Hallituksen mielikuvapolitiikkaa




                                                                                                                                      17.1.2017

Hallitus on varmasti palkannut jonkun konsultin tai mainostoimiston markkinoimaan suunniteltua maakunta- sosiaali- ja terveysuudistusta. Kuinka upeata ja fantastista kansalaisten elämä ja vapaus ovat, kun he saavat valita paikan, missä hoidattaa vaivansa. Itse asiassa asiakas voi nyt jo valita terveysasemansa oman maun mukaan. Ilmoitus riittää ja vuoden määräaika edellisestä valinnasta. Palveluseteleitäkin jaetaan ja niillä voi kustantaa ainakin osan hoitonsa kustannuksista. Tuskin tähänkään tulee suuria muutoksia. Eri asia on sitten, että mielikuvien lisäksi ujutetaan sosiaali- ja terveyspalveluiden yhtiöittäminen ikään kuin varkain. Pienet terveydenhuollon ja sosiaalipalveluiden toimijat on jo ostettu pois markkinoilta ja suuret yhtiöt valmistautuvat kiireellä tulevaan. Nyt on käsillä "herkkuhetki", jolloin markkinaosuudet jaetaan. Sipilän hallitus on auttanut yksityisiä toimijoita niin paljon kuin on kehdannut. Siitä esimerkkinä on pienten sairaaloiden tappolinja päivystysasetuksella. Pääministeri sanoo olevansa niin avoin kuin osaa. Muistaakseni Anneli Jäätteenmäkeä sanoi myös olevansa niin rehellinen kuin osaa ja sai Eduskunnassa aikaan makeat naurut. Hänelle kävi huonosti.

Sote-uudistuksessa ei mikään puolue ansaitse laakeriseppelettä. Asiaa on tahkottu viimeiset kymmenen vuotta, mutta mitään konkreettista ei ole saatu aikaan. Edellinen hallitus sössi peruskuntamallin, joka on mielestäni ollut paras vaihtoehto tähän astisista. Maakuntamalli oli jo pöydällä edellisellä kerralla, mutta vasta nyt Keskusta on saanut tahtonsa lävitse. Ja miksi ei olisi kuultavissa tyytyväistä hyrinää, koska kepulaisille alueille tasataan rahaa etelän kasvukeskuksista. Asiakasmaksut nousevat varmasti ja hyvätuloiset nautiskelevat asiakasseteleistä, joita he saavat oman rahan lisäksi. Yhdessä lääkkeitten hinnan omavastuitten korotusten kanssa, kohonneet maksut ovat vähävaraisille myrkkyä. Raha ei yksinkertaisesti riitä oman terveyden ylläpitoon. Sote-uudistuksen rakenne maakuntahallintoineen näyttää sen, että näköjään kaikki himmelit ovat hyväksyttävissä, jos se palvelee poliittisia tavoitteita. Valitettavasti näin on ollut koko sosiaali- ja terveydenhuollon uudistuksen ajan, myös aikaisempina vuosina. Poliittiset tavoitteet ovat aina ajaneet kansalaisten hyvinvoinnin ja talouden edelle

Sote-puolen työntekijöille ei luvata mitään. Tulevaisuus on herran hallussa. Ei ole luvassa minkäännäköistä työsuhdeturvaa eikä takuuta siitä, että kaikille riittää töitä jatkossakin. Yhtiöittäminen on kirosana, joka on jokaisen työntekijän huulilla eikä syyttä. Yhtiöt ottavat töihin nuoret ja terveet, mutta vähän vanhemmille ja remppasille käy huonosti. Tukipalvelutyöntekijät ovat heikoilla, koska tällä alueella ovat toimivat markkinat. Tampereen Ruskon "ruokatehdaskin" jätettiin rakentamatta tai ainakin hanke pistettiin jäihin, koska ei ole takeita siitä, ostaako maakunta ruokapalvelunsa kaupungilta vai Saarioisilta. Vartiointi- ja siivousyrityksiä riittää kilpailuun asti. Yrityksissä työehtosopimukset vaihtuvat työnantajille halvimpaan mahdollisiin ja palkat laskevat, mikä on tietysti hallituksen tarkoituskin. Eihän niitä kolmea miljardin säästöjä muusta voi kertyä. Entä kuka maksaa tulevat eläkkeet, jos Kunnalliselta Eläkelaitokselta lähtevät asiakkaat?

On moraalisesti hyvin kyseenalaista, että yhteiskunta pistää verorahoja yritysten voittoihin eikä palveluihin. Kuten tiedämme, Suomeen näistä voitoista jää erittäin vähän. Kyllä ne puljataan ulkomaille ja Suomi jää nuolemaan näppejään. Tässä mielessä tekisin "Trumpit", jos demarit ovat seuraavassa hallituksessa. Mitä tästä uudistuksesta on kumottavissa, se tehtäköön, varsinkin yhtiöittäminen. Suomi tarvitsee sosiaali- ja terveyspalveluiden reformin, muttei tällaista maakuntamallia, jossa maakuntavaltuustot ovat lähinnä paperitiikereitä vailla todellisia mahdollisuuksia vaikuttaa esimerkiksi omaan talouteensa. Valtuustohan on tiukasti valtion holhouksessa rahoituksen suhteen. Ohjeet tulevat keskushallinnosta ja talouden hoitaa valtio. Mistä maakuntavaltuusto oikein päättää ja miten demokratia oikein toimii tässä systeemissä? Ei mitenkään! Maakuntahallinto, näyttäisi olevan lakiluonnoksen mukaan vain väliporras kuntien ja valtion välillä. Lakiluonnoksessa maakuntavaltuuston ohjaus- ja päätösvaltaa rajataan merkittävästi suhteessa sen keskeisimpään tehtävään eli sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämiseen. Järjestämisvastuuseen kuuluu oikeus ja mahdollisuus päättää tavasta, jolla palvelut tuotetaan. Palvelutuotanto ei kuitenkaan ole maakuntahallituksen tai muun maakunnan toimielimen alaista toimintaa.

Hallituksen esitys on siis enemmän markkinointia ja mielikuvia. Pikemminkin tulee mieleen, että ns. tyhmää kansalaista höynäytetään kauniilla ilmaisulla. Sosiaali- ja terveyspalvelujen järjestämisen ja tuottamisen eriyttäminen samanaikaisesti valinnanvapauden käyttöönoton kanssa johtaa monimutkaiseen järjestelmään. Palveluketjut hajoavat ja kokonaisuutta ei hallitse kukaan. Hyvät kuntalaiset! Tulette saamaan huonompaa palvelua tulevaisuudessa kuin nyt. Siitä pitää huolen se, että ne yksityiset yritykset, jotka huolehtivat esimerkiksi työterveyshuollosta ja vakuutusasiakkaista saman aikaisesti maakunnan potilaiden kanssa, tekevät taloudellisia laskelmia ja arvannette kuka jää jonossa hännille lääkäriaikoja jaettaessa.

Esa Kanerva