Miksi valtuustoryhmä hajosi?

                                                                                                                                          30.3.2021

Demarien valtuustoryhmää ei sitten saatu yhtenäiseksi vaalikauden loppuun mennessä. Aikaa ja ruutia kyllä kulutettiin vuoden verran. Juurisyyksi on selvinnyt tahtotilan puute. Kun ei ole ollut ryhmässä halua rakentaa, yhteistä ryhmää ei syntynyt. Tarkoitan ryhmällä ryhmään jääneitä tovereita. Kaikkia eronneita ei ryhmään haluttu, ei sitten millään, eikä ryhmään hyväksytyilläkään eronneilla ollut siksi tosiasiallisia mahdollisuuksia palata. Minulle ja toveri Kampmanille tarjottiin paluuta ryhmään haastattelujen jälkeen, muille eronneille sanottiin ei. Olisi ollut kuitenkin reilua taata jokaiselle eronneelle oikeudenmukainen asian käsittely. No jollakin tapaa oikeudenmukaista ja reilua on tietenkin sanoa, ettei paluuta ole. Äänestyksen jälkeen perusteluja ei juuri esitetty, ellei ota asian verhoilua luottamuspulaan todesta.

Kaikki eronneet kävivät ryhmän johdon ja selvitysmiehen haastatteluissa. Selvitysmies katsoi ryhmän yhdentymisen mahdolliseksi. Ryhmän enemmistön kanta oli toisenlainen, ehdotus hylättiin äänestyksen jälkeen. Ryhmässä ajauduttiin pattitilanteeseen, jota yritettiin vielä laukaista syksyllä, yhtä huonoin tuloksin. Eronneet lähettivät katumuskirjeen ryhmälle, kertoivat olevansa pahoillaan ja noudattavansa ryhmän sääntöjä jatkossa. Ei riittänyt.

Tapahtumat alkoivat vyöryä ikävään suuntaan Ei voitu käsittää tai hyväksyä ryhmän johdon ja muutaman muun ryhmäläisen julkista toimintaa, jossa he ryntäsivät tuomitsemaan lehtien ja sosiaalisen median kautta yhtä oman ryhmämme jäsentä. Ryhmän työskentely alkoi kiertyä väärille jengoille. Mikä pahinta luottamus alkoi rakoilla. Kaunaa saatettiin kantaa, milloin mistäkin vuosia sitten sattuneista asioista. Totta kai poliittiset valtataistelut ja loiskiehunnat kuuluvat politiikkaan. Tässä Atanaksen tapauksessa oli kyllä kysymys arvoista ja solidaarisuudesta. Aamulehti otti pitkäkestoisesti kantaa Aleksovskin syyllisyyteen ja oikeastaan tuomitsi hänet jo ennen oikeudenkäyntiä. Se oli ajojahtia, tietoa lehteen valui jostakin, jostakin asioista hyvin perillä olevista lähteistä.

Taustaksi siteeraan laajalti Toveriseuran toimintakertomusta vuodelta -20 Aleksovskin tapauksesta. ” Sosiaalidemokraatteja kovasti, aina vereslihalle hiertänyt ja osin valtakunnallistakin kiinnostusta herättänyt ns. tonttijupakka sai kannaltamme ja erityisesti prosessissa vastaajana olleen kaupunginvaltuutettu, toimitusjohtaja Atanas Aleksovskin kannalta kaikin puolin onnellisen lopun. Prosessissa käsiteltiin Tampereen kaupungin kiinteistötoimen ja Aleksovskin erilaisia näkemyksiä siitä, mitä Muotialantien tontin vuokraoikeuden siirrosta oli neuvoteltu ja oliko lupa siirtoon annettu. Pirkanmaan käräjäoikeus langetti Aleksovskille vuonna 2019 seitsemän kuukauden ehdollisen vankeusrangaistuksen.

Turun hovioikeus vapautti helmikuussa 2020 Aleksovskin hänen saamastaan käräjäoikeuden tuomiosta. Hovioikeus katsoi, toisin kuin käräjäoikeuden kolme tuomaria, että Aleksovskilla on ollut tekohetken olosuhteissa perusteet luottaa siihen, että kaupunki tulee hyväksymään valitun menettelytavan, eikä tulisi perimään sopimussakkoa. Hän ei ole näin ollen pitänyt sopimussakkoseuraamuksen syntymistä menettelynsä todennäköisenä seurauksena. Aleksovskin saamat tuomio oheisseuraamuksineen siis kumottiin ja hänelle määrättiin yli 57 000 euron korvaus oikeudenkäyntikuluista. – Sekä käräjäoikeus että hovioikeus perustelivat toisistaan poikkeavia päätöksiään perusteellisesti ja mielenkiintoisesti. Jo valistuneita maallikkojakin hämmästytti käräjäoikeuden perusteluissa se, ettei Aleksovskin intentioita oikeastaan ollenkaan käsitelty. Rikoksen tunnusmerkistöön kuuluu oikeusjärjestyksessämme välttämättömästi tahallisuus. Aleksovskin toiminnan tahattomuus oli yksi hovioikeuden päätöksen keskeisistä perusteluista.

Aleksovsin saama kohtelu sai kuluneiden yli kahden vuoden aikana jo poliittisen ajojahdin piirteitä. Ällistyttävää oli, että eräät puolueemme jäsenetkin osallistuivat tähän ajojahtiin jopa julkisesti. Aleksovski oli luopunut kaikista muista luottamustehtävistään kuin kaupunginvaltuutetun, mutta sekään ei näyttänyt riittävän saalistajille. Kuluneet kaksi vuotta ovat olleet ankaraa aikaa sekä hänelle että perheelle. Hovioikeuden kokonaan vapauttavan tuomion jälkeen olisi tavallisella poliittisella moraalilla varustettu ihminen olettanut, että pöytä olisi ollut nyt puhdas, mutta niin ei käynytkään.

Maaliskuun 2020 valtuustoryhmän kokouksessa käytiin värikästä ja välillä erittäin epäasiallista keskustelua (mm. alatyylisiä ilmauksia käyttäen) Atanovskin asemasta ja hänen luottamustehtävien asteittaisesta palauttamisesta niiden vapautuessa uudelleen. Keskustelun sävy oli repivä ja loukkaava. Neljä valtuutettua, Aleksis Atanovski, Esa Kanerva, Anneli Kivistö ja Ilpo Sirniö sekä ensimmäinen varavaltuutettu Ulla Kampman erosivat valtuustoryhmästä vastalauseena Aleksovskin saamalla kohtelulle. Viisikko julkaisi tiedotteen (liite 1), jossa todettiin mm., että ryhmän jäsenten syrjintä, kiusaaminen, vähättely, syyllistäminen ja luottamuksen puute olivat tehneet eronneiden toiminnasta mahdotonta. Tiedotteessa todettiin edelleen, että ryhmässä eivät toteudu oikeudenmukaisuus, solidaarisuus tai ihmisten kunnioittaminen.

Sopua yritettiin hieroa muun muassa toveri Pertti Palttilan välityksellä. Mitkään sovintoesitykset eivät tyydyttäneen tynkävaltuustoryhmää. Pormestari Lauri Lylyn esityksestä tynkävaltuustoryhmä äänesti ns. viitosten ottamisesta ryhmään, sen jälkeen, kun nämä olivat jättäneet kirjalliset selvitykset eronsa syistä. Tynkävaltuustoryhmän puheenjohtajan Pekka Salmen vastustava esitys voitti äänin 12 – 4. Vuoden 2020 aika vahvistui se käsitys, että kaikkein tiukimmin yhdistymistä vastustivat valtuutettu Pekka Salmi, valtuutettu Aila Dünder‒Järvinen ja valtuutettu Ari Wigelius. Pidemmän aikavälin suunnitelma näillä kolmella lienee ollut, että viisikolta estetään pääsy 2021 kuntavaalien ehdokkaiksi.”’

Tässä tilanteessa ollaan ja Kunnallisjärjestön kenttäväki hyväksyi vastoin johdon mielipidettä eronneet valtuutetut ehdokkaiksi kesäkuun kuntavaaleihin. Seuraavat vaalit ovat osittain demareitten sisäiset linjavaalit Tampereella. Äänestäjät punnitsevat, saako nykyinen ryhmän johto luottamuksen jatkaa vaalien jälkeen vai alkavatko uudet tuulet puhaltaa ja virkistää ryhmän toimintaa.

Esa Kanerva









Tositarinoita ja kiiltokuvaa?

                                                                                                                                            24.3.2021

Selailin seuraavissa kuntavaaleissa olevien ehdokkaiden kotisivuja. Laadultaan ne olivat vaihtelevia. Toiset oli selvästi teetetty ammattilaisella ja toiset olivat halvan budjetin tuotoksia. Löytyi sieltä selvästi ammattipoliitikon roolin omaksuneen ehdokkaan tekstiä ja ihan aitoa ja rehellistä yrittäjyyttä. Kaikkia sivuja yhdistää tarina omasta itsestä. On luonnollista, että ihminen tavanomaisessa vuorovaikutuksessaankin haluaa antaa itsestään silotellumman kuvan kuin mitä objektiivisesti arvioiden olisi totta. Poliittisissa tarkoitusperissä sepitetyt tarinat ovat sitten aivan omaa luokkaansa. Poliitikko brändää itsensä luomalla itsestään ja identiteetistään hänelle tarkoituksenmukaista julkista kuvaa. Nykyään tämä vielä korostuu sosiaalisen median avulla. Siellähän ollaan alituisessa vuorovaikutuksessa, periaatteessa rajattoman ihmisjoukon kanssa. Tarkastellaanpa nyt muutamien kotisivujen esimerkkien avulla, minkälaista tarinaa niihin tuotetaan.

Aloitetaan erään ehdokkaan kuvauksesta omasta persoonastaan. Mikähän lienee etusivun kuvan viesti prinsessasta vallan kammareissa? Ehdokas kertoo olevansa ahkera, tunnollinen, omistautunut tamperelaisille ja aktiivinen työmyyrä. Pitkä jono laatusanoja kuvaa hyvin ehdokkaan itseluottamusta ja ammatillisuutta poliittisessa työssä. Työhaastattelussa varmaan katsottaisiin tällaista kehumista alta kulmien. Tällainen työote kuuluu tietysti poliittiseen rooliin, ei siinä mitään. Lukijalla pitää vain olla taito erottaa ja lukea, mikä on poliitikon yritystä tehdä itsestään kiiltokuvaa ja mikä noin suurin piirtein totta. Vaikeaahan se on, mutta kannattaisi nähdä vaivaa. Kysymyshän on kuntalaisen oman ehdokkaan työhaastattelusta.

Mennään eteenpäin. Seuraava ehdokas markkinoi itseään nuorena ja eteenpäin pyrkivänä ihmisenä. Edellisestä ehdokkaasta hän erottautuu selvästi. Hän ei kerro itsestään laatusanoja, vaan kerronnan ydin on hänen kiinnostuksen kohteistaan. Hän kertoo, että sosiaalinen oikeudenmukaisuus, eriarvoisuuden torjuminen ja ihmisoikeudet ovat hänelle tärkeitä. Hän on kiinnostunut myös köyhyyden torjunnasta ja perustulosta. Hyvä, uskotaan. En epäile lainkaan, etteikö ilmastomuutoksen torjunta olisi nuoren naisen sydäntä lähellä. Kotisivujen näkökulma ja kiinnostuksen kohde ovat asiakkaassa, ei ehdokkaassa itsessään. Minun arvioni näistä kotisivuista on, kiitoksella hyväksytään.

Sitten numero kolmonen. Kotisivujen tarinan kerronta alkaa kekkoslaisesta savupirttitarinasta. Köyhä lapsuus, ideaalit kodin arvot ja rakastavat vanhemmat. Tällainen tarinallisuus alkaa olla jo niin poliittinen vakio, että pelkästään siitä syystä uskottavuus kärsii. Mutta jos näin on, niin sitten on, onneksi olkoon viisikymmentä-luvun lapselle. Kiitokseksi myös tälle ehdokkaalle, ettei hän pistä suuria laatusanoja itsestään riviin. Uskottavuutta tuo myös realistinen menneen elämän kuvaus epäonnistumisineen. Kotisivujen aineksista olisi saanut laadultaan paljon onnistuneemmat panostamalla pikkuisen lisää ammattilaisen apuun.

Numero nelonen on mielenkiintoinen tapaus. Yleisilme on hyvin ammattimainen ja ehdokaskin taitaa olla pesunkestävä poliitikko, päätoiminen poliitikko. Tarina alkaa vennamolaisittain. Vanhat puolueet pettävät ja nykyisistä ei ole ongelmien ratkaisijaksi. Ehdokkaan historian kerronta painottuu kasvutarinaksi. Paljon, paljon etsin, sitten löysin ratkaisun. Ei puoluekuria eikä pidikkeitä. Sormet sanoo naks, kaikki on ratkaistu, hokkuspokkus! Uskokoon, ken haluaa. Minä en usko, olen seurannut politiikkaa sieltä Vennamon parhaista vuosista asti ja aina on kansaa höynäytetty turhilla, katteettomilla lupauksilla. Silloin riitti syntipukeiksi kotoperäiset rötösherrat, nyt syylliset pitää löytää kauempaa. Tunnettakin kotisivuilta löytyy ja toivoa. Pieni ihminen voittaa lopulta ja markkinavoimat murskataan. Täydellistä humpuukia, ainakin, mitä tulee markkinavoimien selättämiseen. Kotisivujen sanoman käärepaperi on kiiltävä, varoitan lukijoita tarjottavasta sisällöstä.

Kuten tuossa aiemmin totesin, kuntalaiset haastattelevat ehdokkaita sosiaalisessa mediassa, vaalikoneissa ja kotisivujen kautta. Ehdokkaan mainontaa lukiessa kannattaa kiinnittää huomiota mieluummin saavutuksiin kuin ehdokkaan ympärille suunniteltuun glamouriin. Pitää uskaltaa avata ehdokkaan anatomiaa ja erottaa hänen todelliset tavoitteet. Suuret sanat eivät suuta halkaise eivätkä maailmaa muuta. Kannattaa siis käydä oman ehdokkaan kotisivuilla ja hakea totuuden jyvää akanoiden sijasta. Ja sen jälkeen äänestämään!

Esa Kanerva



Elämänlaatutestamentti

   

                                                                                                                           16.3.2021

Hyvät lukijat!

Hahmottelin malliesimerkin elämänlaatutestamentista, jota voi käyttää esimerkkinä laatiessaan omaa testamenttiaan. Tämä liittyy aikaisempaan ikääntymiseen liityvään kirjoitukseeni ja on kuvitteellinen. Toivon että tästä mallista on hyötyä asian tekemista miettivälle.

                                                                                                                                     luonnos

ELÄMÄNLAATUTESTAMENTTI HOIDOSTANI HUOLEHTIVILLE



Minä, xxxx xxxxxxxx xxxxxxxxxxx, (sotu) tahdon tätä toivettani noudatettavan elämäntilanteessani, jossa en itse kykene huolehtimaan omasta hoidostani.

Edunvalvojani on määritelty edunvalvontavaltakijassani.

Hoitotahdossani on määritelty viimeisten aikojeni hoitolinjaukset.



ELÄMÄNLAATUTOIVEENI

Perushoito:



1. Haluan elää mahdollisimman pitkään yhdessä vaimoni kanssa samassa huoneistossa, meitä ei saa erottaa.

2. Minua saa puhutella sinä-muodossa, mutta kunnioittavasti.

3. Haluan, että huoneeseeni sisään tullessa ilmoitetaan asiasta aina ja annetaan myös omaa tilaa.

4. Haluan, että peruslääkityksestäni huolehditaan ja kipulääkitystä annetaan, huomioiden myös henkiset kivut. Ahdistustani pitää hoitaa kunnolla kuoleman lähestyessä, esimerkiksi morfiinilla.

5. Kaikki tavanomaiset, kohtuudella hoidettavissa olevat sairaudet tulee diagnosoida ja hoitaa.

6. Allergioita ei tietääkseni ole.

7. Ihoani tulee perusrasvata, partani ajaa, muotoilla ja leikata joka päivä sekä kynteni leikata kerran viikossa, suihkussa käyn joka päivä, käytän omaa vaatetustani. Parturissa käyn tai parturi käy luonani tarvittaessa.

8. Minulle kelpaa kaikki ruoka, pyytäessäni sitä hankitaan ulkopuolelta.

9. WC:ssä käyn niin pitkään kuin se mahdollista.



Lisäksi hoidossani huomioitavaa:

+ minulle hankitaan näkökykyyni ja kuulooni liittyvät tarvittavat apuvälineet

+ saan nauttia alkoholijuomia terveyteni niin salliessa oman tahtoni mukaan.

+ minua kävelytetään joka päivä ja ulkoilen vuoden jokaisena päivänä.

+ suhteeni uskontoon on agnostikko, kuolinilmoitukseeni ei saa laittaa ristiä, hautajaiset mahdollisimman lyhyin kirkollisin menoin.

+ kaikki haluavat voivat vierailla luonani.

+ minulla pitää olla käytössäni radio, tv, atk-välineet ja puhelin.

+ käyn vaihtoehtoisesti konsertissa, elokuvissa tai teatterissa kerran kuukaudessa, kesäisin Tammelan torilla.

+ minulle tilataan yksi sanomalehti



Velvoitan edunvalvojaani tällä testamentilla huolehtimaan ja hankkimaan omalla rahallani yllä mainitut elämän laatuuni ja hyvinvointiini liittyvät toiveeni.



Paikkakunta ______ _________________

Allekirjoitus



Paikkakunta ja aika

Todistajat: __________________________ _____

Onko ikääntyminen ikävää?

                                                                                                                                              8.3.2021

Kirjoitan nyt vanhuudesta tai ikääntymisestä niin kuin hienostellen halutaan sanoa. Aihetta voi lähestyä monesta eri näkökulmasta. Puhutaan vanhusten hoivapommista ja taloudellisista kustannuksista. Tai voisi tarkastella, mitä muutoksia tapahtuu ihmisen elimistössä tai mielessä. Keskityn nyt kuitenkin omiin kokemusasiantuntijan havaintoihini. Mitä kropassa tapahtuu ja mikä mielessä myllertää? Ja kuinka meihin ikääntyneisiin suhtaudutaan yhteiskunnassa ja voiko vanhuuteen valmistautua? Mitä itse voisin tehdä onnellisen vanhuuteni hyväksi? Tuo onnellisuus ja vanhuus taitavat olla sinänsä vaikeasti saavutettavia, jos onnellisuudella tarkoitetaan kivuttomuutta ja ilman ahdistusta sujuvaa elämää. Kipu ja raihnaisuus tulevat jokaiselle varmasti, harva osaa miettiä tuskastumatta kenties uhkaavaa muistisairautta ja ahdistumatta päivien päättymisestä. Onnellisuuden sijaan voisi olla mielenrauha tavoittelemisen arvoista. Kuolemaa ei sinänsä kannata pelätä, kuolemisen tapaa kyllä. Vanhuuden arvostusta voi testata mielessään kysymyksellä, haluaisiko kymmenen vuotta nuorempi ihminen vaihtaa osaa kanssani. Eläkkeen kyllä moni haluaisi, muttei kymmentä vuotta lisää ikää. Eikä eläkeläisen identiteettiä.

Se lienee yksi lysti, mitä ruumiissa pikkuhiljaa tapahtuu iän kertyessä. Kysymyksessä lienee kuitenkin hidas prosessi, joka alkaa jo armeijaiässä. Johtuuko se geeneissämme olevasta ajastimesta tai solujen hapantumisesta, ei tarkkaan tiedetä. Joka aamu sen kuitenkin huomaa, ettei tässä olla nelikymppisiä. Paikat ja nivelet ovat jäykkiä ja liikkeelle lähteminen vie oman aikansa. Vanheneminen on yksilöllistä ja mukana seuraavat ikään liittyvät sairaudet. Tohtorit onneksi lupaavat, että sairauksia voi ennaltaehkäistä liikunnalla ja elintavoilla. Päivittäiseen reippaaseen kävelyyn olen pyrkinyt ja viinan kanssa läträämistä olen vähentänyt. Joskus täytyy irrotella ja krapulan muistaa taas pitkään. Tupakkia en ole polttanut koskaan. Sen lopettamisen tuskasta siis vältyn. Mutta en kuvittele lenkeillä nuortuvani tai ehkäiseväni mahdollista syöpää. Se tulee, jos on tullakseen.

Mielenrauhan kanssa on joskus ongelmia. Tuppaa ahdistamaan, kun kavereita lähtee viereltä. Äskettäin yksi, lähes ikäiseni, siirtyi rajan tuolle puolen. Siis minkä rajan? On ihmisen yksinkertaisuutta kuvitella mielessään elämän ja kuoleman välille jonkinlaisen rajan. Se taitaa olla uskonnon meille opettamaa harhaa maallisesta elämästä ja taivaasta. Kukaan ei ole tullut kertomaan tarinaansa ”rajan” takaa kuoltuaan. Uskonnosta ei ole minulle mielenrauhan turvaajaksi, olen vahvasti epäilijä koko hengellisyyden sanomaan. Uskonnosta ja uskomisesta täytyy kirjoittaa oma juttunsa. Millä siis voisi saavuttaa tyyneyttä pakon edessä ja lievittää ahdistusta? Uskon, että elämässä täytyy olla tavoitteita, ei suuria suunnitelmia tietenkään. Niitä voi suunnitella, vaikka päiväkohtaisesti tai korkeintaan kuluvaksi vuodeksi. Pääasia on se, että aamulla tietää suunnilleen jokaisen päivän ohjelman. Pitää tehdä itsensä tarpeelliseksi, kantaa vastuuta itsestään ja lähimmäisistään. Uskallan huudahtaa, me ikääntyneet olemme yhteiskunnan toiminnan kannalta nykyään melkein välttämättömyys. Kuka hoitaa omaistaan, lastenlapsiaan tai tekee vapaaehtoistyötä? Me seniorit. Taloudellinen yhteiskunnallinen tuotos on miljardiluokkaa.

Sosiaalinen turvaverkko on tarpeellinen, se tuo rauhaa sieluun. Nöyryyttä kannattaa harjoitella, jos elämässä ei ole tarvinnut elämässään tätä ominaisuutta tähän mennessä, nyt sitä kannattaa opetella välttämättömyyden pakosta. Kuolema määrää ajankohdan ja sinä poistut, halusitpa sitä tai et.

Paljon voi valmistella tulevaa vanhuuttaan papereiden laadinnalla. Olen aikaisemminkin kirjoittanut testamentin välttämättömyydestä, vaikka ei ole kysymys suurista perinnöistä. Riita saadaan aikaan lusikoistakin. Hoitotahto on hyvä olla olemassa ja elämänlaatutestamentti se vasta tarpeellinen onkin. Siinä voi määritellä edunvalvojaa sitovasti oman vanhuutensa hoivan laadusta. Tulevaisuudessa se on entistä tärkeämpää, koska vanhusten hoivan suuntaviivat ovat tällä hetkellä hukassa tässä yhteiskunnassa. Eikä asia korjaudu edes rahalla. Vanhuusmyönteisten asenteiden muokkaus tarvitsee vuosikymmeniä. Näin pessimistinen olen tällä hetkellä.

No, onhan sitä iloja vanhanakin. Paras niistä taitaa olla pikkiriikkinen vahingonilo nuorempia ja kaikkitietäviä ihmisiä kohtaan. Tulee teillekin vielä se päivä, jolloin peilistä ei enää näy kauniit ja sileät kasvot. Ja niin turhista asioista käydään ns. keskustelua julkisuudessa. Tavoitellaan täydellisyyttä ja rahaa. Rahasta puheen ollen, se kannattaa käyttää silloin kun siihen pystyy. Jos vanhalla nimittäin sattuu olemaan rahaa, sitä ei enää pysty käyttämään. Vanhalle ihmiselle raha ei ole kuin korkeintaan numerot pankkitilillä. Tämän asian uskaltaisin neuvoa nuoremilleni eikä se ole vanhuutta eikä viisautta!

Esa Kanerva

Lomalla tämän viikon!

                                                                                                                                2.3.2021

Tämän viikon hiihtelen, ulkoilen ja saunon kotinurkilla ja palaan kirjoittamisen pariin ensi viikolla.

Aurinkoisia päiviä, Esa Kanerva

Sekasortoinen valtuuston kokous

                                                                                                                                           23.2.2021

Eilinen valtuuston kokous kesti kuutisen tuntia. Keskustelu kävi kuumana ja enimmäkseen ohi aiheen, väitti kuka mitä muuta tahansa. Kun käsiteltiin muutoksia vuoden -21 talousarvioon eli edelliseltä vuodelta käyttämättä jääneiden määrärahojen budjetoinnista uudelleen, jotta hankkeet voidaan toteuttaa loppuun suunnitellusti, puhuttiin kaikesta muusta. Ei näistä muutoksista luulisi syntyvän muutaman tunnin keskustelua. Mutta kun syntyi. Sikisi moneen suuntaan polveileva ja poukkoileva teatteriesitys. Päällimmäisenä aiheena oli, Aamulehden esiin nostama, keskeneräinen julkisomisteisten yhtiöitten asema tulevassa sote-uudistuksessa.

Aiheesta vyöryttivät etenkin kokoomuslaiset ja perussuomalaiset. Pääministeriäkin huudettiin apuun, kun hän osallistui kokoukseen valtuutettuna. Kysymyksessä on ongelma, joka syntyy perustuslaillisesti siitä, että yksityisiä ja julkisia yhtiöitä ei voi asettaa eri asemaan palveluita tilatessa. Kaikki olivat valtuustossa yhtä mieltä, että Coxan, Sydänsairaalan ja Fimlabin asema täytyy säilyttää. Miksi siis kuluttaa valtuuston aikaa tästä kinaamiseen? Asia ratkaistaan sosiaali- ja terveysvaliokunnassa ja perustuslakivaliokunnassa Arkadianmäellä. Jos kysymys oli viestinnästä tai vaikuttamisesta, kyllä Helsingissä tämä ongelma tunnetaan. Ja on luvattu, että ongelma ratkaistaan valiokuntakäsittelyn aikana. Kansanedustaja Ilmari Nurminen lupasi, että asiaan löydetään positiivinen ratkaisu puhuessaan Toveriseuran helmkuun kuukausikokouksessa.

Kysymys oli vaalien läheisyydestä. Haluttiin nostaa näyttävä paikallinen asia ja valtakunnallinen päätöksenteko keskiöön. Tampereen valtuustossa käytiin poliittista keskustelua valtakunnan päätöksentekoon liittyvästä asiasta. Perussuomalaiset haluavat kaataa hallituksen. Valtuutettu Vallin mainitsikin asiasta eilen. Kokoomus haluaa kantaa valtuutettu Marinin niskaan tulisia hiiliä valtakunnan politiikan synneistä. Pääministerin kuntavaaliehdokkuuden pelko on suuri. Tehdään kaikki voitava ja vähän enemmänkin hänen kunigastien katkaisemiseksi.

Mikä merkitys on sitten valtuuston keskustelu arvolle se, että yksittäinen valtuutettu voi heitellä taloudellisia lukuja ihan hatustaan. Aarne Raevaara voi väittää sata miljoonaa kuluneen esimerkiksi tavara-aseman siirtoon. Kun hänelle siitä huomautettiin, ei hän ota opiksi. Luulisi kaikille valtuutetuille olevan selvä, että pyritään puhumaan totta. Useassa pykälässä Aarne vaati myös päätöksen lykkäämistä seuraavalle valtuustolle. Kukin valtuusto tekee oman kautensa tarpeelliset päätöksensä ajallaan. Sitten on asia erikseen nämä palkkio- ja palkkauskysymykset. Oli päivänselvää, että Lassi Kaleva esitti, että korotuksia tehdä. Kyllä Lassi on etukäteen osannut varmistaa, että enemmistö on päätösesityksen tukena ja hänen esityksestään ei ole vaaraa hänen henkilökohtaisille tuloilleen. Kansalle voi sitten jälkikäteen pullistella tai mainostaa radiossa, että me vastustimme ökypalkkoja. Olisikohan tämä populismia parhaimmillaan ja pahimmillaan?

Eilisestä kokouksesta jäi paha mieli. Useat puheenvuorot olivat hyökkääviä ja tylyjä. Ei osattu pysyä asiassa ja osin kokous oli sekasortoinen näytelmä toisiaan toistavia vuorosanoja. Missä oli kohteliaisuus ja toista valtuutettua kunnioittava asenne? Tämän esityksen perusteella sanoisin valtuustolle, että ”Ei jatkoon!”

Esa Kanerva

Minustako kuntapoliitikko?

                                                                                                                                            16.2.2021

Puolueet soittelevat sopivan ammatin, verkostoja ja tunnettuutta omaavien ihmisten perään. Heitä houkutellaan puolueen ehdokkaaksi lupaamalla valtaa ja näkyviä paikkoja kunnan elimissä. On luonnollista, että pikkuisenkin itseihailuun taipuvainen ihminen kokee pyynnön ja imartelun itsetuntoaan hivelevänä. On mukavaa kertoa ympäriinsä minua pyydetyn kuntavaaliehdokkaaksi. Oikein puolueen kunnallisjärjestön puheenjohtaja soitti ja kertoi minun hyvistä mahdollisuuksistani tulla valituksi. Minulla kun on jo noita verkostoja urheilupiireihin ja Marttoihin. Moni tarttuu koukkuun sen kummemmin asiaa miettimättä. Pitäisi ainakin pohtia, mitkä ovat ne minun todelliset ja henkilökohtaiset motiivini ehdokkuudelle. Ei riitä halu saada kunnioitettu titteli, kaupunginvaltuutettu, sen kannustavuus haihtuu alkumetreillä valtuutetun työn arjen kohdatessa.

Valtuutetun työ vaatii paljon. On annettava omaa työpanostaan ja uhrattava vapaa-aikaansa. Kenellä ei ole tähän halua tai mahdollisuutta, on turha ryhtyä tähän hommaan. Ja vaaditaan myös harjaantuneita takapuolilihaksia ja kirkasta ajatuksenjuoksua vielä 12 tunnin istumisen jälkeen. Kulissityö varsinaisen päätöksenteon ulkopuolella on arkista puurtamista ja vääntämistä.

Vaaditaan vakaata uskoa ja ideologisia arvoja tekemisensä ympärille. Arvot helpottavat päätösten oikeellisuuden arviointia. Jos vain omat tavoitteet ohjaavat valtuutettua oikean ja väärän arvioinnissa, käy se ajan mittaan hyvin raskaaksi. Jokainen päätös on punnittava aina erikseen ja yritettävä ryhmässä ajaa läpi omaa agendaa.

Olen varmaan aikaisemminkin todennut, että kyllä poliitikon työ vaatii omanlaisensa persoonallisuuden. On oltava taipuisa niska ja on kyettävä kumartamaan sekä oikealle että vasemmalle. Oletteko koskaan poliitikon olevan jyrkästi eri mieltä kanssasi? Väistöjä ja ohipuhumista olen kyllä tavannut. Suoraan puhujille käy yleensä huonosti.

Valta kiehtoo ja palkitsee. On hienoa kuulua ns. päättäjiin, näin olettaisin kuviteltavan Olen henkilökohtaisesti kokenut yksittäisen valtuutetun mahdollisuudet vaikuttaa rajallisiksi, mutta toisaalta mahdollisuudet vaikuttaa ovat olemassa. Riippuu vain omista kyvyistäsi ja tiedonhallinnasta käsiteltävässä asiassa. Kuntalaisten aika yleinen käsitys päätöksenteon monimutkaisuudesta on harhaa. Paljon edetään virkamiesten valmistelun perusteella ja viilaukset tekevät poliitikot. Poliitikolta vaaditaan enemmän sosiaalista älykkyyttä kuin muuta hoksnokkaa.

Ryhtykää ehdokkaaksi! Pitää muistaa vain muutamia perusvaatimuksia valtuustoon läpipääsemiseksi. Vaalityötä ei polkaista menestykseen muutamassa kuukaudessa. Taustaa pitää olla vuosia, oli se sitten järjestötyötä, ennestään saatua näkyvyyttä vaikkapa urheillessa tai julkisuussa paistatteleva ammatti. Rahaakin pitää olla, lehti- ja radiomainokset maksavat, ja paljon. Omiin motiiveihin olisi syytä tutustua. Arki tulee nopeasti sen valtuutetuksi valinnan jälkeen. Jaksanko panostaa omaa osaamistani kuntalaisten hyväksi? Mitä läheiseni ja perheeni ovat mieltä vapaa-ajan käytöstäni yhteisten asioitten hyväksi? Pohdittuasia näitä asioita, saatuasi itseltäsi ja lähipiiriltäsi myönteisen vastauksen, vastaa politrukille kyllä.

Esa Kanerva

Tulossa epädemokraattiset kuntavaalit

                                                                                                                                              9.2.2021

Huhtikuun 18. päivänä äänestämme seuraavan vaalikauden kuntapäättäjistä. Vaaleista on tulossa ennenkuulumattoman epädemokraattiset. On lukuisia syitä, miksi näin käy. Pandemia vaikeuttaa yhteiskunnan toimintaa, niin myös kuntavaalien toimittamista.

Viime kuntavaaleissa 2017 äänioikeuttaan käytti vain 58,9 prosenttia äänioikeutetuista. Voi hyvin perustein veikata, että tulevissa vaaleissa ääntään käyttää alle puolet äänioikeutetuista. Vaalien lopputulos ei vastaa demokratian perusperiaatteita.

Nuoren ja vanhemman ikäluokan ehdokkaat ovat sairastumisriskin suhteen erilaisessa asemassa. Niin myös äänestäjät. Todennäköisesti iäkkäämmät äänestäjät jäävät herkemmin kotiin äänestyspäivänä.

Kampanjointi siirtyy verkkoon ja äänestäjien kohtaamisesta toreilla joudutaan luopumaan. Kaikenlaiset somevaikuttajat ovat etulyöntiasemassa. Sosiaalista mediaa seuraavat eniten 25-40-vuotiaat äänestäjät. Toki kansalaiset päättävät edelleen, haluavatko valtuustoon somediggarin vai pitkänlinjan kuntaosaajan.

Toinen kysymys on se, miten kaikki saavat mahdollisuuden äänestää. Onko kotiäänestysten laajamittainen käyttö ylipäätään mahdollinen? Voivatko karanteenissa olevat äänestää? Miten ehdokkaiden perinteinen yhteydenpito ja itse äänestystapahtuma hoidetaan koronaturvallisesti?

Tässä pandemiatilanteessa nykyisillä valtuutetuilla on paremmat mahdollisuudet läpimenoon kuin uusilla ehdokkailla. Heillä on aikaisempaa tunnettuutta pääomana, mitä ensimmäistä kertaa ehdolla olevilla ei nyt vallitsevissa olosuhteissa ole mahdollista saavuttaa.

Paksu lompakko ei saisi vaikuttaa vaaleissa. Varakkaalla on mahdollisuus ostaa julkisuutta eri medioiden kautta. Pandemia sulkee näissä vaaleissa pois ns. karvalakkimallit tehdä itseään tykö.

Kuntavaalien terveys-turvallisuusanalyysi on tehtävä helmikuun aikana. On päätettävä, mitä olisi järkevintä tehdä kansalaisten terveyden suojelemisen ja demokratian toteutumisen kannalta.

Esa Kanerva

Lue paikallisten demareitten kuulumisia!

                                                                                                                                 27.1.2021

Toveriseuran tammikuun Viesti-lehti on ilmestyntyt. Voit lukea sen linkistä http://view.24mags.com/ideatutka/viesti-nro-12021. Mukavia lukuhetkiä, terveisin Esa Kanerva, Toveriseuran puheenjohtaja



Uhkaako meitä uusi finanssikriisi?

                                                                                                                                             27.1.2021

Valtuusto käsitteli maanantaina vuoden 2020 tilinpäätösennustetta. Siinä esitetyt luvut olivat jo ylijäämältään vanhentuneita. Kerrottiin, että tulos tulee paranemaan ja saattaa olla jopa yli 60 miljoonaa euroa. Ylletään lähes historiallisiin lukuihin vuosikymmeneen. Hallitus on pumpannut kuntiin rahaa, joskin Tampereen kaupungin tulos olisi ollut positiivinen ilman lisättyjä valtionosuuksiakin. Hieman selkärankaa pitkin valuu hikipisaroita siitä syystä, että valtiolta saadut avustukset ovat velkarahaa. Velka on joskus maksettava takaisin. Korkotaso on nyt matala ja hyvä niin. Tämä taso ei säily ikuisesti. Korkosuojaukset ovat kuulemma kunnossa. Kaikkea velkaa ei voi suojata ja suojaukset laukeavat jossakin vaiheessa. Kaupungin lainat mukaan lukien konsernivelat ovat yli 2 miljardia euroa. Mitäpä, jos koronakriisiä seuraa luotto- ja finanssikriisi?

Maailmalta kantautuvat uutiset kertovat pandemian leviämisestä ympäri maailmaa, teollisuuden vaikeuksista, tuotannon laskusta ja nälkäongelman kasvusta. Virus on siinä mielessä oikeudenmukainen, että se ei tunne valtioiden rajoja eikä yhteiskuntaluokkia. Nyt elvytetään kaikkialla lainarahalla, USA:ssa jaetaan jopa rahashekkejä kotiin. Presidentti Niinistö on oikeassa, näin ei voi jatkua kovin pitkään, rahaa ei voi luoda tyhjästä. Kerääkö vuoden 2009 pankkikriisin kaltainen puhuri voimia kaikessa hiljaisuudessa?

Kukaan ei tiedä tällä hetkellä, kuinka paljon Etelä-Euroopan pankeilla on mätiä lainoja taseessaan. Kun nämä kuplat puhkeavat, mikä taho nämä pankit pelastavat? Todennäköisesti veronmaksajat EU:n avustuksella. Avosylin hyvänä aikana myönnetyt lainat muuttuvat pahan makuisiksi talouden hidastuessa. Ja hidastuuhan talous korona-pandemian vain jatkuessa ja jatkuessa. Rokotteista käydään huutokauppaa ja parhaiten maksavat korjaavat potin. Kaiken kaikkiaan ollaan myöhässä ja takamatkalla.

Talouskasvun yskiessä syntyy markkinoilla yleensä aluksi paniikkia ja se leviää kuluttajiin. He alkavat maksaa velkojaan pois ja raha on pois kulutuksesta. Noidankehä on valmis. Pankkien joutuessa vaikeuksiin luottotappioiden johdosta, lainananto kiristyy ja seuraa luottokriisi. Kuten muistamme 2008-2009 kriisistä, lama ei ole lyhytaikainen, vaan saattaa kestää jopa vuosikymmenen.

Mahdollinen tuleva luottokriisi ei ole edellisen viime vuosikymmenen veli historialtaan. Koronataloudessa ei puhkea mikään kupla. Kysymys on mitta- ja suuruusluokaltaan aivan ainutkertaisesta velanotosta. Pahiten se tulee iskemään yksittäisiin kotitalouksiin ja pienyrittäjiin, joilla ei ole kriisin pitkän keston vuoksi puskureita säilyä ”hengissä”. Rahaa velaksi ovat ottaneet pahaa aavistamattomat ja alhaisiin korkoihin luottaneet kotitaloudet ja pienyritykset. Nyt on myönnetty maksuvapaita vuosia ja erilaisia tukia. Mitä sitten, kun ne pakosti jossakin vaiheessa lakkaavat? Seuraa pakkomyyntejä ja liikekiinteistöjen tyhjenemisiä. Vaikka rokote toisi nopeankin pelastuksen, maailmantalouden lommot ovat niin syviä, ettei niitä oikaista muuten kuin markkinoiden korjausliikkeillä. Pankit siivoavat ja irtisanovat huonoja lainojaan, uusia lainoja ei myönnetä. Moni joutuu maksukyvyttömyyteen ja alkaa omaisuuden uusjako.

Palataan lopuksi kaupungin talouteen. Puhuin valtuustossa sen puolesta, että nyt olisi hyvä katsoa tulevaisuuteen. Vuonna 2023 toimintakate puolittuu, samoin verorahoitus mahdollisen maakuntauudistuksen johdosta. Sen lisäksi taloudellinen suhdannetilanne tulee olemaan kireä ja sopeutukset kurkistelevat oven takana.

Kun nyt ylimääräistä rahaa jää massiin, olisi se hyvä nyt jättää tasetta vahvistamaan tai ainakin investoida tuottamaan lisää elinvoimaa.

Esa Kanerva



Lyly pormestariehdokkaaksi

                                                                                                                                                  20.1.2021

Tampereen Sosialidemokraattinen Toveriseura nimesi omaksi pormestariehdokkaakseen viime torstaina 14.1.2021 nykyisen pormestarin Lauri Lylyn. Sosialidemokraattinen Kunnallisjärjestö valitsee pormestariehdokkkaan 27.1.2021 kokouksessaan.

Esa Kanerva, Toveriseuran puheenjohtaja

Populistit pois vallasta

                                                                                                                                              19.1.2021

Populistien hallitsemissa maissa korona-viruksen hallinta on pahasti epäonnistunut. Virus ei kuuntele pötypuheita, se tottelee vain tiedettä. Amerikka on tyrinyt, pandemian alusta asti, sen hoidossa ja kansalaistensa suojelemisessa. Joka tuulta kylvää, se myrskyä niittää. Jos presidentin viestintä on viruksen vähättelyä, kasvomaskien halveksuntaa ja puoskarimaisia neuvoja, ei nykytilannetta tarvitse ihmetellä. Hyvä, ettei kehottanut laittamaan bensaa suoniin. Kuolleita on yli 400.000 henkeä, reilusti yli neljä kertaa enemmän kuin Suomi menetti sodissa kaatuneina. Unkarissa, Englannista puhumattakaan, tilanne on virustilanteen kannalta katastrofi. Kun taudin kukistaminen vaatii selkeää viestintää, pitkäjänteistä organisointia ja tieteen kunnioittamista, eivät populistit ole tähän kykeneviä.

Populistien tyyli hallita ja piittaamaton asenne ovat vaarallinen yhdistelmä. Mitähän mahtavat britit miettiä tänä päivänä pääministeri Boris Johnsonista. Alkuun mies naureskeli huolestuneille kansalaisille ja kehotti pesemään käsiä ahkerasti. Sitten itse jouduttuaan teholle, tyyli on pikkuisen muuttunut. Viruksen alkuhoito oli kuitenkin päässyt karkaamaan käsistä. Ei määrätty sulkuja eikä maskeja. Nyt maa on lirissä koronamuunnosten kanssa. Vaikka Johnson perui joulunkin, virus leviää kulovalkea tavoin ja terveysministerikin myöntää, ettei tilanne ole hallinnassa. Mitähän käy Britannian taloudelle, ensin korona ja sitten brexit kaupanpäälle. Kohtalonyhteys sekin, että Trump oli innokas brexitin kannattaja. Kansa vielä kiroaa populisti-Johnsonin moneen kertaan. Valta ja valtaan pääsy keinoja kaihtamatta itsessään ei voi olla kenenkään poliitikon tavoite.

Viktor Orban tekee taas korona-tilanteella politiikkaa valtansa pönkittämiseksi. Unkarissa poikkeustila on kuitenkin viety uudelle tasolle. Pääministeri Viktor Orban hallitsee maata asetuksilla, eikä tälle poikkeustilalle ole määritelty päättymispäivää. Kansan tyytymättömyyttä yritetään hillitä jakamalla julkisia varoja huolettomasti ja aina siinä sivussa tiliä tekee myös pääministerin lähipiiri. Orbanin politiikka lähtee siitä, että hänellä on tieto siitä, mikä on kansan tahto ja kansalle hyväksi. Mitä sitä lääkäreitä, tutkijoita ja epidemiologeja kuuntelemaan. Tällainen asiantuntijoitten halveksunta on haitallista hyvinäkin aikoina, mutta pandemiatilanteessa se on katastrofi. Virukseen ai auta vodka eikä traktoriajelu niin kuin Lukasenko väitti.

Trumpin populismista olen kirjoittanut paljon. Jääköön se nyt tässä vähemmälle. Maailman kannalta kohtalokas päätös globaalin pandemian hoidon kannalta oli Yhdysvaltojen eroaminen maailman terveysjärjestöstä, WHO:sta. Järjestö on puutteistaan huolimatta tärkein maailmanlaajuinen elin pandemioiden torjunnassa. Luultavasti Yhdysvallat palaa Bidenin valtaannousun jälkeen järjestöön.

Populisti tulee käyttämään korona-tilannetta hyödyksi. Äänestäjät ovat epävarmassa tilanteessa alttiita kaikenlaiselle pelottelulle. Hämmentyneelle ihmiselle tarjotaan yksinkertaisia ratkaisuja ja rautalankamallilla puhetta. Syntipukkien etsintä on tärkeää, pääasia on, että syy ja syylliset löytyvät. Kotimaassammekin populistit nostavat päätään. Kuntavaaleissakin on syytä muistaa, että ilmaisia uimahallilippuja on helppo luvata, uhkaaminen ”laittomien” pakolaisten viemisestä leireille vielä moraalittomampaa. Heidän syyllistäminen tautitilanteesta on aivan älytöntä, vaikka sellaisia perusteluja olen kuullutkin.

Haluan olla ennustaja. Kyllä kansa tietää ja huomaa. Pandemia tulee heikentämään populistien asemaa. Äänestäjät huomaavat kyllä, että syyllinen pandemian huonoon hoitoon maassa ei ole virkamiehissä, vaan huonossa johtamisessa ja kyvyttömissä, turhia lupauksia antavissa populistijohtajissa.

Esa Kanerva

Maailman menoa

                                                                                                                                         13.1.2021

Tuli vedetyksi henkeä muutama viikko. Meidän joulusta ja uuden vuoden juhlista huolimatta maailmalla elämisen tahti näytti jatkavan omaa kulkuaan. Paljon tapahtui viikkojen aikana, kirjoitettiin jopa historian suuria tapauksia. Amerikan sekoilua ei tietenkään voi ohittaa. Kuntavaalitaktiikkaa hiottiin puolue-elimissä ja ehdokkaiden päissä. Korona ei peljästynyt Kristuksen syntymäjuhlasta, vaan sitkeästi metsästäen etsi itselleen uusia uhreja.

Olen blogissani kirjoittanut monesti Trumpista ja ilmiöstä hänen ympärillään. Olen tuntenut syvää vastenmielisyyttä hänen häikäilemätöntä persoonaansa kohtaan. Siinä yhdistyvät täydellinen itserakkaus- ja riittoisuus, huomionhakuisuus ja muista ihmisistä piittaamattomuus. Katselin useaan kertaan netistä hänen esiintymistään ennen kongressin valtausta. Sen jälkeen katselin erään suurmiehen puhetta kolmekymmentäluvulta. Ilmeet ja eleet täsmäävät keskenään. Puheen voimakas tunnepitoisuus, jaksotus taukoineen, käsien ja naamanilmeiden käyttö sanallisen ilmaisun tehosteina puhuivat omaa kieltään. Jopa katse tauon aikana, ylhäältä alaspäin, kuulijoihin viestitti paitsi itsetyytyväisyyttä niin puhujan jumalallista suhtautumista omaan itseensä.

Amerikka ei toivu hetkeen, jos koskaan ennalleen, tästä sekoilusta. Maan puheet muitten valtioitten demokratiavajeesta ja ihmisoikeusloukkauksista ovat tästä eteenpäin ottoja. Onko meidän, sinun ja minun henki ja elämä, olleet todella tuollaisen kaverin hallussa. Asiantuntijat ovat toki rauhoitelleet suomalaisiakin pitkin matkaa, että ydinaseet ovat turvassa ja monen demokraattisen lukon takana. Hyökkäys Capitoliumiin osoitti, että ne lukot ovat murrettavissa. Presidentillä on käsittämättömät valtaoikeudet ja yhdistettynä häikäilemättömään röyhkeyteen, kongressista ei olisi ollut Trumpin sotapolitiikan estäjäksi. Onneksemme ei maailmaloppua tainnut sittenkään tulla Trumpin aikana, läheltä on tainnut kuitenkin liipata.

Kaikki ilmiöt tulevat viipeellä Eurooppaan ja Suomeen. Jenkkilän esimerkki some-maailmasta vallan käytön välineenä osoitti mahdollisuudet agitaatioon, myös muualla maailmassa. Kysymys siitä, olemmeko nähneet vielä kaikkea sitä, mitä pahaa sillä voidaan saada aikaiseksi, on turha. Vastaus on päivänselvä, että emme. Uusia alustasovelluksia on ostettavissa entisiä lakkautettaessa. Siitä muodostuu kilpajuoksu, ellei oteta Kiinasta ja Venäjältä mallia. Miten käy silloin länsimaiden keskeiselle arvolle, sananvapaudelle, jos suut tukitaan. Joku kompromissi varmaan lopulta löyyy, kun on pakko. Biden on mahdottoman tehtävän edessä sivistää omaa kansaansa. Opettaa, että kaikki, mitä maailmassa julkaistaan ja kerrotaan totuutena, ei ole faktan tarkastelua kestävää. Koulutus on ainoa, mutta aikaa vievä tie, viedä kansaa etäämmälle maailmaa tuhoavista kiihottajista ja salaliittoteoreetikoista. Kiitän luojaani siitä, että olen tiukasti pysynyt päätöksessäni olla erossa sosiaalisesta mediasta koko sen olemassa oloajan.

Löytyy näitä totuuden muuntelijoita ja kiihottajia Suomesta ja Tampereeltakin. Mitenkähän se Tampereen Trump nyt jakselee? Tai toinen totuuden torvi Lassi Kaleva. Pormestariksikin pyrkivä  Vallin on kehunut Trumpia hyväksi jätkäksi. Esikuvakseen hän on siis löytänyt presidentin, joka on mahtaileva, huomionhakuinen, ylemmyydentuntoinen ja röyhkeä. Sekä käyttäytyy ihmisenä sikamaisesti. Lassi puolestaan julkaisi osan II perusuomalaisten vaatimuksista marraskuun talousarviokokouksessa. En viitsi toistaa sen sisältöä, ihmettelen vain sitä, miten hän voi antaa ymmärtää, että muut puolueet vastustaisivat esimerkiksi lähijunaliikennettä ja vain Lassin puolue sitä ajaa. Täydellinen tahallinen väärinymmärrys ja poliittinen ilmaveivi.

Rauhaniemessä on kuollut toistakymmentä vanhusta koronaan. Olen surullinen heidän puolestaan. Tauti on tappava. Tunnen vihaisia tunteita niitä ihmisiä kohtaan, jotka kuulemma somessa vähättelevät korona-viruksen aiheuttamaa uhkaa ihmiselämälle. Syyllisiä pandemiaan haetaan milloin mistäkin. Niin kuin se syyllisyyskysymys ja alkuperä olisivat tässä oleellisia. Virus on nyt täällä ja kaikkialla maapallolla olemassa. Sen ehdoilla mennään ja jatketaan elämäämme. Edelleen näen kaupoissa ja busseissa ilman maskeja juntteja, jotka vähät välittävät muista ihmisistä. Täydellistä trumpismia!

Demaritkin saivat ammuttua kaaderinsa ojennukseen. Koville otti, mutta aate voitti. Näin on käynyt eri riitojen osalta puolueen perustamisesta asti vuodesta 1899. Riita puhdistaa ilmaa ja vie asioita eteenpäin. Tähän haluan uskoa. Jätän nämä kuntavaalit väliin ja vedän henkeä. Politiikkaa en jätä, tulee seuraaviakin vaaleja ja toivottavasi sote-uudistusvaalitkin. Niitä varten on hyvä olla jonkun reservissäkin.

Esa Kanerva

Hyvää Joulua ja terveyttä!



Hyvät lukijani!

Toivotan teille rattoisaa Joulua, terveyttä ja menestystä Uudelle vuodelle! Palaan kirjoittelun pariin tammikuun puolessa välissä.

Esa Kanerva

Voi Lassi, Lassi, mitä puhut!

                                                                                                        18.12.2020

Satuin sivukorvallani kuulemaan Lassi Kalevan pauhaavan radiomainoksessa. Mitä se mies oikein puhuu, höristelin kuuloa-aistiani? Veroprosentti alas, ilmastonmuutos on peruutettu, liharuuat on viety lasten ja vanhusten suusta, autoilu on kielletty kaupungin keskustassa ja tietulleja aletaan kerätä. Nämä aiheet ainakin mainoksesta ehdin poimia ja ihmettelin. Ei voi olla totta! Mistä generaattorista mies keksii tällaista höpötystä? ”Vastustimme liharuokien viemistä vanhusten aterioista”. Nyt herää kysymys, miten mies ja puolue voi sellaista vastustaa, jota ei valtuustossa ole edes päätetty! Mutta Lassi puhuu mitä puhuu ja muut tulevat säkkinä perässä.

Kysymys on varmaan vihreän valtuutetun aloitteesta, siis aloitteesta, josta on virstojen matka varsinaiseen päätöksentekoon, jos ollenkaan. Yleensä aloitteet eivät johda muualle kuin arkiston aarteisiin. Aloitteessa ehdotettiin, että "Tampereen kaupunki ottaa tavoitteeksi vähentää neljänneksellä liha- ja maitotuotteiden kulutusta päiväkodeissa ja kouluissa vuoteen 2025 mennessä”. Tarkoittaako tämä Lassi siis sitä, että vanhuksille tai lapsille ei tarjottaisi liharuokia. Ja että te vastustitte tätä pontta! Kyllä kansansuosiota saa kalastella, muttei valehtelemalla.

Ehdotitte veroprosentin laskua talousarviokokouksessa. Näin sinä, Lassi, radio Musassa kerroit. Luit ryhmäpuheenvuorossasi koko perussuomalaisten vaaliohjelman ja venytit kokousta. Ryhmänne on ollut mukana valtuustokaudella miettimässä säästöohjelmia, tiedätte ja tunnette varmaan tuskan ja rahan puutteen. Kuinka vaikeata on karsia olemassa olevaa palveluverkkoa ja palvelutarjontaa. Lähditte nostelemaan veroprosentin noston yhteydessä pormestarikoalitiosta silloin, kun piti kantaa vastuuta kuntalaisten palveluista.                                                                           

Ehdotuksenne oli, että säästetään ratikasta ja muista investoinneista. Siis ratikan tekeminen olisi tullut keskeyttää ja homekouluja ei olisi saanut laittaa kuntoon. Niinkö? Nyt sinun mukaan kansalaisten ostovoimaa olisi lisättävä nykyisessä taloudellisessa korona-ahdingossakin veronalennuksin. Kyllä se minullekin sopii, jos keksit ja kerrot, kuka tai miten kaupungin palvelutuotannon kulut maksetaan ihan oikeasti eikä silmänkääntötempuilla. Tiedät varsin hyvin, että investoinnit ja käyttötalous ovat eri asioita. Valtion tukilirut on heruteltu ensi vuonna ja sitten ollaan omillaan. Kyllä sinä Lassi tämän ymmärrät, taidat vain puhua lämpimiksesi. Lapsen lapseni sanoo joskus tarinoistani, että ”ukki huijaa”. Niin taitaa Lassikin tehdä.

Tampere valmistelee keskustaan uutta 1300 sadalle autolle tarkoitettua autopaikkaa. Kunkun parkin kaava etenee ja valmistunee kohtuullisen nopeasti. Tosin autopaikat ovat maan alla. Ei sen luulisi haittaavan tai estävän keskustaan ajoa. Tunneli rakennettiin henkilöautoille ja Ratapihankadun oikaisu on maksanut miljoonia autoilun hyväksi. Pormestariohjelman mukaan, keskustaan on päästävä kaikin tavoin, myös henkilöautolla. En ymmärrä, mistä Lassi on saanut päähänsä tämän, ettei keskustaan päästettäisi henkilöautoja? Kun aikansa haistelee tuulia, niin onhan tämä väite kansaan menevä ja puhutteleva vaalitäky. Suomalainen mies ottaa autoiluun liittyvät asiat tunteella ja perussuomalaisten politiikka on tunnepolitiikkaa, jota ei kannata haastaa järkitodisteilla. Ei tässäkään asiassa kannattaisi unohtaa tosiasioita ja syöttää pajunköyttä. Toistan, että tässäkin asiassa Lassi vastustaa sellaista asiaa, jota ei ole olemassa.

Hallitusohjelmassa on maininta ruuhkamaksuista. Ennen kuin se tulee lakina ulos, se menee vielä monen mankelin lävitse Eduskunnasta alkaen. Mutta Lassi ehti jo ilmoittaa totuuden torvena, että he vastustavat Tampereen tietulleja. Ajattelen, että lakia ruuhkamaksuista saadaan odotella yhtä kauan kuin lakia alkoholiveron alentamisesta. Jos laki sitten tulisi voimaan, kaupunginvaltuustohan sen sitten lopullisesti päättäisi. Haluaisin nähdä se valtuuston, joka siitä päättäisi. Poliittiseen vihreään vallankumoukseen saattaa kulua aika monta vuodenkiertoa tai niin kuin vallankumouksille toisinaan käy, se tussahtaa mahdottomuuteensa. Onhan se hyvä, että Lassi vastustaa jo etukäteen kaikkea mahdollista ja mahdotonta, ei voi kukaan syyttää, etteikö olisi ollut aloitteellinen. No, poliittinen vaalitäkyhän tämä on, hohhoijaa, eihän kukaan vaan mene vipuun! Muistakaa, että Lassi on aikaansa edellä vastustamisessa ja muovaa todellisuutta mieleisekseen.

Ilmastonmuutokseen ei tarvitse reagoida, koska Lassi niin tahtoo. Voiko pöljempää puhetta enää kuulla. Tamperelaisten tehtaitten piipuista tulee puhtaampaa savua kuin kiinalaisten. Kielikuvalla Lassi pelottelee suomalaisen teollisuuden siirtyvän Kiinaan, jossa on saastuttavaa teollisuutta. Mutta nyt kun Kiinakin haluaa vähentää päästöjään ja pyrkiä hiilettömään maailmaan, miten nyt suu pannaan. Lassi ei halua Suomen ja varsinkaan Tampereen olevan mukana ilmastonmuutoksen torjunnassa ja uuden teknologian kehittämisen aallonharjalla. Ehdotan Lassi, että teet takinkäännön nopeasti tässä asiassa, olethan asiaa harjoitellut, kyllä se sinulta lutviutuu mallikkaasti.

Syytä markkinointiin persuilla onkin. Perussuomalaiset tavoittelevat Tampereen pormestarin paikkaa Vallinin Veikolle. Tuskin he nyt sellaista vaalivoittoa saavuttavat, että yksin saavat valtuuston enemmistön, joka pormestarista päättää. Ja kauniita saa Veikkokin puhua, että muita puolueita saa taakseen puhuttua. On mies sen verran valtuustossa muita ärsyttänyt suun soitollaan, ihan tahallaan ja harkiten, irtopisteitä äänestäjiltä keräten. Tokko kuntalaiset Veikollekaan ovat valtuutetun mandaattia tarkoittaneet pelkästään oman vaalityön tekemiseen. Pitäisi saada jotakin myös aikaan. Näistä tuloksista on kuulemma puhuttu viime syksynä kerran Teiskossa, täyttä varmuutta asiasta ei kuitenkaan ole.

Lassilla on kykyä ajatella, kyvyssä totuuden etsintään olisi vielä parantamisen varaa!

Poliittinen satiiri ja tekstit elämänmenosta ilman värivalokuviakin kiinnostavat, todisteena siitä on 108 000 käyntiä tähän mennessä sivuillani, nöyrä kiitos lukijoilleni!

Hyvää kinkkujuhlaan valmistautumista!

Esa Kanerva

  

Luopumisen tuskaa

                                                                                                                                          11.12.2020

Viestimet ovat pullollaan juttuja nykyhetken poikkeusoloista ja ihmisten karmeista elämäntilanteista eristyksissä. Pisti oikein pohtimaan, mistä olen henkilökohtaisesti joutunut luopumaan meille asetettujen rajoitusten vuoksi. Ruokaa ja juomaa on riittänyt, syömistä voisi vähentääkin. Liikkuakin on voinut kevään jälkeen maan rajojen sisällä. Matkailua on ikävä, se on pakko tunnustaa. Paluuta entiseen lentomatkailuun ympäri maailmaa ei kuulemma enää ole. Asiantila on sitten niin ja se on vain hyväksyttävä. Työtkään eivät ole fyysisiä kohtaamisia, kuvaruudun kautta hoidellaan kokoukset. Kaipaan kyllä kohtaamisia ja vuorovaikutusta.

Ymmärrän, että nuorille esimerkiksi joukkuelajien keskeyttäminen on suuri harmi, meikäläistä ei se juuri haittaa, paitsi murhe nuorten urheilijoiden puolesta. Kulttuuria tarvitaan ihmisen hengissä pysymiseen, otan asian näin vakavasti. Jopa keskitysleirissä selviytymisen avaimia olivat, alkeellisin välinein, kuvataiteen tekeminen, soitanto ja näytteleminen. Jos nämä tämän hetken puutteet pitäisi arvottaa, päätyisin kyllä kulttuuriin. Siitä olen jäänyt paitsi ja se on elämässäni suuri kurjuus. Turvattomuutta koen tunteesta, että globaalissa maailmassa ei ole millään suurvallalla oikein johtajuutta ja taloudessa otetaan turpiin oikein kunnolla ympäri maailmaa. Ja kriisejä on kautta historian käytetty hyväksi valtapolitiikassa.

Näissä poikkeusolojen lohduttomissa tarinoissa soisi otettavan huomioon suhteellisuus. Historiaa taakse päin katsomalla voi havaita vakavia iskuja tulee säännönmukaisesti muutaman kymmenen vuoden välein. Mikään sukupolvi ei juuri voi välttää kriisejä. Todella vakavia poikkeusoloja on harvemmin, mutta kuitenkin säännöllisesti. Minkälaisiin poikkeusoloihin suomalaiset 1939 joutuivat soputumaan? Elintarvikkeet pantiin kortille ja pommeja sateli niskaan. Ihminen sopeutui ja selviytyi, niin selvitään tästäkin. Mutta ihmisen käyttäytyminen ei näköjään muutu. Sota-aikana kukoisti rajoitusten unohtaminen ja kiertäminen mustan pörssin kaupalla. Keväällä Uudellemaalle yritettiin metsien kautta ohi valvonnan. Mitä täytyisi tänään tapahtua, että maskit muistettaisiin laittaa naamalle? Jos Hakametsän jäähalli jouduttaisiin muuttamaan ruumishuoneeksi ja Pirkkahalli lasaretiksi, oltaisiinko silloin kuuliaisia neuvoille?

Turvallista maailmankuvaa ei minulla ole kyllä pitkään aikaan ole ollutkaan, joten poikkeusolot eivät ole siihen tuoneet muutosta. Kun jotakin ei ole, ei siitä tarvitse luopuakaan. Ehkä maailma on tänään karvan verran arvaamattomampi kuin aikaisemmin. Korona olisi vaatinut yhteisiä globaaleja ratkaisuja. Nyt se nähtiin, ettei niihin kyetä nyt eikä muulloinkaan, olivatpa ne, kuinka vakavavia tahansa. Tällä hetkellä talouteen pumpataan satumaisia summia rahaa. Huolta herättää, laulun sanoin, ”Mihin tämä johtaneekaan”. Katteetonta rahaa painetaan tai tehdään digitaalisesti. Jossakin vaiheessa tulee stoppi, se on varma.

Vielä tuosta kulttuurista tai pikemminkin sen puutteesta. Tämä aika on kyllä edelleen vahvistanut käsitystäni siitä, että kirjallisuus on ainutlaatuinen kulttuurimuoto ja avaa meille lukemattomia portteja maailmaan omassa nojatuolissamme. Lukeminen on keino matkustaa, kokea ja nähdä. Kirjat kantavat yli rajoitusten ja siirtävät todellisuuttamme, vaikka ajassa taaksepäin. Mutta muutakin kulttuuria ikävöin. Teatteri ja konsertit elävät poikkeusoloissa kituen. Kuvatallenteet eivät täytä ”aidon” näytännön saappaita. Mikä lovi ihmisen kokemusmaailmaan! Olen sitä mieltä, että kulttuuritoiminta edistää hyvinvointia ja hidastaa sairauksien syntymistä. Tässä katsannossa olen huolissani ja puutteessa. Eikä tätä subjektiivista kokemusta voi kukaan väittää vääräksikään. Onneksi osaan itse omaksi ilokseni musisoida ja lievittää konsertinnälkääni. Hartaasti toivon, että luovat alat säilyisivät hengissä tämän kurimuksen yli ja valtio olkoon armollinen kirstun vartija.

Esa Kanerva

Hyvää Itsenäisyyspäivää!

                                                                                                                                            6.12.2020


Toivotan kaikille lukijoilleni hyvää Itsenäisyyspäivää! Pitäkäämme huolta isänmaastamme ja sen demokratiasta! 

Terveisin Esa Kanerva

Demokratian alasajoa Euroopassakin

                                                                                                                                           4.12.2020

Demokratiaan on tyytyminen. Muuta kansanvaltaista ja parempaa hallintojärjestelmää ei liene keksitty. Kansanvaltaisuutta toteutetaan toki monilla eri tavoilla. Perusidea on erottaa päätöksenteko, toimeenpanovalta, ja oikeuslaitos toisistaan riippumattomiksi elimiksi. Sen rinnalla sallitaan vapaa lehdistö ja muu media toimimaan vallan vartijoina. Olen hämilläni kansojen lyhyestä muistista ja huolestunut nousevasta oikeistosta tai oikeistopopulismista. Tarkoitan tällä oikeisto-termillä puolueita tai tahoja, jotka halveksuvat demokratiaa ja pyrkivät pääsemään määräävään asemaan yhteiskunnissa. Tämän jälkeen hylätään demokraattiset arvot ja hyökätään kansanvaltaisia elimiä vastaan. Eikö Unkarin kansa muista vuoden 1956 kansannousua tai Puola vuosikymmeniä alistettua asemaansa Neuvostoliiton vasallina. Miksi Venäjän kansa ohitti -90-luvun alkuvuosina sinisen hetkensä saada demokratia maahan ja nyt nöyrtyy putinismiin?

Oikeisto- ja muut äärivoimat nostavat aina päätään silloin, kun yhteiskunnassa on levottomuutta ja taloudellista epävarmuutta. Meidän pitäisi muistaa hyvin Saksan historia. Hitler nousi valtaan Saksassa ankaran työttömyyden ja epävakaan hallinnon tyhjiössä. Kansalaisilla ei ollut tulevaisuuden näkemystä ja pessimismi voitti mielet. Nälkä on yleensä viimeinen niitti demokratian kylkeen. Keinot valtaan pääsyyn olivat samat kuin nykyään on nähtävissä ympäri maailmaa. Mitä tapahtuu nyt Hongkongissa? Vastustajat vankilaan ja lehdistö pannan hiljaiseksi. Natsit olivat vain paljon brutaalimpia ja nopeampia keinoissaan. Tiedon välitys sen hetkisessä maailmassa oli aivan muulla tasolla kuin tänään. Se mahdollisti tuolloin natsien nopean toiminnan ilman muun maailman välitöntä puuttumista asioiden kulkuun.

Unkarin tilanne EU:n sisällä on aivan kestämätön. Unkarin demokratian alasajo on ollut jyrkkää alamäkeä vuodesta 2010. Viktor Orban on pääministerinä ottanut haltuun median ja sekoittanut vaalikenttää. Hän on voittanut kyseenalaisin keinoin vaalit toisensa perään. Unkarissa toimii demokraattiset elimet, kuten parlamentti ja oikeuslaitos. Mutta Orban käskyttää niitä diktatorisesti eikä Unkarissa ole enää demokratiaa. Maahan pyrkiviltä pakolaisilta on suljettu rajat ja kaiken huippu on koronavirus-pandemiaan perusteltu määrittelemättömäksi ajaksi julistettu poikkeustila. Poikkeustilan aikana tullaan karsimaan demokratia rippeetkin. Valtaoikeuden jäänevät pysyvästi Orbanille, ellei mitään tehdä. EU on syytänyt rahaa korruptoituneelle hallinnolle ja Suomen vaatimus oikeusvaltioperiaatteen noudattamista tukirahojen saamisen edellytyksenä on välttämättömyys.

”Mittani on täysi Puolan suhteen” sanoi Hitler ja hyökkäsi maahan 1939. Siitä asti Puola ollut alistettu milloin kenenkin sotilassaappaan alle. Ihmettelen ja jatkan ihmettelemistä, eikö historia opeta mitään. Nyt olisi vallan avaimet kansalla, joka varmasti on janonnut vapautta päättää omista asioistaan. Miksi annetaan vaaleissa vallan luisua epädemokraattisille voimille? Konservatiivinen ja oikeistolainen Laki- ja oikeus-puolue on päättänyt alkaa nakertaa demokratiaa hyökkäämällä vallan kolmijakoperiaatetta vastaan. Ensimmäiseksi nuijasta on saanut oikeuslaitos. Puolan parlamentti hyväksyi heinäkuun puolivälissä lain, jonka mukaan parlamentti saa valita jäsenet neuvostoon, joka nimittää tuomarit Puolan tuomioistuimiin. Koska Laki ja oikeus -puolueella on parlamentissa enemmistö, se käytännössä myönsi nimitysoikeuden itselleen. Puolassa ei ole siis enää riippumatonta oikeuslaitosta, joka on demokratian kulmakivi. Lehdistöä ajetaan ahtaalle ja tietysti abortin täyskieltoa. Amerikan pelasti pitkä demokraattinen perinne ja historia. Puolassa ei sellaista ole. Presidentti Duda on kertonut ihailevansa pääministeri Orbania ja maa on ajautumassa Unkarin tielle. EU:n on nyt tehtävä ratkaisut näitten valtioitten suhteen, unionin mitan pitäisi täyttyä niin kuin Hitlerillä aikoinaan.

Venäjä taitaa olla jo menetetty kansa, mitä tulee demokraattiseen hallintoon. Putin on vienyt koko potin ja on Venäjän diktaattori. Kulissit ovat olemassa ja parlamentti toimii rivakasti, tosin hänen ohjeittensa mukaisesti. Neuvostoliitto kaatui omaan mahdottomuuteensa vuosikymmenissä, näin täytyy arvuutella myös Putinin imperiumin pysyvyyttä. Kun tulee omassa mieli arvostella omaa hallintoamme, onneksi on vertailtavaa lähellä. Kuka suomalainen vaihtaisi oman järjestelmämme itänaapurin systeemiin?

Kaikissa läntisissä valtioissa on oma populistinen puolue tai useita, jotka lähestyvät kansaa helpoilla ja iskevillä ratkaisuilla. Sellaisen politiikan tekeminen on sinänsä helppoa, ei tarvitse mennä kuin Tammelan torille kahville ja kuunnella kansan kipupisteet. Nämä ongelmat nostetaan pöydälle ja keksitään puoluetoimistossa yksinkertaiset ratkaisut. Lähinnä uskotellaan, että vaikkapa polttoaineveron korotus voidaan perua sulkemalla rajat ja näin säästää pakolaisten aiheuttamista kustannuksista. Kunnallisvaaleissa tullaan kuulemaan ehdotuksia ratikkakiskojen rullalle laittamisesta ja kerskainvestointien lopettamisesta. Kuitenkin koulujen ja päiväkotien kuntoon laittamiseen ja uudisrakentamiseen menee valtaosa rakentamiseen päätetyistä rahoista. Eikö homekouluja sitten saisi laittaa kuntoon?

Paikallinen politiikka kestää kyllä potaskan puhumisen. Jos valtakunnan tasolla oikeistopopulistien suosio realisoituu ja kantaa hallitusvastuuseen, olen enemmän kuin huolissani. Tuskin Suomessa ajaudutaan demokratian alasajoon, se on kestänyt punakapinan ja Vihtori Kosolat. Suurin huolen aiheeni on äänestäjien suuri pettymys. Ei poistunut aikoinaan Vennamon lupaama työttömyys kolmessa kuukaudessa. Eikä toteudu Halla-ahon Jussinkaan lupaus suomalaisten täydellisestä tulevaisuudestakaan. Suomalaiset ensin-politiikalla ei Euroopassa ja monipuoluejärjestelmässä pitkälle pötkitä.

Esa Kanerva

Onko vaalien jälkeen neljä suurta puoluetta?

                                                                                                                                         27.11.2020

Valtakunnalliset puoluekannatusennusteet kertovat selkeää sanomaa kolmen suuren puolueen kärkiasemasta. Vihreät ovat olleet keskikastia. Miten tämä asetelma realisoituu Tampereen seuraavissa kunnallisvaaleissa? Perussuomalaisilta menivät vuoden 2017 vaalit penkin alle ja kannatus oli vähän yli 6 prosenttia. Nyt minulla on sellainen kutina, että Lassi Kalevan kaaderit ovat vakiinnuttaneet paikkansa paikallisina populisteina ja tulevat nostamaan paikkalukuaan. Suuri kysymys on, keneltä heille tulevat paikat ovat pois. Tilanne saattaa olla ensi vuoden huhtikuun vaalien jälkeen, että Tampereella on neljä suurta vallanpitäjäpuoluetta.

Valtuustossa persut ovat ottaneet mukavasti tilaa, vallankin kun valtuuston puheenjohtaja Ikonen on sitä iloisesti hymyillen antanut. Valtuuston talousarviokokouksessa he saivat mainostaa ponsillaan ja muutosesityksillään koko kuntavaaliohjelmansa suorassa tv-lähetyksessä. Lähinnä Lassi Kalevan jatkuvaa jorinaa olisi kyllä ollut syytä suitsia, ohi aiheen mentiin paikoin niin, että metsähallituksen puolella oltiin. Mitä satamamestarin irtisanominen kuului talousarviokokoukseen? Lassi on taitava poliitikko ja peluri. Oopperaa harrastanut sanan käyttäjä hallitsee esiintymisen. Taitaa jopa rakastaa esillä oloa. Persujen ongelma on kärkiporukan kapeus. Ei sieltä juuri ketään muuta pompsahda esiin kuin ehkä kansanedustaja Vallin. Puheenjohtaja Kirsi-Maaret Asplund ei ole valtuutettu, mutta istuu valtuustossa kaupunginhallituksen jäsenen roolissa. Enimmäkseen hiljaa. Heikki Luoto murahtaa joskus jotakin maahanmuuttajista. Vallin on varma läpimenijä Kalevan ja Luodon lisäksi, ihmettelen kyllä miksi. Ehdokaslista ratkaisee perusuomalaisten vaalivoiton.

Kokoomuksella on paljon kyvykkäitä valtuutettuja jo nykyisessä ryhmässä. Osaamisen ja ehdokkaiden puolesta ryhmä tulee pärjäämään vaaleissa hyvin. Puolueen rasitteena on valtakunnallinen laskeva kannatus. Kokoomus ei nyt ole valtakunnassa in. Oppositiopolitiikka ei ole luonnistunut toivotusti, vaikka kokemusta siitä lienee Kekkosen ajoilta riittävästi. Pandemia vie kansan huomion ja sen hoitamisen arvostelemiseen ei ole oppositiolla varaa. Eduskunnassa Kokoomus ei ole löytänyt yhteistä säveltä Halla-ahon kanssa eikä myöskään johtavan oppositiopuolueen asemaa. Tapahtuuko paikallisesti kunnallisvaaleissa äänikatoa perussuomalaisten suuntaan, on mahdollista. Kuntavaaleissa äänestäneiden määrä on pysynyt suhteellisen vakiona, n. 60 prosentin kummallakin puolella. Joltakin äänet ovat pois, jos joku puolue lisää kannatustaan, näin yksinkertaistaen. Valtakunnalliset kannatusluvut antavat hyvin suuntaa puolueitten kannatuksesta myös kuntavaaleissa. Siitä voisin viskipullon lyödä vetoa, että nimet Kummola, Löfberg, Karintausta, Rajala ja Markkanen istuvat tulevassakin valtuustossa Kokoomuksen ja ruotsalaisten ryhmässä.

Demareilla pyyhkii hyvin ja itseluottamusta riittää. Vaalivoittoa kohti ollaan menossa, se on selvää. Mikä on vaalitulos, se riippuu myös tovereitten vaalilistasta. Jos siellä on, niin kuin oletan, myös valtuustoryhmästä lähteneitten nimet, vaalien lopputulos optimoidaan. Jos taas lähdetään riitelyn tielle, saattaa haaveet kolmesta lisäpaikasta karata käsistä. Pienenä vaarana on myös demareilla äänestäjien lipsuminen perussuomalaisten pakolaisleiriin. Demarit pelastaa suurelta muuttoliikkeeltä äänestäjien ikärakenne ja puolueuskollisuus. Nuorten sieluista käydään kovaa taistoa Vihreitten kanssa, Sanna Marin on profiloitunut hyvin Vihreitten tontille. Ilmastonmuutoksen torjumisen vetovoima ei ole enää Vihreitten yksioikeutta. Muutkin puolueet ymmärtävät sen, että ilmastonmuutoksen uhka nuorille on samankaltainen pelko kuin ikäpolvelleni kylmän sodan ajan atomiase ja maailman täystuho.

Vihreitten agenda on jotenkin uponnut koronaan. Konkreettinen välitön uhka omalle terveydelle vie nyt huomion pitemmän ajan vaaroista. Hiilineutraalisuutavoite on yes, mutta kuka nyt aina jaksaa olla kiinnostunut ilmastotoimista ja saasteista. Vegaaniruokaa saa jo kouluista ja kirsikkapuistokin saadaan nähtävästi kaupunkiin. Ratikka alkaa olla ensimmäisen vaiheen osalta pulkassa ja sähköpyöriäkin saa lainata. Uusia kiinnostavia ja nuoreen äänestäjäkuntaan vetoavia uusia teemoja alkaa olla perin vaikea keksiä. Valtakunnan vihreästä politiikasta ei ole paikallispolitiikan tukijaksi, aika kehnosti Vihreillä menee ja suosikki Haavistokin saattaa joutua syytteeseen. Tiukkaa Vihreillä tekee säilyttää nykyiset asemansa.

Miten ns. pikkupuolueitten käy? Tampereen puolesta taitaa jo ehdokkaiden iän puolesta kuihtua. Scafeitel ja Oksanen ovat yrittäneet parhaansa mukaan olla äänessä. Yrjö on ainoa, jolla on mahdollisuuksia. Joskin vaalijärjestelmä ei suosi pieniä listoja, vaikeuksia on hänelläkin uusia paikkaansa. Vaihtoehto Tampereelle Raevaaran olisi syytä jäädä eläkkeelle. Samaa laulua soittavaa posetiivia ei valtuusto tarvitse. Kepulle lisäpaikat ovat hento, himmenevä kajastus taivaanrannassa. Neljä paikkaa ovat tiukassa. Kiili ja Ovaska uusinevat paikkansa. Kristilliset tavoittelevat kahta paikkaa. Tanuksen lisäksi Sirpa Pusiainen saattaa yllättää. Hän on kunnostautunut teiskolaisten puolestapuhujana. Vasemmistoliiton valtuustoryhmä on tällä vaalikaudella kutistunut kahdella. Valumaa on ollut demareihin päin. Ilkka Porttikivi on vakiinnuttanut paikkansa demariryhmässä ja varavaltuutettu Machaal pääsee koettamaan ehdokkuutta demarina. Seitsemän paikkaa taitaa jäädä haaveeksi seuraavissa vaaleissa. Minkkinen ja Torkkola puskevat itsensä sisään ja Mikko Aaltosella on vanhat kannattajansa. Nuorten, Hanhelan ja Tapion on syytä tehdä vaalityönsä huolella, edustajan paikkaa on kyselty.

Huhtikuussa vaalitulos sitten selviää. Sitä ennen me äänestäjät saamme lukuisia mainospaloja ja yleistä kehumista puolueitten ehdokkailta. Kestetään se kuin miehet. Elämä jatkuu, vaaleista huolimatta!

Esa Kanerva

Viidan Latesta muutama rivi

                                                                                                                                          20.11.2020

Minun on ihan pakko kirjoittaa jälleen runoilija Lauri Viidasta. Luin hiljan Jukka Lyytisen uutuuskirjan Viidan elämästä. Tai elämänkerran Latesta, joka nimi kuvaa minulle parhaiten rujon miehen persoonaa. Teos vahvisti mielikuvaani runoilijan henkilöstä. Viita eli täydellisen epätäydellisen elämän, oli täynnä lahjakkuutta ja rikkinäistä sielua. Hän synnytti ainutlaatuisen hienoja runoja ja proosaa. Toisaalta hän eli rajun ja ristiriitaisen elämän, mikä ei ollut sodan käyneille miehille poikkeuksellista. Poikkeuksellisen siitä tekivät tässäkin suhteessa Viidan kolme avioliittoa ja seitsemän lasta eri avioliitoista aikana, jolloin avioliitto oli vielä instituutio, josta ei erottu kevein perustein. Kirjoitan tässä Lyytisen kirjan minulle tuomista uusista näkökulmista Lauri Viidan elämään.

Voin kuvitella hyvin Laurin perhe-elämän, ryyppyretket ja remeltämisen neljä- ja viisikymmentäluvulla. Laten motto oli taksi perseen alle ja menoksi, silloin lapset ja perhe unohtuivat sekä viina virtasi. Kirjailija halusi olla keskipiste ja sen seura yleensä hänelle soi, varsinkin kun Lauri hanakasti tarjosi kierroksia silloin kun rahaa sattui olemaan. Viinan höyryinen elämä yhdistettynä psyykkiseen sairastumiseen söivät luomisvoimaa ja toivat kärsimystä niin lähipiirille kuin kirjailijalle itselleen.

Kirjailijan toinen vaimo Aila Meriluoto, itsekin kirjailija, on kuvannut Laurin persoonaa ja viehätysvoimaa osuvimmin. Voisi samalla todeta, että tuskin olisi nykyistä Lauri Viidan tuotantoa sellaisessa muodossa kuin me sitä luemme, ilman Aila Meriluotoa. Hän toimi kirjailijan kannustajana ja muusana hänen uransa vaikeina alkuvuosina. Kahdeksan vuotta yhteiselämää luovan sekopään ja itsekeskeisen taiteilijan kanssa on kova saavutus. Aila on kuvannut Lauria henkilöksi, joka imi lähellään olevilta ihmisiltä kaiken voiman. Hän oli avaruuden keskipiste ja musta aukko.

Edellisen vaimon, Kertun mielenkiinto ei riittänyt arjen melskeessä Laurin runoihin. Eikä Late myöskään halunnut avautua Kertulle omista runoistaan. Kerttu pyykkäsi, teki ruokaa, siivosi ja hoisi lapsia. Lauria eivät moiset arjen askareet juurikaan kiinnostaneet. Ajatukset pyörivät teksteissä. Runoja syntyi öisin ja tupakkaa kului. Muu perhe häiriintyi. Lapset tykkäsivät kyllä isästään, joka toisinaan jaksoi piehtaroida heidän kanssaan sydämen kyllyydestä.

Kolmannen vaimonsa, Anneli Kuurinmaan Viita löysi Kellokosken mielisairaalasta. Morsian oli Lauria huomattavasti nuorempi kolmikymppinen kosmetologi, hänkin hoidossa maanis-depressiivisyyden vuoksi. Tämä avioliitto taisi olla vaihtokauppa, Anneli tarjosi Viidalle nuoruutta, iloa ja läheisyyttä. Lauri Viita oli taas Annelille suuri suomen kielen taitaja ja ”tiedemies”.

Lauri Viita oli aikansa boheemi ja julkkis. Hän eli varsin tietoisesti ”toisin” kuin odotettiin, kyseenalaisti ja ärsytti. Menestyksen myötä ja runokokoelma Betonimyllärin myötä elämään tuli vauhtia. Tuli tekijänoikeuspalkkioita ja mainetta. Kirjailijapiiriin pääsyn jälkeen hän huomasi ympärillään viinan virtaavan ja olihan se osa kirjailijan identiteettiä. Todettava on, että kirjailijan tekstit syntyivät selvin päin. Vapaa-aika oli sitten asia erikseen. Kutsuja sateli ja pulloa tyrkytettiin nokan alle. Taisi se kuuluisa nestekin humahtaa otsaan ja esiintymisissä alkoi olla oman erikoisuuden korostamista ja itsensä tehostamista. Hän näytteli karskia kirvesmiestä, joka osasi yhtäkkiä kirjoittaa loistavia runoja. Hän halusi olla ihailtu ja sai sitä, mitä halusi. Pääsi ääneen ja keskipisteeksi.

Viisikymmentäluvun paremmalla puolella Laurin avioliitto Aila Meriluodon kanssa ja mielenterveys alkoivat hajota yhtä aikaa. Marraskuussa 1952 Viita päätyi Lapinlahteen. Harhaisuus, yksinpuhelu ja vainoharhaisuus ottivat ylivallan. Ensimmäinen hoitojakso kesti vain 18 päivää. Joulukuussa hän pääsi kotiin. Seuraavan kerran Viita kärrättiin Lapinlahteen helmikuussa 1953. Sähköjohdot revittiin kotona seinistä ja esineitä heiteltiin. Hän oli vaarallinen itselleen ja läheisilleen. Kotiutuksen jälkeen kirjailija eli kotona vaihtelevalla menestyksellä. Kaikenlaisia kommelluksia sattui, hän ajoi päänsä kaljuksi kihnutettuaan päähänsä kaljun kohdan mietteissään, kattolamput saivat kyytiä ja radio poltettiin. Syyskuussa -55 hänet otettiin potilaaksi Kivelän sairaalaan, jossa todettiin paranoidi skitsofrenia. Avioero Aila Meriluodosta tuli voimaan -56. Pitkäniemessäkin Lauri ehti poiketa jossakin vaiheessa, mutta Kellokosken sairaalasta tuli hänelle loppuelämän tukikohta.

Lauri Viita kuoli 1965 auto-onnettomuudessa rattijuopon uhrina. Hän oli kyydissä Helsingin lähellä taksissa, jota päin ajoi kuorma-auto. Autoa kuljetti vahvasti päihtynyt kuljettaja. Hän kuoli muutaman päivän päästä ilmeisesti sisäiseen verenvuotoon. Kirjailijan elämä oli täynnä yllätyksiä, poistuminenkin tapahtui laskemattomasti. Lauri Viita kirjoittaa runossaan Onni: ” Kun olen kuollut, kun olen kuollut. Kesä jatkuu. Kesä” Pispalan pojan runot ja henki elävät yhä keskuudessamme, väkevänä ja vaikuttavana.

Esa Kanerva



Konsernijaosto yllätettiin

 

                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                13.11.2020

Konsernijaosto teetätti selvityksen Tampereen Veden pitkäntähtäimen vedenhankinnasta. Reunaehtona oli vedenhankinta pohjavesilaitos Tavasen tuottamana tai ilman sitä. Vedenhankintaselvityksessä konsulttiyhtiö Afry totesi yksiselitteisesti tekopohjaveden olevan sadan vuoden elinkaariarvioinnin perusteella halvempaa, ympäristöystävällisempää ja laadukkaampaa. Nämä faktat taisivat yllättää konsernijaoston. Vihreät etunenässä halusivat nollata koko selvityksen.

Olen ollut Tavasen hallituksessa toistakymmentä vuotta, tämän vuoden kesäkuun yhtiökokoukseen asti. Hallitustyöskentely on ollut minulle korkeakoulu yhtiöitten hallintoon. Tavase Oy on taistellut olemassa olostaan, hyväksyttävyydestään ja rahoituksestaan kaikki nämä vuodet. On pitänyt paneutua asioihin joka suunnalta ja strategiseen suunnitteluun. Tänä kesänä yhtiö siirtyi uuteen vaiheeseen AVI:n hyväksyttyä omalta osaltaan luvan tekopohjavesilaitoksen rakentamiseen. Päätöksestä tietysti valitettiin Länsi-Suomen hallinto-oikeuteen Vaasaan ja prosessi jatkuu.

Miksi puolustan kiivaasti tekopohjavesihanketta. Tekopohjaveden muodostamisessa pohjaveden määrää lisätään nopeuttamalla luontaista pohjaveden muodostumisprosessia. Harjuun imeytetään Roineen vettä, joka puhdistuu maaperässä tapahtuvissa prosesseissa veden kulkiessa imeytysalueilta kaivoille. Tekopohjaveden laatu muistuttaa luontaista pohjavettä siinä määrin, että eroa ei aistinvaraisesti huomaa. Täysin varmaa on se, että siinä ei loukata luontoarvoja, ei kajota juurikaan Natura-alueelle ja ympäristövaikutusten arviointi ja yleissuunnitelma on päivitetty (2019). Tekopohjavesi on puolta halvempaa kuin pintaveden käyttö sadan vuoden ajanjaksolla. Tavaseen liittyy muitakin luontoon liittyviä hyötyjä kuin pintaveteen.

Tuloksista voidaan todeta Tavase olevan ilmastovaikutusten kannalta suotuisampi skenaario. Tavasen hiilijalanjälki talousvettä kohden on noin seitsemän kertaa pienempi, kuin Ruskon skenaario. Merkittävimmät erot hiilijalanjäljissä aiheuttaa. Tavasessa pienempi kemikaalien kulutus, laitosten lämmityksessä käytettävä hyötylämpö kaukolämmön kulutuksen sijaan sekä lietteiden ja jätevesien käsittelyn puuttuminen käsittelymenetelmästä.

Koko olemassa olonsa ajan Tavase on ollut poliitikkojen pelinappula. Sillä on tehty politiikkaa valeilla, disinformaatiolla ja pelottelulla. Pauli Kiuru pääsi eduskuntaan profiloitumalla Tavasen vastustajaksi ja Pälkäneen pelastajaksi. Vihreät haluavat tietenkin vastustaa hanketta, luonnonsuojelijan imago on tärkeämpi kuin järkisyyt. Ihmettelen, että myös demarit vastustivat konsernijaostossa pohjavesihankkeen osakeantia. Ei kannattaisi aina haistella yleistä mielipidettä ja tehdä valintoja vaaleja varten.

Tampereen seudun kuntien vedentarve tulee kasvamaan lähitulevaisuudessa. Tampereen Veden on siihen alueen toimijana varauduttava. Tampereen Vesi on siitä onnellisessa asemassa, että sillä on käytettävissä kaksi erillistä vesiallasta raakaveden hankintaa, Näsijärvi ja Roine. Pintaveden käyttö on riskialttiimpaa vedenhankintaa kuin pohjavesi, yksi kemikaalirekan onnettomuus voi pilata vesistön pitkäksi aikaa. Puhumattakaan ihan mahdollisesta ydinonnettomuudesta lähialueilla. Vesitorneissa vettä riittää kuntalaisille vettä vain jokusiksi tunneiksi. Pohjavettä säännöstelemällä pärjätään kuukausi tai kaksi, koska sitä on harjussa varastossa. Tekopohjavesi on eräänlainen henkivakuutus alueen asukkaille.

Haluan valtuutettuna tarjota kuntalaisille tasalaatuista, aina sopivan viileää ja lähes kemikaalitonta ”luomuvettä” tulevaisuudessa. En ymmärrä erittäin vakavan asian ympärillä tapahtuvaa propagandaa ja peliä. Aamulehtikin on puolensa valinnut. Asiallista tietoa on vaikea saada julkaistuksi lehden palstoilla. Julkisen sanan neuvostoakin on tarvittu hätiin. Toivottavasti hanke toteutuu lähivuosina ainaisten valistusten jälkeen. Kangasalan harjuja ei olla tuhoamassa eikä kenenkään omakotitalo sorru. Tutkitusti totta!

Esa Kanerva



Minä taas ihmettelen

 

                                                                                                 10.11.2020

Huomasin aamulla herääväni Kainuussa. Vaimon lomaviikko tuli yllättäen ja pyytämättä. Liikkeellehän sitä oli ollut lähdettävä. Mutta voihan sitä Tampereen ulkopuolellakin kirjoitella ja ihmetellä maailman menoa.                                         

Ja hämmästelty tietenkin on, ei vähiten Amerikan touhua. Trump sai lähteä äänestäjien tahdosta. Nyt soisi uuden presidentin noudattavan pöytätapoja ja kunnioittavan muitakin ihmisiä kuin itseään. Nähtäväksi jää, täytyykö Donald kantaa Melanien kanssa ulos Valkoisesta talosta vai suostuuko kävelemään itse. Valtion kustantama helikopteri pörrää vielä hetken, oma kopteri on kuulemma myynnissä. Eihän se jatkossa auta hänenkään kuin tyytyä tavallisten kuolevaisten kulkumuotoihin, tai tavallisten rikkaiden ihmisten.

Suomessa olen seuraillut sote-uudistuksen kommentointia ja kompurointia. Lähtökohdat ovat selvät. Uudistusta tarvitaan, koska työikäisten määrä vähenee ja hoivan tarve lisääntyy. Nykyisellä tavalla hoidettuun terveydenhuoltoon ei ole varaa, koska kulut ovat nousseet nopeammin kuin verotulot. Sekin on faktaa, että menot tulevat nousemaan, tehtiin mitä tahansa.

Uudistuksen voimaan tuloa edeltävien vuosien -21 ja 22 taloudenpidon vaatimuksia en oikein ymmärrä. Ns. muutosrajoitin on säädetty siten, että em. vuosien sote-menojen perusteella lasketaan tulevien vuosien valtionosuuksien perusteet. Jos kunnassa sote-menot nousevat tai laskevat, ne leikkaavat tai lisäävät, sote-lain voimaan tulon jälkeisten vuosien valtionosuuksia. Kunnissa pannaan varmasti kaikki kehittämisen jarrut päälle ja suu säkkiä myöten sote-palveluissa tulevat kaksi vuotta.

Maakuntiin jaetaan rahaa jatkossa palvelutarpeen perusteella. Mitä sairaampia ihmiset ovat, sitä enemmän rahaa kunta saa. Ei oikein käy järkeen. Tilanne pitäisi olla juuri päinvastoin. Kun kunta hoitaa asukkaansa hyvin ja sairastavuus on keskimääräistä pienempää, siitä pitäisi palkita. Ehdotettu malli ei ainakaan kannusta uudistamaan palveluja. Tuo palkitseminen voisi merkitä rahaa esimerkiksi ennaltaehkäisevien palvelujen tuottamiseen.

Lainsäädännön arviointineuvosto arvioi sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämislakia kauniisti sanoen hieman sekavaksi ja vaikutusarvioinneiltaan puutteelliseksi. Erityisesti arviointineuvostoa arveluttaa maakuntien talous ja valtiolta tuleva täysi rahoitus. Aina kun rahaa tulee jostakin organisaation ulkopuolelta, se sisältää riskejä. Miten käy julkisen talouden kestävyyden muutoksen jälkeen?

¤¤¤¤¤¤

Valtuustoryhmän tilannetta kommentoi Jukka Gustafsson Aamulehden haastattelussa. Tosiaan neuvotteluja on käyty ja asiaa vatkattu eteen ja taakse moneen otteeseen. On käytetty selvitysmiestä ja haastatteluja, hakemuksia ja yhteenvetoja. Tärkein on puuttunut, motivaatio. Eivät eronneet voi yksin sovintoa tehdä ja pyytää anteeksi kumartamalla maata syvemmälle. Tarvitaan siinä toisenkin osapuolen tahtotilaa. No, paraneehan siinä nykyisten valtuutettujen suhteellinen mahdollisuus tulla uudelleen valituksi, jos eronneet jätetään ehdokaslistan ulkopuolelle. Listan ratkaisee edustajisto. Demareilla pyyhkii nyt lujaa Tampereella, ei olla köyhiä eikä kipeitä. Viisikon viime vaaleissa saama runsas 11 prosenttia demareitten äänipotista ei merkitse tänään mitään! Nykyinen demariryhmä on oikeassa tiedottaessaan, että vaalit ratkaisevat, ketkä jatkavat tulevassa demariryhmässä. Tässä vaalikaudella yhtenäistä ryhmää ei synny!

Esa Kanerva

 

Kohti tasa-arvoa

 

Kävin eilen Kalevankankaalla. Sinne on haudattu monia läheisiäni. Kulttuurissamme on tapana omistaa hetki Pyhäinpäivänä kuolleille ja käydä hautausmailla. Haudoille viedään kynttilöitä, tarkistetaan istutukset ja siistitään kiven ympäristö. Kävin vanhempieni haudalla, pysähdyn ja hiljennyn. Haudalle osoittaa tietä vaikuttava Aaltosen suvun monumentti ja lähellä on myös lastenhautausmaa, hiekkakehto.  Tapanani on pysähtyä ja laskea kynttilä muualle haudattujen muistomerkille sekä pysähtyä veteraanilehdossa. Veteraanien hautalehtoon on siroteltu setäni ja tätini tuhkat. Sinne kävellessä ohitan sankarivainajien kalmiston. Se saa minut joka kerta sanattomaksi, hyvin surulliseksi. Palatessa ohitan 1918 uhrien muistomerkin. Heitäkin olivat jotkut jaksaneet muistaa kynttilöin. Täällä Kalevankankaalla lepää yli sadan tuhannen tamperelaisen elämäntarina, hautausmaa kertoo melkein kaiken yhteiskunnastamme ja ihmisten välisestä hierarkiasta. Tätä historiankirjaa tai elämänkertaa jäin miettimään käveltyäni jyhkeästä graniittiportista ulos.

Ensinnäkin käynti muistutti, ettei ihminen pääse kuolemaan pakoon. Sukupolvesta toiseen elämä syntyy ja elämä lakkaa. Se on kiertokulku ja laki, jota ei voi ohittaa. Kuoleman totuutta voi käsitellä elämässään monella tavalla. Sen voi jopa lapsenomaisesti kieltää ja olla ajattelematta asiaa lainkaan. Nuoren elämässä kuolema ei ole läsnä, se on lähes äärettömän kaukana tulevaisuudessa. Niin kaukana, ettei ymmärrystä omasta kuolemasta tai käsitystä itsestä kuolevana ihmisenä synny. Harvemmin ikääntyvänäkään halutaan keskustella elämän loppumisesta mitään siitä poistamatta tai siihen lisäämättä. Pohdintaa tehdään, jos tehdään yksinäisinä yön tunteina ja ajattelu tuottaa tuskaa ja ahdistusta. Ylikäyvän angstin vallatessa mielen, turvaudutaan kuka mihinkin. Kuningas alkoholiin tai seurakuntaan.

Lasten hautausmaa herättää paljon kysymyksiä elämän epäoikeudenmukaisuudesta. Miksi lapsi joutuu kuolemaan, miksi riutunut vanhus joutuu odottamaan lähtöään. Teologilla olisi tietysti vastaus valmiina, tutkimattomia ovat Herran tiet. Se on tietysti epävastaus, koska se ai anna vastausta. Ja miksi pappi vastaa näin, on se, että hänkään ei tiedä. Kukaan ei tiedä. Lääketieteellinen vastaus meillä on olemassa, pikku-Ailin kuolinsyy oli tuberkuloosibakteeri ja siitä aiheutunut keuhkotulehdus.

Veistokset ja kivipaadet, jopa hautapaikkojen sijoitus, kuvastavat aikansa yhteiskuntaa. Rikas oli rikas vielä kuollessaan. Hänelle varattiin paikka kappelia lähempää kuin rahvaalle. Varakas sai kunniakseen komeat veistokset hautansa päälle, jotta jälkipolvet muistaisivat vainajan saavutukset. Tittelitkin olivat tärkeitä. Kalevankankaallakin makaa monta talonomistajaa. Omaisuus erotteli viime vuosisadalla ihmiset toisistaan, ei se, mitä hän oli saanut yhteiskunnan hyväksi saanut aikaan. Se oli siis todellinen luokkayhteiskunta.

Hautausmaa kertoo tarinan Suomen kriiseistä ja onnettomuuksista. Oli sitten kysymys kapinasta tai sodasta. Vakavaksi vetää ne kymmenet ja taas kymmenet sankarivainajien haudat. Nuoret elämänsä alussa olevat nuorukaiset on haudattu väkivaltaisen kuoleman uhreina. Ikuinen kysymys on, kuolivatko he turhaan vai välttämättömyydestä. Maamme historiantutkimus ei taida päästä tästä koskaan yksimielisyyteen, saati todistaa aukottomasti, kumpi käsitys oli oikeassa. Totuus voi olla ehkä jotakin siltä väliltä. Sankarivainajien kuolema on ainakin todistus ihmisen raakuudesta, ihmisen elämän arvosta päätöksenteossa ja ihmisen oikeudettomuudesta kriiseissä omaan elämäänsä.

Elämä jatkuu tänään ja huomennakin minusta ja meistä huolimatta. Minua ei aja läheisteni haudoille uskonto tai hengellinen motiivi. Se on kulttuuriin kuuluva kaunis tapa. Minulle se muistuttaa elämän rajallisuudesta ja että tekemiseni tässä ajallisuudessa eivät ole olennaisia. Olennaista on pyrkimys ja tahtotila elää ”ihmisiksi”. Elämäni tie johtaa Kalevankankaalle, loitommalle Aaltosen suvun patsaasta, yltääkö edes sen varjo sinne asti. Yhtä kaikki, siinä me lepäämme isojen puitten katveessa, niin Kivekkäät kuin Aaltoset, ja minä ja sukuni, kuoleman edessä yhtä tasa-arvoisina kalmoina.

Esa Kanerva

Pala vaalimustaamakkaraa

 

                                                                                              24.10.2020

Vaaleja varten ennakkoon tilatut  mustat makkarat alkavat kypsyä Tapolan uuneissa. Puolueet Tampereella ovat asettuneet tukevasti lähtötelineisiin ja valmistautuvat nousemaan juoksukiitoon. Vaalit lupaavat demareille hyvää tulosta. Ehdokaslistat täyttyvät ja alkaa olla tungostakin. Ehdolle ilmoittautujien sieraimiin tunkeutuu tulevan mahdollisen menestyksen houkutteleva tuoksu ja sen vainuaminen pakottaa hitaammatkin liikkeelle. Valta, menestyksen mahdollisuus ja julkisuus houkuttavat yhtä ja toista mattia ja liisaa. Vanha totuus lienee edelleen voimassa. Kuntavaalimenestystä siivittää puolueen suosio valtakunnan politiikassa. Demarit pitävät nyt paalupaikkaa ja pääministeri Marin viettää edelleen kuherruskuukautta kansan ja median kanssa. Jotkut demarit uhoavat viidestä lisäpaikasta Tampereella, koska pääministeri tulee ehdokkaaksi ja räjäyttää pankin.

Tuskin viittä valtuuston lisäpaikkaa tullaan saamaan, kolme on aivan mahdollista. Viisi lisäpaikkaa lienee mahdoton tavoite, vaikka kärkiehdokkaat tuplaisivat äänisaaliinsa edellisiin vaaleihin verrattuna. Tilanteen sanelee vaalimatematiikka ja äänien D`Hondtin menetelmän mukainen laskutapa. Pääministerin, kansanedustaja Nurmisen ja Lylyn äänet eivät yksistään ratkaise vaaleja. Tarvitaan sata hyvää muuta ehdokasta eli voiton avain on kuitenkin hyvässä ehdokasasettelussa ja -listassa.

Tuleeko kuntavaaleista myös pormestarivaalit? Pelin avasi persujen Veikko Vallin ja hän on jo kisaan ilmoittautunut, mikäli tulee valtuustoon valituksi ja perussuomalaiset pormestariehdokkaan valitsevat.  Muut puolueet eivät ole omia ehdokkaitaan nimenneet ja voi hyvin olla, ettei vaaleista haluta ennakkoon tehdä pelkästään pormestarin nimen ympärillä pyöriviä vaaleja. Halutaan tuoda esille asioita ja vaaliohjelmaa.

Potentiaalisia ehdokkaita pormestariksi riittää kaikilla isoilla puolueilla. Entinen pormestariehdokas Anna-Kaisa Ikonen on vahvasti esillä spekulaatioissa Kokoomuksen ehdokkaana. Mutta lähtisikö hän valtakunnan politiikasta takaisin Tampereelle. Mene ja tiedä? Taustalla väijyy Kummolan vahva persoona ja hän voi hyvinkin seuloutua ehdokkaaksi, jos ikä ja terveys sen sallivat. Vihreillä on monia isoja nimiä tarjolla.  Kattauksessa ovat mukana kansanedustaja Iiris Suomela, entinen kansanedustaja Oras Tynkkynen, apulaispormestari Jaakko Stenhäll, valtuustoryhmän puheenjohtaja Olga Haapa-aho ja ryhmän varapuheenjohtaja Jaakko Mustakallio. Mukana on myös jo kerran kunnallispolitiikasta vetäytynyt Irene Roivainen.

Sitten demareitten pormestaritilanne ihan erikseen pohdittuna. Nykyinen pormestari on tehnyt loistavan nelivuotiskauden ja onnistunut hommassaan. Halutessaan hän voisi ammatillisesti arvioiden jatkaa ylivoimaisena demareitten ykkösnimenä pormestarina, edellyttäen, että vaalit voitetaan ja paikka saadaan. Politiikassa ei kuitenkaan aina ratkaise pätevyys ja osaaminen. Valituksi tulleen pitää pestä omassa puolueessaan haastajat ja sitten sopia muillekin päätökseen osallistuville puolueille. Lylyn tapauksessa haaste on heitetty kehiin kansanedustaja Nurmisen nurkkauksesta. Nurminen lienee päätellyt, että valtakunnan politiikassa ura ei etene, koska toista ministeriä ei Pirkanmaalta valita pääministerin lisäksi. Pyritään siis Tampereen pormestariksi kasvamaan ja kasvattamaan lisäarvoa uralle. Hänen hankaluutenaan on vähäinen johtajakokemus ja lyhyt ”tamperelaisuus”. Saako hän muitten puolueitten luottamusta tehtävään, on syytä epäillä. Mitä jos Lyly kieltäytyy pestistä? Hankala tilanne, kenellä paikallisella demarilla olisi tehtävään vaadittava pätevyys ja kokemus? Ei taida jäädä jäljellä muita kuin Pekka Salmi. Tulevissa kuntavaaleissa hänellä on näytön paikka, äänisaliin tulisi olla lähempänä tuhatta ja mielellään ylikin. Silloin hänellä olisi myös kuntalaisten antama selkänoja ja mandaatti pormestarin tehtäviin.

Allekirjoittanut on pohtinut omaa kuntavaaleihin osallistumistaan. Nyt ratkaisu on tehty ja päätös on kielteinen. Arvion onnistumistani valtuustossa ja otan poliittisen vastuun omasta toiminnastani viimeisen neljän vuoden ajalta. Uusi valtuustoryhmä voi aloittaa puolestani puhtaalta pöydältä. Politiikkaa en jätä, jatkan Toveriseuran puheenjohtajan seuraavankin kauden ja edessä on kuntalaisten kannalta muitakin tärkeitä vaaleja, jotka kiinnostavat.

Esa Kanerva