Puhelu, jota koskaan ei tullut


                                                                                                                                         

                                                                                                                 13.8.2016,

Soittelin Niemelän Jarille perjantaina, hän viestii soittavansa myöhemmin. Tänään lauantaina sain tietää, että kaupunginvaltuutettu Jari Niemelä on kuollut. Tyrmistys, ei voi olla totta! Minun on heti kirjoittamalla muisteltava Jaria. Hän elää auton takapenkillä. Hassutellaan ja sanallisesti leikitellään. Rähisevä nauru kohahtaa tuon tuostakin. Matka Seinäjoelta puoluekokouksesta kuluu leikiten.                                                                                                                    
Jari oli aatteen mies. Elämä oli kouluttanut. Ei koulut, vaan työ paikallisradiotoiminnan pioneerina opetti kaiken. Toimittaja yleni paikallislehti Tamperelaisen päätoimittajaksi ja lehti oli vahvasti mukana paikkakunnan kehityksessä. Niemelällä oli palava halu tutkia Tampereen historiaa. Olimme jo sopineet retkestä Pälkäneen lähellä olevista sisällissodan vuoden -18 aikaisista juoksuhautojen tutkimisesta. Tamperelainen kulttuuri- ja menneisyys kiehtoivat Jaria. Hän oli kiinnostunut niin Konsulisaaresta kuin Onkiniemen tehdasmiljööstä. Viimeksi hän teki aloitteen Tampereen Henkilöstökassan uudelleen perustamisesta valtuuston lakkautuspäätöksen jälkeen.

Pidetyn ihmisen kuoltua, tulee mieleen tyhjiö. Miten tästä eteenpäin? Surua on käsiteltävä, mutta Jarin saappaita ei täytä kukaan. Valtuustoryhmä ja Kunnallisjärjestö menettivät loistavan tiedottajan. Menetys on kerta kaikkiaan valtava. Ihmisen osa on luopua. Nyt meidän on luovuttava Jarista, kuitenkin sinä olet aina mielissämme!



Esa Kanerva