Parin päivän tauko

                                                                                                                         9.3.2017

Hyvät lukijani!

Kirjoittelen jälleen ensi viikolla, terveisin Esa Kanerva

Työkkärit yksityistetään

                                                                                                                                   8.3.2017

 

Enpä olisi uskonut muutama vuosi sitten, jos joku olisi tullut kertomaan työvoimatoimistojen yksityistämisestä. Työ ja kansalaisten työllistäminen ovat olleet hyvin vahvoja arvoja Suomessa ja perustuslaissakin valtiovallan erityisessä suojeluksessa. Nykyhallitukselle ei näytä mikään oleven pyhää. Ideologia ja markkinatalous ovat nykyvallan lemmikkejä. Maakuntauudistuksen varjossa suunnitellaan yksityiselle sektorille uutta bisnestä. Vuonna 2019 75 prosenttia työvoimapalveluista siirretään yksityisille yrityksille.Toki tälläkin hetkellä esimerkiksi työttömien haastattelut ostetaan ulkoa. Tällaista valtion henkilökunnan joukkoirtisanomista ei ole kuitenkaan koettu aikaisemmin.

Nykyisissä työ- ja elinkeinokeskuksissa työskentelee 3000 työntekijää, joista elinkeinoministeri Lintilä lupaa potkaista ulos 2000 työntekijää. Yksityiset firmat, Baronat suun muut EilaKaislat, tekevät työt ja virkamies vain kuittaa päätöksen. Siis virkavastuuta edellyttävät päätökset tekee viranhaltija. Tällaisia ovat mm. erilaiset tuet, korvaukset ja elinkeinotuet.

Hallitus selittää kauniisti massairtisanomiset hallintohimmelin purkamiseksi. Taitaa käydä vähän samalla tavalla kuin Kelan toimeentulotuen maksatuksessa. Mikään ei toimi ja ihmiset näkevät nälkää. Tai lääketurvallisuuskeskuksen, nykyisen Fimean siirrossa Kuopioon. Pari työntekijää muutti, muut asiantuntijat etsivät muita töitä. Uudistus tuo kuulemma runsaat säästöt ja auttavat maakuntien taloudellista tilannetta. Lintilän sanoin, kysymyksessä on ”vuosisadan uudistus”. Miltähän tuntuu kalossinkuva takalistossa olevasta toimistosihteeristä tai työvoimaneuvojasta. Töitä uusi kilpailun voittanut yritys tarjoaa, tosin sillä erotuksella, että työt lisääntyvät tai niin kuin hienosti sanotaan joustava työvoiman käyttö meillä on arkipäivää. Palkkakin putoaisi, koska meillä noudatetaan Palvelutyönantajien työehtosopimusta. Liksa on toiki taulukkopalkka ja työehtosopimuksen mukainen, joka satuu olemaan tasoltaan alaln matalin.

Minkähänlaisia vaikutusarviointeja hallitus on nyt tehnyt. Arvaan, ettei mitään, kuten tapana on ollut. Se kuitenkin tiedetään, että työvoiman liikkuvuus ei ainakaan parane. Maakunnat ajattelevat omaa etuaan eivätkä ohjaa töitä hakevia maakunnan ulkopuolelle. Ilman riittäviä kannusteita yhteistyöhön maakunnat käpertyvät itseensä, mikä tarkoittaisi esimerkiksi työmarkkinoiden maakunnallistumista ja sitä kautta työvoiman liikkuvuuden heikkenemistä entisestään.

Uusia työkkäreitä kutsuttaisiin ”kasvupalvelukeskuksiksi”. Maakunnat saavat hoitaa hommat niin kuin parhaaksi näkevät. Valtio säätelee rahahanoja, joten ei tarvitse olla ”pellepeloton” päätellessään, että huonosti käy. Mahdollisimman halvalla kun yleensä ei hyvää saa. Uuttamaata lykästi, kun se sai vapaudet perustaa kuntayhtymän palveluja järjstämään. Samassa yhteydessä rukataan myös maan yrityspalvelut. Minkähänlainen viritys on sieltä tulossa? Varmaan ”Team Finland” Oyj.

Esa Kanerva

Onko Trump kaverimme?

                                                                                                                                           7.3.2017

Kun meidän keskuudessamme elää presidentti Trump ja meidän keskuudessamme on elänyt kansleri Hitler, saan kai esitellä heidät rinnakkain. Lukija saa tehdä johtopäätöksiä, vältän vertaamasta heitä ja heidän politiikkaansa. Amerikassa on tapahtunut valtava rakennemuutos. Raskaan teollisuuden tuotantoa on siirretty ulkomaille, mm. Kiinaan ja Meksikoon. Se on tehnyt valtavaan maahan massatyöttömyyden. Työttömyys koettelee tavallista ”rasvanahkaduunaria” pahiten. Detroitin kuuluisuus autoteollisuuden keskuksena on muinaismuisto ja erityisesti 2000-luvun taantuma koetteli kaupunkia pahoin. Työttömyys on hurjaa. Vastaavia tyytymättömyyden pesäkkeitä löytyy ympäri Amerikkaa. Köyhyys ja tyytymättömyys koettelee köyhää kansanosaa. Demokraatit ovat perinteisesti hallinneet Detroitin aluetta.                                    

Sitten tulee kuvaan mukaan presidenttiehdokas Trump, joka lupaa kaikille toivoa ja työtä. ”Minusta tulee kaikkien amerikkalaisten presidentti”, hän huutaa ja räkä lentää. ”Amerikka ei tyydy mihinkään vähempään”, lupaan, etten tuota pettymystä. Amerikka annetaan amerikkalaisille ja työt tuodaan takaisin ulkomailta. Kuvaan astuu viimeisen päälle sliipattu mediamoguli tupeeneineen. Rusketus ja meikkaus on kohdillaan. Alamme rakentaa rautateitä ja oljyputkia. Perustamme kaivoksia ja alamme tuottaa liuskeöljyä. Ilmastonmuutos on roskaa ja Alaskasta voidaan johtaa lisää öljyputkia. Työtä riittää kaikille amerikkalaisille. Ulkomaalaisista emme pidä, he ovat Amerikan taantumukseen syyllisiä! Uudistamme vallan. Kaikki entinen on mädännäistä ja korruptoitunutta. Riittää ainoastaan se, että annatta meille vallan.

Mitä teki Aatu? Hän esittäytyi väsymättömänä kansan palvelijana. Hän teki ennen yksivaltiutta kiertueen Saksan yllä lentäen läpi koko valtakunnan. Hän ymmärsi, että valtava työttömyys oli nujerrettava. Elintasoa on nostettava ja lapsiperheitä avustettava. Hän lupasi työtä! Rakennettiin velkarahalla moottoritiet ja teollisuus. Osin laskun maksoivat juutalaiset takavarikoidulla omaisuudellaan. Aatu oli oman aikansa kasvatti. Hän tietoisesti halusi hallita massoja. Ei ollut internetiä. Oli haalittava kansa toreille.Joukkojen hallinnasta oli kysymys silloinkin. Aadolfin maneerit ja käyttäytyminen olivat tarkkaan mietitty. Olutkapakoiden suurisuisesta ja kovaäänisestä häiriköstä on esimerkiksi nykyajan nykypolitiikoille. Suuri esikunta miettii etukäteen ilmeet ja eleet. Peilin edessä harjoiteltiin jokainen liike, naaman venytys ja joskus hymy. Käsien liike on tärkeä, kädet yhteen, kädet ylös siunaamaan kansaa, tauot ja odotukset, puheitten aloituksen ja kliimaksit, sävy ja äänen voimakkuus.                          

Ongelmiin löytyi syy, juutalaiset. Valtava propaganda koneisto aloittaa syyllistäminen, toistamalla valhetta juutalaisten petoksesta se menee läpi kansan sielun syövereihin. Salaa tehtiin vielä pahempaa, mielisairaat ja kehitysvammaiset likvidoitiin. Systeemi oli armoton ja inhimilliset arvot eivät olleet missään kunniassa.

Mihin Trumpin politiikka oikein tähtää? Tullimuurit ja valtioiden itsetyytyväisyys ovat yleensä johtanut hankaluuksiin. Syyskuun 11. päivän tapahtumat ovat jättäneet pysyvän trauman jenkkien eliittiin. Ja syystä tietenkin. Ei voi sellaista uhrimäärä unohtaa tai mitätöidä. Suurin vahinko taisi kuitenkin tulla amerikkalaisten itsetuntoon. Tähänkin Trump vetosi, tämäkin on kostettava. Me olemme maailman eliitti sanoo hän. Syylliset on löydetty, ne ovat arabit ja toisaalta köyhtynyt Eurooppa naiivine arvoineen.                                                       

Minä sanon, ettei kukaan ihminen tai kansakunta ole toisen yläpuolella, eivät amerikkalaisetkaan. Kaverini kysyi kerran minulta, että haluamme todellakin olla porukassa tällaisen väen kanssa. Tarkoitti tietenkin Nato-jäsenyyttä.                                                                                              

Enää ei tarvita kansankokouksia. Riittää kun käyttää internetiä. Koko kansa on käden ulottuvilla. Twiitti jos toinenkin on käytettävissä. Aatulla ei ollut nettiä. Aatun juhlat olivat näyttävimmät. Ja huomatkaa, kumpikaan ei juo alkoholia eivätkä polta, Aatu ei syönyt kuin kasvisruokaa. Tämä on nyt ainoa rinnastus Trumpin ja Aatun välillä. Kummankin suusta tulee toistoa ja toistoa, toinen toistaa typerämpää perustelematonta ”totuutta”.

Maailaman valtiaille ja diktaattoreille on yleensä käynyt huonosti. Slobodan Milochewitz Jugoslaviasta odottaa vielä tuomiotaan, Aatu ampui kuulan kalloon, Saddamin pää melkein irtosi hirtettäessä, Sadatin ampuivat omat ja Kennedy murhattiin. Puhumattakaan Franz Josefista, Itävällan arkkiherttuasta.

Esa Kanerva

Puhe 90-vuotiaalle äidilleni

                                                                                                                                  6.3.2017

Totta se on, Liisa-äitini täyttää 90 vuotta, minun tietojeni mukaan sukumme ensimmäisenä. Toki olemme pitkäikäistä sukua olleet ja kohta vietämme isäni veljen, Veikon samaisia yhdeksänkymppisiä.

Liisa on elänyt elämäänsä 90 vuotta Suomen täyttäessä 100 vuotta. Äidin syntyessä Suomi oli maatalousvaltaisen agraariyhteiskunta. Maanviljelijä oli vaarinikin. Leipä tuli maasta tässä ja nyt. Jokainen voi ymmärtää, että elämä muutaman hehtaarin tilalla seitsenlapsisessa perheessä oli niukkaa, ellei jopa puutteellista ainakin ulkoisilla olosuhteilla mitattuna. Lapset pantiin talon töihin heti, kun kapaloista pääsivät eroon. Toinen räkänokka huolehti toisesta samanlaisesta. Vanhemmat olivat töissä talollisilla.

En tiedä, miten kolmekymmentäluvun poliittiset mullistukset ja Lapuan liike heilauttivat Mouhijärven korvessa asuvaa perheen elämää, tuskin mitenkään. Mutta sille Kujansalon perhekään ei voinut mitään, että maailma heidän ympärillään muuttui. Suomi eli teollistumisen aikaa ja maaseudun väkeä alkoi muuttaa kaupunkeihin. Yhteiskuntaa uudistettiin, oikeistovaara selätettiin ja talous koheni pikkuhiljaa suuren pörssiromahduksen jälkeen. Maitotilin varassa elävälle perheelle osakekurssien romahtaminen ei ollut elämää hetkauttava tapahtuma, tuskin edes tieto siitä oli heidät tavoittanut.

Jotta elämä ei olisi ollut liian helppoa, tarvittiin Suomen käymät kaksi sotaa. Vaari lähti myös rintamalle ja takaisin palasi itseensä sulkeutunut ja äreä mies. Matka ei ollut helppo ja elinikäiset vammat jäivät, varsin tuonne pääpuolelle. Pieni maatilkku ei elättänyt isoa katrasta, joten vanhimmasta päästä lapsia oli lähdettävä maailmalle leipää hakemaan. Tampereelle lähdettiin ja töihin äitikin pääsi lakkitehtaaseen. Alta parikymppisenä hän tapasi tulevan puolisonsa ja yhteistä elämää alettiin rakentamaan. Lapsia tuli perä perää kolme, kaikki poikia. Viisikymmenluvun maksettiin sotakorvauksia ja kaikesta oli pulaa. Kansan selkänahasta ne korvaukset maksettiin. Samalla kuitenkin syntyi teollisen Suomen perusta ja tulevan kasvun avaimet.

Kaikilla oli työtä niin paljon kuin jaksoi ja viitsi tehdä. Kanervan perhekin oli saanut sen verta pesämunaa, että uskallettiin lähteä omaa taloa rakentamaan, omakotitalo oli tuolloin ihmisille haaveista suurin. Kuokka iskettiin Irjalassa suomaahan vuonna -59 ja valmista tuli seuraavana vuonna. Koko kuusikymmentäluku oli suurta kasvun ja vaurastumisen aikaa. Pikkuhiljaa alkoivat kauppojen hyllyt täyttyä ja ensimmäinen suuri ihme, Tempon tavaratalo avattiin Tampereella. Opeteltiin syömään kanaa ja vihanneksia. Appelsiinejakin saatiin ainakin jouluna. Ensimmäinen auto hankittiin, merkki oli Zwickau. Mopoauto nykyarvioinnin mukaan se oli. Eteenpäin se meni ja pakkikin oli. Seuraava olikin sitten jo merkiltään Mosse, 407. Käytiin sillä jopa Norjassa asti.

Seitsemänkymmentäluvulla rakennettiin hyvinvointivaltiota ja voitiin hyvin, ainakin sen hetkisen mittapuun mukaan. Tulivat peruskoulut ja terveyskeskukset. Ainostaan -75 alkanut öljykriisi ravisteli tulevaisuudenuskoa. Liisa lähti työelämään, kun lapset olivat varttuneet ja työpaikka löytyi Napparilta. Sitten tapahtui kohtalokas autokolari ja Liisa vammautui sairaseläkeläiseksi. Isä pääsi eläkkeelle palokunnasta nuorena ja rakas omakotitalo myytiin. Liisa ja Terho muuttivat Linnainmaalle eläkepäiviä viettämään.

Kahdeksankymmentäluvulla ja yhdeksänkymmentä-luvun alkuvuosina Liisa ja Terho kiersivät maailmaa ja nauttivat elämästä. Sitten maailmaa alkoi synkistämään isän paheneva muistisairaus. Liisa hoiti miehensä hautaan asti omaishoitajana. Tästä annan hänelle suuren kiitoksen. Olen varma, että näihin kiitoksiin yhtyisi myös isäni, jos eläisi. Suomikin selvisi lamasta ja Lipponen nosti Suomen nousuun.

Kaksituhatta-luku oli vanhenevan avioparin tasaisen harmaata ja tyyntä hoivaelämää. Isää oli hoidettava kaikissa askareissa ja holhottava. Äitini ei juuri purnannut, mutta silmin nähden hänen elämänsä oli raskasta ja uupumus uhkasi.

Isän kuoleman 2008 jälkeen äidillä oli vihdoin aikaa itselleen. Sitten alkoi oma terveys reistailla ja lopulta oltiin pyörätuolissa. Olen iloinen siitä, että asunto löytyi Kuuselasta ja äiti on kertonut viihtyvänsä kavereitten kanssa hyvin. Vielä kun äiti ja Suomi selviäisivät Sipilästä, valtakunnassa kaikki hyvin! Paljon onnea 90-vuotiaalle äidilleni!

Esa Kanerva

 

"Valmis kuin lukkari sotaan"

  

                                                                                                                                        3.3.2017

Sotaministeri Niinistö kasvattaa Suomen armeijan sodanajan vahvuutta. Se edellyttää myös varusmiesten heittämistä tarvittaessa tuleen riittävän koulutuksen saatuaan. Samoin kerätään valmiusjoukkoja muutaman tunnin varoitusajalla torjumaan äkillistä maahan tunkeutumista. Tuntuu hurjalta ajatukselta. Olemme pitäneet rauhantilaa saavutettuna etuna. Totta se kuitenkin on, että välittömän valmiuden joukkoja aletaan kouluttaa jo tänä vuonna. Täytyyhän näin menetellä, jos on kerta pakko. Puolustusvoimat tavoittelee sitä, että kantahenkilökunnan ja erilaisten varusmiesosastojen avulla kyettäisiin kohottamaan valmiutta nopeasti ja suojaamaan liikekannallepanoa.                   

Lainsäädännöllisesti este nuorten varusmiesten käyttöön sotatilanteissa poistui oikeuskanslerin päätöksellä tai lausunnolla, että varusmiesten käyttäminen ”tositoimiin” on mahdollista. Lisäksi varusmiehiltä kerätään palveluksen jälkeen sitoumuksia tulla kertausharjoituksiin tarvittaessa nopeastikin. Koko muutosta voisi sanoa kyllä käänteentekeväksi mullistukseksi Suomen sodanjälkeisessä historiassa. Kansakunta on valmis panemaan taisteluun parikymppisiä nuorukaisia ja mahdollisesti menettämään henkensä. Niin kuin sodassa valitettavasti usein käy. Pystyykö tuon ikäinen ihminen käsittämään, mistä ihan oikeasti on kysymys?

Sodan käyneet ja sodan jälkeiset sukupolvet ovat väistymässä. Konkreettista historian siltaa tämän hetken varusmiesikäluokkiin ei ole. Tuskin ovat kuulleet kovinkaan paljon edes juttuja sodasta ja sankarikuolemista. Kenraalien suusta kerrottu totuus sodasta nuorukaisillemme tekisi varmaan hyvää. Siis ennen kuin kirjoittaa nimensä minkäänlaiseen sitoumukseen. Totuudella en tarkoita pelottelua, vaan asiallista tietoa ja sen todellisuuden varmistamista, että asianomainen ymmärtää, mihin ryhtyy. Isänmaata on puolustettava diplomatialla niin pitkään kuin se on mahdollista ja vasta sitten on aseitten vuoro. Tämä ei ole arvojeni vastaista. Moni nuori on altistunut sotapelikulttuuriin, jossa taistelut ja hyökkäykset voi käydä uudestaan niin moneen kertaan kuin haluaa. Todellisessa taistelussa sota on haavoja, ruhjeita, irronneita raajoja, lasten hentoja verisiä ruumiita. Kauhua ja kuolemaa. Uusintoja ei ole, vaan elämä katkeaa kerrasta, jos on katketakseen. Ymmärretäänkö tämä? Tai onko parempi, ettei ymmärräkään.

Armeijan viestintä on viekasta. Kun väkeä rekrytoidaan, silloin kaikkia houkuttelukeinot ovat sallittuja. Pakistaniin rauhanturvaajia houkutellaan seuraavasti:” Erityisesti maassa kohtaavien Karakoram- ja Himalaja-vuoristojen jylhien maisemien keskellä palveleminen on ikimuistoinen kokemus. Pohjoisella alueella, Gilgitissä ja Skardussa, palvelevat suomalaiset rauhanturvaajat pääsivät nauttimaan näistä maisemista aitiopaikalta. Gilgitin kenttäseman Area Recceillä pääsee näkemään mm. Nanga Parbatin ja Skardussa jo kenttäasema sijaitsee vuorten keskellä laaksossa 2300 metrin korkeudessa”. Tosi asiassa Pakistanissa palvelevilla suomalaisillakin sotilailla työ on yksitoikkoista partiointia eikä turismia. Jokainen voi oman halunsa mukaan lähteä, suosittelisin kuitenkin oman elämän riskiarviointia ennen vuoristoon ”lomamatkalle” lähtöä.

Puolustusvoimat kertoo, että jo varusmiesajalta tuttujen reserviläisten rekrytointi ei ole ollut vaikea edes Afrikkaan, Tsadiin. Taistelut operaatioalueella jatkuvat yhä kiivaina, kertoo eversti. Sota tai luonteen sotaisuus taitaa olla osa ihmisen perimää. 

Esa Kanerva

Rakentamisen rappio

                                                                                                                                        2.3.2017

”Jotakin mätää on Tanskanmaalla” kuten Shakespeare kirjoitti Hamlet-näytelmässään. Kun julkinen rakennus joudutaan tyhjentämään vesivahingon vuoksi muutama viikko avajaisten jälkeen, täytyy jotakin vikaa olla rakentamisen laadussa. Pohjolankadun palvelukodissa Tampereella joudutaan korjaamaan ainakin viisi asuntoa. Kotilinnasäätiö tiedotti äskettäin kosteusvaurioista Pohjolankadun kiinteistön C-rapun asunnoissa. Uusi kartoitus paljasti, että puolenkymmentä asukasta joudutaan siirtämään muualle remontin ajaksi. Kosteusvaurioiset päiväkodit ja koulut puhututtavat, turhaa on sitäkään asiaa lähteä kiistämään. Pohjolankadulla ei ole todettu putkirikkoja tai muuta vesivahinkoa. Kysymyksessä on vakava rakentamiseen liittyvä laatupoikkeama. Jossakin rakentamisen vaiheessa ei ole maltettu odottaa rakenteitten kuivumista, vaan on aloitettu työn seuraava vaihe märille pinnoille. Kuinka rakentajan ammattiylpeys on antanut periksi moisen hutiloinnin. Usein selityksenä ovat ns. vierastyöläiset, joilla on sisäistettynä erilainen toimintakulttuuri. Mutta onhan rakennuksilla mestarit ja valvojat, joitten tulisi vastata työstä ja tekemisen laadusta.

Yksi osa ongelmaa saattaisi olla isojen rakentajayhtiöiden ryhtyminen projektiorganisaatioiksi. Rakennus rakennetaan pala ja osa kerrallaan eri alihankkijoiden toimesta. Työmailla puurtaa kymmenien eri työnantajien miehiä. Urakoiden pilkkominen on osa yritysmaailmassa tapahtuvaa erikoistumista. Rakennusliikkeet kiistävät ongelmat ja kertovat kaiken olevan hallinnassa. Ainakin yhdellä toimijalla tulisi olla päävastuu, myös aliurakoitsijoista. Rakentaminen on alusta loppuun melkein käsityötä. Virheitten syntymisen mahdollisuus on erittäin suuri, koska siihen osallistuu valtava määrä eri tahoja. Pienikin virhe missä tahansa vaiheessa näkyy lopputuotteessa. Kuka kantaa vastuun rakentamisen kokonaisuudesta? Voi vastaava mestari parka! Pojat tekevät rakennuksella töitä monessa vuorossa, nykyään yölläkin. Kaikkien perässä kulkemiseen ja tekemisien tutkintaan ei ole mahdollisuuksia. 

Osansa sisäilmaongelmien syntymiseen ovat myös tehneet suunnittelijat ja yhteiskunta omilla määräyksillään. Olen haastatellut kovan linjan rakennusammattilaisia, joitten mielipide päätyy kahteen pääsyylliseen. Homeongelma saatiin aikaan koneellisella ilmanvaihdolla ja pullotaloajattelulla muovikelmuineen. Painovoimaan perustuva ilmanvaihtoratkaisu on ollut kuulemma paras Suomen olosuhteisiin sopiva ilmanvaihtojärjestelmä. 1970-luvun puolivälissä syntynyt öljykriisi vauhditti väärien talonrakennusratkaisujen syntymistä ja rakennuksista tehtiin liian tiiviitä sekä tuuletus unohdettiin. Rakennuksen ikä ei ole rakennuksen kunnon mittari. Meillä on loistavassa kunnossa olevia sata vuotiaita hirsirakennuksia täysin toimintakuntoisina. Mukavuusvaatimusten kasvaessa -80 ja -90-luvulla sisätilojen veden käyttö lisääntyi ja rakenteiden vesitiiviydessä oli puutteita. Rakennusoikeutta pyrittiin maksimoimaan tekemällä tiilijulkisivut mahdollisimman ohuiksi ja samalla huonosti tuulettuviksi.

Tällä hetkellä ei ole pulaa hyvistä materiaaleista ja talotekniikan suunnittelijoista. Hyvä rakentamistapa on oman aikansa lapsi ja käsitys hyvästä lopputuloksesta. Kuitenkin sutta tehdään liikaa. Syitä on monia ja nimenomaan tähän aikaan liittyviä ongelmia. Rakentamisen aikataulut ovat liian kireitä, ei ole riittävästi aikaa tiettyihin vaativiin työsuorituksiin ja materiaalien kuivumiseen. Kiireen vuoksi myös suunnittelu jää joskus heikolle tolalle.

Kilpailu urakoitsijoiden välillä on kireää. Kilpailutuksessa valitaan aina halvin vaihtoehto ja sen vuoksi urakoita pilkotaan useisiin osaurakoihin. Nykyiset energiansäästömääräykset ovat johtaneet siihen, että rakennetaan liian tiivistä. Rakennusmateriaaliksi valitaan usein kaikkein halvin vaihtoehto, mutta se ei välttämättä toimi Suomen olosuhteissa. Sitten palkataan eteläisitä naapurimaista työvoima, joka sinnittelee päivästä toiseen usein huonolla palkalla koti-ikävässä. Voidaanko heidän kohdallaan puhua motivaatiosta tai rakkaudesta hyvää työsuoritukseen. Tuskin. Tästä sopasta sitten kiehuu sellainen lopputulos, että tällä viikolla rakennetaan ja huomenna puretaan.

Esa Kanerva

 

Laaja tietoliikennekatkos Tampereen seudulla

                                                                                                                                1.3.2017


Tampereen seudulla on vielä selvittämätön tietoliikennekatkos. Mm. Tampereen kaupungin yhteydet eivät pelaa ja tiedostot ovat jumissa. Tänään en valitettavasti voi päivittää blogiani. Yritetään huomenna uudestaan!


Terveisin Esa Kanerva

"Joka kuritta kasvaa, se kunniatta kuolee"

                                                                                                                                  

                                                                                                                         28.2.2017

Täytyy oikein miettiä ja terästäytyä, mitä tuolla kansanviisaudella halutaan viestittää.Ehkä se tarkoittaa sitä, että kuri ja sen lainalaisuudet kuuluvat jotenkin ihmisten väliseen vuorovaikutukseen luonnollisena ilmiönä. Jos haluat menestyä yhteisössä, tottelet yhteisön sääntöjä. Mitä sinä käsität sanalla kuri? Pohdin tässä itse, miten minä kurinpidon ja järjestyksen ymmärrän. Muurahaisilla on tietty toimintamalli ja käyttäytyminen olemassa olonsa varmistamiseksi. Säännöt ovat vahvat. Ei työläiselle aukene vallan portit kunigatteren luoksi. Siitä pitävät vartijat huolen. Se on nirri pois, jos et toimi sääntöjen mukaan. Mitä kummallista tässä sitten on, niin toimii ihminenkin. Muurahaispesä työskentelee jokaisen pesän asukkaan sisäistämien järjestyssääntöjen mukaan. Ihmisten maailamassa vallitsee lait, joita kaikkien pitäisi totella ja noudattaa.

Ihmisten sääntöhierarkiasta ensiksi tulee mieleen ns. kansainvälinen laki. Sitä noudatetaan, jos halutaan. Rikkojaa rangaistaan muun maailman sanktioilla. Sitten astuvat mukaan kuvioon yhteiskunnan säännöt, lait ja asetukset. Ja lopulta päädytään kaupunkien, koulujen ja yhteisöjen omiin järjestysääntöihin. Kurihan tarkoittaa, että ”muurahaisilla” eli yhteisöllä on hyvä järjestys ja sääntöjen rikkomisesta rangaistaan. Jos yhteiskunnassa ei ole kuria, se ei toimi. Mutta alistetaanko meitä, kytätäänkö meitä, onko järjestyksenpito mennyt tänä päivänä överiksi?

Tekee mieli muistella. Keskikoulussa ja Tampereen Klassisessa lukiossa on ollut rehtoreina perisoonallisuuksia. En nimeä ketään. Tyyli oli kuitenkin se, että opettaja ja varsinkin rehtori oli ylin auktoriteetti. Ei kyseenalaistettu, vastaanotetettiin tietoa kritiikittömästi ja altistuttiin manipulonnille. Rehtori ja opettajat saattoivat halutessaan tunti toisensa perään käyttää omia tarkoitusperiään oppilaittensa käsittelyyn. Isänmaallisuus, porvarilliuus ja oikeistolaisuus tahdottiin iskostaa nuorten mieliin. Silloin eivät vanhempainyhdistykset ottaneet kantaa mihinkään, koska porvallisen ideologian vyöryttäminen ei ollut ”poliittista”. Se oli kansalaiskasvatusta. Tämä oli eräänlaista kurin muotoa. Kaikki yritettiin alistaa samaan muottiin. Suuret persoonat eivät sitä hyväksyneet. Törmäyskurssille joutuivat niin Lauri Viita, Hannu Salama kuin lahjakas kirjoittaja Simola, josta en muista kuin sukunimen.Hänestä ei tullut kuuluisuutta, persoona jäi monen klasulaisen mieleen.

Järkyttävää oli se, että koulussa armeijamainen kuri oli kasvatuksen teema numero yksi. Sulkeisia pidettiin viikoittain. Se tapahtui aamuavauksissa. Jos ei kaikki tapahtunut ”kenraalin” mukaan ohjesäännön mukaisesti, sitä harjoiteltiin vaikka koko aamupäivä. Kenraalilla oli mahtava ääni ja pieni koko. Poti mitä todennäköisemmin ”Napoleon” kompleksia. Hän ei opetuksessaan noudattanut mitään suunnitelmaa tai kaavaa. Puhui mitä puhui, enimmäkseen sotajuttuja ja sankaritekoja. Jutut tuntuivat meistä pojista kyllä osin keksityiltä. Uskottavuutta söi myös eräs tapaus. Hän kertoi meille olevansa absolutisti ja ei käytä alkoholia lainkaan. Sitten seuraava naislehtori kertoi, että kyllä sille kylässä ainakin meillä hyvin konjakki kelpasi. Sellaista ristiriitaista ”opetusta” ja tapakasvatusta saimme.

Palataan kuriin. Selkeät ohjesännöt ja laki ovat yhteiskunnassa tarpeelliset, sehän on selvä. Tai ainakin pitäisi olla. Perheissä lapset on kasvatettava äitini sanoin siten, että oppivat yhteiskunnan tavat ja jos eivät ”Kyllä maailman isonuija nuijii”. Hän tarkoitti sitä, että perheissä kannattaa opettaa säännöt, ettei lapsen aikuistuessa tarvitse oppia kaikkea kantapään kautta. Pamppuun törmääminen on aika kolkko tie. Nykydemokratiassamme on kanslaisilla yhä vahvemmat perusoikeudet. Lapsia ei kouluissa alisteta, armeijassakin voi kannella ja valittaa kaikesta, joskus turhastakin. Hyvä kuitenkin niin, että on siirrytty poliisivaltiosta kansalaisten yhteiskuntaan Suomessakin.

Esko Vataojan sanoin, ”demokratia perustuu järjestykselle, diktatuuri kurille. Demokratian pohjana on yhteiskuntasopimus: lupaudumme tekemään erilaisia asioita, kuten maksamaan veroja, luopumaan verikostosta, ja olemaan pissimättä kaduille, ja vastalahjaksi yhteiskunta antaa meille järjestyksen. Diktatuurin lähtökohtana taas on kuri, jolla ylläpidetään järjestystä vallanpitäjien päättämin keinoin.”

Esa Kanerva

 

Miksi elän?

                                                                                                                                  

                                                                                                                      27.2.2017

Mikä merkitys on omalla elämälläni? Tätä kai pohtii jokainen jossakin kohtaa elämäänsä. Minulle on jäänyt syvästi mieleen Viktor Franklin kirja ”Elämän tarkoitus”, johon törmäsin 1980-luvulla. Kirjn nimi voi olla sanatarkasti muukin, mutta ajatus on varmasi oikea. Luin sen ja jäin ihmettelemään. Kirja on jäänyt jollakin tavalla mullistavana oivalluksena mieleeni. Ihmisen elämällä pitäisi kai olla aina jokin tarkoitus. Ahaa-elämyksen Frankl sai keskitysleirivankina. Hän totesi, että ihmisellä pitää olla toivo ja käsitys oman itsensä ja elämänsä arvokkuudesta. Hän totesi, ”Kaikki muu minulta voidaan riistää, muttei ajatuksiani ja henkisyyttäni”. Frankl kehitti tästä ajattelusta uuden psykologisen suuntuksen, logoterapian. Sen ideana oli se, että olkoon ympärillä olevat olosuhteet mitä tahansa, ihminen selviää, jos hänellä on omassa mielessän usko tulevaisuutensa.

Frankl oli siis keskitysleitivanki, joka teki tarkkoja havaintoja vankeusajastaan. Hän oli ammatiltaan lääkäri ja filosofi. Hänen mielestään ihmisen elämä voi jatkua keskitysleirilläkin, kun ihminen haluaa elää ja hänellä on tavoitteita. Tavoite voi olla sen hetkisen nälän tyydyttäminen ja tilanteesta selviytyminen hetkeksi. Kuolleen kaverin maksan syöminen oli raaka teko, mutta se pitkitti elämää ja tyydytti siinä tilanteessa elämän tarkoituksen. Kaikki ne ihmiset, jotka eivät halunneet syödä ja menettivät ”tahdon” tai halun elää, menehtyivät pian. Hän pohti ja laajensi ajatusmalliaan toisen maailmansodan jälkeen. Elämän tarkoituksen löytäminen yleensäkin on hänen mielestään ihmisen elämää yllä pitävä voima. Kun ihminen menettää lähes kaiken, jonkun elämän merkittävyyden löytäminen auttaa ihmistä jaksamaan. Tohtori Franklin tapauksessa ymmärrys siitä, että hänellä oli oma sisäinen maailmansa, jota natsit eivät voineet ottaa häneltä pois.

Ihmisen valtaa joskus toivottomuus. Miksi elän tätä päivää, kun huomenna voin olla jo kuollut. Ihmisen tukena on kuitenkin sisäsyntyisiä psykologisia selviytymismekanismeja. Periaaatteessa terveellä ihmisellä on elämän kannustimena haaveet ja toiveet. Itse asiassa monella ihmisellä on kohtuullisen selkeä käsikirjoitus tulevan elämäsä varalle. Juoppo jaksaa tallustella töihin sen toiveen varassa, että joskus koittaa se eläkepäivä, että maanantaina voi korkata heti aamusta ja haistattaa pitkät pomolle. Tai masentunut ja eläkehakuinen ihminen rakentaa elämäsä sen varaan, että vielä koittaa se päivä, että työkyvyttömyyseläke napsahtaa. Sitten kun olen eläkkeellä, tapahtuu elämässäni ihme. Kaikki ikävä muuttuu kivaksi ja sairaudet parantuvat. Nämä haaveet kuitenkin kannattelevat ihmistä. Elämällä on jokin tarkoitus. Tarkoitukseksi voi riittää ihmiselle viikoittain se toive, että tulee lotto-miljonääriksi, mitäpäs siitä! Pääasia on se, että elämä on etukenossa.

Itsemurha ei ole ratkaisu mihinkään. Se on ihmisen arviointikyvyn inhimillisestä vajavuudesta johtuva, sen hetkisen tilanteen väärä, mutta tarkoituksenmukainen lopputulos. Ns. elämän kriisitilanteissa olevien ihmisten auttaminenkaan ei ole tällä hetkellä asianmukaisella tolalla. Jotkut kolmannen sektorin kriisipuhelimet ovat avuksi, mutta eivät ratkaise ongelmia. Narkomaanien ja juoppojen hoidossa pitäisi käyttää hyväksi se ainutkertainen hetki, jolloin asianoamainen ”tunnustaa syntinsä” ja nöyrtyy tunnustamaan hoidon tarpeensa. Näissä tapauksissa avoimet ovet hoitoon pääsyyn tulisi olla vakiintunut käytäntö. Mielenterveyden kriisit eivät katso kelloa. Nykyään mielisairaalaan pääseminen on vaikeampaa kuin rahatta pankinjohtajan puheille.

Mikä on ihmisen elän tarkoitus ja päämäärä? Se voisi olla vaikka aamulla suukko vaimolle ja hymy työkaverille. Hyvän levittäminen ympärilleen. Ei suuria tavoitteita, mutta ei myöskään suuria tappiota. Maton reunalta putoaa pehmeästi!

Esa Kanerva

Avainlippu- ja yhteiskunnallinen yritys- merkki Pirkanmaan Jätehuollolle

 



                                                                                                                                        24.2.2017


Suomalaisen Työn liiton tiedote

Pirkanmaan Jätehuolto Oy:lle on myönnetty Avainlippu- ja Yhteiskunnallinen yritys -merkit osoituksena tärkeästä kotimaisesta työstä jätehuollon ja kestävän materiaalitalouden parissa. Yrityksen voitot käytetään jätehuoltopalveluiden tuottamiseen ja kehittämiseen niin, että 17 Pirkanmaan kunnan jätehuolto toimii ja sitä voidaan jatkuvasti kehittää. Pirkanmaan Jätehuolto Oy on ensimmäinen jäteyhtiö, jolle on myönnetty Yhteiskunnallinen yritys -merkki.

Suomalaisen Työn Liiton myöntämän Yhteiskunnallinen yritys -merkin voi saada yritys, joka on perustettu tuottamaan yhteiskunnallista tai ekologista hyvää ja joka käyttää suurimman osan voitostaan yhteiskunnallisen haasteen ratkaisemiseen. Tärkeää on myös toiminnan avoimuus ja paikallisuus. Yhteiskunnallinen yritys -merkki auttaa tunnistamaan nämä yritykset luotettavasti. Avainlippu kertoo puolestaan siitä, että Pirkanmaan Jätehuolto Oy tuottaa kotimaisia palveluita ja työllistää Suomessa.

- Yhtiömme vastuulla on jätehuollon ja kestävän materiaalitalouden kokonaishallinta, jolla mahdollistetaan ympäristön, asukkaiden ja talouden kannalta järkevät ratkaisut. Tavoitteenamme ei ole taloudellisen voiton vaan yhteiskunnallisen hyvän maksimointi. Käytämme onnistumiset asukkaiden ja ympäristön hyväksi, kertoo Pirkanmaan Jätehuollon toimitusjohtaja Harri Kallio.

Pirkanmaan Jätehuolto Oy on toiminut jo vuodesta 1994 saakka palvellen sekä asiakkaita että yhteiskuntaa kohti kestävää materiaalitaloutta. Jätehuollossa huomioidaan terveyden- ja ympäristönsuojelu ja asukkaat osallistetaan lajittelemaan jätteet materiaali- ja energiahyötykäyttöön jo niiden syntypaikalla. Yhtiön alueella yhdyskuntajätteen hyödyntämisaste on yli 98%.

Yhteiskunnalliset yritykset kehittävät jatkuvasti toimintaansa ja tästä hyötyy yksittäisten asiakkaiden lisäksi koko ympäröivä yhteiskunta. Voidaankin sanoa, että Pirkanmaan Jätehuollossa laitetaan hyvä kiertämään. Brand Manager Niina Ollikka Suomalaisen Työn Liitosta sanoo, että on hienoa, kun Pirkanmaan Jätehuolto Oy voi nyt kertoa olevansa Avainlippu- ja Yhteiskunnallinen yritys -merkkien haltija.

Tiedotti Esa Kanerva, Pirkanmaan Jätehuolto-osakeyhtiön hallituksen jäsen

 

 

 

Coca-Cola merkitsee jokaiselle jotakin

                                                                                                                                  

                                                                                                                                   23.2.2017

Läpi vuosikymmenten Coca-Cola on tarjonnut mainoksissaan kuluttajille elämyksiä,
jotka muistetaan. Coca-Colan mainokset ovat erottuneet, niistä on syntynyt hahmoja, jotka ovat jääneet elämään ja jotka muistetaan. Juoma on maailman ehkä tunnetuin ja kallein brändi. Se ei jätä ketään kylmäksi. Muistan vieläkin, miten pikkupoikana lomalla sain jääkylmän Coca-Colan kurvikkaassa lasipullossa tavanomaisen Pyynikin helmen sijasta. Jokaisella on siitä mielipide tai ainakin jokin mielikuva. Itse muistan sen myös elokuvateattereitten mainosfilmeistä, jotka kuvasivat Helsingin olympialaisia. Amerikkalaiset lahjoittivat järjestäjille erän tuota ihmejuomaa, jota Suomen eliitti nautti kameroiden loisteessa. Merkki liitetään amerikkalaiseen imperialismiin ja kapitalistiseen yltiökaupallisuuteen. On sanottu, että jollei amerikkalaisten Coca-Cola-toimitukset olisi onnistuneet Vietnamiin, amerikkalaiset olisivat hävinneet sodan vielä nopeammin kuin tapahtui. On myös ihmetelty, kuinka juoman avulla jenkit voittivat toisen maailmasodan. Sotilaat joivat sitä sotavuosina miljoonia pulloja. Ilmeisesti pullon muoto tekee siitä ikonin, jolla on jotakin ”suurempia” voimia.

Coca-Cola on ollut punainen vaate miljoonille ihmisille. Se on koettu amerikkalaisuuden vertauskuvana ja symbolina. 1960-luvulla Ranskassa mellakoitiin ja Colalla oli siinäkin sivurooli. Maassa koettiin Coca-Cola-invaasion hyökkäävän ranskalaisuutta ja sen kulttuuria vastaan. Amerikkalaiset yrittävät salakavalasti ujuttaa heidän yhteiskuntaansa amerikkalaista primitiivisyyttä ja tapoja. Amerikka oli heidän mielestään kulttuurisesti täysi nolla ja kulutusjuhlissaan kieriskelevä bimbo. Toki siinä oli osana myös isänmaallisuutta, koska haluttiin suojella Ranskan omaa virvoitusjuomateollisuutta.

Mustalla juomalla oli oma merkityksensä Kylmässä sodassakin. Sillä valloitettiin maailmaa niin kuin aseillakin. Brändistä tuli länsimaisen kulttuurin symboli. Kommunistiset maat tietysti halveksuivat juomaa, kuten länsimaitten omat kommunistit. Coca-Cola tunkeutui kuitenkin maailman lähes joka kolkkaan Pohjois-Korea ja Kuubaa lukuun ottamatta. 

Kun oikea Coca-Cola rantautui Suomeen 1950-luvulla, siitä tuli ennen kaikkea nuorison juoma. Sen tarjoilulla lievitettiin ylioppilaskirjoituksiin valmistautuvien abienkin jännitystä. 1960-luvulla alkoi levitä huhuja myös Coca-Colan haitallisista vaikutuksista. Väitettiin, että se liuottaa jopa hampaat. Yhden tarinan mukaan sitä on käytetty jopa ruosteenestoaineena suomalaisella telakalla. No huhut olivat huhuja ja tuskin Colasta terveytemme turmelijaksi olisi. Juoman sisältämä sokerimäärä oli kuitenkin alun perin huima ja siitä onkin kehitetty monia light-versioita.

Pullon muotoiluun kiinnitettiin erityistä huomiota. Sen linjakkaat ja uurteiset muodot ovat kaikille tuttuja. Monet Hollywood-tähdet ovat poseeranneet juomapullon kanssa. Coca-Cola yhdistetään nuoruuteen, kauneuteen ja menestykseen. Mainoskuvissa ovat esiintyneet niin Marilyn Monroe kuin Liz Taylor ja Elvis Presley. Ei ole liioittelua sanoa, että muotoilun näkökulmasta Coca-Cola on saavuttanut kaiken.

Coca-Cola, McDonald´s ja Disneyn Mikki Hiiri ovat tehneet maailmasta amerikkalaisen teemapuiston. Jenkkituristit voivat olla kaikkialla kuin kotonaan. Jo 1990-luvun alussa McDonald´s perusti enemmän uusia ravintoloita ulkomailla kuin Yhdysvalloissa. Coca-Colan voitoista yli 80 prosenttia tulee muualta kuin Amerikasta. Colan, McDonald´sin ja Mikki Hiiren lisäksi amerikkalaiset myyvät meille elokuviaan ja TV-ohjelmiaan. Niissä seikkailevat Disney-hahmot ja niitä katsotaan Coca-Colaa litkien. Ja sitten syömään Mäkkärille, jossa lapsille jaetaan Disney-hahmoja.

Nyt on kysyttävä, kuinka kauan me haluamme viihtyä amerikkalaisissa kulutusjuhlissa? Mediat suoltavat amerikkalaista elämäntapaa joka tuutista. Viihteen avulla muokataan mielipiteitä tehokkaasti ja Coca-Cola on ollut malliesimerkki tajuntaamme hyökkäyksestä. Suomalainen yhteiskunta suorastaan palvoi jenkkiläistä maailmaa -60 ja -70-luvulla. Ainostaan epäsuosittu Vietnamin sota aiheutti ihannointiin säröjä varsinkin vasemmistolaisissa nuorissa ihmisissä. Onneksi kriittisyyttä on alkanut esiintyä viime vuosikymmeninä.

Lisääntyneellä negatiivisella maineella on varmaan jotain tekemistä viimeisimmän vuosisatamme Amerikan aggressiivisen ulkopolitiikan (Korea, Vietnam, Afganistan, Irak) kanssa. Lisäksi Yhdysvalloilla on maine röyhkeänä teollisuusmaaimperiumina, joka ajaa röyhkeästi omia etuja yleisen edun kustannuksella. Yhdysvaltalaiseen kulttuuriin yhdistetään samalla usein yleisesti yltäkylläisyydessä rypeminen, roskaaminen ja sivistymättömyys. Presidentti Trumpin politiikka vain syventää maailman epäluuloa amerikkalaisuutta kohtaan.                                                                                                            

Tätä mainetta ei kyetä edes Coca-kolonialismilla häivyttämään. 

Esa Kanerva

Päiväkotien ja koulujen sisäilmaongelmiin puututaan

                                                                                                                                   22.2.2017

Parhainta sisäilmaongelmien hoitoa on se, että tiedetään, missä kunnossa kaikki hoidettavat rakennukset ovat. Tämä edellyttää säännöllisiä kuntoarviota, -tutkimuksia ja että niistä johdetut tulevien vuosien korjaussuunnitelmat ovat ajan tasalla ja niiden toteuttamiseen varataan rahaa. Toisekseen hoidetaan kiinteistöjen huolto- ja korjaustarpeet mahdollisimman pian ja ennen kuin viat pääsevät pahenemaan sisäilmaongelmiksi. Tämä vaatii resursseja huoltoon ja kunnossapitoon. Kolmanneksi valvotaan ja seurataan kiinteistöjen kuntoa paikanpäällä aktiivisesti, jotta pienetkin kulumisen ja vaurioitumisen merkit havaitaan ajoissa. Kun on aika tehdä perusparannus, se on tehtävä optimaaliseen aikaan, ei liian aikaisin eikä liian myöhään.

Tampereella varhaiskasvatusta tarjotaan yli sadassa eri toimipisteessä. On todennäköistä, että jonkinasteista sisäilmaongelmaa on n. 10 prosentissa rakennuksia. Sisäilmaongelmathan ovat myös kansallinen ongelma ja se koskettaa kaikkia suuria kiinteistönomistajia. Tilakeskuksella on korjaussuunnitelma, mutta haaste on tarvittavien väistötilojen ja määrä rahojen puute. Väistötilojen puutteeseen on tulossa korjaus ja tarvittavien väistötilojen hankkimiseksi on palvelun tuottajat kilpailutettu, mutta talousongelmaa ei ole ratkaistu.

Päiväkodeissa on väliaikaisilla toimenpiteillä, kuten esim. ilmanpuhdistimilla ja ilmanvaihdon säätötoimenpiteillä, pyritty saamaan käyttäjille terveelliset olosuhteet korjaustoimenpiteiden odotusajaksi. Vuonna -17 on varattu määrärahaa sisäilmaongelmien korjaamiseen. Rahaa käytetään rakennusten sisäilma- ja kosteusongelmia aiheuttavien teknisten ja rakenteellisten investointien toteuttamiseen kohteissa, joissa ei tehdä muuta perusparannustöitä. Määräraha mahdollistaa toiminnan edellyttämien sisäilmaolosuhteiden parantamisen ja kiinteistöjen teknisten ja rakenteellisten ongelmien hoitamisen. Suunniteltu perusparannusaikataulu on 2-3 päiväkotia vuodessa.

Päiväkodin saneeraaminen vie melkein saman rahan kuin uudisrakennus, 3-3,5 miljoonaa euroa, uusi n. 6-7 miljoonaa. Ylläpidettäviä kouluja on n. viisikymmentä. Koulun kunnostaminen on paljon kalliimpaa ja silloin puhutaan yli 10 miljoonasta eurosta. Koulurakennukset ovat yksiköiltään niin isoja, että korjaukset tulevat vaatimaan poikkeuksetta erillisen kohdekohtaisen investointimäärärahan ja niiden korjaukset tulisi toteuttaa peruskorjaushankkeena.

Koulujen kunnostaminen ja osan mahdollinen purkaminen ovat tulevien vuosien investointiohjelmassa. Kaiken kaikkiaan sekä päiväkoti- että koulurakennukset, jotka on rakennettu 70–80-luvulla, ovat kohtalaisen huonossa kunnossa ja niitä on useita. Myös hätäaputoimet tulevat kalliiksi. Sisäilman hallitseminen voi vaatia toistakymmentä konetta ja kustannukset saattavat nousta 50.000 euroa vuodessa.


Jotta koko kaupungin korjausvelka ei kasvaisi, puhutaan n. 25 miljoonan euron panoksesta joka vuosi. Tilakeskuksella on periaate, että kaikkiin ongelmiin tartutaan ja haetaan ratkaisua. Kaikkia ei voida tehdä heti, koska ei ole rahaa. Tärkeintä on se, että ongelmat käsitellään avoimesti tilojen käyttäjien sekä työ- ja työsuojelun edustajien kanssa.

Esa Kanerva

 

Kun palvelu epäonnistuu

                                                                                                                                  

                                                                                                                          21.2.2017

Aika ajoin annetaan palautetta lehtien palstoilla saadusta palvelusta tai henkilökunnan käytöksestä. Palvelutilanne on kahden ihmisen välinen tietynajan pituinen vuorovaikutussuhde. Osapuolia ovat palvelun saaja ja antaja. Asiakkaan kokema palvelu ja tyytyväisyys voivat mennä useasta syystä pieleen. Itse asiassa tilanne on hyvin monimutkainen ja monelle muuttujalle altis tapahtuma. Lähestytään asiaa pintaa syvemmältä.

Jotta työntekijän ja asiakkaan kohtaaminen onnistuisi, etukäteen on pitänyt tehdä jo kosolti töitä. On ollut mietittävä kokonaisuus. Tilat, välineet, prosessit ja ihmiset, jotka palvelun toteuttavat. Sairaalatilalta vaaditaan toisenlaisia edellytyksiä kuin anniskeluravintolalta. Rautakauppa on erilainen kuin ruokamyymälä. Sairaalassa tarvitaan parempi hygieniataso kuin kuppilassa. Kalustus, äänimaailma ja somisteet valitaan tilan käytön mukaan. Sairaalatyön prosessi on erityylinen kuin vapaa-aikaan liittyvän ravintolan työn tekemisen malli. Tietenkin tuotteetkin ovat erilaisia. Työntekijöillä on erilainen koulutusvaatimus. Jotta päästäisiin varsinaiseen asiakaspalveluun, taustalla pitää olla organisaatio, joka palvelun tuottaa. Organisaaiolla on johto, strategia, visio, talous ja tavoitteet. Organisaatio luo toimintaedellytykset ja puitteet onnistuneelle asiakaspalvelulle. Palvelun kuitenkin tuotaa yksittäinen ihminen.

Inhimilliseen tekemiseen liittyy valtavasti riskejä. Palvelutapahtuma voi epäonnistua monesta eri syystä. Lähdetään liikkeelle työntekijästä. Riippumatta siitä, missä hän työskentelee, hänellä on subjektiivinen kokemus oman itsensä tilanteesta. Kokeeko hän olevansa tasapainossa elämässään ja nauttivansa työnsä tekemisestä. Arvioiko hän osaavansa työnsä ja onko oma työ hallinnassa. Kunnioitetaanko häntä työntekijänä ja saako hän arvostusta. Tyytyväisellä työntekijällä on hyvät mahdollisuudet onnistua kohtaamaan asiakkaansa hyvin. Vastuunsa palveluprosessissa on myös asiakkaalla. Hänen mielentilansa laatu merkitsee paljon ja hyökkäävä asiakas on vaikea palveltava. Jos asiakas haluaa vuorovaikutussuhteen epäonnistuvan, todennäköisesti niin tapahtuu. Ammatillisessa mielessä kahdenvälisessä suhteessa ammatti-ihmisellä on aina päävastuu. Syyllinen hän ei aina ole. Hän paikkaa sen, minkä voi. Lopputulos ei ole todennäköisesti kuitenkaan kummankaan osapuolen näkökulmasta hyvä.

Valviran eli potilastyötä tekevien valvontaa suorittavan viraston mukaan kaikista eniten kanteluita tulee pieleen menneistä asiakaskontakteista. Potilas on kokenut saaneensa tylyä palvelua ja ala-arvoista kohtelua. Terveydenhuoltoalla on erityisen tärkeää näitten kohtaamisten onnistuminen, koska liikutaan elämisen ja kuolemisen vakavissa teemoissa. Nämä valitukset on otettava vakavasti, koska asiasta valittaneet potilaat ovat asiat näin kokeneet ja tilanteet ovat heille tosia. Lääkäreitten koulutuksessa on vihdoinkin otettu nämä asiat hallintaan ja asiakaspalvelua opetetaan. Alan onneksi on kuitenkin sanottava niin, että ei valiteta laajemmin itse hoidon laadusta tai hoitovirheistä.

Työntekijän epäonnistuneeseen palvelutilanteeseen liittyvistä riskeistä suurimpia on työntekijän leipääntyminen työhönsä. Ei koeta, että työssä olisi mitään tavoiteltavaa ja työpaikalla käydään, koska on pakko taloudelllisen toimeentulon varmistamiseksi. Palkkakaan ei vastaa koulutusta ja esimies ei anna kiitosta mistään. Työtehtävien vaatimusten kasvun ja lisääntyneiden työtehtävien myötä työntekijän palkka ei kasva eikä sijaisia tule yhtään enempää lisääntyneitä työtehtäviä tai sairastuneiden tehtäviä jakamaan. Hyvästä työstä asiakkaiden ja työnantajan hyväksi ei ole järjestelmällisesti palkittu. Tilanne tuntuu toivottomalta ja epätyydyttävältä. Tällaisissa tilantessa esimiehen ratkaisut ovat avainasemassa. Tympääntymisen kierre on ehdottomasti katkaistava ja mentävä eteenpäin. On istuttava alas ja mietittävä kokonaisuus työhyvinvoinnin palauttamiseksi. Se voi olla työtehtävien muutos, työkierto tai jopa uudelleen koulutus.

Ei se ihmisen palveleminen ja asiakkaiden tyytyväisyys olekaan niin yksinkertaista. Meillä suomalaisillä ei ole sydämessä kiitos, olkaa hyvä, katsekontakti, hymy, kosketus, nyökkäys ja avoin mieli. Näitten perustalle olisi ollut helppo rakentaa vaativampia asikaskokemuksia, jos ne olisivat olleet myötäsyntyisiä. Näistä alkeista on tänäänkin kuitenkin lähdettävä liikkeelle, valitettavasti.

Esa Kanerva

Palveluiden sujuvuuden pitäisi ratkaista

                                                                                                                                  

                                                                                                                                      20.2.2017

Tampereen kaupunki työnantajana ostaa edelleen työntekijöiltään aikaa kun tavoitteena pitäisi olla työntekijöitten suorittamien palveluitten tehokkuus, vaikuttavuus ja sujuvuus.

Muuhun ajatukseen ei voi tulla kaupungin muuttaessa terveydenhuollon työaikakäytäntöjään. Perusteena on ollut työajan tehostamisvaatimus. Paine on kuulemma tullut politiikalta useaan kertaan esitettyinä mielipiteinä julkisuudessa ja valtuustoaloitteena. Työnantajalla on oikeus tehostaa toimintaa. Lopputulos ”trimmatusta” työyksiköstä voi kuitenkin olla se, että tehot eivät riitä edes entisen palvelutason ylläpitoon.

Kysymyksessä on jaksotyöstä siirtyminen yleistyöaikaan. Ainakin viimeiset viisikymmentä vuotta työpaikoilla on noudatettu työnantajankin näkökulmasta erittäin joustavaa työaikamuotoa, jaksotyötä. Valtakunnallisten sopimusten muututtua, on siirryttävä päivätyön luonteisessa jaksotyössä yleistyöaikaan. Uusi työaikamuoto soveltuu huonosti terveysasemille ja poliklinikoille. Se ei ole toimintalähtöinen eikä ota huomioon asiakkaan sen hetkistä palvelutarvetta. Aikaisempi käytäntö on ollut se, että työntekijä syö työajalla ja on työnantajan käytettävissä koko työvuoron ajan. Kun tilanne on vaatinut, pikainen ruokailu on keskeytetty ja lähdetty töihin. Tätä hyväksi havaittua käytäntöä voitaisiin soveltaa myös yleistyöajassa.

Yleistyöajassa syödään nykymääräysten mukaan työajan ulkopuolella omalla ajalla. Se on työntekijän omaa aikaa ja poistuminen työpaikalta on sallittu. Tällainen työnteon keskeyttäminen ja oma aika sopii huonosti palveluintensiiviseen hoitotyöhön. Toimenpiteet pitkittyvät ja asiakkaat eivät ”ohjelmoidu” kellon mukaan. Aikatauluun merkityistä palveluajoista olisi pidettävä kuitenkin kiinni. Aikaisemmin työ suunniteltiin niin, että pikainen ruokailu toteutettiin toimenpiteitten välissä lääkärin ruokatauon aikana, siivottiin edellisen toimenpiteen jäljet ja valmistauduttiin uuteen. Kaikki oli valmista lääkärin palatessa lounaaltaan. Tällaista joustoa ei pakollinen puolen tunnin oma aika mahdollista.

Eri asia on sitten ne lapsiperheitten valtavat murheet ja järjestelyt lasten hoidon järjestämisessä työviikon pidentyessä kaksi ja puolituntia viikossa. Lasten hoitoajat todennäköisesti pidentyvät ja työvoimaresurssia on käytännössä lisättävä varhaiskasvatuksessa, mikä tietenkin maksaa. Naisten työssä käyntiä olisi pikemminkin helpotettava kuin taakkaa lisättävä.

Kilpailukykysopimus heitti näitten pienipalkkaisten naisten niskaan suolaa työajan pidennyksellä ja lomarahojen leikkauksella. Maakuntauudistus tulee mahdollisesti muuttamaan myös kaikki työaikakäytännöt vuoden -19 alusta. Kannattiko tällainen suuri työilmapiiriä ja -tehoa vähentävä muutos tehdä vajaan kahden vuoden vuoksi? Jossakin pitäisi olla järjellisen kohtuuden raja.

Esa Kanerva

Kuunarit ja prätkät sitten unohdettiin

                                                                                                                                  

                                                                                                                                       16.2.2017

Niin tässä taas Soinille kävi, että rikkaitten huvikuunareitten ja juppi-skoottereitten verottaminen jäi tekemättä. Sopii hyvin tämän hallituksen toimintakulttuuriin. Perusteena veron perumiseen kerrottiin, että verottamisen hyödyt eivät vastaa hallitusohjelmassa asetettuja tavoitteita. Tämän päätöksen perumisen osalta oli tehty jopa rahallista vaikuttavuusarviointia. Alun perinkin tämä verolakiesitys sai vastaansa kiivasta arvostelua. Sitä on syytetty kateusveroksi ja hyvä, ettei hyvätuloisten kyykyttämiseksi. Tämän painostuksen edessä hallitus nöyrtyi. Kun tarkastelee nykyisen hallituksen leikkauksia ja veropoliittisia linjauksia, tulee väistämättä lopputulokseen, että hallituksen olisi syytä perua lukuisia muita päätöksiään, jos arvioinnin perustana olisi hyöty ja haitta-analyysi.

Opetuksesta, tieteestä ja koulutuksesta leikataan n. 600 miljoonaa hallituskaudella. Suomen pitää pysyä korkean osaamisen maana. Koulutusleikkaukset eivät ole maamme etujen mukaista politiikkaa. On todettu, että Suomi menestyy mm. korkeata osaamista vaativien palveluiden viennissä kaikista parhaiten. Se tarkoittaa sitä, että suomalaisen yhteiskunnan on tarjottava korkealuokkaista opetusta ja tieteellisen tutkimuksen mahdollisuudet. Sieltä syntyvät meidän uudet vientituotteet ja tarjottavat korkean osaamisen palvelut, mm. opetuksen ja monimutkaisten laitteiden elinkaarihuolinta.

Opiskelumahdollisuuksien kaventaminen opintotuen leikkauksilla paitsi eriarvoistaa niin se supistaa korkea-asteen opintoihin halukkaiden määrää ja valintamahdollisuuksia. Parhaat kyvyt eivät ehkä ole yhteiskunnan käytettävissä. Leikkaukset saavat aikaan pitkälle tulevaisuuteen haittoja, joita eivät edes tulevat hallitukset voi nopeasti korjata. Toisen asteen koulutusleikkaukset supistavat ammatillista koulutusta ja heikentävät nuorten tulevaisuuden mahdollisuuksia elämässä.

Kun leikataan lapsilta tai lasten vanhemmilta, ei katsota tulevaisuuteen. Valitsisin yhteiskunnassa vaikka palkkaverotuksen tiukemman progression oikeudenmukaisempana ratkaisuna kuin päivähoidon laadun ja saatavuuden heikentämisen. Tiedetään se, että nykyvanhemmille työelämän ja perhe-elämän eriyttäminen on vaikeaa. Vanhemmat painiskelevat työelämän vaatimusten kanssa tehden pitkää päivää ja tällöin päiväkodin antama varhaiskasvatus on ensiarvoisen tärkeää lapsen kehityksen kannalta.                    

Lapsilisien leikkaus on aivan käsittämätön teko. Indeksikorotusten poistolla leikataan lapsilisien tasoa ikään kuin huomaamatta eikä jouduta asian kanssa julkisuuteen. Lapsilisät leikkautuvat vuoteen 2020 mennessä nykytasoon verrattuna 5 prosenttia. Lakiesityksen perusteluissakin todetaan, että se iskee kipeimmin yksinhuoltajaperheisin siitäkin huolimatta, että yksinhuoltajakorotus jätetään leikkausten ulkopuolelle. Kaikki tämä on köyhiltä lapsiperheilta ja lapsilta pois. Jos arvioidaan leikkauksia rahassa, valtion talouden kannalta ne ovat merkityksettömiä. Säästöt ovat n. 12 miljoonaa euroa vuodessa. Vastaavasti toimeentulotukimenot lisääntyvät ja päivähoitomaksuja kerätään arviolta 10 miljoonaa euroa vähemmän. Finavia-sotkuissa valtio menetti johdannaiskaupoissa yli 30 miljoonaa eikä perään ole sitten laskun maksajia saatu. 

Ansiosidonnaista työttömyysturvaa leikataan eri keinoin 200 miljoonaa. Yhteiskunnan turvaverkot ovat ideologisen jahdin kohteena. Vaivalla rakennettu hyvinvointivaltio korisee tuskissaan. Miksi kansalaisistaan huolehtiva yhteiskunta on jollekin kansanosalle niin vastenmielinen? Kysymyksessä täytyy olla kontrasti-ilmiö. Rikkaan ja köyhän täytyy erottautua toisistaan. Varakkaalla pitää olla paremmat palvelut ja elämisen mahdollisuudet. Ei edes elämän kriisien, kuten työttömyyden, hallintaan tahdota suoda ihmiselle keinoja ja turvaa. Työttömyysturvan leikkausten lopputuloksena ei ole lisää työtä eikä työpaikkoja. Yhteiskunnalle katkeria ihmisiä on kylläkin.

Suomen hyvinvointiyhteiskunnan rakentajat on palkittu eläkeleikkauksilla. Kansaneläkettä leikataan ja takuueläkettä leikataan sekä korotetaan muutamalla eurolla. Rintamalisä pienenee ja lääkkeitten omavastuu nousee lääkkeitten ja korvattavuudet laskevat. Eläkkeensaajan asumistukikin laskee. Sen suuruus vaihtelee asujan tulojen ja taloudellisen tilanteen mukaan. Ikäihmisten kaltoin kohtelu kasvattaa kuluja muualla. Lääkkeitten ottamisen laiminlyönti näkyy nopeasti vanhuksen voinnissa ja herkistää hänet nopeasti kotihoidon ja muitten palveluiden piiriin. Euron säästöllä tehdään tuhannen vahingot.

Hallituksen olisi syytä tehdä leikkaustensa kokonaisarviointi tulevassa budjettiriihessä. Kun perumaan on alettu, niin perutaan sitten kunnolla. Heitetään roskakoriin kaikki ne hallitusohjelmassa sovitut kirjaukset ja lakimuutokset, jotka ovat talonpoikaisjärjelläkin ajateltuna taloudelle vahingollisia ja suorastaan haitallisia yhteiskuntarauhalle.

Ja päässäni soi Anne Mattilan iskelmä: ”Perutaan häät, perutaan siitä välistä kaikki mistä voisi matkalla murheita kantaa.”
 

Esa Kanerva

 

 

 

 

  

Kyllä minä sitten mieleni pahoitin

                                                                                                                                   16.2.2017

Tampereen työväenteatterin suurella näyttämöllä on nähtävissä Tuomas Kyrön uusin "Mielensäpahoittaja". Edellisen "Mielensäpahoittaja ja poika" oli loistava katsaus suomalaisen vanhenevan miehen sielunelämään. Esitystä vauhditti varmasti myös se, että pääosissa näyttelivät Esko Roine mielensäpahoittajana ja poikana Aimo Räsänen. Lähdin edellisen näytelmän jälkeen suuret toiveet kainalossani katsomaan ”Mielensäpahoittaja Suomi”-esitystä. Edellisestä oli jäänyt hyvä mieli ja oli saanut nauraa, osin itselleen. Esittelyssä kerrottiin, että ”Mielensäpahoittaja Suomi” on osa Suomen satavuotista taivalta ja juhlavuotta. Pääosassa nähtiin Raimo Grönlund, joka sattuu olemaan suurin piirtein saman ikäinen kuin kirjoittaja, vähän yli kuusikymppinen mies. Juonena on se, että jääräpää kertoo näytelmässä lapsuudestaan, nuoruudestaan, vaimosta, perheestä ja suomalaisen yhteiskunnan eri vaiheista. Nyt on hyvä aika muistella. On tultu tilanteeseen, jossa hän ei enää voi pärjää tilallaan yksin, kun vaimo on vuodeosastolla. Tarvitaan apua. Hän palkkaa kodinhoitajaksi maahanmuuttaja Alin, jolle Suomi on kotimaana vielä uusi.

Esitys lähti liikkeelle kansalaissodan kauhuista. Kerrattiin taistelut, teloitukset ja valkoisten mielivalta. Nopeasti siirryttiin kieltolain, pirtutokareitten ja Lapuan liikkeen kautta Suomen sotiin. Mielensäpahoittajan isä oli rintamalla. Pientilaa jäivät hoitamaan sankari itse ja äiti. Kerrattiin saunan lämmitykset ja yleinen puute. Kylällä vietettiin sankarihautajaisia, josta ei mielensäpahoittaja oikein ymmärtänyt, mistä oli kysymys. Jatkosotaan lähdettiin. Lähtemään joutuivat isä ja Jukka-hevonen. Sodasta palasivat henkisesti rampa isä ja pelokas Jukka-hevonen. Isä meni sekaisin juotuaan pullon viinaa kolmella ryypyllä. Varsinkin se viimeinen ryyppy oli liikaa.

Näytelmä etenee vauhdikkaasti urheilun sankaritekojen kautta Urho Kekkoseen ja hänen vierailuunsa kylällä. Mielensäpahoittajan isä ei suostu tekemään Kekkoselle suksia, vaikka hän kauniisti pyytää. Tunnustaa kuitenkin tehneensä yhdet jälkikäteen. Television tulo naapuriin Kolehmaiselle, kokoaa koko kylän väen telkkarin ääreen. Kolehmainen lähtee Ruotsiin autotehtaalle kultaa vuolemaan, mutta ei viihdy ja palaa takaisin. Hurraata huudetaan Virenille ja Suomen kultamitalille olympialaisissa -70-luvun alussa. Vitsaillaan sille, ettei Virenin olisi kannattanut siirtyä politiikaan. Siellä ei tullut mainetekoja.

Kyllä en ja kyllä ei on mielensäpahoittaja eriskummallinen ilmaisu monissa tilanteissa. Kyllä minä niin mieleni pahoitin Ruotsin kuninkaallisista ja Suomen uuniperunoita tehneestä pääministeristä. Kunniansa saavat kuulla televsio-ohjelmat ja lupamaksut. Elämän ehtoopuolta varjostaa vaimon sairastuminen dementiaan ja joutuminen vuodeosastolle. Sitten pääsankaria itseään aletaan ahdistella hoivakotiin joutumisella. Kyllä en lähde omasta kodistani mihinkään, toteaa jäärä, oikein tupajäärä. Lapset suunittelevat myyvänsä kodin, mutta mielensäpahoittaja keksii palkata avukseen maahanmuuttaja Alin. Äijä koututtaa Alin suomalaiseen mielenmaisemaan ja saunan lämmitykseen. Hyvin asia luonaa ja he tulevat juttuun. Alin elämää ovat varjostaneet hyvin samankaltaiset ongelmat kuin Suomen valtion alkutaipaletta. On taistelevia kansanosia, terroria ja hirmutekoja.

Sankari selviää voittajana hoitokotiin joutumiselta. Hän lainaa rahaa naapuri Kemppaiselle, joka ostaa mielensäpahoittajan kodin elämänikäisellä syytingillä. Jäljellä jäävän omaisuutensa hän testamenttaa Alille.

Näytelmä kertoi omaperäisen näkemyksensä itsenäisen Suomen sadasta vuodesta, yleisesti ja yksityisesti. Esityksessä mielensäpahoittaja nähtiin eri ikäkausina vauvasta vanhaan mieheen. Hänen elämäntarinansa kautta nostettiin esille suomalaisuuden, yhteisten muistojen, perheen perinnön ja historian kokemisen teemoja. Minun arvioissani näytelmä ei noussut sarjan edellisen ”Mielensäpahoittaja ja poika” tasolle. Kokonaisuus jäi hatararaksi ja sitä ei oikein pystynyt pätkittäisen kerronnan vuoksi hahmottamaan muuna kuin Suomen historian palasteltuna kertauksena. Mehevää huulenheittoa ja hervotonta huumoria pääosan esittäjät latelivat jouhevasti ja näyttelijäntyö oli ammattitaitoista.

Jotakin jäi puuttumaan. Jos Kyrön tarkoituksena on ollut saada katsojat ymmärtämään vanhenemista ja sitä, ettei muista enää ihan kaikkea, on käsikirjoitus ollut nappisuoritus. Ja sitä, ettei nykyään kannattaisi valittaa kaikesta. Kyllä ei kannattaisi!

Esa Kanerva

Puheenvuoro lietekeskusteluun

                                                                                                                                  

                                                                                                                                     15.2.2017

Siteeraan tässä kirjoituksessa Pirkanmaan Jätehuollon toimitusjohtajan Harri Kallion puheenvuoroa tunteita herättäneessä lietekaivojen tyhjennysasiassa. Yleisönosatoissa on keskusteltu kiivaasti hintojen noususta ja uudistuksen tyhmyydestä. Asia ei kuitenkaan ole noin yksioikoinen ja kirjoitukset ovat olleet omasta näkökulmasta arvioituja. Harri Kallio kirjoittaa:

”Keneltä sako- ja umpikaivolietteet tilataan? Vastaus on selkeä, Pirkanmaan Jätehuollon asiakaspalvelusta, puh. (03) 240 5010. Asukkaille on lähetetty asiasta kirje toimintaohjeineen.

Lietetyhjennykset tulee tehdä lainsäädännön mukaan

Pirkanmaan Jätehuolto on kuntien omistama yhtiö, jonka vastuulle on siirretty jätehuollon lakisääteiset palvelutehtävät, 1.1.2017 alkaen myös asumislietteen kuljetukset. Käytännössä Pirkanmaan Jätehuolto kilpailuttaa jätteiden kuljetukset, organisoi tyhjennykset, huolehtii rekistereistä, asiakaspalvelusta, laskutuksesta ja viestinnästä.

Kuljetusjärjestelmäpäätös on tehty vuonna 2013

Seitsemäntoista kunnan yhteinen jätehuoltoviranomainen, alueellinen jätehuoltojaosto päätti 24.4.2013, että sako- ja umpikaivolietteiden kuljetus toteutetaan 1.1.2017 alkaen kunnan järjestämänä jätteenkuljetuksena. Kunnille annettiin tuolloin mahdollisuus hakea poikkeusta päätöksestä 1.1.2015 mennessä. Hakemuksessa kunnan edellytettiin osoittavan jätelain 37.1 §:n mukaisesti perustellusti, että kiinteistön haltijan järjestämä jätteenkuljetus kunnan alueella täyttää jätelain (646/2011) vaatimukset. Jaosto myönsi kunnille lisäaikaa täydentää hakemuksiaan 31.5.2015 asti.

Poikkeusta jaoston päätökseen haki 10 kuntaa. 30.9.2015 alueellinen jätehuoltojaosto päätti myöntää poikkeuksen Nokian kaupungille ja hylätä muiden 9 kunnan hakemukset. Kunnat ja osa alueella toimivista kuljetusyrityksistä valittivat päätöksestä Hämeenlinnan hallinto-oikeuteen vaatien mm. päätöksen täytäntöönpanokieltoa. Hallinto-oikeus antoi 24.2.2016 välipäätöksensä valituksista, eikä kieltänyt täytäntöönpanoa, joten lietteenkuljetusjärjestelmäpäätösten täytäntöönpanoa voitiin jatkaa. Lopullisesti Hämeenlinnan hallinto-oikeus hylkäsi kuntien ja kuljetusyritysten valitukset 20.12.2016 antamassaan päätöksessä.

Kuljetukset on käynnistetty väliaikaissopimuksilla

Pirkanmaan Jätehuollon tekemästä hankintapäätöksestä, jossa hankittiin sako- ja umpikaivojen tyhjennyspalvelua alueen yrittäjiltä, on tehty valitus markkinaoikeuteen. Tässä ei arvioida lietteen kuljetusjärjestelmäpäätöstä, vaan arvioidaan hankintamenettelyä, jolla lietekuljetukset on kilpailutettu. Lietekuljetukset kilpailutettiin julkisella hankintamenettelyllä, jotta kaikilla sako- ja umpikaivotyhjennyksiä tekevillä urakoitsijoilla oli mahdollisuus osallistua kilpailutukseen. Lainsäädäntö (hankintalaki) turvaa tässäkin kohtaa toiminnan käynnistämisen väliaikaisjärjestelyin oikeusprosessin keskeneräisyydestä huolimatta, koska kyseessä on lakisääteinen velvollisuus palvelun järjestämiseen.

Lietteiden tyhjennyshinnoista 

Lietteiden tyhjennyshinnat koostuvat lietteiden kuljetuksesta ja käsittelystä. Kuljetukset on kilpailutettu ja lietteitä kuljettaa alueellamme viisi kuljetusurakoitsijaa. Käsittelyhinnat perustuvat kuntien jätevedenpuhdistamojen hintoihin. Alueellisen jätehuoltojaoston hyväksymät hinnat ovat nyt julkiset ja kunnan asukkaille samat. Aiemmin hinta on määräytynyt yrittäjien ja kiinteistöjen välisiin sopimuksiin, joten vertailutietoa hintojen nousuun tai laskuun ei ole julkisesti saatavilla.

Kuntien ja kuntalaisten oma yhtiö Pirkanmaan Jätehuolto huolehtii yhdessä urakoitsijoiden kanssa päivittäin yli 12 000 jäteastian tyhjennykset asianmukaisiin käsittelyihin. Ja keskitetyllä keräyksellä olemme pystyneet organisoimaan työn niin, että jäteastioiden tyhjennyshintamme ovat todistetusti Suomen edullisimmat. Syksyllä tehdyn asiakastyytyväisyystutkimuksen mukaan alueemme asukkaat ovat hyvin tyytyväisiä yhtiön tarjoamiin palveluihin. Myös lietekuljetuksissa tulemme tarjoamaan palvelua, jonka keskiössä ovat asukas ja ympäristö.

Päätökset on tehty ja työarki käynnistynyt. Lietereiteille lähti osaavia ja päteviä lietekuljettajia pienistä ja suurista kuljetusyrityksistä. Asukkaiden ei myöskään tarvitse huolehtia jätevedenpuhdistamojen kapasiteetista. Se on kunnan ja Pirkanmaan Jätehuollon välistä yhteistyötä. Kun asukas tilaa tyhjennyksen, hän voi olla varma, että lietteet kuljetetaan asianmukaiseen käsittelyyn.

Huolehditaan yhdessä ympäristöstä ja arjen jätehuollosta!”

Julkaisi Esa Kanerva

Vientimme nojaa yhä enemmän palveluihin

                                                                                                                                 14.2.2017

Suomella on vientisektori, jonka määrä lisääntyy vuosi vuodelta. Se on palvelusektori, jonka viennin arvo lisääntyi viime vuonnakin yli 15 prosenttia. Perinteisen puu-, metalli- ja teknologiateollisuuden rinnalle on kasvanut merkittävä vientitulojen lähde. Kun teollisuuden tuotteisiin on alettu liittää yhä enemmän mukaan palvelua, on palvelutuotteitakin opittu tuottamaan skaalautuvasti. Näin palveluiden laajamittainen vienti kannattavasti on tullut mahdolliseksi. Suomalaisten IT-palvelujen viennin arvo on jo yhtä suuri kuin paperin viennin. Eikä siinä vielä kaikki, IT-palvelut työllistävät enemmän kuin paperiteollisuus. Eikä siinäkään vielä kaikki, sillä yhdestä palveluvientieurosta jää Suomeen 80–90 senttiä, kun tavaraviennissä vastaava summa on jopa alle 50 senttiä.

Talouksissa, joiden järjestäytymisaste on vielä varsin alhainen, on paljon vientimahdollisuuksia juuri palveluille, niin yritys- kuin kuluttajapalveluillekin. Kaukasian ja Keski-Aasian markkinoilla nimenomaan ensimmäisenä paikalle ehtiville tarjoutuu mahdollisuus saavuttaa merkittäviä markkinaosuuksia nopeastikin.

Monissa jokapäiväisissä peruspalveluissa – liittyivät ne sitten kauppaan, terveyteen, siivoukseen, pesuun, jätehuoltoon tai kunnossapitoon – voi löytyä kiinnostavia vientimahdollisuuksia. Edetä voi pienin riskiaskelin ja riittää kun osaa tuottaa palvelun järkevään hintaan. Välttämättä ei vaadita merkittäviä innovaatioita, läpimurtoja, ei edes onneakaan.

Tärkeimmät palveluiden viennin alat ovat tietotekniikkapalvelut, muut liike-elämän palvelut, kuljetus, matkailu sekä rojaltit ja lisenssimaksut. Nämä muodostavat yli 80 prosenttia koko palveluiden viennistä. Asiantuntijapalvelujen viennissä on sekin erinomainen puoli, että nämä yritykset työllistävät nimenomaan korkeasti koulutettua porukkaa. Palvelujen kohdalla laatu on usein hintaa merkittävämpi ostokriteeri, ja siksi korkea osaaminen merkitsee enemmän kuin halvat työkustannukset.

Koulutuksen vienti on iso bisnes. Se ei rajoitu pelkästään opettajavierailuihin, vaan Suomesta on myytävissä konsultointipalveluja ja erityisosaamista mm. erityisopetuksessa. Erilaiset oppimisympäristöt ja digitaalisten alustojen hyväksikäyttö ja myynti on mahdollisuus. Suomalainen oppimisympäristö on huippuluokkaa ja se kiinnostaa ulkomailla. Pedagoginen valmennus eli opettajien opettaminen on herättänyt kiinnostusta mm. rikkaissa arabimaissa.

Hallituksessa vallitseva käsitys viennistä ohjaa poliittista päätöksentekoa asiantuntija-alojen kannalta vahingolliseen suuntaan. Kilpailukyvyn lisääminen työaikaa pidentämällä on ehkä teollisuuden näkökulmasta toimiva lääke, mutta asiantuntijayrityksille se on rasittavaa näpertelyä. Koulutusleikkaukset puolestaan toimivat suoraan korkean osaamisen aloja vastaan.

Suomen palveluviennin arvo on tällä hetkellä noin seitsemän miljardia euroa vuodessa. Tämä summa voidaan karkeasti jakaa kolmeen pääluokkaan: matkailuun, kuljetuksiin ja muuhun palveluvientiin. Muu palveluvienti koostuu monista erilaisista osista: esimerkiksi tietotekniikkapalveluista, erilaisista teknisistä palveluista, mainospalveluista ja postipalveluista. Suuren osan muusta palveluviennistä muodostavat myös erilaiset palvelut tytäryritysten välillä.

Palveluviennin kasvu lähivuosina ei ole itsestäänselvyys. Suomen pitää pysyä korkean osaamisen maana. Koulutusleikkaukset eivät ole maamme etujen mukaista politiikkaa. On todettu, että Suomi menestyy korkeampaa osaamista vaativien palveluiden viennissä kaikista parhaiten. Seuraava hallitus ei pysty polkaisemaan osaajia sormia napauttamalla, vaan se vaatii vuosien työn. Ei vaikka koulutukseen alettaisiin panostamaan jälleen. Ei hyvältä näytä!

Esa Kanerva

 

Kohta Tesoman jäähallissa kilpaillaan

                                                                                                                                        13.2.2017

Tesoman ykköshalli on rakennettu 1989. Se oli rakennusteknisesti elinkaarensa päässä ja purettiin. Purkaminen on oli pakko suorittaa, koska rakennus olisi vaatinut niin suuria investointeja, että uuden rakentaminen tulee halvemmaksi. Mm. jäähdytyskoneet olisi ollut uusittava, koska siinä käytetty kylmäaine ei enää ollut sallittua. Vuonna 2015 ympäristövalvonta edellytti rakennuksen sulkemista siellä havaitun sisäilmaongelman vuoksi. Tuskin vanhaa hallia tulee ikävä, koska se oli kapasiteeltiltaan liian pieni ja epäkäytännöllinen. Talotekniikkakin oli vanhentunut ja ei suoriutunut tehtävistään nykyvaatimusten mukaisesti.

Tesoman liikuntapuiston keskelle sijoittuva uudisrakennus tulee 1999 rakennetun uimahallin viereen. Uusi jäähalli (Tesoman jäähalli 1), rakennetaan paikalta puretun jäähallin kohdalle, uimahallin sekä viereisellä tontilla sijaitsevan Tesoman jäähalli 2 väliin. Jäähalli 1 liittyy kiinteästi uimahalliin sekä jäähalliin 2. Rakennushanke sisältää muutostöitä myös uimahallin ja jäähallin 2 puolella liityntäkohdissa.

Rakennus on suunniteltu harrastajien, kilpaurheilijoiden sekä koululaisliikunnan käyttöön. Jääkiekon vaatimuksena on Mestis-sarjan vaatimukset täyttävä jäähalli. Rakennuksen ulkoalueille rakennetaan 60 polkupyöräpaikkaa sekä tehdään muutoksia viereisen pysäköintialueen rakenteisiin linja-autojen pysäköinnin mahdollistamiseksi. Henkilöautojen pysäköinti säilyy ennallaan. Jäähallin eteläpuolelle
rakennetaan erillinen kylmätekniikkatilaelementti (ns. kylmäkontti).

Jäähallin katsomoissa on yhteensä 1380 istumapaikkaa. Rakennukseen ulkoa johtavat neljä tärkeintä sisäänkäyntiä ovat pelaajien sisäänkäynti 1- ja 2-hallin välistä, katsojien ja harrastekuntosalin käyttäjien sisäänkäynti rakennuksen koillisnurkassa (pääsisäänkäynti), kahvilan sisäänkäynti uimahallin puoleisessa nurkassa sekä huoltosisäänkäynti rakennuksen eteläpuolella.


Jäähallin katsomoissa on yhteensä 1380 istumapaikkaa. Rakennukseen ulkoa johtavat neljä tärkeintä sisäänkäyntiä ovat pelaajien sisäänkäynti 1- ja 2-hallin välistä, katsojien ja harrastekuntosalin käyttäjien sisäänkäynti rakennuksen koillisnurkassa (pääsisäänkäynti), kahvilan sisäänkäynti uimahallin puoleisessa nurkassa sekä huoltosisäänkäynti rakennuksen eteläpuolella.

Rakennuksessa on kolme kerrosta, joihin toiminnot jakaantuvat. Ensimmäisessä kerroksessa sijaitsevat kaukalo- ja kuntosalitilat aputiloineen, pukuhuone- ja peseytymistilat, aulatilat, kahvila- ja kokoustilat valmistuskeittiöineen sekä henkilökunnan ja talotekniikantiloja. Toisessa kerroksessa ovat katsomot, osa wc-tiloista ja ilmanvaihtokonehuoneet. Ylimmässä kolmannessa kerroksessa sijaitsevat osa katsomo- ja iv-konehuonetiloista.

Vanhan jäähalli 1:en purkutyöt aloitettiin tammikuussa 2016 ja työ valmistui huhtikuun 2016 alussa. Hankkeen rakennustyöt on suunniteltu alkaviksi kesäkuussa 2016. Rakennustöiden valmistumisaika on kesäkuussa vuonna 2017.

Lähes kahdeksanmiljoonan pytinki on nyt siinä kunnossa, että ensi kuussa vietetään harjannostajaisia. Länsi-Tampereen nuoriso saa uuden liikuntatilan, jossa voidaan myös kiekkoilla sarjatasolla asti. Meitä tesomalaisia onkin viime aikoina hellitty monilla tavoin. Joku aika sitten valmistui Palloiluhalli kaikkine mahdollisuuksineen. Ja kohta saadaan nauttia uudesta liike- ja hyvinvointikeskuksesta. Kyllä Lännessä kelpaa asua ja kaupunginosan maine ränsistyneenä ”takapihana” on muisto vain.


Esa Kanerva

Sipilän ura pääministerinä - mainetekoja vaikea löytää!

                                                                                                                                  

                                                                                                                                  10.2.2017

Liikenneverkko, kaksoiskansalaisuus, talouden kehitys ja maailman muuttuminen ovat olleet viime päivien aiheita, joista on riittänyt puhetta. Niihin kaikkiin kansa liittää myös pääministeri Juha Sipilän. Eikä tarvitse kuin heittää ilmaan seuraavat aiheet, kilpailukykysopimus, kansalaisten sosiaaliturvan heikennykset, Talvivaaran tai veroparatiisit, niin näiden aiheitten yhteydessä päähän pamahtaa Juha Sipilän nimi. Entäpä pakkolait, Oy Suomi Ab, suora Tv-esiintyminen kansalle ja lestadiolaisuus, kaikki nämä yhdistetään varmasti joko pääministeriin tai hallitukseen. Uskon, että kansan enemmistön mielestä näille ilmiöille ei kannata hurrata tai riemuita. Pannaan Suomi kuntoon, on ollut Juha Sipilän motto, mutta millä keinoin, kysyy tavallinen kansa? Onko oikein että pienipalkkaiset duunarit, eläkeläiset ja lapsiperheet pannaan maksumiehiksi? Vastaavasti omistavaa luokkaa hyysätään veronkevennyksin ja maksuhelpotuksin. Suomi elää nyt pääministeri Sipilän muokkaamassa tasavallassa ja hyvinvointivaltion hautajaisissa. Valitettavaa, mutta kuitenkin totta, vaiikka vietetään itsenäisen kansakunnan 100-vuotisjuhlia.

Sipilän suurimpana mokana pidän sitä, että hän varasti suoraa televisioaikaa puheeseensa kilpailukykysopimuksesta. Tämä esiintyminen on perinteisesti varattu tasavallan päämiehelle kriisiaikoina. Sanoman uskottavuus hämärtyy ja kansan usko tilanteen luotettavuuteen väheni. Ei ole oikein ja poliittisesti korrektia ratkoa tavanomaisia poliittisia pattitilanteita tällä tavalla. Sanomakin sisälsi puolitotuuksia ja ”muunneltua” totuutta. Koska tilanne oli poikkeuksellinen, vaatimus totuuteen olisi ollut ehdoton. Näin ei kuitenkaan tapahtunut. Esimerkiksi väite, että Suomi velkaantuu joka tunti, ei pidä paikkaansa. Eläketurvarahastot, jotka luetaan julkiseen talouteen, ovat tuottaneet joka vuosi. Lisäksi hän maalaili Suomen joutuvan Unionin holhoukseen, mikäli talousluvut eivät parane. Väite on vailla pohjaa. Suomen leikkauksista päättää jatkossakin Eduskunta hallituksen esityksestä. Leikkauksista hän toteaa, että jos emme tee niitä nyt, ne on tehtävä entistä kipeämpinä tulevaisuudessa. Talousteoriat osoittavat kuitenkin vääjäämättä sen totuuden, että kun hallitus leikkaa noin viisi miljardia, niin bkt laskee 10–15 miljardia euroa, jolloin leikkauksista huolimatta (tai juuri niiden takia) velkamäärä vain kasvaa suhteessa bkt:hen. Kuinka voidaan luottaa pääministeriin, joka vääristelee asioita. Luottamuksen rakentaminen vie vuosia, mutta sen voi menettää hetkessä.

Toinen suuri virhe on ollut väittää Talvivaran tilannetta ”ihmeeksi”. Nikkelin hinnan maltillinen nousu ei ihmeeksi kelpaa. Ei ole tapahtunut myöskään sellaista ihmettä, että jokin yksityinen sijoittaja haluaisi sijoittaa rahojaan raskaassa velkalastissa uivaan yhtiöön. Kysymyksessä täytyy olla Keskustan poliittinen manööveri kuntavaalien lähestyessä. Pääministeri tekee Keskustan vaalityötä Pohjois-Suomessa veronmaksajien rahoilla. Hallitus on pumpannut konkurssikypsään yritykseen viimeksi 100 miljoonaa euroa. Taitaa olla maailmankin mittakaavassa suuri vaaliraha. Tulee äänelle hintaa. Paha vika vain on se, että äänet ostavat me suomalaiset veronmaksajat.

Kolmas pääministerin hanke, kilpailukykysopimus, voidaan nostaa tikun nokkaan. Sen on arvioitu heikentävän kansantalouden tasapainoa yli miljardilla eurolla. Siitä huolimatta, että julkisen sektorin työntekijöiltä leikataan lomarahoista 30 prosenttia ja kaikkien palkansaajien osuutta sivukuluista lisätään. Miten tämä voi olla mahdollista? Julkisen sektorin työntekijät maksavat ilmeisesti sopimukseen liittyvät palkanalennukset. Toisin sanoen se on tulonsiirto julkiselta sektorilta muille palkansaajille.

Neljäntenä töppäyksenä voitaneen pitää Sipilän hallituksen skandaalimaisen huonoa lakivalmistelua. Päätetään ja sitten perutaan. Todetaan perustuslain vastaiseksi tai muuten toteuttamiskelvottomaksi. Viimeisin oli ministerin Bernerin sekoilu liikenneväylähankkeessa. Riitaa oli siitä, että oliko lupa ylipäätään tehdä valmistelua vai ei. Julkisuuteen tultiin torvet soiden ja ryminällä. Aiheutettiin jopa markkinahäiriöitä. Sitten jopa hallituskumppanit torpedoivat esityksen ja kapsahdettiin vauhdilla katajaan. Kansalaisille jäi mieliin ainoastaan erikoinen näytelmä, ellei peräti farssi.

Onko Sipilä ”Mielensä pahoittaja”? Tuntuuko hänestä siltä, että politiikka on ollut pettymys. Prosessit eivät ole kulkeneet niin suoraviivaisesti kuin yrityksessä. Politiikassa ei voi laskea työn tuottavuutta viivan alle jäävänä tuloksena, vaan se mitataan vuosien työn vaikuttavuutena. Ehkä Sipilä on tähän hommaan liian kärsimätön eikä uskonnollisen johtajan autoritaariset johtamismallit päde yhteisten asioiden hoidossa. Hän näyttää olevan tilanteessa, jossa kaikki keinot ovat sallittuja. Muutama päivä sitten hän lateli Eduskunnalle potaskaa Suomen talouskehityksestä ja työttömyyden vähenemisestä.

Optimisti voi olla, muttei väärinymmärretty naiivi.

 Esa Kanerva