28.3.2017
Sain tämän aiheen päähäni Aamulehden päätoimittaja Jouko Jokiselta, joka alusti viime viikolla Toveriseuran kuukausikokouksessa. Hän teki retorisen kysymyksen, kertokaa minulle, missä kunnallispoliittisessa asiassa on aate noussut esille. Mikä aate? Aatteella tarkoitetaan sitä arvopohjaa, minkä perusteella päätösiä tehdään tai ongelmia ratkaistaan. Sosialidemokratian tavoitteena on Suomessa ollut aina työväestön elämän parantaminen, ei vallankumous tavoitteen saavuttamiseksi. Nykypäivän demariaatteeseen kuuluu hyvinvointivaltion puolustaminen, kun taas Kokoomuksella on tarve arvostella sitä. Tampereella on työväenaate ollut suurlakosta lähtien 1905 vahva ja täällä käytiin -18-sodan kamalimmat taistelut. Muisto ainakin elää, juopa on lientynyt, mutta etenkin vanhemmissa ihmisissä kuitenkin elää. Onko päätoimittajan kysymys aiheellinen vai piikki? Pohditaanpa!
Jokinen lähti siitä, että nykyisin kaikki päätökset tehdään talous edellä Mitä aatteellisuutta siinä on? Tunneli on kaivamista ja ratikka on rakentamista. Hän kysyi, missä se aate näkyy näissä päätöksissä? Hän sai teräviä kommentteja vastaukseksi. Jos kaikki rahat pannaan investointeihin eikä kaikille hyviin palveluihin, niin onhan päätös siinä mielessä aatteellinen. Rikas kykenee hankkimaan lompakollaan, mitä palvelua hän tarvitsee, mutta köyhä on julkisen tarjonnan varassa. Demareitten tulee huolehtia päätöksenteon avulla siitä, että varoja on budjetissa niin paljon, että järjestelmä kykenee kaikenkattavasti tarjoamaan hyvinvointipalveluja kaikille.
Sotessa päätoimittaja Jokinen näki jonkinnäköistä ideologista vääntöä. Koko keskustelua hän piti farssina. Kokoomus ajaa jääräpäisesti yhtiöittämistä, vaikka aikataulu tulee pettämään. Keskustapuolue sementoi maakuntien avulla valtansa vuosikymmeniksi eteenpäin. On kohtuutonta, että valtio vie ja maakunnat vikisee. Rahat tulevat valtiolta. Maakuntien erilainen ja erisuuri väestöpohja on ongelma. Samalla kaavalla pitäisi esimerkiksi hoitaa 250.000 asukkaan asiat ja Pirkanmaan miljoonamaakunta. Miksi pääkaupunkiseudulle annettiin erioikeudet?
Ovatko puolueet todella niin aatteettomia, että kansalainen ei huomaa niitten eroa? Oikeastaan en voi käsittää tällaista sokeutta. Demareilla on arvot, jotka kestävät sukupolvelta toiselle. En ala niitä luettelmaan, mutta kyllä niiden pitäisi näkyä päätöksenteossa. Ja jos ei näy, tilanne on huolestuttavaa. Onko köyhän asia ja hyvinvointivaltio ollut jotenkin sivuroolissa tai peräti unohtunut? Minulla on periaatteeni ja poliittinen vakaumukseni, enkä niistä anna periksi. Omasta aatteesta kiinnipitäminen on myös moraalinen kysymys, koska on olemassa vielä äänestäjiä jotka valitsevat ehdokkaansa puolueen ja sen ohjelman mukaan.
En haluaisi luovuttaa aatteellisuutta populisteille, kommunisteille tai tovereille oikealla. Soinilaisilla on vahvasti esillä kansallisuusaate, suomalainen nationalismi. Perusuomalaisten ohjelmassa todetaan, että ”historiantunneilla on korostettava suomalaista ihmettä, kuinka köyhästä ja syrjäisestä maasta nousi koko maailman tunnustama edistyksen ja vaurauden kansakunta.” Perussuomalaiset ovat ”kristillissosiaalinen puolue”, jolla lähimmäisenrakkaus tulee esiin siten, että lähimmäinen on kantasuomalainen.” Kokoomuksen ohjelman kannessa lukee ”Matkaopas hyvinvointivaltiosta paremminvointivaltioon.” Hyvinvointivaltioon liitetään ideologisesti aina negatiivinen sävy. Kommunisteista meidät erottaa tietysti suhde vallankumoukseen. Sitä me emme halua, vaan pyrimme muuttamaan yhteiskuntaa demokraattisin keinoin.
Nostin tämän asian esille päätoimittaja Jokisen inspiroimana. Jos haluamme ihmisten aktivoituvan ja lähtevän mukaan yhteiskunnaliseen toimintaan, niin heille täytyy antaa viesti, että politiikalla voidaan vaikuttaa. Siksi on tärkeää, että politiikan keskiöön nostetaan periaatteet, moraali ja vakaumus. Ihmisille on tärkeää, että heillä on vaihtoehtoja joista valita.
Esa Kanerva
