Tuli tuossa tehdyksi syksy hommia Etelä-Suomen isoilla rakennustyömailla
Rakennusliiton palkollisena. Tein terveystarkastuksia, markkinoin heidän omaa
vakuutuskassaa ja Rakennusliiton jäsenyyttä. Sain ymmärrystä rakennusalan
tilanteesta Tampereella, Turusta Lahteen ja Kotkaan sekä siltä väliltä.
Ensinnäkin havainto numero yksi on se, että
hyvinvointisuomen rakennusalaa pyöritetään työvoimalla, jota on hankittu ympäri
maailmaa. Kielitaidottomia työläisiä on kotoisin Keski-Aasiasta Kauko-Itään ja Euroopasta
Afrikkaan. Se on tätä nykyaikaista imperialismia, enää ei valloiteta maita.
Työikäiset nuoret miehet rahdataan synnyinseudultaan Eurooppaa rakentamaan.
Kotiin pääsee kerran vuodessa, jos silloinkaan. Rakentajat asutetaan yhteismajoitukseen
ja palkkatasokin on, mitä sattuu saamaan. Virallisesti liksan pitäisi olla
työehtosopimuksen mukaisia ja muodollisesti kaikki ovat paperilla kunnossa.
Todellisuus on kuulemma toista. Tilille maksetut palkat peritään takaisin
erilaisin vippaskonstein, mm. epämääräisin maksuin työpaikasta ja matkoista.
Tapasin kierroksellani ainakin 20 erilaista kansallisuutta.
Paitsi palkat, myös työturvallisuus- ja työterveysasiat olivat rempallaan
näillä vierastyöläisillä. Työvaatteet kierrätettiin ja he saivat, mitä sattui
suomalaisilta jäämään suurin piirtein käyttökuntoisina. Edes turvakenkiä ei
ollut kaikilla. He olivat erittäin kiitollisia saamastaan huomiosta ja
terveystarkastuksissakin huomasi, kuinka nöyriksi oli heidät opetettu. Kaukaisin
tapaamani henkilö oli kotoisin Sri Lankasta. Keskusteltiin ilmein ja elein,
kotimaansa hän osasi sanoa englanniksi kysyttäessä. Yli 60 prosenttia
tapaamistani työläisistä oli ulkomaalaisia. Nyt käydään keskustelua ulkomaalaisesta
työvoimasta. Sitä pitäisi saada lisää. Kyllä rakennusalalla heitä ainakin
piisaa. Vieläkö lisää pitäisi saada tuoduksi? Isojakin työmaita pyörittää alle
kymmenen hengen suomalainen tai virolainen työnjohto.
Luulisi olevan suomalaisten pienten alihankkijayritystenkin
etu, että yleissitovat työehtosopimukset säilyvät. Jos niitä ei olisi,
työmarkkinat villiintyisivät. Kolmen euron rakentajia hankittaisiin
kehitysmaista. Ei suomalainen pikkufirma pärjäisi lainkaan kilpailutuksissa. Jäisi
Suomen Yrittäjien Pentikäiselle luu käteen.
¤¤¤¤¤¤
Sitten se tärkein asia! Huomenna alkaa aluevaalien
postiäänestys. Meillä on ehdokkaiden joukossa yksi ylivertainen ehdokas, Atanas
Aleksovski, numerolla 620. Miksi kannatan hänen valintaansa? Hän on huono
kehumaan itseään ja saavutuksiaan toisin kuin ammattimaiset itsensä
markkinoijat. Niitä löytyy kaikkien puolueiden valtuustoryhmistä, myös
demarien. Ahkerimmat populististen aloitteiden tekijät esimerkkinä. Kaupungin
luottamushenkilötoimielimissäkin on ihmetelty joidenkin valtuutettujen
nopeutta. Kun jotakin asiaa on käsitelty ensimmäistä kertaa esimerkiksi
kaupunginhallituksessa suuren yksimielisyyden ilmapiirissä, jos seuraavassa
valtuustossa ko. aiheesta tulee valtuustoaloite. Tämä on sitä itsensä jatkuvaa
markkinoimista, jota vihaan. Atsolle ei tulisi mieleenkään moinen menettely.
Toiseksi pitää hallita kokonaisuudet ja talousasiat. Nämä ovat Atanakselle
peruskauraa jo pitkän poliittisen kokemuksen ja työnsä kautta. Kolmanneksi
pitää osata kunnioittaa toista ihmistä ja hänen työtään. Ei siis ajatella
pelkästään itseään ja omaa menestymistään. Tämä lienee joillekin poliitikoille
ylivoimainen vaatimus. Atso täyttää mitat tässäkin suhteessa. Nyt lopetan
kehumisen, Atanaksen näytöt puhuvat puolestaan.
Terveisin Esa Kanerva
