Yhteiskuntamme muuttuu


                                                                                                                                  

                                                                                                                                   29.3.2017

Olemme tottuneet ajatukseen, että yhteiskunnat muuttuvat hitaasti, huomaamattamme. Mutta onhan meillä ollut tilanteita, jossa lähes kaikki olemassa oleva valtiollinen ja valtion sisäinen rakenne on pyyhitty lähes olemattomiin. Ajatellaanpa Venäjän vallankumousta tai toista maailmansotaa. Yhteiskunnalliset rakenteet menivät täysin uusiksi ja kaikki pistettiin maan tasalle. Näin on tapahtunut myös luonnonkatastrofien yhteydessä, kuten maanjäristyksessä Haitissa muutama vuosi sitten. Scifi-elokuvien todellisuus ei pidä ihan paikkaansa, että näitten onnettomuuksien jälkeen alkaa ihmisten sota kaikkia vastaan. Päinvastoin, elämä sopeutuu, ihmiset muodostavat yhteisön, johon syntyy rakenteet kohtuullisen nopeasti. Venäjällä tsaarin eliitti tuhottiin ja toinen, kommunistinen vähemmistövalta astui tilalle 1920-luvun loppuun mennessä. Yhteiskunta muuttuu todellisuudessa hitaasti, mutta varmasti, joka ikinen päivä. Tämän päivän maailman muutos menee eteenpäin kuitenkin poikkeuksellisen kiihtyvää vauhtia. Evoluutiota ei odotella. Olemmeko menossa kohti lopullista romahdusta?

Miten yhteiskunta, vaikka Suomi, sitten muuttuu. Jos unohdetaan globaalit suuret muutoksentekijät kuten ilmasto- ja ekologinen katastrofi tai ydinsota, sisäinen muutosmekanismi on liikkeellä koko ajan. Ensimmäisenä asiana voi mainita ikääntyminen. Se muuttaa ikärakennetta ja meidän yhteiskuntamme on rakennettu järjestelmiltään aivan erilaisiin olosuhteisiin. Tämä on yli kahdeksankymmentävuotiaalle täysin vieras maailma. Kynä, paperi ja välttävä luku- ja kirjoitustaito ovat muuttuneet digitaaliseksi yhteiskunnaksi. Siksi ikääntyminen tuo ongelmia. Toisaalta pitäisi olla kahdenlaisia palveluja eri ikäpolville ja toisaalta se ei ole tehoyhteiskunnassa kovinkaan realistinen ajatus. Ikärakenteen muuttumisella on kuitenkin laajakantoisia taloudellisia, sosiaalisia, kulttuurisia ja poliittisia vaikutuksia. Julkisen talouden suunnittelussa on otettava huomioon sukupolvinäkökulma ja se, että ikääntyneiden määrän lisääntyminen kasvattaa erityisesti eläke- ja hoitomenoja, mutta se ei saisi syrjäyttää lasten ja nuorten hyvinvoinnista huolehtimista.

Työelämän muutos heiluttaa perinteistä yhteiskuntaa. On varmaa, että työt ja työn tekemisen tavat muuttuvat. Sillä on sekä positiivisia että kielteisiä vaikutuksia. Voit menettää työsi, jos sinulla ei ole kykyä tai halua oppia uutta. Tarvitaan henkistä sietokykyä kestää painetta työn epävarmuudesta ja pärjäämisestä. Toisaalta markkinoille tulee täysin uusia ammatteja ja työntekomalleja. Välttämättä yhdellä ammatilla ei suoriuduta työurasta, vaan kouluttautua pitää elinikäisesti. Työ ei ole sidottu fyysisiin seiniin, vaan työ ei ole paikkasidonnaista. Esimies saattaa olla eri rakennuksessa tai jopa eri maassa. Välitöntä työnjohtoa ei tarvita, koska työ tehdään tavoitteellisesti ja itseohjautuvasti. Pitää sietää monen tyyppisiä ja kansallisuudeltaan monenkirjavia ihmisiä.

Yhteiskunta yrittää juosta muutoksen vauhdissa mukana. Lainsäädäntöä on koko ajan uudistettava. Työlainsäädäntöä uudistetaan kiivaasti vastaamaan tämän päivän työelämää. Kaikki me tunnemme sosiaali- ja terveysuudistukseen liittyvän lainsäädännön säätämiseen liittyvät vaikeudet. Koulutuksen on muututtava ja siihen kohdistuu koko ajan suuret paineet. Digitaalinen yhteiskunta tarvitsee uutta säätelyä tietoturvaan ja erilaisten rekisterien hallinnointiin. Luetteloa voisi jatkaa verolainsäädännöstä rikoslakiin ja kaikkeen siltä väliltä. Syntyy uusia tapoja tehdä rikoksia ja globaali kauppa tuo uudet riskit niin verottajalle kuin tullillekin.

Yhteiskunta ei ole koskaan täysin yhtenäinen kokonaisuus. Meillä on virallista taloutta ja varjotaloutta. Kotona tehtävä kotityö, kaveriporukoissa ja harrastuspiireissä sekä myös työpaikoilla tapahtuu toimintaa, jota valtioiden ja yhtiöiden vaatimukset eivät sanele. Tätä epävirallista taloutta väheksytään, mutta sen merkitys on todellinen ja suuri. Kotitalouksissa tehtävä työmäärä on tunneissa mitattuna vähintään yhtä suuri kuin virallisessa yhteiskunnassa tehtävä työ. Entä jos yhteiskunnan arvot keikahtavatkin häränpyllyä ja tapahtuu osien vaihto. Yhteiskunnassa tapahtuu muutos jonkinlaiseen vaihto- tai win-win-yhteiskuntaan. Sinä peset paidat ja minä kuskaan sinut vastineeksi paikasta A paikkaan B. Virallinen yhteiskunta jää verhojen taakse. Tähän yhteiskunta reagoi jollakin tapaa, mutta paljon riippuu siitä, kuinka suuret ovat ne vastavoimat, jotka kannattavat paluuta entiseen.

Joku on sanonut, että yhteiskunta on juuri sellainen, millaiseksi me sen teemme joka päivä. Nähtäväksi jää, muuttuuko yhteiskuntamme sisältä päin vai ulkoisten voimien sanelemana. Toivottavasti pysytään kamppailussa kansakunnan sisäisten voimavarojen jakamisessa. Ulkoapäin tulleista muutosvoimista tunnetuin on sota, jota tuskin kukaan toivoo.

Esa Kanerva