Kaunista Juhannusta!

 Hyvät lukijani!                                                                                                23.6.2022 

Sää hellii meitä tulevat päivät. Samalla vietämme keskikesän juhlaa. Toivotan oikein mukavaa ja aurinkoista Juhannusta teille kaiken perinteisen, juhlaan kuuluvan äärellä. 

Terveisin Esa Kanerva 

Hyvää kesää!

 Arvoisat lukijani!

Kiitos kiinnostuksestanne, hieman vajaat 200.000 käyntiä on tänään plakkarissa. Toivottelen teille aurinkoista ja lämpöistä kesää, terveyttä ja turvallisuudentunnetta! Kesällä kirjoittelen silloin tällöin. Palaan blogini pariin elokuussa. 

Terveisin Esa Kanerva

Nuoret naiset vallassa

 

                                                                                                  21.5.2022

Suomea hallitsevat nyt nuoret naiset. Olen kuullut valtuustossa, lukenut lehdistä ja nuorten kansanedustajien kommenteista, että valtion velan suuri ja suruton lisääminen on pois nuorilta ja tulevilta sukupolvilta. Nuoret ovat nyt vallassa, mihin on tämä huoli hälvennyt? Velalle löytyy aina hyvät perustelut. En ole kuullut vihreittenkään protestoineen monien kymmenien miljardien valtion lainanottoa parina kolmena viimeisenä vuotena. Ovatko nyt vastuuseen joutuneet nuoret aikuiset unohtaneet tulevat sukupolvet? Mikä on muuttanut ajattelun? Onko Marinilla, Anderssonilla ja Suomelalla riittävä elämänkokemus, taloudellinen osaaminen ja kansantaloudellinen koulutus? Sitä lainalaisuutta hekään eivät pysty muuttamaan, että velat on maksettava ja velat ovat etukäteen nautittua kansakunnan taloudellista tulosta.

Mitä tulee yleisesti taloudelliseen tilanteeseen Suomessa ja muualla, yllätys tulee viimeistään syksyllä. Kansalaisten ostovoima on nyt syöksykierteessä ja kulutusmahdollisuudet heikkenevät. Meillä on satojatuhansia köyhiä kotitalouksia. Heidän taloutensa eivät tule kestämään odotettavissa olevia elinkustannusten nousuja. Mahan kylläisyys mittaa harjoitetun politiikan suosiota. Olemme tottuneet kylläisyyteen, jos ruuasta alkaa tulla pulaa ja esiintyy nälkää, se ei tiedä hyvää hallituksen suosiolle.

Koronapandemia piti hoitaa ja puolustusmenoja pitää lisätä. Hetkellisesti rahoitus löytyy velasta, pitemmällä tähtäimellä kansa maksaa viulut. Uskon vahvasti, että tavallisella kansalaisella ei ole nyt käsitystä tämän Ukrainan kriisin taloudellisesta merkityksestä ja vakavista vaikutuksista kansalaisten elämään. Elintaso tulee rajusti laskemaan ja lamakin on oven takana. Sota koskee meitä jokaista ja tunnettu totuus on se, että ne kansanluokat, joilla jotakin on, niiltä otetaan. Omistamisesta tulee verotuksen kärkikohde, kiinteistöverot nousevat ensimmäisenä. Energiaverot ovat jo nyt sietämättömän korkeat eikä helpotusta ole luvassa.

Sitten tämänhetkiseen suomalaiseen henkiseen ilmapiiriin. Nato-jäsenyyttä ei ole syytä kyseenalaistaa. Mihin ovat kuitenkin hävinneet ns. hyvät tavat? En lainkaan ymmärrä sellaista uhoa ja tarkoituksellista provosointia Venäjää kohtaan. Itänaapuri on nyt heikoilla, kukaan ei tiedä tilannetta muutaman vuoden päästä. On kuin kaikki pidäkkeet ja padot olisivat murtuneet. Lehdet kilpailevat siitä, kuka uskaltaa kirjoittaa, vaikka Putinista härskeimmin. Venäjän armeijan kenraalit ovat typeryksiä ja sotilaat tolloja. Sitä yleensä saa, mitä tilaa. Pitäisi nyt ajatella pikkuisen nenäänsä pitemmälle. Suomi on edelleen maailmalla mikrotason toimija ja Natossakin pikkutekijä. Suutari pysyköön lestissään, kansallinen uho maailmalla on yhtä tyhmää kuin rakkareitten riehunta kaduilla.

Esa Kanerva

Reissunpäällä

 Hyvät lukijani!

Olen käymässä Saksanmaalla. Pirkkalasta pääsee viidellä kympillä lentäen Müncheniin ja junalla eläkeläishinnalla sieltä Berliiniin.  Aikaa menee parisen viikkoa. Kirjoittelen palattuani, Suomi lienee jo silloin jättänyt hakemuksensa Natoon. Toivottavasti ei ohjuksia lentele vinhasti taivaalla ja voitte muutenkin hyvin! Terveisin Esa Kanerva

Ihmisyys alennustilassa

 

                                                                                                      3.5.2022

Olen yrittänyt järjestellä ajatuksiani tästä maailmanmenosta jonkinmoiseen järjestykseen. Maailman arvorappio, ihmisyyden ja järjellisen logiikan katoaminen ympärillä ottaa koville. Uskon, että moni muukin sisimmässään pohtii näitä samoja asioita. Hieman olen hämmentynyt niistäkin mielipiteistä, etten jaksa enkä lue enää sotaa käsitteleviä juttuja lehdistä. Toki todellisuuden voi sulkea pois mielestään, se ei ole kuitenkaan minun juttuni. Minkälainen on uusi maailma, onko vanhasta mitään jäljellä?

Jotkut selittävät ihmisen ja eläimen eroa sillä, että ihmisellä on tietoisuus ja tunne-elämä. Ihminen on aina vastuullinen tekemisistään. Tai näin ainakin olen kuvitellut. Sekin on nyt sitten ihan juuri tullut nähdyksi, kuinka ihmisestä kuoriutuu toiselle ihmiselle peto, saalistaja, kiduttaja, tappaja. Mikä on niitten venäläisten sotilaiden sivistystaso, ovatko he koskaan kuulleet ihmisen elämän kunnioittamisesta ja myötäelämisestä? Löytyy valitettavasti samalla tavalla käyttäytyviä ihmisiä lähempääkin. On puolueitakin, jotka kyseenalasitavat ihmisoikeudet eivätkä tunne mitään velvollisuudentuntoa auttaa hädässä olevia.

Ihmisyys unohtuu kodeissakin. En näe mitään eläimellisestä käytöksestä poikkeavaa vaimoaan hakkaavassa miehessä. Fyysinen alistaminen on Suomessa tavallista. Vielä pahempaa on henkinen kaltoinkohtelu ja lapsien laiminlyönti. Näistä kotihirmuista syntyy sopivissa oloissa uusia keskitysleirien vartijoita ja naisten raiskaajia. Tasapainoinen ja sivistynyt ihminen ei tee missään olosuhteissa, edes sodassakaan, tällaisia hirmutekoja.

Työpaikoilla kiusataan ja alistetaan. Työtovereiden tekemää työtä ei arvosteta ja minä-minä-kulttuuri on arvossaan. Milloin sielläkin alettaisiin olemaan ihminen ihmiselle. Onko niin, että yleissivistyksemme on vain pintaraapaisua. Tilaisuuden tullen unohdamme myötäelämisen taidon ja haluamme olla pahoja. Jotkut ihmiset kuvittelevat harhaisesti, että he ovat oikeutettuja ilkeilyyn ja mollaamiseen. Valitettavasti työpaikoilla muutamat pesän likaajat saavat vielä valtaa ja esimiestehtävän. Lopputulos on asiakkaitten, työntekijöitten ja työpaikan toiminnan kannalta katastrofaalinen.

Onko maailmankuvassa mitään mieltä ilahduttavaa jäljellä?  Kollektiivisen vastuun otto lähimmäisistä ja pakolaisista lämmittää. Apua annetaan, jopa tyrkytetään. Suomen kansa mielipiteissään kohtuullisen yksimielinen ja sillä on hyviä johtajia. 

Ikäviä elämän puolia on nyt enemmän kuin positiivisia. Toisten ihmisten elämän kunnioittaminen on vahvasti kyseenalaistettu. Turvallisuuden tunnetta ja luottamusta inhimilliseen kasvuun on horjutettu, ehkä pysyvästi.                                       

Loppujen lopuksi, ihmisyys on alennustilassa, ihmisen hyvyyteen on turha uskoa ja valitettavasti vain aseet tuovat turvaa, jos on tuodakseen.

Esa Kanerva

Hyvää Vappua!

                                                                                                                          28.4.2022

Toivotan lukijoilleni hyvää Vappua ja suomalaisen Työn juhlaa 1.5. 

Terveisin Esa Kanerva

Papit sotajalalla

                                                                                                                                         20.4.2022

Maailmassa on kymmenittäin kilpailevia eri uskonnollisia suuntauksia. Niihin kuuluu yli 7 miljardia ihmistä. Ukrainan sota on pannut väkisinkin miettimään uskontojen sotaisuutta ja aseiden kalistelua vallanpitäjien selän takana. Tiedän, että papit siunasivat suomalaiset sotilaat toisessa maailmansodassa käymään oikeutettua puolustussotaa. Tänään Moskovan patriarkka Kirill suoltaa presidentti Putinin hyökkäystä tukevaa propagandaa saarnoissaan. Eikö kirkon pitäisi olla puolueeton ja pasifistinen?

On hyvin vastenmielistä tietää Kirillin mielipiteen olevan se, että Venäjä pyrkii pelastamaan tukemiensa alueiden asukkaat kansanmurhalta ja että sen sotilaat ovat Ukrainassa rauhaa turvaamassa. Miten kirkonmies voi olla näin korruptoitavissa. Hän ei puhu sanakaan ukrainalaisten uhreista, niille ei liikene myötätuntoa. Eikö ortodoksisen kirkon arvot ota mitään kantaa tällaiseen mielettömyyteen? Toki Suomen ortodoksikirkon piispa Leo on tuominnut Kirillin kannat harhaoppisuutena, mutta kyllä tässä luottamus eri kirkkoihin ihmisten hengellisen elämän johtajina rapautuu. Filosofi Timo Airaksinen on todennut uskonnoista sen, että miksi kukaan ottaisi mielikuvituksen villeimpiä luomuksia vakavasti? Uskonnot ovat valtapolitiikkaa ja täynnä maallisia pyrkimyksiä.

Paavi on tuominnut Venäjän hyökkäyksen Ukrainaan ja toivoo hurskaasti rauhaa sinne. Toivoahan aina saa ja rukoilla voi. Paavin kirkon omat sisäiset törkeydet ja pedofiliaskandaalit himmentävät paavin imagoa rauhanmiehenä. Muistissa on vielä toisen maailmansodan aikaiset veljeilyt natsien kanssa ja passien jakamiset sotarikollisille.

Suomen evankelisluterilaisen kirkon piispa arkkipiispa Luoma otti kantaa Ukrainan tilanteeseen. Ukrainalaisten sota on oikeutettu ja aseen kantaminen on hyväksyttyä. Kirkon arvojen mukaan, jotka se itse määrittelee, toisessa tilanteessa väkivalta on sallittua ja toisessa ei. Mihinkä tässä pieni ihminen oikein uskoo? Kaikenlaisen väkivallan pitäisi olla tuomittavaa, ei papit voi määrittää, mikä sota on oikeutettu, mikä ei. Kysymys on vallan käytöstä, maallisen vallan käytöstä ja vallan käyttöön liittyy aina väärinkäytöksen mahdollisuus. Jumalan olemassaoloa ei ole kukaan todistanut ja jumaluuden todisteena on vain ihmisten usko, että hän on olemassa. Toisin sanoen Jumala on riippuvainen ihmisten uskosta, ellemme usko, ei Jumalaakaan ole olemassa. Menikö monimutkaiseksi? Kaikki kirkon näkyvät rituaalit ja pappien tulkinnat ovat ihmisten selitystä ja vallankäyttöä. Ja ihmisten uskonnollisten tunteiden tulkitsemisessa on olemassa kilpailevat markkinat.

Islamia ei saa arvostella tai siitä voi seurata hengen menetys. Lähi-Idässä luvataan itsemurhapommittajille paratiisia ja tusinaa neitsyttä kaveriksi. Tämä uskonnollinen suuntaus on kasvamassa ja Iran on oikein islamilainen diktatuuri. Valitettavasti tässäkin uskonnossa on erilaisia suuntauksia, siis ihmisten tulkintoja, jotka taistelevat verisesti keskenään. Muistettakoon Iranin ja Irakin välinen 10-vuotinen julma sota.

Juutalaisuus on oma tapauksensa. Juutalaiset kokevat olevansa Jumalan valittu kansa. Se oikeuttaa mihin tahansa rabbin siunaamaan tekoon. Luterilaisuus ja mm. islamin katsotaan pohjautuvan tähän uskontoon. Juutalaiset uskovat Jumalan tehneen liiton heidän kanssaan. Tähän pohjautuu arabien sorto ja sodat heidän kanssaan.                                                                                                                    

Maailmassa on miljardi hindua. Hesarissa oli uutinen, että hindut ja muslimit tappavat toisiaan Delhin kaduilla. Hindunationalismi kukoistaa. On ennustettu, että tilanne räjähtää käsiin. Povataan muslimien kansanmurhaa. Kansanmurhan varoitusmerkit ovat selvästi ilmassa Intiassa, varoittaa Ruandan kansanmurhan aikoinaan ennustanut Genocide Watch -järjestön johtaja, tohtori Gregory H. Stanton. Siis uskovaiset tappavat toisiaan uskonnon ja nationalismin vuoksi.

Mihin lopputulokseen tässä tulisi päätyä uskonnon ja ihmisen rajattoman aggressiivisuuden suhteessa? Oma ratkaisuni on ottaa etäisyyttä kirkkoon ja sen oppeihin. Läpivalaisun kautta voi ymmärtää uskonnon viehätyksen. Rakkauden sanoma kiinnostaa ja lupaus taivasosuudesta on ihan houkutteleva. Toisaalta faktaa on se, että kirkot eivät ole puolueettomia ja rauhan asialla. Ne yleensä myötäilevät vallanpitäjien mielipiteitä ja jakelevat heille oikeutusta väkivaltaan surutta ja omaksi edukseen. Tästä moraaliristiriidasta johtuen en lyö vetoa Jumalan olemassaolon ja oman taivasosuuteni puolesta hyväksymällä pappien tarinat ja lupaukset.

Esa Kanerva

Putinismin taustoja

 

                                                                                                                13.4.2022

Putinismi on vääristeltyä historian tulkintaa ja keksittyä ideologiaa. Muuten on mahdotonta ymmärtää Venäjän järjenvastaista ja epäloogista käytöstä. Venäjän hyökkäys on Putinin ja pienen eliitin hanke, jota ohjaa stalinistinen, jopa jossakin määrin fasistinen ajattelu. Mistä kumpuavat Putinin imperialistiset mielihalut?

Presidentti Putin on pesunkestävä Neuvostoliiton kasvatti. Hänen elämänsä katastrofi ajoittuu vuoteen 1989. Berliinin muuri murtui marraskuussa 1989. Pari kuukautta myöhemmin Putin joutui raivostuneen väkijoukon piirittämäksi ja mielenosoittajat rynnäköivät KGB:n Dresdenin-toimistoon. Putin oli ovella vastaanottamassa riehujia aseen kanssa ja uhkasi sotilaiden ampuvan. Hän varmasti koki tilanteessa avuttomuutta ja kuoleman pelkoa. Hän yritti saada sotilaita avuksi rähinöitsijöiden taltuttamiseksi. Moskavasta ei tullut lupaa ampua eikä sotilaita hätiin. Aikansa residenssi poltti asiapapereitaan ja pakkasi sitten matkalaukkunsa väkijoukon hajaannuttua. Länsi-Saksan ja Harppi-Saksan yhdistyminen pirstaloi hänen maailmakuvansa. Hän on todennut myöhemmin, että Neuvostoliiton hajoaminen oli suuri maailmanhistoriallinen onnettomuus, pikemminkin katastrofi.

Neuvostoliiton rauniolla alettiin rakentaa Venäjän ympärille uutta poliittista demagogiaa. Neuvostoperintöä alettiin muokata uuteen kuosiin, sovellettavaksi siihen hetkeen ja Venäjän tarpeisiin. Vaikka Neuvostoliitto kuoli, suurvenäläinen ajattelu ei hävinnyt mihinkään. Neuvostososialismin sijaan Venäjälle alettiin sepittää sen suurta menneisyyttä natsien voittajana ja se on maailmassa luontainen johtava kansa. Tämän filosofian tunnetuimpia edustajia oli tuolloin, äskettäin kuollut poliitikko, Vladimir Zhirinovski, joka uhkaili mm. Suomea. Toinen merkittävä vaikuttaja oli Moskovan yliopiston professori Aleksandr Dugin. Hän jalosti Neuvostoliiton imperialistisia arvoja ja käsityksiä nykyaikaan. Hän oli vihainen isänmaansa alennustilasta ja hajaannuksesta. Hän halusi Venäjän imperiumin, joka ulottuisi Keski-Aasiaan ja Kaukasiaan asti mukaan lukien Afganistanin, Mongolian ja osia Kiinasta.                           

Duginin filosofiaan kuului myös ajatus, että Venäjän on holhottava vaikutuspiirissään olevia kansoja. Tässä suhteessa Ukrainan sota voidaan nähdä tämän ideologian ilmentymänä. Putinin puhe, jossa hän historiallisesti kyseenalaisti Ukrainan olemassaolon itsenäisenä valtiona noudattaa tätä kaavaa. Putinin logiikka noudattaa sellaista ajatuksenjuoksua, että koska Ukrainan holhottavan kansan mielipide poikkeaa Venäjän käsityksestä, täytyy se olla ulkomaisten voimien vaikutuspiirissä.

Dugin halusi vapauttaa yhdistyneen Saksan Yhdysvaltain ja Naton ikeen alta. Siksi Venäjän tulee tukea yhteistyösuhdetta Saksaan. Dugin jakoi maailman etupiireihin. Suomi ja siihen liitetty Karjala kuuluivat Venäjälle. Jeltsin ja Putin ovat politiikassaan noudattaneet Duginin linjauksia. Jos Putin noudattaisi pilkulleen Duginin ajattelua, Baltian maat voisivat olla turvassa, koska filosofi laski niiden kuuluvan Saksalle.

Vladimir Putin haluaa siis oikaista historialliset vääryydet. Venäjän kehitys tullee menemään yhä enemmän yksilökeskeisempään suuntaan. Putin ei voi löysätä ohjaksia lainkaan, muuten hän riskeeraa kaiken vallan menettämisen. Suomen on syytä olla hyvin varpaillaan. Siihen on olemassa historialliset syyt. Venäjän ulkopolitiikan johto puhui jo 2000-luvulla, että sillä on laillisia oikeuksia ja intressejä ulkomailla. Suomi sai itsenäisyytensä Leninin bolsevikeilta heidän hävittyään sodan Saksalle. Putin on jo arvostellut Ukrainan tilanteessa Leninin päätöksiä ja todennut Ukrainan itsenäisyyden olleen Leninin virheratkaisu. Onko Suomen kohdalla tapahtunut samanlainen erehdys, joka vaatii oikaisua?

Meidän on paljosta kiittäminen presidentti Koiviston oivallusta ja oikeaa ajoitusta 1990 Suomen yksipuolisesta irtisanoutumisesta yya-sopimuksesta. Koska Saksa yhdistyi, sen viittaukset Saksaan ja sieltä tulevaan hyökkäysuhkaan, olivat vanhentuneet. Neuvostoliitto halusi Pariisin rauhansopimukseen v. -47 Suomen kanssa kirjaukset Saksasta hyökkääjänä, jota vastaan suomalaisten olisi taisteltava suojatakseen Neuvostoliittoa, tarvittaessa sen tuella. Myöhempinä vuosina oli ongelmana se, että paitsi Saksan hyökkäysuhasta Suomen olisi neuvoteltava Neuvostoliiton kanssa, niin Saksan kysymyksen asiasisältö laajeni moneen muuhun asiaan. Idässä tulkittiin myös Suomen sisäpolitiikan kuuluvan neuvostokonsultaatioiden piiriin. Koiviston johdolla irtisanottiin yya-sopimus Venäjän protesteista huolimatta. Suomi piti päänsä.

Mikähän Suomen tilanne olisi nyt, jos yya-sopimusta ei olisi oivallettu irtautua juuri sopivalla hetkellä. Sopimuksen puolustusvoimia koskevat rajoitukset purkautuivat näet samalla kertaa. Suomi voisi jatkossa rakentaa omaa puolustustaan omilla ratkaisuillaan eikä sillä ollut velvollisuutta Neuvostoliiton puolustukseen. Suomi on pystynyt hankkimaan -90-luvulla mm. Hornetit Yhdysvalloista ja muokkaamaan puolustusvoimansa kaluston ja järjestelmät Nato-yhteensopiviksi. Myös yhteistyö Naton kanssa on ollut tiivistä.

Historiallisten syiden vuoksi Suomen tulee hakea turvaa ja liittoutumista. Venäjän aikeista ei kenelläkään ole käsitystä eikä niitä voi rationaalisesti ennustaa. Suuren riskin joutumisesta sotilaallisen hyökkäyksen kohteeksi voi tunnistaa historiallisia taustoja vasten. Tällä hetkellä me olemme jo Nato-riippuvaisia. Kriisitilanteissa me tarvitsemme välttämättä uusien asejärjestelmien täydennystä huolto, -varaosa ja materiaalitäydennystä Nato-maista. Kriiseissä Nato huolehtii ensiksi jäsentensä materiaali- ja ammustäydennykset, sitten vasta Suomen tilauksen. Siis edellyttäen, että tuotteita on tuotantolinjalla tai varastossa.

Esa Kanerva

 

 

Päättäjät opintomatkalle

 

                                                                                                      5.4.2022

Olen kirjoitellut viimeisimmät juttuni maailmatilanteesta. Ei näytä Ukrainan tilanne ja Putinin sotatoimet mihinkään laantuneet, päinvastoin. Ajattelin hieman keventää aihepiiriä ja palata kotimaahan. Aiheeni on tänään, toteutuuko kansalaisten perusoikeus liikkumiseen, eritoten kotikaupungissani Tampereella?

Olen ollut kuukauden päivät vaimoni kotiseudulla Pohjois-Kainuussa Suomussalmella. Meillä on täällä vaatimaton tukikohta ja asunto, jossa viettää eläkeläisen ”lomaa”. Suomussalmi on 7500 asukkaan muuttotappiokunta, jonka suurina huolina on nuorten muuttaminen etelään, suuri työttömyys ja elinkeinorakenne. Kunta on siis nykyisen väestöllisen rakennemuutoksen uhri. Toisaalta kaikki tarpeelliset palvelut ovat saatavilla kaupoista kulttuuriin.

Mutta nyt sitten itse asiaan. Tänä talvena olen seurannut Tampereen ja Suomussalmen katuverkoston hoitoa ja kuntoa. Ensiksi tarkastelen Tampereen tilannetta. Koko alkuvuosi on ollut lumisateinen ja sää on ollut vaihtelevaa. Lämpötila on vaihdellut plussasta pakkaseen. Kulkuväylien surkea kunto on sulkenut varsinkin iäkkäät ihmiset koteihinsa. Sekä autoilijoiden että kävelijöiden näkökulmasta liikkuminen on ollut vaarallista auraamattomilla ja puutteellisella hoidolla olevilla kulkuväylillä. Vanhukset joutuivat eristäytymään koteihinsa koronan vuoksi edelliset pari vuotta, nyt sitä aiheuttaa tiestön kelvoton hoito.

En ymmärrä tätä ollenkaan. Selitykseksi ei kelpaa poikkeuksellinen talvi. Talvia tulee ja menee. Toistaiseksi Suomessa sataa lunta, ei se ole ihmeellistä. Se, että joka talvi määrärahat eivät riitä katujen ja jalkakäytävien kunnolliseen hoitoon on ihmeellistä! En usko myöskään selitykseen, ettei aurauskalusto ole saatavilla laajan katuverkon tarpeisiin. Kyllä auraajia Suomessa riittää, jos on tahtoa tehdä etukäteen sopimuksia. Totta kai tällainen varautuminen maksaa, menee rahaa turhempaankin.

Omasta kokemusta tiedän ahkerana kävelijänä, että jalkakäytävät ovat olleet tämän vuoden kokemuksen perusteella putsaamatta seuraavaan päivään. Kun uusi lumi sataa jään päälle, ansa on valmis jalankulkijalle nastakengistä huolimatta. Sen parempaa ei voi sanoa kaupungin keskustan katujen kunnosta. Niiden pitäisi kaupungilta kerrotun mukaan olla ykkössijalla kunnossapidossa. Muutamana päivänä kävin autolla Keskustorin läheisyydessä hallissa puolen päivän jälkeen. Katuihin oli saatu aikaan pieni ura, jalankulkutiet olivat täysin ummessa.

Viime vuoden taloudellinen tulos oli erinomainen, muistaakseni 70 miljoonan luokkaa. Olisiko siitä liiennyt muutama satatuhatta teiden kunnossapitoon? Valtuutetut, olkaa hereillä seuraavassa talousarviokokouksessa! Pitäkää kuntalaisten puolia ja riittävästi rahaa väylien kunnossa pitoon. Se on kuntalaisten näkökulmasta ihan perustarve. Iäkkäänäkin pitää päästä liikkumaan vaarantamatta terveyttään tai henkeään.

Sitten vertailua. Suomussalmen kunnan väylien hoito on Tampereen vastakohta. Joka kolkka on nuohottu jo kuuteen mennessä aamulla. Ulkoilureitit ovat rankankin pyryn jälkeen auki ja hiekoitettu. On ilo liikkua turvallisesti. Erityisen vastuullisia ovat myös yksityiset huoltoyhtiöt. Tampereella jäin muutaman kerran omassa pihassani autolla jumiin. Lumityöt tehtiin joskus seuraavana päivänä. Piha-alueet saattoivat olla peilikirkkaan jään peitossa ilman sepelin murustakaan. Huoltoyhtiöön soittamalla sai ylimielisiä vastauksia ja vasta isännöitsijää painostamalla hän sai huoltomiehet liikkeelle. Toista on täällä. Pihaa aletaan kuuraamaan lumesta jo neljän jälkeen ja piha on kunnossa töihin lähtijöille heti varhaisesta aamusta alkaen. Taitaa olla etelän miehillä ja päättäjillä olla pikkuisen asenteesta kiinni, miten talvikatujen hoidon laatuun suhtaudutaan.

Turvallinen liikkuminen on kansalaisen perusoikeus!

Esa Kanerva

Mars Natoon!

                                                                                                                                                28.3.2022

Elämässäni on ollut synkkiä päiviä. Jos pitää valita joku synkimmistä, se oli tämän vuoden helmikuun 24. päivä. Vaimoni oli herännyt minua aikaisemmin, kuullut uutisia ja kertoi korvaani, että Venäjä on hyökännyt Ukrainaan. Se oli murskaava uutinen, koko maailmankuvani romahti. Olin utopistina kuvitellut säilyväni sukupolvena ilman sotaa. Minun lapsenlapseni, kaikki Kertut, Lotat ja Pepit olivat nyt sodan uhan alla. Uskomatonta! Miten rakennan turvallisen ja optimistisen maailmani uudestaan? Tienhaaralaisen Karjalan evakon lapsena ja sodan raunioittaman isäni mielen tuntien koen tietäväni ukrainalaisten sodan uhrien tilanteen jollakin tavalla. Sota ei tuhoa ainoastaan materiaa, se hävittää monta sukupolvea eteenpäin ihmisten mielenterveyttä. Tilanteesta seuraa looginen päättely, minkä Putin tekee naapurivaltiolle, sen se voi tehdä myös Suomelle. Agentti everstiluutnantille jäi paljon hampaan koloon Neuvostoliiton hajotessa ja Suomen käyttäytymisestä 90-luvulla. Kirjoitan tässä muutamia näkökulmia.

Harva huomasi 90- luvun hässäkässä sellaista merkittävää asiaa kuin YYA-sopimuksen irtisanomista. Presidentti Mauno Koivisto tulkitsi Pariisin rauhansopimusta ennen kuulumattomalla tavalla. Hän totesi, ettei Suomen puolustusvoimain rakennetta ja aseistusta säätelevät artiklat eivät ole enää voimassa Saksan yhdistyttyä. Tällöin ei myöskään konsultaatiot ja Neuvostoliiton avunannosta olleet voimassa. Koiviston rohkea veto oikea-aikaisesti ja diplomaattisesti oli erinomainen, joskin kansainvälistä oikeutta tiukasti tulkiten se saattaisi olla kestämätön. Neuvostoliittohan halusi pitää Suomen sotilaallisesti heikkona ja poliittisesti nöyränä. Tämä tapahtumaketju oli mahdollista ainoastaan Neuvostoliiton omista sisäisistä ongelmista johtuen.

Toinen irti repäisy Venäjän kahleista oli hävittäjähankinnat. Aluksi oli tarkoitus hankkia Neuvostoliitosta 20 MiG-29-hävittäjää korvaamaan vanhentuneet MiG-21bis-hävittäjät ja lännestä 40 konetta korvaamaan Saab 35 Drakenit. Toisen laatuiseen ratkaisuun kuitenkin päädyttiin. Ensimmäiset Hornetit saatiin vuonna -95 Yhdysvalloista ja niitä hankittiin 64 kappaletta. Kauppa oli Venäjälle suuri pettymys, se kuitenkin repi Suomen irti turvallisuuspoliittisesti toisen maailmansodan jätöksistä. Kylmä sota loppui lopullisesti Suomen osalta.

Kolmas on Suomen suuntautuminen vahvasti länteen. Euroopan Unionin jäsenyys vuoden -95 alusta oli vahva signaali Venäjälle, kenen joukoissa seisomme. Uskottavaa puolustuspoliittista armeijaa ei ole EU kyennyt luomaan. Suomella on nyt lyhyt aikaikkuna tehdä valintansa Naton kanssa. Venäjä on nyt kiinni Ukrainan suossa eikä todennäköisesti kykene meitä liiammilta häiritsemään.

En ole koskaan ollut Nato-intoilija, pikemminkin päinvastoin. En ole tykännyt purkkaa jauhavista jenkeistä sotilaskavereina. Realiteetit on hyväksyttävä, nyt on vaan pakko tehdä ratkaisu liittoutumisen puolesta. Samalla tavalla kuin Koivisto repi maamme irti YYA-kurjuudesta!

Esa Kanerva

Juttu toveri Putinista

                                                                                                                                            23.3.2022

Yleisön pyynnöstä uudelleen, edelleen ajankohtainen juttuni toveri Putinista, viime vuoden huhtikuulta.

Olen monen monta kertaa haukkunut entisen presidentin Donald Trumpin ja siinä sivussa tölväissyt jenkkiläistä meininkiä. Olisikohan aika tarkastella lähemmin toveri Putinia ja venäläistä yhteiskuntaa. Aluksi kertausta. Neuvostoliitto kaatui -90-luvun alussa ja valtaan nousi Boris Jeltsin. Hän oli koko kautensa vuodesta 2001 vuoteen 1999 sairas ja heikko johtaja. Hän aloitti lukuisia uudistuksia ja demokratisointia Venäjällä huonoin tuloksin. Uudistukset jäivät kesken ja silloisessa yhteiskunnassa vallitsi lähinnä anarkia, venäläisten kansallisomaisuuden ryöstö ja mafian valta. Jeltsin aloitti kaudellaan vielä onnettoman Tsetsenian sodan. Kansa janosi turvallisuutta ja kaihosi menneitä aikoja. Näyttämölle astui kansalle tuntematon entinen turvallisuuspalvelun everstiluutnantti ja Pietarin entinen apulaispormestari Vladimir Putin. Jeltsin kutsui hänet aluksi pääministeriksi ja kansa valitsi hänet presidentiksi vuonna 2000. Hän on siitä asti ollut Venäjän todellinen johtaja ja näillä näkymin vuoteen 2036 asti hänen ajamansa perustuslakimuutoksen hyväksynnällä.

Kansa on tukenut presidenttiään kaikissa vaaleissa. Vaalit tosin eivät ole olleet rehellisiä. Leninin totesi, että ei ole tärkeää, kuka äänestää ja kuinka moni, vaan se, kuka äänet laskee. Putin on noudattanut neuvoa. Toisaalta venäläiset äänestävät laiskasti ja varsinkin maaseudulla antavat tukensa hänelle siksi, että venäläisen kokemuksen mukaan vallan vaihtuminen on aina tuonut huonomman hallinnon. Putin alkoi valtansa alkumetreiltä alkaen ajaa alas demokratiaa. Jo toisella kaudellaan asia tuli läntisille optimisteillekin selväksi. Kansa oli jotenkuten tyytyväistä, koska talous öljymiljardien johdosta kasvoi tasaisesti.

Venäjä on arvaamaton valtio. Putin hyökkäsi 2008 Georgiaan ja valloitti sen alueita. Samana vuonna yllätti finanssikriisi. Venäläinen kulutusjuhla loppui kuin seinään. Kansalle se ei ollut uutta. Se oli nähnyt monenmoista, kuten 90-luvun alkuvuodet ja ruokapulan. Talouskriisistä selvittiin, mutta sitten 2014 Putin valloitti Krimin ja miehitti Itä-Ukrainan. Maa joutui talouspakotteiden kohteeksi. Vuonna 2021 maan talous on edelleen syöksykierteessä. Koronakriisi romahdutti öljyn hinnan ja Venäjä elää energiasta. Minkäänlaisia talouden rakenteellisia uudistuksia ei ole saatu aikaan. Sen sijaan Putin kaventanut sananvapautta, vainonnut vastustajiaan ja heittänyt vankilaan. Mistään rehellisestä oikeusjärjestelmästä ei voi puhuakaan. Tuomarit tekevät niin kuin hallinto sanoo ja sillä siisti. Aina löytyy syyllinen. Kun juna suistuu raiteiltaan ja kymmeniä ihmisiä kuolee, vangitaan veturin kuljettajia. Asia on ratkaistu eikä mietitä sitä, miten voitaisiin vastaavat onnettomuudet estää tulevaisuudessa. Tai miliisi kätkee huumepussin pidätetyn vaatteisiin, syyllinen oli löytynyt.

Sitten muutama sana korruptiosta. Olen turistina nähnyt voitelun mahdin. Melkein kaikki portit aukeavat ruplilla. Kävin Moskovassa 80-luvulla käsittääkseni turisteilta silloin kielletyssä televisiotornissa katselemassa maisemia. Maksoihan se tietysti jokusen ruplan. Koko venäläinen yhteiskunta rakentuu korruptiolle. Kaikki virkamiehet sidotaan nippuun alemmasta ylempään samaan sotkuun. Ketään ei voi käräyttää joutumatta itse syytettyjen penkille. Veikkaan kaikista korruptuneisimmaksi henkilöksi itse presidenttiä. Hän valehtelee tuloikseen vuositasolla runsaat satatuhatta euroa ja muuta vähäpätöistä omaisuutta. Todellisuudessa hänellä on tallessa eri tahojen mukaan valtava miljardiomaisuus kätköissä monimutkaisten omistusjärjestelyjen kautta eri länsimaiden pankeissa ja sijoituksissa. Jos Putin kaatuu, kaatuu eliittikin. Sen tietää jokainen hallintoalamainen. Valehtelu tai vaihtoehtoiset totuudet kuuluvat venäläiseen kulttuuriin. Venäläiset ovat sitä mieltä, että kaikki poliitikot valehtelevat, ei siinä ole mitään ihmeellistä. Viimeisin Putinin vale on, että Navalnyi myrkytti itse itsensä. Lännelle selitetään, ettei Venäjällä ole mitään tekemistä Ukrainan pienien vihreitten miesten kanssa. Goebbels sanoi, mitä suurempi vale, sen parempi.

Kieltäminen ja salaaminen kuuluvat venäläiseen yhteiskuntaan. Muistan hyvin huhtikuun vuonna 1986. Oli kaunis lämmin säätila. Televisiosta kerrottiin säteilyarvojen kohonneen Suomessa. Vasta päivien kuluttua, Gorbatšov ilmestyi kuvaruutuun tiedottamaan onnettomuudesta. Tilanne oli yritetty salata viimeiseen asti. Vasta kun oli pakko todisteiden edessä lausua jotakin, kerrottiin. Hän aloitti sanomansa jotenkin siihen tyyliin, että niin kuin kaikki tietävät, Ukrainassa on tapahtunut ydinonnettomuus. Miten niin kaikki tietävät! Räjähdyshän oli yritetty pimittää kaikin voimin muulta maailmalta sensuurilla. Toinen esimerkki, ydinsukellusvene Kurskin uppoaminen Barentsin merellä lähellä Kuolaa. Tapaus salattiin aluksi ja Putin jatkoi lomailuaan kuin mitään ei olisi tapahtunut. Miehistö olisi saatettu voida pelastaa, jos olisi tohdittu asiasta kertoa ja pyytää maailmalta apua. Mitään ei tehty ja kaikki 118 merimiestä kuoli ruostuneen torpedon räjähdettyä. Venäläisurheilijoiden doping-käry Sotsin olympialaisten jälkeen oli skandaali. Doping oli ollut systemaattista. Tunnustettu ei ole vieläkään. Koko juttu on Putinin mielestä länsimaitten ajojahtia. No, venäläiset on suljettu olympialaisten ulkopuolelle tästä edes, kunnas toisin päätetään.

Politiikassaan Putin on tarvittaessa nopealiikkeinen. Pääministereitä tulee ja menee. Paitsi puudeli Medvedev, joka olla kököttää kulisseissa alati palvelualttiina pääministerikandidaattina. Olen ihmetellyt, että kautensa alkuaikoina Putin turvautui fiksuihin ja koulutettuihin hallintoihmisiin. Nyttemmin hän on alkanut vierastaa kelpo diktaattorin tavoin itseään kenties kyvykkäämpien ihmisten nostamista esille. Nyt hän kaivoi tuiki tuntemattoman verovirkailijan Mihail Misustinin pääministeriksi. Ehkä Misustinista ei ole uhkaa eikä seuraajaehdokasta Putinille. Kotimaan asevoimien päälliköksi hän nimitti kaikkien yllätykseksi entisen henkivartijansa. Ei sentään ole ammuttanut kenraaleitaan niin kuin Stalin. Mutta sivistyneemmin heidät on raivattu pois tieltä nimityspolitiikalla.

Suomalaisille on merkitystä Putinin halu sekoittaa pakkaa maailman politiikassa. Hän haluaa saada aikaan levottomuutta ja hämmennystä. Putin tukee Lännen oikeistopopulisteja ja antaa selvää rahallista apua. Presidentti ja venäläiset suhtautuvat yleensä myönteisesti entiseen presidentti Donald Trumpiin. Trump valehtelee, mutta niinhän tekevät kaikki poliitikot. Kremlin isäntä nauttii populistien menestyksestä Euroopassa. Populistit heikentävät Eurooppaa ja sillä tavalla hyödyntävät Venäjää. Länsimainen populismi on ihan kotikutoista eikä se ole Putinin ansiota. Mutta Putin voi asiasta rehennellä ja paisutella. Miksi venäläiset eivät halua matkustaa Orbanin Unkariin tai Puolaan, vaikka maiden johtajat omaavat samanlaista ideologiaa kuin Putin? Ei, venäläiset haluavat vanhaan Eurooppaan, Saksaan, Ranskaan ja Lontooseen.

Itänaapurin palvelukultturi on mielenkiintoinen. Tai pikemminkin sen puute. Olen turistina yrittänyt joskus tiedustella virkailijalta jotakin asiaa. Hän on katsonut minua ilmeellä, joka kertoo kaiken. Oletpa sinä tyhmä, kun et tuota tiedä. Pahimmillaan hän vastaa ei kuuntelematta kysymystä. Ravintoloissa ruokaa tarjoillaan sisääntulo järjestyksestä piittaamatta. Naiset ja turistit jäävät viimeisiksi. Venäläiset sukupuoliroolit ovat mielenkiintoisia. Perinteisesti mies elättää ja nainen on kodin kukkanen. Siksi venäläiset naiset vastustavat tasa-arvoa. He kuvittelevat menettävänsä etuoikeutensa miesten ns. elatusvelvollisuuteen.

Trumpin Jenkkilää ja Putinin Neukkulaa ei voitane asettaa rinnakkain. Yhdysvalloissa toki uhattiin demokratiaa. Siellä se kesti ja maassa pidetään reilut vaalit. Venäjällä ei. Vaalit ovat nykyään näytelmä, jonka lopputulos on selvillä ennen vaaleja. Amerikassa jokainen on oman onnensa seppä. Venäjälläkin kukin selviytyy itse verkostojensa, perheensä ja ystäviensä avulla. Kukaan välitä yhteisestä hyvästä niin kuin Amerikassakin verot ovat kirous. Samanlaisuutta löytyy siis näitten yhteiskuntien perustuksista. Kumpikin maa on imperialistinen. Siinä mielessä on yhtäläisyyksiä. Suomalaisten on syytä olla varuillaan. Äärioikeisto ja populistit hyväksyvät venäläisten tavat. Asioista voi valehdella (ilmastonmuutosta ei ole), syylliset löytyvät aina (maahanmuuttajat), vääristely ja yksinkertaistaminen (alennetaan vain hintoja, ratkaisu on siinä), kielletään faktat (maskipakon vastustaminen), vedotaan tunteisiin (kannetaan syvää näennäistä huolta köyhistä ja sorretuista) jne. Pidetään äänestämällä huoli näitten veijareitten valtaanpääsyn estämisestä!

Esa Kanerva

Demariyhdistyksen mielipide Ukrainan sotaan

16.3.2022

Tampereen Sosialidemokraattisen Toveriseura mielipide Ukrainan sotaan 10.3.2022

Suomi tuomitsi torstaina 24. helmikuuta jyrkästi Venäjän Ukrainassa aloittamat sotilaalliset toimet. Venäjän toimet kohdistuvat Ukrainaan, mutta ovat hyökkäys myös koko Euroopan turvallisuusjärjestystä vastaan. Venäjän hyökkäys on räikeä kansainvälisen oikeuden loukkaus. Venäjän tulee välittömästi pysäyttää sotatoimet ja palata neuvottelupöytään.

Suomi tukee vankasti Ukrainan itsenäisyyttä, suvereniteettia, itsemääräämisoikeutta ja alueellista koskemattomuutta. Suomi selvittää tapoja, joilla vahvistetaan Suomen tukea Ukrainalle.

Suomi vastaa Venäjän toimiin osana Euroopan unionia.

Tasavallan presidentti totesi torstaina 3. maaliskuuta käynnissä olevan sodan vaikutuksista Suomen turvallisuuteen ja Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikkaan, että turvallisuusympäristömme on nyt nopeassa ja rajussa muutoksessa. Tässä tilanteessa on kuitenkin erityisen tärkeää pitää pää kylmänä ja arvioida jo tapahtuneiden ja mahdollisesti tulevien muutosten vaikutusta turvallisuuteemme huolella – ei viivytellen, mutta huolellisesti.

Toveriseuran on helppoa ja luonnollista yhtyä yllä oleviin virallisiin lausumiin. Harkittaessa perusteellisesti muuttuneen turvallisuusympäristömme vaikutuksia ulko- ja turvallisuuspoliittisiin ratkaisuihimme ei kuitenkaan mitään vaihtoehtoa tule sulkea lähtökohtaisesti pois.

Toveriseura pitää tulevien turvallisuusratkaisujemme vähimmäistasona Yhdysvaltain kanssa solmittavaa sopimusta, jolla Suomesta tulee Yhdysvaltain ”merkittävä Natoon kuulumaton liittolainen” (major non-Nato ally, MNNA-status). Kyseessä ei ole siis Naton jäsenyys, vaan Yhdysvaltain kongressin yhdessä Yhdysvaltain presidentin kanssa hyväksymä liittolaissuhde. MNNA-status takaa sellaisia etuja yhteistyössä Yhdysvaltain asevoimien kanssa, joita ei ole Natoon kuulumattomilla valtioilla. Näitä ovat muun muassa etusija kaikkien puolustustarvikkeiden saamisessa, yhteistyö Yhdysvaltain puolustusministeriön kanssa puolustushankkeiden tutkimus- ja kehitystyössä sekä mahdollisuus käyttää Yhdysvaltain rahoitusta aseiden ja muiden puolustusvarusteiden hankinnassa tai lainaamisessa.

Suomen on helppoa ja joustavaa kehittää MNNA-statusta eteenpäin sillä tavoin, kun Euroopan tuleva turvallisuusjärjestys edellyttää. Suomen turvallisuus arvioinnissa kaiken keskiössä.

Toveriseuran johtokunta, puheenjohtaja Esa Kanerva

Hyvää naistenpäivää!

                                                                                                                                              8.3.2022

Hyvää naisten ja tasa-arvon juhlapäivää, olette naiset, juhlapäivänne ansainneet!

Esa Kanerva

"Oi, herää Suomi!"

                                                                                                                                                                                                                                                                                                          7.3.2022

Lueskelin kansanedustajien menneinä vuosina kirjoittamia blogeja ja puheenvuoroja. Hain aiheita, jotka käsittelivät vuoden 2014 jälkeistä aikaa ja koskivat Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa sekä puolustuspolitiikkaa. Hämmästelin ja poimin sieltä ”parhaita” paloja kommentoitavaksi.

Alkuun suora lainaus vasemmistoliiton kansanedustajan Annika Lapintien blogista vuonna 2014 Krimin niemimaan valtauksen jälkeen. ”Haglund ja muut hallituksen Nato-haukat tarvitsisivat nyt jäitä hattuun. Minkä viestin hallitus haluaa toiminnallaan maailmalle lähettää? Ajankohdalla on väliä, ja nyt ajankohta on väärä. Ukrainan ja Venäjän herkän tilanteen vuoksi nyt tarvittaisiin Suomeltakin nimenomaan sovittelevia tekoja, ei tällaista Nato-panikointia.” Tämä on yksi esimerkki lukuisten muitten kannanottojen joukosta silloisten päättäjiemme ”pihalla olosta” ja taidoista tulkita ympärillä oleva todellisuus. Eikä kansanedustajalle riitä ympärillä olevan sen hetkisen tilanteen analysointi, vaan pitäisi nähdä myös jonkin verran eteenpäin. Kukaan ei ole ennustaja. Riskianalyyseja voi kuitenkin tehdä ja niiden perusteella arvioida tulevaa. Analyysin perusteella valitaan sitten vähiten huono tai paras toimintatapamalli, jonka voi tuoda mukaan keskusteluun.

Sitten Annika Lapintie herätteli meitä nykyaikaan vuonna 2013 blogissaan, suora lainaus: ”Asevelvollisuuden remontti toisi suuria säästöjä Suo­mes­sa, ase­vel­vol­li­suut­ta ja so­dan mör­köä pi­tää hen­gis­sä tal­vi­so­dan trau­ma. Yli 70 vuot­ta myö­hem­min uh­ra­taan val­ta­vas­ti re­surs­se­ja yhä epä­to­den­nä­köi­sem­män suur­so­dan tor­jun­taan. Unoh­de­taan, et­tä tal­vi­so­ta oli osa maail­man­pa­loa, jo­ka syt­tyi vuo­sien vi­han ­liet­son­nan, vas­tak­kain­aset­te­lun ja ase­va­rus­te­lun jäl­keen. De­mo­kra­tia oli pu­ris­tuk­sis­sa, ja suu­rin osa Eu­roop­paa eli dik­ta­tuu­reis­sa. Oli­si­ko jo ai­ka he­rä­tä ny­kyai­kaan?” Onko arvoisalla kansanedustajalla ollut jokin onnellisuusharha sen hetken ja tulevaisuuden Euroopasta vai ideologinen pakko puhua tai kirjoittaa, koska on poliitikko. Ei pahemmin analyysi olisi voinut mennä pieleen! Onneksi meillä on nyt asevelvollisuus, vahvasti varustettu armeija ja luja maanpuolustustahto. Voidaan tietysti sanoa tämän blogin esiin nostamista jälkiviisaudeksi. Olkoon sitten jälkiviisautta, onneksi Lapintien neuvoja ei kuunneltu.

Jatketaan myös Vasemmistoliiton kansanedustaja Jyrki Yrttiahon viisauksilla. Hän laukoi blogissaan ”Puolustusvoimien kokonaisuudistuksen peruslinja on jo nähtävissä, ja se kytkeytyy elimellisesti tähän Nato-prosessiin. Materiaalihankinnoissa ei säästetä silloin, kun on kyse Natoyhteensopivien kärkien muodostamisesta ilma-, meri- ja maavoimiin.” (blogi: Hallitus ei ole haudannut NATO-haaveita, 6/2011). Pitää kysyä, minkälaiset mahdollisuudet meillä olisi nyt puolustautua, ellei Nato-yhteistyötä olisi harjoitettu niinkin pitkään? Vuonna 2014 Yrttiaho väitti Eduskunnassa, että Krimin valtaus oli Ukrainan syy. Yrttiahon mukaan kolme radikaalia oikeistopuoluetta olivat lähteneet väkivallan tielle ja olivat siten syypäitä eskaloitumiseen (Eduskunnan täysistunto 23/2014, 32). Olisi mukava kysyä tänä päivänä häneltä, onko Venäjän suorittamat Ukrainan pommitukset edelleen oikeistolaisten ukrainalaisten syy?

Oli myös toisenlaisia analyysejä. Kansanedustaja Erkki Tuomioja totesi Eduskunnassa syyskuussa vuonna 2014, että Venäjä oli aggressiivinen ja sota Ukrainassa näytti jatkuvan kaikista rauhanponnisteluista huolimatta. Suomessa oli kasvanut huoli Suomen ulkoisesta turvallisuudesta eikä Tuomioja nähnyt enää edellisten vuosien tapaan toiveikkuutta eurooppalaisesta, pysyvästä rauhasta. Voimapolitiikka oli palannut takaisin kansainvälisen politiikan välineistöön. Ehkä hänellä oli ulkoministerinä tarkempi tilannekuva kuin vasemmistoliiton edellä mainituilla edustajilla. Voiko sen tarkempaa tulevaisuuden visiota olla vuonna 2014 kuin hänellä oli. Pysyvää rauhaa ei ollut näköpiirissä eikä ole.

Sibeliuksen Finlandiassa lauletaan” Oi herää Suomi!” Toivottavasti jokainen suomalainen puolue ja kansanedustaja ovat liittyneet ”heränneisiin”. Tuntuuhan se kamalta, kun unelma ikuisesta rauhasta ja kansojen ystävyydestä pannaan tykillä pirstaleiksi. Joku asiantuntija sanoi kysyttäessä, miksei Nato mene väliin Ukrainassa? Emme halua ydinsotaa ja 3. maailmansotaa, maailma on vaan nyt niin raadollinen, että Ukrainan on pärjättävä yksin.

Esa Kanerva

Dosentti Timosen aluevaaliarvio

 

                                                                                                    2.2.2022

Valtio-opin dosentti Pertti Timonen piti alustuksen ja arvioinnin aluevaaleista Tampereen Sosialidemokraattisen Toveriseuran helmikuun kuukausikokouksessa. Vaalithan pidettiin ensimmäistä kertaa koskaan tammikuussa. Referoin vapaamuotoisesti hänen esitystään.

Timonen kertoi alkuun, ettei ollut ollenkaan innostunut koko vaaleista. Hänen mielestään valtio ja vahva kunta olisivat riittäneet palveluiden järjestämiseen. Puolueitten vaalitaistelu oli suoraan sanoen tympeää. Kaikki puhuivat lähipalveluista, mutta eivät sanoneet mitään konkretiaa. Todennäköisesti joudutaan tekemään priorisointia. Koko hallinto on tynkähallinto ilman verotusoikeutta.

Olisiko kansanedustajia pitänyt valita aluevaltuustoon? Hänellä oli selkeä mielipide, yksi henkilö, yksi paikka. Pirkanmaalla oli suhteellisen suoraselkäistä toimintaa, vain muutama osallistui vaaleihin.

Kysymys aluehallinnossa on vallanjaosta. Mikä on tämän uuden hallinnontason hyväksyttävyys. Äänestysprosentti oli vain 47,5. Presidentinvaaleissa se on ollut 70% ja yli.

Äänestysprosentin nostamiseksi on jatkossa kaikkien kolmen vaalin oltava yhdellä kertaa. Ns. äänestyspakkoa ja nettiäänestystä on syytä harkita. Hän totesi, ettei nyky-yhteiskunnassa pehmeät konstit auta. ”20 prosenttia kansalaisista ei välitä yhteiskunnasta. Puoluesihteerit istuivat 2 vuotta miettimässä vaaliuudistusta saamatta mitään aikaiseksi.

Vihreät ja perussuomalaiset eivät menestyneet. Ympäristökysymykset ja bensan hinta eivät vaaleissa kiinnostaneet äänestäjiä. Demarit saivat kannattajansa liikkeelle, samoin Kokoomus, Kepu jotenkuten.

Äänestysprosentilla on merkitystä. Kauniaisissa oli äänestysprosentti 65,4 ja vastaavasti Vantaalla 38,0. Eri kaupunginosissa on äänestyskäyttäytyminen erilaista. Sillä on merkitystä puolueiden kannatukselle. Hervannan äänestysprosentti oli 31 ja Keskustan kaupunginosan 62. Naiset ovat miehiä ahkerampia äänestäjiä, yli 5 % paremmin.

Kiitos Pertille vaaliyhteenvedosta!

Terveisin Esa Kanerva

 

Ei jätetä lapsia yksin!

                                                                                                                                   20.2.2022

Presidentti Niinistö vertasi Euroopan nykytilannetta Suomen talvisotaa edeltäneeseen aikaan. Tuolloin silloinen Neuvostoliitto painosti ja uhkaili Suomea. Lisäksi se vaati maa-alueita ja tukikohtia maastamme. Eurooppa ja Ukraina ovat nyt vastaavan kaltaisten vaatimusten kohteena. Kirjoitan tässä hyvin tärkeästä ja syvästi vaikuttavasta asiasta. Nimittäin lasten ottamisesta huomioon sodan vaaran ollessa käsin kosketeltavissa uutisissa ja keskustelunaiheena. Nuoret tarvitsevat turvaa ja vastauksia kysymyksiinsä.

Muistan kuusikymmentäluvulta kaksi kriisiä ahdistavina kokemuksina ja muistoina. Ensimmäinen oli noottikriisi vuonna 1961. Neuvostoliitto koki sodan uhkaa silloinkin ja vaati Suomen kanssa pidettäviä neuvotteluja yhteisestä puolustuksesta uhkaajaa, Saksaa vastaan. Aamulehti kirjoitti paksuin mustin kirjaimin noottikriisistä etusivullaan lokakuun lopulla. Istuin kansakoulun ekaluokkalaisena pulpetissani iäkkään naisopettajamme istahtaessa kateederin taakse ja purskahtaessa itkuun. Itkun seasta hän sai sanotuksi lapsille, että syttyy sota. Aamulla oli puhuttu vanhempien kesken samasta asiasta. Tieto oli lapselle musertava. Minulla oli käsitys, mitä sota on. Olin kuullut ja lukenut siitä juttuja. Ahdistavia kysymyksiä risteili päässäni, kuolenko nyt, miten käy veljieni, entä äidin ja isän?

Tässä koulutilanteessa menivät sekaisin aikuisen ja lapsen roolit. Opettaja oli tullut varmaan henkisesti yllätetyksi noottikriisitiedosta, miksi hän kuitenkin kaikesta huolimatta ammattilaisena kaatoi tuskansa lasten päälle? En ymmärrä vieläkään. Opettaja oli varmasti sodan kokenutta sukupolvea ja aikaisemmat sotatraumat saattoivat saada vallan, mutta mihin hän kadotti aikuisen ja opettajan vastuun? Koululapset jäivät omilleen niin koulussa kuin kotona. Ikuiset ahdistavat muistijäljet jäivät pääkoppaani tuosta syksystä.

Perheeni aikuisilla oli päivät ja kädet täynnä toimeentulon kanssa. Yksi kävi töissä ja kotona mesusi kolme kasvaa poikaa. Tuohon aikaan lapsi käsitettiin, ainakin meillä, enemmän perushoidon kohteena kuin itsenäisenä ajattelevana ihmisenä. Ei vanhemmilla ollut aikaa eikä ymmärrystä keskustella maailmanpolitiikasta lastensa kanssa. Siitäkin huolimatta uudet viestimet, radio ja jopa televisio toivot hyvin konkreettista tietoa lasten ulottuville. Lisäksi lapset aistivat vanhempien ahdistuksen ja opettajan sodanpelon. Kyllä seitsemänvuotiaalta vaadittiin melkoista henkistä sietokykyä pysyäkseen ehjänä ja toimintakykyisenä. Osa lapsista taantui pissimään vuoteensa, osa oireili muulla tavoin. Nämä asiat jäivät käsittelemättä ja pysyvät ikuisina arpina sielussa.

Toinen traumaattinen kokemus tapahtui heti seuraavana vuonna. Se oli Kuuban kriisi 1962, niin ikään lokakuussa. Isäni oli aivan paniikissa, hermonsa sodassa menettänyt mies. Hän kuunteli jokaisen uutislähetyksen ja kommentoi sitä äänekkäästi. ”Atomisota siitä tulee, kaikki kuollaan, tulee ihan varmasti”, hän hoki päivästä toiseen. En kestänyt enää uutisia ja pyrin hankkiutumaan muualle lähetysten aikaan. Aina se ei ollut mahdollista. Tällöin tungin sormet korviini, etten olisi kuullut selostuksia Kennedyn uhkauksista ja Hruštševin vastauksista. Pelkäsin henkeni edestä, todella pelkäsin itseni, äidin, isän ja veljieni puolesta. Varsinkin isäni ei ymmärtänyt lasten sielunelämästä tuon taivaallista. Hänelle lapset olivat ”vain” lapsia. Ihan niin kuin luulisin tuolloin aika yleisesti ymmärretyn. Pelko ja ahdistus ovat lapselle huonoja kavereita, ne eivät voi olla vaikuttamatta lapsen kehitykseen ja persoonallisuuteen.

Vetoan nyt meihin aikuisiin. Ei jätetä lapsia yksin murheineen. Tänään on vastuu vielä rankempi. Meillä on kaiken maailman tietolähteet ja autenttiset videot. Kyllä lapsi pelkää sotaa tänäänkin. Vanhemman velvollisuus on kuunnella lasta ja antaa turvallisuutta. Sodasta on pystyttävä keskustelemaan, sillä tasolla, että lapsen maailmankuva ei järky ja hän kokee ympäristönsä turvalliseksi kaikesta huolimatta.

Esa Kanerva 

Putinin päiväunelmia

                                                                                                                                     13.2.2022

Presidentti Putin on käynyt sotaa koko vallassa olonsa ajan. Venäjän päämieheksi hän nousi Tšetšenian voitokkaan toisen sodan avulla vuosituhannen vaihteen tienoilla. Vuonna 2008 käytiin Georgian sota, jossa Venäjä otti haltuunsa laajoja alueita Georgiasta oman alueensa ”suojaksi”.

Vuonna 2012 Putin makoilee synkkänä datšallaan Moskovan lähistöllä. Keväällä käydyt presidentinvaalit olivat menneet synkästi pieleen. Hän oli saanut vain 63,6 prosenttia annetuista äänistä, 8 prosenttiyksikköä vähemmän kuin vuonna 2004. Kommunistit kaiken lisäksi väittivät vaaleja epärehellisiksi. Häntä suorastaan jurppi. Vaimokin räksyttää hänelle vieraista naisista ihan turhaan, ainahan hallitsijoilla on ollut rakastajattaria. Pitänee ottaa avioero ja omistautua vain rakkaaseen Venäjään. Hän fundeerasi ja mietti. Jos kannatus laskee tätä menoa ja kansa pullikoi, jotakin hänen on tehtävä. Sitten hänen kapeat huulensa vetäytyvät hymyyn, keksitään kansalle jotakin muuta mietittävää.

Hän on oppinut historiasta maailman mahtimiesten vallan käytön perusteet ja konkelot. Tehdään ulkopoliittinen kupru Krimillä ja kaikkien katseet kääntyvät sinne. Tästä alkaa Krimin valtauksen strateginen pohdinta. Krimin menettämistä Neuvostoliiton hajottua Ukrainalle, hän ei ole antanut anteeksi. Krimin niemimaa kiertää kehää hänen ajatuksissaan eikä hän tahdo päästä siitä irti öisinkään. Valtaus tehdään parin vuoden päästä. Hän oivaltaa Wagner-palkka-armeijansa hyödyllisyyden valtauksessa. Ei pääse Kaatuneiden äidit-järjestö heti osoittelemaan sormellaan, Wagner-pojat taistelevat palkkarenkeinä ja ottavat tietoisen riskin. Ja sitä roskasakkia kukaan äiti ei edes tunnustaisi omakseen. Pienet vihreät miehet tekivät työtä käskettyä ja Krimin valtaus emämaahan sinetöitiin Kertsin salmen yli Venäjältä Krimille rakennetulla nelikaistaisella sillalla. Sillasta olivat unelmoineet jo tsaarit ja toveri Stalin. Putin sen sitten toteutti.

Ruokahalu kasvaa syödessä. Venäjä jatkoi aggressiotaan ja valtasi Itäisestä Ukrainasta Luhanskin alueen ja myöhemmin 2015 Donbasin alueen. Venäjämieliset separatistit olivat Kremlin mukaan asialla. Venäjä jakaa pakolla alueen asukkaille venäläisiä passeja periaatteella ota tai ammutaan. Pakkovärväyksistä kieltäytyneitä ja aluetta puolustaneita sotilaita on kaatunut tai ammuttu tuhansittain. Arviolta Ukrainan sodassa on nyt kuollut 15 000 ihmistä ja 1,5 miljoonaa on joutunut pakenemaan kotiseuduiltaan. Suuri inhimillinen tragedia on siis kysymyksessä.

Nyt Eurooppa on uudenlaisen tilanteen edessä. Putin uhkaa sodalla ja valmistelee sotaa. Hän vaatii omaa etupiiriään, johon saattaisi kuulua myös Suomi. Kyllä Nato varmaan pärjäisi tavanomaisilla aseilla käytävässä sodassa. Kuinka herkässä on diktaattorin sormi ydinaseiden laukaisimilla, ei tiedä kukaan. Saatamme olla samanlaisessa tilanteessa kuin 1962 Kuuban ohjuskriisin aikana. Vastassa olivat tuolloin ydinasemahdit Usa ja Neuvostoliitto. Oli tunneista kiinni, ettei olisi ajauduttu III maailmansotaan. Tuolloin Hruštšev taipui ja poisti ydinohjukset Kuubasta. Maailma pelastui ydintuholta. Mitkä ovat Putinin ajatukset? Hakeeko hän tästäkin hyvitystä riskeistä huolimatta? Diktatuurit ovat aina arvaamattomia.  

Lienee selvää, että Venäjä ei ole lähiaikoina muuttumassa demokratiaksi. Se on ja pysyy toistaiseksi Suomenkin ongelmana. Pitäisikö liittyä heti Natoon? Mitkä taloudelliset riskit ovat Suomella Venäjällä? Uhkaako Venäjä sotilaallisesti myös Suomea?                                                                                                                

Jos Natoon liittyminen olisi suomalaisille yksinkertaista, päätös olisi varmaan jo tehty. Siihen liittyy huomattavia riskejä. Yli tuhat kilometriä yhteistä rajaa ei ole niistä pienin. Haluammeko Venäjän ensijaiseksi kohteeksi ja taistelutantereeksi liittyessämme Natoon? Näinhän siinä kävisi, kaikki aseen piiput idästä osoittaisivat Suomeen sen jälkeen. Nato antaisi turvaa, raunioista kömmittäessä muutamien henkiin jääneiden olisi vaikea iloita itsenäisyydestä. Kannattaa miettiä siis kaksikin kertaa.

Suomalaisilla firmoilla on paljon rahaa ja investointeja Venäjällä. Esimerkiksi Fortumilla on panostuksia n. 5 miljardia euroa kiinni sähkötuotantolaitoksissa. Ei voi parhaalla tahdollakaan olettaa, että Putin kunnioittaisi suksien mennessä ristiin ulkomaista omistusta maassaan. Maidemme välinen kauppa on enää varsin pientä, n. viitisen prosenttia ulkomaan kaupastamme. Sen menettämisen vielä me kestäisimme. Onko viisasta tehdä yhteistyötä Venäjän valtion omistaman ydinvoimayhtiön, Rosatomin, kanssa on toinen juttu. Pyhäjoelle suunnitellusta ydinvoimalasta on Puolustusvoimat onneksi pyytänyt uuden riskiarvion. Hankkeen toteutuminen on vielä monen mutkan takana. Liiallista taloudellista- ja energiariippuvuutta arvaamattomasta Putinista on syytä välttää.

Lienee selvää, että suomalaiset sotajoukot eivät kovin kauaa pärjäisi taistelussa venäläiselle sotavoimalle. Idea kuitenkin siinä, että sotilaallinen aggressio aiheuttaa vastapuolelle huomattaviakin tappioita ja vie aikaa. Se on se pelote, mitä hyökkääjänkin tulee miettiä. Puolustusvoimat ovat hyvässä kunnossa ja niihin on uhrattu rahaa. Puolustusmenot nousevat seuraavana vuosikymmenenä 2 % bruttokansantuotteesta. Samalla rahamäärällä pärjättäisiin Natossakin. Aseellisen konfliktin ohella naapurilla on muitakin konsteja härnätä ja tehdä kiusaa. Tietokonejärjestelmien kimppuun hyökkääminen on yksi konsti muiden joukossa. Ja some-propaganda tietty!

Maailmalla ennustetaan, että Putin hyökkää tulevan viikon keskiviikkona. On kiire, routa sulaa nopeaa tahtia. Panssarit tarvitsevat tukevaa maaperää. Toivottavasti ei, ei se kuitenkaan ole pois suljettua.                                          

Sanomattakin on selvää, että tällainen kirjoittamani teksti ei olisi mahdollista Venäjällä. Demokratia sallii sananvapauden, diktatuuri vie totuudenpuhujat vankileirien saaristoon.

Esa Kanerva

 

Jäljet johtavat sylttytehtaalle

                                                                                              6.2.2022

Edellistä blogiani on helppo jatkaa Helsingin häiriköinnillä. Mannerheimintielle autot parkkiin ja tie tukkoon. Ympärillä kansa on karnevaalitunnelmissa ja juo virvokkeita. Mistähän tässä convoy, suomeksi saattuemielenilmaisussa on kysymys? Sehän ei ole mielenosoitus, koska rähinäsakki ei noudata lainsäädäntöä eikä yhteisiä pelisääntöjä. Demokratiassa ja oikeusvaltiossa saa toki osoittaa mieltä ja olla eri mieltä, etukäteen poliisin kanssa sopien. Pohdin kokonaisuutta, mistä tässä on oikeasti kysymys, minkälaista joukkoa on Helsinkiin kokoontunut ja mikä saattaisi olla homman vaikuttavuus?

Hallitus ei vaihdu huutamalla eikä bensan hinta laske soihtuja polttamalla. Sakin muutkin teemat ovat tutut. Ei koronarajoituksia, ei piikkejä. Eläköön vapaus muista ihmisistä välittämättä. Persujen Mika Niikko kertoo järjestäjän olevan tuttunsa. Mutta hänellä ei tietenkään ole osaa eikä arpaa häiriköintiin. Uskokoon ken uskaltaa! Kysymys on ihmisistä, jotka eivät sopeudu demokratian pelisääntöihin. Edustuksellinen demokratia pyrkii katsomaan kaikkien kansalaisten etua ja menestystä. Aivan edesvastuutonta on kiihottaa marginaaleja kapinaan ja ruokkia kansan kahtiajakoa. Viidestä ja puolesta miljoonasta kansalaisesta löytyy aina ja kaikkina aikoina on löytynyt eri mieltä olevia yksilöitä ja pieniä porukoita. Nämä vastustavat aina ja kaikkea. Clintonin sääntö 20 prosentista ihmisiä, jotka sanovat aina ei, pitää paikkansa.

Huuhaan väitetään syntyneen Kanadassa ja esimerkkiä otetaan sieltä. Rekkakuskit olivat siellä johtamassa kansaa, ei siis ihan kansakunnan terävintä kärkeä. Oikeistopopulistit lienevät nytkin juoksupoikina. Venäjän trollit lentelevät ympäri maailmaa ja kieltämättä kansankiihotus länsimaissa omia hallituksiaan vastaan palvelee Venäjän etua. Eurooppa pitää saada hajanaiseksi ja riitaisaksi. Sitten on helpompi iskeä, kun on sopiva tilaisuus. Nämä niin kutsutut mielenilmaisijat käyttävät osin viestinnässään venäläisten veljesten kehittämää sosiaalista mediaa. Venäjän valtio on alustan takapiruna. Asia haisee pahalta ja jäljet ovat lumessa selvät, itään päin ne johtavat.

Poliitikot aina haistelevat ns. kansan mielipidettä. Polttoaineen hinta on nyt kuumaa kamaa. Kaikki haluaisivat laskea sen hintaa, paitsi vallassa olevat. He ymmärtävät vaikeata tilannetta paitsi valtion rahatulojen niin liikenteen käyttövoiman murroksena. Nopeasti tilanne ei varmasti ole muuttumassa, rähinöitiin Mannerheimin tiellä, miten paljon tahansa. Korona ei ole hallituksen luomus eikä kenenkään syy. Rajoituksilla suojellaan yhteiskunnan haavoittuvimpia yksilöitä. Mitenkähän nämä mielenilmaisijat suhtautuisivat tilanteeseen, jossa puolustusvoimien olisi pakko kutsua heidät palvelukseen. Nykymaailmassa voi eteen tulla sellainenkin mahdollisuus.

Päätelmäni on se, että demokratia on tällaisille ilmiöille aika heikko. Sosiaalinen media ja internet kalvavat siltä pohjaa. Ulkopuolisten valtioitten vaikuttaminen demokraattisten valtioitten sisäisiin asioihin ja kansalaisiin on valitettavasti yhä suurempi uhka oikeusvaltiolle. Mitä olisi tehtävissä? Nopeasti ei mitään, hitaammin lisätään kansalaisten ymmärrystä ja sivistystä siitä, mikä on totta ja mikä ei. Ja yksilöiden pitäisi ymmärtää oma rajallisuutensa tiedon suhteen, pitää luottaa faktoihin ja viranomaisiin. Venäjän tilanteen ymmärtää jollakin tavalla. Oikeusvaltio on heikko, luottamus hallintoon on nolla. Seuraavaa pandemiaa tai muuta hätätilannetta varten Suomen valtion hallinto on organisoitava uudella tavalla. Viranomaisten kiistelyyn ja arvovalta riitelyyn ei ole jatkossa varaa. Kavennetaan demokratiaa kriisitilanteissa ja etukäteen mietitty pieni kokoonpano tekee päätökset.

Esa Kanerva 

Pitääkö meidän Anoa armoa!

                                                                                                                             29.1.2022

Niin kuin perussuomalaisista ei olisi ollut politiikassa kylliksi harmia, Luoja on katsonut hyväksi rangaista suomalaisia uudella äärioikeistolaisella porukalla. Anteeksi puolueella, jossa vaikuttaa sekalainen sekoitus erilaisia yhteiskunnassa ”väärin” ymmärrettyjä ja Vkk-propagandaa raamatulla tulkitsevia. Yhteistä heille tuntuu olevan kaikenlainen yhteiskuntavastaisuus ja kaiken järjellisen vastustaminen. Perussuomalaiset ovat siivonneet nurkkansa. He ovat potkaisseet ongelmansa ulos Anon puolueeseen.

Jokaisen suomalaisen pitäisi katsoa Areenasta dokumentti Amerikan kongressin valtauksesta. Se oli vastenmielistä katsottavaa demokratiassa kasvaneelle ja demokratiaan uskovalle ihmiselle. Reaalielämästä irtautuneita anarkisteja hyökkäsi astaloin ja asein kongressitaloon huutaen Jumalan lähettäneen heille johtajaksi Trumpin. Näitä roistoja Ano Turtiainen ja kumppanit ihannoivat. Ottavat oppia kielenkäytöstä ja ”sanoman” sisällöstä sekä menettelytavoista. Itse yritän kirjoittaa ilman tunnekuohua ja neutraalisti. Anon porukkahan leikkii ihmisten tunteilla, peloilla ja pettymyksillä. Viha ja väkivalta ovat tämän politiikan polttoainetta. He eivät ansaitsisi yhtään kirjoitusta, koska vastapuolen provosoituminen on heidän tarkoituksensakin. Pelikenttää ei voi kuitenkaan jättää avoimeksi heidän temmellykselleen. Kaikkien pitäisi tunnistaa, mistä tässä on kysymys, nimittäin demokratian nakertamisesta.

Trump huusi vaalien tulleen väärennetyiksi. Suomessa käytiin aluevaalit hetki sitten. Valta kuuluu kansalle-porukka tuo terveisiä Atlantin takaa suomalaiseen politiikkaan. Kunnissa lasketetaan uudestaan ääniä ja näin pyritään horjuttamaan vaalien uskottavuutta ja rehellisyyttä. Kuinka oksettavaa Amerikan anarkistien kopiointia. Tällaistako demokratiaoppia suomalaiset tarvitsevat USA:sta?

Mikähän vaivaa suomalaista äänestäjää, ensinnäkään ei vaivauduta äänestämään ja toiseksi äänestetään eri aluevaltuustoihin kymmenen Vkk-puolueen aluevaltuutettua edustamaan itseään. Mikä saa ihmisen äänestäessään taantumaan lapsen uhman kaltaiseen tilaan ilman ajatuksen häivää? Miten kansalainen voi perustella itselleen sen, että tosi asiassa ääni menee hukkaan. Kukaan ei tule tekemään yhteistyötä tämän sakin kanssa. Yksi pääsky ei valtuustossa kesää tee. Jos motiivina on kosto yhteiskunnalle, se jää aika marginaaliseksi, koska yksi valtuutettu ei käytännössä voi juuri jarruttaa kokouksia tai heittää hiekkaa kiskoille. Ilmeisesti kuvaamani äänestäjä ei ajattele näin pitkälle, kiusa on se pienikin kiusa.

Huolestuttavaa on se, että eduskunnassakin kansanedustaja Turtiainen saa puhua mottipäisiä ja uhkailla. Muutama huomautus on toki tullut ja kyllä suomalainen demokratia yhden Toni Halme-kopio kestää. Mielenkiintoinen piirre sinänsä, nämä anarkistit tarvitsevat aina keulakuvakseen ison ja kyseenalaisin keinoin lihaksensa kasvattaneen miehen körilään. Onko se nyt niin, että ainoastaan lihasvoima ratkaisee asiat anarkiassa, todennäköisesti.

Mitä teemoja nämä kansakunnan valiot sitten tuovat esiin? Vennamon ajoilta tunnetun iskulauseen ”Kyllä kansa tietää ja valta kuuluu kansalle”. Niinpä niin, ei tässä mitään uutta auringon alla. Kyllä ovat aika isoja egoja nämä partasuut, koska väittävät itsensä edustavan juuri oikeaa kansaa ja kansan mielipidettä. Asiassa on vähän samaa fanaattisten uskovaisten kanssa, minä tiedän ja vain minä jumalan tahdon. Oikea tieto on tylsää, siis tieteellinenkin tieto. Kyllä minulla nousi karvat niskassa pystyyn, kun eräs Vkk-aluevaltuutettu väitti vähän tutkineensa tarkemmin asioita ja päätyi väittämään koronapandemiaa valepandemiaksi ja kritisoi rokotuksia sekä rajoituksia. Ilmastonmuutoskin on huuhaata. Kyllähän on pätevä valtuutettu, vähän tutkii ja heti pystyy kumoamaan tieteelliset faktat!

Tamperelainen aluevaltuutettu on tunnettu salaliittoteorioistaan. Natsitervehdyskään ei ole vieras. Voi tuota nykyistä somen mahtia ja valtaa. Kaikkea saa väittää ja mitä sontaa kirjoittaa. Sitten löytyy näitä ajatuksiltaan vajaita tyyppejä, jotka uskovat kaiken, mihin haluavat uskoa. Äänestäjä tekee raskaita väärintulkintojakin. Toimeentulotuella elävä katkeroitunut ihminen ei saa innokasta sosiaalitukien puolustajaa äänestäessään näitä äärioikeistolaisia. Päinvastoin, äärioikeiston ihanteisiin ei ole koskaan kuulunut kansalaisten välinen toisistaan huolehtiminen eikä solidaarisuus.

Seuraavat kuntavaalit ovat vuonna 2025. Mikäli nämä populistit ja äärioikeistopuolue Vkk ovat vielä silloin elossa, täytyy kai minun vanhan sotaratsun kaivella vaalihousut jalkaan. En aio katsella näitten rellestämistä valtuustovaaleissa sivusta!

Esa Kanerva 29.1.2022

Kiitokset!

                                                                                                                                         25.1.2022

Hyvät lukijani!

Suuret kiitokset kaikille Atanasta äänestäneille! Yli 900 ääntä on hyvä tulos aluevaaleissa. Oikea mies pääsi oikeaan paikkaan!                                                                                                                      

Terveisin Esa Kanerva 

Rakennushommia ja aluevaaleja

 

Tuli tuossa tehdyksi syksy hommia Etelä-Suomen isoilla rakennustyömailla Rakennusliiton palkollisena. Tein terveystarkastuksia, markkinoin heidän omaa vakuutuskassaa ja Rakennusliiton jäsenyyttä. Sain ymmärrystä rakennusalan tilanteesta Tampereella, Turusta Lahteen ja Kotkaan sekä siltä väliltä.

Ensinnäkin havainto numero yksi on se, että hyvinvointisuomen rakennusalaa pyöritetään työvoimalla, jota on hankittu ympäri maailmaa. Kielitaidottomia työläisiä on kotoisin Keski-Aasiasta Kauko-Itään ja Euroopasta Afrikkaan. Se on tätä nykyaikaista imperialismia, enää ei valloiteta maita. Työikäiset nuoret miehet rahdataan synnyinseudultaan Eurooppaa rakentamaan. Kotiin pääsee kerran vuodessa, jos silloinkaan. Rakentajat asutetaan yhteismajoitukseen ja palkkatasokin on, mitä sattuu saamaan. Virallisesti liksan pitäisi olla työehtosopimuksen mukaisia ja muodollisesti kaikki ovat paperilla kunnossa. Todellisuus on kuulemma toista. Tilille maksetut palkat peritään takaisin erilaisin vippaskonstein, mm. epämääräisin maksuin työpaikasta ja matkoista.

Tapasin kierroksellani ainakin 20 erilaista kansallisuutta. Paitsi palkat, myös työturvallisuus- ja työterveysasiat olivat rempallaan näillä vierastyöläisillä. Työvaatteet kierrätettiin ja he saivat, mitä sattui suomalaisilta jäämään suurin piirtein käyttökuntoisina. Edes turvakenkiä ei ollut kaikilla. He olivat erittäin kiitollisia saamastaan huomiosta ja terveystarkastuksissakin huomasi, kuinka nöyriksi oli heidät opetettu. Kaukaisin tapaamani henkilö oli kotoisin Sri Lankasta. Keskusteltiin ilmein ja elein, kotimaansa hän osasi sanoa englanniksi kysyttäessä. Yli 60 prosenttia tapaamistani työläisistä oli ulkomaalaisia. Nyt käydään keskustelua ulkomaalaisesta työvoimasta. Sitä pitäisi saada lisää. Kyllä rakennusalalla heitä ainakin piisaa. Vieläkö lisää pitäisi saada tuoduksi? Isojakin työmaita pyörittää alle kymmenen hengen suomalainen tai virolainen työnjohto.

Luulisi olevan suomalaisten pienten alihankkijayritystenkin etu, että yleissitovat työehtosopimukset säilyvät. Jos niitä ei olisi, työmarkkinat villiintyisivät. Kolmen euron rakentajia hankittaisiin kehitysmaista. Ei suomalainen pikkufirma pärjäisi lainkaan kilpailutuksissa. Jäisi Suomen Yrittäjien Pentikäiselle luu käteen.

¤¤¤¤¤¤

Sitten se tärkein asia! Huomenna alkaa aluevaalien postiäänestys. Meillä on ehdokkaiden joukossa yksi ylivertainen ehdokas, Atanas Aleksovski, numerolla 620. Miksi kannatan hänen valintaansa? Hän on huono kehumaan itseään ja saavutuksiaan toisin kuin ammattimaiset itsensä markkinoijat. Niitä löytyy kaikkien puolueiden valtuustoryhmistä, myös demarien. Ahkerimmat populististen aloitteiden tekijät esimerkkinä. Kaupungin luottamushenkilötoimielimissäkin on ihmetelty joidenkin valtuutettujen nopeutta. Kun jotakin asiaa on käsitelty ensimmäistä kertaa esimerkiksi kaupunginhallituksessa suuren yksimielisyyden ilmapiirissä, jos seuraavassa valtuustossa ko. aiheesta tulee valtuustoaloite. Tämä on sitä itsensä jatkuvaa markkinoimista, jota vihaan. Atsolle ei tulisi mieleenkään moinen menettely. Toiseksi pitää hallita kokonaisuudet ja talousasiat. Nämä ovat Atanakselle peruskauraa jo pitkän poliittisen kokemuksen ja työnsä kautta. Kolmanneksi pitää osata kunnioittaa toista ihmistä ja hänen työtään. Ei siis ajatella pelkästään itseään ja omaa menestymistään. Tämä lienee joillekin poliitikoille ylivoimainen vaatimus. Atso täyttää mitat tässäkin suhteessa. Nyt lopetan kehumisen, Atanaksen näytöt puhuvat puolestaan.

Terveisin Esa Kanerva

Aluevaaliehdokkaani on selkeästi paras!

                                                                                                                                           28.12.2021

Kansalaiset odottavat soteuudistukselta paljon. Olen seurannut lehtien mielipidekirjoituksia ja aluevaaleja koskevaa kirjoittelua pitkin tätä vuotta. Ihmisille luvataan parantuvia palveluita, terveyskeskukset joka kuntaan ja kaikille kaikkea. Tilanne on oksettava! Aluevaltuustoihin ei tarvita nyt missään tapauksessa omaa itseään kehuvia kauppamiehiä eikä heppoisin ja löysin perusten kuntalaisille lupauksia syytäviä helppoheikkejä.

Valtuustoon tarvitaan arkitodellisuutta kokemuksen kautta ymmärtävä ehdokas. Hän on pitkään maakuntahallituksessa työskennellyt ja nyt Pirkanmaan sairaanhoitopiirin valtuustoa puheenjohtajana johtava Atanas Aleksovski.

Koska aluevaltuusto joutuu heti aluksi yhteensovittamaan oman kunnan, hyvinvointialueen ja valtiontalouden intressit, jotka ovat monessa kohdin ristikkäiset, tarvitaan osaajia. Ennen kaikkia politiikan osaajia. Valtuustotyöskentely tulee vaatimaan pelisilmää, yhteensovittamista ja yhteistyötä kaikilta poliittisilta ryhmiltä. Atsolla on luottamusta joka suuntaan. Sekä pitkää pinnaa ja pitkäjänteistä halua löytää oikeudenmukainen ratkaisu asiassa kuin asiassa. En tiedä parempaa ehdokasta tähän työhön kuin Atso on.

Atso ei ole harrastanut politiikassa ns. ”Jämsenin” kompromisseja. ”Eli tehdään kompromissi, tehdään niin kuin minä sanon.” Siksi Atanaksen mielipiteillä on kunnioitusta joka puolella. Koska Atso hallitsee nopeaälyisenä isoja kokonaisuuksia, hänen neuvottelutaitojaan tarvitaan aluevaltuustossa.

Paineensietokykyä riittää ja tarvittaessa kovuuttakin. Historiasta tiedämme, minkälaisen poliittisen ajojahdin hän kävi läpi muutama hetki sitten. Mikä tärkeintä, hän on säilyttänyt kykynsä kunnioittaa edelleen ihmistä eikä ole lähtenyt syyttelemään ketään. Kunnioitettavaa!

Minun oli helppo tehdä ratkaisu, ketä äänestän tammikuun aluevaaleissa. Paperille piirtyy Atson numero 620. Valitaan hänet siis yhdessä tärkeään postiin, Pirkanmaan aluevaltuustoon!

Terveisin Esa Kanerva

Levollista Joulua!

Hyvät blogini lukijat!

Luoja koettelee ihmiskuntaa. Toinen perättäinen pandemian ahdistama joulu. Toivon, että teillä on läheisiä tai tuttuja, joiden kanssa voitte viettää juhlaa ja jakaa murhetta. Tai edes soittaa tai ottaa yhteyttä. Ihmisen osa on nyt nöyrtyä, tautitilanteen kokonaisuuteen ei voi vaikuttaa, omaa rokottautumista ja suojautumista enempää. Elämäni ohjenuora on ollut, elämässä käy niin kuin hyvin on. Me selviämme tästä ja maailman meno palaa urilleen. Viettäkää rauhaa antavaa joulua, ottakaa yhteyttä läheisiin ja olkaa sovussa itsenne kanssa! 

Ps. Bloggari on palannut työelämästä, syksy meni nopeasti ja kerron siitä Loppiaisen jälkeen, terveisin Esa

Hyvää joulua, terveisin Esa Kanerva

Ammatinvalintakysymys

Ikäihmisellä on oikeus elämän suojeluun. Perushoitajaliiton puheenjohtaja Paavola kertoo saamastaan valtavasta palautteesta velvoittavasta rokottautumisesta ja koronapassista työelämässä. Kysymys on ilmeisesti rokotevastaisuudesta. Täysin käsittämätöntä käytöstä ja ammattietiikan vastaista. Keksitään tekosyitä. Vanhusten huollossa vedotaan, että omaiset eivät ole rokotettuja ja olemattomaan terveysperusteiseen haluttomuuteen ottaa rokote. Tässä unohdetaan potilaan ja asiakkaan oikeudet. Avuton palvelutalon asukas ei voi valita hoitajiaan. Sen sijaan hän voi kieltää rokottamatonta omaista vierailemasta luonaan. Missä on ammattilaisen oma ajattelu ja etiikka? Voiko olla kysymyksessä nykyinen minäkeskeinen ajattelu. Rokottamaton hoitaja ei toteuta vanhuksen oikeutta elämän suojeluun. Väärä ammatinvalinta!                                                                                                                                            

Esa Kanerva

Tuulien haistelua

                                                                                                                                          15.11.2021

Vapaus edellyttää velvollisuuksia. Lassi Kaleva yrittää Tamperelaisen kolumnissaan 13.11.-21 perustella rokotuskielteisyyttään. Perustuslaki velvoittaa suojelemaan kaikkia kansalaisia. Lassi Kaleva hakee kolumnissaan useita syitä karttaa rokotevelvollisuutta.

Jos tarvitaan kolme rokotetta, tekeekö se toimenpiteestä huonon? Hän kysyy, ovatko perustuslailliset oikeudet voimassa vain silloin, kun meillä on voimassa oleva koronapassi? Kaikki oikeudet ovat voimassa rokotusten jälkeen. Mikäli ei halua rokottautua, tekee itse päätöksen omista oikeuksistaan.

Rokotusten haittavaikutukset ovat hyötyyn nähden siedettävät. Jos yhdeksänkymmentä prosenttia hyötyy jollakin tavalla rokotuksesta, rokottaman ravintolan ulkopuolelle jääminen on järkeen käypää. Hoitajapulan kanssa covid-rokotuksilla ei ole mitään tekemistä. Alaa vaihdetaan, jos vaihdetaan, enimmäkseen turhautumisen tunteesta ja uhoamisen halusta.

Yhteiskunnassahamme tapahtuu paljon itsemääräämisoikeuden ulkopuolella olevia velvollisuuksia. Maan puolustaminen on velvollisuus ja tarttuvia muitakin tauteja vastaan on pakko ottaa rokotteita. Ei rokotevelvollisuus jaa kansalaisia eri kasteihin eikä syrjäytä ketään. Pikemminkin kysymys on Lassin tuulien haistelusta ja mielipiteitten kosiskelusta.

Esa Kanerva

Lasse Lehtinen Tampereella

                                                                                                                        2.11.2021

Kirjailija, historioitsija ja entinen europarlamentaarikko Lasse Lehtinen vierailee Tampereella torstaina 25.11 klo 18 Toveriseuran vieraana. Hän alustaa työväenmuseo Werstaan auditoriossa kaikille avoimessa yleisötilaisuudessa murhatusta sisäministeri Heikki Ritavuoresta, kirjoittamansa kirjan pohjalta. Tervetuloa kaikki kiinnostuneet tilaisuuteen! 

Esa Kanerva, Toveriseuran puheenjohtaja 

Bloggari töissä

                                                                                                                                18.10.2021

Hyvät lukijani!

Olen tällä hetkellä projektitöissä ja ehdin kirjoittelemaan harvasti loppuvuodesta, noin blogin kuukaudessa.  Tavoitteenani on, että seuraava kirjoitus ilmestyy lokakuun lopussa. 

Hyvää syksyä, terveisin Esa Kanerva

Kaikki synnit anteeksi!

                                                                                                                                          12.10.2021

Katolinen kirkko on maailman kristikunnan suurin kirkollinen suuntaus. Se on levittäytynyt ympäri maailmaa ja jäseniä on 1,25 miljardia. Se on kirkkona vajoamassa yhä syvemmälle historiansa tunkioon. Alati paljastuu kerrassaan järkyttäviä totuuksia kirkon työntekijöiden ja johdon teoista. Saattaisi käsittää, muttei hyväksyä, huumesyndikaattien pimeyden tekoina lapsen raiskauksen. Mutta kun tekijänä on kirkon papit, sitä ei voi pieni mieli ymmärtää. Tähän kun vielä lisätään lapsien kaltoinkohtelulla joukkomurhaaminen, tekojen peitteleminen ja salaaminen, on se jo kuvottavaa. Irlannista on löydetty jopa 9000 lapsen joukkohautoja katolisen kirkon ylläpitämien laitosten läheisyydestä. Papit ovat syyllistyneet pedofiliaan ympäri maailmaa. Skandaaleja löytyy Yhdysvalloista, Etelä-Amerikasta, Australiasta, nyt viimeksi Ranskasta. Satojatuhansia alaikäisiä on joutunut katolisen kirkon pappien hyväksikäytön uhreiksi. Ranskassa ollaan käsi päässä erityisesti siksi, että mitä tehdään piispoille. He ovat olleet mukana toiminnassa, ainakin salaamassa, kollegojensa tekoja.

Jotta syntilista ei jäisi liian lyhyeksi, katoliset nunnat syyttävät eri puolilla maailmaa pappeja raiskauksista. Hengen miehet ovat pitäneet heitä seksiorjinaan. Hyväksikäyttöongelma pesii aivan Vatikaanin ytimessä. Vatikaanin seksuaalisia hyväksikäyttötapauksia käsittelevän viraston henkilöstöpäällikkö erosi tammikuussa, kun entinen nunna syytti häntä seksuaalisesta ahdistelusta. Kuten kuvaan sopii, asianomainen kiisti teot. Nunnat ovat joutuneet abortoimaan pappien siittämiä lapsia. Kirkon opin mukaan ehkäisy on kielletty.

Erityisesti toisen maailmasodan jälkeen katolinen kirkko ja sen paavi auttoivat natseja pakenemaan liittoutuneilta. Operaatio tapahtui Vatikaanin myöntämillä passeilla. Kirkko oli koko sodan ajan varsin hiljaa juutalaisten joukkomurhista. Jos katolisen kirkon suhtautuminen olisi ollut toisenlaista ja joukkotuhonta tuomittu yksiselitteisesti, tilanne olisi voinut olla toisenlainen natsien hirmutekojen kannalta. Vatikaani piti parempana vaihtoehtona auttaa natseja pakoon ja toivoa heidän uutta valtaannousua kuin neuvostovaltaa.

Miksi näin on päässyt käymään? Väärinkäytöksiä ja rikoksia rikosten perään. Ollaan ihan kirkon opin ja vallankäytön ytimessä. Katolisessa kirkossa papit ja piispat ovat Jumalan edustajia maan päällä. Kirkossa on pelastus ja papit voivat antaa ihmisen synnit anteeksi. Kenellä tällainen valta on, sen valta pilaa ja korruptoi. Papit, piispoista puhumattakaan, ovat yhteiskunnallisia johtohamoja. Heillä on vahvoja verkostoja yhteiskunnan eri tahoihin. Nämä suhteet edellyttävät luottamusta. Lapset kasvatetaan pitämään pappeja auktoriteetteinaan. Yksi syy on vallan keskittyminen. Piispat ovat tilivelvollisia vain paaville. Kaikki tiet vievät Roomaan, miten mahtaa käydä koko mädännäisen kirkon syyllisyydelle? Tuomitaanko paavi?

Ikävintä tässä on minun mielestäni myös luterilaisen kirkon oppi ja asema. Pelastus tulee niin katolisessa kuin luterilaisessa kirkossa käytännössä pappien käsien kautta. Lasten hätäkaste on tärkeä, sillä kastamaton vauva joutuu kadotukseen. Sama juttu kuin katolisuudessa, kirkon ja papin kautta. Mitä tästä kaikesta tulisi ajatella? Itse olen omat johtopäätökseni tehnyt jo neljäkymmentä vuotta sitten. Erosin kirkosta syvästi pettyneenä, koska luterilaisen kirkon papit eivät kyenneet vastamaan perustavan laatuisiin kysymyksiini. Millä perusteella kirkko valitsi puolensa 1918 punakapinassa? Miten on mahdollista, että sotatilassa rintaman kummallakin puolella siunataan sotilaita sotaan samoin perusten? Perusteet enkelien ja pyhän hengen olemassaoloon eivät vakuuttaneet. Miksi eri kirkkokunnat riitelevät kirkon sisällä ja väittävät tietävänsä totuuden? Johtopäätökseni oli, että kirkon sanoma näyttää juuri siltä kuin sen tulkitsijan halu käyttää valtaa ja auktoriteettiasemaansa. Valitettavan usein alistaa, tuomita ja väärinkäyttää, uskontoa hyväksi käyttämällä, lähimmäisiään.

Riittääkö teille, hyvät lukijani, näille roistomaisille teoille anteeksipyynnöksi Paavin lupaus rukoilla kaikkien hyväkasikäytettyjen lasten, naisten ja tapettujen sielujen pelastuksen puolesta!

Esa Kanerva