20.1.2017
Muistan hyvin, kun Kimmo Kiljunen viime vuoden keväällä ennusti, että hänen ja muitten aloitteesta syntyy kohu ja imperiumin vastaisku. Ehdotusta tyrmätään asettamalla vastakkain nuoret ja vanhat, miehet ja naiset, pienet ja suuret eläkkeet ja todistamalla rahojen riittämättömyys. Kaikki on tapahtunut ”suunnitellusti”. Kiljunen on hyvä puhuja ja tohtorismies, joten hän tietää, mistä puhuu. Erityisen hankala tämä kysymys on demareille, jonka entinen kansanedustaja Kiljunen on. Lisäksi aloitteen allekirjoittajissa on monia tunnettuja entisiä demarivaikuttajia. Asia oli esillä myös Tampereen järjestetyssä puolueen puheenjohtajatentissä. Miten aloitteeseen tulisi oikein suhtautua? Kyllä on ihan päteviä perusteluja mielestäni aloitteen puolesta ja vastaan, mutta kyllä eläkekysymystä tulee demareitten vakavasti pohtia.
Eilen ehdokkaitten mielipiteen voi tiivistää muutamalla asialla. Kaikki painottivat pienimpien eläkkeitten korjaamista, mikä ei liity suoraan työeläkkeisiin. Niitten nostaminen on Eduskunnan käsissä. Mutta puolue voi tietenkin vaikuttaa verotukseen ja verovähennysoikeuksiin ja parantaa näillä elementeillä pienituloisten eläkeläisten asemaa.
Suoraa vastausta siihen, pitäisikö Kiljusen aloite hyväksyä, ei saatu. Tytti Tuppurainen painotti, että sosialidemokraattinen vaihtoehto on pienimpien hänen mielestään eläkkeiden korotus ja verotusvaihtoehdot. Myös niitten 40 prosentin työeläkkeitä, joiden kuukausitaso on alle 1200 euroa, tulisi korjata. Antti Rinne oli sitä mieltä, että indeksin ollessa nyt 20 prosenttia elinkustannusindeksisitä ja 80 prosenttia palkoista, eläkeläiset voittavat 50–50 indeksiin verraten, koska palkat eivät ehkä jatkossakaan nouse ripeästi. Harakka kertoi olevansa tietoinen Suomen eläkeläisten kaltoin kohtelun kokemuksesta. Se pitäisi ottaa huomioon tulevia eläkeratkaisuja mietittäessä.
Oma mielipiteeni asiassa on se, että kyllä 50–50 indeksiä demareitten tulee vakavasti arvioida ja tehdä suunnitelma asian korjaamisesta jollakin aikataululla. Sen pitää olla tavoite. Ei voi olla oikein, että Suomen 1,5 miljoonaa eläkeläistä kokevat tulevansa nöyryytetyiksi. Jos 50–50 ratkaisu koetaan oikeaksi, se tehtäköön, mutta eläkeläisten asemaa voidaan toki korjata myös esimerkiksi valtion- ja kunnallisverotuksen eläketulovähennystä korottamalla ja vaikka lääkkeitten omavastuun pienentämisellä samaan tasoon kuin se oli ennen vuoden vaihdetta. Voidaan ajatella, että eläkeläisillä olisi oma asumistukijärjestelmä ja hoitomaksut säädettäisiin pienemmiksi kuin nykyiset ja monia muita parannuksia. Nämä toimenpiteet eivät valtiontaloutta kaataisi.
Kaikista huonoimmassa asemassa ovat takuueläkkeellä olevat kansalaiset, niukkaa kansaneläkettä saavat, työkyvyttömyyseläkeläiset ja naiset. Vuoden 2015 lopussa maksussa olevissa työeläkkeissä eroa oli miesten hyväksi yli 580 euroa. Naisten keskimääräinen työeläke oli 1 167 euroa kuukaudessa ja miesten 1 750 euroa kuukaudessa. Miesten suuremmat työeläkkeet johtuvat pidemmistä työurista sekä korkeammasta palkkatasosta naisiin verrattuna. Suomalaisessa työelämässä ja palkoissa on siis edelleen paljon korjattavaa eikä tasa-arvopuheita saa ottaa kevyesti. Tämä hallitus ei ole lotkauttanut korviaankaan naisten ja miesten välisten palkkaerojen tasoittamiseksi. Tämä kehitys ei saa jatkua, ei ainakaan demareitten ollessa hallituksessa, toivottavasti vuoden 2019 jälkeen.
Esa Kanerva
