Vielä yleissitovuudesta








                                                                                                                                   22.8.2016

En millään logiikalla ymmärrä työnantajien ruikutusta yleissitovuuden ”jäykistämistä” ja työllistämistä estävästä vaikutuksesta. Pureudutaan nyt hieman siihen, mitä yleissitovuus tarkoittaa. Yrityksillä ja työnantajilla on tahtotila, että työntekijät päivittäin jonottavat tehtaan portilla ja työ ”myydään” päivän hintaan. Todellakaan yleissitovuus ei estä paikallista sopimista. Jos paikallisella sopimisella tarkoitetaan työehtojen yksipuoleista sanelua, niin se ei työntekijöitten suussa maistu hyvältä.

Viimeksi työmarkkinajohtaja Janne Makkula Suomen Yrittäjistä vuodatti krokotiilin kyyneleitä Aamulehden mielipidepalstalla yleissitovuuden haitallisuudesta. Hän väittää, että mahdollisuudet sopia työehdoista on Suomessa muuta Eurooppaa heikommat. Ei ole! Mutta jos yrittäjät tarkoittavat paikallisella sopimisella palkkojen alennusmyyntiä ja epäterveellisiä työolosuhteita, siihen ei työntekijöitten kannata lähteä mukaan.

Mitä yleissitovuus on käytännössä? Tarkastelen tässä Kunnallista yleistä virka- ja työehtosopimusta, jonka tunnen parhaiten. Sopimuksen piiriin kuuluu laitosapulaisesta pienen kunnan kunnanjohtajaan. Kunnan töissä voidaan paikallisesti sopia palkoista, työajoista ja muista palvelusuhteen eduista. Työnantajan on työsopimuksessa ja työsuhteessa noudatettava vähintäänkin niitä palkka- ja työehtoja, jota valtakunnallisesti työehtosopimuksella määrätään. Ei siis sallita työn polkumyyntiä ja orjamaisia työolosuhteita. Yleissitovaksi työehtosopimus katsotaan, kun se on valtakunnallisesti ainakin noin puolet alalla työntekijöistä koskettavaa.

 Paikallisesti voidaan sopia melkein mistä vain. Pikemmin minä miettisin sitä, mistä ei voida sopia. Kaikki on periaatteessa sallittu, mutta valtakunnallista työehtosopimusta alempaa palkka ei saa maksaa. Mitä jäykkyyttä, herra Markkula on siinä, että pitää maksaa minimipalkkaa! Tarkoittavatko joustavat työmarkkkinat sitä, että työntekijän on alistuttava saneluun. Ei voi olla totta!

Paikallista sopimista on voitu harjoittaa kunta-alalla vuodesta 1993. Ensimmäinen sopimus Tampereen kaupungin kanssa koski työsuhdeturvaa. Kaupunki lupasi olla irtisanomatta työntekijöitä pariin vuoteen. Sen vastineeksi tuli luopua 7 päivän palkasta. Myös lomarahoja vaihdettiin vapaaksi. Toisin sanoen lomautettiin itse itsemme

Tehty, mikä tehty!! Menneisyyttä ei voi muuttaa, mutta tulevaisuutta voi ennustaa. Tippaakaan ei työntekijöitten tule joustaa, sillä työnantajien ahneutta ei voi tyydyttää ns. joustoilla ennen kuin jonot ovat portilla sadan metrin pituiset.

Esa Kanerva