6.4.2017
Miksi 200 miljoonan omaisuuden käärinyt ihminen tahtoo palavasti saada vielä lisää rahaa? Eihän hän tee sillä enää yhtään mitään. Hänellä on kaikkea aineelllisesti saatavilla ja rahan avulla tuotettavaa hyvinvointia yllin kyllin. Mitä piilee tällaisen ihmisen sielussa? Rahanahneutta on ollut aina ja kaikkialla. Sitä on esiintynyt ennen ajanlaskumme alkua syntynyttä rahaa ns. mammonan keräämisenä. Kahmitiin kultaa, hopeaa ja vaikkapa orjia. Raha ja ahneus ovat kumppanit. Rahan kerääminen on kuin huume, siihen tulee riippuvaiseksi. Ahneus on persoonallisuuden piirre. Se on sekoitus itsekkyyttä ja typeryyttä. Diktaattorit ja yksinvaltiaat.ovat maailman historiassa olleet yleensä poikkeuksetta paitsi vallan väärinkäyttäjiä, niin myös rakastuneita rahaan ja omaisuuteen. Katsoka ympärillenne. Katsokaa juuri nyt itään tai länteen, löydätte ja osaatte nimetä tällaisia vallankäyttäjiä.
Rikkaat ovat usein kaksijakoisia persoonallisuuksia. Otetaan esimerkiksi mesenaatit. He ovat olleet toisaalta suuria kulttuurin suosijoita, toisaalta piinkovia ja säälimättömiä liikemiehiä. Ystävät ovat saaneet nauttia mukavasta ja anteliaasta persoonallisuuden kivasta puolesta, työntekijää hän on saattanut rovauttaa, ainakin kuvainnollisesti, piiskalla selkään. Jotkut ovat olleet narsisteja, siitä ei päästä yli eikä ympäri. Itsekkäitä oman edun tavoittelijoita, joille muut ihmiset ympärillä ovat pelinappuloita. Narsisti toimii teatterinjohtajana. Ahne ihminen halveksuu aineetonta pääomaa, taiteissakin on heille jotakin konkreettista, jota kannattaa tavoitella. Onnellisuus ja sivistys ovat heille abstrakteja käsitteitä.
Rahanahneet ihmiset luovat yrityskulttuuria ja tuovat omat arvonsa liike-elämään. Yleensä toimitusjohtajan käsi ei vapise allekirjoittaessaan irtisanomisilmoituksia, jos yrityksen tulos paranee ja osakkeenomistajat ovat tyytyväisiä. Ja vaikka ainoa todellinen syy potkuihin on vielä suuremman voiton tekeminen yrityksen omistajille. Mikä ajaa omistajat moraalisesti kestämättömään noidankehään? Ei peruste ole yrityksen tervehdyttäminen ja rahan saaminen uusiin investointeihin, vaan loputon ahneus ja pyrkimys voiton maksimointiin. Näissä kuvioissa tehtaan työntekijä on vain välikappale vailla ihmisarvoa. Ahneus pakottaa vuosi vuoden perästä parantamaan tulosta, kyllästeisyyspistettä ei ole olemassa. Mieletöntä!
Ahneuden vastakohta ei ole kohtuullisuus, vaan tyhmyys. Kun ihminen kokee rahan saalistamisen elämänsä tarkoitukseksi, hän tekee ympärillään tuhotyötä. Rahaan ja ahneuteen liittyy usein valta, valta päättää toistenkin ihmisten puolesta. Jos ahneudella ei ole rajaa eikä määrää, valtaa käytetään sen rinnalla häikäilemättömästi ja suitsimatta. Rikkaan ihmisen ajatuksenjuokse kulkee niin, että kyllä minä rahojeni kanssa pärjään, muista viis. Terveys ja kuolemattomuus taitavat olla tässä maailmassa oikeudenmukaisia. Terveyttäkin voidaan osataa jossakin määrin rahalla, kuolema tulee niin kitupiikille kuin köyhälle. No ovathan miljadöörit pakastaneet ruumiitaan, mutta luulen, että turha on sun toivosi toisesta elämästä.
Aikamme perisyntejä ovat itsekkyys ja rahanahneus. Työ on toisille kaikki kaikessa ja omaisuudesta on tullut epäjumala. Sille uhrataan perhe ja sosiaaliset suhteet, ystävät. Eikö raha olekkaan väline ja mahdollistaja? Kanttaako sille uhrata kaikkea ja voiko se olla elämän määrittäjä? Miksi vähennämme jopa perheen kanssa vietettyjä yhteisiä hetkiä, jotta voisimme tienata enemmän rahaa? Ahneudesta seuraa se, että ei ole halua paneutua toisen ihmisen elämään tai vuorovaikutukseen hänen kanssaan. Ei ole alttiutta autaa tai tukea. Lapset eivät saa rakkautta tai energiaasi. Hallitaan painoa kuvitelmalla, että voi syödä mielin määrin ja laihtua. Kuntoillaan kilpailumielessä. Listaa voisi jatkaa.
Ja lopuksi Uuden testamentin viesti Jaakobin kirjeestä: ” Kuulkaa, te rikkaat! Itkekää ja valittakaa kurjuutta, joka tulee osaksenne. Teidän rikkautenne on lahonnut ja teidän vaatteenne ovat koin syömiä ..."
Esa Kanerva
