2.6.2015
Tulevaisuuden ennakointia ”Havukka-aholaisittain”
Veikko Huovisen luoma henkilö Konsta Pylkkänen pohti heinä suussa tulevaisuuden ennustamisen vaikeutta. Vaikka kuinka tarkkaan olisi ajatellut asioitten kulun, tapahtumat tuppaavat menemään juuri toisella tapaa kuin oli miettinyt.
Loistaviakin esimerkkejä hyvästä tulevaisuuden ennustamisen mahdollisuuksista löydämme vakuutusmatematiikasta, väestöennusteista ja ihmisen terveydentilan arvioinnista kahdenkymmenen vuoden päähän. Vakuutusmatemaatikko pystyy laskemaan logaritmien avulla vakuutusyhtiön riskit koko lailla tarkkaan, väestön lisääntyminen on tilastollisesti tarkasteltuna paikkansa pitävää ja lääkäri kykenee perimän, elämäntapojen ja nykyisen terveydentilan perusteella ennustamaan ihmisen tulevaa elinaikaa aika oikeaa suuntaan.
Nyt tekee mieli hieman kurkistaa tulevaisuuteen Konsta Pylkkäsen menetelmällä, pohtimalla ja arvuuttelemalla, millainen Suomi on vuosikymmenen päästä. Lähtökohta on se, maamme on tällä hetkellä uudistumiskyvyltään hidas toimintaympäristön muutoksiin nähden. Hallinto toimii jähmeästi ja politiikka on korkeintaan hallituskauden mittaista.
Hyvinvointivaltiota murskataan tällä hetkellä rautakourakoneilla. Näyttää siltä, että jokainen meistä joutuu jatkossa reivaamaan omaa hyvinvointikäsitystämme. Omaa vastuutamme lisätään pakolla omasta elämänhallinnastamme, koska nykyhallituksen sanoin, meillä ei ole tämänkaltaiseen hyvinvointiyhteiskuntaan varaa. Sopeutumiseen liittyy monia ongelmia ja itse kunkin on tehtävä henkilökohtaisia selviytymissuunnitelmia. Ensiksi on jokaisen tunnistettava omat sopeutumishaasteensa. Vaikka ihmisen arki monimutkaistuu, saamme yhteiskunnalta korkeintaan ohjausta ja neuvontaa siitä selvitäksemme. On vain tultava toimeen ja tuettava ongelmissa perheen, suvun ja yhteiskunnan heikompiosaisia. Meidän on itse tehtävä hyvinvointiratkaisuja, jotka tukevat omaa fyysistä terveyttämme ja henkistä jaksamista.
Maapallon ja Suomen luonnonvarat ehtyvät uusiutuvia energialähteitä lukuun ottamatta. Luonnon kantokykyyn on sopeuduttava, koska muuta vaihtoehtoa ei ole tarjolla. Tämä on lisääntyvä haaste väestömäärän kasvun ja luonnonvarojen aikaisempaa tehokkaamman hyödyntämisen vuoksi.
Ilmastonmuutos sanelee omat reunaehtonsa ja tulevan politiikan olisi oltava vähintäänkin Suomessa resurssiviisasta ja politiikan lähtökohdaksi olisi otettava hiiletön tulevaisuus.
Kansalaisilta odotetaan huomisen Suomessa laajojen kokonaisuuksien hallintaa ja uudenlaista yhteistyötä päättäjien ja kansalaisten kesken. Ihmisille pitää tarjota laajasti vaikutusmahdollisuuksia heitä koskevia kysymyksiä ratkaistaessa. Kapea- alaisen osaamisen sijasta on keskityttävä koulutuksessa laajoihin osaamisalueisiin.
Muutos ei tule olemaan helppo. Tämän päivän teinit näyttävät suuntaa. Älypuhelinsovellukset, tietokoneen käyttö ja pilvipalvelut ovat heille arkista toimintatapaa. Ensi vuosikymmenen Suomessa uusi teknologia edellyttää työnteon uudistumista niin yhteisissä työkäytännöissä kuin yksilötasolla. Palvelut muuttuvat. Asiakas astuu palveluprosessiin aktiivisena toimijana perinteisten asiantuntijoiden rinnalla. Lääkäri on konsultti ja sairaanhoitaja personatraineri. Palvelutaito kuitenkin vaatii edelleen inhimillistä osaamista, jota ei voi korvata koneilla. Vuorovaikutustaidot nousevat keskeisiksi taidoiksi koulutuksessa.
Suomen kaltaisen pienen maan olisi kohtuullisen pian löydettävä uusi suunta ja hyvä käsikirjoitus kohti tulevaisuutta. Euroopan ja koko maailman tasolla toimintaympäristö muuttuu yhä vaativammaksi. Tuotteiden, mitä me tarjoamme sinne, pitää olla teknisesti hyvin pitkälle jalostettuja ja mielellään ainutlaatuisia. Tuotekehittelyssä pitää kuunnella ns. heikkoja signaaleja uusista markkinoista ja ketterästi aloittaa uusien tuotteiden kehittely.
Politiikan tekijöiden pitää myös uudistua. Suljetuista kammareista on siirryttävä kansan pariin ja vakiintuneita intressisuhteita, joihin tukeutua, ei juuri ole olemassa.
Politiikassa arvot ovat ainoita suhteellisen pysyviä, päätöksentekoa ohjaavia tekijöitä.
Demareitten arvot ovat jo yhden kokonaisen vuosisadan kestäneet ja kestävät edelleen.
Asiakysymyksissä on useimmiten kysyttävä neuvoa kuntalaisilta ja kansalaisilta. Tämä ei tällä hetkellä kuulosta kovin tutulta mallilta.
Esa Kanerva
Tulevaisuuden ennakointia ”Havukka-aholaisittain”
Veikko Huovisen luoma henkilö Konsta Pylkkänen pohti heinä suussa tulevaisuuden ennustamisen vaikeutta. Vaikka kuinka tarkkaan olisi ajatellut asioitten kulun, tapahtumat tuppaavat menemään juuri toisella tapaa kuin oli miettinyt.
Loistaviakin esimerkkejä hyvästä tulevaisuuden ennustamisen mahdollisuuksista löydämme vakuutusmatematiikasta, väestöennusteista ja ihmisen terveydentilan arvioinnista kahdenkymmenen vuoden päähän. Vakuutusmatemaatikko pystyy laskemaan logaritmien avulla vakuutusyhtiön riskit koko lailla tarkkaan, väestön lisääntyminen on tilastollisesti tarkasteltuna paikkansa pitävää ja lääkäri kykenee perimän, elämäntapojen ja nykyisen terveydentilan perusteella ennustamaan ihmisen tulevaa elinaikaa aika oikeaa suuntaan.
Nyt tekee mieli hieman kurkistaa tulevaisuuteen Konsta Pylkkäsen menetelmällä, pohtimalla ja arvuuttelemalla, millainen Suomi on vuosikymmenen päästä. Lähtökohta on se, maamme on tällä hetkellä uudistumiskyvyltään hidas toimintaympäristön muutoksiin nähden. Hallinto toimii jähmeästi ja politiikka on korkeintaan hallituskauden mittaista.
Hyvinvointivaltiota murskataan tällä hetkellä rautakourakoneilla. Näyttää siltä, että jokainen meistä joutuu jatkossa reivaamaan omaa hyvinvointikäsitystämme. Omaa vastuutamme lisätään pakolla omasta elämänhallinnastamme, koska nykyhallituksen sanoin, meillä ei ole tämänkaltaiseen hyvinvointiyhteiskuntaan varaa. Sopeutumiseen liittyy monia ongelmia ja itse kunkin on tehtävä henkilökohtaisia selviytymissuunnitelmia. Ensiksi on jokaisen tunnistettava omat sopeutumishaasteensa. Vaikka ihmisen arki monimutkaistuu, saamme yhteiskunnalta korkeintaan ohjausta ja neuvontaa siitä selvitäksemme. On vain tultava toimeen ja tuettava ongelmissa perheen, suvun ja yhteiskunnan heikompiosaisia. Meidän on itse tehtävä hyvinvointiratkaisuja, jotka tukevat omaa fyysistä terveyttämme ja henkistä jaksamista.
Maapallon ja Suomen luonnonvarat ehtyvät uusiutuvia energialähteitä lukuun ottamatta. Luonnon kantokykyyn on sopeuduttava, koska muuta vaihtoehtoa ei ole tarjolla. Tämä on lisääntyvä haaste väestömäärän kasvun ja luonnonvarojen aikaisempaa tehokkaamman hyödyntämisen vuoksi.
Ilmastonmuutos sanelee omat reunaehtonsa ja tulevan politiikan olisi oltava vähintäänkin Suomessa resurssiviisasta ja politiikan lähtökohdaksi olisi otettava hiiletön tulevaisuus.
Kansalaisilta odotetaan huomisen Suomessa laajojen kokonaisuuksien hallintaa ja uudenlaista yhteistyötä päättäjien ja kansalaisten kesken. Ihmisille pitää tarjota laajasti vaikutusmahdollisuuksia heitä koskevia kysymyksiä ratkaistaessa. Kapea- alaisen osaamisen sijasta on keskityttävä koulutuksessa laajoihin osaamisalueisiin.
Muutos ei tule olemaan helppo. Tämän päivän teinit näyttävät suuntaa. Älypuhelinsovellukset, tietokoneen käyttö ja pilvipalvelut ovat heille arkista toimintatapaa. Ensi vuosikymmenen Suomessa uusi teknologia edellyttää työnteon uudistumista niin yhteisissä työkäytännöissä kuin yksilötasolla. Palvelut muuttuvat. Asiakas astuu palveluprosessiin aktiivisena toimijana perinteisten asiantuntijoiden rinnalla. Lääkäri on konsultti ja sairaanhoitaja personatraineri. Palvelutaito kuitenkin vaatii edelleen inhimillistä osaamista, jota ei voi korvata koneilla. Vuorovaikutustaidot nousevat keskeisiksi taidoiksi koulutuksessa.
Suomen kaltaisen pienen maan olisi kohtuullisen pian löydettävä uusi suunta ja hyvä käsikirjoitus kohti tulevaisuutta. Euroopan ja koko maailman tasolla toimintaympäristö muuttuu yhä vaativammaksi. Tuotteiden, mitä me tarjoamme sinne, pitää olla teknisesti hyvin pitkälle jalostettuja ja mielellään ainutlaatuisia. Tuotekehittelyssä pitää kuunnella ns. heikkoja signaaleja uusista markkinoista ja ketterästi aloittaa uusien tuotteiden kehittely.
Politiikan tekijöiden pitää myös uudistua. Suljetuista kammareista on siirryttävä kansan pariin ja vakiintuneita intressisuhteita, joihin tukeutua, ei juuri ole olemassa.
Politiikassa arvot ovat ainoita suhteellisen pysyviä, päätöksentekoa ohjaavia tekijöitä.
Demareitten arvot ovat jo yhden kokonaisen vuosisadan kestäneet ja kestävät edelleen.
Asiakysymyksissä on useimmiten kysyttävä neuvoa kuntalaisilta ja kansalaisilta. Tämä ei tällä hetkellä kuulosta kovin tutulta mallilta.
Esa Kanerva
