24.1.2017
Olen tehnyt työtä sairaanhoitajana toivottomsti sairaiden ihmisten kanssa. Kaupissa toimi 80-luvun lopulta asti yksikkö, joka oli erikoistunut saattohoitoon. Olin sen osaston osastonhoitaja. Siksi katson, että minulla voisi olla jotakin tähän asiaan sanottavaa. Olen saatellut taivaan kotiin varmaan satoja ihmisiä, enimmäkseen vanhuksia, mutta joukossa on ollut myös nuorempia mm. syöpäpotilaita. Kaikki kuolemat ovat erilaisia, ihan niin kuin me ihmisetkin. Nykyisin lääketieteen mahdollisuudet kivun hallinnassa ovat parantuneet ja asenteet hyvän tuskan hoitamisesta ovat muuttuneet positiiviseen suuntaan. Kaikkia kiputiloja ja ongelmia ei kuitenkaan voi kehittyneinkään lääketiede poistaa. Sellaisia ovat mm. sairaudet, joissa ihmisen hengitys ja hapenotto vaikeutuvat. Kun sairaus aiheuttaa ihmisen ”tukehtumisen”, pitäisikö tätä tilannetta väklttää oikein ajoitetulla kuolinavulla? Kuolemaan liittyy myös unohdettuja kiputiloja. Sellaisia ovat henkinen, hengellinen ja sosiaalinen tuska. Joskus ne ovat ylivoimaisia ihmisen kestää eikä niitä morfiini poista.
Eduskuntaan on tuossa helmikuussa lakialoite eutanasian sallimisesta Suomessa. Lakialoite on valmisteltu kansalaisaloitteen perusteella. Eutanasian edelläkävijämaita on Hollanti. Siellä tiukin kriteerein yleensä perhelääkäri suorittaa kuolinavun kysyttyään neuvoa ainakin yhdeltä muulta lääkäriltä ja kuoleman jälkeen tapaus alistetaan erityiselle eettiselle neuvostolle arvioitavaksi, onko menetelty oikein. Valvontaelin voi muussa tapauksessa viedä asian syyttäjälle. Suomalainen lakialoite lähtee samalta pohjalta. Lähtökohtana on se, että tilanne on toivoton ja potilaalla on sitämättömiä kipuja fyysisesti tai henkisesti. Tilannetta ei voida millään tavalla helpottaa. Eutanasiaa pyytävän on oltava oikeustoimikelpoinen ja järjissään. Hänen on keskusteltava lääkärinsä kanssa useaan otteeseen tilanteestaan. Yksi tärkeä periaate on, että kukaan muu kuin henkillö itse ei voi tehdä päätöstä kuolinavusta. Asianomainen valvontaelin arvioi kaikki eutanasiatapukset. Kenenkään ammattihenkilön ei ole pakko suorittaa eutanasiaa, mutta hänen on ohjattava ihminen sellaisen lääkärin luokse, joka siihen suostuu.
Keuhkosyöpäkuolema on vaikea, koska syöpä korvaa terveen hengityskudoksen ja loppuvaiheessa potilas ”tukehtuu”. Rikastettu happikaan ei auta eikä kipulääkkeet, päinvastoin, ne vaikeuttavat hengitystä. Näissä tapauksissa olisi ihmiselle suotava mahdollisuus päättää itse elämästään ja lopustaan. Toinen esimerkki voisi olla ALS-tauti. Se rappeuttaa lihasten toimintaa ohjaavia liikehermosoluja. Vähitellen lihakset menettävät hermoyhteytensä ja sen seurauksena heikkenevät ja surkastuvat. ALSin aiheuttaja on tuntematon. Kun hengitystä suorittavat lihakset. mm pallealihas menettää hermoyhteytensä ja lakkaa toimimasta, ihminen tukehtuu. Tätä kuolemaa en soisi kenellekään.
Olen nähnyt ihmisiä, joilla henkinen ahdistus ylittää niiden sietämisen rajat vakavan sairauden lopussa ja kuoleman lähestyessä. Kuolemanpelko tai yleinen ahdistuneiuus on niin suurta, että lääkitys eikä keskusteut tuo helpotusta. Esitän kysymyksen, voitaisiinko myös tällaisissa tapauksissa sallia eutanasia, jos ihminen sitä rukoilee ja kykenee tekemään itsensä kannalta järkevän päätöksen. En osaa vastata tähän.
Eutanasiaa vastustavat tahot vetoavat siihen, että pitääkö ihmisille sallia kaikki itseään koskeva päätöksenteko, kuoleman ajankohtakin olisi suunniteltu ja subjektiivinen oikeus. Tähän asiaan sekoitetaan myös uskonnollista latausta. Kansalaisaloitteen takana on viisi entistä kansanedustajaa, Esko Seppänen, Iiro Viinanen, Ilkka Taipale, Osmo Soininvaara ja Henrik Lax. Allekirjoittaneiden joukossa on monia liike-elämän ja kultturrin vaikuttajia.
Melkoinen määrä elämänkokemusta ja viisautta.
Esa Kanerva
