13.5.2016
Suomen kansan hyvinvointi ja vauraus syntyy alkulähteillä, työstä, työn tekemisestä ja työpaikoista. Ilman työntekoa ei synny mitään. Sijoittajakapitalisti tienaa, mutta hän käyttää hyväkseen toisten ihmisten ajatus- tai muuta työtä, millä pidetään pystyssä sijoituskohteita, olkoon ne sitten yrityksiä, raaka-aineita tai arvopapereita. Siksi on tärkeää, että suomalainen työ, työelän laatu ja työympäristö ovat laadukasta, vaikuttavaa ja tuottavaa. Toisin kuin Sipilän hallitusohjelmassa on kirjattu, tarvitsemme sellaiset työn tekemisen mallit, jossa yrittäjällä on mahdollisuudet harjoittaa liiketoimintaa ja työntekijöille sellaiset työpaikat, jotka ovat ihmisarvoa kunnioittavia, kannustavat työntekijöitä oman työn hallintaan, ajatteluun ja fiksuihin työmenetelmiin. Ihminen on ajatteleva olento, jonka sielua ei voi robotisoida. Sipilä on unohtanut hallitusohjelmassaan kokonaan työelämän laatukysymykset.
Miten voitaisiin saada aikaiseksi suomalaisille työpaikoille luottamusta, työntekijän ja työnantajan välistä vilpitöntä keskinäistä kunnioitusta ja avoimuutta? Ihminen ei toimi myöskään työpaikalla pelkästään järjellä, vaan ihminen tekee ratkaisuistaan suurimman osan tunnepohjalta. Ihmistä ei voi kohdella ainoastaan tuotantokoneiston osana.
Yhteistyö ja yhteispeli on ainoa mahdollisuus luoda sujuvat työprosessit. Luottamuksesta on monenlaista hyötyä organisaatiossa. Se on mm. edellytys sille, että työntekijät jakavat osaamistaan, tietojaan ja taitojaan. Luottamuksen avulla voidaan tehostaa päätösten täytäntöönpanoa, helpottaa keskinäistä kommunikointia ja vuorovaikutusta. Luottamuksen vallitessa voidaan epäselvistä asioista tehdä kysymyksiä ja saada niihin rakentavia vastauksia. Luottamus on voimavarana muutosten yhteydessä, koska luottamus sisältää kyvyn ottaa riskejä tai sietää epävarmuutta. Luottamuksen turvin ollaan valmiita vastaanottamaan uusia, ennakoimattomiakin tilanteita, koska taustalla on yhteisiä kokemuksia ennakoimattomissa tilanteissa selviämisestä.
Silloin kun työntekijä voi tehdä työnsä luottamuksen ilmapiirissä ja luottaa työnsä jonkinmoiseen jatkuvuuteen, hän alkaa omistautua työhönsä. Työntekijä käyttää voimavarojaan oman työnsä sujuvoittamiseen ja ajattelee kollektiivista parasta. Toisin sanoen hän ei osaoptimoi työtehtäviään päästäkseen mahdollisimman vähällä vaivalla. Omistautumisesta seuraa itseohjautuvuus eikä työntekijä tarvitse ohjausta ja neuvontaa siinä määrin kuin aikaisemmin. Työntekijä muistaa antaa palautetta ja kiitosta tarvittaessa työkavereilleenkin ja sietää esimiehen rakentavan, kielteisenkin palautteen hyvin. Työn imu ja hanakkuus kehittää edistää yksilön mahdollisuuksia edetä urallaan, koska esimiestyö edellyttää suurta vastuuntuntoa, toisen ihmisen huomioon ottamista ja vuorovaikutus- ja ammattitaitoa. Organisaatio luo työntekijälle mahdollisuuksia sitoutumiseen, mutta yksilön oma motivaatio säätelee sitoutumisen tasoa.
Perustehtävän ymmärtäminen ja sisäistäminen on lähtökohta työssä onnistumiselle. Jotta perustehtävän voi tehdä laadukkaasti, täytyy ensin tunnistaa mitä ja kenelle työssä tuotetaan lisäarvoa. Sen lisäksi olisi hyvä pohtia, millaiset toimintatavat työssä erityisesti edistävät laadukasta ja tuottavaa työtä. Hyvä kysymys itselle on se, miksi työnantaja maksaa minulle palkkaa, miksi olen täällä työpaikalla. Kun perustehtävä aukeaa, yleensä yksi lause riittää sen määrittelemiseen, alkaa työssä kehittyminen ja keskittyminen olennaiseen.
Osaava työntekijä saattaa löytyä vammaisista, maahanmuuttajista tai muista aikaisemmin erityisryhmiksi mielletyistä tahoista. Erilaiset ihmiset ovat voimavara, jotka voivat antaa vanhoillekin työntekijöille uusia taitoja ja kokemuksia, joita saattaa tarvita vaikkapa erilaisten asiakkaiden kanssa. Yritykset liian usein palkkaavat mukavia ihmisiä. Mukava ihminen ei kuitenkaan tarkoita samaa kuin hyvä ihminen. Mukava ihminen pyrkii miellyttämään. Hän saattaa aiheuttaa yritykselle vahinkoa vaikkapa noudattamalla vahingollista ohjetta. Hyvä ihminen sen sijaan pyrkii tekemään oikein, ja kyseenalaistaa vahingolliset ohjeet.
Insinöörimäinen suhtautuminen on myrkkyä vaikuttavaan työntekemiseen keskittyvillä työpaikoilla. Kylmän viileä käskyttäminen ja tietty, järkeen perustuva ajattelutapa ei kannusta eikä motivoi. Samankaltaista palautetta pääministeri Sipilä saa pääministeriydestään suomalaisilta. Fordilainen ja liukuhihnamainen tiedottaminen kansalle tehdyistä päätöksistä ei innosta hurraa-huutoihin, koska päätökset ovat lisäksi huonosti perusteltuja ja usein epäoikeudenmukaisia.
Hallituksen pitäisi tulla alas puusta maan tasalle ja ymmärtää hyvän työelämän merkitys. Jos se ei hallitusohjelman teon huumassa tullut mieleen, sen voi paikata nyt vuotta myöhemmin. Pitää muistaa, että työn tekemisestä lähtee suomalainen hyvinvointi. Innostus työhön on optimaalinen tila sekä työntekijän että työnantajan näkökulmasta. Työstään sisäisesti motivoitunut ja sitä kautta innostunut työntekijä voi hyvin, on tuottava ja omistautuu työlleen. Innostunut työntekijä saa enemmän aikaan ja työn laatu on parempi kuin ”olen vaan töissä täällä” -asenteella. Herra Sipilä, tämä on perustotuus ja tie kohti parempaa työn tuottavuutta ilman työreformia!
Esa Kanerva
