9.12.2022
Minulla on ollut tapana kertoa näihin aikoihin vuotta joulunviettosuunnitelmistani. Ikääntyminen kärjistää mielipiteitä ja vahvistaa näkökantoja joulunkin suhteen. Kun on pakkokuunnellutettu ruokaostoksilla lokakuusta lähtien jouluvärssyjä, on niidenkin suhteen mitta täysi. Jos laulujen tavoitteena on ollut nostattaa joulumieltä ja ostamisen halua, toimivat ne nyt jyrkästi tarkoitustaan vastaan. Miten joulusta on voinut tulla tällainen karnevaali! Siksi teen itselleni erilaisen joulun. Eristän itseni kaikesta kaupallisuudesta ja eristäydyn kotiini. Yksinkertaisuus on nyt minulle joulun teema ja hiljaisuuden kuunteleminen on tavoite.
Jouluaatto sattuu tänä vuonna lauantaiksi. Lapset ovat
ilmoittaneet poikkeuksellisesti viettävänsä sitä kukin omilla tahoillaan. Vasta
pyhinä tavataan. Se sopii suunnitelmiini oikein hyvin. Olen kertonut vaimolleni
toivovani aattona radiohiljaisuutta. Viestintävälineet ovat todennäköisesti
kiinni eikä televisio ole auki. Musiikkia saatan kuunnella, mutten joululauluja.
Liitän ne niin vahvasti kaupallisuuteen, että sanon niille kiitos ei.
Vaikeinta lienee pidättäytyminen uutisista. Aaton voi olla
miettimättä maailman pahuutta ja sotarintamia. Ajatuksen voi kyllä uhrata
Ukrainassa paleleville sotilaille ja siviileille. Ja perkeleen ja nyrkin
heristyksen voi osoittaa idän suuntaan. Toivottavasti pakkasukko puraisee uutena
vuotena ryssää persiiseen oikein kunnolla.
Hautausmaakäyntiä ei voi jättää väliin. Ilman sitä ei ole
joulua. Kalmistossa joutuu kohtaamaan menneen elämänsä historian ja tapahtumat.
Ajatuksen tasalla muistuvat isän ja äidin, tädin ja sedän kanssa vietetyt
kymmenet vuodet. Sielussa viriää heidän seurassaan koetut erilaiset tunteet ja
ahdistukset, niitäkin aina liittyy ihmiselämään. Hautuumaalla pikakelataan
eletty oma elämä ja voidaan myös ihmetellä muutosta, muutosta yhteiskunnassa ja
maailmassa.
Joulusaunan lämmitän, maksaa, mitä maksaa. Haen Tammelan
torilta kuivatun vihdan. Niin on suomalaisilta perinteet unohtuneet, että viime
vuonna ostin vihtaparin thaimaalaiselta naiselta. Hän oli huomannut markkinaraon.
Toivottavasti hän on tänäkin vuonna poiminut kesällä vihdakset ja tulee kaupoille.
Torilla tavataan.
Vaimon kielloista huolimatta, aion olla jääräpäinen ja
jouluaterialla keitän livekalaa. Ja valkokastiketta, totta kai. Ateria olkoon
mahdollisimman yksinkertainen, rosollia, sienisalaattia ja pottua. Kinkun
korvaa poron liha, jota tuli hommattua jo aiemmin Kainuusta.
Eiköhän joulu tule vietetyksi näilläkin menoilla. Kirkkoon
en tunne suurta vetoa. Olen jotenkin vieraantunut koko laitoksesta. Ei uskonto
itsessään ole kirkkoa pilannut, vaan sen toimijat, papit ja kaikki hurskaat
oman edun tavoittelijat. Arvelen, että yhä vähemmän ihmisiä kiinnostaa itse joulun
sanoman sisältö. Tapakristittyä pakanaa vielä vähemmän.
Esa Kanerva
