17.6.2016
Briteillä on ollut monia erioikeuksia Euroopan Unionissa tähänkin mennessä. Britannian ei tarvitse liittyä talous- ja rahaliittoon tulevaisuudessakaan, toisin kuin muiden jäsenmaiden ainakin periaatteessa. Kaikkein kyseenalaisin poikkeus on se, että Britannia saa alennusta EU-jäsenmaksustaan. Alkuvuodesta pääministeri Cameron kävi kiristämässä Unionia ja kehui saaneensa pyytämänsä. Nyt Juhannusaattona punnitaan hänen uhkapelinsä tulokset. Ajatushan on lähtenyt siitä oletuksesta, että kävi niin tai näin, Cameron voittaa aina. Voitto eroamisen puolesta äänestäneille tarkoittaa sitä, että pääministeri voi kiitellä itseään oman puolueensa haukkojen peittoamisesta ja vahvistaa omaa sisäpoliittista asemaansa. Unioniin jäämisen puolesta-vaalitulos nostaisi Cameronin häntää siitä, että hän kykeni neuvottelemaan helmikuussa Unionin kanssa niin hyvän sopimuksen, että se tyydytti kansaa.
Jos Brittien ero tapahtuu, aikamoinen sumu laskeutuu Euroopan ylle. Toisaalta engelsmannien riemu voi vaihtua syvään pettymykseen. Cameron korostaa tutkimuksia siitä, että Britannia pärjäisi alkuvaikeuksien jälkeen taloudellisesti aivan hyvin ilman EU:ta. Hän saattaa unohtaa, että unionikin pärjäisi ilman Britanniaa. Punnan arvo on jo nyt ennen äänestystä lähtenyt luisuun alaspäin ja ennusteet kertovat talouden heikkenemisestä. Mitä on tapahtunut jo ennen tätä Cameronin valtakaudella? Monien elintaso on pudonnut alemmaksi kuin yli 30 vuotta sitten. Sen sijaan rikkain tuhannesosa on kasvattanut kakkuaan niin, että viimeksi 1940-luvulla sen osuus kansantulosta oli yhtä suuri. Heikoimmin ansaitsevan viidesosan reaaliansiot ovat nyt 43 prosenttia pienemmät kuin vuonna 1978. Köyhyysrajan alapuolella on 13 miljoonaa 62-miljoonaisesta väestöstä. Työttömien määrä on rikkomassa kolmen miljoonan rajan. Leikkaukset veivät viime vuonna 270 000 julkisen sektorin työpaikkaa. Kaikkiaan työttömiä tulee kuukausittain 30 000 lisää. Hyvinvointimenoista leikataan vuoteen 2017 mennessä vielä 10 miljardia puntaa lisää jo aiemmin päätettyjen 24 miljardin päälle. Tarvitaanko tähän vielä lisäksi EU:sta eroamisen lisäksi talouden, mahdollisesti pitempiaikainen notkahdus. Miten käy työttömien ja köyhälistön? Irlannin kansantalouden odotetaan putoavan eron myötä 20 prosenttia. Brexit saattaa johtaa jopa seitsemän vuotta kestäviin neuvotteluihin, koska Unionin solmimat kaikki tuhannet sopimukset olisi käytävä läpi ja hyväksytettävä kaikissa Unionin jäsenmaiden parlamenteissa.
Myös Euroopan Unioni häviää brittien erotessa. Taloudellinen epävarmuus lisääntyy. Euroopan valtatasapaino horjuu, kun Euroopan toiseksi suurin talous- ja suurin sotilasmahti sanoo hyvästit. Vapaa liikkuvuus-periaatteelle saadaan sanoa hyvästit, vaikka vapaakauppa, tavaroiden ja pääoman vapaa liikkuvuus ovat olleet markkinaliberaalin Englannin politiikan kulmakiviä. EU menettäisi myös toisen kahdesta äänestään YK:n turvallisuusneuvostossa.
Suomelle Englannin ero olisi vakava takaisku. Erityisen tärkeä Britannia on Suomen metsäteollisuudelle ja se on Suomen suurimpia kauppakumppaneita. Britannian EU-eron myötä on mahdollista, että muutokset vierastyövoiman oikeuksiin ja sosiaalietuuksiin rampauttaa työliikkumisen Suomen ja saarivaltion välillä. Muun muassa työntekijöiden vakuutusturva, sairausvakuutusten kattavuus pitäisi sopia uudelleen, jos ne eivät ole EU-lakien mukaiset. Britannia on aina ollut suomalaisopiskelijoiden suosiossa. Muun muassa EU:n opiskelijavaihto-ohjelma Erasmus olisi uhattuna.
Olisikohan brittien aika tunnustaa suurvaltaimperiumin ajan olevan ohi. Erityisen tyrmistynyt olen työväenluokan tietoisuuden puutteesta. Menevätkö tässä nationalistitset tunteet järjellisen ajattelun ohi? Mitään hyvää heikompiosaiselle enemmistölle ei erosta ole. Sosiaaliturva on tähtäimessä kaikkien jo tehtyjen leikkausten jälkeen, puhumattakaan nykyaikaisesta orjatyövoiman käytön lisääntymisestä. Sellaisiahan suurin osa Britanniaan saapuneista maahanmuuttajista ovat.
Esa Kanerva
