitten palveluiden piiriin. Euron säästöllä tehdään tuhannen vahingot.

Hallituksen olisi syytä tehdä leikkaustensa kokonaisarviointi tulevassa budjettiriihessä. Kun perumaan on alettu, niin perutaan sitten kunnolla. Heitetään roskakoriin kaikki ne hallitusohjelmassa sovitut kirjaukset ja lakimuutokset, jotka ovat talonpoikaisjärjelläkin ajateltuna taloudelle vahingollisia ja suorastaan haitallisia yhteiskuntarauhalle.

Ja päässäni soi Anne Mattilan iskelmä: ”Perutaan häät, perutaan siitä välistä kaikki mistä voisi matkalla murheita kantaa.”
 
Esa Kanerva