12.6.2015
Maailma ympärillämme on muuttunut ajan myötä. Vanhuksilla on varhaisimmat muistot vierasmaalaisista. Jo ennen sotia laukkuryssät kiersivät maata kulkukauppiaina. Myynnissä on kaikkea mahdollista pikkutavaraa, rinkeleitä ja selässä vaatepakkoja. Suomen olympialaiset toivat Suomeen paitsi kokiksen ja appelsiinit, myös ensimmäisen ulkomaisen turistivirran.. Pelkästään urheilijoita tuli liki 5000 69 eri maasta. Olympiavuonna saattoi tavata jopa mustaihoisen ihmisen, mikä herätti paitsi kiinnostusta myös kummastusta. Sota-aika myös osaltaan kansainvälisti Suomea. Täällä oli paljon venäläisiä sotavankeja, virolaisia ja saksalaisia.
Kolmanteen maailmaa ei juuri kosketuspintaa ollut. Kun valtaosa Afrikan maista itsenäistyi 60-luvulla, tiedot ulkomaista ja ulkomaalaisista olivat peräisin koulusta tai tietosanakirjoista. Kuusikymmentäluvulla televisio alkoi pikkuhiljaa yleistyä kodeissa ja ulkomaiset sarjat toivat maailman kuvat olohuoneisiin. 60- ja 70-luvulla alkoivat linja-automatkat ulkomaille. Aluksi mentiin Norjaan ja Ruotsiin ja vähän myöhemmin uskallettiin lähteä jo Eurooppaan. Työn perässä muutettiin sankoin joukoin Ruotsiin työvoimaksi. Lentämisen yleistyttyä 70- ja 80-luvulla, alkoivat suomalaiset kuuluisan Kanariansaarten retket.
90-luvulta lähtien maailma on ollut avoin, tänä päivänä Aasiaan matkailua ei kukaan hämmästele.
Globalisaation myötä olemme joutuneet todistamaan toisenkinlaista kansainvälistymistä, nimittäin maahan muuttoa. Menneinä vuosikymmeninä on ollut Chilen, Vietnamin, Afganistanin ja Afrikan katastrofien vuoksi maahan muuttoa. Se on ollut kuitenkin verraten vähäistä.
Nyt Eurooppaan on pyrkimässä tuhansia, kymmeniätuhansia ja satojatuhansia pakolaisia Lähi-idästä, Afganistanista ja Afrikasta vain esimerkkejä mainitakseni. Lisäksi meillä on suunniteltua maahan muuttoa, jota kutsutaan kiintiöpakolaisten vastaanottamiseksi.
Mitä lisääntyvä maahanmuutto Suomelle sitten merkitsee? Tähän ei ole yksiselitteistä vastausta, ainoa varma asia on, että kysymyksessä on väistämätön tilanne. Toisaalta meillä 300.000 omaa työtöntä, mutta pahentaako tänne tuleva työvoima työttömyysastetta edelleen huonommaksi. Talousviisaitten mukaan työttömyysaste ei juuri muutu, vaikka työvoima kasvaisi. Työttömyysastetta ei siis voi laskea työvoimaa vähentämällä sen enempää kuin rikkaruohoja saisi pois peltoalaa vähentämällä.
Näyttää siltä, että maahanmuuttajille pitäisi olla tarjolla heille sopivia töitä, jotta Suomen kansantalous hyötyisi. Tällä hetkellä vie aikaa esimerkiksi se, että ennen kuin jossakin muussa maassa pätevyyden hankkineen ihmisen ammattitaito noteerataan ja täydennetään vastaamaan Suomen mahdollisia edellytyksiä. Maahanmuuttajien työllistymisen suureksi esteeksi ovat yleisesti todettu kielikoulutuksen pitkät jonot. Ehkä tämä kuvastaa sitä, että työelämän kansainvälistymisen etuja ei ymmärretä.
Suomessa on jo nyt aloja, jotka eivät toimisi ilman maahanmuuttajia. Tampereella on n. 40 % bussikuskeista jostakin muualta kotoisin olevia ihmisiä. Tomaatit jäisivät poimimatta ilman muun maalaisia. Työnantajien suhtautuminen on kaksijakoista. Puhutaan työperäisen maahanmuuton lisäämisestä, mutta toisaalta kynnys vierasmaalaisen palkkaamiseen on korkea. Maahanmuuttajat voisivat parantaa Suomen huoltosuhdetta, jos heidät voidaan työllistää.
Työperäiset maahanmuuttajat kauhistelevat Suomen kallista hintatasoa, mikä ehkä myös rajoittaa tänne töihin tulemista. Asuminen on yhtä kallista pääkaupunkiseudulla kuin Lontoossa. Asunnot ovat myös pieniä, Espanjassa pieni asunto on kooltaan 90 neliömetriä. Mutta toisaalta he arvostavat sitä, että täällä kaikki toimii. Vettä tulee hanasta eikä ole jatkuvasti sähkökatkoja. Puhdasta ympäristöä ihaillaan.
Kun emme pelkää maahanmuuttajaa, hyväksymme itsemme ja myös toisen samanarvoiseksi ”maailman kansalaiseksi”. Toinen toistemme kulttuurin ja elämän kunnioittamisessa on maailman rauhan ja globaalien resurssien vaalimisen avaimet.
Esa Kanerva
Maailma ympärillämme on muuttunut ajan myötä. Vanhuksilla on varhaisimmat muistot vierasmaalaisista. Jo ennen sotia laukkuryssät kiersivät maata kulkukauppiaina. Myynnissä on kaikkea mahdollista pikkutavaraa, rinkeleitä ja selässä vaatepakkoja. Suomen olympialaiset toivat Suomeen paitsi kokiksen ja appelsiinit, myös ensimmäisen ulkomaisen turistivirran.. Pelkästään urheilijoita tuli liki 5000 69 eri maasta. Olympiavuonna saattoi tavata jopa mustaihoisen ihmisen, mikä herätti paitsi kiinnostusta myös kummastusta. Sota-aika myös osaltaan kansainvälisti Suomea. Täällä oli paljon venäläisiä sotavankeja, virolaisia ja saksalaisia.
Kolmanteen maailmaa ei juuri kosketuspintaa ollut. Kun valtaosa Afrikan maista itsenäistyi 60-luvulla, tiedot ulkomaista ja ulkomaalaisista olivat peräisin koulusta tai tietosanakirjoista. Kuusikymmentäluvulla televisio alkoi pikkuhiljaa yleistyä kodeissa ja ulkomaiset sarjat toivat maailman kuvat olohuoneisiin. 60- ja 70-luvulla alkoivat linja-automatkat ulkomaille. Aluksi mentiin Norjaan ja Ruotsiin ja vähän myöhemmin uskallettiin lähteä jo Eurooppaan. Työn perässä muutettiin sankoin joukoin Ruotsiin työvoimaksi. Lentämisen yleistyttyä 70- ja 80-luvulla, alkoivat suomalaiset kuuluisan Kanariansaarten retket.
90-luvulta lähtien maailma on ollut avoin, tänä päivänä Aasiaan matkailua ei kukaan hämmästele.
Globalisaation myötä olemme joutuneet todistamaan toisenkinlaista kansainvälistymistä, nimittäin maahan muuttoa. Menneinä vuosikymmeninä on ollut Chilen, Vietnamin, Afganistanin ja Afrikan katastrofien vuoksi maahan muuttoa. Se on ollut kuitenkin verraten vähäistä.
Nyt Eurooppaan on pyrkimässä tuhansia, kymmeniätuhansia ja satojatuhansia pakolaisia Lähi-idästä, Afganistanista ja Afrikasta vain esimerkkejä mainitakseni. Lisäksi meillä on suunniteltua maahan muuttoa, jota kutsutaan kiintiöpakolaisten vastaanottamiseksi.
Mitä lisääntyvä maahanmuutto Suomelle sitten merkitsee? Tähän ei ole yksiselitteistä vastausta, ainoa varma asia on, että kysymyksessä on väistämätön tilanne. Toisaalta meillä 300.000 omaa työtöntä, mutta pahentaako tänne tuleva työvoima työttömyysastetta edelleen huonommaksi. Talousviisaitten mukaan työttömyysaste ei juuri muutu, vaikka työvoima kasvaisi. Työttömyysastetta ei siis voi laskea työvoimaa vähentämällä sen enempää kuin rikkaruohoja saisi pois peltoalaa vähentämällä.
Näyttää siltä, että maahanmuuttajille pitäisi olla tarjolla heille sopivia töitä, jotta Suomen kansantalous hyötyisi. Tällä hetkellä vie aikaa esimerkiksi se, että ennen kuin jossakin muussa maassa pätevyyden hankkineen ihmisen ammattitaito noteerataan ja täydennetään vastaamaan Suomen mahdollisia edellytyksiä. Maahanmuuttajien työllistymisen suureksi esteeksi ovat yleisesti todettu kielikoulutuksen pitkät jonot. Ehkä tämä kuvastaa sitä, että työelämän kansainvälistymisen etuja ei ymmärretä.
Suomessa on jo nyt aloja, jotka eivät toimisi ilman maahanmuuttajia. Tampereella on n. 40 % bussikuskeista jostakin muualta kotoisin olevia ihmisiä. Tomaatit jäisivät poimimatta ilman muun maalaisia. Työnantajien suhtautuminen on kaksijakoista. Puhutaan työperäisen maahanmuuton lisäämisestä, mutta toisaalta kynnys vierasmaalaisen palkkaamiseen on korkea. Maahanmuuttajat voisivat parantaa Suomen huoltosuhdetta, jos heidät voidaan työllistää.
Työperäiset maahanmuuttajat kauhistelevat Suomen kallista hintatasoa, mikä ehkä myös rajoittaa tänne töihin tulemista. Asuminen on yhtä kallista pääkaupunkiseudulla kuin Lontoossa. Asunnot ovat myös pieniä, Espanjassa pieni asunto on kooltaan 90 neliömetriä. Mutta toisaalta he arvostavat sitä, että täällä kaikki toimii. Vettä tulee hanasta eikä ole jatkuvasti sähkökatkoja. Puhdasta ympäristöä ihaillaan.
Kun emme pelkää maahanmuuttajaa, hyväksymme itsemme ja myös toisen samanarvoiseksi ”maailman kansalaiseksi”. Toinen toistemme kulttuurin ja elämän kunnioittamisessa on maailman rauhan ja globaalien resurssien vaalimisen avaimet.
Esa Kanerva
