Eurooppa parka!


  

                                                                                                                         26.5.2018

Yhdysvalloissa on presidentti valittu demokraattisessa prosessissa kulloisenkin valtaelitiin mieltymysten mukaan. Kun on tarvittu sotapresidentti, sellainen on valittu ja tarvittaessa on haettu esiin myös rauhanpresidentti. Nyt eletään Donald Trumpin aikaa. Hän muuttaa maailmaa joka suhteessa. Vanhat ystävyyssuhteet eivät ole voimassa ja Euroopan vanha manner on jäämässä Kiinan ja Yhdysvaltain taloudellisissa riidoissa reuna-alueeksi tai väliin.

Amerikan nykyhetken poliittisiin strategisiin valintoihin kuuluu näköjään epävarmuuden lietsominen. Mikään taho tai valtio ei päivälleen voi tietää, mikä on jenkkien sen hetkinen kanta. Vertauksena käytän yksilötason esimerkkiä. En tiedä ikävämpää ihmistä, joka hetken aamulla voi olla tyytyväinen ja tovin perästä pettynyt.

Kysymys on pokeripelistä ja joka hetki on viimeisen jaon asetelmasta. Amerikka eristäytyy ja haastaa Eurooppaa, koska Kiina on näköjään liian vahva riitapukariksi murskaavan velkasuhteen johdosta. Euroopan pitäisi olla paljon tiiviimpi taloudellisesti ja poliittisesti, jotta siitä olisi vastaamaan haasteisiin. Viimeisin isku eurooppalaisten kasvoille oli isojen amerikkalaisten sisällöntuottajien päätös sulkea verkkosivustonsa Euroopan tietosuoja-asetukseen vedoten.

Eurooppa on pahassa puristuksessa. Paitsi että Eurooppaa koettelee Brexit, se on eripurainen talouden hoidon suuntaviivoista. Kreikka on oma lukunsa ja viimeisenä muistutuksena tulee Italia, jonka uusi hallitus alkaa jakaa rahaa kansalle kuin viljelijä sontaa pellolle. Sen linja on alentaa veroja ja samalla alentaa eläkeikää sekä jakaa kansalaispalkaa. Miten toteuttaa yhteisvastuullista eurooppalaista pankkiunionia tällaisten kavereiden kanssa?

Vanhalla mantereella on eletty rauhan vuosia II maailmansodan jälkeen. Voi olla, että yhdistettynä Venäjän arvaamattomuus, jenkkien sotapolitiikka ja Kiinan taloudellinen aggressiivisuus huomaamme Euroopassa jonakin päivänä olevamme pirstalainen, kolonialistien valloittama, saastuttavaa teollisuutta harjoittava pikkuvaltioitten tilkkutäkki ja sen rinnalla maatalousyhteiskunta, jossa siirtotyöläiset tekevät työt. Mantereen vanhusten kohtaloa en uskalla edes pohtia. Voi voitettuja, sanoi Brennus aikoinaan valloitettuaan Rooman.

Esa Kanerva