23.9.2023
Puhtaan juomaveden hankinta on leimattu yhteiskunnan etujen vastaiseksi hämärähommaksi. Tekopohjavesihanke Tavasen kannattajia on uhkailtu ja koko hanketta maalitettu sanalla sanoen roskapuheella. Tampereen Veden Tavase-hanketta ollaan näköjään hautaamassa lopullisesti. Eikä päätöksentekijät näköjään malta odottaa edes Korkeimman Hallinto-oikeuden päätöstä siitä, uhkaako pohjaveden teko ympäristöä sillä tavalla kuin nyt on julkisuudessa annettu ymmärtää vai toimitaanko veden hankinnassa kestävällä tavalla. Hosumiseen taitaa ollakin suurin syy se, että oikeuden päätös on todennäköisesti myönteinen Tavase-hankkeelle. Luvan myöntämisen jälkeen päätös hankkeen lopettamisesta on ainakin vaikeampaa, koska argumenttien täytyy olla faktaa.
Johtokunnan nykyinen jäsen Erkki Salopino kertoo Kunnallisjärjestön sivuilla, ” Mielestämme Tavase -hankkeen voi lakkauttaa, sillä sitä on mahdoton toteuttaa järkevästi tai taloudellisesti eikä se, että odotetaan luparatkaisuja muuta enää mitään, kommentoi johtokunnan jäsen Erkki Salopino.” Tampereen Veden omilta sivuilta ja netistä on luettavissa selkeästi Veden oman vedenhankintaselvityksen tutkimustulokset, jotka todistavat Erkin puheet totuuden vastaisiksi. Elinkaarikustannukset huomioiden Tavasen vesi on selkeästi halvin vaihtoehto, 0,22 snt M3. Ruskon laitoksen vastaava tuote tulee maksamaan 0,35 snt m3. Laitosinvestoinnit ovat kutakuinkin samaa hintaluokkaa. Tuohon Erkin mainintaan hankkeen järkevyydestä ei tarvinne ottaa kantaa. Meillä on niin monta järkeä kuin on miestäkin.
Sitten muutamalla sanalla tuotantotavan vaikutuksesta veden laatuun. Pintavedestä on siinä luontaisesti esiintyvä humus poistettava kemikaaleilla. Tekopohjaveden valmistuksessa ei tarvita saostuskemikaalia. Koska vesi voidaan tuottaa ilman saostuskemikaalia, veden tuottamisen toimintavarmuus lisääntyy kemikaaliin liittyvän hankintariskin poistuessa. Kemikaalia säästyy miljoona kiloa vuodessa. Bakteerit syövät harjuvarastoinnin aikana luontaisesti veden humuksen tuottaen vain vettä ja hiilidioksidia.
Tekopohjavesi on tutkitusti ympäristöystävällinen tapa tuottaa juomavettä. Kemiallisen pintaveden valmistuksen hiilijalanjälki on moninkertainen tekopohjaveden valmistukseen verrattuna. Tampereen kaupungin tavoitteena on olla hiilineutraali vuonna 2030. Eikö tämäkään seikka merkitse Salopinolle mitään!
Tavase lisää vedenhankinnan varmuutta, kun se tuo Tampereen Kaupinojan vesilaitoksen rinnalle toisen tyyppisen raakavesilähteen. Kaupinoja on pintavesilaitos, joka ottaa vetensä Näsijärvestä. Ruskon vesilaitos ottaa vetensä Roineesta. ”Tekopohjavesi on myös pintavettä paremmin suojassa laskeumilta. Tekopohjavesilaitoksessa veden imeytys voidaan keskeyttää viikoksi ilman vaikutusta vedentuotantoon. Ruskon vesilaitoksessa vedenkäyttöä voidaan jatkaa vain 2 tuntia, jos raakavedenotto joudutaan keskeyttämään”. Olisin Erkkinä tästäkin seikasta huolestunut huomioon ottaen maailmatilanteen.
Tavase-hankkeeseen oli käytetty 8,19 miljoonaa euroa Tampereen varoja vuonna 2021. Näin suureksi kasvanut summa on demokratian hinta. Valittajat ja valittajat kierros toisensa perään ovat pyörittäneet byrokratiaa ja työllistäneet oikeuslaitosta sekä asiantuntijoita. Jos Tampereen kaupungin valtuusto hyväksyy Tavase-hankkeen pysäyttämisen ilman Korkeimman hallinto-oikeuden päätöstä, on turha puhua päätöksenteon perustuvan sen jälkeen tiedolla johtamiseen.
Esa Kanerva
Onko puhtaan juomaveden hankinta lähes rikollista puuhaa?
No voihan Pirha, juttu Werstaalta
12.9.2023
Onko hyvinvointialueuudistus vuosisadan menestystarina vai säästöautomaatti? Tätä yritettiin selvittää nimekkäitten alustajien voimin 7.9. Työväenmuseon Werstaalla avoimessa yleisötilaisuudessa. Ajankohta ei olisi voinut sattua paremmin kohdilleen, edellisenä päivänä oli julkaistu tiedote Pirkanmaan hyvinvointialueen yhteistoimintaneuvotteluista. Otsakkeen viittaus säästöihin osui kohdilleen ihan käytännössä.
Alustajiksi ja panelisteiksi oli saatu entinen sote-ministeri ja nykyinen kansanedustaja Aki Linden, kaupungin pormestari Kalervo Kummola ja Pirhan konsernipalvelujohtaja Juhani Sand. Tilaisuuden järjestäjinä toimivat Tampereen Sosialidemokraattinen Kunnallisjärjestö, Toveriseura, Pispalan Työväenyhdistys, Tahmelan Työväenyhdistys ja Tampereen Kirjatyöntekijäin Sosialidemokraattinen kerho.
Aki Linden käsitteli hyvivointialueuudistusta sen perusteiden näkökulmasta, ”Miksi uudistusta tarvitaan?” Hän jätti alustuksestaan pois pelastuspalvelut. Valtaosa rahasta kuluu nykyisin erikoissairaanhoitoon, n. 40 % ja perusterveydenhuoltoon 20 prosenttia. Perusterveydenhuollon palvelut sisältävät n. 30 eri palvelumuotoa alkaen koulu, äitiysneuvola, lastenneuvola, hammashoito jne. Ikäihmisten hoitoon panostetaan 20 % ja sosiaalipalveluihin n. 2 prosenttia. Kehitysnäkymät puoltavat perusterveydenhuollon rahoituksen vahvistamista.
Suomi jaettiin hyvinvointialueuudistuksessa 21 alueeseen, jotka perustuvat pitkälti maakuntiin. Uusimaa on jaettu käytännössä viiteen alueeseen, sillä Helsingin kaupunki hoitaa vastaavat palvelut itse.
Sitten itse kysymykseen, miksi uudistusta tarvitaan? Suomessa terveydenhuoltojärjestelmä oli järjestetty kuntakohtaisesti. Suomen järjestelmä oli ainutlaatuinen. Muualla pohjoismaissa palvelut on keskitetty, samoin Englannissa. NHS niminen organisaatio perustettiin Britanniassa heti II maailmansodan jälkeen ja on hyvin arvotettu kansakunnan parissa. Mikään hallitus ei ole järjestelmää purkanut.
Suomen kuntakohtaisen järjestelmän suuri ongelma oli terveydenhuollon rahoitus. Jos 1000 asukkaan pikkukunnassa tapahtui esimerkiksi mopo-onnettomuus ja uhri joutui hengityskoneeseen, lasku erikoissairaanhoidosta kunnalle sekoitti koko kunnan budjetin. Ei ole oikein, että kunta toimi ihmisten sosiaali- ja terveydenhuollon ”vakuutusyhtiönä” ja maksoivat asukkaittensa todelliset hoitokustannukset. Finanssivalvonta ei hyväksyisi sellaisilla vakuuksilla pientä kuntaa vakuutusyhtiötoiminnan harjoittajaksi. Pitäisi olla vähintään 200.000 asukkaan väestöpohja, jotta pystytään järjestämään eri erikoisalojen päivystys. Suomessa on vain kuusi kaupunkia, jotka täyttävät tämän ehdon. Harvemmin asutuilla alueilla tämä väestöpohja vaatimus ei täyty. Tarvitaan siis uudenlaisia ratkaisuja. Kuntaliitokset eivät Lindenin mielestä ratkaise perusongelmaa. Talous ei parane kahden tai kolmen köyhän liitossa.
Myös toiminnan organisoinnissa on muutostarvetta. Hän kertoi Tanskan, Norjan ja Englannin perhelääkäri/omalääkärisysteemistä. Sieltä on todistettua tietoa, että mitä pitempään hoitosuhde on jatkunut, vähentää se oleellisesti hoidon tarvetta ja mikä parasta, elinajanodote nousee. Linden kertoi hyviä esimerkkejä Porista, missä aikoinaan toimi oma lääkärijärjestelmä. Sen ansiosta lääkäripula helpotti ja lääkärien virat saatiin täytettyä.
Pormestari Kummolan oli pyydetty kertomaan peruskunnan näkökulmaa hyvinvointialueuudistuksesta. Aluksi hän kertoi historiaa. Uudistusta on hierottu jo yli 15 vuotta. Tulosta eivät ole saaneet aikaan Kataisen kuin Stubbinkaan hallitukset. Kuntia ei saatu paimennettua yhteen peruskuntamallilla. Kummolan mukaan Pirkanmaalla olisi pitänyt aloittaa neuvottelut alueen laidalla olevien pikkukuntien kanssa ja sitten jatkaa suurempien kuntin kanssa. Ei toteutunut se, että Pirkanmaa olisi ollut yksi kunta. Sitten oli Juha Sipilän hallituksen vuoro. Se ajoi markkinavetoista mallia ja yksityisen sektorin laajaa osallistumista sosiaali- ja terveydenhuoltoon julkisen sektorin kustannuksella. Taustalla häärivät yksityisen sektorin lobbarit jopa ministereinä. Tämä hanke kaatui hallituskauden loppusuoralla perustuslakivaliokuntaan.
Marinin hallitus onnistui viimein hallintouudistuksessa. Kummola kritisoi sitä, että valtion olisi pitänyt tehdä kaikille aluille yhteinen hallintosääntömalli. Nyt käytännöt ovat monenkirjavia. Pirkanmaalla on käytössä ns. valiokuntamalli, joka loi uusia rakenteita vailla todellista päätäntävaltaa ja lisäsi kustannuksia. Hänen mielestään tavoitteena pitää olla omalääkärimalli. Kunnat tekevät ennaltaehkäisevää työtä saamatta siitä korvausta. Kustannukset ovat miljoonaluokkaa. Ennaltaehkäisevillä terveydenhuoltopalveluilla tarkoitetaan tässä esimerkiksi liikunta- ja kulttuuripalveluita. Kummola kertoo ehdottavansa talousarvioehdotuksessaan ikäihmisten uimahallikäyntien maksuttomuutta. Hän tiivisti, että kyllä tästä hyvää tulee, kunhan maltetaan odottaa.
Konsernipalvelujohtaja Juhani Sand toi esiin Pirkanmaan tilannetta. Tavoitteena alueella on yhdenvertaiset palvelut Pirkanmaalla ja parantaa niiden saatavuutta. Kysymyksessä on aivan uudenlainen hallintosysteemi. Yhteistyötä tehdään Kanta-Hämeen ja Pohjois-Pohjanmaan kanssa. Alueella asuu 533.000 asukasta yli 19.000 työntekijää. Budjetti on 2,6 miljardia ja sen muodostavat 33 kuntaa. Toimipisteitä on 761. Pirhan strategian ”vilpitön” halu on mahdollistaa monipuoliset palvelut pirkanmaalaisille. Alueen talous edellyttää toimeenpano-ohjelmassa onnistumista. Lain mukaan hyvinvointialueen budjetin alijäämä on täytettävä kolmessa vuodessa. Palveluverkkouudistus täytyy viedä läpi. Vuoteen -26 mennessä on täytettävä 80-90 miljoonan vaje. Lisäksi tarvitaan kertaluonteinen säästö ja n. 40 miljoonaa euroa katettua. Rahaa tarvitaan investointeihin ja budjetin tasaamiseksi. Muuten ei saada valtiolta lainanottovaltuuksia investointeihin. Siksi tarvitaan muutosneuvottelut. Sand näkee, että Pirkanmaalla on ”saneerausvelkaa”. Useilla alueilla on muutokset palvelutuotantoon jo tehty, esimerkiksi Lahden seudulla ja Kainuussa. Pirkanmaalla on saatavissa merkittäviä kustannushyötyjä.
Vuonna 2035 odotetaan Pirkanmaan hyvinvointialueella käytettävän 1,7 miljoonaa käyntiä. Niistä fyysisiä käyntejä on 35 %, digitaalisia 20 ja 5 prosenttia ns. liikkuvia palveluita. Vuodeosastotoiminta vähenee, se on jo vähentynyt. Ikäihmisten palveluihin satsataan lisää, koska ikäihmisten määrä lisääntyy.
Kiitos alustajille! Toivon päättäjille ja virkamiehille onnea ja menestystä, helppoa ei tule olemaan. Orpon hallituksen ohjelma ei ainakaan helpota rahavajetta!
Esa Kanerva
Puoluesihteerikisa
3.9.2023
Puoluesihteeriksi pyrkii Antton Rönnholmin jälkeen neljä henkeä. Kaisa Vatanen Pirkanmaalta, Mikkel Näkkäläjärvi Lapista, Niina Malm Itä-Suomesta. Matti Niemi Turusta ja Hanna Kuntsi Uudeltamaalta.
Hanna Kuntsi puhui omassa esittelypuheenvuorossaan nykyisestä pelon ilmapiiristä. Mistä leikataan ja mistä työehtosopimusehdosta voidaan luistaa. Luottamusta puretaan kovaa tahtia. Jäsenkirjademarit eivät ratkaise vaaleja. Tarvitaan uusia toimintatapoja saada uutta kiinnostusta puolueeseemme. Se on vastuunkanto, läpinäkyvyys ja päätöksiä huomisen puolesta.
Matti Niemen puheen keskiössä oli ilmastokysymykset. Hän on työskennellyt niitten parissa Brysselissä. Kysymys on, kuinka pitkälle uskalletaan asettaa tavoitteet, esimerkiksi hiilineutraalisuus vuoteen 2035 rohjettiin puolueessa asettaa Rinteen hallitusohjelmassa. Oppositiossa tulee harjoittaa arvopolitiikkaa, työelämäsopimisen tukemista ja kaikkien kansalaisten pitämistä mukana. Puolueen tie oppositiossakaan ei tule olemaan helppo. Sinä ja minä, yhdessä, voimme onnistua.
Mikkel Näkkäläjärven esiintyminen oli selkää ja luottamusta herättävää. Hän kertoi, että jokaisen poliitikon elämässä on hyviä ja huonoja hetkiä. Niin hänelläkin vuonna 2019. Hän haluaa olla puheenjohtajan luottopelaaja ja teen, mitä joukkue tarvitsee. On oltava tahtoa, koska puoluetta haastetaan nyt kovasti. On oltava voiton nälkää.
Kaisa Vatanen kertoi kokemuksistaan Marinin kampanjoissa. Sdp:n on erotuttavana selkeänä vastavoimana porvarihallitukselle. On oltava puolueena vahvempi kuin nyt. Meille on koottava vahvempi järjestökone. Tulevaisuuteen on voitava luottaa. Sen perusteena on vahva ohjelmatyö. Sdp:n perintö on uudistettava nykyaikaan. Suomi tarvitsee vahvan Sdp:n.
Ehdokkaista Niemi ja Vatanen kertoivat vetäytyvänsä kisasta kuultuaan uuden puheenjohtajan mielipiteen valinnasta. Äänestys käytiin Mikkelin ja Hannan kesken. Näkkäläjärvi voitti selkein numeroin.
Kiitospuheessaan Mikkel kertoi tuntevansa suurta kiitollisuutta ja vastuuta. Työ alkaa nyt ja kamppailu jatkuu!
Esa Kanerva
Puheenjohtajakisa
2.9.2023
On lauantai aamupäivä. Muistelen eilistä valintapäivää
ja tarkastelen muistiinpanojani. Puheenjohtajaehdokkaat saavat 8 minuuttia
aikaa esitellä mielipiteitään neuvoa antavan jäsenäänestyksen tuloksen
julkistamisen jälkeen. Äänestyksen tulos oli kiveen hakatun selvä. Ei siitä sen
enempää. Krista Kiuru aloittaa: ” Kolmekymmentä vuotta sitten sain äänestää
ensimmäisen kerran. Kysymyksessä oli presidentinvaalien ennakkokisa Kalevi
Sorsan ja Martti Ahtisaaren välillä. Se oli minun avainkokemukseni
politiikkaan. Ymmärsin puolueen arvon yhteisesti sovittujen tavoitteiden
toteuttamisessa. Arvot ovat pysyviä muuttuvassa maailmassa. Tasa-arvo,
solidaarisuus, oikeusvaltioperiaate ja demokratia ovat keskeisiä arvojamme.
Siis ei valtaa vallan vuoksi. Nykyinen hallitus vie Suomea taaksepäin. Sdp:n on
oltava arvojohtaja myös oppositiossa ollessaan. Kokoomus vie Suomen taantumaan.
Miten kansalaiset selviävät? Kasvu syntyy työstä ja työn tuottavuudesta.
Puolueen uuden puheenjohtajan kykyä johdattaa Suomi taloudellisesti ja
ekologisesti ykköseksi. Puoluekokous päättää, minä olen tehnyt osuuteni.”
Seuraavaksi esiintyi Antti Lindtman. ”Huh, huh,
melkoinen tulos! Kiitos yksimielisestä tuesta! Kiitos Krista reilusta kisasta.
Tuli uhka oikealta tai vasemmalta, Sdp pitää aina ihmisoikeuksista kiinni.
Puolue on rakentanut hyvinvointiyhteiskunnan, puolue on edelleen johtava voima
tehdä parempaa huomista. Kiitokset Sanna! Olit maailman nuorin pääministeri
vaikeassa ajassa. Veit puolueemme vaalivoittoon, se jää historiaan. Kunnioitus
ja kiitos! Meille riittää jatkossakin töitä. Käymme kiinni perusarvoihin. Annamme
toivoa suomalaisille. Puheenjohtaja on sitä, mitä me olemme, joukkue. Joukkue
on me, me kaikki. Kaikki mukaan, syrjinnän sijaan kunnioitusta, tulkaa mukaan!
Uusi puheenjohtaja luovuttaa edeltäjälleen Sanna
Marinille muistoksi taiteilija Manuela Boscon teoksen ”Hiottu helmi”.
Esa Kanerva
Terveiset Jyväskylästä
1.9.2023
Istun puoluekokouksessa Jyväskylässä. Paikalla on n. 1000
ihmistä, 484 varsinaista puoluekokousedustajaa, puoluetoimistoväkeä, seuraajia
ja mediaa. Niin kuin tapoihin kuuluu, tilaisuus avattiin arvokkaasti
musiikkiesityksillä.
Istuva puheenjohtaja Sanna Marin ja paikkansa jättävä
puoluesihteeri Antton Rönnholm kukitettiin. Sanna Marin piti läksiäispuheen. Iltapäivälehdet
eivät tosin sitä paljon noteeranneet. Tiedotustilaisuuden peruminen vei niitten kaiken
huomion. Marin kertasi viime hallituksen menestystarinaa. Onnistumisia riitti
esiopetuksen maksuttomuudesta seksuaalirikoslain uudistamiseen. Tämä kaikki
tehtiin koronan ja Ukrainan sodan varjossa. Hallitus oli mukana ohjaamassa
Suomea Natoon. Ukrainaa tuettiin miljardeittain. Hän totesi lopuksi, että päätöksenteon
arvot ovat tärkeitä. Leikkausten perusteleminen välttämättömyydellä on myös arvovalinta.
Sitten käsiteltiin poliittista ohjelmaa.
Varapuheenjohtaja Niina Malm korosti työn merkitystä hyvinvointiyhteiskunnan
peruspilarina. Työn tulee perustua sopimusyhteiskuntaan ja työntekijöiden
oikeuksiin. Järjestäytymisoikeus on perustuslaillinen oikeus. Työnkin
näkökulmasta ympäristö- ja ilmastoasiat ovat avainkysymyksiä. Hiilineutralius takaa
osaltaan hyvinvoinnin ja sosiaalisen oikeudenmukaisuuden. Suunnan on oltava
kohti kiertotalousyhteiskuntaa.
Ville Skinnari kertoi omassa osuudessaan, että ohjelmatyö on puoluetoiminnan ydintä. Ilmastokunnianhimon tavoitteiden pitää olla
vuodessa 2035. Suomelaiset voivat olla ylpeitä omasta osaamisestaan. Mutta
olemmeko enää maailman onnellisin kansa? Voiko viennin edistämistä tehdä
ministeri, jonka mielipiteet ovat syrjiviä. Tärkeintä on kansallinen
yhtenäisyys. Se luo turvallisuutta. Demokratian kannalta Suomi on vähiten
hauras valtio. Maailman ihmisistä vain 30 prosenttia asuu demokratioissa.
Onneksi naisten poliittinen osallistuminen on lisääntynyt. Koulutuksella,
digitaalisilla ratkaisuilla ja puhtaalla energialla pärjäämme.
Matias Mäkynen oli huolissaan eriarvoistumisesta.
Kohtuullisten tuloerojen yhteiskunnat ovat vakaita ja menestyviä. Hän korosti
ennakoivasti työllistävää talouspolitiikkaa. Verotuksella rahoitetaan julkiset
palvelut. Sen tehtävänä on myös tasata tuloja ja ohjata resursseja.
Kaupungistuminen on selvää, sen rinnalla on kuitenkin pidettävä huolta alueista.
Alueelliset vahvuudet on muistettava. Monipuolinen teollisuus on Suomen vahvuus
myös 2030:lla. Tällä poliittisella ohjelmalla mittaamme omien tavoitteidemme
kunnianhimon.
Komissaari Jutta Urpilainen esittäytyi selvästi
presidenttiehdokkaana. Eurooppalaiset arvot ovat Suomen suunta. Ihmisoikeudet
ja vastuu lähimmäisistä kunniaan. Olemme osa länttä ja EU:n sisämarkkinat ovat
meille erittäin tärkeät. Jotkut flirttailevat EU-erolla, päinvastoin Suomen
tulee työskennellä vahvan Euroopan puolesta. Tällä hetkellä harjoitetaan
luottamusta horjuttavaa politiikkaa. Suomi kaipaa arvopohjaista ulkopolitiikkaa.
Puoluesihteeri Rönnholm totesi poliittisen ilmapiirin
olevan toksinen. Hallituspuolueet ovat sulkeutuneet omiin kupliinsa. Kullakin
on omat faktat ja totuudet. Missä ovat tämän päivän utopiat? Haikaillaanko
menneisyyttä? Uskokaamme, että huomenna on paremmin kuin tänään.
Puoluejohtajan vaalia ja äänestystä odotellessa klo17,
terveisin Esa Kanerva
Huomenna valittavan Sdp:n uuden puheenjohtajan etunimi alkaa A:LLa
31.8.2023
Viime blogissa mainitsemiini aiheisiin palaan myöhemmin. Demareitten puoluekokous alkaa huomenna Jyväskylässä. Osallistun siihen yhtenä pirkanmaalaisena puoluekokousedustajana. Huomenna perjantaina tiedämme myös uuden puheenjohtajan nimen. Olen aiemmin kertonut veikkaukseni ja tulevan puheenjohtajan etunimi alkaa todennäköisesti A:lla.
Kisan voittajan ei tule olemaan helppoa löytää paikkaansa, saada laajaa, ehdotonta luottamusta erityisesti puolue-eliitissä ja profiloitua selkeäksi puolueen johtajaksi erityisen vahvan ja karismaattisen puheenjohtajan jälkeen. On kiinnostavaa nähdä, miten toinen ehdokas Krista Kiuru astuu ulos mielipiteineen valinnan jälkeen. Mikä on hänen tähtäin politiikassa ja puolueessa. Mikä on palkinto puheenjohtajakisaan lähdöstä, sillä riskillä, että todennäköisesti tulee häviämään. Kokeneena poliitikkona hän toki tämän tilanteen on tunnistanut.
Puoluesihteeri valitaan seuraavana päivänä puoli kymmenen aikaan. On neljä ehdokasta ympäri Suomea. Osaavia ja melko tasavertaisia tyyppejä kaikki. Puoluesihteerin rooli on nykyisin vastata toimistopäällikkönä puoluetoimiston johdosta. Entisten aikojen suuria kaikelle kansalle tuttuja esiintyjiä ei enää ole. Se on vahinko, puolueilla tarvitsisi olla vähintäänkin kaksi puhuvaa päätä, jottei kaikki tiedottaminen ja esiintyminen kasaantuisi puheenjohtajalle. Se on epäinhimillistä. Mielestäni Pirkanmaalta on hyvä ehdokas, Kaisa Vatanen. Haastatteluissa ylsi parhaimmistoon Lapin mies, Mikkel Näkkäläjärvi. Sujuvasanaisella, hyvällä esiintyjällä riittää myös poliittista kokemusta.
Tungosta on puolueen varapuheenjohtajistoon, neljä ehdokasta on tarjolla, kolme on paikkaa, yksi ehdokas putoaa pois. Pirkanmaa tarjoaa varapuheenjohtajistoon Ilmari Nurmista. Niina Malm ja Matias Mäkynen pyrkivät jatkoon ja päässevät. Mielenkiintoista on nähdä Nasima Rezmyarin pärjääminen, hän rikkoo lasikattoja. Maahanmuuttajanaisena hän olisi tietysti ensimmäinen puoluejohdossa.
Puoluevaltuuston puheenjohtajan paikka on merkittävä. Tarjolla siihen on turkulainen apulaispormestari Pia Elo ja ent. ministeri Ville Skinnari Lahdesta. Kummatkin ovat loistavia ehdokkaita. Mietin kuitenkin jatkuvuutta. Puoluejohto uudistuu näillä näkymin aika lailla. Kuunnellaan nyt lopulliset esiintymiset ja päätetään vasta sitten nimestä.
Puoluehallitukseen on pyrkyä ja väkeä ehdolla. Pirkanmaalta on ehdolla Lauri Lyly ja Taru Tolvanen Pirkkalasta. Veikkaan Laurin menevän läpi ja riippuu sitten Ilmarin varapuheenjohtajuudesta, riittääkö tältä seudulta tilaa toiselle jäsenelle puoluejohtoon.
Poliittista linjanvetopuhetta odottelen innolla uudelta puheenjohtajalta. Tuntuisi kovin helpolta lytätä vain hallituksen ehdotuksia kelvottomiksi. Haluan kuulla vaihtoehtoisia linjauksia hallitusohjelmalle. Tässä tilanteessa on vielä mahdollista paikata ennen vaaleja äänestäjille esitettyä puolueen epäselvää talouspoliittista vaihtoehtoa talouden kuntoon saattamiseksi.
Kommentoin blogissani paikan päältä lyhyin jutuin tunnelmia ja poliittisia nostoja.
Terveisin Esa Kanerva
Kohti poliittisesti kuumaa syksyä
Minulle on opetettu, että ihmisen arvot ovat suhteellisen pysyviä ja ihmisen ajattelua niiden suhteen on vaikea muuttaa. Ne ovat muovautuneet hiljakseen ihmisen ajattelussa ja persoonassa monen eri tekijän summana. Olenkohan saanut väärää tietoa, ainakin viime kesän persuministerien katumusharjoitusten perusteella voisi näin päätellä. Kun ministeri on ajautunut selkäotteeseen törkeyksiensä vuoksi, seuraavana aamuna on hyvä kertoa lehdille, en oikeasti ole tuota mieltä. Pyydän anteeksi. Uskokoon, ken haluaa. Asenteiltaan ja arvoiltaan vinksahtanut rasisti ei parane yhdessä yössä. Kysymys on teatterista, jossa näytellään ”parantunutta” juuri sen verran kuin on pakko.
Rkp:n selkäruotoon olen pettynyt, se kantaa näköjään, mitä tahansa. Puhumattakaan kristillisistä. Sari hymyilee autuaallisesti, valta maistuu ja tuntuu mukavalta olla ministeri. Illalla on mukava hiljentyä rukoukseen ja pyytää siunausta köyhille ja vähäosaisille. Paavit tulivat hyvin toimeen natsienkin kanssa, hengellisesti heränneet, mukaan lukien leipäpapit, näyttävät tulevan yleensä joka puolella maailmaa hyvin toimeen minkä tahansa valtaeliitin kanssa.
Tämä hörhöily on tapahtunut ennen kuin hallitusohjelmaa on edes alettu toteuttamaan. Syksyllä todellinen matsi käydään eduskunnassa hallituksen tiedonantoa rasismista käsiteltäessä. Suomen kansa on vasta heräämässä todellisuuteen, miten tuli äänestettyä. Velkapelottelu ja maalaamalla Suomen katastrofaalista taloudellista tilannetta sysimustin värein, tehosi. Suomella on toki liikaa velkaa ja velan otto pitää pystyä lopettamaan. Kenen kukkarosta kansantalouden klappi maksetaan, on riidan alainen. Kokoomus ajaa hyvin toimeentulevien etua. Se me tiedetään. Mutta persujen taloustavoitteista ei ota kukaan selvää. He muka ajavat tavallisen suomalaisen etua viemällä köyhältä tuhkatkin pesästä. Maahanmuuttoon liittyvien kiristysten hintana oli sosiaaliturvaan ja työelämään liittyvät heikennykset. Purra oikein kehuu olevansa talouden suhteen oikeaoppinen kansan kurittaja. Kannattiko duunarin äänestää perussuomalaisia?
Pressan valeihin on aikaa vajaa puoli vuotta. Kansanliikkeitä perustetaan ja ehdokkaat yrittävät saada ehdokkuuteen vaadittavat 20000 kannattajakorttia kasaan. Miksiköhän minulla on sellainen tussu olo näitten ehdokkaiden suhteen. Kukaan heistä ei ole ylivoimainen suosikki, puhumattakaan kansan villitsijä ja yhteen kokoava voima. Puhun tässä nyt vaaliasetelmasta yleensä. Se lienee selvää, että kaksi kierrosta tarvitaan. Vahvan presidentin jälkeen on uusien ehdokkaiden vaikea profiloitua. Urpilaisella on kova työ lähteä takamatkalta peliin mukaan, poliittista kokemusta kyllä riittää. Kokoomuksen Stubb on vahva ehdokas. Aaltolalla ei lienee ilman minkään puoleen puolueen taustatukea äärimmäisen vaikeata asiantuntijaroolissa päästä toiselle kierrokselle. Tuskin siellä nähdään Harkimoakaan. Li Anderssonilla ei ole mahdollisuuksia tässä pelissä, jos vassarit hänet valitsevat ehdokkaakseen. Vahva kandidaatti jatkoon menijäksi on kestoehdokas Pekka Haavisto. Musta hevonen on Olli Rehn. Lisäksi mukaan kisaan tullee varmasti mukaan muutamia valitsijayhdistysten kautta ehdolle asettuvia, mm. Paavo Väyrynen. Kakkoskierrokselle pääseviä en vielä veikkaa, täytyy katsella kampanjointia. Minulle on selvää näissä vaaleissa ainakin se, että jos Jussi on kakkoskierroksella, minulla on edessä pakkoäänestäminen. Oli vastaehdokas kuka tahansa, äänestän häntä. Palataan asiaan myöhemmin.
Seuraavassa blogissa täytyy pohtia maailman tapahtumia, Ukrainan sotaa, Usan presidentinvaaliasetelmaa ja sitä, että perussuomalaisten mielipiteistä huolimatta ilmastonmuutos todistettavasti etenee. Jossakin päin maailmaa palaa tai tulvii, ainakin osasyynä maapallon lämpeneminen. Kiitän lukijoitani, blogissani käyntien lukumäärä ylitti kesällä neljännesmiljoonan rajan.
Esa Kanerva
Hyvää Juhannusta!
23.6.2023
Hyvät lukijani!
Toivottelen teille aurinkoista ja rauhallista Juhannusta, terveisin Esa Kanerva
Orpopojan olo
17.6.2023
Petteri Orpo synnytti hallitusohjelman. Synnytys pitkittyi
ja muodostajalla oli paljon tuskia. Syntyneellä ohjelmalla oli painoa
vähintäänkin puoli kiloa ja pituutta lähes 250 sivua. Pisteitä se sai nollasta
ysiin arvioijasta riippuen. Kysymyksessä on siis poikkeuksellinen yksilö,
arvioisin Sipilänkin hallitusohjelmaa kovempi oikeistolainen luu suomalaisille.
Ohjelma on ohjelma niin kauan kuin se toimeenpannaan. Eivät
suuret sanat suuta halkaise, sanotaan. Edessä on vielä monta panssariestettä ja
piikkilankaa. Perustuslakivaliokunta, kolmikanta ja kansalaisten reaktiot.
En malta olla tölväisemästä niitä lähiökuppilan
miehenköriläitä, jotka keskellä päivää kävivät kettuilemassa vaalityötään
tehneitä Sdp:n eduskuntavaaliehdokkaita. Heidän piti oikein käydä julistamassa
ja huutamassa, että äänestetty on ja perussuomalaisia. Nyt meno muuttuu!
Oikeassahan he olivat. Monet näistä huutelijoista ovat suurella varmuudella
sosiaalitukien piirissä ja Orpon hallituksen sosiaaliturvaleikkaukset muuttavat
takuuvarmasti heidän elämäänsä. Onko suunta sitten heidän toivomansa, epäilen.
Entisenä pääluottamusmiehenä huomioni kiinnittyy ensiksi
työelämäheikennyksiin, ei -uudistuksiin. Hoitoalalla alle vuoden mittaisten pätkätöiden
teettäminen perusteetta ilman vakinaistamista tehdään lailliseksi. Nykyisen
lainkin aikaan ihminen saattoi roikkua kuusikin vuotta pätkätöissä. Et saanut
lainaa ja vuokranantajienkin kanssa oli vaikeuksia selittää, että olen
vakituisesti töissä, mutta pätkätöissä. Miksi työnantajat haluavat pätkätöitä?
Ne pitävät ihmiset nöyrinä ja pitävät työntekijät monien lakien takaamien etuisuuksien
ulkopuolella. Kysymys on mm. palkanmaksusta, vuosilomista ja erilaisten
etuisuuksien määräytymisperusteista. Sanalla sanoen pätkäduunarit tulevat
halvemmiksi kuin vakityölliset.
Toiseksi työntekijän irtisanomissuojan heikentäminen on
vakava asia. Nykyisen lain mukaan irtisanomiseen vaaditaan painava syy sen
perusteeksi. Nyt Orpo ehdottaa asiallista syytä. Asia tuntuu sanalliselta
kikkailulta, mutta se on kaukana siitä. Ei ole mitään oikeuskäytäntöä siitä,
mikä on asiallinen syy. Se voi olla mikä tahansa työnantajan mielestä huonosta
käytöksestä myöhästymiseen. Kestää vuosikymmenen ennen kuin oikeuskäytäntö
syntyy. Siinä ajassa tapahtuu monta oikeusmurhaa työelämässä.
Oudoksun amerikkalaisen mallin tuomista suomalaiseen
politiikkaan. Edellinen hallituksen uudistukset perutaan ihan niin kuin
jenkkilässä. Tässä touhussa ja käytännössä ei ole mitään järkeä. Kokoomus sai
toki hyvityksen perumalla Marinin hallituksen tekemät päätökset esimerkiksi
hoitajamitoituksesta. Hoitotakuuajan lyhentäminenkin olisi maistunut, ei maistu
enää, koska se uudistus peruttiin.
Lopuksi ennustus maakuntauudistuksen tulevaisuudesta.
Puolentoistamiljardin leikkaukset sotesta tarkoittavat sote-alueiden vähentämistä
hallituksen puoliväliriihessä. Kepulle tämä on kauhistus ja muittenkin
alueitten asukkaiden on syytä pelätä. Tampereella palvelee kaksi suurta
yksikköä perustason sosiaali- ja terveyspalveluissa. Keskittäminen vie aina
palvelut kauemmaksi asiakkaasta. Tamperelainen vanhus hoidetaan Pirkanmaalla
siinä yksikössä, jossa saattaa olla tilaa, vaikka Kihniössä.
En jaksa nyt kesäkuumalla tyhjentää pajatsoa kokonaan.
Palaan asiaan lomien jälkeen ja ehkä jossakin vaiheessa lomallakin.
Toivon hyvää kesää lukijoilleni, en kuitenkaan turvallista
arkea lomien jälkeen Purran/Orpon Suomessa.
Esa Kanerva
Hallitusohjelmaa odotellessa
9.6.2023
Kommentoin seuraavan kerran Petteri Orpon hallitusohjelmaa, kun tai jos se joskus valmistuu.
Terveisin Esa Kanerva
Rkp:ssa kiehuu
30.5.2023
Viime viikonloppuna Ruotsalaisesta kansanpuolueesta taisi
tulla selkeästi yhden asian puolustaja. Puolueen liberaalit arvot unohdettiin ja
kielipuolueesta tuli selkeästi yhden asian liike. Ruotsin kielen aseman edistäminen Suomessa. Sillä agendalla ei pitkälle pötkitä tulevaisuudessa. Ruotsinkielisten
määrä vähenee tasaiseen tahtiin kuin teinien kiinnostus ruotsinkielen opiskeluun koulussa.
Perussuomalaiset painavat hallitusneuvotteluissa päälle
kuin tupajäärä saunan hirttä. Selkeäasti suuremmalla puolueella on hallituksen
muodostajaan nähden ote. Se voi sanella tahtonsa läpi. Pienempää viedään kölin alta. Puolueen hallitusneuvottelijat oireilevat ja
pyyhkivät hikeä otsaltaan. Aatteellisemmat ovat poistuneet pöydistä.
Ihmettelen sitä, että Rkp lähti mukaan hallitusneuvottelujen
jatkoon. Onhan se maailman seitsemäs ihme. Arvoliberaali Rkp suostuu perussuomalaisten
”Suomi-ensin”-politiikan myötäilijäksi. Mihin unohtui heidän painottamansa
vapaus, ihmisoikeudet ja demokratia. Perussuomalaiset jakavat Suomea leireihin.
Mitä enemmän he huutavat somessa suomalaisten erinomaisuutta, sitä enemmän he
polarisoivat ja usuttavat kansalaisia toisiaan vastaan. Onko Rkp todella
mustavalkoisen Suomen kannattaja?
Eniten olen huolestunut siitä, että perussuomalainen
politiikka koettelee Euroopan ollessa sotatilassa demokraattista
päätöksentekokykyämme. Ei suomalainen demokratia ole vaarassa, mutta kriisissä
ei tarvita prosessien jarruttelijoitakaan. Päätöksenteon on oltava nopeaa ja
oikea-aikaista. Demokratiassa on aina mahdollisuus asioitten viivyttämiseen ja
omien etujen ajamiseen kiristämällä sopivassa paikassa. Minulla ei ole
luottamusta perussuomalaisten aitoon haluun viedä eteenpäin ihmiskunnalle juuri
nyt olemassaolon kannalta tärkeitten ilmastokysymysten eteenpäin viemiseen eikä
ihmisoikeuksien kunnioittamiseen. Ruotsalaisella kansanpuolueella näyttää olevan
uskoa, koska se näki edellytyksien olevan olemassa jatkaa hallitusneuvotteluja.
Useat lehdet kirjoittivat viime viikon
hallitusneuvottelujen jumiutumisesta siihen tyyliin, että viher-vasemmisto lipoi
kieltään, josko hallitustunnustelut menisivät karille. Minulla ei ole ajatuksissani
pahansuopaisuutta. Suomi tarvitsee päätöskylyisen hallituksen, olkoon se sitten
kansan tahtoma punamusta väriltään. Sellaista hallitusohjelmaa en Suomeen
tahdo, joka vie maan visiottomaan kansalliseen tyhjiöön ja Euroopan Unionin direktiivit
ulkoapäin ohjaisivat Suomea oikealle tielle Unkarin tapaan. Toivon Rkp:lle voimia
torjua jatkoneuvotteluissa tällaiset kirjaukset ihmisoikeuksiin ja maahanmuuttoon.
Torjuntavoittoihin en usko, aina kuitenkin voi sanoa kiitos ei ja marssia ulos
hallituksesta.
Esa Kanerva
Panen kaiken toivoni Rkp:een
23.5.2023
Hallitusneuvottelut ovat viimeistelyä vaille valmiit. Saanen epäillä. Niin kaukana toisistaan ovat Rkp:n ja Perussuomalaisten kannat maahanmuutossa ja vihreässä siirtymässä. Ruotsalaisten mielestä työperäinen maahanmuutto on välttämättömyys, Perussuomalaisten mielestä kaikki on mennyt jo tähän astisessa maahanmuuttopolitiikassa pieleen. Rkp:n puheenjohtajan mielestä nyt on momentum vihreään siirtymään, Purran mielestä pitämällä kiinni nykyisistä ilmastotavoitteista, Suomen kansan elintaso laskee Pohjois-Korean tasolle. Miten näin erilaiset kannat on yhteensovitettavissa? Panen toivoni Rkp:n aatteellisuuteen ja halusta pitää kiinni omista arvoistaan.
Perussuomalaiset toteavat ohjelmassaan, että ”Maahanmuuttoa käsitellään useissa yhteyksissä vielä lapselliseen 1990-lukulaiseen tyyliin ”rikastuttavana” tai ”jännitystä” yhteiskuntaan tuovana elementtinä. Ne valtavat sosiaaliset, kulttuuriset ja taloudelliset haasteet, joita suomalainen maahanmuuttopolitiikka aiheuttaa, jäävät edelleen pimentoon.” Puheenjohtaja Adlercreutz sitä vastoin toteaa, että ”Ellemme saa nettomaahanmuuttoa kasvatettua useilla kymmenillä tuhansilla ihmisillä vuositasolla, olemme pulassa. Nykyisellä tasolla pysyminen johtaisi siihen, että työikäinen väestö pienenisi 20% seuraavien 50 vuoden aikana. 44 000 henkilön nettomaahanmuutto on taso, joka stabilisoisi huoltosuhteen. Selvää on, ettemme pääse tuohon tavoitteeseen ilman määrätietoisia toimia.””Entä onko ilmastomuutoksen vastainen työ meille rasite ja ongelma? Kurittaako se suomalaisia ja ajaako se meidät kilpailukyvyttömäksi takapajulaksi? Ei. Kunnianhimoinen ilmastopolitiikka on välttämättömyys – kaikkien maiden osalta. Tähän asti tehdyt toimet ovat pienentäneet esimerkiksi sähkön hintaa Suomessa. Ei ole sattumaa, että sähkön hinta oli viime vuonna Suomessa Euroopan toiseksi halvinta”, toteaa Adlercreutz blogissaan. Tutkin Perusuomalaisten ilmastopoliittista ohjelmaa. Ensinnäkin he haluaisivat siirtää hiilineutraalisuustavoitetta vuodesta 2035 vuoteen 2050. He pitävät vihreää siirtymää ideologisena kysymyksenä ja vetoavat siihen, että Suomen päästöt ovat vain runsas promille maailman kokonaisluvuista. Puolue haluaisi mahdollistaa turpeen käytön ja kaikki muutkin mahdolliset fossiiliset polttoaineet niiden aiheuttamista päästöistä huolimatta. Tuulivoima sitä vastoin ajaa säävarmaa perusvoimaa pois markkinoilta ja aiheuttaa mittavia ongelmia ympäristölle, eläimille, ihmisille ja taloudelle.
Toivottavasti Rkp pitää kiinni järjen äänestä ja tavoitteistaan. Niin järjettömiltä kuulostavat Persujen meilipiteet varsinkin ilmastokysymyksissä. Puolue haluaa tehdä kaikki päinvastoin kuin yleinen käsitys ja tutkimukset osoittavat. Petteri Orpo viilaa jo kynsiään ja valmistautuu esittelemään hallitusohjelmaansa. Niinköhän tuo hänen hallituksensa syntyy, lieviä epäilyjä on lupa esittää. Tai sitten politiikassa kaikki on mahdollista, mahdotonkin!
Esa Kanerva
Hurraa, uusi valtuustoryhmä on syntynyt!
16.5.3023
Uusi valtuustoryhmä on syntynyt, ”Tamperelaisten puolesta”,
hurraa! Aila Dundar-Järvinen on perustanut oman valtuustoryhmän. Nimikin on
plagiaatti tai muunnos Pekka Paavolan aikoinaan johtamasta puolueista
riippumattomasta ryhmästä ”Tampereen puolesta”. Jos nimeen on uskomista,
tämähän on hieno asia. Aila laajentaa edunvalvontaansa koskemaan itsensä
lisäksi myös tamperelaisia kuntalaisia.
Valtuustokauden luottamuspaikkojen puolivälitarkastelu ei
mennyt demareilla aivan nappiin. Tuli niin sanottuja ennalta arvaamattomia
muuttujia. Nämä paineet puuttua ennalta valmisteltuihin ratkaisuihin kuvaavat
varsin hyvin avoimuuden kaipuuta päätöksenteossa. Eilisen edustajiston
kokouksen perusteella kaivataan perusteellisempaa poliittista periaatekeskustelua
ja osallisuutta ratkaisuihin. Edustajistoa voitaisiin kutsua koolle useammin ja
osallistaa paremmin tamperelaiseen politiikan tekoon.
Konsernijaoston puheenjohtajaksi ei kunnallisjärjestön hallituksella ollut esittää kuin varavaltuutettu Anne Liimolaa. Ansioituneempiakin olisi ollut tarjolla, ei kuitenkaan ryhmälle ja sen johdolle "sopivaa" henkilöä.
Syksyn edustajiston kokouksessa on mielestäni otettava
kantaa kansanedustajien asemaan jatkossa kaupungin korkeissa luottamusasemissa.
Tampereella on pitkään noudatettu periaatetta, ettei kansanedustajia valita esimerkiksi
kaupunginhallitukseen. Nyttemmin nämä periaatteet näyttävät haudatun. Kannatta
muistaa maakuntahallinnon ja kaupungin päätöksenteon rajapinta. Toiminta
molemmissa yhteisöissä poliittisissa johtotehtävissä ei ole lain mukaan
esteellistä, mutta näyttää ulospäin pahalta. Osittain eri hallinnoissa päätetään
samoista asioista, mutta eri intresseistä. Harmi, että lainsäädännöllisesti tätä
ei maakuntahallinnon valmisteluvaiheessa huomioitu.
Vuoden 2025 kunnallisvaalit lähestyvät. Oikeastaan nyt on
vakavan harkinnan paikka, osallistuuko niihin vai ei. Kummolan sanoin, en
hyväksy ikärasismia. Päätöksenteossa tarvitaan kaiken ikäisiä ja eri
sukupolvia. Jos pää pysyy kunnossa ja jalka nousee, miksi ei osallistuisi?
Minustako monarkisti?
8.5.2023
Olemme seuranneet viimeisen viikon suurta teatteria ja näytelmää. Pääosaa on näytellyt iäkäs mies, kuningas Charles III. Suureelliset monarkistiset draamat ovat eräänlaisia menneitten aikojen muinaisjäänteitä. Kuningas kruunattiin periaatteessa yksinvaltiaaksi ja Jumalan edustajaksi maan päälle.
Minulle tasavaltalaiselle on ollut tuskallista katsella kuninkaan kruunajaishömppää. Niiden katselulta ei ole voinut välttyä, koska tiedostusvälineet ovat käsitelleet kruunajaisia ja niiden suunnittelua jo kuukausia. On totta, että monarkia on hallinnut brittejä jo satoja vuosia. Ihmettelen sitä, että kuinka valistunut kansa sulattaa yksinvaltiutta. Suvussa kulkevaa oikeutta perimysjärjestyksen kautta nousta hallitsijaksi. Sillä ei ole mitään merkitystä, onko valittava henkilö ominaisuuksiltaan tehtävään sopiva.
Osa kansasta on pahasti syrjäytynyt ja elää köyhyydessä. Brittiläiset veronmaksajat ovat kuitenkin valmiit maksamaan kuninkaallisten palveluksista virallisen ilmoituksen mukaan 75 miljoonaa euroa vuodessa. Tosin vastustajien laskelmien mukaan todelliset kulut ovat 400 miljoonaa euroa. Mistä sitten kuninkaalle ja hänen perheenjäsenille maksetaan? He edustavat, käyvät pippaloimassa erilaisissa hyväntekeväisyysjärjestöissä, myöntävät arvonimiä, leikkaavat nauhoja ja käyvät ulkomaiden vieraina edustamassa Britanniaa. Kuningas allekirjoittelee linnassaan hallituksen lakiesityksiä pilkkuakaan muuttamatta. Ei ole vuosisatoihin korjaillut niistä mitään.
Kuninkaallisia suojellaan ja he nauttivat erityisoikeuksista lain edessä. Prinssit ovat syyllistyneet, jos johonkin laittomuuteen, tuomiota ei ole jaeltu. Moraalin tasokaan ei päätä huimaa. On avioliiton sivusuhteita, syrjähyppyjä ja pettämistä. En heitä ensimmäistä kiveä, totea heidän olevan tavallisia kansalaisia heikkouksineen ja harhapolkuineen. On tietysti selvää, miten Jumalan edustajan maanpäälliselle arvovallalle käy tällaisten tapausten tultua ilmi. Tai ainakin pitäisi käydä, koska tuntuu siltä, että engelsmannit ovat immuuneja kaikelle tälle. Kuninkaalliset ovat heidän yläpuolellaan eikä tavalliset moraalikäsitykset koske heitä.
On raskasta olla kuningas. Menee yksityiselämä ja muijaansakaan ei saa valita vapaasti. Pitää aina olla luupin alla ja yrittää hymyillä. Taakka on vapaaehtoinen, aina voi luopua kruunusta, harvoin sitä kuitenkin tapahtuu. Luontoisedut ovat sitä luokkaa, että heikompilahjainenkin suvun jäsen osaa laskea yksi ynnä yksi. Tosin Harryn esimerkki osoittaa, että kuninkaallisuus kiinnosta ja itsensä voi sen maineella elättää tavallista bisnestä tekemällä. Ei tarvitse kuin signeerata jokin, tuote, niin taaloja isketään pöytään 7 numeroinen summa.
Kuninkaallisten tulevaisuutta pohditaan ja veikkaukset ovat tänään vahvasti sitä mieltä, että tuskin 100 vuoden päästä monarkiaa Englannissakaan on olemassa. Miksi haluttaisiin pitää kansakunnan johtajana ihmistä, jolta on riisuttu valta. Siis keulakuvaa. Kannattaako maksaa arvojohtajuudesta, menneitten vuosisatojen menestyksen muistomerkistä ja tasavaltalaisten mielestä kokopäivätoimisesta loisimisesta sellaista hintaa. Minusta ei kannata.
Esa Kanerva
Uusia politiikan ilmöitä
29.4.2023
Toveriseuran huhtikuun kuukausikokouksessa valtio-opin professori Ilkka Ruostetsaari keskustelutti ja alusti viime eduskuntavaalien lopputuloksesta ja viimeisten vuosikymmenten muutoksista suomalaisessa poliittisessa kentässä, etenkin demareitten osalta. Ruostetsaari on tutkinut ja erikoistunut yhteiskunnan eliittien tutkimukseen. Puolueitten voimasuhteet ja niitten sisäiset vallankäytön muutokset ovat suuria, puoluekoneisto on joutunut taka-alalle ja puolueen johtaja on yleensä pääministeri kulloinkin vallassa olevassa hallituksessa, edustaa Suomea EU:ssa ja muilla kansainvälisillä foorumeilla. Kaikki liittyy häneen ja valta on suuri. Referoin ja lainaan tässä alustuksen ja keskustelujen kulkua vapaamuotoisesti. Asiasisältö on professori Ruostetsaaren alustuksesta.Valtaa on siis siirtynyt puolueorganisaatioilta hallitus- ja eduskuntaryhmille. Puolueiden saama julkinen rahoitus painottunut puoluetukea enemmän eduskuntaryhmien rahoitukseen. Puoluejohtajan tehtävä yhä raskaampi medioituneen ja henkilöityneen politiikan paineissa. Heillä on yleensä vaikeaa sovittaa yhteen työ ja perhe-elämä. Puoluejohtajuus näyttäytyy poliitikolle yhä harvemmin uran päätepisteenä. Esim. Jyrki Katainen, Alexander Stubb ja Mari Kiviniemi siirtyivät puoluejohtajuuden jälkeen kansainvälisiin tehtäviin.
Politiikka on henkilöitynyt. Yksittäiset henkilöt korostuvat puolueitten sijaan. Yleinen näkyvyys ja huomio kohdistuu ylipäänsä yksittäisin poliitikkoihin puolueiden tai instituutioiden sijaan. Keskittynyt näkyvyys: huomio keskittyy poliittisiin johtajiin (presidentillistyminen). Privatisoituminen on ilmiö, jossa poliitikosta kerrotaan yksityishenkilönä eikä pelkästään julkisessa roolissaan. Jopa henkilöpiirteiden korostaminen ja yksityiselämän paljastaminen ovat tuttuja iltapäivälehtien lööpeistä.
Valtasiirtymiä on tapahtunut puolueissa myös paikallisella tasolla. Puolueiden jäsenmäärät supistuneet (pl. PS ja Vihreät). Paikalliset puoluejärjestöt ovat rapautuneet ja politiikan teon painopiste siirtynyt puoluejärjestöistä kunnanvaltuusto- ja hallitusryhmiin. Puoluejärjestöjen toiminta painottuu vaaleihin. Vaaleissakin ehdokkaiden omilla tukiryhmillä on keskeinen rooli. Perinteisen vaalikampanjoinnin rooli on supistunut ja sosiaalisen median rooli kasvanut.
Medioituminen on kohtuullisen uusi käsite. Se tarkoittaa yhteiskunnallista muutosprosessia, jossa mediasta on tullut erityisen vaikutusvaltainen yhteiskunnan eri alueilla, esim. politiikassa. Mediasta on tullut tärkeä poliittisen informaation lähde sekä kansalaisille että päättäjille. Poliittiset päättäjät mukauttavat toimintaansa median toimintalogiikkaan. Hyvänä esimerkkinä toimii television puoli yhdeksän uutiset. Päätöksien on oltava purkissa niiden alkamiseen mennessä. Puolueet ja ehdokkaat tavoittavat äänestäjät kasvavassa määrin perinteisen median ja sosiaalisen median kautta. Journalistisen ja sosiaalisen median rooli yhteiskunnallisen keskusteluagendan ja –päätöksentekoagendan asettajana puhuttaa ja näiden medioiden agendat ovat kietoutumassa kasvamassa määrin yhteen. Esimerkkinä voi ottaa ennen viime eduskuntavaaleja tapahtunut valtionvarainministeriön kannanotot Suomen talouteen, säästövaatimukset ja – ehdotukset. Media tarrautui niihin voimakkaasti ja ohjasi keskustelua talouteen vaalien pääkysymyksenä.
Viime eduskuntavaalien lopputuloksesta ei ole tutkittua tietoa pariin vuoteen. Keskustelua kuitenkin asiasta käytiin. Miksi demarit jäivät kolmansiksi? Tärkein oli vaalien pääteeman ohjautuminen Kokoomuksen haluamaan suuntaan, talouteen, median avustuksella. Kritiikkiä esitettiin myös puolueelle siitä, ettei talouskysymyksiin oltu paneuduttu riittävällä vakavuudella tai ei uskottu sitä, että julkinen talous ylipäätään kiinnostaisi suomalaisia. Toinen suuri kysymys oli se, että olisiko Sanna Marinin pitänyt asettua ehdolle Uudellamaalla. Esitettiin veikkailuja, että hän olisi saattanut saada jopa 100 000 ääntä siellä. Tällöin vaalien lopputulosastelma olisi ollut aivan toinen. Todettiin myös se, että on harvinaista, että pääministeripuolue ylipäätään lisää kannatustaan. Kolmanneksi tuotiin isona asiana puolueen ehdokkaiden sosiaalisen median hallinnan osaamispuutteet. Se on vakava asia. Nykyään pitää osata tehdä kiinnostavia seitsemän sekunnin videoita kellon ympäri.
Illan yhteenvetona voi todeta muodikkaasti, että vasemmistopuolueille toimintaympäristön muutos tuo ongelmia. Hyvinvointivaltioidean ovat omineet kaikkiapuolueet. Hyvinvointivaltioille ominaiset käsitykset kansalaistensosiaalisista oikeuksista ovat saaneet kannatusta yli puoluerajojen. 2000-luvun arvo- ja asenneilmapiirissä yksilökeskeisyyden merkitys on korostunut kollektiivisten arvojen ja kollektiivisen toiminnan kustannuksella, mikä ilmenee mm. puolue- ja ammattiyhdistysjäsenyyden vähentymisenä. Laajan julkisen sektorin ei-toivottuja vaikutuksia koskevassa keskustelussa sos.dem. puolueet ovat olleet joko haluttomia arvioimaan tällaisia vaikutuksia tai sisäisesti hajanaisia tämän kysymyksen suhteen. Globalisaation hankalat, epävarmuutta lisäävät vaikutukset ovat kohdistuneet voimakkaimmin vasemmistopuolueiden ydinkannattajaryhmään.
Edellä mainittuihin kysymyksiin on demareitten löydettävä vastaukset. Puolueen on kyettävä luomaan uskottavat ratkaisut toimintaympäristön muutoksiin.
Lopuksi toivotan hyvää suomalaisen Työn juhlaa lukijoilleni!
Esa Kanerva
Haitarin soittoa
21.4.2023
Ajattelin kertoa soittoharrastuksestani. Eläkeläisenä on
aikaa harrastaakin. Mielikuva harmaasta harmonikkaa soittavasta eläkeläisestä on
idyllinen ja stereotyyppinen. En mielestäni halua toteuttaa mitään mielikuvaa.
Olen pikkupojasta lähtien soitellut elämässäni enemmän tai vähemmän haitaria. Aloitin
tehoharjoittelun vuonna 2017. Kiitos tässä Tampereen konservatorion harmonikan
soiton opettaja Kaisa Kujanpäälle. Hän on musiikin maisteri ja Kultaisen
harmonikkakilpailun voittaja vuodelta 2006. Hän opasti vanhojen taitojen
haltuun ottoon.
Ammattimuusikkojakaan ei ymmärretä työntekijöinä. ”Teettekö
jotakin työtä vai soitatteko vain?” on aika yleinen kysymys. Muusikon ammatin
edellytys on sitoutuminen ja motivaatio harjoitella, harjoitella. Halu oppia ja
valmius tylsäänkin arkiduuniin on edellytys päästä eteenpäin. Kerron
ammattimuusikoista siksi, ettei harrastelijallakaan ole oikotietä onneen. Pitää
jaksaa päivittäin tehdä toistoja ja sormikuviota tunnista toiseen. Onneksi
leipä ei ole kiinni näistä taidoista. Missä tahansa harrastuksessa tulee
alkuinnostuksen jälkeen tunne, etten minä ”haluakaan” soittaa ja sitten tukku
selittelyä.
Käyn nykyisin soittotunneilla yksityisesti, kerran parissa
viikossa. Opastus riittää tässä aikataulussa, koska oppiminen on hitaampaa kuin
nuorena. Kiitän opettajaani Tapani Luojusta kärsivällisyydestä. Käymme läpi noin
puolentoista tunnin ohjelmistoani ja väliin verkkaisesti uusia kappaleita.
Ajattelen, että minulle on tärkeintä aivojeni kunnossa pysyminen ja antaa
niille töitä. Toki on mukavaa oppia uutta ja havaita sen mahdolliseksi.
Mitä repertuaariini sitten kuuluu? Lähtökohta on tietysti
se, että sitä soitetaan, mitä toivotaan. En hyljeksi vanhoja viime vuosisadan
alun kappaleita. Minulta sujuu niin Mantšurian kukkuloilla valssi kuin Säkkijärven polkka. On upeaa havaita palvelutaloissa soittaessa, kuinka muorin
jalka alkaa lyödä tahtia. Ne kappaleet ovat osa heidän nuoruuttaan ja
elämäänsä. Samalla tavalla joka maassa
on omat suosikit, joita halutaan kuunnella. Ranskalainen kuuntelee mielellään
musette-valsseja ja italialainen on tykästynyt vaikkapa ”O sole mio-kappaleeseen”.
Ruotsissa pidetään merimiesvalsseista. Ne laulut ovat osa heidän kansallista identiteettiään.
Soitan mielelläni myös vaikeampia harmonikkaklassikkoja.
Ohjelmistooni kuuluu Brahmsin Unkarilainen tanssi numero 5, Montin Chardas,
Malandon tangoja, Pihlajamaan sävellyksiä ja muita. Ne ovat teknisesti aika
vaativia. En halua olla robottisoittaja, vaan haluan panna itsestäni likoon
jotakin omaa tulkintaa. Se on tämän itseilmaisun suola.
Teen soittokeikkoja palvelutaloihin ja mihin ikinä
pyydetään. Yleensä ne ovat syntymäpäiviä tai eläkkeelle jääntitilaisuuksia.
Kyllä nämä keikat motivoivat harjoittelua!
Esa Kanerva
Mikä ahdistaa?
15.4.2923
Aamuyön hereillä olon tunteina oli aikaa miettiä, mitkä asiat minua ahdistavat tänään henkisesti kaikkein eniten. Nyt listausta kirjoittaessa yritän opetella myös uudenlaista kirjoittamistyyliä. Ajatukset pitää kuulemma sanoa twiittimäisen lyhyesti. Kukaan ei lue nykyään pitkiä jaarituksia. Muutama lause ja se on siinä.
Kyllä minua rassaa kovasti Kiinan nykyinen hyökkäävä ja maailmanpoliittiseen ylivaltaan perustuva politiikka. Taiwanin valtausyrityksestä alkaa 3. maailmansota. Pitää muistaa maailmaa jaetaan nyt uusiksi valtapiireiksi.
Olen peloissani nuorien sukupolvien tulevaisuudesta. Maailma on poliittisesti epävakaassa tilanteessa ja se horjuttaa nuorison elämänuskoa. Sota Euroopassa jäytää mielenterveyttä kuin rotta sisuskaluissa. Hoitoa ei saa mielenterveysongelmiin.
Olen tuskastunut suomalaisten nuorten perheiden arjen huolista. Ruoka kallistuu 17,7 prosenttia edellisestä vuodesta kuukaudessa. Laskut lankeavat, kulut nousevat ja Petteri lupaa lisää löylyä kiukaalle, nimenomaan tavallisen ihmisen arjen kustannuksiin.
Itsekkäästi ajattelen, kuka vaimoni ja minut hoitaa vanhuksina. Ei siihen ratkaisua ole tällä hetkellä kenelläkään. Nyt pitää tehdä hitaasti vaikuttavia, mutta tehokkaita ratkaisuja. Kannattaisi käydä opintomatkalla Japanissa.
Terveys on hyvän elämän ehto. Iäkkään elämä on katkolla joka päivänä. Uudenlainen elämäntilanne, antaa nöyryyttä ja syvyyttä elämään. Jokainen päivä on rakas. Pelko johtuu siitä, ettei ehdi huomioida ja kiittää lähimmäisiin riittävästi. Sopia, jos on jotakin sovittavaa.
Ai niin, piti kirjoittaa vain blogikirjoituksen intrigin pituinen tiivistelmä. Tuli vähä pidempi, sallittakoon se näin ekakerralla.
Esa Kanerva
Kenestä SDP:n puheenjohtaja?
12.4.2023
Demareilla on edessään puheenjohtajan valinta. Tehtävä ei
ole helppo, koska Marinin päätös vetäytyä oli nopea ja yhtäkkinen. Toisaalta
valovoimaisen puheenjohtajan jättämä aukko on iso. SDP:llä on ammattitaitoisia
ja puheenjohtajan mitat täyttäviä poliitikkoja useita. Nykyään ei kuitenkaan
enää riitä, että osaa hommansa, pitää olla henkilökohtaista karismaa ja myyvää
persoonallisuutta. Esillä on ollut monia nimiä alkaen Tytti Tuppuraisesta Mäkysen
kautta Timo Harakkaan. Kehen päädytään?
Nimiä putkahtelee esiin tasaiseen tahtiin, ehdokkaiden
omina ulostuloina ja lehdistön kaivamina. Järjestöväki käy kuumana. Tämä on
juuri sitä vaihetta, että puolueväki arvioi ehdokkaita, hakee asemia ja kumppaneita ehdokkaansa taakse. Oikeastaan koko puheenjohtajan
valintaprosessi perustuu tähän vaiheeseen. Demarikoneisto seuloo, jauhaa ja
valikoi ehdokkaita. Kuka sieltä kiillotettuna ja valittuna putkahtaa esiin, on
voittaja.
Viime valinnassa Antti Lindtman jäi kakkoseksi. Janottaisiko
vanha suola nyt. Hän itse ei ole ilmoittautunut kisaan mukaan. Kertonut
päätöksen kypsyvän parin viikon sisään. Demariryhmänjohtajaksi hänet jo
valittiin. Luulen keksineeni puheenjohtajakilvan voittajan, se on hän.
Monikymmenvuotinen järjestöväen tuntemus ja kokemus niin kunta- kuin
valtionpolitiikassa takaa kannatusta monesta suunnasta. Pankkivaliokunnan
jäsenyys tuo ymmärrystä julkisen talouden tilaan, on monesti toiminut puolueessa
tasapainottavana tekijänä rauhallisen luonteensa vuoksi ja pitkäaikainen eduskuntaryhmän
puheenjohtajuus ovat meriittejä, joita on vaikea ohittaa.
Puolueyhdistyksillä on mahdollisuus esittää puolueen
puheenjohtajaehdokkaita. Arvelen, että Antti Lindtman on Toveriseuran ehdotus.
Esa Kanerva
Mitä sanoisi vaalituloksesta?
5.4.2023
Vaaleista on kulunut muutama päivä ja lopputuloksen suhteen
on ehtinyt vetää henkeä. Hetki sitten Sanna Marin ilmoitti luopuvansa puolueen
puheenjohtajuudesta. Kirjoittelen muutaman rivin omia tuntojani.
Pia pääsi yli neljällä tuhannella äänellä eduskuntaan, kelpo tulos. Edellisiin vaaleihin verraten pudotusta tuli äänimäärässä. Paikka ei ollut kuitenkaan uhattuna missään vaiheessa, ero seuraavaan oli pari tuhatta ääntä. Niin putosi
kaikkien muidenkin tunnettujen ehdokkaiden Sannan korjatessa potin. Kuusi eduskuntapaikkaa
Pirkanmaalle on historiallinen. Pian työ eduskunnassa jatkuu, nyt jo
kahdeksannella kaudella.
Politiikan kentällä tulee tapahtumaan muutos. Vaikka Sdp
kasvatti kannatustaan ja sai valtakunnallisesti 3 lisäpaikkaa, se ei riittänyt.
Kokoomus voitti vielä enemmän. Ja perussuomalaiset tulivat kakkoseksi. Orpo
lähtee ensimmäiseksi hallitustunnustelijaksi. Veikkaan Sipilän vuoden 2015
hallituksen näköistä pohjaa.
Sdp lähti vaaleihin puhumaan hyvinvoinnista, osaamisesta,
kestävästä kasvusta ja turvallisesta tulevaisuudesta. Tämä viesti sai
kannatusta, muttei riittävän paljon. Kova talouslinja ja Kokoomuksen lupaama
talousreformi sai kansalaisilta kovan kannatuksen. Mitä se sitten kunkin arkeen
merkitsee, nähdään tulevan neljän vuoden aikana. Entisenä
kaupunginvaltuutettuna ole erityisen huolestunut kunnista ja niitten
valtionosuuksien indeksileikkauksista. Ne iskevät juuri kuntien peruspalveluihin,
lasten varhaiskasvatukseen ja perusopetukseen.
Oletan, että juuri maaliin saatu sote-uudistus muovataan
uuteen uskoon. Keskusta on tuskin asioitten jarruna. Ensinnäkin puututaan
maakuntien määrään, elinkelvottoman pienet lakkautetaan ja yhdistetään
isompiin. Marinin veikkaamat henkilöstövähennykset voivat toteutua, ainakin
maakuntien keskijohto saavat olla varpaillaan.
Sannan siirtyminen johdosta piirun verran syrjään, on
kunniakas päätös! Arvostan, kukaan ei korvaamaton ja eikä itseään kannata
työllä tappaa. Hänellä on tulevaisuus edessään, minkälainen, haluaisin sen
ilolla nähdä.
Esa Kanerva
Kanervan teesit Venäjästä
1.4.2023
Totuus lienee, että naapurimme Venäjä on täysin
skitsofreeninen valtio?
Venäjän kansalla on uskomaton historia. Maaorjuus,
stalinismi, kommunismi ja nyt putinismi. Se on muokannut Venäjän kansasta ja sotilaista asenteiltaan murhaajia ja vastuuttomia raiskaajia.
Kansaa on pakkosiirretty, pidetty leireillä, tapettu
nälkään, tapettu, kidutettu ja kohdeltu epäinhimillisen julmasti. Tehty rikoksia ihmisyyttä vastaan. Millään ei ole ollut mitään väliä!
Oman maan kansalaisilla ei ole ollut ihmisarvoa. Sodissa voidaan tapattaa massoittain miehiä. Yksittäisellä sotilaalla ei ole arvoa. Sotilaita voidaan
tapattaa, ellei vihollinen ammu, niin politrukki takaapäin.
Maassa ei ole ollut koskaan demokratiaa. Demokratiaa ei ole
koettu, sitä ei voida ymmärtää.
Venäjä on aina hallitsijansa luomus, Pietari Suuri, Lenin,
Stalin, Jeltsin ja Putin.
Johtava kansallinen voima on slaavilainen panslavismi, slaavilaisten
kansojen ylivertaisuus, luottamus kansan nöyryyteen ja alistettavuuteen. Käytöstä voi
verrata natsisaksan rotuoppiin arjalaisen rodun ylivertaisuudesta.
Venäjä ei muutu meidän elinaikanamme.
Liitymme Natoon, maailmapolitiikan palapeli voi mennä
uusiksi vielä moneen kertaan, koen turvallisuutemme kuitenkin
moninkertaistuneen!
Esa Kanerva
Kansanedustajaehdokkaan päivä
22.3.2023
Eletään tiistaipäivää ennen ennakkoäänestystä. Aamu on valjennut
puolipilvisenä ja sisältä silmäiltynä voisi olettaa ulkolämpötilan olevan
lämpimämpikin kuin todellisuudessa. Pakkasella ei olla kuin miinus kaksi
astetta. Kylmä puhuri kuitenkin iskee luihin ja ytimiin. Olen aamusta lähdössä
Hervannasta kansanedustajaehdokkaan Pia Viitasen kanssa kohti Lielahden
Prismaa. Nämä lähdöt alkavat olla jo rutiinia, niin monta lähtöä on
maaliskuussa jo tehty. Ilman sydämen paloa ja vahvaa intoa ehdokas tuskin jaksaisi
tällaista kierrostahtia pitää.
Aamu ensimmäiset kohtaamiset tapahtuvat Lielahden Prisman
etuovien edustalla. Standit, vaalimateriaalit ja tarjottavat on rahdattu
paikalle sitä aikaisemmin. Rekvisiittaa ja tarjottavaa on monen laista, namuja,
tulitikkuja, poletteja, teepusseja, purkkaa ja käteen jaettavia esitteitä.
Ohikulkijoiden huomio on kiinnitettävä alkuun jollakin tarjottavalla. Itse
ehdokkaalla on niin paljon tunnettuutta, että moni haluaa jäädä juttusille
kansanedustajan nähdessään. Avustajien pitää tarjoutua keskusteluun, vaikka tervehtimällä
ja karkkia tarjoamalla. Yhdentoista maissa kaupassa kävijöitä on harvakseltaan.
Yhden hauskan muiston saan yhdeltä herralta. Hän antaa minulle itsensä tekemän
vaalimainoksen, jossa luki suurin piirtein näin:” Jos pääministeriksi haluat
keski-ikäisen turkulaisen konservatiivisen setämiehen, äänestä Kokoomusta. Jos haluat
nuoren, dynaamisen ja huipputaitavan pirkanmaalaisen naisen, äänestä demareita!”. Ilahdun suuresti
käteen ojennetusta lapusta!
Käymme pikaisella lounaalla Tapolan mustamakkarabaarissa. Suosittelen,
kuuma mustis maistui hyvältä ja on täyttävää. Kysyin tauolla ehdokkaalta, mistä
hän on keskustellut ihmisten kanssa? Pia vastaa, että kyllä se arjen huolet, mistä
halutaan kertoa. Kun eläke ei riitä lääkkeisiin, vuokraan ja maksuihin. Se on
ihan ykkösjuttu, kakkosena tulee energian hinta ja ruoan hinnan nousu. Hallitus
on tullut jo vastaan monin keinoin, se ei näköjään ole kyllin kaikille.
Kauhistuttaa ajatus kokoomuslaisesta Kokoomuksen 6 miljardin euron leikkauslistasta
tulevalla hallituskaudella. Miten näiden ihmisten käy?
Jatkamme matkaa Turtolan City-Marketille. Aurinkokin on
alkanut välistä paistella eikä ole niin hirveän kylmän tuntuista kuin aamulla. Iloitsemme
Pian hyvälle paikalle sijoitetusta valomainoksesta kaupan edustalla. Ehdokas ei itse pysty vaikuttamaan mainostensa sijoitteluun, tuuria sattui nyt olemaan. Turtolan City-Market on oikein hyvä paikka
asiakasmäärien suhteen näin keskipäivälläkin. Jutustelijoita riittää ja
mainoksia menee kaupaksi. Moni kertoo tunteneensa ja äänestäneensä Piaa jo
vuosia. Iloitsen näistä kommentista erityisesti. Tänä päivänä ei ole tullut
vielä yhtään tylyä palautetta eikä sadattelua. Näihinkin täytyy tottua eikä ottaa
henkilökohtaisesti. Jokaisella on joskus huono päivänsä. Tietysti aina toivoo
hyviä käytöstapoja, ollaanhan tässä myös demokratian asialla. Kansalta sentään
kysytään mielipidettä joka neljäs vuosi toisin kuin esimerkiksi itänaapurissa.
Saan arkisia toiveita ehdokkaalle vietäväksi terveisinä. Esimerkiksi
postilaatikoita vanhuksia varten Kelan toimistoihin. Tai parempaa
jalkakäytävien hoitoa. Otan viestin vastaan, onhan Pia kaupunginvaltuutettukin.
Sitten siirrymme Linnainmaan Prismalle. Kaupan etuovien
tienoo on jotenkin tuulelta suojainen paikka ja asiakkaiden kanssa seurustellessa
ei tule kylmäkään. Vaatteita toki on päällä kuin michelinrengasukolla monta
vaatekertaa. Koskaan vaatteita ei ole ollut liikaa. Tähän aikaan kello yhden ja
viidentoista välillä asiakasvirrat on melko harvalukuisia. Joten on yllättävänkin
hiljaista, ihmisiä menee toki kauppaan tasaisesti. Pia käy pitkiä keskusteluja
ja moni on tullut ihan varta vasten huolineen kansanedustajan juttusille. Viitaska
kertoo tykkäävänsä keskustella ihmisten kanssa ja se käy häneltä luonnostaan. Saa
siitä myös motivaatiota ja eväitä hoitaa kansanedustajan hommaa hyvin ja sormi
ihmisten arjessa. Olemme paikalla toista tuntia. Sitten silpasemme kahvit, vähän
lämmittelemme ja matka jatkuu kohti Koiviston kylän Prismaa.
Sää alkaa mennä sateisempaan suuntaan ja alkaa satelemaan
veden sekaista lunta. Mainostelineet taas pystyyn ja kaupan ovien edustalle passiin.
Päivän viimeinen koitos alkaa ja ainakin minua alkaa jaloissa painaa. Tietysti koko
päivän ulkona oleminen alkaa tuntua ”raitisilmamyrkytyksenä.” Neljän jälkeen
ohikulkijoiden ilmeestä ja vauhdista voi päätellä, että kaikilla on kiire
kotiin syömään ostosten jälkeen. Ei ehditä jäämään keskustelemaan ja ohi mennen
otetaan kiireellä esite ja namu mukaan. Esitekauppa kuitenkin käy ja väkeä
riittää. On tärkeätä näkyä ennen ennakkoäänestystä, joka alkaa huomenna. Tämäkin
Prisma toimii seuraavana päivänä ennakkoäänestyspaikkana, joten vaalimainonta
on tietysti äänestyspaikkojen lähellä kielletty.
Päivä päättyy ennen kello kahdeksaatoista. Ihmettelen
ehdokkaan turnauskestävyyttä. Ja ymmärrän, ettei demokratiaa toteuteta
helpolla, jos mielii päästä kansanedustajaksi. Se vaatii ainakin tahtoa, halua,
henkistä kestävyyttä, vuorovaikutustaitoja, tietoa, osaamista, hyvää fysiikkaa
ja jonkin verran rahaakin. Jos ehdokkaalla ei ole aikaisemmin mainittuja
ominaisuuksia, pelkällä rahalla Arkadian mäen portit eivät aukea!
Terveisin Esa Kanerva
Vaalihommissa
Vaaliasetelmat ja tulevan hallituksen kokoonpano näyttävät olevan palkkatyöläisille ja eläkeläisille kohtalon kysymyksiä. En halua maahan Sipilän hallituksen kaltaista Kokoomuksen Perussuomalaisten kokoamaa hallitusta. Vain demarien voitto takaa sen, että maahan voidaan saada oikeudenmukaisesti ja tasapuoleisesti kansalaisia kohteleva valtioneuvosto. Hallituksessa voi olla myös Kokoomus, hallitusohjelma ratkaisee.
Muistan elämäni loppuun Sipilän hallituksen lomarahaleikkaukset, työnantajamaksujen siirrot palkansaajien maksettaviksi, pakkolakiuhkaukset ja eläkeindeksien leikkaukset. Samoin kuntien valtionosuuksien vähennykset, jotka iskivät suoraan ydinpalveluihin. Sekä monet muut synnit.
Kirjoitan tämän kuukauden ajan epäsäännöllisesti blogiani aikataulun antaessa myöten.
Äänesi on tärkeä, Pia on sen arvoinen nainen, osaava, kokenut ja luotettava!
Esa Kanerva
Viitasen Pian visiitti
28.2.2023
Viitasen Pia kävi kylässä ja esittäytymässä eilen Toveriseuran kuukausikokouksessa. Pia on siitä harvinainen poliitikko, että hän ei profiloidu kehumalla koko ajan itseään, vaan osaa kuunnella ja on aidosti kiinnostunut ihmisten arjesta. Hän haluaa tietää, mitä kansalaisille kuuluu ja mikä heitä huolettaa. Ja Pia uskaltaa myös sanoa, ettei tiedä juuri tätä yksityiskohtaa ja laskettele vastaukseksi poliittista jargonia. Ei, hän sanoo ottavansa asiasta selvää ja kertoo huomenna viestillä tarkemmin. Tätä rehellisyyttä arvostan!
En ole toimittaja ja tämä teksti on kirjoitettu muistin varaisesti. Aluksi Pia alusti muutamalla lauseella vaalien poliittista asetelmaa. Kokoomus haastaa varmasti demareita talouspolitiikalla. Se syyttää hallitusta rahan törsäämisestä. Perussuomaliset pitävät esillä ja kääntävät kaikki asiat maahanmuuttoon. Rajojen sulkeminen on persuille ehtymätön rahakaivo, joka ratkaisee talousongelmat. Itse asiassa se on valehtelua tai disinformaatiota kauniisti sanoen. Keskusta taistelee olemassa olostaan.
Sitten kyseltiin ja keskusteltiin.
Talouspoliittisessa keskustelussa on aiheellista esittää Kokoomukselle vastakysymys, olisiko pandemia pitänyt jättää hoitamatta ja vaihtoehtoisesti otettu korona vastaan raha edellä?
Entä onko Kokoomuksen mielestä puolustusmenojen lisääminen ollut tuhlausta? Puolustukseen on mennyt miljarditolkulla rahaa. Turvallisuuteen on ollut pakko satsata. Ja nyt on asemyyjien markkinat, hinnat ovat kallistuneet. Sillekään emme voi mitään. Tai eikö Ukrainan pakolaisia olisi saanut vastaan ottaa? Vuoden 2022 loppuun mennessä Suomeen on tullut n. 50000 ukrainalaista pakolaista ja tämän vuoden arvio heidän lukumäärästään on 30000-40000 ihmistä. Heidän ylläpitonsa ja asuttamisensa tietysti maksaa. Tähän hallitus on ottanut lisää velkaa ja asiasta on ollut kansallinen yksimielisyys.
Mistä menoista ollaan oltu jyrkästi erimielisiä Kokoomuksen kanssa, on ensinnäkin oppivelvollisuusuudistus. Uudistus jatkaa oppivelvollisuuden 18 ikävuoteen asti. Samalla toisen asteen koulutuksesta tulee laajennetun oppivelvollisuuden piiriin kuuluvalle opiskelijalle maksutonta. Tätä panostustako Kokoomus suree ja olisiko tämä pitänyt priorisoida hylkyyn? Toinen kivi Kokoomuksen kengässä on ollut ns. hoitotakuu-uudistus. 1.11.2024 alkaen hoitotakuu perusterveydenhuollossa on 7 vuorokautta ja suun terveydenhuollossa kolme kuukautta. Oliko tämä huono uudistus? Kolmas kivi on ollut vanhuspalvelulakiin kirjattu hoitajamitoitus 0,7 hoitajaa vanhusta kohden. Kokoomus ei ole henkisesti päässyt eroon viime vaalikaudella lanseeraamastaan käsityksestä, että mitoituksilla ei vanhuksia hoideta. Olisiko tämä vanhusten hoitoon panostus pitänyt hylätä ja eurot säästää?
Sitten puhuttiin ilmastonmuutoksesta. Asia on tärkeä ja muutos ilmastoystävällisempiin tuotantotapoihin voi olla Suomen teollisuudelle jopa kilpailuvaltti. EU:n päätöstä siitä, että vuonna 2035 kaikkien Euroopan unionin alueella myytävien uusien henkilö- ja pakettiautojen tulee olla päästöttömiä, kritisoitiin voimakkaasti. Yleisön mielestä myös polttomoottoriautoista voidaan saada päästöttömiä. Todennäköisesti näistä vaaleista ei tule ”ilmastovaaleja”. Kansalaisten arjessa on niin monia muita huolia, että huomio on päivästä toiseen selviämisessä.
Myös valtiontalouden menosäästöistä keskusteltiin. Esimerkiksi Kokoomuksen tulevan vaalikauden tavoitteet leikata hyvinvointialueilta miljardi euroa tarkoittaa väistämättä ainakin maakuntien määrän vähennystä ja palvelutason heikennyksiä. Indekseihin kajoaminen ei ole niin harmitonta kuin Kokoomus antaa ymmärtää. Kuntien valionosuuksien indeksileikkaukset osuvat suoraan kuntien palveluihin. Eli kansalaisten arjen ytimeen mukaan lukien koulut, päivähoito, kirjasto ym. Demarit eivät halua leikata kansalaisten ostovoimaa, koska se pyörittää kansantaloutta. Mutta ymmärtävät, että säästöjä on löydettävissä ja valtion tuloja lisättävissä tukkimalla esimerkiksi verotuksen porsaanreiät, listaamattomien yritysten osinkojen verohelpotuksista ja perkaamalla yritystukien viidakkoa. Yritystukiin ei ole voitu puuttua tällä vaalikaudella Kepun vastustuksesta johtuen. Verojärjestelmää voidaan uudistaa esimerkiksi elintarvikkeiden osalta perusteena terveyshaitat- tai hyödyt.
Edessä on mielenkiintoiset vaalit. Äänestämmekö valtaan porvarihallituksen, jolloin on suuri vaara Sipilän hallituksen kaltaisesta kiky-, pakkolaki ja leikkurijoukkueesta vai haluammeko pitää kaikki kansalaiset kyydissä. Minä valitsen jälkimmäisen ja Pian. Tule mukaan vaalityöhön!
Esa Kanerva
Putinin puhe kansakunnan tilasta
Venäjän presidentti Putin pitää tänään kansakunnantilaa
koskevan puheen. Tämähän suorastaan pakottaa kirjoittamaan aiheesta. En lähde ennustelemaan
puheen sisältöä, se kuullaan tänään klo 11. Pohdin sen sijaan niitä
tosiasioita, jotka hän suurella todennäköisyydellä jättää kertomatta. Ajankohdassa
on muutoinkin jotakin suurta ja synkkää, tuleehan Venäjän hyökkäyssodan alkamisesta
24.2. kuluneeksi yksi vuosi.
Putin ei kerro sitä totuutta, että Venäjällä parisen kymmentä
vuotta sitten aloitettu propaganda ja historian vääristely on saavuttamassa kliimaksinsa.
Maassa on natsihysteria, natseja lymyää joka puun ja pensaan takana. Paitsi
että Ukraina on natsien miehittämä, niin jopa Suomen ja Viron pääministerit
ovat natseja. Venäjä voitti yksin toisen maailmansodan ja natsit. Hän unohtaa
kertoa koko muun maailman panoksen Hitlerin kukistamisessa. Hämmästyttävintä ja
julminta on Stalin-kultin uudelleen herättäminen. Tyrannia nostetaan jalustalle suurena sotapäällikkönä ja unohdetaan hänen tappamat ainakin 20 miljoonaa ihmistä.
Puheessa ei takuulla kerrota Ukrainan sodassa menetetyistä
ihmishengistä. Kysymys on sadoista tuhansista sotilaista ja kymmenistä
tuhansista siviileistä. Puhumattakaan sotarikoksista. Kidutuksista ja lasten
pakkosiirroista. Venäjän keräämässä sotakassassa nyt jäljellä olevat muutamat sadat
miljardit, ehkä yli tuhannenkin, eivät riittäisi Ukrainan jälleen rakentamiseen. Nobelisti ja
ihmisoikeustaistelija Andrei Saharovin museota ylläpitämä säätiö julistetaan ulkomaiseksi
agentiksi ja laitos joudutaan lopettamaan. Museo saattaisi muistuttaa venäläisiä
vankileirien saariston mustasta historiasta.
Sodan taloudellinen hinta menetettyinä vientituloina on
valtava. Kansantalouden menetyksiä ei tiedä kukaan. Suomen pankin idän
talouksien asiantuntijan mukaan puhutaan sadoista miljardeista. Venäjän
budjettialijäämä näkyy kansalaisten elintasossa. Koska maan hallintorakenne on
keskusjohtoinen ja rahat valuvat Moskovasta periferiaan, ovat maan laita-alueet
Moskovan taloudellista valtaapitävien vankeja. Ruokaa on riittänyt tukkimaan
venäläisten suut, mitä nyt nurinaa on ollut länsiautojen varaosien puutteesta.
Putin ei taatusti kerro suunnitelmastaan Valko-Venäjän
suhteen. Maan hän aikoo liittää hallinnollisesti Venäjään viimeistään tämän
vuosikymmenen loppuun. Valko-Venäjä aiotaan venäläistää, rupla tulee valuutaksi
ja Venäjän kieli viralliseksi kieleksi. Venäläistäminen aloitetaan varovaisesti
propagandalla ja ilmapiirin muokkauksella, sitten järjestetään yhteisiä
sotaharjoituksia ja yhtenäistetään verotusta.
Tuskin Putin mainitsee sitä, että kuinka vahvan liittouman
hän on saanut vastaansa. Maailmansodissa, jossa Amerikka on ollut mukana,
vastustajille on aina käynyt huonosti. Maata, jolla on sellaiset taloudelliset mahdollisuudet ja maailman
vahvin aseteollisuus uusine teknologioineen, on kyllä oikeastaan mahdoton
voitettava. Mikäli Amerikan tuki jatkuu tulevien presidentin vaalien
jälkeenkin.
Jäädään odottamaan Putinin puhetta kansakunnan tilasta vajaan puolen tunnin päästä. On mielenkiintoista nähdä, kuinka Venäjän presidentti käyttää
retoriikassaan vastakohtaistamista. Kerrotaan kansalle juuri päinvastaista kuin
mikä on totuus!
Esa Kanerva
Pyöreitä vuosia!
Hyvät lukijani!
Tämän viikon olen päättänyt viettää juhliessa seitsemää täyttä elettyä kymppiä. Kirjoitan taas ensi viikolla!
Samalla haluan kiittää lukijoitani 230 016 käynnistä sivuillani. Paras synttärilahja!
Terveisin Esa Kanerva
Viitasen Pian "porinat!
7.2.2023
Eilen pidettiin kansanedustaja Pia Viitasen ”Pian porinat” Kahvisalongissa Satakunnankadulla. Pia oli kutsunut kahveille kannattajiaan. Hän halusi kertoa eduskuntakuulumiset ja ottaa vastaan kampanjaterveisiä äänestäjiltään. Väkeä oli tupa täynnä, hienoa!
Ehdokas kertoi aluksi päällimmäiset uutiset eduskunnasta. Hän kiteytti tulevan vaalikauden suurimmat tavoitteensa teemoihin turvallinen arki, oikeudenmukaisuus, reilu työelämä ja työ paremman huomisen puolesta.
Viitanen konkretisoi arjen turvallisuudenuhkia. Käsillä oleva energiakriisi vaatii konkreettisia toimia ja tukitoimia. Syksyllä tehtiin mm. sähkön arvonlisäveron alennus, sähkövähennys ja sähkötuki. Sittemmin kun tilanne vaikeutui edelleen, päätettiin joukosta uusia toimia mm. kertakorvauksena toteutettu takautuva hintakatto, sekä asiakkaille annettava lisämaksuaika laskuille.
Ihmiset ovat viime aikoina puhuneet nimenomaan elämisen perusasioista – toimeentulosta, terveyspalveluiden toimivuudesta, lasten hyvästä koulusta, turvallisesta elinympäristöstä. Nämä terveiset on otettu vastaan. Tarvitsemme myös jatkossa hyviä ja turvallisia julkisia palveluita, sekä toimeentulon turvaverkkoja silloin kun paha päivä kohdalle sattuu.
Kaiken pohjana on tasapainoinen talous. Talouden kuntoon saattamisessa on oikeudenmukaisuus iso kysymys. Millaisin talousyhtälöin eri puolueet ovat valmiit tekemään tulevaisuutta. Eroja puolueen vaaliohjelmissa on. Esimerkiksi oikealta laidalta ollaan vaadittu jo tälle vuodelle isoja leikkauksia. Muutenkaan ei ole oikein, että vaikeiden aikojen maksajiksi laitetaan tavalliset pieni- ja keskituloiset ihmiset. Päinvastoin: on viisasta turvata ihmisten ostovoimaa. Talouden sopeutusta on tehtävä oikeudenmukaisesti, tässä tärkeä asia on verotus. Ei ole oikein nostaa tavallisten palkansaajien, eläkkeensaajien tai pienten yrittäjien verotusta. Veropohjan laajentamisella saadaan lisätuloja, samoin torjumalla verovälttelyä ja tilkitsemällä verotuksen porsaanreikiä.
Lisäbudjettiin kovalla työllä saatu lisämääräraha on aivan ratkaisevan tärkeää hyvinvointialueiden palveluitten käynnistämiseksi. Oppositiolla on varmaan toisenlaisiakin ajatuksia, heitetään mieluummin kapuloita rattaisiin kuin iloittaisiin onnistumisista. Alueilla on käynnistysvaikeuksia, se myönnettäköön. Tämä oli kuitenkin odotettavissa, mutta ongelmat ovat ratkaistavissa.
Alkupuheenvuoron jälkeen siirryttiin keskusteluun ja kysymyksiin. Sähkön hintakysymyksellä aloitettiin. Kysymyksiä ja kommentteja sinkoili. Pia vastasi ja kertoi hallituksen vastaantuloista energian hinnassa uudestaan. Kysyttiin myös taksiuudistuksesta. Sellaiset terveiset lähtivät, että Sipilän hallituksen ja ministeri Bernerin uudistus joutaa Näsijärven pohjaan. Olisi pikimmiten palattava vanhaan systeemiin. Ehdotettiin ehdokkaalle sellaista verouudistusta, että nuorten harrastekulut voisi vähentää verotuksesta. Ei huono idea ollenkaan. Todettiin myös, että nuoret voivat huonosti. Paikalla oli maakuntavaltuutettu Anneli Kivistö ja hän otti viestin vastaan. Anneli kertoi hyviä esimerkkejä myös onnistumisista, kuten Tesoman hyvinvointikeskus nuorisotiloineen. Voitaisiin monistaa muuallekin. Ehdokasta ”velvoitettiin” pitämään yllä kampanjoidessaan toivoa tulevaisuuteen, etenkin lapsiperheet ovat huolissaan. Pia vastasi, että hyvä arki tuo toivoa ja uskoa parempaan. Se on kaiken lähtökohta epävarmoina aikoinakin. Terveyspalveluista riitti poristavaa, joillakin paikkakunnilla palvelut pelaavat, joillakin on ongelmia.
Seuraavan kerran voi tulla tapaamaan Piaa 13.2. klo 18 Satakunnankadun Kahvisalonkiin (Satakunnankadun ja Aleksis Kiven kadun kulmarakennus). Kaikki kiinnostuneet mukaan tukemaan Pian ehdokkuutta!
Esa Kanerva