Tämän yhteiskunnan vanhukset




                                                                                                                                     24.7.2016

Nyt on totuuden hetki. Vanhusten hoivassa on saavutettu tilanne, jossa vain haetaan syyllisiä kun tarvittaisiin ratkaisuja. Pohdinnat eivät ole helppoja, koska hallinto, työntekijät, omaiset ja poliittiset päätöksentekijät joutuvat arvioimaan itseään ja tekemisiään.

Joka puolella on tehty virheitä. Tällainen laajamittaisen vanhusten hoidon laiminlyönti ei voisi kuitenkaan olla mahdollista muuten kuin suomalaisen yhteiskunnan yhteisellä hyväksynnällä. Väitän, että hoidon laiminlyönnin seurauksena kuolee tuhansia dementtejä vanhuksia koteihinsa, esimerkiksi ummetukseen.

Poliittiset päättäjät tekevät omat ratkaisunsa. Talous mennään edellä. Sitten me emme kansakuntana arvosta vanhuutta ja omaisina hylkäämme omat äitimme ja isämme laitoksiin. Työntekijät hoitavat enemmän esineitä kuin ihmistä. Esimiehet näkevät arvotyhjiön. Heidänkö pitäisi olla kansalaiskasvattajia? Professorit neuvovat, vaikka eivät ole itse koskaan tehneet hoitotyötä nyrkit savessa.

Kaiken keskiössä on ihmiskäsitys. Kansakunta, jossa ymmärretään, ettei vanhuus ole jakojäännös tai ”mustapekka”, joka jää jokaisen ihmisen kouraan, vaan se on arvokas omaisuus ja osa elämää, on viisas.

Agraariyhteiskunta arvosti vanhuksiaan, mihin se on nyt unohtunut? Totuuden tunnustaminen on viisauden alku. Meidän on hyväksyttävä yhteiskunta, jossa elää paljon enemmän vanhoja ihmisiä ja vähemmän nuoria sekä lapsia. Eikä se ole nuorilta sukupolvilta pois. Yhä useampi suomalainen työskentelee työelämässä virallisen eläkeiän saavutettuaan ja ”ikäsekaantuminen” työ työpaikoille uutta vauhtia ja tulosta.

Ei vanhoja ole liikaa, vaan nuoria on liian vähän! Tehkää nuoret sille jotakin!

Esa Kanerva, pääluottamusmies Tehy Tampere