Poliittisia kiertoilmaisuja


                                                                                                                   18.4.2017

Vaalien jälkeenkin poliittisessa ilmastossa pilveilee uskomattomia kielellisiä snobbailuja. Kysellään ja päivitellään organisointia, priorisointia, evaluoidaan, diilataan ja balansoidaan. Kyllä näille sanoille suomalaista vastinettakin löytyy. Käytetäänkö niitä viestinnän välineinä vai oman aseman korostamiseen? Halutaan kertoa, että ollaan sisäpiirissä ja hallitaan sanat sekä päätöksenteon kieli. Voihan se tietysti olla sitäkin, että pitkään mukana ja ”alalla” olleille, ne ovat itsestään selvyyksiä ja kuvaavaa ilmaisua. Kyllähän tarjoilijatkin bongaavat kuittia tulostaessaan ja merimies töijää laivan laituriin. Jungmannin työn jokainen laivassa tietää ja nissen ravintolassa. Kehittyykö politiikkaankin samanlainen kielellinen kulttuuri kuin muissakin ammateissa?                                                                                                              

Lääkärilatinaa on ainaa ihmetelty ja asiakkaina sallittu, mutta että politiikassakin pitäisi hyväksyä epäselvät sanalliset ilmaisut. Ei käy! Lääkärit ovat perustelleet munkkilatinaansa kansainvälisellä yhteistyöllä. Huono selitys, on ymmärretty perustehtävä väärin. Lääkäri tekee työtään asiakasta varten ja hän antaa ammattitaitonsa lääketieteellisissä kysymyksissä asiakkaan käyttöön. Mummon täytyy ymmärtää ohjeet ja perustelut. Poliitikko se vasta on kansanpalvelija. Kuntalaisen tulee ymmärtää, mitä päätöksenteossa tapahtuu ja selvällä suomen kielellä. Muutoin ei synny luottamusta eikä hyvää vuorovaikutusta.

Kansalaisia ärsyttää syystäkin poliitikkojen kaksinaamaisuus. Puheet voivat tarkoittaa aivan muuta kuin se, mitä suusta tulevat sanat kertovat. Ei ole vastakohtaistaminenkaan harvinainen ilmiö. Kun kansanedustaja sanoo ajavansa suomalaisia ja eurooppalaisia tavoitteita, ilmeistä voi tulkita, että hän haluaa kertoa ajavansa myös omaa etuaan. Kun joku merkkihenkilö saa potkut jostakin pestistä, hän tulee julkisuuteen kertomaan haluavansa keskittyä rivikansanedustajan tehtävään. Rehellisempää oli ollut sanoa, että harmittaa niin pirusti, mutta minkäs teet. Sitten entinen ministeri saattaa loihea lausumaan, ettei hän ole haluamassa mihinkään muuhun tehtävään, vaikka todellisuudessa verkot on heitetty joka puolelle. Tampereen pormestari Anna-Kaisa Ikonen sanoi viime vaalien jälkeen, että kyllä harmittaa ja paljon. Rehellistä puhetta!

Tietenkin on selvää, että soganeilla ei maata rakenneta. Niillä voi ostaa josskin määrin kansansuosiota ja verhota vakavat asiat huumoriin. Poliitikon pitää ja hän voi kertoa tekemisistään hyvin käytännönläheisesti.  Maata lähellä olevista asioista valtuustoissa päätetään. Talous on sokkeli, jonka päälle rakennetaan palvelut ja muu hyvä. Arvokysymys on se, kuinka oikeudenmukaisesti varat, verot ja maksut kerätään. Julkista rahaa tulee käyttää kuin omaansa. Kaikki on pidettävä mukana ja yksilön maksukyky on otettava huomioon. Siipiveikkoja ja vapaamatkustajia ei tarvitse ymmärtää eikä hyysätä. Jokaisella tulee antaa mahollisuus ja hädässä autetaan. Siinä taitaa olla resepti, jonka uskaltaa kertoa kuntalaiselle avoimesti ja joka tilanteessa. Edellyttäen tietysti sitä, että omat jauhot ovat pussissa puhtaat.

Ei tarvita politiikkalatinaa eikä lässynlässynlausuntoja, jos poitiikan teossa lopetetaan valehtelu, selkään puukottaminen, kateus, kaksilla rattailla ajaminen, poliittiset petokset, väyrystely, pekkarointi, stubbailu… Paljon on kirveellä töitä. Toistaiseksi suosittelen lukijaa miettimään, mitä tuo poliitikko lausuessaan oikeasti haluaa sanoa, eikä usko siihen, mitä hän haluaa julkisuuteen kertoa.

Esa Kanerva