Ahneuden ja kateuden politiikkaa

                                                                                                                                       3.6.2015


Suomalainen sanoo ahneella olevan paskainen loppu ja kateuden vievän kalatkin vedestä. Raamattu kiroaa kateuden ja ahneuden kuolemansynniksi. Kateus on vihainen tunne siitä, että toisella henkilöllä on jotakin enemmän kuin minulla ja nauttii siitä. Ahneus on kyltymätöntä halua hamuta kaikkialta kaiken ja ylittää rajattomasti omat tarpeensa.

Lapsille antaa Aku Ankan Roope-setä esimerkkiä ja aikuisten esikuva on Nalle Wahlroos. Kateutta on kaikkialla, missä on ihmisiä. Työelämässä kadehditaan työkavereita ja kuvitellaan sillä ruskeakielellä olevan ansiotta parempi palkka kuin minulla. Jatkuvan kalvavan kateuden kohde ovat pomot ja toiset ammattikunnat. Valitettavasti ahneus ja kateus tuppaavat olemaan toistensa vastinparit. Johtaja on ahne nylkyri, kun alainen on itse asiassa kateellinen hänelle päällikön asemasta ja tuloista. Lääkäri syyttää muita ammattilaisia kateelliseksi, kun on itse ahne.

Politiikassa on vallan tavallista, että toinen poliitikko kadehtii toista poliitikkoa. Jos toinen menestyy, onnittelut yleensä eivät tule sydämestä, vaan on hyviä tapoja näyttelevän ihmisen teatteriesitys.
Ahneutta on myös haalia valtaa, kun sitä haluaa yli kohtuuden. Mikä on poliitikon kohtuus? Pitäisi nyt ainakin pystyä hoitamaan kunnialla kaikki luottamustehtävänsä ja ajallisesti ehtiä joka paikkaan niitä suorittamaan. Ahneutta on, kun kaverit jakavat kavereille.

Raamatussa olisi ”kultainen” ohje. ”Kohtele muita kuten toivot itseäsi kohdeltavan.” Politiikassa on turha odottaa kilpailevien puolueiden pitkälle menevää yhteisvastuuta eli solidaarisuutta. Marxin Kallen ohjeet sosiaalisesta oikeudenmukaisuudesta on haudattu yhdessä hänen ruumiinsa kanssa.

Mitenkään muuten ei voi ymmärtää sosiaalisessa mediassa käytävää puolueiden sisäistä ja puolueiden välistä vihaa ja kaunaa sisältävää mielipiteen vaihtoa kuin kateuden ja ahneuden tunteella. Surkein tilanne on se, että jos ihminen ei kykene itse arvioimaan tai erittelemään tunteitaan. Henkisten puolustusmekanismien käyttö, kuten asian kieltäminen, saattaa johtaa jopa oman itsensä kadottamiseen.

Käytännössä on kuitenkin mahdotonta kitkeä poliittisesta kulttuurista kielteisiä ihmisen tunnetiloja, kilpailua, turhautumista, vihaa ja kiukkua. Kateus pysyy, vaikka turhautuminen menisi ohi, kilpailija poistuisi tai vääryys oikaistaisiin.

Asian voisi katsoa siitäkin näkökulmasta, että ovatko rikkaat kateellisia köyhille, joille riittää kohtuus ja ovat ylpeitä ihmisarvostaan ilman omaisuuksia. Ja jos on ahne työlle ja tienaa hyvin, ei kenelläkään pitäisi olla nokan koputtamista. Jos ihminen ei ole vääryydellä asemaansa hankkinut, on uralla eteneminen oikeutettua. Elämässä ei menesty, ellei ole eikä pääse palkoille, jos ei ole ahneutta opiskella ja pätevöityä.

Elämä on oikeasti taitolaji, niin työ-, perhe-elämässä kuin politiikassa. Kuinka elää ihmisenä, on todennäköisesti merkittävin kysymys, johonka elämä vaatii ratkaisua jokaiselta ihmiseltä.

Poliitikon on lisäksi hyvä muistaa, että ahneus ja kateus ovat kapitalismin voitontavoittelun ja omistavan elämäntavan käyttövoimaa. Ilmiön ymmärtäminen omassa itsessään on ja vallankin poliittisessa päätöksenteossa henkistä kapasiteettia ja rohkeutta vaativa prosessi. Ei kannata satuilla äänestäjälle ajavansa yhteistä asiaa silloin kun motiivina on ajaa omaa etuaan. Ahneen ja kateellisen on turha teeskennellä mitään, se yleensä huomataan, useasti kylläkin vasta vaalien jälkeen. Näin tulee käymään myös perussuomalaisten vaalivoittajillekin!

Esa Kanerva