Pekka Ahosen mielipide eläkkeistä


                                                                                                                                                                             

                                                                                                                             30.5.2018


Eläkeläinen Pekka Ahosen mielipide eläkeläisen toimeentulosta

Eläkelaki tuli voimaan 1.7.1962. Laissa määriteltiin eläkkeille prosenttimääräinen taso. Kuntien ja valtion eläkeläisille luvattiin 63 prosentin taso ja yksityisen palveluksessa olleille 60 prosenttia.

Eläkkeiden piti seurata ko. alan palkkoja.

Lipposen hallituksen aikana tehtiin eläkkeisiin määräaikainen jäädytys.

Viimeinen eläkkeiden korotus oli suuruudeltaan 0,55 % kun sitä vastoin esimerkiksi kansanedustajien korotus oli 3 prosenttia kahdessa vuodessa. Kansanedustajien korotukset maksetaan valtion varoista kun eläkeläisten korotukset maksavat eläkelaitokset. Työeläkeyhtiöitten varat ovat huikeat 200 miljardia euroa. Rahat ovat eläkeläisten. Valtio käyttää työeläkeyhtiöitten hallussa olevia ja eläkeläisten omistamia varoja Suomen AAA-luottoluokituksen ja EMU-kriteerien vakuutena.

Eläkeläisten rahat ovat EU-luokituksen ja alhaisten korkojen vuoksi panttina.

Mikäli eläkkeet nousisivat, rahat eivät menisi säästöön, vaan kulutukseen. Valtio saisi verotuloja ja myös alv-tulot lisääntyisivät.

Mikäli toisen rahaa luovutetaan pantiksi, lain mukaan pitää kysyä rahan omistajien mielipide ja hyväksyntä asiaan.

Pelkät rahoitusomaisuuden korot olisivat riittäneet eläkkeitten korjaamiseen eikä pääomiin olisi tarvinnut kajota.

Maamme ehkä suurimpia ongelmia on 260.000 työtöntä, joista ehkä 100.000 jää pysyvästi vaille ansiotuloja. Heillä on siis äärimmäisen pienet eläkekertymät.

Meillä on myös runsas joukko pätkätyöläisiä, joille karttuu vähän eläkettä. Tähän ongelmaan ei ole paneuduttu lainkaan. Nämä ihmiset joutuvat hakemaan toimeentulotukea.

Vetoan, että korjaatte eläkkeet kuntoon ja asianmukaiselle, lain määrittämälle tasolle. Meitä on runsas joukko eläkeläisiä, jotka tekivät uransa markka-aikana ja markka-aikana heidän eläkkeensä olivat kohtuullisia. Nyt euroaikana eläkkeet ovat muuntuneet erittäin pieniksi!

Pekka Ahosen luvalla julkaisi Esa Kanerva
























Eurooppa parka!


  

                                                                                                                         26.5.2018

Yhdysvalloissa on presidentti valittu demokraattisessa prosessissa kulloisenkin valtaelitiin mieltymysten mukaan. Kun on tarvittu sotapresidentti, sellainen on valittu ja tarvittaessa on haettu esiin myös rauhanpresidentti. Nyt eletään Donald Trumpin aikaa. Hän muuttaa maailmaa joka suhteessa. Vanhat ystävyyssuhteet eivät ole voimassa ja Euroopan vanha manner on jäämässä Kiinan ja Yhdysvaltain taloudellisissa riidoissa reuna-alueeksi tai väliin.

Amerikan nykyhetken poliittisiin strategisiin valintoihin kuuluu näköjään epävarmuuden lietsominen. Mikään taho tai valtio ei päivälleen voi tietää, mikä on jenkkien sen hetkinen kanta. Vertauksena käytän yksilötason esimerkkiä. En tiedä ikävämpää ihmistä, joka hetken aamulla voi olla tyytyväinen ja tovin perästä pettynyt.

Kysymys on pokeripelistä ja joka hetki on viimeisen jaon asetelmasta. Amerikka eristäytyy ja haastaa Eurooppaa, koska Kiina on näköjään liian vahva riitapukariksi murskaavan velkasuhteen johdosta. Euroopan pitäisi olla paljon tiiviimpi taloudellisesti ja poliittisesti, jotta siitä olisi vastaamaan haasteisiin. Viimeisin isku eurooppalaisten kasvoille oli isojen amerikkalaisten sisällöntuottajien päätös sulkea verkkosivustonsa Euroopan tietosuoja-asetukseen vedoten.

Eurooppa on pahassa puristuksessa. Paitsi että Eurooppaa koettelee Brexit, se on eripurainen talouden hoidon suuntaviivoista. Kreikka on oma lukunsa ja viimeisenä muistutuksena tulee Italia, jonka uusi hallitus alkaa jakaa rahaa kansalle kuin viljelijä sontaa pellolle. Sen linja on alentaa veroja ja samalla alentaa eläkeikää sekä jakaa kansalaispalkaa. Miten toteuttaa yhteisvastuullista eurooppalaista pankkiunionia tällaisten kavereiden kanssa?

Vanhalla mantereella on eletty rauhan vuosia II maailmansodan jälkeen. Voi olla, että yhdistettynä Venäjän arvaamattomuus, jenkkien sotapolitiikka ja Kiinan taloudellinen aggressiivisuus huomaamme Euroopassa jonakin päivänä olevamme pirstalainen, kolonialistien valloittama, saastuttavaa teollisuutta harjoittava pikkuvaltioitten tilkkutäkki ja sen rinnalla maatalousyhteiskunta, jossa siirtotyöläiset tekevät työt. Mantereen vanhusten kohtaloa en uskalla edes pohtia. Voi voitettuja, sanoi Brennus aikoinaan valloitettuaan Rooman.

Esa Kanerva

Verot valtion maksettaviksi




                                                                                                                        19.5.2018

Italiassa ollaan pistämässä pystyyn kansan kulutusjuhlia. Populistipuolueet saivat kasaan hallitusohjelman, joka vaikuttaa ikiliikkujalta. Sen pääviesti on laskea veroja ja lisätä kansalaisten etuja. Mitä matematiikkaa ja algoritmeja Pohjoisen liitto ja Viiden tähden liike oikein käyttävät? Saisiko niitä lainata Suomeenkin? Tämä on kuitenkin liian hyvää ollakseen totta. Uuden hallituksen on pakko laskea sen varaan, että kyllä muu Eurooppa maksaa viulut sitten, kun ollaan konkurssikypsiä. Sillä velanottoon strategian täytyy perustua. Hallitusohjelman toteuttamisen on laskettu maksavan jopa 126 miljardia euroa. Arvion on tehnyt Kansainvälinen valuuttarahasto. Kyllä suomalaistenkin tulisi nyt vakavasti katsella italialaisten menoa ja arvioida mihin johtaa populistipuolueiden valtaan pääsy. Kyllä valtion saattaminen velkojien holhoukseen on helppoa, mutta juhlien jälkeen tulee krapula ja kansan vyön kiristys.

Mitä tuo mainittu hallitusohjelma pitää sisällään? Ainakin utopian siitä, että järjestettävät kulutusjuhlat aikaansaavat lumipalloefektin ja dynaamisilla vaikutuksillaan pistää kansantalouden pyörät pyörimään. Olen aina uskonut siihen, että työnteko on ainoa tie tuottaa lisäarvoa itselle ja kansantaloudelle. Kaikille kuitenkin luvataan ohjelmassa kansalaispalkka, jonka suuruus on 780 euroa kuukaudessa. Mistä nämä rahat revitään, kun veroastetta ollaan laskemassa 15 prosentin tasaveroon sekä yksityishenkilöille että yrityksille.

Italian kansalla on jo ennestään velkaa 340 miljardia euroa. Kaiken huippu oli röyhkeä aikomus vaatia, että Italian velkoja olisi mitätöitäväksi 250 miljardilla eurolla. Herää kysymys, miksi italialaiset olisivat jossakin erityisasemassa ja erilaisessa sopimussuhteessa kuin muut velalliset.

Ohjelman herkkupaloja on eläkeiän laskeminen tilanteessa, jossa kaikki muut eurooppalaiset maat pyrkivät sitä nostamaan. Italialaisille on luvattu perua aiemmin päätetty eläkeiän nosto 67 vuoteen. Eläkkeelle pääsisi vastaisuudessa 41 vuoden työuran jälkeen. Ovatkohan saapasmaan eläkerahastot todella niin vahvassa kunnossa, että uudistus on mahdollista toteuttaa ottamatta lisää velkaa?

Populistipuolueitten johtajien puheet viittaavat siihen, että EU:n määrittelemä budjetin alijäämäkatto ei näytä tavoittelemisen arvoiselta asialta. Eikö tämä kuulosta maailman lopun meiningiltä? Kun EU:n yhtenäisyyttä olisi tarve lisätä, nämä italialaiset puoluepamput haluavat livetä Venäjän vastaisista sanktioista ja lyödä kiilaa yhteiseen rintamaan.

Maahanmuuttajat joutuvat viranomaisten hampaisiin. Italia vaatii turvapaikkojen jakamista tasan kaikkien jäsenmaiden kesken. Romanileirit on purettava ja maahan tarvitaan lisää maahanmuuttajien pidätyskeskuksia. Ei hyvältä tai rakentavalta keskustelulta näytä! Hallitusohjelman tekijät sentään jättivät sivuun vaatimuksen EU-erosta. Sinänsä loogista, koska kulutusbileet loppuvat aikanaan ja tarvitaan laskun maksaja.

Euroopan Unioni tarvitsisi tiiviimpää taloudellista yhteistyötä pärjätäkseen globaalissa kilpailussa Amerikan ja Kiinan välissä. Tuntuu kyllä aika karmaisevalta, että Italian kaltaisten kumppanien kanssa olisi sovittava vaikka yhteisistä velkojen takausvastuista. Puistattaa ajatuskin. Toivottavasti komissio löytää keinot italialaisten kuriin pistämiseksi tai sitten markkinat toimisivat ripeästi ja viheltäisivät pelin poikki. Ja että suomalaiset uskoisivat sen, että populistit pettävät aina!

Esa Kanerva



Köyhyyden ennaltaehkäisyssä olisi syytä onnistua




                                                                                                                                   13.5.2018

Pormestari nimitti viime vuoden syksyllä työryhmän selvittämään köyhyyden ennaltaehkäisyä. Kaupunki tarvitsee köyhyysohjelman, joka sisältää konkreettisia toimenpiteitä köyhien ihmisten eriarvoisuuden vähentämiseksi. Työryhmän työn tuloksia odotellessa, on syytä pohtia, minkälaisessa ahdingossa tamperelaiset vähävaraiset elävät.

Tuhannet tamperelaiset joutuvat turvautumaan mm. seurakunnan ruoka-apuun. Vuonna seurakunnan diakoniatyö jakoi 2017 vähävaraisille 22000 ruokakassia. RuokaNyssen asiakkaaksi pääsevät pääsääntöisesti pienituloiset, kriisiavun tarpeessa olevat henkilöt ja perheet. Ilman tätä apua tämä väestönosa olisi hädässä ja nälässä.

Nykyinen hallitus on leikannut kovimmin ihmisiltä, joiden toimeentulo on entuudestaan niukkaa, eli työttömiltä, eläkeläisiltä, paljon sairastavilta sekä opiskelijoilta. Tämän lisäksi ahdinkoa lisäävät kaupungin omat säästötoimet. Maksujen nostoja kohdennettaessa on toki luvattu huomioida työttömien ja vähävaraisten maksukyky.

Köyhyystyöryhmän erityisessä tarkastelussa tulisi olla lapset, nuoret ja yksinasuvat. Miten kaupunki voisi auttaa heitä selviämään paremmin elämässä ja arjessa. Kasaan paineita työryhmälle. On löydyttävä keinot lasten mahdollisuuksien tasa-arvoa lisääviin toimenpiteisiin. Köyhyys ei saa ratkaista sitä, mille uralle nuorten elämä lähtee menemään. Vain yhtenä esimerkkinä koulukirjojen hankinta ei voi olla esteenä koulutukselliseen tasa-arvoon. Yksinasuvat ja erityisesti iäkkäät naiset ovat tilastojen mukaan yliedustettuina toimeentuloturvan saajina. Työryhmä voisi miettiä heidän tukemistaan vaikka kaupungin asuntopolitiikan avulla. 

Työn alla olevan köyhyysohjelman tulisi sisältää selkeät toimintalinjaukset, tavoitteet sekä toimenpiteet köyhyyden ja eriarvoistumisen vähentämiseksi Tampereella. Toivoa pitää, että tekeillä oleva ohjelma antaa konkreettiset työkalut tilanteen korjaamiseksi. Ja että valtuusto myös toteuttaa ne. Hyvinvointi kuuluu kaupungissamme kaikille.                                                                                  


Esa Kanerva

Lipponen vieraili Tampereella




                                                                                                                                   8.5.2018


Entinen pääministeri Paavo Lipponen käväisi Tampereella ja luennoi Wanhojen Tovereitten tilaisuudessa maanantaina. Alustus oli mielestäni niin hyvä ja tulevaisuutta syväluotaava, että minun on pakko muistinvaraisesti kertoa lukijoilleni siitä pääkohtia. Painotan, että teksti on minun tulkintaani eikä välttämättä vastaa sata prosenttisen tarkasti Lipposen alustusta.

Ensiksi Lipponen kertoi käsityksensä Kiinan ja Jenkkien nokkapokasta. Amerikassa on vallalla käsitys, että nyt on sen viimeinen hetki ottaa mittaa Kiinasta. Hetken perästä Kiina on liian vahva taloudellisesti ja sotilaallisesti. Kukaan ei voi ennustaa, mitä tästä koitoksesta seuraa, mikäli täyteen kauppasotaan joudutaan. Eurooppa on pahassa puristuksessa. Paitsi että Eurooppaa koettelee Brexit, se on eripurainen. On uhka, että maanosa jää kahden suuren puristukseen. Tällä hetkellä maailman talous on noususuhdanteessa ja selvitään jotenkuten. Entä miten käy seuraavan laman olosuhteissa? Huonosti, ellei euroa pistetä kuntoon ja sen arvoa saada nousuun. Se edellyttää tiiviimpää taloudellista yhteistyötä, pankkiunionia, yhteistä talletussuojaa ja rahallista panostusta. Nämä ovat jäsenvaltiolle hankalia vaihtoehtoja ja päätöksiä. Suomen pitäisi olla aktiivisesti mukana edistämässä taloudellista integraatiota. Lipponen korosti pohjoismaisen yhteistyön tärkeyttä näitä isoja päätöksiä tehtäessä. Eri asia on, jos Eurooppa ja Amerikka pystyisivät liittoutumaan, mutta se ei näytä todennäköiseltä. Avainasemassa on Saksa ja sen uusi hallitus. Kuinka se pystyy tekemään yhteistyötä Ranskan kanssa ja kokoamaan rivit. Yleisesti Suomen ei pitäisi olla ongelmien aiheuttaja, vaan ongelmien ratkaisija. Pitää olla niissä pöydissä, joissa isot asiat ratkaistaan.

Yhteisen puolustuksen kehittäminen ei tarkoita euroarmeijaa. Jäsenmaitten tulisi kuitenkin uhrata omaan puolustukseensa vähintään 2 % BKT:stä. Maailman tilanne on epävarma ja on järkevää investoida etukäteen. Nato voisi olla yksi vaihtoehto. Lipponen kuvaa Venäjän tilannetta sekavana, mutta Putin pitää yllä vakautta. Putinin korvaaja saattaisi olla vielä kovemman ja jyrkemmän linjan edustaja. Putin on parempi vaihtoehto kuin oligarkkien, paikallisten satraappien tai mafian valta. Suomen pitää muistaa realiteetit. Venäjän kansa tukee esimerkiksi Krimin valloitusta ja kokee sen oikeutetuksi. Pakotteet sen johdosta ovat ikäviä, mutta niistä on päätetty maailmanlaajuisesti yhteisesti ja piste. Toinen maailmansota eli Suuri isänmaallinen sota on venäläisille pyhä asia ja sitä tulee kunnioittaa toisasiana. Lipponen on myös huolestunut Venäjän yksipuolisesta nykytaloudesta. Jotakin olisi tehtävä pian. Baltteja hän muistutti varovaisuuden periaatteesta ja Venäjän näykkiminen ei ole järkevää.                                                                                                                    

Pohjoinen ulottuvuus on yhteistyötä neljän tasavertaisen kumppanin, Euroopan unionin, Venäjän, Norjan ja Islannin välillä. Lipponen kertoi tehneensä EU:n komissiolle selvityksen aiheesta. Arktinen yhteistyö tuo paljon mahdollisuuksia mm. luonnonvarojen hyväksikäyttöön, mutta myös ympäristö- ja turvallisuusjännitteitä.

Luonnonsuojelukysymykset ovat Lipposen sydäntä lähellä. Erityisen huolestunut hän oli ”mustasta hiilestä”, jonka avulla monet eurooppalaiset voimalat käyvät. Niiden modernisoinnissa olisi kysymys kuitenkin ”vain” satojen miljoonien eurojen hintalapusta. Presidentti Trumpille on turha puhua Pariisin ilmastosopimuksesta, mutta mustan hiilen ongelmat hän ymmärtää.

Presidentti Niinistön ulkopolitiikan hoitoa Lipponen kehui. Suomella on hyvin ahdas liikkumavara maailman ongelmien ratkaisukysymyksissä. Ensiksi on kysyttävä Merkeliltä ja sitten soitettava Putinille. Kun tämän liikkumavaran käyttää taitavasti, se antaa kuitenkin aitoja mahdollisuuksia vaikuttaa globaaleihin kriiseihin.

Suomen tie- ja rautatieyhteydet on saatava kuntoon. Hankkeisiin pitäisi sisältyä myös tunneliyhteys Helsingistä Tallinnaan samoin kuin Jäämeren rata Kirkniemeen. Suomeen tulisi luoda sellaiset kulkuyhteydet maailmankaupalle, että se voisi toimia Euroopan solmukohtana Venäjälle, Kiinaan ja Kauko-Itään.

Harva poliitikko pystyy tulevaisuuden analysointiin uskottavasti ja perustellen. Lipponen taitaa olla Suomen viimeisin pääministeri, jolla oli kykyä uida samoissa vesissä maailman mahtavien kanssa ja nähdä suunta, mitä kohti maata olisi vietävä. Suositeltavaa olisi, että jokainen poliitikko katsoisi nenänsä eteen eikä omaan napaansa.

Esa Kanerva



Huipulla tuulee




                                                                                                                     5.5.2018

Tämän vuoden helmikuun alusta Tampereen Veden toimitusjohtaja Pekka Pesonen irtisanoutui 10 vuoden uran jälkeen. Nyt liikelaitoksen suunnittelupäällikkö, toimitusjohtajan varahenkilö,  Heidi Rauhamäki on ilmoittanut siirtyvänsä toisen työnantajan palvelukseen elokuun alusta. Hän on työskennellyt laitoksessa 17 vuotta.

Tampereen veden määräaikaisena toimitusjohtajana aloitti 8.2. Keskusjätepuhdistamon kakkosmies diplomi-insinööri Petri Jokela. Perehdytysaikaa hänellä ei juuri ollut, mutta hän on rivakasti aloittanut työt ja päässyt hyvin asioista perille.

Liikelaitoksen toiminnassa on ollut toki hankaluuksia. Kaupinojan vedenottamosta on tarkoitus tehdä Tampereen toinen päävedenottamo Ruskon vedenpuhdistuslaitoksen rinnalle. Vedenottamo ei toimi saneerauksen runsaan kahden vuoden myöhästymisen jälkeenkään täydellä teholla. Ongelmia on ollut vedentuotantoprosesseissa. Urakoitsijoiden kanssa on ollut pitkin matkaa kiistaa toteutuksesta ja vastuista.

Kaupinojan valmistuminen ja riittävä veden tuotanto on tärkeää, koska Ruskon vedenpuhdistuslaitoksen rinnalle tarvitaan mitat täyttävä toinen puhdistamo Ruskon saneerauksen ajaksi. Korjausurakka on odotettavissa muutaman vuoden sisällä. Vanhassa laitoksessa on aina riskinsä, vaikka se tällä hetkellä pelaa loistavasti.

Vesihuoltoa parhaimmillaan on myös Sulkavuoreen rakennettava Keskuspuhdistamo. Kolmensadan miljoonan hanke on vuosisadan ympäristöteko. Tampereen Vedelle se tuottaa myös kustannuksia, joihin on varauduttava. Vesihän tulee olemaan myös Keskuspuhdistamon suurin asiakas. Liikelaitoksen talous tulee olemaan tiukalla tulevat vuodet.

Kaupunki laajenee moneen suuntaan. Vesijohtoja ja viemäriputkia pitää rakentaa uusille alueille ja se maksaa. Rahaa asiakkailta investointien maksamiseen on odotettavissa vasta vuosien päästä. Tampereen Vesi investoi pyöreästi parikymmentä miljoonaa joka vuosi uuteen infraan.

Nurmin uuden jäteveden pumppaamon valmistumisen myöhästyminen hankaloitti mm. Lintukallion alueen asukkaiden arkielämää etenkin viime vuonna. Tarastenjärven jätelaitoksen poikkeuksellisen suurten suotovesimäärien pumppaaminen Viinikanlahden puhdistamolle tuotti ongelmia. Samalla sen alueen asukkaille koitui hajuhaittoja ja epämukavuutta. Nyt ongelma on ohitettu ja asiat saatu kuntoon joitakin poikkeuksia lukuun ottamatta. Niihinkin haetaan ratkaisuja ja ne korjataan, jos syytä on.

Ratikkahanke on osittain myös Tampereen Veden rakentamista. Uusia putkilinjoja pitää rakentaa ja vanhoja siirtää. Saneerauksesta syntyy myös kustannuksia, koska tilalle asennetaan uutta tavaraa ja vanhasta ei ratikka-allianssi tietystikään maksa täyttä hintaa.

Uusi toimitusjohtaja valitaan kesäkuussa. Valinnan tekee Tampereen Veden johtokunta. Kuka hän lienee, helpolla hän ei tule pääsemään! Tämän tiedon annan hakijoille varoituksena etukäteen.

Esa Kanerva



Vasemmistoliitto jäi koalition ulkopuolelle



                                                                                                                            3.5.2018

Hyvät lukijat!


Terveiset lyhyeltä lomalta!


Alla on valtuustoryhmien tiedote vasemmistoliiton lähdöstä pormestarikoalitiosta.  Eilen kerroin tämän päivän valtuustoseminaarista. Luin kutsun huolimattomasti. Se pidetään kesäkuun 4. päivä eikä tänään. Palataan palautteeseen seminaarin jälkeen.



Vasemmistoliiton valtuustoryhmä jättäytyi pois pormestarikoalitiosta

Tampereen kaupunginvaltuuston Vasemmistoliiton valtuustoryhmä on jättäytynyt ulos pormestarikoalitiosta. Koalitioon ovat kuuluneet valtuustokauden alusta lähtien kaikki muut valtuustossa edustettuna olevat ryhmät paitsi Vaihtoehto Tampereelle. Sillä on kaupunginvaltuustossa yksi valtuutettu.

Valtuustoryhmien välisissä neuvotteluissa on todettu, että Tampereen kaupungin talouden tasapainottaminen on yksi keskeisimmistä valtuustokauden ja pormestariohjelman asioista.

Kaupunginvaltuusto käsitteli yhdessä valmisteltua ja neuvoteltua talouden tasapainottamisohjelmaa maanantaina 23. huhtikuuta 2018. Päätöksenteon yhteydessä Vasemmistoliiton valtuustoryhmä äänesti esitettyä ohjelmaa vastaan.

Pormestarikoalition jatkossa muodostavat valtuustoryhmät toteavat, että näillä eriävillä äänestyspäätöksillään Vasemmistoliiton valtuustoryhmä jättäytyi pormestarikoalition ulkopuolelle.

Talouden tasapainottamisohjelman hyväksyneet puolueet katsovat, ettei pisteiden keruu tai "rusinoiden poiminen pullasta" vaikeassa taloudellisessa tilanteessa ja muiden puolueiden kustannuksella ole sen enempää suotavaa kuin sopivaakaan.

Samalla todettiin, että niin kauan, kun ryhmä on pormestarikoalition ulkopuolella käsitellään keskeiset kaupungin poliittiset linjaukset ensin koalition sisällä. Myöskin avautuvat luottamushenkilöpaikat päätetään ja täytetään ensisijaisesti koalition toimesta, mikäli suhteellinen vaali antaa siihen mahdollisuuden.

Lauri Lyly
Pormestari

Ilkka Sasi
Kokoomuksen KD:n ja RKP:n valtuustoryhmän pj

Atanas Aleksovski
SDP:n valtuustoryhmän pj

Jaakko Stenhäll
Vihreän valtuustoryhmän pj

Jouni Ovaska
Keskustan valtuustoryhmän pj

Lassi Kaleva
Perussuomalaisten valtuustoryhmän pj

Lasse Oksanen
Tampereen Puolesta valtuustoryhmän pj

Tiina Elovaara

Sinisten valtuustoryhmän pj



Hyvää suomalaisen Työn juhlaa!




                                                                                                                              26.4.2018                

Vappu on kansainvälinen työväen juhlapäivä, joka on myös liputus- ja kansallinen vapaapäivä. Vappua kukin viettää tavallaan, mutta ennen kaikkea se on kevään, ylioppilaitten, työläisten ja nuorison juhla.

Esa Kanerva toivottaa kaikille lukijoilleen hyvää ja kevään lämpöistä Vappua!

PIRKANMAAN SOSIALIDEMOKRAATTIEN KANNANOTTO SOTE- JA MAAKUNTAUUDISTUKSEEN

  


                                                                                                                                  19.4.2018

Pirkanmaan sosialidemokraatit moittivat hallituksen soteuudistusta. Hallituksen sote-esityksessä uudistuksen alkuperäinen tavoite asiakkaan paremmasta palvelusta on monelta osin sivuutettu. Hallituksen esitys uhkaa kasvattaa ihmisten välisiä hyvinvointi- ja terveyseroja markkinaehtoisella sotemallillaan.


Pirkanmaan sosialidemokraatit ovat myös huolissaan sote- ja maakuntauudistuksen kireästä aikataulusta. Lokakuulle suunniteltujen maakuntavaalien aikataulua tulee arvioida vielä uudelleen. Parempi ajankohta olisi pitää mahdolliset vaalit 2019 huhtikuussa eduskuntavaalien yhteydessä. Näin sotelakien käsittelyllekin jäisi enemmän aikaa.

Pirkanmaan sosialidemokraattien mielestä maakunnalle on taattava riittävä rahoitus uudistuksen toimeenpanolle. Maakunnan rahoitustarpeen ja valtiovarainministeriön laskelmien välillä on tällä hetkellä lähes 100 miljoonan ero/vuosi.

Pirkanmaan sosialidemokraatit eivät voi estää hallituksen soteuudistuksen toteutumista (eduskunta voi), joten haluamme tehdä huonosta mallista parhaan mahdollisen pirkanmaalaisille siltä varalta, että hallituksen sote esitys toteutuu. Meille pirkanmaalaiset ovat etusijalla sote- ja maakuntauudistuksessa. Tämä tarkoittaa lähipalvelujen turvaamista, henkilöstön aseman huomioimista, uusia osallistumismuotoja maakuntalaisille vaikuttaa maakunnan asioihin ja lisää työpaikkoja hyvinvoinnin turvaamiseksi.


Tiedotti Esa Kanerva

 

Pipoa kiristää


                                                                                                                                                             

                                                                                                                                   19.4.2018

Mitä lähemmäksi ensi maanantain valtuuston kokousta päästään, sitä ahdistuneempaa väkeä ja poliitikkoa kulkee kaupungintalon kokoushuoneissa. Talouden tasapainottaminen ei ole helppo juttu, siihen tuskin yksikään valtuutettu on sortunut uskomaan. Kun sitten H-hetken ja maanantain lähestyessä valtuutettujen sähköpostilaatikot alkoivat täyttyä eri intressiryhmien vetoomuksista, adresseista, perusteluista ja vaatimuksista, kyllähän siinä helposti avuttomaksi yksittäinen valtuutettu itsensä tuntee. Ohjelmaa on kuitenkin työstetty kuukausia kaupunginhallituksessa, lautakunnissa, valtuustoryhmissä ja seminaareissa. Valtuutetut ovat päässeet vaikuttamaan ryhmissään ja muissakin kokoonpanoissa. Lopputulos on kuultavissa ja nähtävissä maanantaina pormestari Lylyn esittelemänä valtuustossa.

Taustaksi kerron kaikkien valtuustoryhmien, Aarnea lukuun ottamatta, allekirjoittaman pormestariohjelman sisällön. Talouden osalta sovittiin, että ”kaupungin talouden tasapainottaminen on valtuustokauden keskeinen tavoite. Valtuustokaudella noudatetaan tiukkaa menokuria. Tampereen elinvoima edellyttää tulopohjan vahvistamista. Investointien tulorahoituksen tasoa pitää nostaa, jotta kaupunki ei velkaannu liian voimakkaasti.” Näiden sovittujen tavoitteiden näkökulmasta tasapainottamisohjelma on tasapainoinen. Suomeksi sanottuna kulutustasoa hillitään, lisätään tuloja ja investointien rahoittamiseksi haetaan katetta lisää.

Kaupungin talous on ollut seitsemän vuotta alijäämäinen ja taloutta on paikattu menneitten vuosien ylijäämistä. Jos valtuusto ei halua menneitten sukupolvien hankkimaa pääomaa kuluttaa loppuun, jossakin vaiheessa pää tulee vetävän käteen. Varmaan seuraavat 10 vuotta voitaisiin elää vielä tällä mallilla, mutta mitä sitten sen jälkeen. Köyhällä, rahattomalla  ja velkaisella ei ole koskaan tässä maassa ollut hauskaa. Sellaiseen kohtaloon en halua tamperelaisia ajaa.

Eri puolueissa kinastellaan tällä hetkellä sisäisesti ja puolueet keskenään siitä, että voitaisiinko tässä kohdassa joustaa ja lisätä tuloja vaikka tällä tavalla. Se keskustelu on jo valitettavasti käyty. Aikanaan käydyissä neuvotteluissa demarit saivat monia itselleen tärkeitä asioita läpi. Yksi tärkeimmistä oli mielestäni avustusleikkauksen pienentäminen puolella. Nyt ei pakettia voi enää avata mistään kohtaa, koska se merkitsisi koko homman karkaamista käsistä. Ei esimerkiksi maksujen nostaminen ole mukavaa, ei tietenkään, kokonaisuudesta kannattaa kuitenkin pitää kiinni ja lopussa kiitos seisoo. Valtuutetun on vain kestettävä paineet ja ahdistukset. Olen myös kuullut puhetta, että kyllä minä tämän säästön peruisin, mutta kun ne muut eivät suostu. Tämä on jonninjoutavaa suosionkalastelua, itsekehua ja vastuun pakoilemista.

Voin maanantain valtuustossa äänestää loogisesti ja rationaalisesti jokaisessa äänestyksessä paketin puolesta ja kaupunkilaisia silmiin katsoen. Eihän se tietenkään seuraavan aamun Aamulehden lööpeissä kivalta näytä ja mukavalta tunnu, että kun Vasemmistoliitto ehdotti sitä ja tätä hyvää, ja mm. Kanerva demareista vastusti, niin se ei ole tietenkään totuus! Tasapainottamispaketin jonkun osan poistaminen diilistä avaisi Pandoran lippaan ja valtuusto voisi olla klo 24 sellaisessa tilanteessa, että säästöt muuttuisivat menojen lisäyksiksi. Kaikkea mukavaa ehdottavat ja asioita äänestyttävät ryhmät antavat piupaut sopimilleen asioille ja ovat äänestäjien kuningaskalastajia. Korialta näyttää ulospäin, mutta silkkoa on sisältä! Kannattaako yhteistyötä yleensä tehdä sellaisten kumppaneiden kanssa, joiden sanaan ei voi luottaa?

Ja sanon vielä investoinneista muutaman sanan. Jos tämä valtuusto päättää koulurakennuksia isommista hankkeista, euroja on oltava jatkossa taskussa rahoittaa se pääsääntöisesti omalla rahalla eli vuosikatteen pitää olla niin hyvä, että sillä kyetään investoinnista suoriutumaan. Kaupungin isot hankepäätökset on mielestäni toistaiseksi tehty ja kädet sidottu niiden maksamiseen seuraavat 30 vuotta.

Esa Kanerva

Maakuntataikinan vaivausta




                                                                                                                                      14.4.2018

Hallitus tekee maakuntauudistustaikinaa epämääräisistä aineista. Perusraaka-aineet ovat kepulainen maakuntahallinto ja kokoomuslainen valinnanvapaus, lue yksityiset terveyspalvelumarkkinat sosiaali- ja terveysalalle. Suolaksi laitetaan sitten sinisten ja ministeri Mattilan viisauksia, niin kyllä hyvää tulee. Vai tuleeko? Hyvällä onnella hallituskaan ei loputtomiin selviä. Tähän asti hallitus on tehnyt päätöksiä ja miettinyt sitten, mitä tuli sovituksi. Lopuksi on ihmetelty, miksi tuli tehdyksi tyhmiä päätöksiä. Esimerkiksi kilpailukykysopimus on Tampereen kaupungille tappiollinen 7 miljoonaa euroa, koska valtio kuppasi kuvitellut säästöt pois vähentämällä valtionosuuksia ja kaupungin verotulot pienenivät, koska palkat laskivat. Julkisen sektorin työntekijöitä ei hallitus ajatellut lainkaan. Tahtotila oli, että minkä Kaitainen antoi, Juha Sipilä ottaa pois korkojen kera. Nyt on kuitenkin kysymyksessä sen mittaluokan uudistus ja päätös, että Sipilän ja Orpon ei saa antaa maakuntauudistuksen kanssa vetää hatusta jänistä.

Koska todellisia faktoja ei ole, ns. tosiasiat pyörivät tällä hetkellä osin ajatuksina ministeri Saarikon kauniitten kasvojen ja silmien yläpuolella. Alla olevat kommenttini uudistuksesta perustuvat omaan yleiseen elämänkokemukseeni ja työhistoriaani.

Lähdetään liikkeelle aikataulusta. Professorit olivat eilen 5 tuntia kuultavana perustuslakivaliokunnassa. Vain Hiilamo uskaltautui kameroiden eteen. Hänestäkin kannattaisi olla varovainen kiireisestä etenemisestä ja vaati siirtymäaikatauluja. Siinä on vain suuri kepulainen mutta, nimittäin eduskuntavaalit lähestyvät ja toista tilaisuutta Keskustapuolueelle maakuntamallin läpirunttaamiseen ei tule. Minkälaiset ovat keskustalaiset arvot? Meneekö valtapolitiikka kansakunnan edun edelle? Se jää nähtäväksi.

Erääksi suureksi tavoitteeksi maakunta- ja sote-uudistukselle on asetettu palveluketjujen sujuvoittaminen. Osana sitä pitää perusterveydenhuollon ja erikoissairaanhoidon toimia saumattomasti yhteen. Markkinoistetulla perusterveydenhuollolla on suuri houkutus lähettää asiakkaat muualle ja potilaitten pompottelu vain pahenee. Erikoissairaanhoitoon lähettämiseen on kannuste, koska yksityiselle sote-keskukselle maksetaan keskimääräinen nuppikustannus ja kallis potilas pitää saada muualle hoitoon pois kustannuksia tuottamasta. Sote-keskuksissa on tarkoitus typistää sosiaalipalvelut vain ohjaukseksi ja neuvonnaksi. Kaikista eniten palvelua tarvitsevat mm. mielenterveys- ja päihdepotilaat, muistisairaat vanhukset ja moniongelmaiset lapsiperheet eivät sote-keskuksista hyödy.

Entisenä pääluottamusmiehenä ajattelisin myös sitä, että minkälainen työvoimapolittinen sotku tulee perusterveydenhuollossa toimivien yksityisten organisaatioiden ja maakunnanliikelaitoksen välillä. Jos olen oikein ymmärtänyt, liikelaitoksessa työskenneltäisiin työsuhteissa ja tehtäisiin palkkatyötä. Markkinayhtiöissä vallitsisi viidakon lait henkilöstöpolitiikassa. Miten yhteen sovitetaan liikelaitos bisnesmäiseen ansaintalogiikkaan perustuvaan perusterveydenhuoltoon?

Merkittävä uudistuksen tavoite on kustannusten hillintä. Olen tamperelaisen peloissani. Uudellamaalla on ryhdytty maksuosuuksista kapinaan. Kaikki isot kasvukeskukset tulevat olemaan maksumiehiä. Hallitus ei ole esittänyt kuin arvioita, mutta on päivänselvää, että paljon Tamperetta pienempiä maakuntia ei kyetä pitämään yllä muuten kuin tasaamalla rahoitusta. Myös Tampere tulee häviämään ja Helsinki vielä enemmän. Tulevan hallinnon järjestämiseen hukattu raha on poissa palvelutuotannosta seuraavan viiden vuoden ajan. Kaikkein ikävintä on se, että suurimmat maksumiehet tässä rytäkässä ovat heikommassa asemassa olevat asiakkaat, työntekijät ja hoidon laatu.

Eiköhän olisi syytä maakunta- ja sote-uudistuksen kanssa miettiä vielä kerran hetki. Hosumalla tehdään sutta vielä seuraavillekin sukupolville. Viiden vuoden omaan tahtiin tehtävä toteuttaminen ja sen mukaiset valinnaiset siirtymäajat maakunnille voisi olla yksi ratkaisu.

Esa Kanerva



Sanan säilä heilui Uudellamaalla




                                                                                                                  9.4.2018

Uudenmaan maakuntavaltuusto on ottanut rajusti kantaa maakuntauudistukseen. Jo kannanoton otsikko kertoo kaiken, ”Hallituksen esitys ei ole Uudenmaan asukkaiden etujen mukainen”. Maakuntavaltuuston mielestä maakuntamalli on seudun asukkaille vahingollinen eikä uudistusta tule toteuttaa.

Valtuuston mielestä sosiaali- ja terveyspalveluiden uudistaminen on tarpeellista, mutta se täytyy tehdä hallitusti. Maakunnan rakentaminen toisi tulessaan suuria toiminnallisia ja taloudellisia haasteista ja lisäisi byrokratiaa. Sosiaali- ja terveyspalveluiden uudistuksesta tulisi tällä mallilla vaikeasti hallittava ja monimutkainen. Uudellemaalle osoitettaisiin noin miljardin euron tavoitteet kustannusten hillinnästä.

Pirkanmaan maakuntavaltuusto kokoontuu 16.4. Olen toiminut aktiivisesti sen suhteen, että Pirkanmaan maakuntavaltuusto esittäisi vastaavan kaltaisen huolen. Todellisuutta on se, että Pirkanmaa tulee olemaan osaltaan koko uudistuksen maksumiehiä. En näe tarkoituksenmukaisena sitä, että pieniä väestöltään Tampereen kokoisia maakuntia ja niitten hallintoa ylläpidettäisiin meidän verorahoilla. Kuten tiedetään, kepulaiset sinetöivät seuraaviksi vuosikymmeniksi poliittisen hegemonian ja ylivallan omille alueilleen. 18 maakunnan muodostaminen on katastrofi ja yhden puoleen vallankaappaus.

Hallinto, joka pystyttäisiin tekemään 5 maakunnassa, toteutetaan nyt moninkertaisesti. Ja vain siksi, että lapualainen tai kittiläläinen kepulainen kunnanvaltuuston jäsen ja isäntä, saisi jatkaa tärkeätä kunnallista luottamuspestiään. Ja lopettaa uransa kunnallisneuvoksena.

Kokoomuksen ja Kepun suhmurointiin liittyy vielä ns. vallinnanvapauslaki. On huolestuttavaa, että jokin poliittinen puolue ryhtyy yksityisen terveyspalvelualan edunvalvojaksi. Unohtaa kansan ja kokonaisedun. Uudistusta ei tulisi päästää tässä muodossa maaliin!

Esa Kanerva
 

Väinö Linnan totuus




                                                                                                                         3.4.2018

Ennen internettiä olivat sanomalehdet ja kirjallisuus vahvoja tai oikeastaan ainoita, laajat massat tavoittavia, viestintävälineitä. Kansa luki kirjoja ja uskoi omia lehtiään. Kirjallisuus on ollut aina mahtava väline välittää lukijoille sanomaa ja tarinoita. Faktaa ja mielikuvitusta sekoittaen kirjailija saattaa luoda jopa omaa historiallista totuuttaan niin hyvin, ettei lukijan mieleenkään tule arvioida teoksen totuudellista arvoa. Kirja voi muokata ja muuttaa jopa arvoja ja asenteita. Täällä Pohjantähden alla on hyvä esimerkki kirjasta, jota suomalaiset ovat pitäneet pitkään historian oppikirjanaan. Torpparikysymyksen käsittelyn osalta olisi lukijan muistettava, että kirjassa on tältä osin totuutta vain siteeksi. Sisällissodan juhlavuosi ansaitsisi kuitenkin oikeata ja totuudenmukaista oman maamme historiamme käsittelyä.

Mikä lienee ollut Väinö Linnan päämäärä tehdessään omaa faktoista poikkeavaa historiankuvaustaan? Voisi kuvitella, että Linna kuitenkin tiesi oikean tapahtumien kulun ja niihin osallistujat. Motiivia voi arvailla ja yksinkertaisuudessaan se voisi olla se, että hän halusi tehdä vain oikeutta hävinneelle osapuolelle. Tai hän halusi tuomita ja asettaa voittajat häpeään. Vaikka hän pehmensikin kuvauksissaan voittaneen osapuolen julmuuksia, kenellekään ei jäänyt epäselväksi Väinö Linnan viestin sisältö ja ketkä saivat lukijan myötätunnon. Kaiken kaikkiaan porvaristo ja aateliset maalattiin kirjassa ajatusmaailmaltaan ja moraaliltaan synkin värein.

Itse torpparikysymys oli Pohjantähden ensimmäisen osan keskeinen juoni. Torpparien suojatonta ja huonoa asemaa ei kiistä kukaan. Torpparikysymys ei kuitenkaan ollut Suomen sisällissodan syy tai selitys, niin kuin Väinö Linna antaa ymmärtää. Torpparit eivät juurikaan osallistuneet vuoden -18 sotaan. Tai jos taistelivat, sotivat he molemmilla puolilla. N. 5000 kaatuneesta punaisesta kuoli rintamalla muutama kymmenen torpparia. Siis hämmästyttävän vähän. Jos tarkastellaan kokonaisuudessaan torpparikysymystä, sillä ei ole ollut sodan syttymiseen ja sen rintamajakoon mitään osuutta. Koskelan veljesten kaltaiset torpparit pysyttelivät suurimmaksi osaksi passiivisina sivustakatsojina.

”Täällä Pohjantähden alla”-trilogian henkinen ja asenteellinen vaikuttavuus on ollut suomalaisille valtava. Teoksella on ja on ollut myös poliittinen rooli. Ihmisen poliittisen kannan muodostumisessa vaaditaan esikuvia. Väinö Linna tarjosi niitä teoksessaan. Vuosikymmenet on kokonainen sukupolvi lukenut kirjaa maansa historiana, mutta samalla tiedon yleistäen se on joutunut harhapoluille historian tosiasioista. Kiistatta huonoon tai iljettävään kuvaan kirjassa saatetut roolihahmot, paronista ruustinnaan, edustivat kuitenkin sellaisia kansanosia, joilla on ollut kuitenkin oma merkittävä asema Suomen itsenäistymisessä. 

Historiaa kirjoitetaan yleensä sotien voittajien ehdoilla. Vuoden -18 sotaa on parasta kutsua sisällissodaksi ja kapinaksi, koska sosialistit ryhtyivät aseelliseen kapinaan laillisesti valittua eduskuntaa ja hallitusta vastaan. Päätökset aseelliseen taisteluun lähtemisestä tehtiin pienessä piirissä ja hämärin keinoin. Toisaalta voittajien tekoja ei kannata kaunistella. Se oli maata hallitsevan luokan tekemä puhdistus epätoivotusta kansanosasta. Hennalan leirillä tapahtui myös suuri naistenmurha, jossa tapettiin 216 naista. Naisten tappaminen oli rodunjalostusta. Keskitysleirillä oli n. 300 lasta, nuorimmaiset vain muutaman viikon ikäisiä. Tästä ovat voittajat olleet hiljaa.

Väinö Linnan teos ”Täällä Pohjantähden alla” lopetti sisällissodasta vaikenemisen kulttuurin, mutta toisaalta repi auki kansakunnan arpeutuvia haavoja. Kuusikymmentäluvulla ei ollut voimia kansalliseen sovintoon eikä halua ymmärtää objektiivista historiatulkintaa. Vuonna 2018 voitaisiin yrittää rakentaa sellaista totuuskomissiota, joka voisi puhdistaa pöydän sadan vuoden katkeruuden jälkeen.

Esa Kanerva











Työtoverini Tero Mattilan muistolle




                                                                                                                         2.4.2018

Sain viestin, jota oli pelätty, toisaalta tiedettiin viimeisen vuoden ajan odottaa. Työtoverini, pääluottamusmies ja entinen kaupunginvaltuutettu Tero Mattila on kuollut. Hän kuoli vaikeaan sairauteen pitkäperjantaina 30.3.2018. Vain viikkoa aikaisemmin juttelin hänen kanssaan puhelimessa. Hän oli hyvin huolissaan edustettavistaan Tampereen Infrassa. Tero pyysi ottamaan yhtiöittämistilanne esiin demareitten valtuustoryhmässä. Näin myös tehtiin. Viimeiseen asti hän ajatteli muiden parasta. Kuolemalle ei ihminen mahda mitään, kuitenkin alle viisikymppisen, energisen miehen poismeno järkyttää. On paha olla.

Toivon perheelle tukea ja olkapäätä kestää tämä raastava elämänvaihe. Teot jäävät elämään ja esimerkki vie eteenpäin. Jälkeen jääneille Teron kuolema on suuri menetys. Satakunnankadun työyhteisö on sanaton. Ei ole eikä tule toista Teroa! Olet aina kanssamme.

Esa Kanerva



Ehdokkuus maakuntavaaleissa on ongelmallista


                                                                                                                                        

                                                                                                                    25.3.2018

Suomen hallintorakenteeseen ollaan tekemässä suurinta muutosta sataan vuoteen. Kansalaiset ihmettelevät maakuntauudistuksesta käytävää keskustelua, soutamista ja huopaamista. Eivät edes asian päällä istuvat paikalliset muutoksentekijät oikein tiedä, miten maakunnassa sosiaali- ja terveydenhuollon palikat saadaan sovitettua yhteen. Se taas johtuu muutokseen liittyvän lainsäädännön puuttumisesta ja myöhästymisestä. Puolueet etsivät hämmentyneinä potentiaalisia ehdokkaita listoilleen. Kandidaatit taas kysyvät, mihin pitäisi sitoutua?

Ehdokkuutta suunnittelevalle tämä on hankala paikka. Kukaan ei tiedä oikein edellytyksiä, mitä työskentely uudessa hallintotasossa vaatii esimerkiksi ajankäytöllisesti. Alkaako jälleen keskustelu kaksois- tai kolmoisjäsenyyksistä, jos tehtävään valitaan kansanedustaja tai valtuutettu. Maakuntavaalit ovat joka tapauksessa erilaiset vaalit kuin kuntavaalit. Äänestysalueena on koko Pirkanmaa. Ehdokkuus vaatii sitoutumista hoitamaan koko maakunnan asioita. Se lisää valtuutetun työn vaikeusastetta ja vaatii entistä laajemman alueen asioiden tuntemista ja hallitsemista. Taloudelliset vastuut ovat kovat, maakunnassa hallitaan kahden miljardin pottia ja hallinnoidaan 20.000 työntekijän organisaatiota.

Kampanjointiin jää hyvin lyhyt aika. Vaalit ovat lokakuussa ja lopulliset päätökset valinnanvapaudesta tehtäneen kesäkuussa. Vaalikausi on vajaa kolme vuotta. Käytännössä aika menisi asioihin ja työskentelytapoihin hyvin perehtyessä, mikäli siihen olisi aikaa ja varaa. Suunniteltu valiokuntatyöskentely on uutta ja perintöä valtionhallinnosta. Maakunnan hallinnon sisällä on omat esteellisyyssäännökset ja jääviyksiä saattaa tulla myös peruskunnan tehtävien suhteen.

Kysymysmerkki on myös se, miten saada kansalaiset innostumaan vaaleista. Erään tietolähteen mukaan vain yksi viidestä kannattaa maakuntauudistusta ja kolme viidestä vastustaa. Ehdokkaan tehtävänä on kertoa, mitä hän aikoo tehdä maakunnan valtuustossa. Vastahakoiselle kuulijalle viestin kertominen on ongelmallista. Kuinka moni aikoo äänestää, jos jo periaatteesta vastustetaan hanketta?

Puolueille tuleva vaalisuma on taloudellisesti raskas. Maakuntavaaleihin ei olisi oikein rahaa. Jos vaalimarkkinointi jää torsoksi, todennäköisesti äänestysprosenttikin jää tästäkin syystä alhaiseksi. Tällä hetkellä puolueapparaatit ovat vasta suunnittelemassa lähtökuoppien kaivamista ja odottelevat eduskunnan kesäkuun äänestyksiä. Se ei lupaa hyvää lokakuun vaalipäivän äänestysvilkkaudelle.

Sekä ehdokkuutta suunnittelevien että kuntalaisen on hyväksyttävä se tosiasia, että maakuntavaalit- ja valtuusto ovat meidän kaikkien suomalaisten kannalta hyvin merkityksellinen ja taloudellisesti merkittävä uudistus. Ei ole samantekevää, kuinka se järjestää tulevaisuudessa sosiaali-ja terveydenhuoltopalvelut tai miten hoidetaan esimerkiksi kaikkien pirkanmaalaisten turvallisuusasiat, kuten pelastuslaitoksen toiminta.

Esa Kanerva

Talouden tasapainottamista ja liukkauden torjuntaa


                                                                                                                22.3.2018

Kävin eilen ETY:n vieraana ja johdin puhetta vuosikokouksessa. ETY on kaikille eläkeläisille vapaa yhdistys, joka järjestää monipuolista toimintaa ja harrasteita. Kerhotoiminta on keskiössä ja tarjonta runsasta kielten opiskelusta aina luovan ilmaisuun ja historian tutkimiseen. Minulle kirkastui edelleen se, että suomalainen yhteiskunta pyörii vahvasti eläkeläisten työpanoksella. ETY:ssäkin tehdään vuosittain tuhansia tunteja vapaaehtoistyötä. Nykyhetken ikäihmiset osallistuvat mm. lastensa perheen tukemiseen, lastenlasten kasvatukseen ja hoitoon, yhteiskunnallisten asioitten hoitamiseen, työllistävät ja pyörittävät aktiivisina kansalaisina talouden rattaita. Vuosikokouksen lopussa keskusteltiin. Suurena huolena olivat kaupungin talouden tasapainottamisohjelma ja katujen liukkauden torjunnan puute.

Ymmärrän hyvin ikääntyneitten huolen katujen kunnosta. Tämähän ei ole tietenkään ainoastaan iällä olevien ongelma, vaan kyllä se työssäkäyväkin pyllähtää siloisella jäällä. Fysiikan lait koskevat jokaista. Suoraan sanoen etenkin keskustan kadut ovat törkeän huonosti hoidetut. Tulee ikävä aikoja, jotka minäkin muistan hyvin. Piirilakaisijat huolehtivat omista osuuksistaan ja tienpätkistään tunnollisesti, katujen kunto oli tiptop. Lumet kolattiin saman tein ja hiekkaa levitettiin lapiosta riittävästi. Maailma ei aina kehity parempaan päin. Jos johonkin paikkaan ei koneella päästä, se jätetään oman onnensa nojaan. Hervannasta on tullut minullekin paljon valituksia ja olen ottanut yhteyttä Infran kunnossapitoon. Miehiä ei kuulemma riitä joka paikkaan ja määrärahat ovat tiukalla. Varmasti rahaa on riittämättömästi. Yhteiskunnan asenneilmastossakin saattaa olla vikaa. Katujen kunnossapitoa ei arvosteta ja koko asia koetaan toissijaisena. Kaupunki on osaltaan syyllinen, mutta myös taloyhtiöt ja laitokset hoitavat oman osuutensa luvattoman heikosti. Tämän asian hyvin hoitamisella voisi rakentaa yritysimagoa kohtuullisen halvalla.

Paljonko maksaa kaatuneitten luitten ja kipsausten hoitaminen puhumattakaan leikkaushoitoa tarvitsevien vammojen korjaaminen? Välittömät kustannukset nousevat helposti kymppitonniin per hoitokerta. Yhteiskunnallisesti menetetään ihmisen työpanos ja inhimilliset kärsimykset päälle. Yritän välttää keskustelua siitä, että ainakaan tästä ei saa säästää, koska se keskustelu ei pääty koskaan. Puhuisin pikemminkin rahojen ohjaamisesta vahinkojen korjaamisen sijaan ehkäiseviin toimenpiteisiin. Tulisi varmasti jopa halvemmaksi kuin nykyinen käytäntö, joka on suorastaan perustuslain vastaista. Estetään ihmisten vapaa liikkuminen.

Toinen esiin noussut kipeä asia oli suunniteltu kaupungin talousohjelma. Kuten tiedetään ja arvaillaan, se tulee kohdistumaan myös kaupungin myöntämiin avustuksiin. Lautakunnilla ja viime kädessä valtuustolla on tiukka paikka ohjata rahat niin, ettei tehdä korvaamatonta vahinkoa. Siis sellaisia päätöksiä, joita ei voi paikata tulevaisuudessa rahallakaan. Talouden tasapainottaminen on pakko tehdä, koska kahdeksatta miinusmerkkistä tilinpäätöstä ei voida tehdä. Siinä tulee pää vetävän käteen. Jos ei ole rahaa, niin ei ole rahaa. Hoidettu talous on kaiken perusta. Investointeihinkin on jatkossa puututtava. Jo päätetyt suuret hankkeet on vietävä loppuun, koska ratikan raiteita ei voi kääriä rullalle eikä rakennusnostureita purkaa rakennustyömailta. Mutta uusia isoja hankkeita ei tule tehdä ja muistakin on päätettävä siinä laajuudessa, että omarahoitusosuus on riittävän korkea. Investointien omarahoitusosuus saisi olla suurempi ja vuosikatteen 70 prosentin luokkaa.

Talouden tasapainottaminen on tehtävä noususuhdanteessa, jos se aiotaan tehdä. Lisäksi kaupunkia johtaa poliittisesti laaja koalitio, jolla pitäisi olla jo pormestarisopimuksessa allekirjoitettu tahtotila hoitaa talousasiat kuntoon valtuustokauden aikana. Tämä on myös koetinkivi, jolla punnitaan valtuuston sitoutuneisuus pormestariohjelmaan.

Kiitän yhdistyksen puheenjohtajaa Reino Seesvuorta, taloudenhoitaja Riitta Aaltoa ja paikalla olleita jäseniä mahdollisuudesta poiketa kylässä ja miellyttävästä keskusteluhetkestä!

Esa Kanerva

Pelottaa!


                                                                                                                                  

                                                                                                                        16.3.2018

Tällä viikolla oli tv-uutisissa juttu Turun Yliopistollisesta sairaalasta. Siellä kerrottiin ongelmista, mitä seuraa potilaspaikkojen rajallisesta määrästä johtuvasta potilaiden valikoinnista. Joittenkin ihmisten kohdalla ensisijaistaminen merkitsee tehohoidon lopettamista, jotta hoidosta kenties paremmin hyötyvä potilas pääsisi tilalle. Näissä tilanteissa syntyy joskus myös riitoja omaisten kanssa. Toisen elämä on toisen kuolema. Itse asiassa hoidettavien arvottamista on tapahtunut aina. Siitä ei vain ole julkisesti puhuttu. Eräänlaista valikointia on myös lääkärin tai hoitotiimin päätökset, yleensä yhteistyössä omaisten kanssa, ettei potilasta elvytetä. Joskus tehohoidosta kieltäytyminen on ihmisen omassa hoitotestamentissa tai hänen ilmaisema senhetkinen tahto. Tosinaan hoidon keskeyttäminen ihmisen loppuvaiheessa tai toivottomissa tilanteissa on omaisten tahto. Omaisten mielipidettä kuunnellaan tarkasti, jos potilas itse ei asiaa kykene ilmaisemaan. Tuleeko valikointia tapahtumaan tulevaisuudessa yhä enemmän hoidon hinnan kallistuessa, väestön ikääntyessä ja yhteiskunnan rahojen huvetessa?

Eduskunta päättää, kuinka paljon verovaroista ohjataan terveydenhuoltoon ja miten rahavarat jaetaan terveydenhuollon sisällä. Suomessa julkisen vallan on perustuslain mukaan turvattava jokaiselle riittävät sosiaali- ja terveyspalvelut. Kysymys riittävistä terveydenhuollon resursseista ja riittävistä terveydenhuollon palveluista on haastava. Se on olennaisesti poliittinen kysymys, jota ei nykyisellä lainsäädännöllä ole kovin selkeästi määritetty. Päätökset voimavarojen jaosta yhteiskunnan eri lohkoille tehdään valtion ja kuntien budjeteissa. Terveydenhuollon sisäisestä voimavarojen jaosta eri toimintoihin päätetään kuntien, kuntayhtymien ja sairaaloiden tasolla. Valtakunnallisesti päätetään hoitotakuuseen kuuluvista hoidoista. Terveydenhuollon henkilöstö tekee siis priorisointiratkaisuja yksittäisten potilaiden hoidosta. Nämä ratkaisut ovat aina vaikeita ja varsinkin silloin, jos talous sanelee tiukat ehdot. Silloin lääkärin tai hoitotyön etiikka ei paljon paina. Sen lauluja laulat, kenen leipää syöt, niin raadollista kuin se on.

Jatkossa aika ratkaisevaa terveyden- ja sosiaalihuollon päätöksentekoa tehdään maakunnissa. Edellyttäen, että maakuntauudistus syntyy ja eduskunnassa saadaan valinnanvapauslaki läpi. Sote- ja maakuntauudistuksessa kaikki suomalaiset ovat tiukan paikan edessä. Jos uudistus on läpimätä jo lähtiessään käyntiin, silloin ei kunnian kukko laula kenellekään. Toisaalta uhkaillaan, että ellei uudistusta tehdä, rahat loppuvat. Ota tässä nyt asioista selvää, kun asiantuntijatkin riitelevät, poliitikoista puhumattakaan. Soten kohtalo nähdään kesäkuussa, jolloin valinnanvapauslaki on eduskuntakäsittelyssä. Jos laki kaatuu, Sipilän mukaan kaatuu hallituskin. Kaikesta voi kuitenkin vetää sen johtopäätöksen, että tehtiin sitä taikka tätä, hoidon saamisen kriteerit tulevat tiukkenemaan tulevaisuudessa. Rahat ehtyvät.

Hoidon saatavuus ei ole nytkään ongelma rikkaille, rahalla saa ja hevosella pääsee. Terveyspalvelumarkkinat puhkeavat kukkaan ja yksityiset terveyspalveluyritykset kiittävät kiristyneistä hoitopriorisoinneista. Nykyisinkin hyvätuloiset käyttävät yksityisiä palveluita. Sote-uudistus antaa heille oikeastaan tulonsiirron järjestelmästä, koska todennäköisesti he jatkavat entisiä käytäntöjään, mutta nyt yhteiskunnan tuella, esimerkiksi käyttäen palveluseteleitä. Meillä on ollut Suomessa periaate, että kaikki ihmiset ovat samanarvoisia ja heillä on samat oikeudet riippumatta heidän ominaisuuksistaan tai asemastaan yhteiskunnassa? Hyvästit siis tasa-arvoisen ihmisarvon periaatteelle!

Pitää vakavasti harkita ehdokkuutta maakuntavaaleissa. Siellä olisi oltava paikalla, missä tehdään ratkaisuja meidän, minun ja sinun terveyttä sekä hyvinvointia koskien. On pidettävä kynsin hampain kiinni tavallisen ihmisen oikeudesta saada hoitoa niin kuin laissa määrätään. Laki potilaan oikeuksista sanoo yksiselitteisesti:” Jokaisella Suomessa pysyvästi asuvalla henkilöllä on oikeus ilman syrjintää hänen terveydentilansa edellyttämään terveyden- ja sairaanhoitoon niiden voimavarojen rajoissa, jotka kulloinkin ovat terveydenhuollon käytettävissä”.

Esa Kanerva



Rantamakuuta ja puhemies Maon tarinaa




10.3.2018

Palaan tauon jälkeen kirjoittamaan. Lomalla pitää myös lukea, tietysti. Urakoitavana oli Maon elämänkerta. Kirjan ovat kirjoittaneet Jung Chang ja Jon Halliday. Mandariinin kiinan kielellä Mao Zedong ei ollut historiassamme kuka tahansa henkilö, vaan hän käytti vuosikymmeniä absoluuttista valtaa neljäsosaan maailman väestöstä ja joka oli vastuussa reilusti yli 70 miljoonan ihmisen kuolemasta. Hän oli siis kaikkien diktaattoreitten ”äiti”. Erityisesti hämmästyin hänen moraalikäsityksistään. Maon omaan tuntoon ei kuulunut minkäänlaista toisista ihmisistä välittämistä. Hän sanoi, että omatunto saa painua matkohinsa, jos se oli ristiriidssa hänen mielihalujensa kanssa. Kuoleman jälkeinen hyvä maine ei tuota minulle iloa, koska se kuuluu tulevaisuuteen eikä minun omaan tuodellisuuteeeni. Tällainen mies johti Kiinan kansan ja sen tuon aikaisen väestön, miljardin ihmisen kohtaloa. Hän hallitsi heidän elämäänsä ja sananmukaisesti myös kuolemaa.

Maosta tuli kommunisti 1920-luvulla. Hän oli vastentahtoinen käännynäinen. Hän kuitenkin näki aatteessa mahdollisuutensa. Kiinan kommunismia rakennettiin tuolloin Neuvostoliiton vahvalla tuella. Mao pääsi puolueen sisäpiiriin. Kaapattuaan kirjavien vaiheiden jälkeen puolueen ja Stalinin aseistaman armeijan johdon, Mao kukisti Japanin hyökkäysodan heikentämän Tsiang Kai Zekin armeijan. Tie Kiinan diktaattoriksi oli auki. Mao purki Kiinan feodaalisen järjestelmän ja nosti sen suurvallaksi vuosisadan alun ooppiumsodan jälkeisistä rauniosta ja rappiosta. Mao Zedong rahoitti valtiota ja armeijaansa myös 1930-luvulla ”vallankumoukselleisella” ooppium-sodalla ryhtymällä huumeparoniksi. Huumerahojen avulla hänen varustamansa sotajoukkot ajoivat Tsiangin joukot Taiwanin saarelle.

Kuten Stalin, Mao aloitti toisen maailman sodan jälkeen oman kansallisen terrorin vastustajiensa tappamiseksi. Näillä terroriaalloilla on omia nimiänkin kuten ”Kulttuurivallankumous”, ”Suuri puhdistus” ja ”Suloton kosto”. Maon valtakauden aikana pakkotyössä, nälänhädissä ja ”puhdistuksissa” kuoli arviolta yhteensä noin 40–70 miljoonaa kiinalaista, mikä tekee Maosta suuremman murhaajan kuin esimerkiksi Adolf Hitler ja Josif Stalin.

Mao oli siis täysin vailla omaatuntoa oleva murhaaja. Toinen luonteenpiirre oli ilo, jota hänessä synnyttivät mullistukset ja tuhoaminen.”Jättimäisiä” sotia käydään yhtä kauan kuin maa ja taivas ovat olemassa, Mao kirjoitti. Ihanne suuresta tasa-arvon ja harmonian maailmasta on virheellinen. Tämä ei ollut hänen ennustuksensa, vaan toive! Mao väitti, että tämä oli suorastaan kansan tahto. Pitkään jatkuva rauha käy lopulta hmisille sietämättömäksi, hän totesi. Jos ei muuten, tähän rauhatilaan on synnytettävä levottomuuksien vuorovesiaaltoja. Historiassa ihailemme sotien aikaa ja niistä lukeminen on hauskaa. Ihmisluonto rakastaa nopeita ja yllättäviä muutoksia.

Mao jätti nuomioimatta sen tosiseikan, että ylivoimaiselle enemmistölle sota merkitsi kurjuutta. Hän pohti myös kuoleman olemusta. ”Ihmiset on varustettu uteliaisuuden olemuksella. Miksi suhtautuisimme kuolemaan ei tavalla? Emmekö hauakin kokea outoja asioita? Kuolema on mitä oudoin asia, eikä sitä koe, jos jatkaa elämäänsä. Kuolema on ihanteellinen asia, mistä muualta tässä maailmassa voimme löytää yhtä mahtavan ja äkillisen muutoksen? Kun myöhemmin kymmenet miljoonat kiinalaiset näännytettiin nälkään, puhemies totesi hallintonsa sisäpiirille, ettei ollut väliä sillä, vaikka ihmiset kuolivat, koska kuolema on ihana asia ja sitä pitää jopa juhlia. Omassa elämässään hän pyrki pakkomielteenomaisesti löytämään keinoja estää kuolema ja teki kaiken voitavansa turvallisuutensa takkamiseksi ja terveydenhoitonsa tehostamiseksi.

Kun keskusteltiin Kiinan uudistamisesta, hän toisti äärimmäisyyksiin asti tuhoamista, ”maa on tuhottava ja sitten muokattava uudestaan”. Hän ulotti saman ajatuksen koskemaan myös koko maailmaa ja jopa maailmakaikkeutta.

Teen kysymyksen. Onko tällä hetkellä valassa jossakin päin maailmaa Mao Zedongin kaltainen ihminen ja ”ajattelija”? Olen hämmästynyt, en osaa vastata omaan kysymykseeni. Osaatko sinä?

Esa Kanerva



Pirkanmaan Jätehuollossa tapahtuu

                                                                                                                             20.2.2018

Koukkujärven biokaasulaitos on valtion energiakärkihanke

Työ- ja elinkeinoministeriö (TEM) on myöntänyt Pirkanmaan Jätehuollon biokaasulaitokselle 4,55 miljoonaa euroa energiakärkihanketukea. Biokaasulaitos rakennetaan 2019-2020 Nokian Koukkujärven jätekeskukseen. Laitoksessa tullaan käsittelemään 17 kunnan biojätteet sekä Nokian jätevedenpuhdistamolla syntyvät lietteet.

- Saatu tuki mahdollistaa hankkeen läpiviennin suunnitellulla tavalla siten, että varmistetaan biojätteille aito ravinnekierto ja biokaasulle laaja liikennekäyttö, kertoo Pirkanmaan Jätehuollon kehityspäällikkö Esa Nummela.

Laitoksessa syntyvä biokaasu jalostetaan vähäpäästöiseksi liikennepolttoaineeksi esimerkiksi jäteautoihin. Prosessi tuottaa myös kierrätyslannoitteita ja maanparannusainetta.

- Biojäte ja lietteet käsitellään laitoksella omilla linjoillaan, mikä mahdollistaa biojätteiden jatkojalostamisen luomulannoitteeksi, ja typen ja fosforin korkeatasoisen ravinnekierron, kertoo Esa Nummela.

Laitos kytkeytyy osaksi Kolmenkulman alueelle kehittyvää ECO3 -kiertotalouskeskusta.

- Kiertotalouskeskus on hyvä esimerkki siitä, mitä julkiset toimijat ja yksityiset yritykset saavat yhdessä aikaan. Julkinen toimija luo alueelle alustan ja infrastruktuurin, jonka puitteissa yksityiset yritykset voivat kehittää uusia kiertotalouden ratkaisuja ja mahdollisuuksia, kertoo Pirkanmaan Jätehuollon toimitusjohtaja Harri Kallio.

Tällä hetkellä biojätteet käsitellään Tarastenjärven jätekeskuksen kompostointilaitoksessa ja lietteet kompostoidaan Koukkujärvellä. Nykyiseen kompostointikäsittelyyn verrattuna uusi ratkaisu tuo merkittäviä etuja, koska laitoksessa pystytään hyödyntämään myös biojätteen ja lietteiden energia.

Ministeriön energiakärkihankeohjelman avulla edistetään tulevaisuuden energiaratkaisuja vuodelle 2030 asetettujen kansallisten ja EU:n asettamien energia- ja ilmastotavoitteiden saavuttamiseksi.

¤¤¤¤¤¤¤¤¤

Bloggari viettää mamman kainalossa hänen pyöreitä vuosiaan vähän kauempana. Palaan kirjoitusten pariin 7.3. alkean. Kiitos seurasta, tähän päivään mennessä sivuillani on ollut käyntejä 20.177 kertaa. Toivottavasti olette vihtyneet juttujen parissa!

Esa Kanerva

Kunta-alan palkka-ahneus on harhaa!




                                                                                                                                        16.2.2018


Yrjö Schafeitel kauhisteli mielipidekirjoituksessaan Tamperelaisessa kunta-alan palkkaratkaisun kalleutta ja piti sitä ahneutena. Minun on vaikea nähdä tätä pientä moneen vuoteen tehtyä ostovoiman korjausta kuolemansyntinä, joka ajaa julkisen sektorin irtisanomisiin ja leikkaa talouden kasvua. 

Väittämällä julkista sektoria palkkajohtajaksi, Yrjö Schafeitel tekee viestinnällisen vilpistelyn. Esimerkiksi raskaaseen metalli- ja eloktroniikkateollisuuteen solimittiin yksivuotinen sopimus, jonka kustannusvaikutus on 3,1 prosenttia. Palkankorotukset ovat siis vuodessa keskimäärin tuon suuruisia. Kunta-alan sopimus on pitkä, kaksi vuotta kaksi kuukautta. Sen kustannusvaikutus on siis tuo mainittu 3,45 prosenttia rusaassa kahdessa vuodessa. En parhaammalla tahdollani pysty todistamaan ja julistamaan kuntasektoria palkkajohtajaksi, sillä tuskin Metalliliitto tyytyy sopimuksen toisena vuotena 0-linjaan.

En näen sairaanhoitajien ja julkisen sektorin palkankorotuksia syynä valtion velan hillittömään kasvuun toisin kuin Schafeitel väittää. Syynä on hyvätuloisia suosiva veropolitiikka ja veropohjan rapauttaminen. Kikyn jälkimainigeissa luvattuja veronkevennyksiä ei olisi tullut levittää kaikkiin tuloluokkiin, ei ainakaan ylimpiin.

Yrjön tulisi lähettää terveisiä hallitukselle ja potkia sitä norminpurkuun. Ei kunnassa tehdä kuin 10 prosenttia muita kuin lakisääteisiä tehtäviä. Kulttuurissa ja liikunnassa ei liene kovin paljon rönsyjä tälläkään hetkellä. Vai kirjastopalvelujako lähdetään heikentämään? Löytyisikö näiltä aloilta ne 10 prosenttia ”turhia” työntekijöitä?

Esa Kanerva











Oopperamatkalla




                                                                                                                                    11.2.2018

Pitihän sitä lähteä mukaan kun vaimon teatteriporukan matkaan pääsi. Helsingissä oli tarjolla Kansallisoopperan madame Butterfly-ooppera. Jo lähtiessäni olin katkeralla ja kademielellä, koska kaikki kansallinen kulttuuri aiotaan keskittää Helsinkiin. Muu Suomi matkustakoon elämysten perässä pääkaupunkiin. Mielessä oli tietenkin Tampereen Työväenteatteriin aiotut valtionosuusleikkaukset. Mainittakoon tässäkin yhteydessä, että kulttuuri on meidän yhteinen asiamme ja sitä tulee vaalia myös kehäkolmosen ulkopuolella. Ei tästä sen enempää tässä yhteydessä. Oopperaa pidetään korkeakulttuurina, jonka ymmärtäminen saattaa olla vaikeata. Muutamia esityksiä olen elämäni aikana katsellut, mieleen on jäänyt Tampereen oopperan hienot esitykset. On ollut pettymyksiäkin, kuten Kansallisessa näkemäni Verdin La Traviata. Se oli mielestäni päätöntä sekoilua ja huutamista. Taidetta se toki oli, minä kuuntelijana ja katselijana en sitä kuitenkaan ymmärtänyt. Olen taiteelle ja teatterille avoin, kaikkea pitää katsella ja kokeilla, ennakkoluulot pitää heittää kenkälaatikkoon. Nyt siis Wuolteen bussiin köröttämään kohti Helsinkiä ja Madame Butterflytä katsomaan.

Koko Kansallisoopperan rakennus on upea. Rakennus vihittiin käyttöön lamavuonna 1993. Muistan hyvin sen keskustelun, jota siitä käytiin. Kansakunta kärvisteli ja seisoi soppajonoissa. Suomen kermalle rakennettiinn oopperapalatseja. Hyvä, ettei vallankumousta syntynyt! No rahaa ei ole pytingissä säästelty, on marmoria ja klumeluuria. Oopperaväki vaikutti kovin aristokraattiselta ja juhlavalta. Pikkaisen tuli vaivaantunut olo siitä, ollaanko tässä oikeassa seurassa.

Olin lukenut kriitikkojen arviointeja esityksestä etukäteen, joten tiesin oopperasta juonen noin suurin piirtein. Juoni sijoittuu 1800-luvun lopun Japaniin ja kertoo rakkaudesta. Tietenkin siitä ja siihen liittyvästä pettymyksestä. Japani oli avautunut 1850-luvun jälkeen ja amerikkalaiset laivastoviereilut olivat alkaneet. Koko maa oli kiinnostunut länsimaisesta kulttuurista, olihan maa ollut sulkeutunut täysin edelliset kaksisataa vuotta. Ja missä merimiehiä, siellä on myös naisia ja suhteita. Ooppera kertoo amerikkalaisesta luutnantti Pinkertonista ja hänen naimastaan nagasakilaisesta tytöstä Cio-Cio-Sanista. Nykykatsonnossa luutnantti Pinkerton oli pedofiili ja hyväksikäyttäjä raukka, joka hylkää 15-vuotiaan vaimonsa ja lapsensa. Pinkerton lähtee takaisin Amerikkaan, menee siellä uudestaan naimisiin valkoisen naisen kanssa. Hän palaa kuitenkin takaisin hakemaan lastaan uuden vaimonsa kanssa ja kohtaaminen päättyy tragediaan. Cio-Cio-San tekee harakirin.

Liekkö säveltäjä Puccinilla juoneen omakohtaisia kokemuksia, koska kerrotaan tuolla vuonna 1924 kurkkusyöpään kuolleella miehellä olleen kova naistenmiehen maine ja kuului pitäneen lukuisia rakastajattaria ympärillään. Erään tytön kerrotaan kolmiodraamassa myrkyttäneen itsensä. Säveltäjä oli maailmankuulu, ihailtu ja kuuluisa. Kuuluisin hänen teoksistaa on La Boheme, mutta sävellyksiä hän teki kymmeniä.

Oopperan musiikki soi korville kauniina ja huumaavana. Kansiksen oma 111 miehinen orkesteri soittaa upeasti. Cio-Cio-Sanin roolin laulaa uskomattomalla taidolla japanilainen Hiromi Omura. Sopraanon ääniala on huikea ja äänen sointi jumalainen. Kuinka niin pienestä ihmisestä voi lähteä niin voimakas ääni, pohtii tämän kirjoittaja. Oopperan oma solisti Mika Pohjonen laulaa Pinkertonin osan. Takuuvarmaa tenorityötä. Mies on laulajana kehittynyt sitten Tangomarkkinoitten. Musiikillisesti vaikuttava kokonaisuus, kieliäkin saattoi opiskella tekstityksestä, joka oli mielestäni loistava, tiiviisti ilmaistuna haluttu ajatus ja kielellisesti näppärästi..

Nopeasti vilahti kolmisen tuntia. Esitys oli jaettu perinteisesti kahteen osaan. Väliajalla sai laskiaispullaa, hävyttämään hintaan toki. Elämyshän tämä, taas on tuliaisena jotakin kotiin vietävää. Sittenkin vielä pari sanaa ihan vertailuna, kyllä Työviksen ”Tytöt” ei esitysenä yhtään häpeä tälle produktiolle. Kannattaa toki katsoa aidan toisellekin puolelle, mutta kyllä se nurmi kotonakin vihertää!

Esa Kanerva

Hoitajilla on muitakin murheita kuin palkkaus




                                                                                                                                      6.2.2018

Palkkatavoitteilla on helppo profiloitua hetkeksi ja samalla siirtää syrjään isot nurkan takana odottavat ongelmat. Palkankorotus lämmittää hetken. Nillä ei kuitenkaan ratkaista vajaan kahden vuoden päästä edessä olevia työvoimaan kohdistuvia uhkia. Edessä on ennen kokematon henkilöstön siirto ja marssisulkeiset maakuntaan ja yksityisille työnantajille. On arvioitu noin 60.000 kuntien tai kuntayhtymien työntekijöiden siirtymisestä yksityissektorille valinnanvapausjärjestelmän toteutuessa. Pakkoyhtiöittämisen kaaduttua on koko paletti auki eikä kukaan pysty arvioimaan, kuinka paljon tarkasti ihmisiä siirtyy.

Yksittäisen työntekijän näkökulmasta on kysymys ”karjamarkkinoista”. Voidaan kuitenkin ennakoida, että työpaikat tulevat vähenemään. Hallituksen säästötavoitteet edellyttävät palvelutuotannon tehostamista ja yksityiset työnantajat toimivat markkinatalouden ytimessä. Yksityinen ja kolmas sektori kilpailevat työvoimasta ja asiakkaista julkisen sektorin kanssa. Tästä seuraa myös se, että julkisen sektorin työntekijän irtisanomisriski kasvaa.

Liikenteestä tuttu työvoiman kierrätys kilpailutusten jälkeen työnantajalta toiselle tulee isääntymään. Asiakkaiden valinnanvapaus ja hyvinvointikeskuksen vaihtohalukkuus ovat vaikeasti ennustettavia. Jos asiakkaat siirtyvät, siirtyy myös työvoima. Vaeltaminen työpaikojen perässä on tosiasia.

Tällä hetkellä yksityisen puolen palkat ovat hieman matalammat kuin julkisella puolella. Työnantajien työsopimusshoppailu tulee lisääntymään kilpailun kiristyessä. Valitaan sopivin ja halvin työehtosopimus.

Valitettavasti myös vuosia kestävä sotehallinnon uudistus syö rahaa ja voimavaroja jatkossakin ja ne ovat poissa suorittavasta työstä. Organisaatioitten rakentaminen, henkilöstön siirrot, omaisuuksista sopiminen ja päällekkäisyyksien purkaminen ovat välttämättömiä tehtäviä.

 Työehtosopimusneuvotteluissa kannattaisi näin ollen nostaa keskiöön myös tekstikysymykset, esimerkiksi lainsäädäntöä täydentävät selvät pykälät työntekijöitten turvaksi muutostilanteissa. Tällainen voisi olla esimerkiksi velvoite siirtosopimusten tekemisestä muutostilanteissa.

Esa Kanerva

Kokonaisuuksien hallintaa ja vastuunottoa




                                                                                                                                      1.2.2018

Minulla oli aikoinaan hammaslääkäri, jolle oli kunnia-asia pistää aina yhdellä käynnillä ja kerralla purukalusto kuntoon. Oli reikiä miten monta tahansa. Ei juoksutusta eikä jonotusta. Asiakkaalla oli tunne hyvästä ja toimivasta palvelusta. Jotenkin tämmöinen tapa toimia täytyisi ujuttaa meidän sote-uudistukseenkin. Olisi ovi hyvinvointikeskukseen, siellä vastuulääkäri ja hänellä käytössään moniammatiliinen tiimi. Asiakaan ongelmat todettaisiin samana päivänä ja hoidettaisiin mahdollisimman nopeasti. Tämä ei ole tieteistarinaa. Hallituksen ehdottama valinnan vapaus ei kuitenkaan ole oikeata asiakkaan valintaa. Asiakkaan valinta ja ratkaisuvalta liittyy kysymykseen: ”Haluanko yksityisen vai julkisen palvelun?”. Perusterveydenhuollon jakaantuessa useisiin yksityisiin ja julkisiin hyvinvointikeskuksiin, ydinongelma on, kuka oikeasti kantaa vastuun väestön terveydestä ja sosiaalipalveluista? Ei maakunta yksilön terveydestä eikä hoitoketjuistakaan voi oikeasti vastata.

Ehdotettu malli antaa niin paljon kermankuorintamahdollisuuksia yrityksille, että ne eivät jätä niitä käyttämättä. En mene yksityiskohtiin, mutta palveluntuottajilla on miljoona eri mahdollisuutta vaikuttaa palvelun laatuun ja asiakkaan haluun ottaa hatkat ko. yrittäjän ylläpitämästä keskuksesta ja siirtyä toiseen. Samalla kun asiakas jatkaa matkaa, hänen vaivansa tai hätänsä eivät todennäköisesti korjaannu tai parane seuraavassakaan puljussa. Yksilön rampatessa tiskiltä toiselle, ongelma ei tule ratkaistuksi. Se edellyttäisi jonkun ammattilaisen ottavan kopin hänestä. Jos kysymyksessä on työtön, diabetesta sairastava alkoholisti, mielenkiinto hänen vaivoihinsa saattaa olla vähäistä. Tämän asiakkaan yritykselle tuottama taloudellinen riski on suuri, koska se saa hinnan ”per nuppi”-periaatteella.

”Mettiäinen-yhtiöitä” kiinnostaa toki toimitusjohtaja, joka on jo nykyisin ollut heidän asiakkaanaan. Hänellä on hyvät vakuutukset ja omaa rahaa lisäpalveluihin, joita hänelle auliisti tarjotaan julkisella rahalla tarjottavien peruspakettien lisäksi. Asiakkaan pitkän ryyppyputken aiheuttama kohmelo hoidetaan tarvittaessa VIP-tasoisesti. Oma yksityishuone ja serviisit viereisestä ravintolasta. Lääkäri käy pitämässä kädestä kiinni ja lohduttamassa. "Kyllä tästä selvitään ja kohta olet kunnossa". Niin, jatkamaan entistä elämäntapaa, eihän sitä toimitusjohtajaa pidä mennä näin yksityisluontoisissa asioissa neuvomaan. Saattaisi seuraava hoitokerta ja delirium jäädä meiltä hoitamatta. Kilpailija saattaisi saada uuden asiakkaan.

Jotta palveluiden tasa-arvo edes tulevassa sote-uudistuksessa jotenkin säilyisi, pitäisi maa jakaa 50.000 asukkaan tai sen yli meneviin väestöpohjiin. Kilpailutettaisiin näitten alueitten koko terveyden- ja sosiaalihuolto. Alusta lopuun, mutta pitäen kiinni kokonaisvastuunottajan ja riskin haltijan vastuista, velvoitteistä, laatukriteereistä, vaikuttavuudesta ja asaikkaitten tyytyväisyydestä. Alueen sisällä ei sillä olisi enää merkitystä, onko palveluntuottaja yksityinen tai julkinen. Alueen hallintotaho kantaa vastuun ja riskin kaikesta. Asiakas olisi tässä mallissa kuningas. Hän voisi halutessa puolen vuoden välein vaihtaa toisen alueen palveluitten piiriin. Alueet eivät noudattaisi välttämättä tarkkaa maantieteellistä logiikkaa. Terveys- ja sosiaalipalvelualueet olisivat riittävän suuria. Yritykset tai julkinen sektori kykenisivät hallitsemaan ihmisten keskimääräisiä sairastumis- tai loukkaantumisriskejä paremmin. Nykyisinkin yksittäisen asukkaan loukkaantuminen pienessä kunnassa saattaa johtaa kunnan talouden katastrofiin.

Tuleva soteuudistus ei missään tapauksessa saa johtaa tilanteeseen, jossa moniongelmainen väestönosa jää julkisen puolen vastuulle ja vain raha kelpaa kaupallisille toimijoille, vastuu ei.

Esa Kanerva







Onnistunut Tanner-ilta


                                                                                                                                  

                                                                                                                   27.1.2018

Kirjailija Lasse Lehtinen poikkesi Tampereella ja Werstaalla esitelmöimässä Väinö Tannerista. Mies on hänelle läheinen, hän julkaisi kirjan Tannerista viime vuoden lopulla. Väkeä oli hyvin, lisääkin olisi mahtunut. Alustaja on tunnettu siitä, että hän osaa esittää asiansa kiinnostavasti ja värikkäästi. Niin nytkin. Väinö Tannerin elämäntyön ja henkilön esille kaivaminen kirjaksi Suomen itsenäisyyden historiasta sopi hyvin koko kansakunnan 100-vuotisjuhlavuoteen.                                                                                       

Tannerista tuli sotien jälkeen epähenkilö. Tosiasiallisesti hän ihmisenä ja poliitikkona teki vuosisadan vaihteessa yhdessä mm. Svinhufvudin, Ståhlberin, Mannerheimin, Rytin ja Relanderin kanssa mahdolliseksi Suomen itsenäistymisen työstämällä valtiolliset rakenteet ja johtamalla maamme irti Venäjän tsaarivaltakunnasta. Työ ei ollut helppo varsinkin kun kansa jakaantui ja ajautui sisällissotaan. Ihmisenä Tanner oli poikkeavan suuri persoonallisuus. Itsekurilla ja vaatimalla itseltään enemmän kuin muilta hän kouluttautui kaupallisesti ja lakimieheksi. Saavutus ei ollut köyhistä oloista tulleelta nuorukaiselta vähäinen. Minkäläinen ihminen Tanner oli ja kuinka hän raivasi tiensä nuoren kansakunnan huipulle?

Tanner voi olla kiitollinen kotinsa perinnöstä. Lukutaidoton isä Gustaf nousi rautateillä jarrumieheksi. Äiti Maria oli tullut piikomaan Kuopiosta Helsinkiin. Kasvatus oli tiukkaa ja uskonnollista. Äiti oli harras kristitty. Heidän neljästä lapsestaan jäi eloon kaksi, Väinö ja Laura. Huolimatta köyhyydestä, perhe oli onnekas isän työpaikan ansiosta. Isä Gustaf sai vapaalippuja rautateillä, pystyi matkoilla Suomessa ja jopa Pietarissa avartamaan lasten maailmankuvaa. Nämä kokemukset olivat tärkeitä herätteitä Väinön aikuisuudessa ja osaltaan vaikutti siihen, että Väinöstä tuli maailmankansalainen. Vanhemmat halusivat myös kouluttaa lapsensa. Tosin Väinö joutui hankkimaan lukiossa opiskelurahat itse töitä tehden tsupparina ja myöhemmin rakennuksilla. Se kasvatti fysiikkaa ja mielentahtoa. Lopulta mies pääsi ylioppilaaksi priimuksena.

Tanner hakeutui varhain ulkomaille, Saksaan, Ruotsiin ja Englantiin tutustuen osuustoimintaan ja –liikkeeseen. Hän loi kansainväliset verkostot ja suhteet. Niistä oli myöhemmin verrattomasti hyötyä. Työuran hän teki osuuskauppa Elannon toimitusjohtajana kooten liiketoiminnalla ns. punaisen pääoman, joka hukattiin lopulta 1990-luvulla. Paitsi työuraltaan Tanner oli harvinaisen persoonallinen myös ihmisenä. Hän oli Suomen ensimmäisiä kehonrakentajia ja musikantti. Viinan suhteen hän oli absolutisti koko ikänsä. Tupakasta hän ei päässyt koskaan irti opeteltuaan polton melko myöhään Englannissa. Naimisiin hän meni iällä, kolmikymppisenä ja sai vaimonsa Lindan kanssa kahdeksan lasta. Sinänsä ihme, ettei kukaan heistä kuollut nuorena. Lopulta kaikilla lapsilla oli akateeminen loppututkinto. Kerrotaan Väinön olleen yksiavioinen koko elämänsä ajan.

Poliittinen ura oli huikea. Lasse kertoi Tannerin taktiikkana olleen poliittisella urallaan pyrkiä aina ensiksi sihteeriksi. Kun seuraavaa puheenjohtajaa haettiin, katse osui usein Väinöön. 1900-luvun alkupuolella hänestä tuli ensiksi kansanedustaja ja sitten pääministeri ja moninkertainen ministeri. Yksi ihmeteko oli se, että verisen sisällisodan jälkeen vuonna 1926 hän muodosti sodan hävinneen osapuolen muodostaman vähemmistöhallituksen. Se eli jopa vuoden, mikä siihen aikaan oli ikäharvinaisuus. Yksi erikoislaatuisuus oli kiihkeällä oikeistoradikalismin vuosikymmenellä 1930-luvulla se, että tehtailija Rafael Haarla pyysi häntä Suomen diktaattoriksi Mäntsälän kapinan jälkeen. Myöhemmin nuoruudentuttavuus Paasikiveen vei hänet Moskovan rauhanneuvottelijaksi yhdessä hänen kanssaan. Ne epäonnistuivat ja Suomi joutui Talvisotaan. Jatkosodan lopussa Tanner ei kuulnut ns. rauhanoppositioon. Hän ei kääntänyt takkiaan sodan jälkeisessäkään politiikassa. Häntä houkuteltiin SKDL:ään. Hän kieltäytyi kunniasta.Vankilavuosien jälkeen hän palaa eduskuntaan 1951 vaaleissa ja luopuu polittisista tehtävistään vasta 1962.

Tannerilla todettiin 1936 peräsuolen syöpä. Hänet leikattiin Tukholmassa ja hänelle luvattiin kolme vuotta elinaikaa. Hän eli kuitenkin syöpäpotilaana kolmisenkymmentävuotta. Hän siis kärsi vankilatuomionsa avannepotilaana. Nuorena myös panijana kunnostautuneella miehellä oli rautainen fysiikka ja luja henkinen kunto.

Eihän tässä ollut tarkoitus kirjoittaa elämänkertaa uusiksi. Helpoiten Väinö Tannerin elämään pääseen tutustumaan Lasse Lehtisen kirjan, Väinö Tanner, avulla. Se on lähes 900 sivuinen järkele on kirjoitettu historiantutkijan ammattitaidolla, mutta myös kirjailijan sujuvalla kynällä. Suosittelen!

Esa Kanerva