Jäljet johtavat sylttytehtaalle

                                                                                              6.2.2022

Edellistä blogiani on helppo jatkaa Helsingin häiriköinnillä. Mannerheimintielle autot parkkiin ja tie tukkoon. Ympärillä kansa on karnevaalitunnelmissa ja juo virvokkeita. Mistähän tässä convoy, suomeksi saattuemielenilmaisussa on kysymys? Sehän ei ole mielenosoitus, koska rähinäsakki ei noudata lainsäädäntöä eikä yhteisiä pelisääntöjä. Demokratiassa ja oikeusvaltiossa saa toki osoittaa mieltä ja olla eri mieltä, etukäteen poliisin kanssa sopien. Pohdin kokonaisuutta, mistä tässä on oikeasti kysymys, minkälaista joukkoa on Helsinkiin kokoontunut ja mikä saattaisi olla homman vaikuttavuus?

Hallitus ei vaihdu huutamalla eikä bensan hinta laske soihtuja polttamalla. Sakin muutkin teemat ovat tutut. Ei koronarajoituksia, ei piikkejä. Eläköön vapaus muista ihmisistä välittämättä. Persujen Mika Niikko kertoo järjestäjän olevan tuttunsa. Mutta hänellä ei tietenkään ole osaa eikä arpaa häiriköintiin. Uskokoon ken uskaltaa! Kysymys on ihmisistä, jotka eivät sopeudu demokratian pelisääntöihin. Edustuksellinen demokratia pyrkii katsomaan kaikkien kansalaisten etua ja menestystä. Aivan edesvastuutonta on kiihottaa marginaaleja kapinaan ja ruokkia kansan kahtiajakoa. Viidestä ja puolesta miljoonasta kansalaisesta löytyy aina ja kaikkina aikoina on löytynyt eri mieltä olevia yksilöitä ja pieniä porukoita. Nämä vastustavat aina ja kaikkea. Clintonin sääntö 20 prosentista ihmisiä, jotka sanovat aina ei, pitää paikkansa.

Huuhaan väitetään syntyneen Kanadassa ja esimerkkiä otetaan sieltä. Rekkakuskit olivat siellä johtamassa kansaa, ei siis ihan kansakunnan terävintä kärkeä. Oikeistopopulistit lienevät nytkin juoksupoikina. Venäjän trollit lentelevät ympäri maailmaa ja kieltämättä kansankiihotus länsimaissa omia hallituksiaan vastaan palvelee Venäjän etua. Eurooppa pitää saada hajanaiseksi ja riitaisaksi. Sitten on helpompi iskeä, kun on sopiva tilaisuus. Nämä niin kutsutut mielenilmaisijat käyttävät osin viestinnässään venäläisten veljesten kehittämää sosiaalista mediaa. Venäjän valtio on alustan takapiruna. Asia haisee pahalta ja jäljet ovat lumessa selvät, itään päin ne johtavat.

Poliitikot aina haistelevat ns. kansan mielipidettä. Polttoaineen hinta on nyt kuumaa kamaa. Kaikki haluaisivat laskea sen hintaa, paitsi vallassa olevat. He ymmärtävät vaikeata tilannetta paitsi valtion rahatulojen niin liikenteen käyttövoiman murroksena. Nopeasti tilanne ei varmasti ole muuttumassa, rähinöitiin Mannerheimin tiellä, miten paljon tahansa. Korona ei ole hallituksen luomus eikä kenenkään syy. Rajoituksilla suojellaan yhteiskunnan haavoittuvimpia yksilöitä. Mitenkähän nämä mielenilmaisijat suhtautuisivat tilanteeseen, jossa puolustusvoimien olisi pakko kutsua heidät palvelukseen. Nykymaailmassa voi eteen tulla sellainenkin mahdollisuus.

Päätelmäni on se, että demokratia on tällaisille ilmiöille aika heikko. Sosiaalinen media ja internet kalvavat siltä pohjaa. Ulkopuolisten valtioitten vaikuttaminen demokraattisten valtioitten sisäisiin asioihin ja kansalaisiin on valitettavasti yhä suurempi uhka oikeusvaltiolle. Mitä olisi tehtävissä? Nopeasti ei mitään, hitaammin lisätään kansalaisten ymmärrystä ja sivistystä siitä, mikä on totta ja mikä ei. Ja yksilöiden pitäisi ymmärtää oma rajallisuutensa tiedon suhteen, pitää luottaa faktoihin ja viranomaisiin. Venäjän tilanteen ymmärtää jollakin tavalla. Oikeusvaltio on heikko, luottamus hallintoon on nolla. Seuraavaa pandemiaa tai muuta hätätilannetta varten Suomen valtion hallinto on organisoitava uudella tavalla. Viranomaisten kiistelyyn ja arvovalta riitelyyn ei ole jatkossa varaa. Kavennetaan demokratiaa kriisitilanteissa ja etukäteen mietitty pieni kokoonpano tekee päätökset.

Esa Kanerva