Esa Kanerva

Tilakeskuksessa ei eletä kuin pellossa

20.6.2015

Minulle opetettiin jo koulussa, että lehtiä on luettava kriittisesti eivätkä kaikki asiat ole tosia, mitä ne kirjoittavat. Aamulehti kirjoitti sensaatiohakuisesti 10.6.2015 Tilakeskuksessa olevan 9,5 M€ ylityksen korjaushankkeissa. Otsikointi on tarkoitushakuinen ja antaa lukijalle harhaanjohtavan kuvan Tilakeskus liikelaitoksen toiminnasta.

Miten näin olisi voinut käydä? Ei mitenkään! Kysymys on ainoastaan ja vain siitä, mitä rahasummia verrataan keskenään. Määrärahaylitysväitteessä toisessa vaakakupissa on kapallinen rakennuspalikoita, toisessa valmis tuote.

Aamulehden uutisoimat ylitykset on laskettu virheellisesti verraten määrärahavarauksia, joita käytetään työkaluina pienten hankkeiden vuosittaisten toteutusmahdollisuuksien selvittämiseksi. Ne eivät perustu hankkeiden tarkasti määritellyn sisällön perusteella laskettuihin kustannusarvioihin. Keskusteltuaan kunkin toimialan edustajien kanssa isännöitsijä tekee määrärahavarauksen edellisen vuoden touko-elokuulla hankkeesta.

Tilakeskuksen talonrakennusinvestointien osalta valtuuston päättämään talousarvioon nähden sitovaa on investointien kokonaissumma. Alle miljoonan euron investoinnit käsitellään sitovuussääntöjen puitteissa toimiala- ja määrärahakohtaisena kokonaisuutena.

Hankelistalle voi päästä kahdesta syystä, joko tarvitaan toiminnallisia muutoksia esimerkiksi oppilasmäärien kasvaessa tai teknisestä tarpeesta (esim. sisäilmaongelma). Näin listatut esitykset yhdessä priorisoidaan ja niille määritellään hinta-arvio. Se ei perustu hankkeiden tarkasti määritellyn sisällön perusteella laskettuihin kustannusarvioihin. Suunnitelmiin perustuva kustannusarvio voi poiketa merkittävästikin määrärahavarauksesta johtuen lähtötietojen, hankkeen todellisen laajuuden, hankkeen sisällön tai tilojen käyttäjien tarpeiden tarkentuessa tai muuttuessa. Kustannuksia seurataan kuukausittain ja toimialakohtaista määrärahan käyttöä tarkennetaan tarvittaessa yhteistyössä toimialan tilaajan ja tuottajan kanssa.

Tilakeskuksen vuosibudjetti on 150 miljoonaa ja muilla rahoitustavoilla on rakennettu vuosittain lähes 100 miljoonan euron edestä muillekin toimijoille, uusia koulutiloja mm. Tampereen seudun ammattiopistolle. Siis rakentaminen on lisääntynyt moninkertaiseksi lyhyessä ajassa. Totta kai tarvitaan suunnittelijoita, valvojia, kustannuslaskijoita, arkkitehtejä, hankeinsinöörejä, työmaamestareita jne. aikaisempaa enemmän. Ja tietysti kulutkin kasvavat näitä ”konsultteja” palkatessa. Omana työnä olisi tilanne täysin mahdotonta toteuttaa, koska näitä ammattilaisia ei ole ensinnäkin saatavilla vapailla markkinoilla ja toiseksi ei ole mitään järkeä palkata kaikkea rakentamiseen liittyvää ammattiosaamista Tilakeskuksen omille palkkalistoille. Tässä on tarjoiltuna yksinkertainen selitys, miksi konsulttiosaamisen käyttö on lisääntynyt.

Imagovahinko on jo tapahtunut tosiasia. Tilakeskuksen määrärahaylitykset ja konsulttien posketon käyttöväite elää ja voi hyvin. Varsinkin jos väärällä uutisella tehdään vielä populistista politiikkaa!

Esa Kanerva, Tilakeskuksen johtokunnan puheenjohtaja

Hyvää Juhannusta!

19.6.2015

Esa Kanerva toivottaa kaikille bloginsa lukijoille rentouttavaa ja rauhallista Juhannusta. Perinteisesti Juhannusta on vietetty keskikesän juhlana kesäpäivänseisauksen tienoilla. Saunavihdan tuoksua, kokon loimotusta ja ruokapöydän herkkuja toivoo kaikille Esa Kanerva.

Bloggarin kesätauko 15.6.-31.8.

Esa Kanerva toivottaa kaikille lukijoilleen lämmintä ja aurinkoista kesää! Palaan poliittisten aiheiden kimppuun elokussa uudella innolla.

Onko Suomi kansainvälistynyt sitten laukkuryssien?

12.6.2015

Maailma ympärillämme on muuttunut ajan myötä. Vanhuksilla on varhaisimmat muistot vierasmaalaisista. Jo ennen sotia laukkuryssät kiersivät maata kulkukauppiaina. Myynnissä on kaikkea mahdollista pikkutavaraa, rinkeleitä ja selässä vaatepakkoja. Suomen olympialaiset toivat Suomeen paitsi kokiksen ja appelsiinit, myös ensimmäisen ulkomaisen turistivirran.. Pelkästään urheilijoita tuli liki 5000 69 eri maasta. Olympiavuonna saattoi tavata jopa mustaihoisen ihmisen, mikä herätti paitsi kiinnostusta myös kummastusta. Sota-aika myös osaltaan kansainvälisti Suomea. Täällä oli paljon venäläisiä sotavankeja, virolaisia ja saksalaisia.

Kolmanteen maailmaa ei juuri kosketuspintaa ollut. Kun valtaosa Afrikan maista itsenäistyi 60-luvulla, tiedot ulkomaista ja ulkomaalaisista olivat peräisin koulusta tai tietosanakirjoista. Kuusikymmentäluvulla televisio alkoi pikkuhiljaa yleistyä kodeissa ja ulkomaiset sarjat toivat maailman kuvat olohuoneisiin. 60- ja 70-luvulla alkoivat linja-automatkat ulkomaille. Aluksi mentiin Norjaan ja Ruotsiin ja vähän myöhemmin uskallettiin lähteä jo Eurooppaan. Työn perässä muutettiin sankoin joukoin Ruotsiin työvoimaksi. Lentämisen yleistyttyä 70- ja 80-luvulla, alkoivat suomalaiset kuuluisan Kanariansaarten retket.

90-luvulta lähtien maailma on ollut avoin, tänä päivänä Aasiaan matkailua ei kukaan hämmästele.

Globalisaation myötä olemme joutuneet todistamaan toisenkinlaista kansainvälistymistä, nimittäin maahan muuttoa. Menneinä vuosikymmeninä on ollut Chilen, Vietnamin, Afganistanin ja Afrikan katastrofien vuoksi maahan muuttoa. Se on ollut kuitenkin verraten vähäistä.

Nyt Eurooppaan on pyrkimässä tuhansia, kymmeniätuhansia ja satojatuhansia pakolaisia Lähi-idästä, Afganistanista ja Afrikasta vain esimerkkejä mainitakseni. Lisäksi meillä on suunniteltua maahan muuttoa, jota kutsutaan kiintiöpakolaisten vastaanottamiseksi.
Mitä lisääntyvä maahanmuutto Suomelle sitten merkitsee? Tähän ei ole yksiselitteistä vastausta, ainoa varma asia on, että kysymyksessä on väistämätön tilanne. Toisaalta meillä 300.000 omaa työtöntä, mutta pahentaako tänne tuleva työvoima työttömyysastetta edelleen huonommaksi. Talousviisaitten mukaan työttömyysaste ei juuri muutu, vaikka työvoima kasvaisi. Työttömyysastetta ei siis voi laskea työvoimaa vähentämällä sen enempää kuin rikkaruohoja saisi pois peltoalaa vähentämällä.

Näyttää siltä, että maahanmuuttajille pitäisi olla tarjolla heille sopivia töitä, jotta Suomen kansantalous hyötyisi. Tällä hetkellä vie aikaa esimerkiksi se, että ennen kuin jossakin muussa maassa pätevyyden hankkineen ihmisen ammattitaito noteerataan ja täydennetään vastaamaan Suomen mahdollisia edellytyksiä. Maahanmuuttajien työllistymisen suureksi esteeksi ovat yleisesti todettu kielikoulutuksen pitkät jonot. Ehkä tämä kuvastaa sitä, että työelämän kansainvälistymisen etuja ei ymmärretä.

Suomessa on jo nyt aloja, jotka eivät toimisi ilman maahanmuuttajia. Tampereella on n. 40 % bussikuskeista jostakin muualta kotoisin olevia ihmisiä. Tomaatit jäisivät poimimatta ilman muun maalaisia. Työnantajien suhtautuminen on kaksijakoista. Puhutaan työperäisen maahanmuuton lisäämisestä, mutta toisaalta kynnys vierasmaalaisen palkkaamiseen on korkea. Maahanmuuttajat voisivat parantaa Suomen huoltosuhdetta, jos heidät voidaan työllistää.

Työperäiset maahanmuuttajat kauhistelevat Suomen kallista hintatasoa, mikä ehkä myös rajoittaa tänne töihin tulemista. Asuminen on yhtä kallista pääkaupunkiseudulla kuin Lontoossa. Asunnot ovat myös pieniä, Espanjassa pieni asunto on kooltaan 90 neliömetriä. Mutta toisaalta he arvostavat sitä, että täällä kaikki toimii. Vettä tulee hanasta eikä ole jatkuvasti sähkökatkoja. Puhdasta ympäristöä ihaillaan.

Kun emme pelkää maahanmuuttajaa, hyväksymme itsemme ja myös toisen samanarvoiseksi ”maailman kansalaiseksi”. Toinen toistemme kulttuurin ja elämän kunnioittamisessa on maailman rauhan ja globaalien resurssien vaalimisen avaimet.

Esa Kanerva

Hampaat naulaan

11.6.2015

Hallitus uhkaa leikata yksityisellä hammaslääkärillä käynnin korvausta 60 miljoonaa euroa, mikäli yhteiskuntasopimusta ei synny. Tilanne on se, että kolmannes joutuu käymään yksityisellä hammaslääkärillä tai suuhygienistin luona tarkastuksessa, koska julkiseen hammashoitoon ei yksinkertaisesti saa aikoja. Julkisen puolen tarjoamaa hammashoitoa käyttävät Suomessa lähes kaikki lapset ja nuoret sekä puolet aikuisista. Moni aikuinen ei kuitenkaan käytä säännöllisesti minkäänlaisia hammashoitopalveluita.

Suomalaisten purukalustot ovat heikolla tolalla. Monilla on reikiä ja tulehtuneet ikenet, monelta puuttuu jopa hampaita. Sen sijaan julkisen puolen hoitamilla lapsilla ja nuorilla suut ovat pääosin kunnossa. Usein kunnat pystyvät tarjoamaan vain päivystysluontoista hoitoa, kun ongelmat ovat jo ilmaantuneet. Kaikki ikäryhmät hyötyisivät säännöllisestä hoidosta. Hammashoidossakin on nähtävissä kansakunnan jakaantuminen hyvä- ja huono-osaisiin. Terveyskeskuspotilaat ovat vähemmän koulutettuja pienituloisempia kuin yksityisiä palveluita käyttävät. Kunnat säästävät jatkossakin ohjaamalla asiakkaita yksityiselle puolelle, josta voi vetää sen johtopäätöksen, että köyhien suun terveydenhoito heikkenee talousleikkausten johdosta entisestään.

Olisi kunnallisellakin puolella tehostamisen varaa. Suun terveydenhuollon ammattilaisten kaikki osaaminen tulisi ottaa käyttöön. Suuhygienistit voisivat tehdä 70 prosenttia kaikista lasten ja nuorten toimenpiteistä ja 40 % aikuisten toimenpiteitä. Näin voitaisiin säästää huomattavia summia. Niin kauan kuin hammaslääkäreiden palkkaus perustuu toimenpidepalkkioihin, muutosta ei saada aikaan, vaikka tehtävien siirtojen avulla hammaslääkärit voisivat keskittyä mielekkäämpiin ja paremmin koulutustaan vastaaviin töihin.

Väestön ikääntyessä julkisen hammashuollon kysyntä kasvaa entisestään. Kaikkien suun ja hampaiden hoidon tarpeessa olevien, myös vanhusten, tulisi saada asianmukaista hoitoa. Nykyisillä voimavaroilla julkinen sektori ei tähän ongelmaan kykene vastaamaan eikä esimerkiksi takuueläkkeellä yksityiseen hoitoon ole varaa.

Tulevaisuudessa lienee ainoa mahdollisuus säilyttää kattava suun terveydenhuolto, on päättää julkisen puolen lähempänä kustannus- ja tuotantotasoa olevasta hinnoittelusta ja säätää hammashoito kansalaisen subjektiiviseksi oikeudeksi. Palvelun voisi järjestää tai tuottaa vaikka tulevat Sote-alueet.

Esa Kanerva

Kesätyöpaikatta jääminen on nuorelle kova pala

10.6.2015

Tulevana kesänä Tampereen kaupunki tarjoaa 500 parin viikon kesätyöpaikkaa nuorille. Hakemuksia tulee monen kertainen määrä ja tuhansia unelmia jää toteutumatta. Työpaikoista käydään armotonta kamppailua. Moni yksityisen sektorin työnantaja otti tavanomaista vähemmän harjoittelijoita ja muuta kesätyövoimaa. Hakijoiden määrän ja tarjolla olevien työpaikkojen epäsuhta on käsin kosketeltava. Liian moni nuori jää nuolemaan näppejään.

Työnhakijoiden joukossa on ammattiin opiskelevia, joille oman alan harjoittelu on välttämätön osa opintoja. Yhtä tarpeellinen on työpaikka peruskoulun yläluokkalaiselle unohtamatta lukio- ja korkeakouluopiskelijoita. Tampere tarjoaa paikkoja myös alle 18-vuotiaille avustajiksi päiväkoteihin ja kotihoitoon, tukipalveluiden apulaisiksi ja liikenteen ohjaajiksi.

Tällä hetkellä perheissä on paljon työttömyyttä ja lomautuksia. Näiden perheiden nuorten rahat kuluvat vaatteisiin ja muuhun välttämättömään, oppikirjatkin maksavat tolkuttomasti. Kesätienestejä ei ole vara käyttää hummailuun.

Kesätyöllä on nuoren elämän kannalta suuri merkitys. Se opettaa nuorelle työelämätaitoja ja avaa polkuja työelämään. Mikä tärkeintä, nuorten kokemukset työskentelystä ovat pääsääntöisesti positiivisia.

Yritysten kannattaisi muistaa, että kesätöiden tarjoaminen ja kesätyötekijöistä huolehtiminen vaikuttaa myönteisesti yrityskuvaan ja lisää nuorten kiinnostusta alaa kohtaan.

Suomalainen kesätyökulttuuri on kansainvälisestikin ainutlaatuinen. Se mahdollistaa nuorille jo varhain tilaisuuden ”maistaa” työn tekemistä, opetella työssä vaadittavia taitoja ja tienata rahaa. Monissa muissa maissa työelämään siirrytään ilman työkokemusta.

Nyt kun puhutaan isojen johtajien yhteiskuntavastuusta ja palkkojen alentamisesta vapaaehtoisesti, suurin osoitus yhteiskuntavastuusta on mielestäni yrityksen aktiivinen kesätyöpaikkojen tarjonta. Palkkojen alennuspuheet ovat kosmetiikkaa!

Nuoria syytetään laiskuudesta ja vetelehtimisestä. Kuka heittää ensimmäisen kiven? Kesätyötä ei yksinkertaisesti riitä kaikille halukkaille. Tampereen kaupungin tulisi mielestäni kolminkertaistaa kesätyöpaikkojen tarjonnan. Se ei ole iso taloudellinen kysymys verrattuna esimerkiksi erilaisten hankkeiden kuluihin. Monia projekteja tehdään ja kun ne ovat valmiit, kirjataan ne mappi ”Ö:hön”.

Kaupunki ja täällä toimivat yritykset eivät saa palkita koulutyönsä hyvin hoitavia nuoria antamalle heille lahjaksi toimettomuuden ja rahattomuuden!

Esa Kanerva

Suuri johtaja on harvinainen eläin

8.6.2015

Olen toiminut neuvottelutehtävissä 26 vuotta. Muutaman sanan uskallan kertoa pääministeri Juha Sipilälle, miten hyvään neuvottelutulokseen päästään. Se on toisen osapuolen mielipiteen kunnioittamista, nöyryyttä ottaa huomioon pöydän toisella puolella olevan mielipiteet ja tasavertaista kumppanuutta

Neuvottelutulos syntyy siitä, että kumpikin osapuoli kokee saavuttavansa jotakin itselle tärkeää ja luopuvansa jostakin lopputuloksen, kokonaisuuden ja elämän jatkumisen kannalta vähemmän merkityksellisestä.

Onko olemassa nykyisen hallituksen ja ammattiyhdistysliikkeen välillä aitoa neuvottelutilannetta? Lähdetään liikkeelle siitä, mitä neuvottelu on. Neuvottelu on tavoitteellista vuorovaikutusta. Hyvä aloitus ei ole se, että toinen osapuoli asettaa jo etukäteen tavoitteet lopputuloksesta. Neuvottelua käydään jonkin yhteisen asian suhteen, joissa on toisistaan poikkeavia tai vastakkaisia tavoitteita, aikeita tai intressejä.

Neuvotteluja pitäisi käydä. Ammattiyhdistysliikkeellä on aito halu ratkaista Suomen talouden ongelmat. Neuvottelun tavoitteena on reilu lopputulos, jossa kumpikin osapuoli kokee voittavansa jotakin.

Hallitus on kuvitellut tekevänsä päätöksiä, jotka johtavat myönteiseen lopputulokseen, toista osapuolta kuulematta ja sitä kiristäen. Sipilä kuvittelee, että sanelupäätökset ja päätöksenteon epäreiluus, on mukavaa, koska itsestä tuntuu hyvältä. Yritysjohtajan tai uskonnollisen yhteisön johtohenkilön kun ei tarvitse neuvotella kenenkään kanssa. Lestadiolaiseen perinteeseen kuuluu miehen ylivalta ja naisen alistaminen.

Tällä hetkellä työntekijöiden ja valtaapitävien yhteentörmäys näyttää väistämättömältä.. Hallituksen ay-liikkeelle tarjoama esitys täytyisi olla edes jossakin määrin tasapuolinen, maistua hyvältä suussa ja olla moraalisesti kestävä.

Hyvän neuvottelemisen suurin vihollinen on suuri johtaja. Sipilä kuvittelee johtavansa hierarkkista lestadiolaista uskonnollista yhteisöä sanellessaan ehtoja Suomen kansalle. Suuri johtaja tekee päätökset muitten puolesta. Hyvä suuri johtaja on harvinainen eläin. Se on yksisarvisten rakastama utooppinen hahmo. Suuri johtaja on varmin tae siitä, että yhteiskunnassa ei synny hyviä päätöksiä.

Ammattiyhdistysliike on historiassaan tottunut tekemään kovia päätöksiä. Ei se jää avuttomaksi toteamaan epädemokraattisuutta.

Sovittamattomia ristiriitoja on oikeasti olemassa. Kapitalisti luulee oikeasti nyt olevan lopullisen ratkaisun aika. Marxin Kallen sanoin, tulee sukupolvi, joka ei näe horisontin taakse eikä muista historiaa. Ei se ole tämä sukupolvi.

Mikäli hallitus kaivautuu täydellisesti poteroonsa eikä suostu sieltä millään keinoin kurkkimaan sen vertaa, että jonkinlaiseen sovitteluun, keskusteluun, kuuntelemiseen ja yhteisten ratkaisujen etsimiseen ei päästä, sotakirveet on syytä kaivaa maasta.

Esa Kanerva

Keskiluokkakin kurjistuu

9.6.2015

Yhteiskunnassa tapahtuu voimakasta rakennemuutosta. Ennen työväenluokkaan synnyttiin, yläluokkaan päästiin ja keskiluokkaan jäätiin. Tänään keskiluokan asema on uhattuna, mutta jos keskiluokka katoaa, se olisi yhteiskunnalle vakava paikka.

Ennen vaaleja kaikki puolueet vakuuttavat olevansa keskiluokan puolella. Miksi keskiluokka on niin tärkeä poliittisella agendalla? Siksi, että se pitää yhteiskunnan pyörät pyörimässä ja rattaat rasvattuina.
Keskiluokka maksaa palkastaan suurimman osan koko yhteiskunnan kuluista, niin sosiaali-, terveydenhuollon kuin koulutuksen menoista. Vastaavasti he saavat yhteiskunnalta verojensa vastineeksi vähiten tukia ja tulonsiirtoja.

Keskiluokkaan kuuluva väestöosa vähenee Suomessa. Se johtuu monestakin eri syystä. Yksi tärkeimmistä ilmiön aiheuttajista on työelämän muuttuminen. Pitkät ja vakaat työurat ovat yhä harvinaisempia. Ns. prekariaattityö eli pätkätyö on lisääntynyt. Esimerkiksi Saksassa sen piirissä on jo kolmannes työvoimasta. Ja Suomi seuraa kovaa vauhtia perässä. Tämä koskee myös akateemisia aloja. Pakkoyrittäjyys on näköjään tullut jäädäkseen yhteiskuntaan. Siivoojat ja talonrakentajat ovat malliesimerkki siitä, että töitä ei löydy työsuhteessa työnantajaan. Pitää olla toiminimi tai vastaava. Tällöin työntekijä itse joutuu huolehtimaan sosiaaliturvastaan ja ottamaan riskin matalapalkka-alalla köyhyyteen joutumisesta.

Massamittainen lyhytkestoinen osa-aikatyö, määräaikaiset työsuhteet ja marginaaliset minityöt ovat näköjään työnantajien tavoitteena. Niiden avulla ei voida rakentaa yhteiskuntaa, jossa kansalaiset voivat hallita omaa talouttaan, suunnitella tulevaisuuttaan ja elää täysipainoista itsenäistä elämää. Politiikan olisi puututtava tällaiseen kehitykseen kaikin käytettävissä olevin keinoin.

Mikäli työttömyyttä ei saada laskuun ja työllisten silpputyöurien suuntaa muutettua kohti vakaampia työmarkkinoita, keskiluokasta putoaa yhä useampi köyhyyden marginaaliin. Mikä väestönosa silloin ylläpitää hyvinvointivaltiota?

Kansan sisäinen hajonta on jo nyt kasvanut ja ongelmat ovat kasaantuneet. Yhteiskunnan sisäinen jakautuminen on erittäin vakava asia. Yläluokka vähät välittää hyvinvointivaltiosta. He kykenevät ostamaan rahalla tarvitsemansa palvelut ja vakuutukset joka tarpeeseen. Jakautuneessa yhteiskunnassamme köyhyys lisääntyy ja keskiluokan osuus Gaussin kellokäyrällä kapenee. Tällaista köyhyyspolitiikkaa Suomi tarvitsee vähiten, koska se tuottaa kestämätöntä eriarvoisuutta. Eriarvoistumisen myötä yhteiskuntaan rakennetaan muureja, jotka sulkevat ihmisiä paitsi järjestelmien sisään myös niiden ulkopuolelle. Tämä kehitys vaarantaa hyvinvointivaltion tulevaisuuden rippeetkin.

Hallitus myy meille poliittisena mantrana vaihtoehdottomuuden politiikkaa ja uskotellaan, että kaikki mahdollinen tehdään hyvinvointivaltion pelastamiseksi. Ei se näin mene. On poliittinen valinta korjata nykyisen järjestelmän epäkohdat ja ainakin yrittää pysäyttää hyvinvointivaltion alasajo. Suomalaisten on kannettava yhteisesti huolta kasvaneesta köyhyydestä ja kansan pahoinvoinnista. On tunnustettava, että pahoinvointi ja taloudellinen epävarmuus ovat kasvaneet. Hallitus tuntuu tekevän juuri päinvastaiseen suuntaan tähtääviä ratkaisuja, ennestään köyhiltä viedään tuhkatkin pesästä.

Sdp:llä olisi hallituspolitiikalle vaihtoehtoja. Olisi luotava uusi käsikirjoitus yhteiskuntamme tulevaisuuden pelastamiseksi. Tarvittaisiin lisää mm. osaamista, koulutusta, kekseliäisyyttä, omatoimisuutta, vapaaehtoista yrittäjyyttä, oikeudenmukaista verotusta ja ennen kaikkea yksimielisyyttä hyvinvointiyhteiskunnan säilyttämisen tarpeellisuudesta. Sosiaalipolitiikkaa ei ole nähtävä vain yhteiskunnan menoeränä, vaan sillä voidaan tuottaa merkittävää lisäarvoa.

Onnistuneella työllisyys- ja hyvinvointipolitiikalla voidaan kohottaa ihmisten onnellisuutta ja koettua hyvinvointia sekä tuottaa merkittävää yhteiskunnallista lisäarvoa. Samalla voidaan vaikuttaa esimerkiksi kansalaisten työhyvinvointiin sekä työurien pidentymiseen vapaaehtoisesti.
Hyvinvointivaltion perusrakenteet säilyttävällä politiikalla huolehdittaisiin kaikista suomalaisista. Myös keskiluokasta. Valitettavasti neljä seuraavaa vuotta eivät näytä tuovan helpotusta eriarvoistumiskehitykseen. Koventuvat työelämän asenteet eivät helpota keskiluokan kurjuutta, päinvastoin, keskiluokasta putoaa yhä useampi epävarmuuden yhteiskuntaan.

Esa Kanerva

Suuri johtaja on harvinainen eläin

Suomi-neidon kyynel

5.6.2015

Hallitusohjelman teko oli helppoa kuin paskan talikointi pellolle. Se syntyi nopeasti, iskujen kohteet löydettiin helposti ja maaleihin uskotaan osuttavan. Nuotit oli kirjoitettu Kansakoulunkujalla Kokoomuksen puoluetoimistossa ja Eteläranta kympissä. Vanhasen veli Rauno konsultoi työreformia vanhasta muistista.

Hallituksen muodostaneet puolueet olivat näköjään ideologisesti hyvin lähellä toisiaan, joten soraääniä ei kuultu. Perussuomalaiset suorastaan pyysivät päästä hallitukseen ja antautuivat ehdoitta. ”Työväenpuolueen” lupaukset ja puheet makaavat lavettina Keskustan ja Kokoomuksen suurta rahaa suosivan politiikan alla.

Ensimmäistä makua mielenilmaisuista saadaan jo ensi viikolla, kun päivähoitoväki osoittaa mieltä valtakunnallisesti teemalla ”Vain kaksi kättä” päivähoidon leikkauksia vastaan. Tampereella kokoonnutaan kuudelta illalla huutamaan iskulauseita Keskustorille. Merkille pantavaa on se, että harvoin ”pehmeän puolen” naiset nousevat barrikadeille ja nyt he toimivat keihäänkärkinä. Niin paljon heitä satuttaa leikkaukset ja lapsiryhmien paisuttamiset.

Isoista ammattiliitoista ovat ilmoittaneet ainakin Teollisuusalojen ammattiliitto TEAM, Palvelualojen ammattiliitto PAM ja Kuljetusalan ammattiliitto AKT irtautuvansa Työllisyys- ja kasvusopimuksen jatkosta ja aikovat neuvotella liittokohtaisesti. Sipilän hallitusohjelma ja kaavailut yhteiskuntasopimuksen sisällöstä eivät lupaa hyvää työmarkkinoiden kolmikantaiselle yhteistyölle ja sopimisen kulttuurille. Yksikkötyökustannusten 5 %:n alentamisvaatimus, ilmeisesti työaikoja pidentämällä, työlainsäädännön sekä työttömyys- ja sosiaaliturvan leikkaukset sekä yleissitovuuden murentaminen ovat suoraan työnantajien ja yrittäjien tavoitepapereista.

Nämä vaateet sopivat erittäin heikosti työttömyys- ja taloustilanteeseen ja tavoitteeseen pidentää työuria ja parantaa työssä jaksamista. Samalla ne osoittavat, että tasavertainen työmarkkinoiden kehittämiskulttuuri ja kolmikantainen työelämäasioiden valmistelu on Sipilän hallituksen toimesta laitettu sivuun?

Hävettää niin pirusti se, että Suomi tuhrii tämän hallituksen johdosta kansainvälisen maineemme. Perussuomalaisten toive kehitysavun leikkaamisesta toteutuu ja sitä leikataan 40 prosenttia. On hälytyttävää, että Suomen kehitysapu on vain puolet YK:n asettamasta tavoitteesta (0,7 % bruttokansantuotteesta). Timo Soinille tämä on ns. lopullinen ratkaisu ”pakolaiskysymykseen”. Onhan näitä ”Endlösungeja” maailman historiassa tehty ennenkin.

On uskomatonta, että tässä hallitusohjelmassa niin monen perussuomalaisen äänestäjän tahto on muutettu niin harvojen hyödyksi. Köyhien ääni on muutettu rikkaiden ääneksi. Arvoisat persut, näin nyt vaan kävi! Turha on käsi päässä ihmetellä, takki ja selkä tulivat kannattajille käännetyiksi. Kuinka eläkeläinen selviää asumisestaan kun tukia heikennetään. Sähkö nousee, lääkkeet nousevat, palveluasumisen maksut nousevat. Ymmärtäkää nyt, että niukkaa elämää leikataan entisestään. Työttömät pannaan ahtaalle ja opiskelijat nälkärajalle, toisin kuin lupasitte ennen vaaleja.

No ei leikkauksia ilman helpotuksia! Hallitus lahjoittaa 130 miljoonaa euroa henkilöyrityksille. Sadat näistä ovat asianajo- ja lakiasiantoimistoja sekä hammaslääkärifirmoja, joille hallituksen toimet ovat verrattavissa tukiaisiin.

Lopuksi vielä - the one and the only – ”tuohesta ei saa takkia eikä lukkarista pappia” eikä tästä hallituksesta priimaa!

Esa Kanerva

Kuu Kiurusta kesään

4.6.2015

Olipa kerran Valkeakoskella kuntapoliitikko, jonka nimi oli Pauli Kiuru. Hän hiihteli Valkeakosken Tyrynlahden jäällä ja Paulille pälkähti päähän, että hänestä tulee kansanedustaja. Kiurun katse osui Tyrynlahden vedenottamoon ja siitä hän sai ajatuksen. Minä alan vastustaa puhtaan veden tuotantoa. Hänestä itsestäänkin mielle tuntui huvittavalta etenkin siitä näkökulmasta katsottuna, että hänen suksiensa alla olevasta järvestä tehtävä Valkeakosken hanavesi on etenkin kesällä näöltään ”teetä”, lämmintä ja maistuu pahalta. ”Mutta sanasta miehestä sarvesta härkään”, päätös tuli tehdyksi ja se pitää.

Paulille tuli mieleen Kangasalla ja Pälkäneellä tehtävät tutkimukset ja sinne rakennettavaksi aiottu pohjavesilaitos. Sitä hanketta minä alan vastustaa kaikin voimin ja nyt alkaa kansan kiihotus. Eivät valkeakoskelaiset, puhumattakaan tamperelaisista, mitään puhdasta vettä tarvitse. Kun oikein kovasti vastustaa jotakin, niin takuulla minusta tulee kansanedustaja.

Tekopohjavesihän valmistettaisiin luonnonmukaisesti. Harjuun imeytetty vesi puhdistuisi maan sisässä kulkiessaan luontaisten biologisten, fysikaalisten ja kemiallisten prosessien vaikutuksesta. Kiuru kirosi, jumalauta, sehän on luomuvettä! Sellaista ylellisyyttä minä ehdottomasti vastustan. Pauli kuvitteli jo astelevansa Eduskunnan rappusia ylös thriatlonistin kepein askelin.

On tässä tietysti ongelmiakin. Millä minä perustelen muille valkeakoskelaisille kuntapoliitikoille, että oman puhdistamon kuravesi on loistavaa eikä me tarvita pohjavettä Kangasalta. Koska tekopohjavesi on hajutonta, mautonta ja tasaisen kylmää ympäri vuoden, ei kannattasi veden laatua haukkua. Mutta minäpä otan vihreät arvot käyttöön! Tekopohjavesi pilaa Vehoniemen harjun, omakotitalot sortuvat ja luontoarvoja raiskataan.

Minä pyyhin takalistoa niillä maailman parhaitten vesiasiantuntijoitten tutkimuksilla, kairauksilla ja luotauksilla. Mitä siitä, vaikka ne ovat tutkineet, seuranneet, todistaneet ja tuottaneet kolmen kuljetuslaatikollisen verran tutkimuksia, että Tampereen maisemoimattoman sorakuopan tilalle rakennettavasta imeyttämisaltaasta ja rinteeseen laitetuista kaivoista ei ole esteettistä eikä muutakaan haittaa. ”Minä, niin kauan kuin nimeni on Pauli Kiuru, vastustan, vastustan puhdasta ja raikasta vettä. Ihmiset sellaista ylellisyyttä tarvitse”, psyykkasi Pauli itseään.

Niin siinä vaan kävi sitten niin, että Kiuru osasi maalata Valkeakosken kaupunginhallituksenkin vihreäksi. Ja kun oikein kovin vastustaa jotakin ja Paulihan teki sitä kansankiihottajan vakavuudella. Olihan hän iltaisin salaa katsellut filminpätkiä menneitten vuosikymmenten suuren kuuluisan esikuvansa eleitä, ilmeitä ja karkeaa puhetapaa. Mitä suurempi valhe, sen parempaa takuuta ei tarvita viestin perille menoon kansan syviin riveihin.

Kiuru teki eduskuntavaalistrategiaa. Lehdistö on saatava mukaan ehdottomasti. Joka lehden pitää kirjoittaa, että Pauli Kiuru vastustaa puhdasta vettä. Vaalitukiryhmän tulee täyttää lehtien yleisönosastokirjoitukset pohjaveden luontovaarallisuudesta. Viis siitä, että laitoksia on Suomessa ollut vuosikymmeniä useita kymmeniä. Turkulaiset saavat tällä hetkellä juodakseen sitä pirun pohjavettä, se on niille ihan oikein! Kiuru pääsi kuin pääsikin eduskuntaan ja kansa oli tyytyväinen. Saatiin oikein hyvä kaiken vastustaja päättäjän pallille. ”Se mies osaa sanoa ei”, kehuu pälkäneläinen kansanmies. Vaan ovat ihmeen iileskotteja ne tamperelaiset, kun vielä antavat tutkia sen pohjavesilaitoksen rakentamista ja oikein lupahakemuksen lähettivät valtion virastoon. Ihmetellä täytyy, että tamperelaiset haluavat edullista vettä, joka säästää joka vuosi yli miljoona kiloa saostuskemikaaleja verrattuna talousveden valmistamiseen pintavedestä, vaikka Pauli Kiuru on sanonut, että puhdasta vettä ei tarvita. Tyrynlahden kuraa sen olla pitää, siitä lähtee jano ja mangaanin himo!

Esa Kanerva

Ahneuden ja kateuden politiikkaa

3.6.2015

Suomalainen sanoo ahneella olevan paskainen loppu ja kateuden vievän kalatkin vedestä. Raamattu kiroaa kateuden ja ahneuden kuolemansynniksi. Kateus on vihainen tunne siitä, että toisella henkilöllä on jotakin enemmän kuin minulla ja nauttii siitä. Ahneus on kyltymätöntä halua hamuta kaikkialta kaiken ja ylittää rajattomasti omat tarpeensa.

Lapsille antaa Aku Ankan Roope-setä esimerkkiä ja aikuisten esikuva on Nalle Wahlroos. Kateutta on kaikkialla, missä on ihmisiä. Työelämässä kadehditaan työkavereita ja kuvitellaan sillä ruskeakielellä olevan ansiotta parempi palkka kuin minulla. Jatkuvan kalvavan kateuden kohde ovat pomot ja toiset ammattikunnat. Valitettavasti ahneus ja kateus tuppaavat olemaan toistensa vastinparit. Johtaja on ahne nylkyri, kun alainen on itse asiassa kateellinen hänelle päällikön asemasta ja tuloista. Lääkäri syyttää muita ammattilaisia kateelliseksi, kun on itse ahne.

Politiikassa on vallan tavallista, että toinen poliitikko kadehtii toista poliitikkoa. Jos toinen menestyy, onnittelut yleensä eivät tule sydämestä, vaan on hyviä tapoja näyttelevän ihmisen teatteriesitys.
Ahneutta on myös haalia valtaa, kun sitä haluaa yli kohtuuden. Mikä on poliitikon kohtuus? Pitäisi nyt ainakin pystyä hoitamaan kunnialla kaikki luottamustehtävänsä ja ajallisesti ehtiä joka paikkaan niitä suorittamaan. Ahneutta on, kun kaverit jakavat kavereille.

Raamatussa olisi ”kultainen” ohje. ”Kohtele muita kuten toivot itseäsi kohdeltavan.” Politiikassa on turha odottaa kilpailevien puolueiden pitkälle menevää yhteisvastuuta eli solidaarisuutta. Marxin Kallen ohjeet sosiaalisesta oikeudenmukaisuudesta on haudattu yhdessä hänen ruumiinsa kanssa.

Mitenkään muuten ei voi ymmärtää sosiaalisessa mediassa käytävää puolueiden sisäistä ja puolueiden välistä vihaa ja kaunaa sisältävää mielipiteen vaihtoa kuin kateuden ja ahneuden tunteella. Surkein tilanne on se, että jos ihminen ei kykene itse arvioimaan tai erittelemään tunteitaan. Henkisten puolustusmekanismien käyttö, kuten asian kieltäminen, saattaa johtaa jopa oman itsensä kadottamiseen.

Käytännössä on kuitenkin mahdotonta kitkeä poliittisesta kulttuurista kielteisiä ihmisen tunnetiloja, kilpailua, turhautumista, vihaa ja kiukkua. Kateus pysyy, vaikka turhautuminen menisi ohi, kilpailija poistuisi tai vääryys oikaistaisiin.

Asian voisi katsoa siitäkin näkökulmasta, että ovatko rikkaat kateellisia köyhille, joille riittää kohtuus ja ovat ylpeitä ihmisarvostaan ilman omaisuuksia. Ja jos on ahne työlle ja tienaa hyvin, ei kenelläkään pitäisi olla nokan koputtamista. Jos ihminen ei ole vääryydellä asemaansa hankkinut, on uralla eteneminen oikeutettua. Elämässä ei menesty, ellei ole eikä pääse palkoille, jos ei ole ahneutta opiskella ja pätevöityä.

Elämä on oikeasti taitolaji, niin työ-, perhe-elämässä kuin politiikassa. Kuinka elää ihmisenä, on todennäköisesti merkittävin kysymys, johonka elämä vaatii ratkaisua jokaiselta ihmiseltä.

Poliitikon on lisäksi hyvä muistaa, että ahneus ja kateus ovat kapitalismin voitontavoittelun ja omistavan elämäntavan käyttövoimaa. Ilmiön ymmärtäminen omassa itsessään on ja vallankin poliittisessa päätöksenteossa henkistä kapasiteettia ja rohkeutta vaativa prosessi. Ei kannata satuilla äänestäjälle ajavansa yhteistä asiaa silloin kun motiivina on ajaa omaa etuaan. Ahneen ja kateellisen on turha teeskennellä mitään, se yleensä huomataan, useasti kylläkin vasta vaalien jälkeen. Näin tulee käymään myös perussuomalaisten vaalivoittajillekin!

Esa Kanerva

"Konsta Pylkkäsen" pohdintaa Suomen tulevaisuudesta

2.6.2015

Tulevaisuuden ennakointia ”Havukka-aholaisittain”

Veikko Huovisen luoma henkilö Konsta Pylkkänen pohti heinä suussa tulevaisuuden ennustamisen vaikeutta. Vaikka kuinka tarkkaan olisi ajatellut asioitten kulun, tapahtumat tuppaavat menemään juuri toisella tapaa kuin oli miettinyt.

Loistaviakin esimerkkejä hyvästä tulevaisuuden ennustamisen mahdollisuuksista löydämme vakuutusmatematiikasta, väestöennusteista ja ihmisen terveydentilan arvioinnista kahdenkymmenen vuoden päähän. Vakuutusmatemaatikko pystyy laskemaan logaritmien avulla vakuutusyhtiön riskit koko lailla tarkkaan, väestön lisääntyminen on tilastollisesti tarkasteltuna paikkansa pitävää ja lääkäri kykenee perimän, elämäntapojen ja nykyisen terveydentilan perusteella ennustamaan ihmisen tulevaa elinaikaa aika oikeaa suuntaan.

Nyt tekee mieli hieman kurkistaa tulevaisuuteen Konsta Pylkkäsen menetelmällä, pohtimalla ja arvuuttelemalla, millainen Suomi on vuosikymmenen päästä. Lähtökohta on se, maamme on tällä hetkellä uudistumiskyvyltään hidas toimintaympäristön muutoksiin nähden. Hallinto toimii jähmeästi ja politiikka on korkeintaan hallituskauden mittaista.

Hyvinvointivaltiota murskataan tällä hetkellä rautakourakoneilla. Näyttää siltä, että jokainen meistä joutuu jatkossa reivaamaan omaa hyvinvointikäsitystämme. Omaa vastuutamme lisätään pakolla omasta elämänhallinnastamme, koska nykyhallituksen sanoin, meillä ei ole tämänkaltaiseen hyvinvointiyhteiskuntaan varaa. Sopeutumiseen liittyy monia ongelmia ja itse kunkin on tehtävä henkilökohtaisia selviytymissuunnitelmia. Ensiksi on jokaisen tunnistettava omat sopeutumishaasteensa. Vaikka ihmisen arki monimutkaistuu, saamme yhteiskunnalta korkeintaan ohjausta ja neuvontaa siitä selvitäksemme. On vain tultava toimeen ja tuettava ongelmissa perheen, suvun ja yhteiskunnan heikompiosaisia. Meidän on itse tehtävä hyvinvointiratkaisuja, jotka tukevat omaa fyysistä terveyttämme ja henkistä jaksamista.

Maapallon ja Suomen luonnonvarat ehtyvät uusiutuvia energialähteitä lukuun ottamatta. Luonnon kantokykyyn on sopeuduttava, koska muuta vaihtoehtoa ei ole tarjolla. Tämä on lisääntyvä haaste väestömäärän kasvun ja luonnonvarojen aikaisempaa tehokkaamman hyödyntämisen vuoksi.
Ilmastonmuutos sanelee omat reunaehtonsa ja tulevan politiikan olisi oltava vähintäänkin Suomessa resurssiviisasta ja politiikan lähtökohdaksi olisi otettava hiiletön tulevaisuus.

Kansalaisilta odotetaan huomisen Suomessa laajojen kokonaisuuksien hallintaa ja uudenlaista yhteistyötä päättäjien ja kansalaisten kesken. Ihmisille pitää tarjota laajasti vaikutusmahdollisuuksia heitä koskevia kysymyksiä ratkaistaessa. Kapea- alaisen osaamisen sijasta on keskityttävä koulutuksessa laajoihin osaamisalueisiin.

Muutos ei tule olemaan helppo. Tämän päivän teinit näyttävät suuntaa. Älypuhelinsovellukset, tietokoneen käyttö ja pilvipalvelut ovat heille arkista toimintatapaa. Ensi vuosikymmenen Suomessa uusi teknologia edellyttää työnteon uudistumista niin yhteisissä työkäytännöissä kuin yksilötasolla. Palvelut muuttuvat. Asiakas astuu palveluprosessiin aktiivisena toimijana perinteisten asiantuntijoiden rinnalla. Lääkäri on konsultti ja sairaanhoitaja personatraineri. Palvelutaito kuitenkin vaatii edelleen inhimillistä osaamista, jota ei voi korvata koneilla. Vuorovaikutustaidot nousevat keskeisiksi taidoiksi koulutuksessa.

Suomen kaltaisen pienen maan olisi kohtuullisen pian löydettävä uusi suunta ja hyvä käsikirjoitus kohti tulevaisuutta. Euroopan ja koko maailman tasolla toimintaympäristö muuttuu yhä vaativammaksi. Tuotteiden, mitä me tarjoamme sinne, pitää olla teknisesti hyvin pitkälle jalostettuja ja mielellään ainutlaatuisia. Tuotekehittelyssä pitää kuunnella ns. heikkoja signaaleja uusista markkinoista ja ketterästi aloittaa uusien tuotteiden kehittely.

Politiikan tekijöiden pitää myös uudistua. Suljetuista kammareista on siirryttävä kansan pariin ja vakiintuneita intressisuhteita, joihin tukeutua, ei juuri ole olemassa.
Politiikassa arvot ovat ainoita suhteellisen pysyviä, päätöksentekoa ohjaavia tekijöitä.
Demareitten arvot ovat jo yhden kokonaisen vuosisadan kestäneet ja kestävät edelleen.

Asiakysymyksissä on useimmiten kysyttävä neuvoa kuntalaisilta ja kansalaisilta. Tämä ei tällä hetkellä kuulosta kovin tutulta mallilta.

Esa Kanerva

Työttömyys on yhteiskunnan syöpä

2.6.2015
Suomessa työttömyys näyttää pitkittyvän, ja siitä näyttää olevan entistä vaikeampi pyristellä irti. Kaikki työmarkkinaennusteet antavat suomalaisesta työttömyydestä ankean kuvan. Työttömyyden kasvu ei ole tullut niinkään siitä, että olisi valtava virta uusia työttömiä, saan siitä, että ne joilla ei ole työpaikkaa eivät ole löytäneet uutta työtä. Sipilän hallitusohjelman tavoite nostaa työllisyysaste 72 prosenttiin vaikuttaa kalavaleelta. Mistä niitä töitä pitkäaikaistyöttömille löydetään? Pirkanmaan kunnista korkein työttömyysprosentti on Tampereella yli 18 prosenttia laskutavasta riippuen. Tilastokeskuksen mukaan työttömyys on noussut edellisvuoden tasosta yli kymmeneen prosenttiin. Suomessa on tätä myötä yli 300.000 työtöntä.

Huolestuttavinta on se, että eniten näyttää kasvaneen niiden henkilöiden määrä, jotka ovat lopettaneet työnhaun sen takia, että töitä ei ylipäätään ole tarjolla. Tästä syystä työvoiman tarjonta eli työhön käytettävissä olevien ihmisten määrä vähenee eli ns. piilotyöttömyys kasvaa, koska nämä ihmiset eivät näy työnhakijatilastoissa. Syrjäytymisvaara lisääntyy, ihmisten pahanolon tunne kasvaa ja inhimillinen kärsimys lisääntyy. Yhteiskunta menettää heidän työpanoksensa, verotulot ja aiheuttaa tulonsiirtojen kautta valtion menojen kasvua.

Kunnat maksoivat viime vuonna yli 250 miljoonaa euroa pitkäaikaistyöttömien työmarkkinatukea. Korvausta maksettiin niistä työttömistä, joita kunta ei ole aktivoinut 500 päivän kuluessa. Tämän vuoden alussa rajaa alennettiin 300 päivään, jolloin kunta rahoittaa puolet niiden henkilöiden työttömyyden perusteella maksettavasta työmarkkinatuesta ja 70 % vähintään 1000 päivää työmarkkinatukea saaneiden korvauksista. Vuonna 2014 työmarkkinatukimenot olivat kaikkiaan 1,5 miljardia euroa ja korvattavia päiviä 42,5 miljoonaa kappaletta. Esimerkiksi Tampere maksoi viime vuonna Kelalle työmarkkinatukimaksuja yli 20 miljoonaa €, mikä tekee rapiat tuhat euroa per työtön.

Mitä tekee hallitus? Se uhkaa työttömiä työttömyyskorvausajan lyhentämisellä, työn vastaanottovelvoitteen tiukentamista sekä velvoittaa osallistumaan aktivointitoimenpiteisiin. Samalla työvoimahallintoa kuritetaan. Työnhakijan omaa vastuuta korostetaan ja työvoimahallinnon tulee kohdistaa voimavaroja varmistamaan nykylainsäädännön sanktioiden tehokkaan täytäntöönpanon. Kuntien vastuulle aiotaan sälyttää vaikeimmin työllistyvien osalta työvoimapalvelut. Työvoimahallinnon työntekijät saavat jatkossa palkkansa muun muassa vakituisten työsuhteiden solmimisen perusteella.

Työttömien hakkaamisen sijaan Suomeen olisi synnytettävä työtä ja taloudellista kasvua. Suomen työttömyystilanne on monta kertaa vakavampi ongelma kuin yhteisöveron alennus, n. 800 miljoonaa euroa, mikä sekin oli täysin turha voitto ja kohtuuton etuus elinkeinoelämälle. Työttömyyden vakavuudesta kertoo sekin, että pelkässä välittömässä rahallisessa vahingossaan se on samaa luokkaa, kuin koko Suomen julkiseen erikoissairaanhoitoon laitetut panokset. Tarvittaisiin jotakin lex-Taipaleen tyyppistä lainsäädäntöä, jossa henkisesti ja fyysisesti työkykynsä menettäneet pitkäaikaistyöttömät siirrettäsiin kunniallisesti eläkkeelle.

Metsäsektorin kehittyminen selluntekijästä laajaan tuotearsenaaliin on hyvä esimerkki uusiutumisesta. Biomateriaalit ovat metsäteollisuuden tulevaisuuden suunta. Energiateollisuudessa on valtavat mahdollisuudet. Puun käyttö monipuolistuu ja siihen liittyvä energian tuotannon kasvulla on suuri merkitys tulevaisuudelle. Tarvittaisiin jonkin asteista elvyttämistä ja kotimaisen pienteollisuuden ja yrittäjien tukemista. Tarvitaan myös metalliteollisuutta ja perinteistä tavarateollisuutta. Oleellista on jalostusarvon nostaminen sekä uudenlaisten tuotteiden ja palveluiden luomista. Jätehuollossa ja puhtaan veden tekemisessä meillä on sellaisia vahvuuksia, joita soisi markkinoitavan paljon vahvemmin kuin tänä päivänä. Se tarkoittaa myös valtiovallan aktiivista roolia viennin edistämiseksi ja tukemiseksi.

Hallituksen kannattaisi alkaa puhua työllisyysturvasta työttömyysturvan sijaan. Markkinavoimien rukoilun ja kiihkokapitalismin nöyristelyn voisi samalla lopettaa.

Esa Kanerva

Hämmennystä perussuomalaisten parissa

1.6.2015

Eihän Eihan tässä näin pitänyt käydä. Suurituloisia kansalaisia Soini lupasi ”rokottaa” eikä kyykyttää köyhää kansaa. Perussuomalaisena ei ole enää mukavaa mennä Tammelan torille kahveille ja jututtaa kuntalaisia. Hyvä kun uskaltaa nenänsä ulos laittaa ja vilahtaa nopeasti nurkan taakse piiloon. Ampumisestakin ovat jotkut kiihkeimmät puhuneet. Hallitusohjelma leikkaa ja polkee tavallista kansaa, mutta jättää ”nallet” rauhaan. Kertokaa minulle, miten suurituloiset osallistuvat taloustalkoisiin? Päinvastoin, S-luokan Mersun ostava saa liki kymppitonnin verohyödyn.

Perussuomalaisten eduskuntaryhmän puheenjohtaja on hätääntynyt. Kyllä paperimies ymmärtää, että uhkailut ammattiyhdistysliikkeen toimintaedellytysten heikentämisestä, kilpailevan valtiorahoitteisen Kela-työttömyyskassan, uuden ”Loimaan-kassan”, perustaminen ja lakimuutokset yleissitovuuden murtamiseksi johtavat katastrofiin.

Yhteisöveron alentaminen oli viime hallituksen hölmöimpiä päätöksiä. Valtio menetti kosolti verotuloja. Perusteena olivat dynaamiset vaikutukset. Eli uskottiin yritysten investoivan Suomeen, kun yritysverotus kevenee. Katinpaskaa! Helsingin pörssinoteerattujen yhtiöitten lisäosakeanti omistajille, kuinka ollakaan, oli samaa luokkaa 800 miljoonaa, mitä valtio menetti verotuloina. Toisin sanoen veronalennus valui osakkeenomistajien taskuihin.

Mikä on puoluejohtaja Soinin motiivit? Rohkenen epäillä, että ne ovat koko lailla itsekkäät. Populistipuolueen perustaminen parikymmentä vuotta sitten ja sen vieminen hallitukseen ei onnistuisi keneltä tahansa. Timo Soini on älykäs, sanallisesti taitava ja päättäväinen. Nyt oli ainutkertainen mahdollisuus päättää ura ministerinä. Toista mahdollisuutta ei tule. Pelaamista oli myös välttää rahaministerin salkku. Ei Suomen kansa nyt niin tyhmää ole, ettei ymmärrä yskää. Populistista linjaa vedetään loppuun asti.

Suren meitä suomalaisia! Seuraavat vuodet ovat ankaria niin opiskelijoille, eläkeläisille ja lapsiperheille. Toivon heille voimia! Nyt selviää tietysti se, miksi SDP:tä ei huolittu hallitukseen. Meidän tavoitteena olivat oikeudenmukaiset säästöt ja kasvupanostukset työllisyyteen. Julkisen talouden säästämispakko kyllä tiedostettiin puolueessa. Lipposen ykköshallitus 90-luvulla olisi antanut esimerkkiä. Silloin sovittiin ammattiyhdistysliikkeen kanssa 0-tulopoliittinen sopimus täysin vapaaehtoisesti, koska työntekijät ymmärsivät sen hetkisen taloudellisen tilanteen vakavuuden. Ihan samalla tavalla kriisitietoisuutta on nyt sekä Sdp:ssä että ay-liikkeessä. Silloin neuvoteltiin ja sovittiin. Nyt porvarit uhkailevat, uhoavat ja tuhoavat luottamuksenrippeet, jos sitä vielä on ollut jollakin taholla. Todellinen vastavoima ja toivo tavallisella työläisellä on ammattiyhdistysliikkeessä. Tiedän 30 vuoden luottamusmieskokemuksella, että nyt löytyy ruutia. Työnantajien märkä uni kolmikannan ja yleissitovuuden romuttamiseksi jää haaveeksi.

”Nyt on syntynyt sellainen keskustelu, että tämä ei tarkoita kuin työntekijäpuolta”, toteaa uusi työministeri Jari Lindström yhteiskuntasopimuksesta. Naulankantaan sanottu, juuri näin. Kela-maksun palauttamista ei kirjattu hallitusohjelmaan, joten tämä keskustelu ei johda mihinkään. Perussuomalainen ministeri kiillottaa vain omaa kilpeään ja sooloilee.

Sibeliuksen Finlandiassa lauletaan ”Oi Suomi katso sinun päiväs koittaa”. Ei taida onnen päivät koittaa suomalaisille työläisille seuraavaan neljään vuoteen!

Esa Kanerva

Miten digitalisaatio muuttaa yhteiskuntaamme?

29.5.2013

Juha Sipilän uuden hallitusohjelman yksi kohta käsittelee digitalisaation hyödyntämistä Suomessa. Lähtökohtana ovat käyttäjälähtöiset atk-pohjaiset julkiset palvelut yhden luukun periaatteella. Tavoitteena on ns. Viron malli, jossa eri virastot ja laitokset pystyvät keskustelemaan enemmän keskenään digitaalisesti ja vaihtamaan tietoa. Silloin samaa tietoa kansalaisilta ja yrityksiltä tarvitsee kysyä vain kerran.

Mitä digitalisaatio sitten on? Kaikki perustuu siihen, että tämän päivän älypuhelimen tietojen käsittelykapasiteetti on yhtä suuri kuin vuonna -95 12xkoko sen hetkisen maailman tietokonekapasiteetti. Eikä kehityksen vauhti ole hidastumassa, vaan päinvastoin. Pilvipalvelut, sosiaalinen media ja mobiilisuus sekä niitä yhteen punovat ratkaisut kiihdyttävät muutoksen vauhtia haastaen ja jopa tuhoten vanhaa, mutta samalla myös luoden mahdollisuuksia uudelle.

Erityisesti digitaalisuus muuttaa työn tekemistä On arvioitu, että 1/3 nykyisistä ammateista tulee häviämään ja 2/3 jää. Työpaikoilla on todellista ”hätää” ilmassa. Robotit vastaavat puhelinpalveluissa ja puhelinpalvelijoita ei enää tarvita siinä määrin kuin ennen. Pankeista häviää monia ammatteja. Tulevaisuudessa Ei tarvita laina-asiakaspalvelijoita, koska luoton voi hakea pankista sähköisesti, koska tietokoneohjelma laskee pankin riskit, asiakkaan tulot ja menot.

Ihmistyö on muuttunut ja muuttuu. Enää ei tarvita juurikaan metsätöissä kirvestä, vaan monitoimikone hoitaa puun kaadon ja sahauksen. Samanlaista kehitystä tulee tapahtumaan kaikkialla. Ihmisen kirjoitustaito ja kirjoituskoneet ovat vaihtuneet tietokoneiksi, jotka voivat seuloa tietoa uskomattomalla nopeudella monen miljoonan vaihtoehdon sekuntinopeudella.

Mitkä ammatit jäävät jäljelle? Karkeasti voidaan sanoa, että ihminen tekee sen, mihin kone ei pysty. Kaikkea ei siis voi ulkoistaa roboteille. Työ, joissa vaaditaan oppimista, opettamista, vuorovaikutusta ja luovuutta säilyvät. Taidot, jotka edellyttävät muistia, päättelykykyä, tarkkaavaisuutta ja tietojenkäsittelyä menevät koneille. Mutta rakennuksilla ihmiset tekevät työtä 20 vuoden päästä niin kuin tänään. Rakentaminen on luovaa työtä.

Koneet vapauttavat ihmistä käyttämään inhimillistä potentiaaliaan. Sairaanhoitaja voi keskittyä vuorovaikutukseen potilaan kanssa sillä aikaa kun robotti sekoittaa lääkkeet koneellisesti tunnistetulle potilaalle. Myös ihminen itse kehittyy, koska digitalisaatioon liittyy ihmisen ajattelun kehittyminen. Johtaminen muuttuu edestä johtamisesta takaa valvomiseksi. Etätyön ja työntekijän esimiestyön suorittavat tietokoneohjelmat ja raportoivat työn tuloksista työnantajalle. Kone voi säveltää musiikkia, mutta inhimillisiä tunteita se ei kykene musiikin avulla välittämään.

Digitalisaatioon liittyy kiinteästi myös 3D-tulostus. Kolmiulotteinen mallintaminen ja tulostaminen ovat jo laajasti käytössä prototyyppien valmistuksessa. Sitä voidaan soveltaa myös silloin, kun tarvitaan äkkiä hankalasti saatavia varaosia. Kiinalaiset ovat kohonneet kolmiulotteisen tulostamisen eturiviin. He ovat valmistaneet esimerkiksi yhtenä tulostuksena kuusimetrisen titaaniseoskappaleen lentokoneteollisuudelle. Osan hinta putosi kahdesta miljoonasta kymmenesosaansa, ja valmistusaika kahdesta vuodesta 55 päivään. Voi vain kuvitella, mitä kaikkea mahdollisuuksia tämä tuo tulevaisuudessa mukanaan. Kaupasta voit ehkä ostaa vain sinulle ”tuunatun” huonekalun tai keittiövälineen.

Luotan siihen, että tietokoneet ovat tulevaisuudessakin vain ihmisen apulaisia. Syvällisen ajattelun ja tunteiden tuottaminen tietokoneella on kenties mahdollista jollakin asteikolla, mutta ihmisen miljardien vuosien evoluution matkiminen lienee mahdotonta lähitulevaisuudessakin.

Esa Kanerva

Nyrkki kolmikannan silmään

28.5.2015

Suomen hallitukset ovat kunnioittaneet kolmikantaperiaatetta. Sehän merkitsee sitä, että työelämään liittyvät suuret periaatteelliset linjaukset ovat tehneet työnantajat (EK), työntekijäjärjestöt ja hallitus yhdessä. Sipilän hallitus löi nyt pöytään sellaiset rätingit, että joko ay-liike sopii tai sopii ja itkee. Tästä kaikesta näkyy Sipilän noviisimainen ajattelu. Ei ay-liikkeen logiikka ja käsitys neuvottelemisesta kulje tällä tavalla. Eivät ammattiliitot mene polvilleen uhkauksia latelemalla, päinvastoin.

Ammattiyhdistysliike ei tietenkään voi hyväksyä ns. ehdollisia leikkauksia, jotka ilman yhteiskuntasopimusta pantaisiin toimeen. Ne on kohdennettu kansan kaikesta heikompiosaisiin. Uhkauksena on leikata mm. lapsilisiä, opintotukia, poistaa aikuiskoulutustuki, lopettaa vuorotteluvapaa, nostaa alkoholi-, tupakka- ja makeisveroa entisestään ja poistaa asuntolainojen korkovähennys kokonaan.

Hallitus siis kiristää ja uhkailee. Tämä tarkoittaa siis sitä, että ay-liikkeen on lastattava vaaán toiseen päähän niin iso kuorma, että punnukset ovat tasan. Ja sitten aletaan neuvotella. Kolmikannassa on perinteisesti sovittu kokonaisuuksista. Ei ole tästä maailmasta, että palkansaajilta vaaditaan tavalla tai toisella palkkojen alentamista. Mielestäni voimassa olleen keskitetyn ratkaisun parin kympin palkankorotukset ovat olleet yliömaltillisia. Reaaliansiot ovat alentuneet.

Uskallan ennustaa, että tästä hallituksen politiikasta ei hyvä seuraa. Olen aivan varma, että ay-liike tuntee oman vastuunsa Suomen taloudesta niin kuin tehtiin Lipposen ensimmäisen hallituksen aikana. Se edellyttää myös sitä, että työnantajat tulevat kirkon raittia puoleen väliin vastaan. Silloin syntyy neuvottelutulos. Liittojen vaatima työntekijän muutosturvan parantaminen irtisanomistilanteissa on hankalassa taloudellisessa tilanteessa sangen kohtuullinen vaatimus. Juha Sipilän ensimmäinen yritys neuvotella yhteiskuntasopimus oli teatteria. Pyrkimys oli ajaa nykyisellä hallitusohjelmalla ammattiyhdistysliike nurkkaan ja romuttaa kolmikanta.

Valitettavasti hallituksen ja Elinkeinoelämän keskusliiton juoni ei tule onnistumaan.

Ennustan, että ammattiyhdistysliike lyö lavaan sellaiset kortit, että veret seisahtuvat Sipilälläkin. Perussuomalaisten kentältä kuuluu jo napinaa ja se tulee kiihtymään kapinaksi. Soini lupasi rokottaa suurituloisia, mutta nyt he eivät juuri talkoisiin osallistu. Eivät kapitalistit perussuomalaisia äänestäneet valtaan, vaan tavallinen kansa, joka nyt maksaa viulut. Syystäkin he ovat pettyneet Soinin lupauksiin ja tavallisen kansan vallankumouksen vesittymiseen.

Lopuksi totean, että poissuljettu vaihtoehto ei ole vuoden 1956 ja 90-luvun alkuvuosien tapahtumien uusiutuminen, yleislakko löytyy edelleen työmiehen pakkilaatikosta.

Esa Kanerva

Pikaiset terveiset tämän päivän Tampereen työmarkkinaseminaarista

27.5.2015

KT Kuntatyönantajat järjestää yhdessä kunta-alan pääsopijajärjestöjen kanssa vuosittain työmarkkinaseminaarin. Tänä vuonna käsiteltiin erityisesti hallittua muutosta tulevaisuuden kunnassa työmarkkinoiden näkökulmasta.

Kuntaliiton varatoimitusjohtaja Timo Kietäväinen, alivaltiosihteeri Timo Viherkenttä valtionvarainministeriöstä ja talousjohtaja Jukka Männikkö Tampereen kaupungilta pohtivat julkisen talouden haasteita ja tulevaisuudennäkymiä.

Timo Kietäväinen painotti, että suhteellinen kunnallisvero on pysynyt lähes samana viime vuodet johtuen valionosuusleikkauksista ja verotusmuutoksista. Vaikka edellinen hallitus lupasi leikata kuntien velvoitteita, todellisuudessa se lisäsi niitä. Valtionosuusleikkaukset olivat ankarat. Mikäli niitä ei olisi tehty, kuntatalous olisi pysynyt tasapainossa.

Kuntien henkilöstön määrä on laskenut vuodesta 2012 lähtien ottaen huomioon myös ostopalvelut ja ulkoistukset. Kietäväisen mukaan tarvittaisiin vielä yksi uusi laki, joka määrittelisi, missä järjestyksessä kunnat velvoitteitaan hoitaisivat, koska kaikkeen ei ole enää varaa. Ellei mitään tehdä, kuntien lainakanta nousee entisen 20 miljardin lisäksi 2012–2019 10 miljardia. Tälläkin hetkellä kuntien veronkorotuspaine on kaksi tuloveroprosenttia.

Tulevassa hallitusohjelmassa on kerrottu olevan edessä 2 miljardin sopeuttaminen kuntien taloudessa. Kietäväinen vaatii, että säästöt on tehtävä vähentämällä velvoitteita ja toimintaa ohjaavia normeja. Hänen mukaansa esimerkiksi Sote-uudistuksella saatavat säästöt näkyvät vasta 2020-luvulla. Myös veropohjan laajentaminen, yhteisövero-kuntaosuuden kasvattaminen ja kuntaveron tulovähennysoikeuden korvaaminen kunnille on toteutettava täysimääräisinä.

Kuntien velka ei ole syömävelkaa, vaan ne ovat 95 prosenttisesti menneet investointeihin.

Alivaltiosihteeri Timo Viherkenttä valtionvarainministeriöstä kertoi taloussuunnittelun muuttuneen ministeriössä valtiontalouskeskeisyydestä koko julkisen sektorin tarkasteluun.

Täytyy kuitenkin muistaa, että EU sanelee kriteerit valtiontalouteen, hän muistutti. Tosiasia on myös valtion kannalta se, että väestö vanhenee ja huoltosuhde heikkenee. Hyvinvointivaltiota luotaessa 70–80-luvulla huoltosuhde oli erinomainen. Huoltosuhteen heikkenemisestä johtuen valtion lainanottotarve kasvaa edelleen 2020-luvulla ja talous kiristyy.

Valtionvarainminieriössä aletaan tehdä taloussuunnitelmaa myös kuntataloudelle. Kuntataloudelle asetetaan rahoitusasematavoite, joka määritellään prosentteina bruttokansantuotteesta. Toimenpiteet sen saavuttamiseksi yksilöidään (verotus, valtionosuudet, maksut, tehtävät ja velvoitteet, tuottavuuden parantaminen ). Valtio rajoittaa menoja lisääviä toimenpiteitään. Suunnitelmaa seurataan vuosittain ja arviointia syvennetään, Viherkenttä painotti.

Hän heitti myös ”nyrkkeilyhanskat” kehään sanomalla, että kuntia on syystäkin pidettävä taloudellisesti kireällä. Muuten kaikki menee, mitä tulee!

Kunnat tekevät 75 % julkisista investoinneista. Ne pitäisi kuitenkin rahoittaa tulorahoituksella.

Talousjohtaja Männikkö totesi, että yksityinen palvelutuotanto ei ole välttämättä halvempaa tai laadukkaampaa kuin julkisesti tuotettu. Lähinnä ostopalveluihin on kuntia ajanut pakko. Jos ei ole tietyille aloille saatu työvoimaa, on palvelut ollut pakko ostaa ulkopuolisilta palvelun tuottajilta. Tarve ostopalveluihin on kuitenkin vähentynyt valtakunnallisestikin ja kunnat tuottavat palveluita itse. Vaikka palveluja yksityistettäisiin, jää kunnille siitä huolimatta eläkevelkaa 160 miljardia euroa, josta on katettuna vain n. 50 miljardia €.

Esa Kanerva

Demareitten käsinkosketeltavaa itsesääliä!

26.5.2015

Miksi demarit heittävät nyt tuhkaa päälleen?

Haetaan syyllisiä, ollaan pettyneitä ja heitetään laskiämpäri toverin päälle. Kuulostaako tutulta. Tällaisena koen nyt puolueen tilan. Mitä tämä hyödyttää?

Puolue hävisi eduskuntavaaleissa ja selätyksen jälkeen ei voi tehdä muuta kuin nousta ylös, tunnustaa tappio ja kumartaa vastustajille. Mitä tekee urheilija? Psyykkaa itsensä ja sisuuntuu. On harjoiteltava enemmän ja tehokkaammin. Periksi ei anneta.

Puolueessa täytyisi perusyhdistyksestä puoluehallitukseen asti käydä railakasta keskustelua ja pohdintaa siitä, mikä on viime vuosina mennyt pieleen. Mitä on tehtävä tulevaisuuden parantamiseksi?

Toinen toistaan seuranneet epäonnistumiset ovat olleet joillekin aktiivitovereillekin liikaa ja on ikävää seurata turhautumisesta aiheutuneita reaktioita. Nihilistiset kirjoittelut ja puolueen mustaaminen tuottavat iloa ja käsien taputusta varsinkin Aamulehdessä ja Kokoomuksessa.

Persoonallisuudeltaan kielteiset ihmiset ja hyökkäävät ihmiset masentavat nekin toverit, jotka haluavat katsoa eteenpäin, tehdä enemmän töitä ja tuoda uusia vaihtoehtoja puolueeseen.

On liian helppoa todeta ja selittää vaalitappiot sillä, että on harjoitettu väärää politiikkaa. Se ei ole läheskään totuus. Totta on se, että kansalaiset ovat näin asiat kokeneet. Ei ole totta, että Sdp on vanhakantainen, ummehtunut ja oikeistolaistunut puolue. Mutta jos kansalaisilla on tällainen mielikuva, sitten se on niin. Jos Sdp:n viesti koetaan olevan menneestä maailmasta, onko syy viestinnässä, onko viestiä ollut lainkaan tai onko syy viestin kertojissa.

Mielestäni ns. väärän politiikan mielikuvaa voidaan muuttaa. Tarjotaan kansalaisille yksinkertaisesti kerrottuja ja selkeitä vaihtoehtoja. Seurataan kansalaiskeskustelua, sieltä löytää kansalaisten syvät tunnot ja mieltä askarruttavat tarinat.

Viestintä on tarkkuutta, herkkyyttä ja oikea-aikaisuutta vaativaa tiedon välittämistä. Politiikan puhujien sanoman pitää olla vahvaa ja yksinkertaista. Ydinviesteinä voisi olla se, että Sdp on aina ja ikuisesti heikomman puolella. Viestintä on aina kaksisuuntaista, viestin lähettäjä ja vastaanottaja. Sanan perille meneminen on politiikassa sen lähettäjän vastuulla. Viestin pitää herättää mielenkiintoa siten, että vastaanottaja avaa korvansa ja mielensä ottamaan se vastaan. Käytettäköön sitten vaikka räväkkää kuvakieltä tai markkinalauseita.

Pelkistetään puolueen ydinviestit ja toistetaan niitä. Miltä kuulostavat seuraavat teemat: Olemme kiinnostuneet köyhistä ja vähäosaisista, vanhuksista, nuorista ja lasten hyvinvoinnista, terveysasioista, syrjäytyneistä, työttömyydestä ja työllistämisestä. Emme unohda pienyrittäjiä emmekä jotenkuten toimeen tulevaa keskiluokkaa tai eläkeläisiä.

Politiikka toimii samalla mekanismilla kuin pörssikurssit markkinoilla. Se, mikä menee alas, jollakin aikavälillä nousee ylös. Muistelkaapa Keskustapuolueen edellisten eduskuntavaalien murskatappiota.

Esa Kanerva

Julkisen alan työntekijät petettiin-ammatilliset eläkeiät roskakoriin

25.5.2015

Kuntien, valtion, kirkon ja Kelan henkilöstöä koskevat neuvottelut on saatettu päätökseen. Tekisi mieli sanoa, että valitettavasti. Lopputulos on nimittäin se, että jo vuonna 1989 luvattu ja sovittu ammatillisen eläkeiän valinta ei toteudukaan. Vanha oikeusohje on ”pacta sund servenda” eli sopimukset on pidettävä. Ohje ei näköjään koske Kunnallista Eläkelaitosta, kirkkoa eikä valtiota työnantajina.

Ennen vuotta 1989 oli julkisilla aloilla käytössä erilaisia yleistä eläkeikää alempia eläkeikiä. Ne koskivat lähinnä julkisen sektorin naisvaltaisia aloja, joissa tehtiin raskasta ruumiillista ja – vuorotyötä. Nyt sovittu neuvottelutulos nostaa myös ammatillisen eläkeiän valinneiden eläkeikää vuonna 1955 ja sen jälkeen syntyneillä. Ammatillisen eläkeiän nosto koskettaa Suomessa noin 8500 työntekijää, joten mitään taloudellista merkitystä ratkaisulla ei ole. Ammatillinen eläkeikä voi nousta jopa kaksi vuotta.

Vuoden 2017 jälkeen jokainen vuosi ennen vanhuuseläkeikää nostaa eläkkeelle pääsyä kolmella kuukaudella. Julkisen puolen eläketurvan toimeenpanosta huolehtii jatkossa Kuntien Eläkevakuutus.

Vuonna 1962 syntyneet ovat ensimmäinen ikäluokka, jolla eläkeikä on 65 vuotta. Tämäkään ei riitä. Kun 65 vuoden ikä on saavutettu, eläkeiän alaraja sidottaisiin elinajan odotteeseen. Osa elinajan pitenemisestä käytettäisiin työssäoloon. Ratkaisu tehdään vuonna 2027, jolloin eläkeikää nostettaisiin enintään kahdella kuukaudella vuodessa. Työtä voi jatkaa 70- vuotiaaksi.

Kaikki työeläkeuudistukseen (lue heikennykseen) liittyvät hallituksen lakiesitykset on tarkoitus antaa eduskunnalle loppukesästä, voimaan uudistus tulee vuoden 2017 alusta. Uudistus koskee vain vuonna 1955 ja sen jälkeen syntyneitä.

Esa Kanerva

Nuorten työttömyydestä ja asemasta yhteiskunnassamme

25.5.2015

Vuoden 2013 alusta voimaan tulleesta nuorisotakuusta huolimatta 25-vuotiaiden työttömyysaste pysyttelee liki 30 prosentissa. Erityistä huolta kannan alle 25-vuotiaista nuorista ja heidän parissaan tukityötä tekevien viranomaisten yhteistyön puutteesta ja johtovastuusta.
Nuoret joutuvat tekemiseen Kansaneläkelaitoksen, työvoimaviranomaisten ja sosiaaliviranomaisten kanssa.

Ammattitaidottomalle nuorelle maksetaan työmarkkinatukea vasta odotusajan jälkeen. Odotusaika täyttyy, kun henkilö työ- ja elinkeinotoimistoon ilmoittauduttuaan tai ilmoittautumista edeltävän kahden vuoden aikana on ollut yhteensä 21 viikkoa työssäoloehtoon luettavassa työssä, yrittäjänä, työttömänä työnhakijana tai työllistymistä edistävässä palvelussa (esimerkiksi työvoimakoulutuksessa tai työkokeilussa). Alle 17-vuotiaalla henkilöllä ei ole oikeutta työmarkkinatukeen

Jos 17-vuotiaalla ei ole ammatillisia valmiuksia antavaa koulutusta, hänelle voidaan maksaa työmarkkinatukea vain siltä ajalta, kun hän on työllistymistä edistävässä palvelussa, esimerkiksi työvoimakoulutuksessa tai työkokeilussa. Työttömyyspäivärahaan voi olla oikeus myös passiiviselta työttömyysajalta. 18–24 –vuotiaalla on oikeus työmarkkinatukeen tai työttömyyspäivärahaan myös työttömyyden ajalta edellyttäen, että hän on hakeutunut soveltuvaan ammatillisia valmiuksia antavaan koulutukseen eikä hän ole kieltäytynyt, eronnut tai omasta syystä erotettu tällaisesta koulutuksesta.

Koulutusta vailla olevan nuoren tulee hakea syksyllä alkavaan tutkintoon johtavaan, ammatillisia valmiuksia antavaan koulutukseen. Velvollisuus hakeutua koulutukseen on voimassa myös työkokeilun tai muun toimenpiteen aikana. Nuoren tulee hakea vähintään kahta opiskelupaikkaa, joiden opiskelijaksi ottamisen edellytykset hän täyttää. Opiskelupaikka voi olla tutkintoon johtava, ammatillisia valmiuksia antava koulutus tai vain peruskoulun oppimäärän suorittaneella lukio. Haettavaa koulutusta ei ole rajattu sen mukaan kuuluuko se yhteishaun piiriin vai ei. Lisäksi Kela tarjoaa nuorille tukea asumiseen.

Nuorisotakuu tarkoittaa, että TE-palvelut tarjoavat nuorelle palvelua tai toimenpidettä viimeistään kolmen kuukauden kuluessa siitä, kun työnhaku on alkanut. Palvelu parantaa nuoren mahdollisuuksia selviytyä työmarkkinoilla ja löytää työpaikka. Nuorisotakuu koskee nuoria riippumatta siitä, onko ammatillinen koulutus suoritettu vai ei. Nuorisotakuu toteutuu myös, jos nuori ohjataan muuhun kuin julkiseen työvoimapalveluun, mistä on sovittu työllistymissuunnitelmassa. Tarvittaessa nuori voidaan ohjata esimerkiksi kunnan sosiaali- ja terveyspalveluihin.

Viime sijainen turvaverkko nuorelle on sosiaaliviranomaisten myöntämä toimeentulotuki. Ilman tuloja oleva nuori voi näin hakea toimeentulotukea kirjallisesti pitkiäkin aikoja ilman, että hänen tarvitsee koskaan tavata sosiaalityöntekijää tai -ohjaajaa kasvotusten. Toisaalta valtava byrokratia tulo- ja kuittiselvityksineen turhauttavat ja edistävät pahimmillaan nuoren syrjäytymistä.

Keskeisten kolmen viranomaisten yhteistyö ei toimi kunnolla. Kukaan ei ota johtovastuuta nuoren elämän tukemisessa. Viranomaisten neuvot ja päätökset saattavat olla ristiriitaisia. Kun toinen viranomainen myöntää tuen, toinen saattaa periä sen takaisin. Nuori ei koskaan voi olla varma taloudellisesta tilanteestaan ja riittääkö raha koko kuukaudeksi. Siirryttäessä työmarkkinatuelta opiskelemaan, nuori siirtyy opiskelijatukien piiriin ja Kelan työmarkkinatuen maksatus loppuu alle 25-vuotiailta. Tulot voivat tässä taitekohdassa loppua kuukausiksi. Moni nuori keskeyttää opinnot taloudellisten ongelmien vuoksi. Toimeentulolain säännökset eivät siis nykyisessä muodossaan edistä sellaista nuorten tukemista, jolla sosiaaliviranomaisen aktiivinen puuttuminen voisi toimia nuorten parhaaksi.

Meillä ei ole myöskään varaa antaa nuorten syrjäytyä väestön ikärakenteen jatkuvasti vanhentuessa. Koska nuorten työttömyyden takana on työ- ja koulutuspaikan saamisen vaikeuden lisäksi myös työllistymistä estäviä merkittäviä sosiaalisia tekijöitä, tarvitaan avuksi etenkin sosiaalityötä, jolla pitää olla johtovastuu nuoren asioissa. Pelkät työllistämispalvelut tai toimeentulotuki ilman siihen liittyvää sosiaalityötä eivät riitä ratkaisuksi siihen, että nuorisotakuun arvokkaat tavoitteet toteutuvat myös yhteiskunnan valtavirran ulkopuolella elävien nuorten elämässä. Kaikkien rekisterien ulkopuolella on tällä hetkellä Suomessa n. 60.000 nuorta, jotka eivät hae edes toimeentulotukea. Heistä olen erittäin huolestunut.

Kansaneläkelaitoksen, työvoimaviranomaisten ja sosiaaliviranomaisten yhteistyötä alle 25-vuotiaiden nuorten tuki- ja toimenpideasioissa on tiivistettävä ja johtovastuu on määrättävä sosiaaliviranomaisille.

Esa Kanerva

Päättäjä palveluasunnossa

21.5.2015

ENTISENÄ PÄÄTTÄJÄNÄ PALVELUTALOSSA

Käyn usein katsomassa omaistani yksityisessä palvelutalossa. Kaupunki ostaa tältä kolmannen sektorin yritykseltä vanhusten palveluasumista. Viimeksi vieraillessani omaiseni luona, minulle pälkähti pääovella mieleeni kansankoulun lukukirjassa ollut tarina pojasta, joka veisteli kotinsa edustalla puukappaletta. Isä kysyi, mitä siitä työstä syntyy? Poika vastasi, että hän veistää siitä samanlaista puukaukaloa teille kuin mistä vaarin pitää nykyisin syödä.

Mistähän tuo juttu juolahti mieleeni? Olen monesti omaiseni kanssa kahvitellessa joutunut kuuntelemaan entisen valtakunnantason päättäjän kovaäänistä jutustelua muille asukkaille. Tai pikemminkin valitusta kaikesta. Milloin hoitaja se ja se teki sitä ja tätä. Taas oli lääkkeet jaettu väärin. Suihkutus oli tänään niin ja niin monta minuuttia myöhässä. Mikään ei ole hyvin, ajattelee pyörätuolissa istuva entinen hallintoihminen ääneen. Hän jatkaa valitusvirttään: ”Tein valituksen johdolle. Ellei se auta, kirjoitan valtuutettu sille ja tälle.”

Väistämättä tulee miettineeksi, että osasikohan hän miehuusvuosinaan pitkäaikaisena päättäjänä, reservin kapteenina ja mitaleilla palkittuna ihmisenä ajatella tätä tämänhetkistä siunattua päivää toispuoleisesti halvaantuneena ja pyörätuolissa istuvana vanhuksena. Montako lakialoitetta tai puheenvuoroa hän piti eduskunnassa vanhusten elinolojen puolesta? Omaa vanhuutta kun ei yleensä ajatella silloin kun olisi mahdollista aidosti vaikuttaa. Aina ei olisi tarvittu edes rahaa, sillä hänen kaltainen tunnettu ihminen voi omalla esimerkillään parantaa yleistä asenneilmapiiriä ja ymmärrystä vanhuksien hyvästä hoidosta.

Tampereella ollaan nyt tekemässä suurta rakennemuutosta vanhusten hoivaan. Laitoksissa hoidetaan mahdollisimman vähän iäkkäitämme, suurin osa asuu niin pitkään kotona kuin sinne tuotettavien palveluiden avulla on mahdollista ja osa viettää elämänsä ehtoota palveluasunnoissa.

Nykyisen päättäjäsukupolven ja etenkin demareiden tulee muistaa, että ilman kaupungin rahaa eivät ne palvelut kävele vanhusten ovesta sisään. Joskus hoito saattaa olla jopa kalliimpaa kotona tehtynä kuin laitoksessa. Taloudellisesti ankeana aikana ovat riskit ja vaarat olemassa, että laitoshoidon alasajosta säästyneet eurot suunnataan jonnekin muualle kuin vanhusten hoitoon. Esimerkkejä riittää niin päihdehuollosta kuin mielenterveyspalveluista.

Nyt meidän pitäisi päätöksenteossa vallassa olevana sukupolvena muistaa se, että miten me kaupungissamme kohtelemme vanhuksiamme nyt, samalla mitalla ja asenteilla tulevat ikäluokat huolehtivat meistä.

Esa Kanerva

Henkilöstökassan kuulumisia

21.5.2015

Tampereen kaupungin henkilöstökassan kuulumisia

Kaupunginvaltuusto päätti lopettaa Tampereen kaupungin henkilöstökassan vuonna 2013 äänestyksen jälkeen äänin 35–29. Miksi?

Henkilöstökassan talletuskanta oli päätöstä tehtäessä n. 40 miljoonaa, nyt noin 17 miljoonaa euroa. On luonnollista, että lopettamispäätös vähensi talletuskantaa heti 5 miljoonalla ja kierre on jatkunut. Henkilöstökassan rahat ovat olleet osana kaupungin kassavaroja. Kaupunki sijoittaa niitä kuin omiaan. Kaupunki on saanut sijoituksilleen hyvä tuoton. Kysymyksessä on kuitenkin henkilöstöltä otettu laina. Henkilöstökassan jäsenille maksama korko on aina ollut mitätön verrattuna pankkien maksamiin korkoihin. Tällä hetkellä esimerkiksi henkilöstökassan käyttötilin korko on 0.

Kassan toiminta-ajatus on aina ollut olla henkilöstöetuus. On tarjottu jotakin vastinetta pienelle palkalle. Miksei julkinen palvelutuotanto voi olla myös vertailukohteena markkinaehtoiselle, yksityiselle pankkitoiminnalle? Henkilöstökassa toimisi edelleen vertailukohteena liike- ym. pankkitoiminnalle. Henkilöstökassa on kunnostautunut ja haastanut pankit hyvällä, nopealla ja luottamuksellisella palvelulla. Maksupalvelu on ollut keskeisin tuote. Käyttötilien ja määräaikaistilien korkotuottoa ihmiset hakevat muualta. Hyvä palvelu on ollut pankkien silmätikkuna ja on näköjään yhä edelleen.

Henkilöstökassan uusi johtosääntö hyväksyttiin valtuustossa tänä keväänä. Se antaa mahdollisuuden tehdä esityksiä kassan kehittämisestä ja taloudesta. Johtokunnan työntekijäjäsenet ovat olleet koko ajan sitä mieltä, että tilinhoito- ja palvelumaksut ovat olleet virhe. Kassan taloutta olisi voitu oikaista sillä, että kaupunki maksaisi jonkinlaista korkoa saamalleen pääomalle. Yhden prosentin tuotto riittäisi jo kattamaan 170.000 euroa kassan menoista. Samoin pienlainaustoiminnan aloittamisella olisi mahdollista saada riskittömästi merkittäviä tuottoja. Johtokunta tulee ehdottamaan työnantajalle lainaustoiminnan aloittamista ensi vuoden alusta.

Johtokunta käy syksyllä tutustumassa antolainaukseen Helsingin henkilöstökassan vieraana. Korkokate lainaustoiminnalle voisi olla vaikka 5 prosentinluokkaa ja se olisi halpa pikavippitoimintaan verrattuna. Kaksituhatta euroa voisi olla antolainauksen katto, jolloin se olisi kassalle riskitöntä eikä vaatisi isoa byrokratiaa vakuuksista. Työntekijöillä on aina tuon verran palkkasaamisia työnantajalta.

Lainaustoiminta edellyttää uuden kassajärjestelmän hankkimista. Sen kustannus, n. 200.000 euroa ei henkilöstökassaa taloudellisesti kaada. Järjestelmä on ns. hyllytavaraa ja käyttökustannukset ovat kohtuulliset.

Näillä toimilla voitaisiin tilinhoito- ja palvelumaksut poistaa ja saada myös nuoret kaupungin työntekijät kiinnostumaan henkilöstökassasta. Reaaliaikainen kassajärjestelmä mahdollistaisi pankkiasioinnin digitaalisesti tietokoneella milloin vain. Ja tietysti hyvä palvelu tiskillä jatkuu!

Johtokunta tarvitsee uudistuksiin poliittista tukea, koska sympatiaa ei virkamiehiltä tule. Toivottavasti sitä saadaan, kassan ystäviä lienee valtuustossa!

Esa Kanerva, Henkilöstökassan johtokunnan puheenjohtaja

Sivut