Ihmisyys alennustilassa

 

                                                                                                      3.5.2022

Olen yrittänyt järjestellä ajatuksiani tästä maailmanmenosta jonkinmoiseen järjestykseen. Maailman arvorappio, ihmisyyden ja järjellisen logiikan katoaminen ympärillä ottaa koville. Uskon, että moni muukin sisimmässään pohtii näitä samoja asioita. Hieman olen hämmentynyt niistäkin mielipiteistä, etten jaksa enkä lue enää sotaa käsitteleviä juttuja lehdistä. Toki todellisuuden voi sulkea pois mielestään, se ei ole kuitenkaan minun juttuni. Minkälainen on uusi maailma, onko vanhasta mitään jäljellä?

Jotkut selittävät ihmisen ja eläimen eroa sillä, että ihmisellä on tietoisuus ja tunne-elämä. Ihminen on aina vastuullinen tekemisistään. Tai näin ainakin olen kuvitellut. Sekin on nyt sitten ihan juuri tullut nähdyksi, kuinka ihmisestä kuoriutuu toiselle ihmiselle peto, saalistaja, kiduttaja, tappaja. Mikä on niitten venäläisten sotilaiden sivistystaso, ovatko he koskaan kuulleet ihmisen elämän kunnioittamisesta ja myötäelämisestä? Löytyy valitettavasti samalla tavalla käyttäytyviä ihmisiä lähempääkin. On puolueitakin, jotka kyseenalasitavat ihmisoikeudet eivätkä tunne mitään velvollisuudentuntoa auttaa hädässä olevia.

Ihmisyys unohtuu kodeissakin. En näe mitään eläimellisestä käytöksestä poikkeavaa vaimoaan hakkaavassa miehessä. Fyysinen alistaminen on Suomessa tavallista. Vielä pahempaa on henkinen kaltoinkohtelu ja lapsien laiminlyönti. Näistä kotihirmuista syntyy sopivissa oloissa uusia keskitysleirien vartijoita ja naisten raiskaajia. Tasapainoinen ja sivistynyt ihminen ei tee missään olosuhteissa, edes sodassakaan, tällaisia hirmutekoja.

Työpaikoilla kiusataan ja alistetaan. Työtovereiden tekemää työtä ei arvosteta ja minä-minä-kulttuuri on arvossaan. Milloin sielläkin alettaisiin olemaan ihminen ihmiselle. Onko niin, että yleissivistyksemme on vain pintaraapaisua. Tilaisuuden tullen unohdamme myötäelämisen taidon ja haluamme olla pahoja. Jotkut ihmiset kuvittelevat harhaisesti, että he ovat oikeutettuja ilkeilyyn ja mollaamiseen. Valitettavasti työpaikoilla muutamat pesän likaajat saavat vielä valtaa ja esimiestehtävän. Lopputulos on asiakkaitten, työntekijöitten ja työpaikan toiminnan kannalta katastrofaalinen.

Onko maailmankuvassa mitään mieltä ilahduttavaa jäljellä?  Kollektiivisen vastuun otto lähimmäisistä ja pakolaisista lämmittää. Apua annetaan, jopa tyrkytetään. Suomen kansa mielipiteissään kohtuullisen yksimielinen ja sillä on hyviä johtajia. 

Ikäviä elämän puolia on nyt enemmän kuin positiivisia. Toisten ihmisten elämän kunnioittaminen on vahvasti kyseenalaistettu. Turvallisuuden tunnetta ja luottamusta inhimilliseen kasvuun on horjutettu, ehkä pysyvästi.                                       

Loppujen lopuksi, ihmisyys on alennustilassa, ihmisen hyvyyteen on turha uskoa ja valitettavasti vain aseet tuovat turvaa, jos on tuodakseen.

Esa Kanerva