Pirkanmaan Jätehuollossa tapahtuu

                                                                                                                             20.2.2018

Koukkujärven biokaasulaitos on valtion energiakärkihanke

Työ- ja elinkeinoministeriö (TEM) on myöntänyt Pirkanmaan Jätehuollon biokaasulaitokselle 4,55 miljoonaa euroa energiakärkihanketukea. Biokaasulaitos rakennetaan 2019-2020 Nokian Koukkujärven jätekeskukseen. Laitoksessa tullaan käsittelemään 17 kunnan biojätteet sekä Nokian jätevedenpuhdistamolla syntyvät lietteet.

- Saatu tuki mahdollistaa hankkeen läpiviennin suunnitellulla tavalla siten, että varmistetaan biojätteille aito ravinnekierto ja biokaasulle laaja liikennekäyttö, kertoo Pirkanmaan Jätehuollon kehityspäällikkö Esa Nummela.

Laitoksessa syntyvä biokaasu jalostetaan vähäpäästöiseksi liikennepolttoaineeksi esimerkiksi jäteautoihin. Prosessi tuottaa myös kierrätyslannoitteita ja maanparannusainetta.

- Biojäte ja lietteet käsitellään laitoksella omilla linjoillaan, mikä mahdollistaa biojätteiden jatkojalostamisen luomulannoitteeksi, ja typen ja fosforin korkeatasoisen ravinnekierron, kertoo Esa Nummela.

Laitos kytkeytyy osaksi Kolmenkulman alueelle kehittyvää ECO3 -kiertotalouskeskusta.

- Kiertotalouskeskus on hyvä esimerkki siitä, mitä julkiset toimijat ja yksityiset yritykset saavat yhdessä aikaan. Julkinen toimija luo alueelle alustan ja infrastruktuurin, jonka puitteissa yksityiset yritykset voivat kehittää uusia kiertotalouden ratkaisuja ja mahdollisuuksia, kertoo Pirkanmaan Jätehuollon toimitusjohtaja Harri Kallio.

Tällä hetkellä biojätteet käsitellään Tarastenjärven jätekeskuksen kompostointilaitoksessa ja lietteet kompostoidaan Koukkujärvellä. Nykyiseen kompostointikäsittelyyn verrattuna uusi ratkaisu tuo merkittäviä etuja, koska laitoksessa pystytään hyödyntämään myös biojätteen ja lietteiden energia.

Ministeriön energiakärkihankeohjelman avulla edistetään tulevaisuuden energiaratkaisuja vuodelle 2030 asetettujen kansallisten ja EU:n asettamien energia- ja ilmastotavoitteiden saavuttamiseksi.

¤¤¤¤¤¤¤¤¤

Bloggari viettää mamman kainalossa hänen pyöreitä vuosiaan vähän kauempana. Palaan kirjoitusten pariin 7.3. alkean. Kiitos seurasta, tähän päivään mennessä sivuillani on ollut käyntejä 20.177 kertaa. Toivottavasti olette vihtyneet juttujen parissa!

Esa Kanerva

Kunta-alan palkka-ahneus on harhaa!

                                                                                                                                        16.2.2018


Yrjö Schafeitel kauhisteli mielipidekirjoituksessaan Tamperelaisessa kunta-alan palkkaratkaisun kalleutta ja piti sitä ahneutena. Minun on vaikea nähdä tätä pientä moneen vuoteen tehtyä ostovoiman korjausta kuolemansyntinä, joka ajaa julkisen sektorin irtisanomisiin ja leikkaa talouden kasvua. 

Väittämällä julkista sektoria palkkajohtajaksi, Yrjö Schafeitel tekee viestinnällisen vilpistelyn. Esimerkiksi raskaaseen metalli- ja eloktroniikkateollisuuteen solimittiin yksivuotinen sopimus, jonka kustannusvaikutus on 3,1 prosenttia. Palkankorotukset ovat siis vuodessa keskimäärin tuon suuruisia. Kunta-alan sopimus on pitkä, kaksi vuotta kaksi kuukautta. Sen kustannusvaikutus on siis tuo mainittu 3,45 prosenttia rusaassa kahdessa vuodessa. En parhaammalla tahdollani pysty todistamaan ja julistamaan kuntasektoria palkkajohtajaksi, sillä tuskin Metalliliitto tyytyy sopimuksen toisena vuotena 0-linjaan.

En näen sairaanhoitajien ja julkisen sektorin palkankorotuksia syynä valtion velan hillittömään kasvuun toisin kuin Schafeitel väittää. Syynä on hyvätuloisia suosiva veropolitiikka ja veropohjan rapauttaminen. Kikyn jälkimainigeissa luvattuja veronkevennyksiä ei olisi tullut levittää kaikkiin tuloluokkiin, ei ainakaan ylimpiin.

Yrjön tulisi lähettää terveisiä hallitukselle ja potkia sitä norminpurkuun. Ei kunnassa tehdä kuin 10 prosenttia muita kuin lakisääteisiä tehtäviä. Kulttuurissa ja liikunnassa ei liene kovin paljon rönsyjä tälläkään hetkellä. Vai kirjastopalvelujako lähdetään heikentämään? Löytyisikö näiltä aloilta ne 10 prosenttia ”turhia” työntekijöitä?

Esa Kanerva

Oopperamatkalla

                                                                                                                                    11.2.2018

Pitihän sitä lähteä mukaan kun vaimon teatteriporukan matkaan pääsi. Helsingissä oli tarjolla Kansallisoopperan madame Butterfly-ooppera. Jo lähtiessäni olin katkeralla ja kademielellä, koska kaikki kansallinen kulttuuri aiotaan keskittää Helsinkiin. Muu Suomi matkustakoon elämysten perässä pääkaupunkiin. Mielessä oli tietenkin Tampereen Työväenteatteriin aiotut valtionosuusleikkaukset. Mainittakoon tässäkin yhteydessä, että kulttuuri on meidän yhteinen asiamme ja sitä tulee vaalia myös kehäkolmosen ulkopuolella. Ei tästä sen enempää tässä yhteydessä. Oopperaa pidetään korkeakulttuurina, jonka ymmärtäminen saattaa olla vaikeata. Muutamia esityksiä olen elämäni aikana katsellut, mieleen on jäänyt Tampereen oopperan hienot esitykset. On ollut pettymyksiäkin, kuten Kansallisessa näkemäni Verdin La Traviata. Se oli mielestäni päätöntä sekoilua ja huutamista. Taidetta se toki oli, minä kuuntelijana ja katselijana en sitä kuitenkaan ymmärtänyt. Olen taiteelle ja teatterille avoin, kaikkea pitää katsella ja kokeilla, ennakkoluulot pitää heittää kenkälaatikkoon. Nyt siis Wuolteen bussiin köröttämään kohti Helsinkiä ja Madame Butterflytä katsomaan.

Koko Kansallisoopperan rakennus on upea. Rakennus vihittiin käyttöön lamavuonna 1993. Muistan hyvin sen keskustelun, jota siitä käytiin. Kansakunta kärvisteli ja seisoi soppajonoissa. Suomen kermalle rakennettiinn oopperapalatseja. Hyvä, ettei vallankumousta syntynyt! No rahaa ei ole pytingissä säästelty, on marmoria ja klumeluuria. Oopperaväki vaikutti kovin aristokraattiselta ja juhlavalta. Pikkaisen tuli vaivaantunut olo siitä, ollaanko tässä oikeassa seurassa.

Olin lukenut kriitikkojen arviointeja esityksestä etukäteen, joten tiesin oopperasta juonen noin suurin piirtein. Juoni sijoittuu 1800-luvun lopun Japaniin ja kertoo rakkaudesta. Tietenkin siitä ja siihen liittyvästä pettymyksestä. Japani oli avautunut 1850-luvun jälkeen ja amerikkalaiset laivastoviereilut olivat alkaneet. Koko maa oli kiinnostunut länsimaisesta kulttuurista, olihan maa ollut sulkeutunut täysin edelliset kaksisataa vuotta. Ja missä merimiehiä, siellä on myös naisia ja suhteita. Ooppera kertoo amerikkalaisesta luutnantti Pinkertonista ja hänen naimastaan nagasakilaisesta tytöstä Cio-Cio-Sanista. Nykykatsonnossa luutnantti Pinkerton oli pedofiili ja hyväksikäyttäjä raukka, joka hylkää 15-vuotiaan vaimonsa ja lapsensa. Pinkerton lähtee takaisin Amerikkaan, menee siellä uudestaan naimisiin valkoisen naisen kanssa. Hän palaa kuitenkin takaisin hakemaan lastaan uuden vaimonsa kanssa ja kohtaaminen päättyy tragediaan. Cio-Cio-San tekee harakirin.

Liekkö säveltäjä Puccinilla juoneen omakohtaisia kokemuksia, koska kerrotaan tuolla vuonna 1924 kurkkusyöpään kuolleella miehellä olleen kova naistenmiehen maine ja kuului pitäneen lukuisia rakastajattaria ympärillään. Erään tytön kerrotaan kolmiodraamassa myrkyttäneen itsensä. Säveltäjä oli maailmankuulu, ihailtu ja kuuluisa. Kuuluisin hänen teoksistaa on La Boheme, mutta sävellyksiä hän teki kymmeniä.

Oopperan musiikki soi korville kauniina ja huumaavana. Kansiksen oma 111 miehinen orkesteri soittaa upeasti. Cio-Cio-Sanin roolin laulaa uskomattomalla taidolla japanilainen Hiromi Omura. Sopraanon ääniala on huikea ja äänen sointi jumalainen. Kuinka niin pienestä ihmisestä voi lähteä niin voimakas ääni, pohtii tämän kirjoittaja. Oopperan oma solisti Mika Pohjonen laulaa Pinkertonin osan. Takuuvarmaa tenorityötä. Mies on laulajana kehittynyt sitten Tangomarkkinoitten. Musiikillisesti vaikuttava kokonaisuus, kieliäkin saattoi opiskella tekstityksestä, joka oli mielestäni loistava, tiiviisti ilmaistuna haluttu ajatus ja kielellisesti näppärästi..

Nopeasti vilahti kolmisen tuntia. Esitys oli jaettu perinteisesti kahteen osaan. Väliajalla sai laskiaispullaa, hävyttämään hintaan toki. Elämyshän tämä, taas on tuliaisena jotakin kotiin vietävää. Sittenkin vielä pari sanaa ihan vertailuna, kyllä Työviksen ”Tytöt” ei esitysenä yhtään häpeä tälle produktiolle. Kannattaa toki katsoa aidan toisellekin puolelle, mutta kyllä se nurmi kotonakin vihertää!

Esa Kanerva

Hoitajilla on muitakin murheita kuin palkkaus

                                                                                                                                      6.2.2018

Palkkatavoitteilla on helppo profiloitua hetkeksi ja samalla siirtää syrjään isot nurkan takana odottavat ongelmat. Palkankorotus lämmittää hetken. Nillä ei kuitenkaan ratkaista vajaan kahden vuoden päästä edessä olevia työvoimaan kohdistuvia uhkia. Edessä on ennen kokematon henkilöstön siirto ja marssisulkeiset maakuntaan ja yksityisille työnantajille. On arvioitu noin 60.000 kuntien tai kuntayhtymien työntekijöiden siirtymisestä yksityissektorille valinnanvapausjärjestelmän toteutuessa. Pakkoyhtiöittämisen kaaduttua on koko paletti auki eikä kukaan pysty arvioimaan, kuinka paljon tarkasti ihmisiä siirtyy.

Yksittäisen työntekijän näkökulmasta on kysymys ”karjamarkkinoista”. Voidaan kuitenkin ennakoida, että työpaikat tulevat vähenemään. Hallituksen säästötavoitteet edellyttävät palvelutuotannon tehostamista ja yksityiset työnantajat toimivat markkinatalouden ytimessä. Yksityinen ja kolmas sektori kilpailevat työvoimasta ja asiakkaista julkisen sektorin kanssa. Tästä seuraa myös se, että julkisen sektorin työntekijän irtisanomisriski kasvaa.

Liikenteestä tuttu työvoiman kierrätys kilpailutusten jälkeen työnantajalta toiselle tulee isääntymään. Asiakkaiden valinnanvapaus ja hyvinvointikeskuksen vaihtohalukkuus ovat vaikeasti ennustettavia. Jos asiakkaat siirtyvät, siirtyy myös työvoima. Vaeltaminen työpaikojen perässä on tosiasia.

Tällä hetkellä yksityisen puolen palkat ovat hieman matalammat kuin julkisella puolella. Työnantajien työsopimusshoppailu tulee lisääntymään kilpailun kiristyessä. Valitaan sopivin ja halvin työehtosopimus.

Valitettavasti myös vuosia kestävä sotehallinnon uudistus syö rahaa ja voimavaroja jatkossakin ja ne ovat poissa suorittavasta työstä. Organisaatioitten rakentaminen, henkilöstön siirrot, omaisuuksista sopiminen ja päällekkäisyyksien purkaminen ovat välttämättömiä tehtäviä.

 Työehtosopimusneuvotteluissa kannattaisi näin ollen nostaa keskiöön myös tekstikysymykset, esimerkiksi lainsäädäntöä täydentävät selvät pykälät työntekijöitten turvaksi muutostilanteissa. Tällainen voisi olla esimerkiksi velvoite siirtosopimusten tekemisestä muutostilanteissa.

Esa Kanerva

Kokonaisuuksien hallintaa ja vastuunottoa

                                                                                                                                      1.2.2018

Minulla oli aikoinaan hammaslääkäri, jolle oli kunnia-asia pistää aina yhdellä käynnillä ja kerralla purukalusto kuntoon. Oli reikiä miten monta tahansa. Ei juoksutusta eikä jonotusta. Asiakkaalla oli tunne hyvästä ja toimivasta palvelusta. Jotenkin tämmöinen tapa toimia täytyisi ujuttaa meidän sote-uudistukseenkin. Olisi ovi hyvinvointikeskukseen, siellä vastuulääkäri ja hänellä käytössään moniammatiliinen tiimi. Asiakaan ongelmat todettaisiin samana päivänä ja hoidettaisiin mahdollisimman nopeasti. Tämä ei ole tieteistarinaa. Hallituksen ehdottama valinnan vapaus ei kuitenkaan ole oikeata asiakkaan valintaa. Asiakkaan valinta ja ratkaisuvalta liittyy kysymykseen: ”Haluanko yksityisen vai julkisen palvelun?”. Perusterveydenhuollon jakaantuessa useisiin yksityisiin ja julkisiin hyvinvointikeskuksiin, ydinongelma on, kuka oikeasti kantaa vastuun väestön terveydestä ja sosiaalipalveluista? Ei maakunta yksilön terveydestä eikä hoitoketjuistakaan voi oikeasti vastata.

Ehdotettu malli antaa niin paljon kermankuorintamahdollisuuksia yrityksille, että ne eivät jätä niitä käyttämättä. En mene yksityiskohtiin, mutta palveluntuottajilla on miljoona eri mahdollisuutta vaikuttaa palvelun laatuun ja asiakkaan haluun ottaa hatkat ko. yrittäjän ylläpitämästä keskuksesta ja siirtyä toiseen. Samalla kun asiakas jatkaa matkaa, hänen vaivansa tai hätänsä eivät todennäköisesti korjaannu tai parane seuraavassakaan puljussa. Yksilön rampatessa tiskiltä toiselle, ongelma ei tule ratkaistuksi. Se edellyttäisi jonkun ammattilaisen ottavan kopin hänestä. Jos kysymyksessä on työtön, diabetesta sairastava alkoholisti, mielenkiinto hänen vaivoihinsa saattaa olla vähäistä. Tämän asiakkaan yritykselle tuottama taloudellinen riski on suuri, koska se saa hinnan ”per nuppi”-periaatteella.

”Mettiäinen-yhtiöitä” kiinnostaa toki toimitusjohtaja, joka on jo nykyisin ollut heidän asiakkaanaan. Hänellä on hyvät vakuutukset ja omaa rahaa lisäpalveluihin, joita hänelle auliisti tarjotaan julkisella rahalla tarjottavien peruspakettien lisäksi. Asiakkaan pitkän ryyppyputken aiheuttama kohmelo hoidetaan tarvittaessa VIP-tasoisesti. Oma yksityishuone ja serviisit viereisestä ravintolasta. Lääkäri käy pitämässä kädestä kiinni ja lohduttamassa. "Kyllä tästä selvitään ja kohta olet kunnossa". Niin, jatkamaan entistä elämäntapaa, eihän sitä toimitusjohtajaa pidä mennä näin yksityisluontoisissa asioissa neuvomaan. Saattaisi seuraava hoitokerta ja delirium jäädä meiltä hoitamatta. Kilpailija saattaisi saada uuden asiakkaan.

Jotta palveluiden tasa-arvo edes tulevassa sote-uudistuksessa jotenkin säilyisi, pitäisi maa jakaa 50.000 asukkaan tai sen yli meneviin väestöpohjiin. Kilpailutettaisiin näitten alueitten koko terveyden- ja sosiaalihuolto. Alusta lopuun, mutta pitäen kiinni kokonaisvastuunottajan ja riskin haltijan vastuista, velvoitteistä, laatukriteereistä, vaikuttavuudesta ja asaikkaitten tyytyväisyydestä. Alueen sisällä ei sillä olisi enää merkitystä, onko palveluntuottaja yksityinen tai julkinen. Alueen hallintotaho kantaa vastuun ja riskin kaikesta. Asiakas olisi tässä mallissa kuningas. Hän voisi halutessa puolen vuoden välein vaihtaa toisen alueen palveluitten piiriin. Alueet eivät noudattaisi välttämättä tarkkaa maantieteellistä logiikkaa. Terveys- ja sosiaalipalvelualueet olisivat riittävän suuria. Yritykset tai julkinen sektori kykenisivät hallitsemaan ihmisten keskimääräisiä sairastumis- tai loukkaantumisriskejä paremmin. Nykyisinkin yksittäisen asukkaan loukkaantuminen pienessä kunnassa saattaa johtaa kunnan talouden katastrofiin.

Tuleva soteuudistus ei missään tapauksessa saa johtaa tilanteeseen, jossa moniongelmainen väestönosa jää julkisen puolen vastuulle ja vain raha kelpaa kaupallisille toimijoille, vastuu ei.

Esa Kanerva

Onnistunut Tanner-ilta

                                                                                                                                  

                                                                                                                   27.1.2018

Kirjailija Lasse Lehtinen poikkesi Tampereella ja Werstaalla esitelmöimässä Väinö Tannerista. Mies on hänelle läheinen, hän julkaisi kirjan Tannerista viime vuoden lopulla. Väkeä oli hyvin, lisääkin olisi mahtunut. Alustaja on tunnettu siitä, että hän osaa esittää asiansa kiinnostavasti ja värikkäästi. Niin nytkin. Väinö Tannerin elämäntyön ja henkilön esille kaivaminen kirjaksi Suomen itsenäisyyden historiasta sopi hyvin koko kansakunnan 100-vuotisjuhlavuoteen.                                                                                       

Tannerista tuli sotien jälkeen epähenkilö. Tosiasiallisesti hän ihmisenä ja poliitikkona teki vuosisadan vaihteessa yhdessä mm. Svinhufvudin, Ståhlberin, Mannerheimin, Rytin ja Relanderin kanssa mahdolliseksi Suomen itsenäistymisen työstämällä valtiolliset rakenteet ja johtamalla maamme irti Venäjän tsaarivaltakunnasta. Työ ei ollut helppo varsinkin kun kansa jakaantui ja ajautui sisällissotaan. Ihmisenä Tanner oli poikkeavan suuri persoonallisuus. Itsekurilla ja vaatimalla itseltään enemmän kuin muilta hän kouluttautui kaupallisesti ja lakimieheksi. Saavutus ei ollut köyhistä oloista tulleelta nuorukaiselta vähäinen. Minkäläinen ihminen Tanner oli ja kuinka hän raivasi tiensä nuoren kansakunnan huipulle?

Tanner voi olla kiitollinen kotinsa perinnöstä. Lukutaidoton isä Gustaf nousi rautateillä jarrumieheksi. Äiti Maria oli tullut piikomaan Kuopiosta Helsinkiin. Kasvatus oli tiukkaa ja uskonnollista. Äiti oli harras kristitty. Heidän neljästä lapsestaan jäi eloon kaksi, Väinö ja Laura. Huolimatta köyhyydestä, perhe oli onnekas isän työpaikan ansiosta. Isä Gustaf sai vapaalippuja rautateillä, pystyi matkoilla Suomessa ja jopa Pietarissa avartamaan lasten maailmankuvaa. Nämä kokemukset olivat tärkeitä herätteitä Väinön aikuisuudessa ja osaltaan vaikutti siihen, että Väinöstä tuli maailmankansalainen. Vanhemmat halusivat myös kouluttaa lapsensa. Tosin Väinö joutui hankkimaan lukiossa opiskelurahat itse töitä tehden tsupparina ja myöhemmin rakennuksilla. Se kasvatti fysiikkaa ja mielentahtoa. Lopulta mies pääsi ylioppilaaksi priimuksena.

Tanner hakeutui varhain ulkomaille, Saksaan, Ruotsiin ja Englantiin tutustuen osuustoimintaan ja –liikkeeseen. Hän loi kansainväliset verkostot ja suhteet. Niistä oli myöhemmin verrattomasti hyötyä. Työuran hän teki osuuskauppa Elannon toimitusjohtajana kooten liiketoiminnalla ns. punaisen pääoman, joka hukattiin lopulta 1990-luvulla. Paitsi työuraltaan Tanner oli harvinaisen persoonallinen myös ihmisenä. Hän oli Suomen ensimmäisiä kehonrakentajia ja musikantti. Viinan suhteen hän oli absolutisti koko ikänsä. Tupakasta hän ei päässyt koskaan irti opeteltuaan polton melko myöhään Englannissa. Naimisiin hän meni iällä, kolmikymppisenä ja sai vaimonsa Lindan kanssa kahdeksan lasta. Sinänsä ihme, ettei kukaan heistä kuollut nuorena. Lopulta kaikilla lapsilla oli akateeminen loppututkinto. Kerrotaan Väinön olleen yksiavioinen koko elämänsä ajan.

Poliittinen ura oli huikea. Lasse kertoi Tannerin taktiikkana olleen poliittisella urallaan pyrkiä aina ensiksi sihteeriksi. Kun seuraavaa puheenjohtajaa haettiin, katse osui usein Väinöön. 1900-luvun alkupuolella hänestä tuli ensiksi kansanedustaja ja sitten pääministeri ja moninkertainen ministeri. Yksi ihmeteko oli se, että verisen sisällisodan jälkeen vuonna 1926 hän muodosti sodan hävinneen osapuolen muodostaman vähemmistöhallituksen. Se eli jopa vuoden, mikä siihen aikaan oli ikäharvinaisuus. Yksi erikoislaatuisuus oli kiihkeällä oikeistoradikalismin vuosikymmenellä 1930-luvulla se, että tehtailija Rafael Haarla pyysi häntä Suomen diktaattoriksi Mäntsälän kapinan jälkeen. Myöhemmin nuoruudentuttavuus Paasikiveen vei hänet Moskovan rauhanneuvottelijaksi yhdessä hänen kanssaan. Ne epäonnistuivat ja Suomi joutui Talvisotaan. Jatkosodan lopussa Tanner ei kuulnut ns. rauhanoppositioon. Hän ei kääntänyt takkiaan sodan jälkeisessäkään politiikassa. Häntä houkuteltiin SKDL:ään. Hän kieltäytyi kunniasta.Vankilavuosien jälkeen hän palaa eduskuntaan 1951 vaaleissa ja luopuu polittisista tehtävistään vasta 1962.

Tannerilla todettiin 1936 peräsuolen syöpä. Hänet leikattiin Tukholmassa ja hänelle luvattiin kolme vuotta elinaikaa. Hän eli kuitenkin syöpäpotilaana kolmisenkymmentävuotta. Hän siis kärsi vankilatuomionsa avannepotilaana. Nuorena myös panijana kunnostautuneella miehellä oli rautainen fysiikka ja luja henkinen kunto.

Eihän tässä ollut tarkoitus kirjoittaa elämänkertaa uusiksi. Helpoiten Väinö Tannerin elämään pääseen tutustumaan Lasse Lehtisen kirjan, Väinö Tanner, avulla. Se on lähes 900 sivuinen järkele on kirjoitettu historiantutkijan ammattitaidolla, mutta myös kirjailijan sujuvalla kynällä. Suosittelen!

Esa Kanerva

Puoskarilakia tarvittaisiin

                                                                                                                                             23.1.2018                                                                                                                                                                                                                                                 

Vanhemmat kieltäytyvät rokotuksista ja juottavat lapsilleen terveellisyyden nimissä jopa myrkyllisiä aineita. Kuuluuko tällainen menettely, yltiöyksilöllisyys ja kaikkivoipaisuus tähän päivään? Lääkärien ja tieteen asiantuntemus kyseenalaistetaan ja "kyllä minä tiedän"-periaate jyllää. Omalta uraltani en muista tunnistaneeni tällaista ilmiötä, uskonnon ja uskonnolliset rituaalit parantamiskeinona kylläkin. Mistä tässä voi olla kysymys?

Naapurissamme Ruotsissa syöpäsairaita, raskaana olevia ja alle 8-vuotiaita lapsia ei voi hoitaa kuin henkilö, jolla on lainmukainen terveydenhuollon koulutus. Pitäisikö meilläkin lainsäädäntöä uudistaa tähän suuntaan? Mielestäni yhteiskunnan tulisi voida puuttua ainakin siinä vaiheessa tilanteeseen, kun lapsen edun unohtuminen on ilmiselvää. Tai kun lapsen terveyttä suorastaan vahingoitetaan. Rokotuskattavuus on vakava asia. Yhdeksänkymmenenviiden prosentin kattavuus antaa suojan väestölle. Pohjanmaalla on alueita, jossa se on 70 prosentin luokkaa. Kysymyksessä on huomattava riski, koska paitsi lapset altistetaan tarttuville taudeille, niin väestössä on myös ihmisiä, joilla on heikko vastutuskyky. Tällaisia ovat vanhukset ja syöpäsairaat. Tuhkarokko lienee taudeista vakavin. Se saattaa aiheuttaa vakavia jälkitauteja, mm. aivokalvontulehdusta.

Kaikenlaisten "terveystuotteiden" ja hopeavesien juottaminen imeväisikäisille on edesvastuutonta. Pitää muistaa, että yhteiskunta kantaa viimesijaisen vastuun. Kun lapsi sairastuu myrkytykseen, julkinen terveydenhoito hoitaa ja kuittaa laskun hoidosta. Tuotteiden markkinointia tehdään internetissä ja somessa. Hopeaveden hyödyllisyydestä ei ole tieteellistä näyttöä, vahingollisuudesta sen sijaan on. Poliisi on aloittanut esitutkinnan eräästä tapauksesta. Myös Terveyden ja Hyvinvoinnin laitoksen lausuntoa odotellaan.

Ikävää on myös uskonnon avulla parantaminen silloin kun mukaan kuvioihin tulevat esirukouksia järeämmät keinot. Olen nähnyt potilaan ympärillä transsitilassa tapahtuneita "tansseja" ja taputteluja. Taustalla on soinut kiihkeä uskonnollinen musiikki ja jytkytys. Yleensä toimijat ovat kuuluneet ns. vapaisiin uskontokuntiin. Sairaalahenkilökunnalla ei ole juuri mahdollisuuksia puuttua näihin tilanteisiin.

Puoskarilakia on aikaisemminkin yritetty saada lainsäädäntöömme huonolla menestyksellä Yheiskunnalliseksi asiaksi vaihtoehtohoidot muuttuvat silloin, kun julkinen terveydenhoito joutuu paikkaamaan näistä hoidoista tai hoitamatta jättämisestä aiheutuneita sairauksia. Lainsäädännön tulee suojata lapsia vanhempien arveluttavilta päätöksiltä. Puoskarilaki tulisi säätää nyt, ettei mitään vakavampaa tilannetta pääsisi syntymään. Lisäksi terveydenhuollon ja uskomushoidot tulisi selkeästi erotella markkinoinnissa ja terveysneuvonnassa sekä hoitoon hakeutumisessa. Sosiaalinen media ja mainonta lienee sekoittanut muutamien vanhempien todellisuudentajun, netissähän eletään virtuaalimaailmaa, jossa elävää yksilöä ei saisi häiritä maallisen maailman tosiasioilla!

Esa Kanerva

Mielipidettä pressanvaalista ja maanantain valtuustosta

                                                                                                                                                                             

                                                                                                                                     21.1.2018

Pressanvaalien ennakkoäänestys sujuu kohtuullisen vilkkaana. Korkea äänestysaktiivisuus sataa yleensä politiikan alueella oikealle rinteelle. Vaikkei haluaisi, joskus radiomainoksia on pakko kuunnella. Korviini on kantautunut myös Laura Gradu Huhtasaaren mainos. Kuinka vastenmielistä ja röyhkeätä puhetta. Miten presidentinvaaleihin liittyy uskonnon solvaaminen? Oltakoon islamista mitä mieltä tahansa, ei tunnu presidentillisisestä näkökulmasta kovin viisaalta ottaa jyrkän tuomitseva kanta islamiin ja väittää naisten asemaa luokattoman huonoksi huntujen vuoksi. Näitä viisuksia on Laura varmaan opiskellut rukousaamiaisilla ja vaihto-oppiilaana. Nämä näytöt riittävät kuulemma hänen mielestään ulkopoliittiseksi kokemukseksi. Jumala meitä Huhtasaarelta varjelkoon, aamen!

¤¤¤¤

Talouden tasapainottamista tarvitaan. Johtaja Yli-Rajala on lyönyt rätingit pöytään. Häntä säestää talousjohtaja Jukka Männikkö. Ensi maanantaina valtuusto käsittelee vuoden 2017 tilinpäätösennustetta. Kysymyksessä on todella ennuste, koska se annetaan jo nyt näin varhain. Yleensätoukokuussa tilinpäätös ja tulosennuste on ollut perättäisissä kokouksissa ja tätä on haluttu välttää.

Huolestuttavaa on se, että tulorahoituksella ei ole kyetä rahoittamaan investointeja kuin neljälläkymmentäprosenttisesti. Kaikki loput otetaan velkaa. Vuoden lopussa asukaskohtainen lainamärä nousee jo 2482 euroon. Talouden tasapainottamistoimenpiteet kuluvana vuonna ovat tarpeellisia. Positiivistakin viime vuonna tapahtui, verotulot nousivat ja työllisyys koheni. Investoinnit toteutuivat ennustettua n. 27 miljoonaa vähemmän. Marraskuussa valtuusto myönsi 31,5 miljoonan lisärahoituksen sosiaali- terveysmenoihin. Lisärahoituksen jälkeenkin menot ovat ylittymässä 8,9 miljoonaa euroa. Jotakin on tehtävä!

Valtuuston esityslistalla on kolme asemakaava-asiaa. Hämeenkatu 3 rakennuksen korottaminen, Normaalikoulun laajennus ja Koukkuniemen alueen kehittäminen. Kannatan tiivistämisrakentamista, joten Hämeenkadun hankkeeseen ei minulla ole huomauttamista. Kuokkamaantien kaava mahdollistaa koulun laajentamisen, päiväkodin ja virkistysalueen. Siitä ei ole kommentoitavaa. Koukkuniemen alueelle halutaan saada myös tavallista asuntorakentamista. Kuntalaisten mahdollisuus käyttää aluetta viher- ja virkitysalueena on otettu hyvin huomioon.

Mitä tulee tuohon varmasti riitelyä aiheuttavaan tulevaan tasapainottamisohjelmaan, siinä on koalition koossapysyminen koetuksella. Valtuutetuilta vaaditaan ahdistuksen sietokykyä ja malttia olla kumartamatta joka suuntaan. Toimintaa voidaan tehostaa monella eri tapaa. Palveluista on pidettävä huolta. Ne voidaan tuottaa kuitenkin tehokkaasti ja vaikuttavasti monella eri tapaa nykyistä paremmin. Vähiten tässä tarvitaan henkilöstön syyllistämistä. Parantamisen varaa on ja monta tietä vie Roomaan. Olen käsitellyt asiaa jo aiemmin kirjoituksissani.

Esa Kanerva

Miten kaupungin tulopohjaa voitaisiin vahvistaa?

                                                                                                                                  


                                                                                                                                          16.1.2018

Kaupungin käyttötalouden tasapainottamisessa on tietenkin kaksi vaihtoehtoa, lisää tuloja tai vähemmän menoja.Tulopuolen ja palvelujen vaikuttavuuden tehostamisessa on noudatettava tasa-puolisuutta ja oikeudenmukaisuutta. Kaikkia toimialueita on kohdeltava suhteellisesti yhdenvertaisesti. Sosiaali- ja terveys- sekä opetustoimen yhteinen budjetti on 2/3 koko kaupungin taloudesta, joten niiden tehostamistoimien vaikuttavuus on oltava 2/3 kokonaisuudesta. Kaikki muu on näpertelyä. Kunnallisessa palvelutoiminnassa on mielestäni vaikeata arvottaa eri osa-alueita, puhdas vesi on ihmisen kannalta yhtä tärkeää kuin ihmisen hoitaminen. Toiminnan tehostaminen ei saa näkyä palveluiden laadussa, vaan ne tehdään ”älykkäästi” siten, että asiakas ei sitä juuri huomaa.

Mennään sitten konkreettisiin toimenpide-ehdotuksiin. Aloitetaan tiloista. Kaikki kaupungin omistamat ja itselleen vuokraamat toimitilat, niiden koko, soveltuvuus ja tarkoituksenmukaisuus on arvioitava tila-asiantuntijoiden toimesta nyt heti ja tästä eteenpäin kolmen vuoden välein. Virkamiehet ja politiikka tekevät arvioinnin pohjalta johtopäätökset ja toimenpiteet. Luotan, että näin vapautuu huomattava määrä epätarkoituksenmukaista tilaa ja kustannukset vähenevät. Talous kiittää. Julkisten tilojen rakentamisessa on käytettävä standardointia mahdollisimman paljon hyödyksi ja tilojen monistaminen olisi hyväksyttävä. Tilojen ja kapasiteetin käyttöasteiden on noustava.

Henkilöstöpoliittisten päätösten oltava sitovia, henkilöstömäärän tason arvioi kaupunginhallitus ja valtuusto, asetetut tavoitteet ja päätökset ovat ehdottomia. Onnistuminen edellyttää henkilöstöpolitiikasta vastaavilta virkamiehiltä osaamista, näkemystä ja lujuutta. Vakanssien siirrot, täytöt ja yhdistämiset on oltava toiminnan kannalta perusteltuja, ne on tehtävä kannustaviksi sekä esimiehille ja työntekijöille.

Maksupolitiikkaa on tehtävä sosiaalisesti oikeudenmukaisesti, maksuasetukset rajoittavat, mutta skaalaa on rohjettava käyttää, ne maksavat, joilla on varaa. Työllistämiseen kannattaa panostaa, koska se vähentää menoja. Tällä hetkellä ollaan oikealla tiellä.

Koulutuksessa ei tingitä laadusta, ainostaan seinistä pormestariohjelman mukaan. Pienimmät käyvät lähikoulua, isommat kulkevat pitemmän matkan, yhtenäiskoulut ovat hyvä ratkaisu. Terveydenhuollon lääkäri-hoitajavastaanottojen vaje on poistettavissa jo olemassa olevilla malleilla, esimerkiksi jakamalla potilaat erilaisiin kohderyhmiin heidän palvelutarpeensa mukaan. Opetuksessa ja terveydenhoito- sekä sosiaalipalveluissa voidaan käyttää kohderyhmä huomioiden nykyistä tietotekniikkaa paremmin hyödyksi.

Kaupungin hankintojen edelleen tehostaminen ja logististen palvelujen keskittäminen Logistiikkayhtiöön on taloudellisesti kannattavaa. Itse asiassa koko kaupungin palveluverkon vaikuttavuuden arviointi tekeminen on välttämätöntä. Työn jälkeen tehdään tarvittavat päätökset.

Esa Kanerva

Voiko raha loppua maailmasta?

                                                                                                                    13.1.2018

Voidaan aiheellisesti kysyä, kumpi loppuu maailmasta ensiksi, pilvissä pyörivä digitaalinen raha vai sen tallennustila? Arjessamme olemme konkretisoineet rahan seteleiksi tai pankkikortin saldoksi. Pankit eivät enää lainaa varsinaista rahaa, vaan velkasuhteita ja –sopimuksia. Ne pyörivät ykkösinä ja nollina palvelimissa. Niitä taas voidaan esimerkiksi kaupitella eteenpäin tai pitää vakuutena. Jos kaikki maailman velat maksettaisiin, maailmassa ei voisi olla enää rahaa. Maailmantalouden lumetodellisuus johtaa monenlaisiin ongelmiin. Rahaa käytetään spekulointiin ja ”pelaamiseen”. Pörssikurssien ja reaalitalouden välissä on eri tilanteissa ilmaa ja ristiriitaa. Tätä osakkeiden väärää arvostusta hevosmiehet käyttävät hyväkseen ja tekevät rahaa tyhjästä. Rahaa käytetään edelleen mielettömään velkaantumiseen ja loputtomaan talouskasvun tavoitteluun. Voisko maailmassa syntyä tilanne, jossa bitteinä liikkuu suurin osa ihmiskunnan kuviteltavissa olevasta varallisuudesta, jossa kaikki lisäävät panoksia, mitä heillä ei oikeasti ole olemassa? Voiko rahajärjestelmä seota sukkiinsa, vaikka pelin pitäisi olla nollasummapeliä, jossa toinen myy ja toinen ostaa?

Yllä olevaan tuskin kenelläkään on vastausta. Huolestuttavaa on kuitenkin pörssien kaupankäynnin välineet, mm. johdannaiset, optiot ja futuurit. Johdannaisissa on kysymys ”lotosta”. Johdannaisen ostaja veikkaa esimerkiksi öljyn miljoonan barrelin hinnan kahden vuoden päästä. Johdannaissopimuksen perusteella hän saa öljyerän joko voittaen tai häviten, riippuen öljyn hintakehityksestä. Johdannaista voi käyttää riskien hallintaan mm. lainan korkojen suojaamiseksi niiden nousulta. Luottolaitos sitoutuu pitämään koron sovitussa tasossa laina-ajan, kun asiakas suostuu maksamaan preemion eli korvauksen siitä. Optiossa sen myyjä tai antaja sitoutuu toteuttamaan sopimusehdot. Osto-option ostaja taas uskoo kohde-etuuden hinnan nousevan tulevaisuudessa. Kun toimitusjohtaja saa option yhtiön osakkeita päivän kurssiin ja luvan myydä ne kahden vuoden päästä, yhtiön pörssikurssin noustessa johtaja kuittaa potin. Futuureilla käydään kauppaa tulevaisuuden hintatasosta. Kiinalaisten riisikaupasta alkanut ”veikkaaminen” on yleistä. Esimerkiksi ostaja arvaa vehnän hinnan kolmen vuoden päästä ja saa ostaa sopimaansa hintaan viljaerän. Johdannaiset ja muut mainitsemani tuotteet ovat siis pelimerkkejä ja arpalippuja. Raha- ja reaalitaloudessa ne ovat mätiä omenoita, jotka tuhoavat työtä ja sen merkitystä. Kauppaa käydään tyhjillä tynnyreillä.

Aivan oma aikapomminsa on nykyinen pörssikaupankäynnin robotisaatio ja tekoälyn käyttö sijoittamisessa. Ihmisen osaksi tulee järjestelmien käyttämisessä määritellä riskitasot ja kaupankäynnin taso. Kone pitää huolen lopusta. Ohjelmistot seuraavat globaalisti markkinoiden liikkeitä, käyttävät hyväkseen maailmanajan mikrosekuntien viiveitä ja käyvät kauppaa miljoonilla ostoilla sekä biljoonien summilla. Kyllä siinä tilin tekee päivässä vähäisimmilläkin voitoilla. Joku nörtti odottelee päivää, jolloin paisuvasta markkinasta voisi pyöräyttää niin ison siivun, että yhtenä päivänä ehtisi tehdä vuoden tilin. Mitä tapahtuu silloin, kun robotit oppivat oppimaan itse? Tyhjästä ei synny mitään paitsi alkemiassa. Tällöin tapahtuu jotakin sellaista, mitä me emme tällä hetkellä tiedä.

Nykyinen korkojen nollaprosentti-ilmiö on osaltaan syntynyt tästä holtittomasta virtuaalirahamaailmasta, jossa kukaan ei luota toiseen eikä mihinkään. Rahaan liittyvät käsittämättömät määrät katteetonta velkaa, jolloin voidaan vain odotella markkinakuplan puhkeamista. Rahamarkkinat ovat virtuaalista lumemaailmaa, joka saa vapaasti kulkea yksisuuntaista tietään kohti seuraavaa finanssikatastrofia. Kukaan ei vain tiedä milloin ja missä laajuudessa. Tällöin käteinen raha saattaa jäädä ainoana vaihtovälineenä jäljelle. Sitä voidaan toki painaa lisää, mutta onko sillä sitten mitään arvoa, on jo toinen kysymys. Käypä raha voi todellakin loppua maailmasta!

Esa Kanerva

Huoltovarmuus koetuksella

                                                                                                                                     9.1.2018

Kyläilin Kainuun Taipaleen kylässä lähellä Suomussalmea Loppiaisena. Sain omakohtaisesti kokea, kuinka vahvasti nyky-yhteiskunta toimii sähkön varassa. Sähkövirran puuttuminen jopa viikoksi halvaannuttaa arkielämän. Syrjäselkosilla on onneksi varuduttu helloilla ja leivinuuneilla kylmyyteen. Kaikki muut nykyiseen elämänmenoon liittyvät laitteet lakkaavat toimimasta. Vesiklosetin huuhtelukin tuottaa päänvaivaa, koska kaivon vesipumput toimivat sähköllä puhumattakaan pyykinpesusta. Sähköhellan ja mikroaaltouunin puutteeen huomaa varmasti. Tenulla ja retkikeittimellä kokkailusta on eksotiikka kaukana. Kynttilän valo luo tunnelmaa. Rajansa siinäkin, koska valoa tarvitaan pimeydessä joka paikaan. Nämä murheet ovat tavallisen kotitalouden ongemia. Entä mitä tekevät karjatilalliset ja yrittäjät. Lypsykoneet ja muut masiinat käyvät verkkovirralla, jota ei saada. Armeijalta haalitaan agregaatteja, jotta eläimet saataisiin lypsettyä. Yrittäjä joutuu kävelemään kädet taskussa ja liiketoiminta on pysähdyksissä. Mikä on Suomen huoltovarmuuden tila tällä hetkellä?

Tilanne taitaa olla se, että arvosanaksi tulee korkeintaan tyydyttävä. Sodista on liian kauan aikaa ja hyvät ajat ovat kestäneet kymmeniä vuosia. On tuudittauduttu siihen, että tällainen maailman meno jatkuisi hamaan tappiin. On monia muitakin syitä olla huolissaan kuin luonnon aiheuttamat ongelmat ja sähkön puutte. Perinteisesti yhteiskunta on tukeutunut valtion omiin laitoksiin ja puolustusvoimiin. Huoltovarmuuskeskus on huolehtinut järjestelmän organisoinnista ja ollut toimijana. Nyt on pakko kuitenkin huoltovarmuutta tehdä yhteistyössä markkinoitten ja liikeyritysten kanssa. Valtiolla ei ole enää kaikkea sellaista osaamista tai tuotantoa hallussa, joilla yhteiskunta saataisiin pyörimään. Liikeyritysten riskien hallintaan ei taas kuulu huoltovarmuuden ylläpito, joillon tasapainoileminen yritysten ja valtion intressien välillä on välttämätöntä.

Meidän arki pyörii tietojärjestelmien varassa. Kainuussakin huomattiin kännykköitten ja tietokoneiden hyytyminen. Linkkitornien varasähköjärjestelmät toimivat vain muutaman tunnin akkujen varassa. Hätäkeskuspuhelut eivät paikoin toimineet ja silloin on jo aika huonosti asiat. Rakas televisiomme vaikeni ja radiohin piti muistaa ostaa paristot. Nämä ovat vain yksittäisen ihmisen ongelmia. Isossa laajuudessa tietoverkkokatkokset suorastaan horjuttavat yhteiskuntaa. Ajatellaan vaikka teollisuuden toiminnanohjausjärjestelmiä, kunnallista infrastruktuuria ja pankkijärjestelmää. Toisin sanoen vakavissa vikatilanteissa on mahdollista yhteiskunnan pyörien seisahtuminen. Kunnallisten palvelujen stoppaaminen sähkön puutteesta tai tietojärjestelmien halvaantumisesta ei ole pieni juttu. Se tarkoittaa esimerkiksi sitä, ettei hanasta tule vettä, likavesi ei kulje eivätkä kiinteistöt lämpiä.

Mikä olisi avuksi nykyiseen tilanteeseen? Kainuussa varmasti opittiin tästä shokista, että kannattaan luottaa omaan apuun. Varavoimalaitteet myytiin hetkessä loppuun ja jokainen kynnelle kykenevä sen jatkossa hankkii. Pysyy edes pakasteet syötävinä sähkäkatkosten aikana. Rinnakkaislämmitysjärjestelmät nousivat arvoon arvaamattomaan. Teleyhtiöt varmasti pannaan miettimään, millä keinoin varasähkövoima riittää katkosten ajaksi. Sähköyhtiöitten maakaapelointiin varmaan tullaan satsaamaan enemmän, kun lasku tästä katastrofista niille selviää.

Valtion ja kuntien toiminnassa pitäisi huoltovarmuuteen pistää uusi vaihde päälle. Kaikkeen ei voi varautua, mutta parhaansa voi tehdä etukäteen. Halpaa varautumista on harjoittelu, johtovastuitten ja kokonaisuuksien hallinnan varmistaminen etukäteen. Pelastuslaitos otti johtovastuun Kainuussa ja Puolustusvoimat paikkasi siellä pahimmat riskit.

Kuntien pitää nyt heti tehdä oma osuutensa ja varmistaa kansalaisten turvallisuus joka tilanteessa.

Esa Kanerva

 

 

Turvattomuuden tunnetta lietsotaan

                                                                                                                     3.1.2018

Nykyisessä maailmassa ja kotiympäristössäkin koetaan lisääntynyttä turvattomuuden tunnetta. Tätä kaupallistetaan ja käytetään hyväksi. Jotkut puolueetkin ovat sortuneet ikivanhaan kikkaan ja nostavat erilaisuuden uhkana tikun nokkaan. Elinympäristömme nopea muuttuminen koettelevat henkistä kanttiamme. Kaiken kattava muutos ”äly-yhteiskuntaan” tekee rattailta pudokkaita. Loppuvarmistuksen turvallisten ympyröittemme sekoittamiseen toteuttaa ihmisen rajoittamaton ahdistuksen purkuväline, some, jossa on luettavissa kaikenkarvaisten ilmiöitten estotonta jakamista. Eikä tiedonvälityksen nopeus, onnettomuuksien globaali jakaminen ja valtioitten kalasnikovien kalistelu ainakaan helpota ihmisten rauhaa.

Tuotteita myydään mielikuvilla. Nostetaan esille todellisia tai kuviteltuja uhkia, joita tulet kohtaamaan. Kotiisi tunkeudutaan ja omaisuutesi varastetaan. Kamera sinne ja liiketunnistin tänne takaavat elämäsi koskemattomuuden. Ei se näin mene. Suurimmaksi osaksi turvajärjestelmät ovat kosmetiikkaa, jota myydään turvattomuuden tunteen lietsonnalla. Yhteiskunnan vakaus ja koulutus ovat parhaita turvatekijöitä.

Tieto välittyy toiselta puolelta maailmaa nopeudella, jossa sekuntikin on pitkä aika. Nykyään olemme sopeutuneet ja turtuneet siihen tilanteeseen, että vain uutinen lukuisten ihmisten kuolemasta tai onnettomuudesta jossakin päin maailmaa, pistää tarkentamaan aistejamme. Toisaalta jonkun missin rakastuminen on tiedotustapahtuma. Olisiko aika oppia lukemaan ja tajuamaan viestinnän suhteellisuutta ja sisältöjä. Some-viestintä ja tapojen opetus tulee ottaa peruskouluun yhä tiiviimmin.

Politiikassa ei enää kaivattaisi eri väestönosien syyllistämistä kaikenlaiseen ihmisten ahdinkoon. Juutalaisuudessa on edelleen jotakin mystistä. Juutalaiset ovat olleet historiassa myös syntipukkeja ja samaa toisintoa yritään edelleen, syyllistämisen kohde on vain muuttunut vaikkapa maahanmuuttajiin.

Miljoona ihmistä Suomessa katselevät ympärilleen avuttomina digitaalisten palvelujen maailmaa. Onko nyt niin, että kylmästi viidesosa suomalaisista jätetään yhteiskunnan palvelujen ulkopuolelle. En enää usko vakuutteluihin, että kyllä heistäkin huolehditaan. Ei näköjään huolehdita. Syrjinnälle on tehtävä stoppi ja uutta, kaikki ihmiset huomioivaa, ajattelua on tuotava kehiin.

Hyvää Loppiaista!

Esa Kanerva

Tyhjyyden markkinat yrittävät vallata aivomme

                                                                                                                                  

                                                                                                                     30.12.2017

Julkisuus, radio ja lehdistö ovat pitäneet 1920-luvulta lähtien huolen siitä, että ihmisiä manipuloidaan ja mielipiteitä muokataan viestinnällä halutunlaiseksi. Media, niinkuin tänään sanotaan, on valinnut presidenttejä, käynyt sotaa ja lopettanut sotia. Kaikenlaisia virastoja ja byroita on perustettu vahtimaan ja suitsimaan sen valtaa. Huonosti on käynyt. Median valta on vain kasvanut ja yhtäkään päämiestä ei enää valita ilman sen osallistumista valintaan.

Neljännen valtiomahdin valta on tosiasia, mutta enemmän minua huolestuttaa nykyinen kansan kuohitseminen viestinnän laadulla. Ihmiset voidaan rauhoittaa välipitämättömiksi ja kesyiksi eikä heistä ole markkinavoimien tai valtaeliitin kurinpitäjiksi. Nykyviestinnässä vallitsevat myös tyhjyyden markkinat. Vallan käytön kannalta vähämerkitykselliset kansanedustajan kännissä törttyilyt päätyvät otsikoihin. Toisaalta esimerkiksi ryösteleville markkinavoimille annetaan työrauha. Kansan aivot täytetään viidakon neitosilla ja napakympeillä. Merkittävien yhteiskunnallisten vääryyksien julkituloa ei hallituksen tarvitse edes pelätä. Veroja saa kiertää ja tasa-arvoa polkea.

Arkhimedeen laki pätee aivoissammekin.Tietty määrä viestinnällistä roskaa täyttää saman määrän asiaa aivoissamme. Faktojen tiedostamiselle ei jää tilaa. Vasta muutama vuosi sitten on tajuttu, että tulevia sotia ei käydä sotavoimilla, vaan biteillä. Kenellä on pääsy kansalaisten aivojen hallintaan, se voittaa taistelun. Ihmisillä on tänään vapaa-aikaa runsaasti koneiden ansiosta ja jatkossa vielä enemmän teknologian kehittyessä. Henkinen ja taloudellinen toimintakin tapahtuu valtaosin viestimien välityksellä Minikompuutteri, kännykkä, on olennainen osa ihmistä ja hänen laajentunutta elinpiiriä.

Aivojen tyhjää muistitilaa voidaan käyttää hyödylliseen informaatioon tai tyhjänpäiväiseen aivotäytteeseen. On iso yhteiskunnallinenkin kysymys, miten aivojamme ladataan.

Kaupalliset radiokanavat on hyvä esimerkki siitä, että laajalla roskaviihteen tarjonnalla voidaan vallata ihmisten mielet, markkinaosuuksia ja tuottoa. Tarjottu ohjelma tehdään helposti vastaanotettavaksi viihteeksi eikä suuria maailman murheita tarvitse miettiä. Interaktiivinen kuulijoitten kosiskeleminen ja joutavanpäiväinen jutustelu riittää sisällöksi.

Myös television useat kanavat luovat keinotekoista muovitodellisuutta. Sellaista maailmaa, jossa niin sanottujen tavallisten ihmisten kuvitellaan elävän. Harvoin on tavallisella ihmisellä tähän valhetodellisuuteen taloudellisiakaan mahdollisuuksia. Ihminen korjaa asian haaveilla ja mielikuvituksen voimalla. 

Roskaviihteen lomassa tarjoiltu mainosfilmien ilosanoma täyttää aivojemme tyhjää kapasiteettia, jolle olisi muutakin käyttöä.                                                                

Laatulehdistölle ja informatiiviselle ohjelmatuotannolle on edelleen tarvetta ja tilausta!

Esa Kanerva

Kaupunginvaltuutettu (sd)

Allekirjoita kansalaisaloite

Hyvät lukijani!

Alla on työministeri Jari Lindströmin työttömyysturvauudistuksen kumoamista vaativa kansalaisadressi. Toivoisin sinun allekirjoittavan sen. Uudistus on työttömän oikeuksia polkeva näennäisuudistus.

Toivotan menestyksekästä uutta vuotta ja toivon yhteistyömme tekstieni parissa jatkuvan. Nyt on kirjattu 19.000 käyntiä sivuillani, kiitos siitä! Terveisin Esa Kanerva

"Kumotaan HE 124/2017 vp

20.12.2017

Aloitteen vireillepano
Kannatusilmoitusten keräys
Kannatusilmoitusten tarkastus
Lähetys eduskuntaan
Aloitteen vireillepano
Kannatusilmoitusten keräys
Kannatusilmoitusten tarkastus
Lähetys eduskuntaan


68 264 kannatusilmoitusta

Kannatusilmoituksia tässä palvelussa 68 264 kokonaiskertymäpäivätasolla

20.6.201820.5.201820.4.201820.3.201820.2.201820.1.201820.12.201770 00056 00042 00028 00014 0000Created with Raphaël 2.1.2020.12.2017
Kuvaajassa näytetään vain Kansalaisaloite.fi-palvelussa kerätyt kannatusilmoitukset. Kuvaaja päivittyy vuorokauden vaihtuessa.Voit upottaa kuvaajan omille verkkosivuillesi täältä.


Kannattaminen vaatii vahvan tunnistautumisen. Tunnistautumisen jälkeen voit kannattaa myös muita aloitteita. Nimesi ei tule näkyviin Kansalaisaloite.fi:ssä.Lue lisää tunnistautumisesta, yksityisyydensuojasta ja julkisuudesta.Kannata aloitetta
Jos sinulla ei ole mahdollisuutta tunnistautua sähköisesti, voit tehdä kannatusilmoituksen tulostettavalla esitäytetyllä lomakkeella. Tilaa sähköpostitiedotteet

Kansalaisaloitteen otsikkoKumotaan HE 124/2017 vp

Aloitteen päiväys20.12.2017

Aloitteen muotoEhdotus lainvalmisteluun ryhtymisestä

Oikeusministeriön asianumero OM 120/52/2017

Aloitteen sisältö

Täten kansalaiset vaativat, että eduskunnan 19.12.2017 hyväksymä HE 124/2017 vp (Hallituksen esitys eduskunnalle laeiksi työttömyysturvalain ja eräiden muiden lakien muuttamisesta) kumotaan välittömästi.

Perustelut

HE 124/2017 vp:n nojalla maksettavaa työttömyysturvaa leikataan aina kun työnhakijan ponnistukset oman työllisyytensä edistämiseksi eivät ole tuottaneet tuloksia.

Työnhakija ei kuitenkaan päätä rekrytointiprosessin tuloksista, vaan työnantaja niistä päättää, joten on kohtuutonta rangaista työnhakijaa siitä, että työnantajan rekrytointivalinta ei ole osunut häneen.

Työnhakija ei myöskään päätä siitä, onko omalla kotiseudullaan hänen urasuunnitelmiaan tukevia työllisyyspalveluita edes tarjolla, saatikka siitä, tuleeko hän valituksi hänen hakemiinsa palveluihin, vaan TE-toimisto päättää molemmista, joten on kohtuutonta rangaista työnhakijaa siitä, että hän ei ole saanut TE-toimistoltaan hänen tarvitsemiaan palveluita.

Samoin muissakin työllisyysasioissa; päätös tuloksista ei juurikaan ole työnhakijan käsissä.

Eduskunnan 19.12.2017 hyväksymä HE 124/2017 vp on laki joka rankaisee kansalaista asioista jotka eivät ole hänen päätettävissään. Sellainen laki on absurdia, minkä takia se ei ole täytäntöönpanokelpoinen, joten HE 124/2017 vp:n tulee kumota välittömästi.

Aloitteen taloudellinen tukiEi ole

Kannatusilmoitusten keräystavat
Kansalaisaloite.fi


Vastuuhenkilöt

Vireillepanijat


Martin-Éric Racine Helsinki



Edustajat


Martin-Éric Racine Helsinki
martin-eric.racine@nulliki.fi
+358407262737



Varaedustajat


Mika Antero Luoma Pori
Mika_79@nullluukku.com




Kannattaminen vaatii vahvan tunnistautumisen. Tunnistautumisen jälkeen voit kannattaa myös muita aloitteita. Nimesi ei tule näkyviin Kansalaisaloite.fi:ssä.Lue lisää tunnistautumisesta, yksityisyydensuojasta ja julkisuudesta.

Avautuu uuteen ikkunaanKannata aloitetta
Jos sinulla ei ole mahdollisuutta tunnistautua sähköisesti, voit tehdä kannatusilmoituksen tulostettavalla esitäytetyllä lomakkeella. Tilaa sähköpostitiedotteet "  




 

Veronkiertoa ja palveluseteleitä

                                                                                                                                  

                                                                                                                        21.12.2017

Seura-lehdessä oli mielenkiintoinen artikkeli Mehiläinen-konsernista. Minulla on tuoreessa muistissa Mehiläisen johtajan vuolas selittely ja vakuuttelu Tesoman hyvinvointialianssin syksyllä pidetyssä infotilaisuudessa siitä, että Mehiläinen maksaa kiltisti veronsa Suomeen ja on parantanut tapansa. Tuntuu siltä, että hän puhui muunneltua totuutta. Mehiläinen alkoi laajentua Suomessa 2000-luvun alussa. Ensimmäisenä vallattiin Turku. Monien yritysostojen jälkeen se kasvoi valtakunnalliseksi terveysalan yritykseksi. Vuonna 2006 ulkomaalaiset pääomasijoittajat ostivat Mehiläisen. Tällä hetkellä Mehiläisen juridinen omistus on rakennettu ulkomaisten holding-yhtiöitten kautta, ylimpänä omistusyhtiönä Luxemburgiin rekisteröity Actor SCA. Mehiläisen omistaa ruotsalainen Mehiläinen Holding AB. Mehiläisen omistussuhteet on puliveivattu monen yhtiön kautta lopulta Luxenburgiin. Omistamisesta kannattaa tehdä niin monimutkaista siksi, että voidaan tehdä verosuunnittelua, lue veronkiertoa.

Mehiläinen oli ennen ulkomaisia pääomasijoittajia velaton. Ostajat siirsivät hankkimaansa yhtiöön nettovelkaa n. 300 miljoonaa euroa. Pääomasijoittajien Mehiläisen ostoon ottamaa velkaa maksavat tänä päivänä Mehiläisen asiakkaat ja suomalaiset veronmaksajat. Mm. Tesoman hyvinvoinmtiallianssista saadulla liiketoimintakatteella, joka on n. 10 % liikevaihdosta. Suomessa hallinto-oikeus käsittelee paráikaa Mehiläisen veroriitoja. Kun Mehiläinen joskus myydään, kaupasta saatava luovutusvoitto on Luxemburgissa kevyesti verotettu tai jopa verovapaa.

Satakunnan kansa kirjoittaa, että palveluseteli voi tulla jopa 70 prosenttia kalliimmaksi kuin julkinen hammashoito. Esimerkkinä kerrotaan juurihoidosta, jossa hoidon hinta on 1160 euroa. Siihen saa Porin kaupungissa kaksi 385 euron palveluseteliä. Omavastuu osuudeksi jää 390 euroa. Suurin osa palvelusetelin piirissä olevista hammashoidon palveluista tulee asiakkaalle kallimmaksi kuin kunnallisessa hammashoidossa. Hammashoidon palvelusetelin piirissä 15 palvelupaketista käyttö tulee kallimmaksi 14:ssä. Suuremmillaan hintaero on 70 prosenttia.

Tätäkö on terveydenhoitomme tulevaisuus? Köyhä joutuu ottamaan vastaan halvimman ja suppeamman paketin kuin varakkaampi, jolla on sijoittaa omaa rahaa tarvitsemaansa hoitoon. Käytännössä on jo nykyin huomattu se, että yritykset tarjoavat halvemmalla hoitopakettejaan, jos suostut odottamaan esimerkiksi puoli vuotta tai otat vastaan nopean peruutusajan. Kaikki yritykset eivät edes huoli palveluseteleitä. Palvelusetelipaketteja on eri hintaisia ja eri kohderyhmille. On luksusta ja riisuttua mallia. Kapenevatko kansan terveyserot hallituksen kaavailemalla mallilla, epäilen.

Jo nyt tiedetään, että Sote-uudistus on rahoituksellisesti erittäin vaikea. Suunniteltu nuppiluvun mukainen hinnoittelu ei toimi kuin n. 50.000 asukaan väestöpohjalla. Silloin on riittävä määrä ns. keskimääräisiä asiakkaita ja helppo- sekä vaikeahoitoiset potilaat kumoavat tilastollisesti toistensa vaikutukset. Todellista valinnanvapautta ei ole todellisuudessa mahdollista järjestää. Asiakkaan vapaus on se, että teet valinnan joko yksityisen tai julkisen palveluntuottajan välillä. Pienemmille pikkakunnille ei synny yksityistä bisnestä, koska se vaatii jo tuon edellä mainitun hinnoitteluperiaatteen mukaisesti riittävän asukaspohjan.

Toivon lukijoilleni rauhallista Joulua, joulumieltä ja menestystä tulevalle vuodelle!

Esa Kanerva

Valtuusto kokoustaa tänään

                                                                                                                               18.12.2017

Vuoden viimeisin valtuuston kokoustaminen on tänään. Tärkeitä asioita on listalla kuitenkin paljon. Valtuusto sinetöi Kuntaliiton valtuuskunnan vaalin. Puolueet on asettaneet omat listansa vaalia varten. Korjattua hallintosääntöä esitetään hyväksyttäväksi. Yleisön mielenkiintoa riittää ainakin yhteen kohtaan, nimittäin palkkiosäännön muuttamiseen. Sisäisen valvonnan ja riskienhallinnan perusteet on päivitetty. Valtuustolle esitellään tarkastuslautakunnan arviointisuunnitelma tuleville neljälle vuodelle. Sitten on esitetty valtuuston hyväksyttäväksi asemakaavat Pulesjärven Itäniemessä, Tesoman Ristimäessä, Nalkalassa ja Isokuusessa. Ennen valtuuston kokousta on kyselytunti, jossa kysellään mm. Tampereen velkarakennetta, ammtillista koulutusta, liikuntapalveluiden tiedottamisesta, kansalaisodan vainajien nimien lisäämisestä Kalevankankaan hautausmaalla ja paperittomien henkilöitten terveydenhuollosta.

Pirkanmaan vaalipiiristä ehdotetaan Kuntaliiton valtuuskuntaan mm. Pekka Järvistä Valkeakoskelta, Hanna Lainetta Kangasalta ja Aila Dundar-Järvistä Tampereelta.

Hallintosäännössä on tehty teknisiä muutoksia. Valtuuston tulee hyväksyä ja päättää esimerkiksi Tampereen Tilakeskus Liikelaitoksen lakkauttamisesta kunnallisena liikelaitoksena. Kaupunginhallituksen tehtäviä on tarkistettu. Kaupunginhallistus vastaa kaupunkistrategian tarkistamisesta vähintään kerran valtuuskauessa.Osaamis- ja elinkeinolautakunnan erityistehtäviä päivitetään. Palkkioasiassa ollaan muuttamassa ns, kolmen tunnin sääntöä. Sääntö rajataan koskemaan vain valtuutettuja. Samoin saman toimielimen samana päivänä pidetyt tilaisuudet katsotaan yhdeksi kokonaisuudeksi. Eipä minulla tuosta ole muuta sanottavaa, että jos on ollut ongelma, se täytyy ratkaista. Pyrin itse olemaan paikalla ajoissa ja kokouksen loppuun asti.


Sisäistä valvontaa ja riskienhallintaa tullaan käsittelemään Hallintosääntöön tehtyjen muutosten vuoksi ja henkilöstöorganisaation päivittämiseksi.

Tarkastuslautakunta kertoo tulevien vuosien arviointikohteet yleisellä tasolla. Vuosittaiset tarkatuskohteet päätetään vuosittain ei niistä ilmoiteta sen tarkemmin. Haluaisin, että Tarkastulautakunta ottaisi joka kohdealueella huomioon turvallisuusnäkökulman ja poikkeusolojen vaatimukset tarkastettavalla alueella.

Valtuustossa käsitellään myös Yleiskaavoituksen työohjelma vuosille 2017-2021. Yleiskaava varmistaa osaltaan myös strategin toteuttamista. Mm. hiilineutraaliuden tavoittaminen vuonna 2030 edellyttää sitä, että energiatehokkuus paranee yhdyskuntarakennetta ehyttämällä. Käytetään uusiutuvia energiamuotoja ja suositaan kestäviä liikkumisen ratkaisuja. Vuosittain Tampereelle muuttavat n. 3000 henkilöä tuovat omat vaatimuksensa kaavoitukselle.

Esa Kanerva

Terveiset lomalta!

                                                                                                                                  

                                                                                                                                      15.12.2017

Viime yönä heräsin jo kello kolmelta aikaeron johdosta. Tulimme kotiin eilen illalla lähes vuorokauden matkustamisen jälkeen. Matka sujui ongelmitta lähes minuutilleen Helsinkiin asti. Sitten Paunun Masin bussi oli yli tunnin myöhässä Pitäjänmäellä tapahtuneen ketjukolarin vuoksi. Odotimme sitä sitten Keimolan portissa. Juhlistimme vaimon tulevia pyöreitä vuosia hieman etukäteen ja kävimme Intian Goalla. Jörn Donneria mukaellen rahan säästäminen matkustamiseen kannattaa aina. Tavaraa ei saa täältä ikuisuuteen mukaansa, mutta muistot ja kokemukset ovat vientitavaraa tuonpuoleiseen. Ihmisellä on ollut kai ikiajoista lähtien jonkinlainen perustarve lähteä seikkailemaan ja nuuskimaan ympäristöään. Matkailussa toimii myös kontrastin laki. Omaa kotiaan ja kotimaataan voi verrata johonkin. Palatessa huomaa, kuinka hyvin meillä asiat ovat. Hyvä havainto on myös se, että kaikkialla muuallakin eletään, mutta eri tavalla kuin me. Eivätkä meidän tavat ja tottumukset välttämättä ole ainoita ja oikeita. Onnellisuutta voi saavuttaa vähemmälläkin touhulla ja hitaammin.

Yhtä kaikki, maailman yhteiset ongelmat ovat todella maailman kaikkien ihmisten ja maitten ongelmia. Väestö kasvaa. Etenkin Intiassa ilman sosiaaliturvaa elävät ihmiset rakentavat oman vanhuutensa turvan lapsien varaan. Mitä enemmän sinulla on etenkin poikalapsia, sitä todennäköisempää on, ettet näe vanhuudessa nälkää tai joudu kerjuulle. Tämä ilmentyy väestön liikakasvuna ja ylikansoituksena. Väkeä on nyt Intiassa n. 1,3 miljardia ja todellista määrää ei tiedä kukaan. Maa ei kykene huolehtimaan tällaisesta väestömäärästä, ruokaa ei ole riittävästi kaikille. Nykyisin maata piinaavat ilmaston lämpenemisestä aiheutuvat toisaalta kuivuus ja toisaalta liiat sateet. Suurin osa väestöstä asuu maaseudella hyvin karuissa olosuhteissa vailla mitään nykyaikaisia mukavuuksia sähköstä puhumattakaan. Liikakansoitus isoissa kaupungeissa on valtavaa. Kaikille ei riitä edes kattoa tai pressua pään päälle. Siltojen aluset ja slummit ovat miljoonien koti. Tulevaisuudessa uhkaa entistä pahempi ruokapula. Väittävät, että geenimanipuloidut kasvit olisivat ainoa maan pelastus totaaliselta nälänhädältä. Kiina ruokkii jo omaa väestöään tällä tekniikalla.

Karkea ihmisten välinen eriarvoisuus on silmiinpistävää. Eliitti asuu korkeitten muurien takana linnoissaan ja köyhä kansa osin ihan heitteillä. Slummeissa ei ole ihmisoikeuksia eikä lakia. Tai on viidakon tai slummien lait. Kukin pyrkii elämään niin kuin pystyy ja sortaa toista niin kuin osaa. Fyysisen voiman laki pelaa ja naiset sekä lapset kärsivät. Ei mitään infraa, vettä tai likaviemäriä. Rotat ja syöpäläiset ovat ainoita ysräviä, jotka eivät jätä. Kun joku tappaa toisen, suku kostaa, jos pystyy. Riisiä syödään ja se on pääasiallinen ravinnon lähde. Kaikille ei riitä sitäkään ja lapsia kuolee ruuan puutteeseen ja tauteihin.

Turistialueella, kuten Goalla asiat ovat hivenen paremmin. Kerjäläisyyttä on, mutta ihmiset voivat kohtuudella. Pyrkimystä jonkinlaiseen infran rakentamiseen on, mutta pahasti tökkii etenkin jätehuolto. Joka puolella on roskaa ja mädäntyvää jätettä. Lehmät kulkevat kadulla ja etsivät jäteastioista ruokaa, kaatavat niitä ja paskovat paikat. Sähköä tulee milloin tulee ja katkokset ovat jokapäiväisiä. Meikäläisittäin puhdasta vettä ei tule, vaan paljon sitä ostetaan pullotettuna tuotteena, globaalia bisnestä sekin. Jätevesien puhdistamisesta voi vain unelmoida. Meri ottaa vastaan kaikki paskat ja saastuu päivä päivältä. Mahatautia emme saaneet, mutta toki tarkkana täytyy olla. Ruokaa myydään mm. kauppahallissa ja toreilla. Siellä on sanoin kuvaamaton löyhkä ja kärpäsiä. Etenkin kalat sekä äyräiset tuntuvat ja näyttävät ihan mädäntyneiltä jo kalatiskillä.                                   

Raksamiehiä kävi sääliksi. Aamulta kuudelta aloitettiin ja illalla 18 maissa pimeän tultua lopetettiin. Ja sitten rakennustyömaan viereen kyhättyyn pressuleiriin nukkumaan. Yöllä varmaan käy kuhina, kun rotat ja itikat iskevät kiinni. Sitkeitä ja laihan lihaksikkaita miehiä ovat. Naisiakin on työssä apulaisina. He kantavat vatilla päänsä päällä hiekkaa sementin tekijöille. Kura tehdään kyllä jo sähkömylyllä eikä käsin. Muuten rakentamistekniikka on samankaltaista kuin meillä viisikymmetentäluvulla. Vasaralla naputellaan ja elementtejä ei tunneta. Väkeä rakennustyömaalla on kuin vilkkaalla torilla. Työsuojelua ei ole, rakennustelineet rakennetaan bambusta ja turvköysiä ei tunneta. Kun yksi mies putoaa, tulee kaksi tilalle. Tuskin leski saa korvauksia.

Matkailija nauttii alhaisesta hintatasosta. Mielestäni on parasta kehitysapua käyttää siellä runsain määrin palveluita ja maksaa avokätisesti. Hyvä ammatti mies tienaa n. 5 euroa päivässä ja monien on tyytyminen euroon tai kahteen. Riisi maksaa kilon kymmenen senttiä ja hedelmät ovat saman hintaisia. Kympillä elää länsimaisittain herroiksi päivän. Itse vuokraamamme asunto maksoi 15 euroa vuorokausi. Oli oikein ilmastointi makuuhuoneessa. Viidellätoista eurolla voi ottaa taksin käyttöönsä päiväksi ja lähteä vaikka kauemmaksi uimaan. Kuski odottaa ja on tyytyväinen, kun on työtä. 

Ei siellä ihmiset valita. Ovat ystävällisä ja elävät hetkessä. Buddhalainen tai hindulainen uskonto lähtee periaatteesta, ettei kannata murehtia, pahalla mielellä elämä menee hukkaan. Varkaita ei juuri ole eikä kaupassakaan yleensä petetä. Hienoja ja ihailtavia ihmisiä ovat kaikki. Näyttävät tunteensa ja matkailijakin voi tuntea aitoa ystävällisyyttä. Elämän asenteessa meillä olisi paljon opittavaa. Perille pääsee hitaamminkin ja kaikkeen ei tarvita rahaa. Iloita voi vähästäkin ja juuri siinä hetkessä.

Esa Kanerva

Yksityiset terveysfirmat rynnivät markkinoille

                                                                                                                                  

                                                                                                               28.11.2017

Luin Satakunnankansaa. Lehdessä kerrotaan Sairaalakonserni Mehiläisen Porin valloituksesta. Markkinat kapenevat. Aiemmin suuria lääkärikeskuksia oli Porissa kolme, nyt kaksi. Terveystalo osti Porin Lääkäritalon vajaa vuosi sitten. Jutussa todetaan, että työterveysasiakkaiden osuus kaikista Porin Mehiläisen asiakkaista on noin puolet. Tänä syksynä Porin yksikön liikevaihto on kasvanut 20–30 prosenttia. Kasvua on tuonut myös yhteistyö vakuutusyhtiö Lähi-Tapiolan kanssa.

Kokoomus on luvannut firmoille valinnan vapauden. Sitä on helppo markkinoida. Kuka nyt valinnan vapautta kritisoisi. Pintaa raaputtamalla huomaa, että todellinen vapaus on vain unelmaa ja ideologiaa. Terveyskeskuksen oven voit valita, joko julkisen puolen tai yksityisen puolen. Sitten siihen se valinta loppuu. Syrjäseduilla ei ole toimivia markkinoita eivätkä yritykset sinne hakeudukaan. Kaupungeissa ne haluavat palvella hyvin toimeentulevia ja mukavia hoidettavia, seteliasiakkaita, joilla on rahaa panostaa omaa rahaa tarjottuihin paketteihin.

Suuret terveysalan firmat juoksevat nyt kilpaa toistensa kanssa ostamassa pieniä yrityksiä, sairaalakiinteistöjä ja rekrytoivat ammattilaisia. Niillä on varmaa tietoa siitä, että nyt kannattaa Suomen terveysmarkkinat vallata. Pirullinen hallituksen juoni on mielestäni julkiselle puolelle sälytetty taakka ”taannuttaa” omat julkiset sosiaali- ja terveyspalvelut. Se tapahtuu tulevia valtionosuuksia leikkaamalla, jos kunnat nyt satsaavat lisää rahaa sosiaali- ja terveyspalveluihin. Valtionosuuksien taso lasketaan 2019 lopussa ja sitä enemmän tulevat valtionosuudet leikkaantuvat, mitä isommin kustannukset ovat nousseet edellisinä vuosina. Tästä kipuillaan Tampereellakin.

Palataan Poriin. Ensi vaiheessa Mehiläinen kaksinkertaistaa tilansa remontoimalla nykyisen toimitalonsa toisen kerroksen lääkärikeskuksen käyttöön. Tarvittaessa mahdollista on rakentaa vielä kolmas kerros. Sitä tarvitaan, kun sote-uudistus Mehiläisen mukaan syntyy tavalla tai toisella ja valinnanvapaus toteutuu suunnitellulla tavalla, Mehiläinen perustaa Poriin oman sote-keskuksen. Jos sote-keskus toteutuu, Mehiläinen rekrytoi todennäköisesti jälleen kymmeniä lääkäreitä ja hoitajia. Pori on malliesimerkki tämän hetken tilanteesta. Lääkärijonot voitaisiin purkaa julkisellakin puolella pikkurahalla, mutta investointihalut rekrytointeihin on kunnissa nyt vähissä. Miksi esimerkiksi Tampere uhmaisi tulevien vuosikymmenten kehitystä ja leikkauttaisi valtionosuuksiaan tahallaan lisäämällä Sote-rahoitusta. Kaikki asiakkaat hoidetaan, mutta hoidon laadussa ei pystytä parhaimpaan. Muissakin asioissa on hallituksen tarjoilemaa epätasa-arvoa. Julkiselta leikkaustoimintaa suorittavalta sairaalalta vaaditaan ympärivuorokautinen päivystys, mutta se ei koske yksityistä puolta!

Hallituksen touhuissa alkaa olla kokkareita niin kuin entisen pojan pierussa. Enää ei yritetä edes peitellä meikkaamalla markkinavetoista politiikkaa. Siitä vaan rahat valtiolta yksityisille terveysmarkkinoille. Katteet Cayman-saarille ja henkilöstölle korppuja. ”Tuijanurmet, suvilindenit ja tanjakarpelat” saavat rellestää ja rahastaa omien firmojensa kautta vieläkin härskimmin ja näyttää asiakkailleen pitkää nenää. Kun moraali antaa myöten kusettaa valtiota, niin ei asiakkaankaan kannata liikoja odotella. Lääkärin ”eettiset” päätökset voivat muuttua asiakkaan suussa etikaksi.

Vietän ja juhlistan vaimoni pyöreitä vuosia poissa Suomesta kaksi viikkoa ja palaan kirjoittamiseen 18.12 alkavalla viikolla. Toivon lukijoilleni siksi ajaksi rauhaisaa Joulun odotusta!

Esa Kanerva

Työtä ja SDP:tä

                                                                                                                                 24.11.2017


Tämän hetkinen tilanne on se, että Suomessa köyhät tulevat vielä köyhemmiksi ja rikkaat "Nallet" kiittävät ja kylpevät rahassa. Köyhyyttä esiintyy kaikissa yhteiskunta-asemissa olevien keskuudessa.

Opiskelijoiden asema heikkenee monin eri keinoin. Opintorahaa leikattiin melkein satasella kuukaudessa ja asumistuki väheni mm. kimppakämpässä asuvien osalta. Eläkeläisen elämä kurjistuu eläkkeitten indeksileikkauksista johtuen. Eläkkeitten ostovoima ei pysy hintojen perässä Jos elät 90-vuotiaaksi, eläkkeen ostovoima puolittuu. Työttömyysetuja on leikattu ja indeksejä heikennetty. Yhä useampi putoaa peruspäivärahalle. Lapsiperheiden toimeentuloa puraisevat lapsilisän indeksiheikennykset ja leikkaukset. Pelkällä sosiaaliturvalla elävien arki on todella heikoissa kantimissa. Turvaverkkoja on revitty rikki ja heikennetty.

Kaiken kaikkiaan kysymys on talouden ohjaamisesta ja voimavarojen suuntaamisesta. Suhdanteista riippumaton julkisen talouden tila heikkenee leikkauksista huolimatta edelleen ja rakenteellinen alijäämä kasvaa. Se johtuu hallituksen politiikasta ja ennen kaikkea tuloperustan romuttamisesta. Hallituksen veropolitiikka on vastuutonta. Suurituloisten rahavirtaa ja tuloja kasvatetaan ilman, että sillä olisi myönteisiä vaikutuksia kasvuun ja työllisyyteen. Julkinen talous kohenee vain nostamalla työllisyysastetta tekemällä uudistuksia, jotka helpottavat tilannetta kuten oppivelvollisuuden pidennys, perhevapaauudistus ja aktiivinen työvoimapolitiikka. Lisäksi olisi panostettava koulutukseen ja tutkimukseen. Nämä nostavat työllisyyspotentiaalia merkittävästi.

Ihmisille tulisi luoda uskoa tulevaisuuteen. Kovaa uusliberalistista politiikkaa ei ole pakko tehdä. Se on hallituksen arvovalinta. Köyhyyden lisääntyminen kuvastaa hyvin kupletin juonen. Tilanteen korjaamiseksi avainsanoja ovat tulonjaon oikeudenmukaistaminen, osaamisen ja koulutukseen panostaminen ja työelämäuudistukset. Koulutuksesta tulisi perua ammatillisen koulutuksen 190 miljoonan leikkaukset ja lisätä korkeakoulujen aloituspaikkoja. Varhaiskasvatuksessa pitää alentaa maksuja, pienentää ryhmäkokoja ja palauttaa subjektiivinen oikeus varhaiskasvatukseen. Oikeudenmukaisuutta vahvistaisi lomarahojen palautus, eläkepaketti ja indeksileikkausten peruminen. Työttömien asemaa ei tulisi enää kajota ja heikentää. Hallitus on syyllistänyt työttömiä laiskoiksi ja työtä vieroksuviksi. Mitä on tapahtunut? Heti kun työtä on alkanut löytyä, työttömyysluvut tippuvat hurjaa tahtia.

Miten edellä mainitut toimenpiteet rahoitettaisiin? Keskeistä on verotuksen tehokkuus ja veropohjan tiivistäminen. Verot pitää maksaa maksukyvyn mukaan ja verojärjestelmän tulee olla aukoton. Erilaiset vähennykset suurituloisille poistettaisiin. 75 % vähennyksistä kohdistuu kahteen ylimpään tulokymmenykseen. Veron kierrolle ja harmaalle taloudelle on tehtävä stoppi.

Näissä vilpeissä valtio menettää verovaroja n. 4-8 miljardia ja se on paljon. Keinot ns. aktiiviseen verosuunnitteluun tukitaan, sen arvoksi on analysoitu n. 100 miljoonaa euroa vuositasolla. Sdp ei ottaisi lisää velkaa. Puolueen vaihtoehdossa esitetään 13-kohtainen ohjelma veronkierron ja harmaan talouden vastaisiksi toimenpiteiksi. Yksi keino ovat tyyppihyväksytyt kassakoneet. Ruotsissa kokeiltu malli lisäsi valtion verotuloja 3 miljardilla kruunulla vuositasolla. Puolueellamme on esittää 23-kohtainen ohjelma verovilppiin ja aggressiiviseen verosuunnitteluun puuttumiseksi. Sdp:n ehdottama vero- ja etuuskokonaisuuden arvo tulonlisäyksenä valtiolle perustuu eduskunnan tietopalvelun laskelmaan.

 Nykyiselle politiikalle on vaihtoehto. Pidetään kaikki kyydissä!

Esa kanerva

Mielipiteitä valtuustossa

                                                                                                                                  20.11.2017



Hyvinvointikertomus

Hyvinvointikertomuksessa kuvataan asukkaiden hyvinvointia seitsemän hyvinvoinnin osa-alueen sisällä. Keskityn yhdenvertaisuuteen. Selvityksessä todetaan, että tuloeroja kuvaava Gini-kerroin on pysynyt lähes ennallaan. Se on osatotuus ja tulkinta. Tilastokeskuksen mukaan tosiasia kuitenkin on, että eriarvoistumiskehitys yhteiskunnassa etenee. Ylimmän kymmenyksen tulot ovat kaksinkertaistuneet vuosina 1990-2015 verrattuna muihin desiileihin ja tuotannontekijätulot eli palkat, yrittäjätulot ja omaisuustulot kolminkertaisuneet verrattuna kaikkiin muihin kymmenyksiin.

Kuitenkin n. 11 prosenttia väestöstä saa viimesijaista hätäapua, toimeentulotukea. Hyvää tässä on se, että ehkäisevää toimeentulotukea on vuonna 2017 myönnetty rutkasti enemmän kuin aikaisemmin. Köyhyys ei siis ole kadonnut mihinkään. Hienoa, että pormestari pystytti köyhyysohjelmatyöryhmän pohtimaan ja esittämään konkreettisia esityksiä tilanteen helpottamiseksi. Lisäksi budjettiin on varattu ensi vuodeksi alkupanokset.

Huolestuttavaa yhdenvertaisuuden näkökulmasta on yli sukupolvien ylettyvä työttömyys ja näköalattomuus. Työttömyys pienenee, mutta yli 1000 poäivää työttömänä olleita on liikaa, on pitkäaikaistyöttömiä yli 40 prosenttia kaikista työttömistä. Pitkään työttöminä olleiden osaaminen ja osalla työkykyisyyys ovat laskeneet. Kenenkään ei pitäisi olla ilman työtä 3 kuukautta pitempään. Kaupunki on ollut perustamassa ja osallistumassa työllisyyden hoidon kokeiluun, jolta odotetaan paljon. Tosiasia lienee, että tarvitaan työtoimintaa ja sosiaalista kuntoutusta. Osalle eläkeratkaisut ovat paras vaihtoehto. Nuoret tarvitsevat koulutusta ja sen ensimmäisen työpaikan. Periytyvää työttömyyttä voidaan ehkäistä tehokkaalla perhetyöllä ja panostamalla heikommin yhteiskunnassa pärjäävien arkeen.

Tampere ikääntyy, 8 prosenttia tamperelaisista on täyttänyt 75 vuotta ja 2 prosenttia 85 vuotta. Heidän turvattomuutensa ja syrjäytyminen on otettava vakavasti. Todennäköistä on, ettei ilman perheitten ja kuntayhteisön tukea selvitä. Vanhukset on integroitava perheitten arkeen ja toimintaan mukaan. Kauniita sanoja, toteutuksen voi jokainen aloittaa omasta perheestään ja yhteisöstään.

Erikseen nostan vielä yhden vällinputoajaryhmän, nimittäin yksinhuoltajat. Mitä yhdenvertaisuuteen tulee, niin tämä ryhmä kantaa kaksinkertaisen vastuun kaikesta, taloudesta ja lapsista. Toivon heille
tukea ja kannustusta meiltä kaikilta lähimmäisinä. Jokaisella meistä on joku tuttu tai lähipiirissä oleva, joka kantaa tällaista voimia vaativaa vastuuta. Lähestytään heitä ja tarjotaan apua jokainen, mahdollisuuksien mukaan.

Esa Kanerva


Monetra


Listalla on Tilakeskuksen jälkeen taas uusi yhtiöittäminen. Muutos liittyy kiinteästi Sote-kuvioihin. Lain valmistelussa on tullut esiin hallituksen tahtotila keskittää talous- ja henkilöstöhallinto joko valtion perustamaan valtakunnalliseen yhtiöön tai paikallisesti maakuntaan perustettavaan organisaatioon. Maakunnan on kerrottava aikeistaan ja etenemismallisuunnitelmansa talous- ja henkilöstöhallinnon valmistelun osalta 30.11.2017 mennessä. Tulevaan valtion konsortioon, Vimana osakeyhtiöön, on käsittääkseni nyt suunnitteilla olevan Monetran tyttärenkin liityttävä osakejärjestelyin saadakseen inhouseyhtiön aseman suhteessa Vimanaan. Osaomistuksen osalta ohjaus voidaan toteuttaa hallituspaikalla ja palvelusopimuksella. Maakunnalle tuotettavista talous- ja henkilöstöhallinnon palveluista tehdään tulevan valtion yhtiön kanssa palvelusopimus.

Monetra Oy aloitti toimintansa vuonna 2012, kun Ouluun yhdistyi neljä ympäristökuntaa. Samassa yhteydessä Pohjois-Pohjanmaan sairaanhoitopiirissä päätettiin siirtää palkanlaskenta ja taloushallinto Oulun kanssa samaan yhtiöön. Kaupungin tukipalveluiden yhtiöittämistä on selvitelty jo jonkin aikaa ja parhaimmaksi ratkaisuksi ja kumppaniksi esitetään Monetra Oy:tä. Ajatuksena on perustaa konserni, jossa Pirkanmaalla olisi oma yhtiö, johon kuuluisivat Tampereen kaupungin ja Pirkanmaan Sairaanhoitopiirin talous- ja henkilöstöhallinnon palvelukeskukset. Kaupunki saisi hallituspaikan Monetra-konsernissa ostamalla osakkuuden yhtiössä. Kun kerta on pakko yhtiöittää, minusta tuntuu järkevältä hakea volyymietua kumppanista ja tehdä paikallinen ratkaisu mieluummin kuin ostaa palvelut keskitettyltä valtionyhtiöltä. Toiminnan pitäisi alkaa Tampereen osalta vuoden 2019 alusta. Kaupunki alkaa ostaa silloin talous- ja henkilöstöhallinnon palvelut ko. yhtiöltä.

Henkilöstön näkökulmasta ratkaisu tuntuu kohtuullisen turvalliselta. Kaupungin vanhat työntekijät voivat siirtyä Monetran palvelukseen liikkeenluovutuksella. Luovuttajalla on mielestäni velvollisuus ja mahdollisuus sopia siirron yhteydessä uuden työnantajan kanssa ehtoja, joilla muutos toteutetaan mahdollisimman kivuttomasti.

Esa Kanerva


Digisyrjäytyminen

Varavaltuutettu Jari Heinonen on tehnyt aloitteen digisyrjäytymisen ehkäisemiseksi yhdessä valtuutettu Aarne Raevaaran kanssa. Hyvä aloite, jossa kiinnitetään huomiota tärkeään asiaan. Kaikkien kuntalaisten tulee pysyä mukana kyydissä. Aloitteessa todetaan köyhyyden olevan yksi merkittävä syy digiosattomuuteen.

Kuten vastauksessa todetaan, osalle asiakkaista digitaaliset palvelut eivät tule tuomaan helpotusta ja heitä varten tarvitaan monikanavaista viestintää ja palveluita. On tietenkin todettava, että digitaalisuus on oiva väline ja paras tuotantotapa niille, jotka asian hallitsevat ja joilla on esimerkiksi taloudelliset mahdollisuudet hankkia tarvittavat laitteet sekä yhteydet. Siitähän tässä ei ole kysymys. Huolihan on siitä, että kaupungissa on lukuisia kuntalaisia eri syistä digipalveluiden ulkopuolella. Palvelutarjontaa pitää olla vähimmistöillekin. Heidät pitää muistaa jo yhdenvertaisuuden vuoksi. Kuten pormestari edellisessä kokouksessa totesi, ettei missään ole sanottu, ettei kaikkia otettaisi huomioon. Joskus vain tuntuu siltä, muistetaanko digihuumassa ja palveluiden kehittämistyössä jokaikinen kuntalainen.

Lopuksi, aloitteessa ollut ajatus opetuksen ja neuvonnan lisäämisestä on kannatettava.

Esa Kanerva