15.4.2923
Aamuyön hereillä olon tunteina oli aikaa miettiä, mitkä asiat minua ahdistavat tänään henkisesti kaikkein eniten. Nyt listausta kirjoittaessa yritän opetella myös uudenlaista kirjoittamistyyliä. Ajatukset pitää kuulemma sanoa twiittimäisen lyhyesti. Kukaan ei lue nykyään pitkiä jaarituksia. Muutama lause ja se on siinä.
Kyllä minua rassaa kovasti Kiinan nykyinen hyökkäävä ja maailmanpoliittiseen ylivaltaan perustuva politiikka. Taiwanin valtausyrityksestä alkaa 3. maailmansota. Pitää muistaa maailmaa jaetaan nyt uusiksi valtapiireiksi.
Olen peloissani nuorien sukupolvien tulevaisuudesta. Maailma on poliittisesti epävakaassa tilanteessa ja se horjuttaa nuorison elämänuskoa. Sota Euroopassa jäytää mielenterveyttä kuin rotta sisuskaluissa. Hoitoa ei saa mielenterveysongelmiin.
Olen tuskastunut suomalaisten nuorten perheiden arjen huolista. Ruoka kallistuu 17,7 prosenttia edellisestä vuodesta kuukaudessa. Laskut lankeavat, kulut nousevat ja Petteri lupaa lisää löylyä kiukaalle, nimenomaan tavallisen ihmisen arjen kustannuksiin.
Itsekkäästi ajattelen, kuka vaimoni ja minut hoitaa vanhuksina. Ei siihen ratkaisua ole tällä hetkellä kenelläkään. Nyt pitää tehdä hitaasti vaikuttavia, mutta tehokkaita ratkaisuja. Kannattaisi käydä opintomatkalla Japanissa.
Terveys on hyvän elämän ehto. Iäkkään elämä on katkolla joka päivänä. Uudenlainen elämäntilanne, antaa nöyryyttä ja syvyyttä elämään. Jokainen päivä on rakas. Pelko johtuu siitä, ettei ehdi huomioida ja kiittää lähimmäisiin riittävästi. Sopia, jos on jotakin sovittavaa.
Ai niin, piti kirjoittaa vain blogikirjoituksen intrigin pituinen tiivistelmä. Tuli vähä pidempi, sallittakoon se näin ekakerralla.
Esa Kanerva
Mikä ahdistaa?
Kenestä SDP:n puheenjohtaja?
12.4.2023
Demareilla on edessään puheenjohtajan valinta. Tehtävä ei
ole helppo, koska Marinin päätös vetäytyä oli nopea ja yhtäkkinen. Toisaalta
valovoimaisen puheenjohtajan jättämä aukko on iso. SDP:llä on ammattitaitoisia
ja puheenjohtajan mitat täyttäviä poliitikkoja useita. Nykyään ei kuitenkaan
enää riitä, että osaa hommansa, pitää olla henkilökohtaista karismaa ja myyvää
persoonallisuutta. Esillä on ollut monia nimiä alkaen Tytti Tuppuraisesta Mäkysen
kautta Timo Harakkaan. Kehen päädytään?
Nimiä putkahtelee esiin tasaiseen tahtiin, ehdokkaiden
omina ulostuloina ja lehdistön kaivamina. Järjestöväki käy kuumana. Tämä on
juuri sitä vaihetta, että puolueväki arvioi ehdokkaita, hakee asemia ja kumppaneita ehdokkaansa taakse. Oikeastaan koko puheenjohtajan
valintaprosessi perustuu tähän vaiheeseen. Demarikoneisto seuloo, jauhaa ja
valikoi ehdokkaita. Kuka sieltä kiillotettuna ja valittuna putkahtaa esiin, on
voittaja.
Viime valinnassa Antti Lindtman jäi kakkoseksi. Janottaisiko
vanha suola nyt. Hän itse ei ole ilmoittautunut kisaan mukaan. Kertonut
päätöksen kypsyvän parin viikon sisään. Demariryhmänjohtajaksi hänet jo
valittiin. Luulen keksineeni puheenjohtajakilvan voittajan, se on hän.
Monikymmenvuotinen järjestöväen tuntemus ja kokemus niin kunta- kuin
valtionpolitiikassa takaa kannatusta monesta suunnasta. Pankkivaliokunnan
jäsenyys tuo ymmärrystä julkisen talouden tilaan, on monesti toiminut puolueessa
tasapainottavana tekijänä rauhallisen luonteensa vuoksi ja pitkäaikainen eduskuntaryhmän
puheenjohtajuus ovat meriittejä, joita on vaikea ohittaa.
Puolueyhdistyksillä on mahdollisuus esittää puolueen
puheenjohtajaehdokkaita. Arvelen, että Antti Lindtman on Toveriseuran ehdotus.
Esa Kanerva
Mitä sanoisi vaalituloksesta?
5.4.2023
Vaaleista on kulunut muutama päivä ja lopputuloksen suhteen
on ehtinyt vetää henkeä. Hetki sitten Sanna Marin ilmoitti luopuvansa puolueen
puheenjohtajuudesta. Kirjoittelen muutaman rivin omia tuntojani.
Pia pääsi yli neljällä tuhannella äänellä eduskuntaan, kelpo tulos. Edellisiin vaaleihin verraten pudotusta tuli äänimäärässä. Paikka ei ollut kuitenkaan uhattuna missään vaiheessa, ero seuraavaan oli pari tuhatta ääntä. Niin putosi
kaikkien muidenkin tunnettujen ehdokkaiden Sannan korjatessa potin. Kuusi eduskuntapaikkaa
Pirkanmaalle on historiallinen. Pian työ eduskunnassa jatkuu, nyt jo
kahdeksannella kaudella.
Politiikan kentällä tulee tapahtumaan muutos. Vaikka Sdp
kasvatti kannatustaan ja sai valtakunnallisesti 3 lisäpaikkaa, se ei riittänyt.
Kokoomus voitti vielä enemmän. Ja perussuomalaiset tulivat kakkoseksi. Orpo
lähtee ensimmäiseksi hallitustunnustelijaksi. Veikkaan Sipilän vuoden 2015
hallituksen näköistä pohjaa.
Sdp lähti vaaleihin puhumaan hyvinvoinnista, osaamisesta,
kestävästä kasvusta ja turvallisesta tulevaisuudesta. Tämä viesti sai
kannatusta, muttei riittävän paljon. Kova talouslinja ja Kokoomuksen lupaama
talousreformi sai kansalaisilta kovan kannatuksen. Mitä se sitten kunkin arkeen
merkitsee, nähdään tulevan neljän vuoden aikana. Entisenä
kaupunginvaltuutettuna ole erityisen huolestunut kunnista ja niitten
valtionosuuksien indeksileikkauksista. Ne iskevät juuri kuntien peruspalveluihin,
lasten varhaiskasvatukseen ja perusopetukseen.
Oletan, että juuri maaliin saatu sote-uudistus muovataan
uuteen uskoon. Keskusta on tuskin asioitten jarruna. Ensinnäkin puututaan
maakuntien määrään, elinkelvottoman pienet lakkautetaan ja yhdistetään
isompiin. Marinin veikkaamat henkilöstövähennykset voivat toteutua, ainakin
maakuntien keskijohto saavat olla varpaillaan.
Sannan siirtyminen johdosta piirun verran syrjään, on
kunniakas päätös! Arvostan, kukaan ei korvaamaton ja eikä itseään kannata
työllä tappaa. Hänellä on tulevaisuus edessään, minkälainen, haluaisin sen
ilolla nähdä.
Esa Kanerva
Kanervan teesit Venäjästä
1.4.2023
Totuus lienee, että naapurimme Venäjä on täysin
skitsofreeninen valtio?
Venäjän kansalla on uskomaton historia. Maaorjuus,
stalinismi, kommunismi ja nyt putinismi. Se on muokannut Venäjän kansasta ja sotilaista asenteiltaan murhaajia ja vastuuttomia raiskaajia.
Kansaa on pakkosiirretty, pidetty leireillä, tapettu
nälkään, tapettu, kidutettu ja kohdeltu epäinhimillisen julmasti. Tehty rikoksia ihmisyyttä vastaan. Millään ei ole ollut mitään väliä!
Oman maan kansalaisilla ei ole ollut ihmisarvoa. Sodissa voidaan tapattaa massoittain miehiä. Yksittäisellä sotilaalla ei ole arvoa. Sotilaita voidaan
tapattaa, ellei vihollinen ammu, niin politrukki takaapäin.
Maassa ei ole ollut koskaan demokratiaa. Demokratiaa ei ole
koettu, sitä ei voida ymmärtää.
Venäjä on aina hallitsijansa luomus, Pietari Suuri, Lenin,
Stalin, Jeltsin ja Putin.
Johtava kansallinen voima on slaavilainen panslavismi, slaavilaisten
kansojen ylivertaisuus, luottamus kansan nöyryyteen ja alistettavuuteen. Käytöstä voi
verrata natsisaksan rotuoppiin arjalaisen rodun ylivertaisuudesta.
Venäjä ei muutu meidän elinaikanamme.
Liitymme Natoon, maailmapolitiikan palapeli voi mennä
uusiksi vielä moneen kertaan, koen turvallisuutemme kuitenkin
moninkertaistuneen!
Esa Kanerva
Kansanedustajaehdokkaan päivä
22.3.2023
Eletään tiistaipäivää ennen ennakkoäänestystä. Aamu on valjennut
puolipilvisenä ja sisältä silmäiltynä voisi olettaa ulkolämpötilan olevan
lämpimämpikin kuin todellisuudessa. Pakkasella ei olla kuin miinus kaksi
astetta. Kylmä puhuri kuitenkin iskee luihin ja ytimiin. Olen aamusta lähdössä
Hervannasta kansanedustajaehdokkaan Pia Viitasen kanssa kohti Lielahden
Prismaa. Nämä lähdöt alkavat olla jo rutiinia, niin monta lähtöä on
maaliskuussa jo tehty. Ilman sydämen paloa ja vahvaa intoa ehdokas tuskin jaksaisi
tällaista kierrostahtia pitää.
Aamu ensimmäiset kohtaamiset tapahtuvat Lielahden Prisman
etuovien edustalla. Standit, vaalimateriaalit ja tarjottavat on rahdattu
paikalle sitä aikaisemmin. Rekvisiittaa ja tarjottavaa on monen laista, namuja,
tulitikkuja, poletteja, teepusseja, purkkaa ja käteen jaettavia esitteitä.
Ohikulkijoiden huomio on kiinnitettävä alkuun jollakin tarjottavalla. Itse
ehdokkaalla on niin paljon tunnettuutta, että moni haluaa jäädä juttusille
kansanedustajan nähdessään. Avustajien pitää tarjoutua keskusteluun, vaikka tervehtimällä
ja karkkia tarjoamalla. Yhdentoista maissa kaupassa kävijöitä on harvakseltaan.
Yhden hauskan muiston saan yhdeltä herralta. Hän antaa minulle itsensä tekemän
vaalimainoksen, jossa luki suurin piirtein näin:” Jos pääministeriksi haluat
keski-ikäisen turkulaisen konservatiivisen setämiehen, äänestä Kokoomusta. Jos haluat
nuoren, dynaamisen ja huipputaitavan pirkanmaalaisen naisen, äänestä demareita!”. Ilahdun suuresti
käteen ojennetusta lapusta!
Käymme pikaisella lounaalla Tapolan mustamakkarabaarissa. Suosittelen,
kuuma mustis maistui hyvältä ja on täyttävää. Kysyin tauolla ehdokkaalta, mistä
hän on keskustellut ihmisten kanssa? Pia vastaa, että kyllä se arjen huolet, mistä
halutaan kertoa. Kun eläke ei riitä lääkkeisiin, vuokraan ja maksuihin. Se on
ihan ykkösjuttu, kakkosena tulee energian hinta ja ruoan hinnan nousu. Hallitus
on tullut jo vastaan monin keinoin, se ei näköjään ole kyllin kaikille.
Kauhistuttaa ajatus kokoomuslaisesta Kokoomuksen 6 miljardin euron leikkauslistasta
tulevalla hallituskaudella. Miten näiden ihmisten käy?
Jatkamme matkaa Turtolan City-Marketille. Aurinkokin on
alkanut välistä paistella eikä ole niin hirveän kylmän tuntuista kuin aamulla. Iloitsemme
Pian hyvälle paikalle sijoitetusta valomainoksesta kaupan edustalla. Ehdokas ei itse pysty vaikuttamaan mainostensa sijoitteluun, tuuria sattui nyt olemaan. Turtolan City-Market on oikein hyvä paikka
asiakasmäärien suhteen näin keskipäivälläkin. Jutustelijoita riittää ja
mainoksia menee kaupaksi. Moni kertoo tunteneensa ja äänestäneensä Piaa jo
vuosia. Iloitsen näistä kommentista erityisesti. Tänä päivänä ei ole tullut
vielä yhtään tylyä palautetta eikä sadattelua. Näihinkin täytyy tottua eikä ottaa
henkilökohtaisesti. Jokaisella on joskus huono päivänsä. Tietysti aina toivoo
hyviä käytöstapoja, ollaanhan tässä myös demokratian asialla. Kansalta sentään
kysytään mielipidettä joka neljäs vuosi toisin kuin esimerkiksi itänaapurissa.
Saan arkisia toiveita ehdokkaalle vietäväksi terveisinä. Esimerkiksi
postilaatikoita vanhuksia varten Kelan toimistoihin. Tai parempaa
jalkakäytävien hoitoa. Otan viestin vastaan, onhan Pia kaupunginvaltuutettukin.
Sitten siirrymme Linnainmaan Prismalle. Kaupan etuovien
tienoo on jotenkin tuulelta suojainen paikka ja asiakkaiden kanssa seurustellessa
ei tule kylmäkään. Vaatteita toki on päällä kuin michelinrengasukolla monta
vaatekertaa. Koskaan vaatteita ei ole ollut liikaa. Tähän aikaan kello yhden ja
viidentoista välillä asiakasvirrat on melko harvalukuisia. Joten on yllättävänkin
hiljaista, ihmisiä menee toki kauppaan tasaisesti. Pia käy pitkiä keskusteluja
ja moni on tullut ihan varta vasten huolineen kansanedustajan juttusille. Viitaska
kertoo tykkäävänsä keskustella ihmisten kanssa ja se käy häneltä luonnostaan. Saa
siitä myös motivaatiota ja eväitä hoitaa kansanedustajan hommaa hyvin ja sormi
ihmisten arjessa. Olemme paikalla toista tuntia. Sitten silpasemme kahvit, vähän
lämmittelemme ja matka jatkuu kohti Koiviston kylän Prismaa.
Sää alkaa mennä sateisempaan suuntaan ja alkaa satelemaan
veden sekaista lunta. Mainostelineet taas pystyyn ja kaupan ovien edustalle passiin.
Päivän viimeinen koitos alkaa ja ainakin minua alkaa jaloissa painaa. Tietysti koko
päivän ulkona oleminen alkaa tuntua ”raitisilmamyrkytyksenä.” Neljän jälkeen
ohikulkijoiden ilmeestä ja vauhdista voi päätellä, että kaikilla on kiire
kotiin syömään ostosten jälkeen. Ei ehditä jäämään keskustelemaan ja ohi mennen
otetaan kiireellä esite ja namu mukaan. Esitekauppa kuitenkin käy ja väkeä
riittää. On tärkeätä näkyä ennen ennakkoäänestystä, joka alkaa huomenna. Tämäkin
Prisma toimii seuraavana päivänä ennakkoäänestyspaikkana, joten vaalimainonta
on tietysti äänestyspaikkojen lähellä kielletty.
Päivä päättyy ennen kello kahdeksaatoista. Ihmettelen
ehdokkaan turnauskestävyyttä. Ja ymmärrän, ettei demokratiaa toteuteta
helpolla, jos mielii päästä kansanedustajaksi. Se vaatii ainakin tahtoa, halua,
henkistä kestävyyttä, vuorovaikutustaitoja, tietoa, osaamista, hyvää fysiikkaa
ja jonkin verran rahaakin. Jos ehdokkaalla ei ole aikaisemmin mainittuja
ominaisuuksia, pelkällä rahalla Arkadian mäen portit eivät aukea!
Terveisin Esa Kanerva
Vaalihommissa
Vaaliasetelmat ja tulevan hallituksen kokoonpano näyttävät olevan palkkatyöläisille ja eläkeläisille kohtalon kysymyksiä. En halua maahan Sipilän hallituksen kaltaista Kokoomuksen Perussuomalaisten kokoamaa hallitusta. Vain demarien voitto takaa sen, että maahan voidaan saada oikeudenmukaisesti ja tasapuoleisesti kansalaisia kohteleva valtioneuvosto. Hallituksessa voi olla myös Kokoomus, hallitusohjelma ratkaisee.
Muistan elämäni loppuun Sipilän hallituksen lomarahaleikkaukset, työnantajamaksujen siirrot palkansaajien maksettaviksi, pakkolakiuhkaukset ja eläkeindeksien leikkaukset. Samoin kuntien valtionosuuksien vähennykset, jotka iskivät suoraan ydinpalveluihin. Sekä monet muut synnit.
Kirjoitan tämän kuukauden ajan epäsäännöllisesti blogiani aikataulun antaessa myöten.
Äänesi on tärkeä, Pia on sen arvoinen nainen, osaava, kokenut ja luotettava!
Esa Kanerva
Viitasen Pian visiitti
28.2.2023
Viitasen Pia kävi kylässä ja esittäytymässä eilen Toveriseuran kuukausikokouksessa. Pia on siitä harvinainen poliitikko, että hän ei profiloidu kehumalla koko ajan itseään, vaan osaa kuunnella ja on aidosti kiinnostunut ihmisten arjesta. Hän haluaa tietää, mitä kansalaisille kuuluu ja mikä heitä huolettaa. Ja Pia uskaltaa myös sanoa, ettei tiedä juuri tätä yksityiskohtaa ja laskettele vastaukseksi poliittista jargonia. Ei, hän sanoo ottavansa asiasta selvää ja kertoo huomenna viestillä tarkemmin. Tätä rehellisyyttä arvostan!
En ole toimittaja ja tämä teksti on kirjoitettu muistin varaisesti. Aluksi Pia alusti muutamalla lauseella vaalien poliittista asetelmaa. Kokoomus haastaa varmasti demareita talouspolitiikalla. Se syyttää hallitusta rahan törsäämisestä. Perussuomaliset pitävät esillä ja kääntävät kaikki asiat maahanmuuttoon. Rajojen sulkeminen on persuille ehtymätön rahakaivo, joka ratkaisee talousongelmat. Itse asiassa se on valehtelua tai disinformaatiota kauniisti sanoen. Keskusta taistelee olemassa olostaan.
Sitten kyseltiin ja keskusteltiin.
Talouspoliittisessa keskustelussa on aiheellista esittää Kokoomukselle vastakysymys, olisiko pandemia pitänyt jättää hoitamatta ja vaihtoehtoisesti otettu korona vastaan raha edellä?
Entä onko Kokoomuksen mielestä puolustusmenojen lisääminen ollut tuhlausta? Puolustukseen on mennyt miljarditolkulla rahaa. Turvallisuuteen on ollut pakko satsata. Ja nyt on asemyyjien markkinat, hinnat ovat kallistuneet. Sillekään emme voi mitään. Tai eikö Ukrainan pakolaisia olisi saanut vastaan ottaa? Vuoden 2022 loppuun mennessä Suomeen on tullut n. 50000 ukrainalaista pakolaista ja tämän vuoden arvio heidän lukumäärästään on 30000-40000 ihmistä. Heidän ylläpitonsa ja asuttamisensa tietysti maksaa. Tähän hallitus on ottanut lisää velkaa ja asiasta on ollut kansallinen yksimielisyys.
Mistä menoista ollaan oltu jyrkästi erimielisiä Kokoomuksen kanssa, on ensinnäkin oppivelvollisuusuudistus. Uudistus jatkaa oppivelvollisuuden 18 ikävuoteen asti. Samalla toisen asteen koulutuksesta tulee laajennetun oppivelvollisuuden piiriin kuuluvalle opiskelijalle maksutonta. Tätä panostustako Kokoomus suree ja olisiko tämä pitänyt priorisoida hylkyyn? Toinen kivi Kokoomuksen kengässä on ollut ns. hoitotakuu-uudistus. 1.11.2024 alkaen hoitotakuu perusterveydenhuollossa on 7 vuorokautta ja suun terveydenhuollossa kolme kuukautta. Oliko tämä huono uudistus? Kolmas kivi on ollut vanhuspalvelulakiin kirjattu hoitajamitoitus 0,7 hoitajaa vanhusta kohden. Kokoomus ei ole henkisesti päässyt eroon viime vaalikaudella lanseeraamastaan käsityksestä, että mitoituksilla ei vanhuksia hoideta. Olisiko tämä vanhusten hoitoon panostus pitänyt hylätä ja eurot säästää?
Sitten puhuttiin ilmastonmuutoksesta. Asia on tärkeä ja muutos ilmastoystävällisempiin tuotantotapoihin voi olla Suomen teollisuudelle jopa kilpailuvaltti. EU:n päätöstä siitä, että vuonna 2035 kaikkien Euroopan unionin alueella myytävien uusien henkilö- ja pakettiautojen tulee olla päästöttömiä, kritisoitiin voimakkaasti. Yleisön mielestä myös polttomoottoriautoista voidaan saada päästöttömiä. Todennäköisesti näistä vaaleista ei tule ”ilmastovaaleja”. Kansalaisten arjessa on niin monia muita huolia, että huomio on päivästä toiseen selviämisessä.
Myös valtiontalouden menosäästöistä keskusteltiin. Esimerkiksi Kokoomuksen tulevan vaalikauden tavoitteet leikata hyvinvointialueilta miljardi euroa tarkoittaa väistämättä ainakin maakuntien määrän vähennystä ja palvelutason heikennyksiä. Indekseihin kajoaminen ei ole niin harmitonta kuin Kokoomus antaa ymmärtää. Kuntien valionosuuksien indeksileikkaukset osuvat suoraan kuntien palveluihin. Eli kansalaisten arjen ytimeen mukaan lukien koulut, päivähoito, kirjasto ym. Demarit eivät halua leikata kansalaisten ostovoimaa, koska se pyörittää kansantaloutta. Mutta ymmärtävät, että säästöjä on löydettävissä ja valtion tuloja lisättävissä tukkimalla esimerkiksi verotuksen porsaanreiät, listaamattomien yritysten osinkojen verohelpotuksista ja perkaamalla yritystukien viidakkoa. Yritystukiin ei ole voitu puuttua tällä vaalikaudella Kepun vastustuksesta johtuen. Verojärjestelmää voidaan uudistaa esimerkiksi elintarvikkeiden osalta perusteena terveyshaitat- tai hyödyt.
Edessä on mielenkiintoiset vaalit. Äänestämmekö valtaan porvarihallituksen, jolloin on suuri vaara Sipilän hallituksen kaltaisesta kiky-, pakkolaki ja leikkurijoukkueesta vai haluammeko pitää kaikki kansalaiset kyydissä. Minä valitsen jälkimmäisen ja Pian. Tule mukaan vaalityöhön!
Esa Kanerva
Putinin puhe kansakunnan tilasta
Venäjän presidentti Putin pitää tänään kansakunnantilaa
koskevan puheen. Tämähän suorastaan pakottaa kirjoittamaan aiheesta. En lähde ennustelemaan
puheen sisältöä, se kuullaan tänään klo 11. Pohdin sen sijaan niitä
tosiasioita, jotka hän suurella todennäköisyydellä jättää kertomatta. Ajankohdassa
on muutoinkin jotakin suurta ja synkkää, tuleehan Venäjän hyökkäyssodan alkamisesta
24.2. kuluneeksi yksi vuosi.
Putin ei kerro sitä totuutta, että Venäjällä parisen kymmentä
vuotta sitten aloitettu propaganda ja historian vääristely on saavuttamassa kliimaksinsa.
Maassa on natsihysteria, natseja lymyää joka puun ja pensaan takana. Paitsi
että Ukraina on natsien miehittämä, niin jopa Suomen ja Viron pääministerit
ovat natseja. Venäjä voitti yksin toisen maailmansodan ja natsit. Hän unohtaa
kertoa koko muun maailman panoksen Hitlerin kukistamisessa. Hämmästyttävintä ja
julminta on Stalin-kultin uudelleen herättäminen. Tyrannia nostetaan jalustalle suurena sotapäällikkönä ja unohdetaan hänen tappamat ainakin 20 miljoonaa ihmistä.
Puheessa ei takuulla kerrota Ukrainan sodassa menetetyistä
ihmishengistä. Kysymys on sadoista tuhansista sotilaista ja kymmenistä
tuhansista siviileistä. Puhumattakaan sotarikoksista. Kidutuksista ja lasten
pakkosiirroista. Venäjän keräämässä sotakassassa nyt jäljellä olevat muutamat sadat
miljardit, ehkä yli tuhannenkin, eivät riittäisi Ukrainan jälleen rakentamiseen. Nobelisti ja
ihmisoikeustaistelija Andrei Saharovin museota ylläpitämä säätiö julistetaan ulkomaiseksi
agentiksi ja laitos joudutaan lopettamaan. Museo saattaisi muistuttaa venäläisiä
vankileirien saariston mustasta historiasta.
Sodan taloudellinen hinta menetettyinä vientituloina on
valtava. Kansantalouden menetyksiä ei tiedä kukaan. Suomen pankin idän
talouksien asiantuntijan mukaan puhutaan sadoista miljardeista. Venäjän
budjettialijäämä näkyy kansalaisten elintasossa. Koska maan hallintorakenne on
keskusjohtoinen ja rahat valuvat Moskovasta periferiaan, ovat maan laita-alueet
Moskovan taloudellista valtaapitävien vankeja. Ruokaa on riittänyt tukkimaan
venäläisten suut, mitä nyt nurinaa on ollut länsiautojen varaosien puutteesta.
Putin ei taatusti kerro suunnitelmastaan Valko-Venäjän
suhteen. Maan hän aikoo liittää hallinnollisesti Venäjään viimeistään tämän
vuosikymmenen loppuun. Valko-Venäjä aiotaan venäläistää, rupla tulee valuutaksi
ja Venäjän kieli viralliseksi kieleksi. Venäläistäminen aloitetaan varovaisesti
propagandalla ja ilmapiirin muokkauksella, sitten järjestetään yhteisiä
sotaharjoituksia ja yhtenäistetään verotusta.
Tuskin Putin mainitsee sitä, että kuinka vahvan liittouman
hän on saanut vastaansa. Maailmansodissa, jossa Amerikka on ollut mukana,
vastustajille on aina käynyt huonosti. Maata, jolla on sellaiset taloudelliset mahdollisuudet ja maailman
vahvin aseteollisuus uusine teknologioineen, on kyllä oikeastaan mahdoton
voitettava. Mikäli Amerikan tuki jatkuu tulevien presidentin vaalien
jälkeenkin.
Jäädään odottamaan Putinin puhetta kansakunnan tilasta vajaan puolen tunnin päästä. On mielenkiintoista nähdä, kuinka Venäjän presidentti käyttää
retoriikassaan vastakohtaistamista. Kerrotaan kansalle juuri päinvastaista kuin
mikä on totuus!
Esa Kanerva
Pyöreitä vuosia!
Hyvät lukijani!
Tämän viikon olen päättänyt viettää juhliessa seitsemää täyttä elettyä kymppiä. Kirjoitan taas ensi viikolla!
Samalla haluan kiittää lukijoitani 230 016 käynnistä sivuillani. Paras synttärilahja!
Terveisin Esa Kanerva
Viitasen Pian "porinat!
7.2.2023
Eilen pidettiin kansanedustaja Pia Viitasen ”Pian porinat” Kahvisalongissa Satakunnankadulla. Pia oli kutsunut kahveille kannattajiaan. Hän halusi kertoa eduskuntakuulumiset ja ottaa vastaan kampanjaterveisiä äänestäjiltään. Väkeä oli tupa täynnä, hienoa!
Ehdokas kertoi aluksi päällimmäiset uutiset eduskunnasta. Hän kiteytti tulevan vaalikauden suurimmat tavoitteensa teemoihin turvallinen arki, oikeudenmukaisuus, reilu työelämä ja työ paremman huomisen puolesta.
Viitanen konkretisoi arjen turvallisuudenuhkia. Käsillä oleva energiakriisi vaatii konkreettisia toimia ja tukitoimia. Syksyllä tehtiin mm. sähkön arvonlisäveron alennus, sähkövähennys ja sähkötuki. Sittemmin kun tilanne vaikeutui edelleen, päätettiin joukosta uusia toimia mm. kertakorvauksena toteutettu takautuva hintakatto, sekä asiakkaille annettava lisämaksuaika laskuille.
Ihmiset ovat viime aikoina puhuneet nimenomaan elämisen perusasioista – toimeentulosta, terveyspalveluiden toimivuudesta, lasten hyvästä koulusta, turvallisesta elinympäristöstä. Nämä terveiset on otettu vastaan. Tarvitsemme myös jatkossa hyviä ja turvallisia julkisia palveluita, sekä toimeentulon turvaverkkoja silloin kun paha päivä kohdalle sattuu.
Kaiken pohjana on tasapainoinen talous. Talouden kuntoon saattamisessa on oikeudenmukaisuus iso kysymys. Millaisin talousyhtälöin eri puolueet ovat valmiit tekemään tulevaisuutta. Eroja puolueen vaaliohjelmissa on. Esimerkiksi oikealta laidalta ollaan vaadittu jo tälle vuodelle isoja leikkauksia. Muutenkaan ei ole oikein, että vaikeiden aikojen maksajiksi laitetaan tavalliset pieni- ja keskituloiset ihmiset. Päinvastoin: on viisasta turvata ihmisten ostovoimaa. Talouden sopeutusta on tehtävä oikeudenmukaisesti, tässä tärkeä asia on verotus. Ei ole oikein nostaa tavallisten palkansaajien, eläkkeensaajien tai pienten yrittäjien verotusta. Veropohjan laajentamisella saadaan lisätuloja, samoin torjumalla verovälttelyä ja tilkitsemällä verotuksen porsaanreikiä.
Lisäbudjettiin kovalla työllä saatu lisämääräraha on aivan ratkaisevan tärkeää hyvinvointialueiden palveluitten käynnistämiseksi. Oppositiolla on varmaan toisenlaisiakin ajatuksia, heitetään mieluummin kapuloita rattaisiin kuin iloittaisiin onnistumisista. Alueilla on käynnistysvaikeuksia, se myönnettäköön. Tämä oli kuitenkin odotettavissa, mutta ongelmat ovat ratkaistavissa.
Alkupuheenvuoron jälkeen siirryttiin keskusteluun ja kysymyksiin. Sähkön hintakysymyksellä aloitettiin. Kysymyksiä ja kommentteja sinkoili. Pia vastasi ja kertoi hallituksen vastaantuloista energian hinnassa uudestaan. Kysyttiin myös taksiuudistuksesta. Sellaiset terveiset lähtivät, että Sipilän hallituksen ja ministeri Bernerin uudistus joutaa Näsijärven pohjaan. Olisi pikimmiten palattava vanhaan systeemiin. Ehdotettiin ehdokkaalle sellaista verouudistusta, että nuorten harrastekulut voisi vähentää verotuksesta. Ei huono idea ollenkaan. Todettiin myös, että nuoret voivat huonosti. Paikalla oli maakuntavaltuutettu Anneli Kivistö ja hän otti viestin vastaan. Anneli kertoi hyviä esimerkkejä myös onnistumisista, kuten Tesoman hyvinvointikeskus nuorisotiloineen. Voitaisiin monistaa muuallekin. Ehdokasta ”velvoitettiin” pitämään yllä kampanjoidessaan toivoa tulevaisuuteen, etenkin lapsiperheet ovat huolissaan. Pia vastasi, että hyvä arki tuo toivoa ja uskoa parempaan. Se on kaiken lähtökohta epävarmoina aikoinakin. Terveyspalveluista riitti poristavaa, joillakin paikkakunnilla palvelut pelaavat, joillakin on ongelmia.
Seuraavan kerran voi tulla tapaamaan Piaa 13.2. klo 18 Satakunnankadun Kahvisalonkiin (Satakunnankadun ja Aleksis Kiven kadun kulmarakennus). Kaikki kiinnostuneet mukaan tukemaan Pian ehdokkuutta!
Esa Kanerva
Puheenjohtaja Esa Kanervan pääkirjoitus Toveriseuran Viestilehden tammikuun 2023 numeroon
Maailma on muuttunut, tietenkin. Maailma pyörii nykyään internetin ympärillä. Moderni yhteiskunta on entistä yksilöllisempi, itsekeskeisempi ja toisaalta perhekeskeisempi. Puoluetyössäkin keskeiset toimijat, perinteiset duunarityöyhteisöt, ovat hajonneet. Samoin ammattialojen puolueyhdistykset ovat menettäneet yhdistystoiminnassa merkitystään. Muuttoliike sekoittaa Suomen väestöä eikä kukaan kuvittele asuvansa esimerkiksi Tampereen Rantaperkiössä tai Teiskossa koko ikäänsä, kuuluvansa alueen työväenyhdistykseen 50 vuotta tai jonkun tehtaan yhdistykseen koko ikäänsä.
Demokraattinen yhteiskunta tarvitsee puolueita. Miten vastata maailman muutokseen siten, että puoluelaitos ja Suomi pysyy demokraattisena oikeusvaltiona tulevatkin sata vuotta? Persoonaton sosiaalinen media ei voi korvata puolueita, demokratiaa ja ihmisten välistä vuorovaikutusta. Pelkkä ehdokkaan sometus ei vaaleja ratkaise, aitojen kohtaamisten merkitys on tullut todistetuksi vaalikentillä ja toritapaamisissa.
Kun tarkastellaan demariyhdistysten aktiivien profiileja, keitä puoluetyöstä puuttuu ja keitä sinne tarvittaisiin? Kaikki vastaavat yhteen ääneen, nuoria ja etenkin nuoria naisia. No miten heitä saataisiin mukaan puoluetyöhän? Etsimällä keinoja mahdollistaa lapsiperheiässä olevien osallistuminen ja alkamalla kasvattaa poikiamme sellaiseen tasa-arvoon, että perheen nuori äitikin voi tasavertaisesti lähteä mukaan politiikkaan.
Kunnallisjärjestössä on tiedostettu yhdistystoiminnan tilanne ja sen hallitus on ryhtynyt toimiin. Perataan alkuun läpi koko yhdistyskenttä ja haetaan ratkaisumalleja hiipuvaan toimintaan. Yhteistyöstä löytyy alkuun ratkaisuja ja myöhemmin löydettäneen konkreettisia uusia toimintatapoja. Miltä kuulostaisi nuorten lapsiperheiden lapsille demarivaarien järjestämä lapsiparkki kokousten yhteydessä? Toveriseura on käynyt keskusteluja mahdollisesta yhteistyöstä Tampereen kirjatyöntekijöiden kerhon, Tahmelan TY:n ja Pispalan TY:n kanssa toiminnallisesta yhteistyöstä. Toveriseura kutsuu ko. yhdistysten edustajat toukokuussa keskustelemaan syksyn ohjelmasta ja ko. yhdistysten jäsenet tervetulleeksi keväällä järjestämiimme tilaisuuksiin. Ohjelma on tässä lehdessä.
Tänä keväänä käydään eduskuntavaalit. Toveriseuran ehdokas on kansanedustaja Pia Viitanen. Toveriseuran johtokunta päätyi häneen ennen kaikkea kokemuksen ja näyttöjen perusteella. Palon ja innostuksen kansanedustajan työn tekemiseen tunnistaa. Sitä ei voi bluffata!
Esa Kanerva
Maakunta leikkaa heti kärkeen vanhuksilta
22.1.2023'
Uusi maakuntavaltuusto on vasta verrytellyt ja käynnistänyt päätöksentekokoneistoa ensimmäiset kuukautensa. Aktiiviseen ja räyhäkkään politiikan tekoon ei ole ollut tarvetta. Ratkottavat kysymykset ovat olleet siinä määrin rutiiniomaisia, ettei riitelyyn ole ollut tarvetta. Päättäjien haastattelujen pohjalta pelkoni maakuntauudistuksen riskeistä näyttävät toteutuvan. Valtuutetut eivät kuulemma edusta maakuntaa, vaan omaa kotipaikkakuntaansa. Suuri riitely ja kärhämä on odotettavissa maakunnan palveluverkosta päätettäessä. Kymmeniä miljoonia alijäämäinen talousarvio ei jätä mitään epäilystä siitä, etteikö sairaaloita, terveysasemia ja palvelupisteitä harvennettaisi. Tämä tulee tapahtumaan niin maakunnan sisällä kuin esimerkiksi Tampereen kaupungin alueella. Kuin huomaamatta maakuntahallinnossa on tehty kuin varkain ilman suurta julkista hälinää suuria arvovalintoja. Ensimmäisten joukossa ikäihmisten arkea on kurjistettu
Jonkin verran on lehdissä puitu aterioitten suuri hinnan nousu palvelukeskuksissa. Tampere on tukenut ikäihmisten ateriointia palvelukeskuksissa noin vitosella. Maakunnassa useissa kunnissa ei ole näin menetelty. Maakunta päätti jakaa kurjuutta ja olla tasapuolinen. Vedetään tuki kaikilta pois. Korotus on tamperelaisille ikäihmisille niin suuri, että käytännössä lounastaminen loppuu ja yksi, ehkä vanhuksen terveydelle ja mielelle ratkaiseva hyvinvointitekijä loppuu. Näinkö helpotetaan painetta kotoa palveluasumiseen?
Toinen vailla huomiota jäänyt leikkaus on palvelutalojen virkistysrajojen vetäminen yli punakynällä. Virkistysrahoilla on korvattu esiintyjien kuluja ja maksettu pientä korvausta. Nyt palvelutalojen viikko-ohjelmat ovat tyhjiä. Henkilökunta yrittää täyttää niitä tuolijumpilla ja yhteislaululla. Muusikot, laulajat ja tanssijat ovat poissa. He ovat olleet arjen kohokohtia muuten niin tasapaksussa päivärutiinissa.
Minulle kerrotun mukaan palvelukeskusten saunat eivät lämpene enää. Kylmä sauna oli katkera paikka eräällekin tuntemalleni palvelukeskuksen asukkaalle. Sähkön säästöllä tai kalliilla energialla ei tule vanhusten saunojen lämmittämättä jättämistä perustella. He ovat jo omat sotansa ja puutteensa kärsineet, ei laiteta heitä enää energiasodan maksumiehiksi.
Miksi ikäihmisten palvelut olivat heti kärkeen maakunnan päättäjien hampaissa? Edellä kerrotut leikkaukset tuntuvat pikkuriikkisiltä murusilta valtavassa kokonaisuudessa. Isoja, valtavan isoja asioita ne ovat vanhusten arkipäivässä ja kaikin puolin tasapaksussa ja tapahtumaköyhässä päivärutiinissa.
Esa Kanerva
Venäjän paradoksi
Venäjän historia on maan vahvuuden ja heikkouden tiloja. Rauhan tila on poikkeus, Se taas johtuu Venäjän valtavasta koosta. Aina jossakin päin maan rajoja taistellaan. En lähde avaamaan koko historiaa, pitäydyn lähimenneisyyteen. Putin aloitti kautensa Tšetšenian sodalla ja sai sen avulla maan otteeseensa. Käytännössä ei maan valloituksella Venäjälle ole suurtakaan hyötyä, pikemminkin se on suuri taloudellinen rasite. Putinille Tšetšenian presidentti Kadirovin klaani on uskollinen ja luotettava kumppani. Se riittää vastineeksi rahalle, jota on pumpattu sinne valtavat määrät maan jälleen rakentamiseksi ja yllä pitämiseksi. Japanin kanssa Putin on riidellyt ja uhitellut sen pohjoisten saarten hallinnasta koko kautensa ajan.
Vuonna 2008 alkoi Georgian sota. Tämän päivän Helsingin sanomissa kirjoitetaan Venäjän hyökänneen Georgiaan. Erikoislähettiläs Heikki Talvitie toteaa kuitenkin kirjassaan ”Suomi, konjunktuurien vanki” sivulla 45, että Georgian presidentti Mikheil Saakasvili pyrki yllätyshyökkäyksellä ottamaan haltuunsa alueita Etelä-Ossetiassa. Huonosti kävi, hän hävisi sodan kolmessa päivässä. Venäjä miehitti Etelä-Ossetian ja Abhasian sekä tunnusti nämä alueet itsenäisiksi valtioiksi. Syyllinen sotaan ei ollut siis Venäjä, vaikka esimerkiksi Suomen lehdistö toisin väittää.
Yksi rankka kivi Putinin kengässä on ollut entisen Jugoslavia hajoamissodat Balkanilla. Eri etnisten ryhmien välisiä julmia sotia käytiin koko 1990-luku. Tilanne laukesi lännen puututtua tilanteeseen sekä pommituksin että rauhanturvaajin. Länsi sulki Venäjän pois Jugoslavian alueiden uudelleen järjestelyistä ja varsinkin Kosovon kysymyksessä. Muistamme Martti Ahtisaaren panoksen välittäjänä ja Kosovon itsenäistymisen vastoin venäjämielisen Serbian ja Venäjän kantaa. Tämän rauhan jälkeen Putin on pyrkinyt varmistamaan tarvittaessa voimakeinoin, että Venäjä on osa neuvotteluprosessia Etelä-Kaukasiassa, Kaspianmerellä, Mustalla merellä Syyriassa, Lähi-idässä ja Ukrainassa.
Mistä johtuu niin rankka kulttuurien välinen erilaisuus lännen ja Venäjän välillä? Mielenkiintoista on esimerkiksi suomalaisten ja Venäjällä hajallaan olevien suomalais-ugrilaisten kansojen sama geenipohja. Slaavikulttuuri tuli etelästä ja yhtenäisti omalla kulttuurillaan toisistaan hajallaan ja erillään olevat muut kansat. Ensinnäkin yksi tärkeimpiä erottavia tekijöitä on uskonto. Venäläiset ovat ortodokseja ja suomalaiset luterilaisia protestantteja. Luterilaisuudessa on työ ja esivallan kunnioittaminen keskeisiä arvoja. Ortodoksisuus julistaa maanpällisen elämän olevan välivaihe syntymän ja iankaikkisen elämän välillä. Miksi siis ei pidettäisi hauskaa iankaikkista elämää odotellessa? Vaalimaalla vaihtuu aakkoset roomalaisista kyrillisiin kirjaimiin. Tämä vaikeuttaa tietysti ihmisten ja kansojen välistä vuorovaikutusta ja luo otollisen maaperän väärinkäsityksille sekä epäluuloa.
Suhteessa ongelmanratkaisuun on suuria eroja. Venäjällä on tapana kiertää ongelma, ei ratkaisulla ole niin väliä. Riittää syyllisen löytäminen. Tämä tuntuu tietysti meistä oudolta. Samoin ihmisten välinen luottamus on erilaista. Me luotamme, että toinen maksaa velkansa tai ihmisen puhuma on totta. Venäjällä ei ole niin väliä, vaikka ihminen puhuisi muunneltua totuutta. Kaikkihan valehtelevat. Työelämässä järjestelmä on hierarkkinen. Pomo on aina oikeassa. Eikä esimiehen tarvitse noudattaa yrityksen omia sääntöjä eikä aina lakiakaan. Se on normaalia.
Venäjän talous on perustunut raaka-aineiden vientiin. Niistä saaduilla tuloilla on pyöritetty kansantaloutta. Se ei perustu samalla tavalla verotuloihin kuin Suomessa. Verotulojen osuus taloudessa on pieni, käytössä on 13 prosentin suuruinen tasavero. Raha valuu siis ylhäältä alas toisin kuin meillä alhaalta verojen kautta ylös. Tämä järjestely ei kannusta venäläisiä esimerkiksi yrittäjyyteen samalla tavalla meillä toimitaan. Miksi rehkiä ja investoida, kun rahaa tulee valtiolta. Tosi asia on, että Venäjän talous pyrki 90-luvun kapitalismivaiheen aikana ja jälkeen kansainvälisille markkinoille sekä osaksi länsimaista taloutta. Mutta se hävisi globaalissa kilpailussa ja Putinin aikana on palattu raaka-ainekeskeiseen talouteen. Se, että mm. Saksa teki itsensä riippuvaiseksi venäläisestä energiasta ja Putinin strategiseksi energiasodan kohteeksi, on kysymysmerkki.
Oletteko kuulleet venäläisistä kännyköistä tai digitaalisista innovaatioista? Putinin tavoitteena oli saada toisella kaudellaan omaan edustuskäyttöönsä venäläinen auto. Toki Aurus senat-merkkinen auto kehitettiin, mutta se perustuu vahvasti länsimaiseen teknologiaan ja läntistä tietotaitoa on käytetty runsain mitoin myös auton suunnittelussa ja esimerkiksi auton 4,4-litrainen bensiinihybridimoottori ja voimalinjaratkaisut ovat pitkälti Porschen kanssa kehitettyjä. Pakotteista toimivimpia ovat juuri teknologiarajoitteet. Venäjä on riippuvainen länsiteknologiasta ja Kiinakin on varovainen pakotteiden alaisten tuotteiden viennistä Venäjälle.
Venäjän kansa ei ole kokenut hyvin vähän demokraattista järjestelmää historiansa aikana. Sitä ovat hallinneet enemmän ja vähemmän yksinvaltaisesti tsaarit ja aristokraatit. Missään ei ole niin paljon palatseja kuin esimerkiksi Pietarissa. Kukaan ei ihmettele ja kyseenalaista tällaista eriarvoisuutta. Meille on itsestään selvää demokratia, ihmisoikeudet ja oikeusvaltio. Kun näistä arvoista ei ole kokemusta, ei niitten perään osaa haikaillakaan. Venäjälle ei ole tulossa sellaista demokratiaa kuin me lännessä sen ymmärrämme näköpiirissä olevassa tulevaisuudessakaan. Se nähdään Itä-Euroopan valtioissa, esimerkiksi Unkarissa, että demokratian vaateet ja oikeusvaltioperiaatteet koetaan vastakkaisina kansalliselle itsemääräämisoikeudelle. Unkarinkin sopeutumiseen kuluu aikaa, saati sitten Venäjän demokratisoitumiseen.
Naton laajeneminen itään on ollut Putinille jonkinlainen märkä rätti kasvoille. Sovittiinko Gorbatšovin kanssa jotakin itälaajenemisesta, ei ole yksiselitteisesti selvinnyt. Fakta on, että 2004 tapahtui suuri laajeneminen itään, mm. Baltian maat. Yhdeksänkymmentäluvulla Natoa varoiteltiin laajenemisesta ja ärsyttämästä Venäjää. Tällaisia puheenvuoroja käyttivät mm. Usan entinen ulkoministeri Kissinger ja Usan entinen Moskovan suurlähettiläs Jack Matlock. He olivat lukeneet historian oppikirjansa. Venäjä oli tuolloin heikkouden tilassa, tilanne voisi olla muutaman vuosikymmenen päästä toinen. Niin kuin nyt nähdään. Putin on koko vallassa oloaikansa hakenut roolia suurvallan johtajana. Länsimaat jättivät hänet poliittisesti yksin ja päätöksenteossa ulos tarkoituksella tai ilman. Venäjän alennustila tietysti rassasi häntä ja hänen venäläistä ylpeyttään. Kun esimerkiksi G20-maiden kokouksessa Australiassa v. 2014 hänet jätettiin osin kättelemättä ja valokuvassa takariviin ja äärimmäiseen laitaan, hän lienee kypsynyt läntisiin johtajiin ja päättänyt tulla huomatuksi tavalla tai toisella. Vuonna 2014 seurasikin Krimin niemimaan miehitys ja maailman katseet kääntyivät häneen.
Arvo Tuominen kuvaa kirjassaan hänestä mieheksi, joka tuli kuin tyhjästä ja heitti Venäjän judokan ottein kansainvälisen politiikan keskiöön. Mitä tekee vakoilun vainoharhaisen maailman kasvatti Kremlin kullatuissa saleissa seuraavaksi, emme tiedä. Emmekä tiedä sitäkään, mihin kaikkeen hän pyrkii, millainen hän todella on? Mitä seuraavaksi tapahtuu? Venäjän kanssa on vaikeata sotia. Venäjä tekee kaiken vastoin järkeä ja logiikkaa. Näin taisi sanoa Bismarck.
Esa Kanerva
Höpötiitit keskuudessamme
7.1.2023
Joulunpyhät ja uudet vuodet tulivat ja menivät. Näin
härkäviikkojen alkajaisiksi voisi kirjoittaa vähän kepeämmästä aiheesta,
jatkuvasti äänessä olevista lähimmäisistämme.
Keskuudessamme liihottelee siis immeisiä, joita kutsun
”höpötiiteiksi”. Tämä ihmislaji on aika yleinen ja näitä otuksia tapaa lähes
päivittäin. Lajin tunnistus on helppoa. Kun tapaat ihmisen, jonka suu käy
alituiseen eikä hänellä ole korvia, kysymyksessä on mitä todennäköisemmin
höpötiitti. Näitä puhumoja voi tavata kauppareissulla, pihapiirissä ja
varsinkin erilaisissa palveluissa. Hän on luonteeltaan itsekäs eikä juuri
piittaa muista ihmisistä. Paitsi että hän tarvitsee uhrin tai kohteen, jolle
vuodattaa omaa tarinaansa ja yleensä kielteisiä arvioita ympäristöstään tai
muista lajitovereistaan. Erilaisissa palveluissa nämä ihmiset ovat kauhistus
paitsi työntekijöille, niin samassa jonossa seisoville muille asiakkaille.
Nykyisin apteekeissakin palveluprosessit on viritetty
äärimmilleen ja korkeasti koulutettuja farmaseutteja on yleensä tarpeeseen
nähden vähän. Kun puhumo parkkeeraa tiskille, on vitsit vähissä. Kerron elävän
esimerkin. Apteekkikäynnilläni tapaamani rouvashenkilö aloitti juttunsa asiointiin millään tavalla liittymättömästä miehensä dementiasta jatkaen
omaishoitajan elämän kurjuudesta. ”Kun ei sitä raskitte panna laitokseenkaan”,
hän lopetti sillä erää vuodatuksensa. Sitten hän siirtyi omaan tautihistoriaansa. Ja
sitähän piisasi sokeritaudista ummetukseen. Koko täysi tupa kuuli kovaan ääneen
valitukset hänen ulosteummesta ja sen hoidosta. Farmaseutti hikoili ja yritti
keskeyttää ajatuksenvirran. ”Odotas nyt, mun täytyy vielä kertoa sulle tämä…”
Seuraavaksi mentiin jo lähemmäksi asiaa, ”kun noi verenpaineet ovat olleet
koholla iltaisin pitemmän aikaan”, mitäs sille pitäisi tehdä? Lääkepalvelijan
ehdotus mennä lääkäriin oli kuin bensaa liekkeihin. Lääkärit ja
terveyskeskukset saivat oitis huutia, ei sinne kannata mennä eikä sieltä saa
aikojakaan. Aikasyöppö jatkaa rupattelua muiden asiakkaiden kiltisti jonottaessa
muihin palvelupisteisiin tai lähtemällä pois. Kai tämä höpötiitti sai lopulta ostetuksi
lääkkeensäkin, en jäänyt seuraamaan.
Sitten toiseen esimerkkitapaukseen. Mieleeni on jäänyt pari
tapahtumaa Tipotien terveysaseman bussipysäkillä. Erään kerran vanhempi nainen
pysäyttää bussin. Oven avautuessa hän lataa täyssaavillisen moitteita kuskille.
Edellinen bussi oli kuulemma ajanut ylinopeutta ja sinä päin punaisia!
Kuljettaja kiitti kohteliaasti palautteesta, sulki oven ja lähti liikkeelle.
Naisen ääni ei katkennut ja ikkunasta näki suun jauhavan karkeuksia karkuun
lähtevälle kuskille. Kyseisessä ihmisessä yhdistyi täydellisesti höpötiitille
kaksi tyypillistä ominaisuutta, tietynlainen rajattomuus ja kielteisyys. Sitten
muistan samaisella pysäkillä poislähteneen miehen. Hän pyysi hyvissä ajoin
saada lähteä etuovesta. Kuljettaja aukaisi kohteliaasti etuoven, herra poistui
hitaasti oviaukkoon ja alkoi posottamaan kuljettajalle sairauksiaan. Eikä siitä
meinannut tulla loppua, ei sitten millään. Kuskin täytyi lopulta sanoa näkemiin
ja kertoa lähtevänsä liikkeelle, poistuisitteko! Vasta sitten herra suvaitsi
mennä ulos. Tarinan kerronta näytti jatkuvan yksinpuheluna.
Aivan oma lukunsa on nämä kansanradiot ja kaupallisten
radioitten interaktiiviset keskusteluohjelmat. Niitten tarkoituskin on tarjota
höpötiiteille mahdollisuus laukoa kuolemattomia ajatuksiaan. Radiokanavat
saavat ilmaista tuotantoa ja kuuntelijat viihdykettä. Onhan se joskus ihan
mukavaa kuunnella kansanradion pöljyyksiä ja mitä erilaisempia
valituksia. Olisi hauska joskus kysellä kaupallisten radiokanavien tuottajilta,
kuinka paljon te saatte soittoja kuuntelijoilta ja miten te pystytte
erottelemaan varttihullut soittelijat pois jokseenkin asiallisista höpöttäjistä.
Sallittakoon nämä omat areenat näille leuan loksuttajille. Kenenkään ei ole
pakko kuunnella radio Novaa eikä kansanradiota.
Jos asuu vähänkin isommassa pihapiirissä, kyllä
naapurustoon osuu taatusti ainakin yksi aikasyöppö juoruilija. Tällä naapurihöpötiitillä
on uskomaton vaisto osua aina kohdalle juuri kiireisen kauppareissun tai
työpäivän jälkeen parkkipaikalle kertomaan tuoreet kuulumiset. Aihetta riittää
huoltoyhtiön saamattomuudesta naapureitten laiskuuteen, ”Kun eivät kertaakaan
lakaise edes lumia portaitten edestä”. Naapurit pyrkivät karttamaan tätä
höpöttäjää ja pyrkivät katsomaan etukäteen ikkunasta, onko reitti selvä ja
näkyykö höpötiittiä. Kuin tyhjästä hän kuitenkin ilmestyy eteesi ja taas on
varttitunti menetetty. Unohda kiltisti kiireesi!
Terveydenhuollossa tämän kaltaiset ihmiset ovat arkipäivää
ja heistä selviämiseen järjestetään oikein koulutuksia. En lähde tässä niiden
sisältöä perkaamaan, vaan totean puhumojen olevan todellinen ongelma. En nyt
pohdi myöskään syitä, miksi ihminen käyttäytyy siten kuin käyttäytyy, koko ajan
itseään ilmaisten ja toisten ihmisten aikaa hyväksi käyttäen.
Sitten leikkimielinen ajatus. Pitäisikö kuntiin perustaa
valitustoimisto tai kuunteluvastaanotto? Esimerkiksi lääkärit voisivat ohjata
sopivia potilaitaan valitustoimiston vastaanotolle purkamaan alati patoutunutta,
yksipuolista puhumisen tarvetta. Vastaanotolle täytyisi keksiä tietenkin
muodikas nimi, joku terapia tietenkin. Toimiston vastaanottovirkailijoiden
koulutuksenkaan ei tarvitsisi olla korkeakoulutasoa. Työntekijöillä pitäisi
olla isot korvat kuunteluun, kovaksi keitetty mieli ja pitkä pinna!
Esa Kanerva
Hyvää Uutta Vuotta 2023!
Hyvät lukijani!
Toivon menestystä ja ennen muuta rauhaa Eurooppaan vuonna 2023!
Esa Kanerva
Hyvän Joulun toivotukset!
21.12.2022
Arvoisat lukijani!
Toivotan teille levollista Joulua ja menestystä tulevalle vuodelle!
Terveisin Esa Kanerva
Professori Harri Melinin alustus, "Ay-liikkeen tulevaisuus?"
15.12.2022
Sosiologian professori Harri Melin alusti Tampereen Sosialidemokraattisen Toveriseuran tilaisuudessa 24.11.2022 aiheesta "Ay-liikkeen tulevaisuus?" Ohessa hänen alustuksensa tiivistelmä.
Harri Melin
Sosiologian professori, Tampereen yliopisto
Ammattiyhdistysliikkeen tulevaisuus?
Nykyisin on tapana hakea tietoa Internetin maailmoista. Kun
Googlen hakukenttään kirjoittaa ay-liike, niin viisi ensimmäistä osumaa ovat 1)
Wikipedia-artikkeli ammattiyhdistysliikkeestä, 2) Hjallis Harkimon videoita –
esimerkiksi Ay-liikkeet jarruttaa yhteiskuntaa, 3) SAK:n kirjoittama juttu
ay-liikkeestä, 4) PAU:n artikkeli ay-liikkeen saavutuksista ja 5) Suomen
Yrittäjien juttu siitä kuinka ay-liike puolustaa omaa valtaansa, ei
työntekijöiden etua. Kaikkiaan hakutuloksia oli yli 198 00. Tämä kertoo siitä,
että ay-liike kiinnostaa ja että siitä on vallalla toisistaan poikkeavia
näkemyksiä.
Pari sanaa historiasta
Suomi on ollut kapitalististen kehityksen suhteen
perässähiihtäjä, kun asiaa tarkastellaan eurooppalaisessa verrannossa. Suomi
oli aina 1900-luvun alkuun asti sääty-yhteiskunta, jossa keskeinen
yhteiskunnallinen ristiriita koski maanomistusta. Tehdastyö merkitsi tuolloin yleensä
toimeentulon kohentumista ja itsellistä asemaa. Näin etenkin nuorten
tehdastyöhön päässeiden naisten kohdalla (ks. Pertti Haapala: Tehtaan valossa).
Ensimmäinen ammattijärjestö perusteettiin maahamme vuonna
1869, jolloin Helsingin kirjatyöntekijät järjestäytyivät. Suomen
kirjaltajaliitto aloitti toimintansa 1894 ja Suomen rauta- ja
metallityöntekijöiden liitto vuonna 1899. Suomen Ammattijärjestö (SAJ)
muodostettiin vuonna 1907, ja samana vuonna perustettiin myös työnantajien
keskusjärjestö. Mainittakoon, että Ruotsissa ja Norjassa ammatilliset
keskusjärjestöt luotiin 1800-luvun viimeisinä vuosina. On myös syytä muistaa,
että eräät professiot perustivat omia yhdistyksiä jo ennen 1800-luvun
puoliväliä: Finska läkaresällskapet 1835 ja Juridiska föreningen i Finland
1862. Lääkäriliitto syntyi 1910 ja Lakimiesliitto 1944.
Tällä hetkellä Suomessa on kolme ammatillista
keskusjärjestöä. SAK:lla on 18 jäsenliittoa ja niissä noin 560 000
työssäkäyvää jäsentä, kaikkiaan jäseniä on noin 800 000. STTK:ssa on 13
jäsenliittoa ja 319 000 työssäkäyvää jäsentä, kaikkiaan jäseniä on
450 000. Akavassa on 36 jäsenliittoa, 430 000 työssä käyvää jäsentä
ja kaikkiaan yli 600 000. Enimmillään SAK:ssa oli jäseniä vähän yli 1,1
miljoonaa.
Miksi ammattiliitto?
SAK:n verkkosivujen (www.sak.fi)
mukaan jäsenyys antaa mahdollisuuden vaikuttaa tulevaan palkkaukseen,
työsuhteisiin ja työturvallisuuteen. Verkkosivu kertoo edelleen, että
ammattiliitto neuvottelee jäsenten puolesta työantajien kanssa. Lisäksi liitot
ja niiden luottamusmiehet tarjoavat jäsenille apua ja neuvoja. Suomalaiset
ammattiliitot ovat tehneet merkittävää työtä työntekijöiden aseman
kohentamiseksi. Ensin kamppailtiin palkkojen ohella työajoista. Kahdeksan
tunnin työpäivä ja myöhemmät työajan lyhennykset eivät olisi tapahtuneet ilman
liittoja. Viiden päivän työviikkoon siirryttiin pitkien neuvottelujen jälkeen
1960-luvun lopulla. Vuosilomat juontuvat 1940-luvun neuvotteluille. Nykyinen
työttömyysturva, jossa työttömyyskassojen jäsenet saavat parempaa turvaa kuin
mitä pelkkä valtion tuki tarjoaa, on ammattiliittojen saavutus. Lisäksi
ammattiliitot ovat vaikuttaneet muiden muassa perhevapaisiin,
työturvallisuuteen ja ennen muuta palkoista ja työehdoista sopimiseen.
Ammatillisessa järjestäytymisessä on kyse myös yhteiskunnallisesta
vallasta käytävästä kamppailusta. Kysymys on valtaresursseista. Kapitalismissa
työväenluokka on alistetussa asemassa, ja ammatillinen ja poliittinen
järjestäytyminen ovat keinoja vahvistaa työväenluokan valtaresursseja (ks.
Walter Korpi: Työväenluokka hyvinvointikapitalismissa). Walter Korpi puhuu demokraattisesta
luokkataistelusta, jossa työväenluokkaa hyödyntää kollektiivisia
valtaresursseja parlamentissa ja työmarkkinaneuvotteluissa.
Yhteiskunnallinen liike
Alkujaan ammattiyhdistysliike oli jäsenistön tarpeesta
syntynyt liike. Se oli jäsentensä liike, oman aseman kohentamiseksi. Nyt
ammattiliitot ovat suuria byrokraattisia organisaatioita omine
valtarakenteineen. Muodollisesti valta on noin neljän vuoden välein
kokoontuvalla liittokokouksella, jonka päätöksiä toimiva johto toteuttaa.
Käytännössä liittojen johto ja toimihenkilöt vastaavat liittojen toiminnasta.
Osaaminen on keskitetty liittojen toimistoihin. Työpaikkatasolla
ammattiosastojen merkitys on vähentynyt ja edunvalvonnan kannalta keskeisessä
asemassa ovat luottamusmiehet. He ovat kuitenkin ylityöllistettyjä.
Yksi ammattiliittojen haasteista on jatkuvasti kasvava kuilu
littojen toimistojen ja tavallisten jäsenten välillä. Edunvalvonnan resurssit
on keskitetty toimistoihin, ja isot asiat neuvotellaan liittojen kesken.
Jäsenten arki on kuitenkin työpaikkatasolla, missä järjestöjen resurssit ovat
niukkoja. Työnantajat koettavat jatkuvasti lisätä paikallista sopimista ja jopa
yksilökohtaista sopimista. Tässä tilanteessa valtasuhde työpaikkatasolla on
hyvin epäsymmetrinen. Liittojen resurssit ovat toimistoissa, ja yksittäinen
työntekijä on aina heikommassa neuvotteluasemassa kuin työnantaja.
Aktiiveja jäseniä on vähemmän kuin aikaisemmin. Taistelu
ihmisten ajasta on kiivas, ja sellainen aatteellinen sitoutuminen ammatilliseen
edunvalvontaa, joka oli tyypillistä vielä 1970-luvulla on vähentynyt.
Luottamusmiesjärjestelmä on työpaikkatason tukiranka, mutta se on kuormitettu.
Luottamusmiehet ovat paitsi neuvottelijoita, myös lakimiehiä, psykologeja ja
sosiaalityöntekijöitä. Siksi olisikin tärkeää miettiä liittojen resurssien
allokointia uudelleen.
Maailma on muuttunut
Suomalainen työelämä muuttuu jatkuvasti. Suomi on
palvelutalous, jossa noin 75% työllisistä toimii erilaisissa palveluissa ja
teollisuuden osuus on noin 20%. Työpaikat ovat pienentyneet ja hajautuneet.
Enää ei ole samalla tavalla suuria yhtenäisiä työväenkeskittymiä kuin vaikkapa
Lokomo, Tampella tai Sarvis. Työnorganisointi ja johtaminen ovat muuttuneet.
Yritysten hierarkkiset rakenteet ovat madaltuneet ja johtamisopeissa korostuu
käskemisen sijaan valmentaminen. Melkein kaikki työskentelevät tiimeissä, jonka
tulos vaikuttaa kaikkien palkkaukseen.
Suorittavaa, perinteistä duunarityötä, on entistä vähemmän
ja korkeakoulutusta edellyttävää asiantuntijatyötä on enemmän ja enemmän. Noin
40 % ammatissa toimivista on suorittanut alemman korkeakoulututkinnon.
Yhteiskunta on keskiluokkaistunut. 2020-luvun alussa työväenluokkaan kuuluu
noin 35 % työssäkäyvistä ja keskiluokkaisten ryhmien – mukaan lukien yrittäjät
– on noin 65 %. Vielä 1980-luvun alussa työväenluokkaan kuului melkein 50 %
ammatissa toimivista.
Työmarkkinoille on tullut lisää osa-aikatyötä, myös
määräaikaisia työsuhteita on enemmän kuin 40 vuotta sitten. Lisäksi erilaiset
työvoiman vuokrausyritykset ja alustatalouden yritykset hämmentävät kuvaa
työsuhteista. Kaikki tällaiset muutokset heikentävät ammattiliittojen
mahdollisuuksia jäsenhankintaan. Lisäksi työnantajien perustama Yleinen
työttömyyskassa (YTK) on kerännyt paljon jäseniä.
On syytä myös muistaa, että ay-liikettä vastaan käydään
systemaattista ideologista kamppailua. Esimerkiksi Elinkeinoelämän valtuuskunta
(EVA) tuottaa jatkuvasti tietoa, jotka yritykset käyttävät systemaattisesti
vaikeuttaakseen liittojen toimintaa ja tehdäkseen ammatillisen järjestäytymisen
jotenkin epäilyttäväksi.
Työelämän ohella ihmiset ovat muuttuneet. Modernisaatio on
merkinnyt yksilöllistymistä. Vanhat yhteisöt ovat hajonneet, meitä ei enää sido
kyläyhteisöt, seurakunnat tai vahvat tehdasyhteisöt. Suomi kaupungistui noin 50
vuotta sitten. Muuttoliike kaupunkeihin jatkuu edelleen, mistä Tampere on oiva
esimerkki. Tämä on merkinnyt asumisen ja naapurustojen muutoksia. Elämä on
muuttunut aikaisempaa subjektiivisemmaksi ja perhekeskeisemmäksi. Tämä
tarkoittaa myös sitä, että ihmiset punnitsevat hyvin tarkkaan omaa
ajankäyttöään. Tallaisessa pohdinnassa ay-toiminta ei välttämättä nouse kovin
korkealle.
Kaikki edellä luonnehtimani yhteiskunnallisen muutoksen
piirteet vaikuttavat ay-liikkeen toimintaedellytyksiin. Lisäksi on syytä
muistaa, että nuoret työntekijät miettivät hyvin tarkkaan sitä, että
kannattaako ammatillinen järjestäytyminen.
Ay-liikkeen tulevaisuus?
Suomalainen ay-liike on ollut menestystarina. Se on
onnistunut kohentamaan merkittävästi jäsentensä työehtoja ja työoloja.
Ammattiliitot ovat vahvoja, taloudellisesti itsenäisiä ja järjestäytymisaste on
Suomessa kansainvälisesti korkea. Suomessa ammatillisesti järjestäytyneitä on
noin 60 % palkansaajista – vuonna 2010 järjestäytyneitä oli vielä 74 % - ja
EU:ssa keskimäärin vain noin 25 %.
Ammattiliittoja tarvitaan myös tulevaisuudessa. Tiedämme,
että yhteiskunnallinen eriarvoisuus on kasvanut. Tuloerot ovat kasvussa,
etenkin pääomatulojen kasvu on ollut suurta koko 2000-luvun. Globaalilla
tasolla erot rikkaan pohjoisen ja köyhän etelän välillä kasvavat. Nykyistä
sivilisaatiotamme uhkaa ympäristökriisi. Tarvitaan kollektiivista toimintaa,
jotta näihin kehityskulkuihin voidaan jotenkin vaikuttaa. Tässä ay-liikkeellä
voi olla merkittävä rooli. Se tarkoittaa kuitenkin sitä, että ay-liikkeen tulee
laajentaa toimintaansa perinteistä edunvalvontaa laajemmalle. Tarvitaan uutta
solidaarisuutta ja uutta toimintaorientaatiota.
Ay-liike on tukeutunut paikallisuuteen, työyhteisöihin ja
solidaarisuuteen. Nyt pitäisi pohtia, mitä tämä kaikki tarkoittaa aikana,
jolloin Internet yhdistää koko maailman ja erilaiset sosiaalisen median alustat
korvaavat perinteisen yhteisöllisyyden ja kasvokkaisen vuorovaikutuksen.
Ay-liikkeen olisi löydettävä itsensä uudelleen some-ajassa.
Toiminnan painopistettä tulisi kohdistaa nykyistä enemmän
paikalliselle tasolle. Jäsenet tarvitsevat entistä enemmän tukea työsuhteeseen
liittyvissä asioissa tässä ja nyt. Liikkeen paikallista osaamista ja
paikallisia resursseja pitäisi kyetä vahvistamaan.
Näkymätön on tehtävä näkyväksi. Ay-liike on saanut paljon
tuloksia ja se on mukana monissa työelämän kehittämishankkeissa, mutta tämä jää
liian usein piiloon. Liikkeen kannattaisi pitää enemmän ääntä omasta
tekemisestään.
Lopulta ay-liikkeen omia toimintatapoja pitäisi
demokratisoida. Oma teesini on, että lisää valtaa naisille ja nuorille.
Erityistä huomiota tulisi kiinnittää myös maahanmuuttajien järjestäytymiseen ja
heidän mukaan ottamiseen liikkeeseen.
Kiitos!
Todellisuuspakoa
9.12.2022
Minulla on ollut tapana kertoa näihin aikoihin vuotta joulunviettosuunnitelmistani. Ikääntyminen kärjistää mielipiteitä ja vahvistaa näkökantoja joulunkin suhteen. Kun on pakkokuunnellutettu ruokaostoksilla lokakuusta lähtien jouluvärssyjä, on niidenkin suhteen mitta täysi. Jos laulujen tavoitteena on ollut nostattaa joulumieltä ja ostamisen halua, toimivat ne nyt jyrkästi tarkoitustaan vastaan. Miten joulusta on voinut tulla tällainen karnevaali! Siksi teen itselleni erilaisen joulun. Eristän itseni kaikesta kaupallisuudesta ja eristäydyn kotiini. Yksinkertaisuus on nyt minulle joulun teema ja hiljaisuuden kuunteleminen on tavoite.
Jouluaatto sattuu tänä vuonna lauantaiksi. Lapset ovat
ilmoittaneet poikkeuksellisesti viettävänsä sitä kukin omilla tahoillaan. Vasta
pyhinä tavataan. Se sopii suunnitelmiini oikein hyvin. Olen kertonut vaimolleni
toivovani aattona radiohiljaisuutta. Viestintävälineet ovat todennäköisesti
kiinni eikä televisio ole auki. Musiikkia saatan kuunnella, mutten joululauluja.
Liitän ne niin vahvasti kaupallisuuteen, että sanon niille kiitos ei.
Vaikeinta lienee pidättäytyminen uutisista. Aaton voi olla
miettimättä maailman pahuutta ja sotarintamia. Ajatuksen voi kyllä uhrata
Ukrainassa paleleville sotilaille ja siviileille. Ja perkeleen ja nyrkin
heristyksen voi osoittaa idän suuntaan. Toivottavasti pakkasukko puraisee uutena
vuotena ryssää persiiseen oikein kunnolla.
Hautausmaakäyntiä ei voi jättää väliin. Ilman sitä ei ole
joulua. Kalmistossa joutuu kohtaamaan menneen elämänsä historian ja tapahtumat.
Ajatuksen tasalla muistuvat isän ja äidin, tädin ja sedän kanssa vietetyt
kymmenet vuodet. Sielussa viriää heidän seurassaan koetut erilaiset tunteet ja
ahdistukset, niitäkin aina liittyy ihmiselämään. Hautuumaalla pikakelataan
eletty oma elämä ja voidaan myös ihmetellä muutosta, muutosta yhteiskunnassa ja
maailmassa.
Joulusaunan lämmitän, maksaa, mitä maksaa. Haen Tammelan
torilta kuivatun vihdan. Niin on suomalaisilta perinteet unohtuneet, että viime
vuonna ostin vihtaparin thaimaalaiselta naiselta. Hän oli huomannut markkinaraon.
Toivottavasti hän on tänäkin vuonna poiminut kesällä vihdakset ja tulee kaupoille.
Torilla tavataan.
Vaimon kielloista huolimatta, aion olla jääräpäinen ja
jouluaterialla keitän livekalaa. Ja valkokastiketta, totta kai. Ateria olkoon
mahdollisimman yksinkertainen, rosollia, sienisalaattia ja pottua. Kinkun
korvaa poron liha, jota tuli hommattua jo aiemmin Kainuusta.
Eiköhän joulu tule vietetyksi näilläkin menoilla. Kirkkoon
en tunne suurta vetoa. Olen jotenkin vieraantunut koko laitoksesta. Ei uskonto
itsessään ole kirkkoa pilannut, vaan sen toimijat, papit ja kaikki hurskaat
oman edun tavoittelijat. Arvelen, että yhä vähemmän ihmisiä kiinnostaa itse joulun
sanoman sisältö. Tapakristittyä pakanaa vielä vähemmän.
Esa Kanerva
Hyvää itsenäisyyspäivää!
2.12.2022
Rakas isänmaamme täyttää 105 vuotta ensi tiistaina!
Tänä vuonna Suomen itsenäisyyspäivä saa uudenlaista syvyyttä. Vajaan parin tunnin lentomatkan päässä Ukraina taistelee omasta itsenäisyydestään. Suomi eli vastaavaa sotatilannetta vuonna 1939. Sota on sotaa, vaikka aika ja olosuhteet ovat muuttuvat. Puolustustaistelusta löytyy yhtäläisyyksiä, joskin erilaisuuksiakin. Ukrainaa autetaan, Suomi taisteli lähes yksin. Yhteinen nimittäjä on hyökkääjä. Ukraina taistelee eurooppalaisten arvojen ja Suomenkin itsenäisyyden puolesta. Ukrainan on voitettava ja Venäjän hävittävä!
Hyvää itsenäisyyspäivää! Esa Kanerva
Sähköalelle olisi tarvetta!
Tampereen kaupunginvaltuutetut kauhistelivat jopa valtakunnan tv-uutisissa sähkön hintaa. Kuluttajan kannalta ei tässä nyt ihmettelyt auta. Tarvitsisi tehdä tilanteelle jotakin. Avaimet asian ratkaisemiseksi ovat viime kädessä valtuustolla. Tampereen kaupungin Sähkölaitos on kaupungin 100 prosenttisesti omistama yhtiö. Olisi se nyt aivan ainutlaatuisen erikoinen tilanne, että omistaja ei voisi vaikuttaa mitenkään omistamansa yhtiön hinnoitteluun ja toimintapolitiikkaan. Totta kai voi! Omistaja antaa ohjeet hallitukselle ja jos hallitus ei tottele, hallituksen voi vaihtaa. Yhtiökokous vain koolle ja omistaja nimeää uudet hallituksen jäsenet. Jos valtuusto haluaa, että tamperelaiset saisivat sähkönsä halvemmalla, se onnistuu kyllä.
Asia ei tietenkään ole näin mustavalkoinen, myös budjettitalous on otettava huomioon. Kaupunki voisi kuitenkin luopua tai pienentää osinkovaatimusta. Osinko on ollut viime vuosina 20 miljoonan tasolla. Seuraava kysymys on, miten osinko korvataan budjetissa. Se vastaa puolta veroprosenttia. Ensi vuonna hintakehitys todennäköisesti laskee ja sähkömarkkinat rauhoittuvat. Rahoitusaukon voisi valtuusto tukkia esimerkiksi lykkäämällä paria pientä rakennushanketta vuodella. Nyt olisi tarpeen alentaa sähkön hintaa ensi talven pahimman kriisin yli
Sähkölaitos ostaa sähkön markkinoilta seitsemänkymmentäprosenttisesti. Loppu on omaa tuotantoa. Jätteenpolttolaitos tuottaa sähköä 70 GWh. Tammerkosken vesivoima on merkittävä sähköntuotantotapa Sähkölaitokselle. Kaikilla voimalaitoksilla pystytään tuottamaan kesäkuorman verran sähköä. Osin yllä mainituista syistä, Sähkölaitos on hyvin kannattava yritys. Kohonneet sähkön hinnat lisäävät liikevaihtoa ja tuottoja. Laitoksen suuriin investointihankkeisiin vetoaminen esteenä hintojen alentamiselle ei ole katetta. Euroopasta tuleva säätely tulee, jos on tullakseen. Se kohtelee kuitenkin kaikkia sähköyhtiöitä tasapuolisesti ja koskee ylisuuria voittoja asiakkaitten kustannuksella.
Tarvittaisiin enää poliittinen päätös. Ei hintakauhistelua! Epäilen, että poliittista tahtoa ja yksimielisyyttä hinta-alelle ei löydy. Seuraaviin kuntavaaleihinkin on aikaa ja poliitikko ajattelee kansan unohtavan tällaiset teot. Sähkön hintojen alennuksesta ei jää jäljelle pysyvää monumenttia muualle kuin korkeintaan köyhän kuluttajan sydämeen. Se muisto kuitenkin saattaisi säilyä siellä, jopa vuoden 2025 kevääseen.
Luottamus hyvä, varovaisuus paras!
16.11.2022
Meillä on hyvät suhteet. Mitä sillä tarkoitetaan?
Työelämässä opin, että yhteistyötä on lähes aina pakko tehdä, siksi luottamus ja
hyvät suhteet ihmisten välillä helpottavat tekemistä. Perusolettamus
inhimillisessä vuorovaikutuksessa on se, että uskotaan kaveria lähtökohdiltaan,
aluksi tarkkaillen jonkin aikaa. Tarkkailuajan jälkeenkin on vahvan luottamussuhteen syntymiseen
vielä pitkä matka. Lapsi syntyessään luottaa aluksi kaikkiin hoivaa antaviin.
Puolen vuoden jälkeen hän alkaa erottaa tutut ja vieraat. Lapsi on oppinut vierastamaan. Omiin voi luottaa ja
vieraita kannattaa epäillä. Sosiologisesti ihminen käyttäytyy aikuisenakin
samalla tavalla ja jakaa omat sekä tuntemattomat. Meillä on omat lähipiirit ja
luotetut. Yhteiskunnassa tuskin mikään pelaisi, ellei kansalaisten välillä
olisi luottamusta. Lisäksi tarvitsemme uskon siitä, että sääntöjä ja lakeja noudatetaan. Luotamme
siihen, että jos joku poikkeaa kaidalta tieltä, yhteiskunta rankaisee yksilöä tavalla tai toisella.
Kahden ihmisen välinen ystävyys on kiinteä luottamussuhde. Usko
siihen, että kaveri haluaa tehdä toiselle hyvää ja kokee empatiaa toista ihmistä
kohtaan, on vahva. Tietenkin ystävyyssuhteen syvyys vaihtelee. Avaudutaanko
totaalisesti kaikkein henkilökohtaisimmista asioista vai ylläpidetäänkö pinnallisempaa
keskustelua. Myös ystävyyssuhteet ovat erilaisia. Se voi olla, vaikka
työkavereiden, harrasteiden kautta hankittu, rakastettu tai mikä tahansa
ystävä, johon minä voin luottaa ja hän luottaa minuun.
Ihmisen arkeen kuuluu tiettyjä perusolettamuksia ja
luottamusta. Kauppias voi pääsääntöisesti luottaa siihen, että asiakkaat haluavat
maksaa ostoksensa. Bussissa törmää harvoin lipuntarkastajiin. Oletetaan, että
matkustettaessa maksetaan matkalippu. Pankit varautuvat ryöstöihin, mutta
pääsääntöisesti palveluprosessi menee rehellisten ihmisten ehdoilla.
Yhteiskunta luottaa siihen, että kansalaiset maksavat kiltisti veronsa ja
ilmoittavat tulonsa rehellisesti. Valvontaa suoritetaan yleensä vain tarkastuksin
ja pistokokein.
Kansakuntaa yhteen pitävä liima on luottamus siihen, että
siipeilijät ja rötöstelijät saatetaan edesvastuuseen. Yhteiskunnassahan on aina
oman edun ja yhteistyön välinen ristiriita. Kautta historian on todistettu,
että yhteistyöllä pystytään kuitenkin parhaiten puolustautumaan ja suojaamaan
ravinnon lähteitä kuin yksinään. Puolustuslaitos on paras esimerkki tästä
yhteistyöstä. Keskuudestamme löytyy kuitenkin
ihmisiä, jotka ovat valmiit koettelemaan rajojaan ja unohtamaan yhteiset velvoitteet.
Kuka tekee petoksia, kuka kiertää veroja. Mutta ilman rangaistuksia yhteiskunta
ei siis toimisi. Tuomion suuruus ei ole ratkaisevin tekijä, vaan se, että
kansalaiset kokevat tuomion olleen oikeudenmukainen suhteessa rikokseen. Tämä
myös ennalta ehkäisee rikoksia.
Valtioitten välisiä suhteita leimaa ystävyys tai epäluottamus.
Naton voisi kuvitella olevan ystävällismielisten valioitten puolustusliitto ja
esimerkki päinvastaisesta rinnakkain olosta ovat Koreoitten välinen
epäluottamus ja käytännössä sotatila. Pääsääntöisesti nykyinen maailmanjärjestys
ja globaalit suhteet toimivat monin eri valtio- ja kauppasopimuksin Venäjän
keväiseen hyökkäykseen asti. Luottamusta Venäjään ei nyt maailmalla ole harvoja
poikkeuksia lukuun ottamatta eikä vähään aikaan tule. Luottamuksen ja sääntöjen
rikkojalle vaaditaan sanktioita yhä enemmän. Politiikassa korostettiin, että
luottamuksen voi pettää vain kerran. Sama voi koskea myös valtioitten välisiä
suhteita, mikä ei tiedä hyvää maailman tulevaisuudelle.
Luottamuksella (että juttuani luetaan) Esa Kanerva
Hamppu ja viina vapaiksi!
Kokoomusnuorten liittokokous oli sitä mieltä, että kaikkien huumeitten rangaistavuuden poistaminen olisi ratkaisu suomalaiseen päihdepolitiikkaan. Niinköhän? Ratkaisu olisi tietenkin kovin helppo toteuttaa. Mutta heidän esittämä toimiva päihdehuollon toteuttaminen sen rinnalla on enemmän kuin vaikea kokonaisuus ja siksi lähinnä poliittista jargonia ilman yksityiskohtia. Ensinnäkin, millaista on toimiva päihdehuolto ja hoito? Maailma on väärällään kaikenlaisia kokeiluja ja toteutuksia kiinalaisesta pakkohoidosta tanskalaiseen vuosia kestävään kuntoutukseen vaihtelevin ja enimmäkseen huonoin tuloksin. Miten herätetään asiakkaan tahto päästä irti päihteistä? Se lienee ensimmäinen kynnys irtautumisen onnistumiselle. Maailmassa on kokemusta alkoholista jo sukupolvia. Siitäkin irtautuminen ja korkin kiinni pistäminen on lähes mahdoton juttu, mikäli riippuvuus aineeseen on syntynyt. Vain 1-2 prosenttia onnistuu. Jos alkoholismi on tappava tauti ja luopuminen siitä on vaikeaa, lienee nykyisistä osin synteettisistäkin huumeista irrottautuminen melkein mahdotonta. Pitäisikö kansa siis päästää kahleistansa ja antaa kansalaisille vapaus aineitten vapaaseen käyttöön?
Keskityn aluksi viinaan. Juomaa voi käyttää ilon pitämiseen eikä oikeastaan määrillä tai käyttökerroilla ole alkuvaiheessa merkitystä. Kysymys viinan vaarallisuudessa on oikeastaan siinä, kuinka kauan yksilö tarvitsee synnyttääkseen itselleen riippuvuuden. Sitä ei kukaan itse etukäteen tiedä eikä se noudattele lainalaisuuksia. Jokaisella on mahdollisuus tulla riippuvaiseksi, kun juo tarpeeksi ja kyllin kauan. Altistavia tekijöitä on toki olemassa. Harva niitä aloittaessaan tulee pohtineeksi. Jos isällä tai äidillä on alkoholiongelma, kannattaisi olla varovainen. Perimä saattaa aiheuttaa moninkertaisen riskin sairastua. Alkaa tuntumaan kliseeltä, että lapsuuden kovat kokemukset ja kasvuympäristö aiheuttaa herkistymistä alkoholin väärinkäytölle, varhaisimmillaan jo teini-iässä. On vaikea kysymys, aiheuttaako alkoholi mielenterveysongelmia tai päinvastoin mielenterveysongelmat altistavat päihteitten käyttöön. Masentunut tarttuu pulloon herkemmin kuin elämänhaluinen ihminen. Miksi tämä alkoholikysymys odottaa yhä edelleen ratkaisuja? Miksi tämä on niin vaikeaa?
Riippuvuutta voi käsitellä yhtenä kokonaisuutena riippumatta käytetystä aineesta. Heroiiniriippuvuus syntyy nopeammin kuin viinariippuvuus, yhtä kaikki samassa koukussa ollaan. Päihde vie miestä eikä päinvastoin. Nykyään riippuvuuden hoidossa käytetään ns. kokemusasiantuntijoita vertaistukena. Miksi? Koska kukaan muu kuin koukussa ollut ei osaa tuntea ja käsitellä riippuvuutta samalla tapaa. Se on niin elämän täyttävä, kokonaisvaltainen kokemus, että sen ymmärtäminen vaatii omaa kokemuspohjaa. Kuinka ihminen voi sortua riippuvaisena omien arvojensa vastaiseen käytökseen ja toimii kuin mieltä vailla oleva? Riippuvuus jyrää oman tahdon niin totaalisesti, että rakkaus puolisoon, työn tai työpaikan unohtaminen ja omasta itsestä huolehtiminen unohtuvat. Valehtelu, varastaminen ja huijaaminen onnistuvat sujuvasti ja vaivatta. Riippuvuuden syntyminen ei katso syntyperää, asemaa yhteiskunnassa eikä taloudellista asemaa. Esimerkkejä löytyy laidasta laitaan, filmitähdistä raharuhtinaisiin. Yksilön kannalta surkeinta on se, että tauti johtaa aina kuolemaan. Alkoholistikin kuolee ennenaikaisesti riippuvuuden aiheuttamiin syihin, hirttäytymisestä maksan kovettumaan. Kuten opioidiriippuvaiset yleensä nopeammin, yliannostukseen tai paskaisista neuloista saatuun hiv:iin.
Seuraava kysymys on tietenkin se, että pitäisikö näitten aineitten tarjonta sallia laillistetusti ja valvoa päihteitten mm. laatua sekä vahvuutta. Minulla ei ole tilastoja eikä vaikuttavuusanalyysejä. Viinan kohdalla peli on jo menetetty, lievempien huumeitten osalta on kaiketi jotakin tehtävissä. Koska rahaa ei näytä olevan korjaaviin toimenpiteisiin mielenterveys- ja päihdepalveluitten osalta, olisiko järkevää kerätä verotulot esimerkiksi kannabiksen käytöstä valtion taskuun ja ohjata ne päihdetyöhön lyhentämättömästi? Tässäkin asiassa näyttää kortit jo jaetuilta, koska mm. Saksa ja Tsekki harkitsevat näitten huumeitten vapauttamista. Valtio toisensa perään on tekemässä tällaisen ratkaisun entisten lisäksi. Kovat huumeet pitäisi olla edelleen jyrkästi pannassa, koska mikään yhteiskunta ei pysyisi pystyssä niitten aiheuttaman epidemian ja ongelmien kanssa.
Päihdeongelmaa voi lähestyä käytännön läheisesti, mutta tämän lisäksi pitäisi pohtia asiaa moraalin kannalta. Onko oikein sallia huumeitten käyttö ja kokeilut? Meillä on tutkittua tietoa siitä, ettei turvallista huumeitten käyttöä ole. Pieni rangaistavuuden pelote voisi ehkäistä arempien ihmisten kokeiluja. Voiko yhteiskunta sallia jäsentensä tappavan itsensä? Puhtaasti yhteiskunnan edun kannalta vastaus on ei. Valtion sijoittaa jokaiseen kansalaiseen noin miljoonan ennen kuin hän tuottaa sille takaisin mitään. Yhteiskunta romahtaa, mikäli kansalaiset kuolevat huumeisiin alta kolmekymppisinä osallistumatta työelämään elinaikanaan. Miten pidettäisiin rikollisuus aisoissa, rahat huumeisiin olisi hankittava laittomin keinoin? Valtion tarjoamat ilmaiset huumeet ovat utopiaa.
Vastuullinen yhteiskunta kasvattaa, kouluttaa ja pitää huolta kansalaisistaan. Turvallinen lapsuus, lapsiperheköyhyyden estäminen, varhaiskasvatus, opetus, harrastukset ja valistus lienevät yhteiskunnan työkalupakissa tärkeimmät välineet päihteitten vastaisessa työssä. Meillä on esimerkkejä rappeutuvista yhteiskunnista tälläkin hetkellä osin huumeongelmien johdosta. Suurimpia ovat Venäjä ja Yhdysvallat. Yhteiskuntien romahtaminen ovat hitaita prosesseja ja vie kenties sukupolvia, mutta ne kuvaavat ongelmien mittaluokkaa. Ei ole olemassa helppoja ratkaisuja, ehkä huumeitten käyttö ja vaikutukset ovat osa ihmiskunnan evoluutiota.
Esa Kanerva
Ihminen on luonnostaan väkivaltainen
31.10.2022
Suomessa on toiminut rikollisjärjestö nimeltään NBK, ”Syntyneet tappajiksi”. Tuskin tietoisesti rikolliset ovat osanneet valita nimensä aika osuvasti. Ihmisellä on perimässä tappajan vaistot. Aivojemme hermojärjestelmät ovat kivikautista perua. Periaatteesta sopivissa olosuhteissa meistä jokaisesta löytyy kykyä käyttää puukkoa muuhunkin kuin leivän leikkaamiseen. Kirvestä käytetään harvemmin väkivaltaan, koska yhteiskunnan säännöt, moraali ja ihmisen omat päätökset ohjaavat käyttämään pääsääntöisesti kirvestä halkojen hakkaamiseen. Väkivaltaa esiintyy kuitenkin kaikkialla ja kaikilla elämä osa-alueilla yhteiskunnassa. Onko lajikumppaninsa murhaamisen todettava olevan inhimilliseen kulttuuriin kuuluva ikävä tosiasia? Mikään yhteiskunta ei ole säästynyt julmuuksilta, väkivalta on kuitenkin vähentynyt tuhansien vuosien kuluessa.
Ihminen on kiinnostunut väkivallasta ja seksistä. Uutisista saamme lukea sodassa tehdyistä joukkomurhista, dekkarit myyvät hyvin ja nautimme sotaelokuvista. Näköjään aivomme haluavat puuhastella ratkaisemattomien murhien ympärillä ja useat meistä fantasioivat ainakin joskus tappavansa koston hengessä jonkun toteuttamatta mielikuvaharjoitustaan koskaan. Murhat ovat, useimmissa kulttuureissa ehdottomasti kiellettyjä. Mikä on kiellettyä, se kiehtoo! Seksi liittyy lisääntymiseen ja pariutumiseen liittyy eläinkunnassakin urosten välistä tappelua, jopa tappamista. Evoluutio on ilmeisesti tässäkin asialla. Useimmat tappajat ovat tilastojen mukaan miehiä. Yksinkertaisesti päättelemällä voidaan todeta evoluutiossa kilpailijan tappamisella saavutetun monia hyötyjä. On ollut mahdollista saada parhaat naiset ja lisää elintilaa. Mahdollinen leskikin palautuu parisuhdemarkkinoille. Parisuhdemarkkinoilla naiset ovat edelleen kuninkaan tekijöitä. He valitsevat ja paras kohde on mies, joka pystyy tarjoamaan turvaa joko fyysisten ominaisuuksiensa tai kokonsa ansiosta tai yhteiskunnallisen ja taloudellisen asemansa kautta.Puhutaan paljon perheväkivallasta. Yleensä väkivalta periytyy ja se vanhempien käyttäytymisen, kautta lapsille välittyvänä käyttäytymismallina riitatilanteiden ratkaisemiseksi, lisää riskiä ylisukupolvisesta perheväkivallan kierteestä. Naimisiin meno suojaa monilta riskeiltä, mutta myös lisää väkivallan mahdollisuutta. Avioliitossa olevat nuoret tekevät vähemmän rötöksiä kuin parisuhdetta vaille jääneet. Perhe on yleensä parasta, mutta myös pahinta. Perheväkivallan äärimmäinen muoto, puolison tappaminen, tapahtuu aina silloin tällöin. Tähän tilanteeseen liittyy yleensä kumppanin pettäminen tai jättämisen uhka. Ei siedetä sitä, että puoliso siirtyy levittämään jonkun toisen ihmisen geenejä. Miehet vartioivat naisiaan, etteivät joutuisi kasvattamaan toisen miehen lapsia ja omien geenien edistäminen menee mönkään.
Ikuisen maailmanrauhan ajatuskin tuntuu tällä hetkellä utopialta. Ihmisyhteisöjen sotaisuudella on pitkät jäljet historiaan. Itse asiassa historian kirjoitus kertoo sotia käydyn aina metsästäjä-keräilijä-ajasta alkaen. Kun on alettu sosiaalistua ja tehdä yhteistyötä, toisten kimppuun käyminen on tullut helpommaksi. Ja oman reviirin puolustaminen on käynyt tehokkaammin ja karhukin on ollut mahdollista kaataa yhteistuumin. Joku siellä apinalaumassakin on noussut kukkulan kuninkaaksi joko voimalla tai viekkaudella. Samaa ikiaikaista toimintamallia noudattaa tämäkin aika sotaa käymällä. Vaaditaan otolliset olosuhteet ja yksinvaltias. Sodassa tarvitaan vihollinen, jonka avulla on mahdollista perustella omat väkivallanteot. Lisäksi ihmiset täytyy saada propagandan avulla uskomaan, että heidän uhrauksensa isänmaan puolesta ovat vaivan arvioista. Jos vastustaja on Putinin mainitsema paha natsi, ei heidän tappamisestakaan tarvitse välittää. Aivoista voidaan kytkeä empatianappi pois päältä. Henkisen manipuloinnin uppoaminen sotaväen sieluun tekee sodan psykologisesti mahdolliseksi. Putinin todellinen tarkoitusperä ei ole ollut natsismi, vaan saada demokratiaksi pyrkivä Ukraina oman totalitaarisen hallinnon alaisuuteen.
Tavallisella ihmisellä on omatunto. Niin näyttäisi olevan myös moottoripyöräkerhon jäsenillä, mutta se toimii aivan eri periaatteella kuin muilla ihmisillä. Heillä on omat arvot, tarkat arvohierarkiat, kunniakysymykset ja säännöstöt. Jengeillä on oma moraali, tappaminen voi olla oikeutettua pomon määräämän teon toteuttamiseksi. Kerhon sisällä olevien jäsenten eläminen ei onnistu, ellei noudata kerhon moraalia. Se liimaa rikolliset yhteen. Vinoutuneeseen maailmankuvaan kuuluu, ettei syyllisyyttä tunneta.
Väkivalta on yhteiskunnassamme läpileikkaavaa. Onneksi olemme pohjimmiltaan huolehtivaisia ja avuliaita. Ja haluamme välittää toisten ihmisten tunteista ja hyvinvoinnista. Vain pieni joukko meistä haluaa elää omassa egoistisessa kuplassaan. Eilen psykiatrisen vankisairaalan ylilääkäri Hannu Laurelma sanoi TV:ssä, että jos lapsella on yksikin turvallinen aikuinen ihmissuhde, se voi riittää. Lapsi ei mahda geeneilleen mitään, puolet niistä periytyy isältä ja äidiltä. Toimintaympäristölle sen sijaan voimme tehdä jotakin. Tutkitusti esimerkiksi yksinhuoltajille annettu tuki ongelmatilanteissa on ratkaisevan tärkeää ja tuottaa hyviä tuloksia. Valtioterrorismille emme näytä voivan mitään. Siinäkin täytyy luottaa, että ihminen muuttuu, mutta toivottoman hitaasti. Sen todistaa se, että olemme muuttuneet keskiajan elämästä nykyiseen sivistykseen. Puolisotkin valitaan nykyisin enemmän kiltteyden kuin fyysisen voiman perusteella. Valtioiden välisissä konflikteissa soisi kollektiivisen ymmärryksen lisääntymiseen. Meillä on valtavia yhteisiä ongelmia, joita vastaan koko ihmiskunnan tulisi valjastaa voimavaransa sotien sijasta. Tarkoitan liikakansoitusta, maailman luonnonvarojen ehtymistä ja ilmastonmuutosta. Toivotaan, että ihmisten välinen yhteistyö ja hyvyys voittavat pitkässä juoksussa.
Esa Kanerva