Moraali hukassa?


                                                                                                                                  

                                                                                                                                  31.3.2017

Varsinkin politiikassa pulpahtaa usein esiin sana moraali. Mitä sillä oikein ymmärretään? Latinan lukijana tiedän, että se on johdettu latinan kielen sanasta ”tapa”. Tapa tehdä asioita. Puhutaan moraalisesti väärin ja oikein tehdyistä päätöksistä. Kaikki ovat kuulleet sanonnan ”O tempora, o mores”. Se tarkoittaa huudahdusta ”Oi tapoja, oi aikoja”. Sanaa etiikka käytetään vastaavassa tarkoituksessa kuin moraali. Etiikka pyrkii toisaalta kuvaamaan ja selittämään moraalisia käsityksiä ja toisaalta se on tutkimusta, jolla pyritään perustelemaan, miten yksilön tai yhteisön tulisi toimia. Kun puhutaan poliittisesta moraalista, täytyy valmistautua röhönauruun. Ihmiset kokevat, ettei poliitikoilla ole käsitystä hyvästä tai pahasta. Ovatko tosiaan asiat näin huonolla tolalla vai mistä on kysymys?

Näin vaalien alla keskustelu moraalista on paikallaan. Kaikissa yhteiskunnissa on käyty ja käydään sanan vaihtoa politiikan mädännäisyydestä ja korruptiosta. Suomessakin on käyty keskustelua ja oikeutta vuoden 2007 eduskuntavaalien jälkeen vaalirahoituksesta. Tuomioitakin on jaettu. Kansanedustajat olivat säätäneet lakeja, joita he itse eivät noudattaneet. Närkästys oli ja on mielestäni oikeutettua. Tällä hetkellä juuri mikään yritys ei anna vaalitukea ja rahahanat ovat kiinni. Toisaalta se kaventaa demokratiaa. Kaikilla ei ole varaa kalliiseen vaalityöhön. Rahakas näkyy julkisuudessa ja mahdollisuudet tulla valituksi paranevat. Vaalien pitäisi olla oikeudenmukaiset ja reilut kaikille. Tämä periaate on oikeastaan demokratian kulmakivi. Äänestäjien kannattaa seurata ilmoittelua ja erityisen kalliita kampanjoita. Mikäli rahaa palaa kymmeniä tuhansia euroja, pitää miettiä se, että mitähän tässä on taustalla. Ei yksittäisellä ihmisellä ole yleensä rahaa panostaa tällaista summaa yksittäisiin vaaleihin.

Onko populisteilla oikeus luvata kaikkea kaikille? Populismi elää lähinnä sillä, että silloin puhutaan yksittäisen ihmisen kokemasta vääryydestä tai epäkohdasta, jonka hän kokee uhaksi. Niitä ruokkimalla ja niillä herkuttelemalla kuin kyläsaarnaaja saadaan ihmiset kiihkon tilaan. Ehdokkaalta on kuitenkin henkistä rappiota luvata olemattomia. Itse asiassa sehän on petos. Ei kansanedustaja- tai kaupunginvaltuutettuehdokas voi luvata mitään tarkkaa yksityiskohtaista asiaa äänestäjälle. Hän voi luvata edistää asiaa ja viedä sitä eteenpäin. Ei muuta. Vennamokin lupasi poistaa työttömyyden 6 kuukaudessa, mutta kuinka kävi. Työttömyys ei poistunut ja työministeri Urpo Leppänen taisteli tuulimyllyjä vastaan ja uhrattiin raadeltavaksi. Mitä teki Donald Trump? Onko moraalisesti oikein luvata kumota Obaman terveydenhuoltolaki? Laki ei kaatunut ja Trump kyllä tiesi sen luvatessaan. Tämä kaikki nakertaa politiikan uskottavuutta. Äänestäjät luovuttavat valtaansa ehdokkaan käyttöön. Heillä on täysi syy olettaa, että sitä valtaa käytetään heidän hyväksi, ei ehdokkaan itsensä tavoitteiden saavuttamiseksi.

Sanotaan, että valta pilaa ihmisen. Historia tuntee monia kyseenalaisen kunnian saaneita henkilöitä, jopa ”valtiomiehiäkin”. Demokratiassa on aina vaarana elitismi. Kunnallispolitiikassakin saattaa muodostua valtaklikki, joka sokaistuu mahdollisuuksistaan ja unohtaa kuntalaisten mielipiteet. Tämä eliitti voi unohtaa olevansa kansan palvelija ja toimii tavallisen kansan yläpuolella. Valtaa pitävät tuottavat pettymyksen ennemmin tai myöhemmin. Heidän valitsemansa edustajat eivät tee sellaisia tekoja kuin ovat luvanneet tai joita valitsijat ovat odottaneet ja vaatineet. Demokratiassa voidaan onneksi politiikan tekijät vaihtaa vaaleissa ennen kuin asiat ovat täysin rappiolla.

Tulevissa vaaleissa on Tampereellakin ajettu henkilövaalia keskiöön. Poliittiset ohjelmat ovat kuivia ja vaikeasti hahmotettavia. Henkilöön liitettävät mielikuvat on paljon helpompi myydä asiakkaille. Demareitten lähtökohtana on ollut käydä nämä vaalit kunta-asiat edellä. Vaaleissa valitaan ihmisiä hoitamaan vaativia asioita ja ratkomaan vakavimpia yhteiskunnallisia ongelmia. Mitä vähemmän asiat saavat sijaa vaalikamppailuissa, sitä suurempi on riski, että asioita hoitamaan valitaan ihmisiä, jotka eivät tehtävään kykene. Pormestarikysymyksestä eivät äänestäjät saisi sokaistua. Ensiksi käydään vaalit ja kampanjoidaan asioilla. Sitten innokkaita ja päteviäkin ehdokkaita riittää yllin kyllin joka puolueessa. Ehkä seuraavissa vaaleissa tamperelaiset äänestävät itse pormestarista.

Esa Kanerva