11.1.2017
Tarvitsee varmaan pöyhiä ja arvioida omankin puoleen tilannetta ja tuloskuntoa. SDP valmistautuu puoluekokoukseen ja kunnallisvaaleihin. Muna vai kana, se lienee varmaa, että puolue on otsikoissa muutamat seuraavat kuukaudet. Spekuloidaan, ennustetaan ja tehdään galluppeja milloin mistäkin asiasta. Joka tapauksessa Lahden puoluekokouksessa tehdään puheenjohtajavalinta kolmesta ehdokkaasta. Voihan olla, että ehdokkaita ilmoittautuu lisääkin. Kaikki kolme ovat kuitenkin päteviä, osaavia ja kokeneita konkareita. SDP:ssä ei ole mies-nais-kysymys ollut puolueen johdon valinnoissa keskeinen, mutta saattaahan sellaistakin valintaa tapahtua. Tuppurainen on nuorin ehdokas, nelikymppinen ja miehet ovat suurin piirtein saman ikäisiä, vähän yli viisikymppisiä. Kaikki ovat kansanedustajia ja Rinne entinen ministeri. Uskon siihen, että puoluekokous ja valinnat lisäävät puolueen kannatusta kunnallisvaaleissa ja antavat nostetta kampanjoihin. SDP:n kannatuksen suunta on muutenkin ollut ylöspäin, Ylen joulukuussa teettämän mittauksen mukaan 21,2 prosenttia.
Puheenjohtajakisan tulee olla asiallinen, kiinnostava ja asiakeskeinen. Siihen ehdokkailla on kaikki mahdollisuudet. Omaan pesään ei tule oksentaa. Maailma on täynnä ratkaisemattomia ongelmia. Haluan kuulla ehdokkaiden ratkaisumalleja niihin enkä mitään viihdehöpinää. On varmaan hyvä, että puheenjohtajavaalit käydään. Puolueen sisällä on ollut kuulemma paineita ja soppa läikehtinyt puolueen eduskuntaryhmässä ja johdossa. Rivijäsen ei sitä kylläkään ole huomannut. Eikä puolueen linja kokonaisuutena miksikään muutu, valittiin sitten kuka tahansa. Arvot ovat ja pysyvät, se on selvää. Jos demareitten kannatus ei ole noussut ruotsalaisten tovereiden tasolle, yli 30 prosenttiin, niin ei se ole yksin Rinteen vika. Politiikka on joukkuelaji. Puolueen kannatusta voi arvioida myös paikallisista lähtökohdista. Kuinka on onnistuttu perusyhdistyksissä ja onko saatu herätettyä kiinnostusta kansalaisissa esimerkiksi liittyä puolueeseen. Ehdokkaiden painetta lisää vielä tietoisuus siitä, että vuoden 2019 vaaleissa demareitten puheenjohtaja on myös pääministeriehdokas.
Antti Rinne on koulutukseltaan juristi. Valtaosin hän on tehnyt elämäntyönsä ay-liikkeen palveluksessa, viimeksi ammattiliitto Pron puheenjohtajana. Rinne on ollut mukana kunnallispolitiikassa jo 1990-luvun lopulta ja toiminut mm. valtionvarainministerin erityisavustajana Lipposen I-hallituksessa. Kansanedustajaksi Rinne nousi vuoden 2015 eduskuntavaaleissa eli vajaa vuosi sen jälkeen, kun oli aloittanut valtiovarainministerinä. Hän sai 12 147 ääntä, mikä oli SDP:n ehdokkaista suurin äänimäärä. Rinne jyräsi Seinäjoen puoluekokouksessa 2014 istuvan puheenjohtajan Jutta Urpilaisen niukalla äänten enemmistöllä. Tasainen vaali tuottaa aina toisille iloa ja toisille pettymystä. Jakolinjoja en ole isommin havainnut eri puheenjohtajia kannattaneiden kesken, mutta demokratia sanelee säännöt ja politiikassa pettymykset kuuluvat asiaan. Tunnen Rinteen pitkältä ajalta hänen ollessa 2000-luvun alussa ERTO:n puheenjohtaja ja itse oli Tehyn hallituksessa. Hän on ahkera puurtaja ja näkemyksellinenkin. Antti osaa markkinoinnin ja myymisen taidon. Hän uudisti omaa ammattiliittoaan monin tavoin. Samoin hän on tehnyt puolueen puheenjohtajanakin. Hän edustaa puheenjohtajataistossa mielestäni vahvaa kokemusta ja jatkuvuutta.
Haastaja Harakka on toiminut toimittajana Ylellä ja kirjoittanut juttuja eri lehtiin. Maisterisjätkä on hänkin teatteritaiteen alalta. Väitöskirjaakin kuulemma tekee Tampereen Yliopistoon. Miehellä on värikäs menneisyys. Timo Harakka on alun perin tullut politiikkaan Vihreitten kautta. Harakka oli Vihreiden ehdokkaana toista kertaa vuoden 1995 eduskuntavaaleissa Uudenmaan vaalipiirissä. Lokakuussa 2013 Äänekosken Työväenyhdistys ja SDP:n Keski-Suomen piiri ehdottivat Harakkaa sitoutumattomaksi sitoutumattomaksi ehdokkaaksi vuoden 2014 europarlamenttivaaleissa ehdokkaaksi kevään 2914 europarlamenttivaaleissa. Hän sai eurovaaleissa 22 839 ääntä ja jäi varasijalle SDP:n kolmanneksi suurimmalla äänimäärällä. Vuoden 2015 eduskuntavaaleissa hän tuli valituksi Eduskuntaan hyvällä äänimäärällä, vajaalla 6000 äänellä. Hänen missionaan on se, että sosialidemokraattien on oltava tulevaisuuspuolue, joka vakuuttaa suomalaiset keväällä 2019, että meidän johdollamme Suomi astuu turvallisesti 2020-luvulle.
Mitäpä sanon Tytti Tuppuraisesta. Häntä en tunne, mutta nähnyt olen livenä. Hän on pohjoisen naisia ja kotoisin Oulusta. Politiikassa hän on ollut pitkään, 90-luvun lopulta. Koulutustakin on ja hän on myös filosofian maisteri. Toiminut viime ajat ennen Eduskuntaa Ammattikorkeakoulun opettajana. Tuppurainen valittiin eduskuntaan ensimmäisen kerran vuoden 20011 vaaleissa. Vuoden 2015 vaaleissa hänet valittiin uudestaan Oulun vaalipiiristä 20 vuoteen suurimmalla henkilökohtaisella äänimäärällä SDP:n listalta. Hän on suuren valiokunnan 2. varapuheenjohtaja sekä maa- ja metsätalousvaliokunnan jäsen. Eduskunnassa Tuppurainen toimii myös Saksa-ystävyysryhmän puheenjohtajana ja Yhdysvallat-ystävyysryhmän varapuheenjohtajana. Marraskuussa 2014 Tuppurainen valittiin Demarinaisten puheenjohtajaksi. Hänen muita sosiaalidemokraattisen liikkeen luottamustehtäviään vuodesta 2012 ovat mm. SDP:n puoluehallituksen jäsenyys, Party of European Social Democrats PES:n puheenjohtajiston jäsenyys ja SDP:n Eurooppa-työryhmän puheenjohtajuus. Tytti korostaa kansainvälistymisen merkitystä ja Eurooppa-politiikan tärkeyttä ja sitä, että nykypäivän levottomassa maailmassa tarvitaan jälleen sosiaalidemokratiaa ja oikeudenmukaista, järkevää yhteiskuntapolitiikkaa. ”EU:n on oltava vahva ulko- ja turvallisuuspolitiikan toimija sekä vapaakaupan ja globalisaation puolustaja. EU:n sisämarkkinat, avoin maailmantalous sekä vapaakauppasopimukset ovat viennistä riippuvaiselle Suomelle elintärkeitä”, sanoo Tuppurainen.
En ole itse päättänyt vielä ehdokkaastani. Pyydän ja odotan esimerkiksi oman kunnallisvaalityöryhmäni jäsenten mielipiteitä. Samalla pyydän halukkaita ryhmään mukaan tulijoita ilmoittautumaan minulle (esa.kanerva@tampere.fi tai 040-5152381). Ryhmässäni on tällä hetkellä 64 jäsentä. Päädyttiin sitten mihin ratkaisuun tahansa, tehty valinta on aina yhteinen ja hyvä ratkaisu! Vaikka lehdistössäkin kovasti halutaan puhua SDP:stä kahtiajakautuneena ja jännitteiden jäytämänä puolueena, kuten aiemmin totesin, en ole sellaista kyllä nähnyt. Olen tutustunut niin Antti Rinteeseen kuin Jutta Urpilaiseen kannattajajoukkoineen enkä voi sanoa, että olisin törmännyt minkäänlaiseen kiistaan Antin valinnan jälkeenkään. Timo ja Tytti antakoot kovan vastuksen Antille, kuhan muistavat sen, etteivät vaalin tuoksinassa hämmennä keitoksen pohjasakkaa liikaa.
Esa Kanerva
