11.9.2025
Koirilla on luonnostaan tarve merkata virtsallaan reviiriään
ja lähettää viestejä lajitovereilleen. Samanlaiseksi ihmisen alkeelliseksi viestittelyksi
koen joka paikan sotkemisen spraymaaleilla. Se on ilkivaltaa ja sikailua. Sitä
ei voi tulkita taiteeksi millään tavalla, taiteesta puhuminen on kaiken ymmärtävien,
höynäytettävien aikuisten paskapuhetta. Tämä taide kuvastaa laajemmaltikin
yhteiskunnan nykyistä sallivuutta. Auktoriteetteja ei tarvitse kunnioittaa ja pahanteko
hyvitetään pään silityksellä. Tämä sallivuus nakertaa oikeusvaltion oikeutusta
ja lain kunnioitusta. Kysymyksessä on ilkivalta ja rikos.
Tamperelaisille sotkujen poisto maksaa vuosittain satoja
tuhansia euroja. Poliisi puuttuu asiaan, jos sattuu näkemään rysän päältä
jonkun ”taiteilijan” tai ilmoituksesta sattuu olemaan siinä ”huudeilla”. Yksityiset
kiinteistöjen omistajat maksavat siivous- ja korjauskuluja moninkertaisesti eli
puhutaan valtavista summista turhaan poltettua rahaa. Rahamäärä ei ole tässä
tärkein pointti. Se on kansalaisille opetettava malli, ettei toisen omaisuudella
tai säännöillä ole tässä yhteiskunnassa minkäänlaista painoarvoa. Lasta ei saa
kovistella tai kieltää, nuori saa tehdä melkoisen rikoskierteen joutumatta ehdollista
ankarampaan tuomioon.
Tampere on kaunis kaupunki. On surullista, että keskustan
ja Pispalan kaupunkikuvaa tarkoituksellisesti pilataan sotkuilla ja
maalauksilla rakennusten seiniin ja aitoihin. Aina maalaaminen ei auta, toisinaan
otetaan mukaan astalo kuvien naarmuttamiseksi pintoihin ja bussikatoksiin. Ai
että pistää vihaksi! Herkimmät kokevat olonsa turvattomaksi, koska tällaista
laittomuutta sallitaan.
Yhteiskunnan naiiviutta kuvastaa perustaa ns. laillisia graffiittiseiniä
ja luoda illuusiota katutaiteesta. Töhryistä ei saa taidetta verbaaliakrobatialla
eikä alakulttuurien kapinoinnin hyväksynnällä. Jos yhteiskunta tai oman itsensä
saamattomuus keljuttaa, mieltään saa osoittaa ihan laillisilla keinoilla. Pikkulapsi
hajottaa turhautuessaan legorakennelmansa, yhteisen omaisuuden tuhoaminen ei voi
olla sallittua käyttäytymistä yli 15-vuotiaille, rikosvastuussa olevalle
ihmisille.
Onko yhteiskunnan hyvinvointi muuttumassa pahoinvoinniksi? Yhteiskunnan
vastaista kapinointia ja omaa pahaa oloa ilmaistaan rikkomalla, sotkemalla ja roskaamalla. Syitten oletan löytyvän yhteiskunnan arvojen muuttumisesta.
Yksilökeskeisyys, auktoriteettien kunnioituksen vähentyminen ja sosiaalisen
median propagandan tarjoamat mallit. Täytyyhän yhteiskuntaan kuitenkin saada järjestys,
hyvällä tai pahalla. Vain oikeusvaltiota ja lakeja kunnioittavassa
yhteiskunnassa on kylliksi resilienssiä selvitä kriisiaikojen olosuhteista. Graffiitit
näyttävät olevan meillä hyväksyttyjä, vaikka niiden tekeminen on rikollista
toimintaa. Mikä on seuraava hyväksyttävä alakulttuuri? Huumeiden käyttö,
jengit, pikku- ja vähän isommat rötökset? Yhteiskunnan tehtävänä on asettaa
rajat, nyt tästä on lipsuttu pahemman kerran.
Esa Kanerva
