20.10.2026
Putin on kovissa paineissa. Hän on kenraaliensa, turvallisuusviranomaisten ja oman talouseliittinsä puristuksessa. Sota ei ole sujunut odotusten mukaan, ja hänen lähipiirinsä joutuu pohtimaan yhä vakavammin omaa tulevaisuuttaan. Kansalaisten keskuudessa huolta herättää ennen kaikkea toimeentulo, mutta myöskään venäläisten sopeutumiskyky ei ole rajaton. Sama pätee eliittiin. Jossain vaiheessa oman selviytymisen vaisto voi ajaa uskollisuuden edelle. Uhkaava parvekkeelta putoaminen pelottaa.
Mutta mitä diktaattori tekee, jos hän kokee olevansa nurkkaan ajettu?
Todennäköisesti hän hyökkää.
Presidentti J. K. Paasikivi totesi päiväkirjoissaan usein, että Venäjän toiminta näyttää länsimaisesta näkökulmasta järjettömältä. Olen itsekin pohtinut, mikä voisi olla Putinin sellainen teko, joka näyttäisi meistä täysin irrationaaliselta, mutta jonka hän itse näkisi ulospääsynä epätoivoisessa tilanteessa.
Jos tavanomaiset aseet eivät riitä saavuttamaan tavoitteita, voisiko hän turvautua taktiseen ydinaseeseen?
Ja mitä siitä seuraisi?
Olen lukenut, että Yhdysvallat on tehnyt Venäjälle selväksi, ettei ydinaseen käyttö jäisi ilman seurauksia. Venäjän sotilaallista suorituskykyä heikennettäisiin voimakkaasti, mm. Mustanmeren laivasto tuhottaisiin kokonaan. Vastatoimet eivät välttämättä olisi ydinaseellisia. Samaan aikaan maa joutuisi lähes täydelliseen poliittiseen ja taloudelliseen eristykseen.
Ehkä vakavin seuraus olisi Kiinan ja Intian reaktio. Ne ovat vastustaneet ydinaseiden käyttöä, eikä Venäjä pärjäisi pitkään ilman tärkeimpiä kauppa- ja yhteistyökumppaneitaan.
Sotilaallisestikaan hyöty ei olisi kiistaton. Ydinase tuhoaisi alueita, joita samalla pyrittäisiin hallitsemaan. Lisäksi säteilyn vaikutukset eivät pysähtyisi valtakunnan rajoille. Ukraina kärsisi raskaita tappioita, mutta sodan ratkaiseminen yhdellä iskulla olisi kaikkea muuta kuin varmaa.
Maailmalle suurin menetys olisi ehkä henkinen. Ydinaseen käyttö rikkoisi käsityksen siitä, että jotkin rajat ovat edelleen koskemattomia. Se voisi käynnistää uuden asevarustelun aikakauden, jossa yhä useampi valtio alkaisi pohtia omaa ydinasettaan turvallisuustakuuna, ehkä jopa Pohjoismaat yhdessä.
Taloudelliset seuraukset olisivat mittavat. Markkinat reagoisivat rajusti, raaka-aineiden hinnat nousisivat ja maailmantalous ajautuisi syvään kriisiin. Tavalliset kansalaiset maksaisivat jälleen suuren osan laskusta.
Toivoa sopii, ettei ydinaseen käyttö ole edes Venäjällä yhden miehen käsissä. Olen ymmärtänyt, että päätöksentekoon osallistuu useita vallan huipulla olevia henkilöitä. Lopulta vahvin este ydinaseen käytölle saattaa olla tietoisuus siitä, että päätös kaataisi todennäköisesti myös nykyisen hallinnon. Kenraalit, oligarkit ja muu eliitti tuskin sitoisivat kohtaloaan johtajaan, jonka ratkaisut veisivät maan katastrofiin. Venäjällä sodan hävinnyt tsaari on entinen tsaari.
Toistaiseksi Putin on tyytynyt ydinaseilla uhkailuun. Viimeisen kortin pelaamiseen liittyy valtavia riskejä. Silti historia opettaa, ettei epätoivoinen yksinvaltias aina tee rationaalisia ratkaisuja.
Siksi kysymys on edelleen aiheellinen:
Entä jos?
