Mediavilpistelyä




                                                                                                                                 5.4.2017

On kova kannanotto väittää sanomalehtien valehtelevan, mutta läheltä liippaa. Kysymys on siitä, että ne antavat ymmärtää, mutta ei ymmärrä antaa, niin kuin kuluneessa vitsissä sanotaan. Kysymys on piiloviestinnästä. Vaikka lukija hyvin tietää, että asia ei mene näin, jää tietoisuuteen ja mieleen epäilys. Aamulehden eilinen etusivun uutinen ja hyökkäys puheenjohtaja Rinnettä vastaan oli totuuden vastainen. En ole havainnut suurta oppositiota tai edes toisinajattelijoita häntä ja hänen asemaansa kohtaan. Silti Olli Ainola paisuttelee lähtölaskennan olevan alkamassa. Viestillä on tarkoitus häiritä demareitten kuntavaalityötä ja antaa ymmärtää puolueen olevan sekasorron tilassa. Ei pidä paikkaansa. Hätä on suuri porvarileirissä ja pelko pormestarin paikan menettämisestä aito. Sitä paitsi demarit voittavat kuntavaalit Aamulehden häiriköinnistä huolimatta tai juuri siksi.

Harhautusviestintä, poliittinen propaganda, faktojen vääristely ja suoranaiset valheet ovat leimanneet näittenkin kuntavaalien viestintää. Ajatellanpa Keskustan ja Kokoomuksen Sotesta luomaa mielikuvaa. ”Köyhäkin saa valita ja kustannukset vähenee.” Maakunnat ratkaisevat kaikki ongelmat. Tuottavuus parenee. Totuuttahan tässä sanomassa ei ole edes siteeksi. Ainoastaan vääristelevää venkoilua ja harhautusta. Totuus on se, että Kepu saa maakuntahallinnon ja Kokoomus (entinen Sekoomus) maakuntien yhtiöt. Hallituksen poliittinen lehmänkauppa ja kansakunnan verorahojen ryöstö.

Ns. sosiaalisessa mediassa on kuulemma suuret kierrokset päällä tällä hetkellä. Ne ovat täynnä vihjailuja, henkilökohtaisia kaunoja, harhaan johtamista ja vihaa. En tykkää eikä huvita seurata. Käyskennelköön siellä ne, jotka tässä ilmapiirissä viihtyvät. Sanotaan, että joukossa tyhmyys tiivistyy ja viisaskin menee vipuun. Jos keskustelua määrittävät tunteet ja asioitten vääristely, mitä arvoa tässä viestinnässä on. Kukaan ei oikeastaan joudu tilille juuri mistään, ellei satele tappouhkauksia tai sovauksia jollekin. Elämmekö totuuden jälkeistä aikaa. Eikö viestinnän perusasioita ole luottamus? Varisinkin ns. virallisen median tulisi vaalia tätä arvoa, eikä jättää sanomastaan vastuuta kuulijalle?

Jos netissä liikku valetta ja huijauksia, arvostettu lehdistö käsittelee lukijoitaan hienostuneemmin. Ei liene epäselvää, kenen pussiin isot lehtitalot työskentelevät. Työväenlehtiä ei ole ja syypäitä ovat markkinat eli me kuluttajat. Lehdet vaikuttavat politiikan linjoihin ja sisältöihin. Esimerkiksi Aamulehdellä on linjansa. Se painottaa tahtonsa mukaan lehdelle ja taustaryhmille tarkoituksenmukaisia asioita. Se päättää, mistä ei uutisoida. Se on vielä tärkeämpi päätös kuin lukijan mielikuviin vaikuttaminen. Kyllä entinen Kansan lehtikin väritti ja välitti aatetta myyvästi. Kerran vaalien aikaan se tarjosi Aamulehdelle mainokseksi aika kroisia tekstiä. Aamulehti ei suostunut sitä julkaisemaan. Seuraavana päivänä etusivun otsikkona oli kissankokoisin kirjaimin ”Uutinen, jota Aamulehti ei suostunut julkaisemaan.” Viesti myi itsensä lukijoilleen ja se luettiin tarkkaan.

Viestintä on aina kaksisuuntaista. Eri kanavin tarjottu tiedottaminen on tarkoitettu informaatioksi ja suunta on tiedottajalta sanoman vastaanottajalle. Aamulehtikin pyrkii vuorovaikutteisuuteen. Uutisen perässä saattaa olla yhteystiedot toimittajaan, joka pyytää lisätietoja ja vikkejä. Mielipidesivut ja niiden valinta on vaikuttamista. Lukijalla täytyisi olla tietoa ja taitoa seuloa uutisia. Kaikki ei ole totta, mitä lehteen painetaan. Jokainen kirjoitus on yleensä etukäteen hyvin suunniteltu ja sisältö määritelty. Toimitussihteeri ja päätoimittaja valvovat ja tarkastavat. Palstatilan antaminen esimerkiksi ennen vaaleja on hyvin harkittua lehden politikointia. Onko joku lukijoistani havainnut Aamulehden antavan tilaa pormesteri Anna-Kaisa Ikoselle?

Lukijan pitää tietää se, että meitä pommitetaan koko ajan kaikenlaisella informaatiolla, oikealla ja vääärällä. Viestin vastaanottajalla on harkinta siitä, että suostuuko ”väärillä” faktoilla taivutteluun, mainosten kosintaan tai galluppien ennusteisiin. Minusta tavalliselle ihmiselle riittää tietoisuus tästä vaikuttamisen muodosta ja terve itsesuojeluvaisto.

Esa Kanerva