11.6.2015
Hallitus uhkaa leikata yksityisellä hammaslääkärillä käynnin korvausta 60 miljoonaa euroa, mikäli yhteiskuntasopimusta ei synny. Tilanne on se, että kolmannes joutuu käymään yksityisellä hammaslääkärillä tai suuhygienistin luona tarkastuksessa, koska julkiseen hammashoitoon ei yksinkertaisesti saa aikoja. Julkisen puolen tarjoamaa hammashoitoa käyttävät Suomessa lähes kaikki lapset ja nuoret sekä puolet aikuisista. Moni aikuinen ei kuitenkaan käytä säännöllisesti minkäänlaisia hammashoitopalveluita.
Suomalaisten purukalustot ovat heikolla tolalla. Monilla on reikiä ja tulehtuneet ikenet, monelta puuttuu jopa hampaita. Sen sijaan julkisen puolen hoitamilla lapsilla ja nuorilla suut ovat pääosin kunnossa. Usein kunnat pystyvät tarjoamaan vain päivystysluontoista hoitoa, kun ongelmat ovat jo ilmaantuneet. Kaikki ikäryhmät hyötyisivät säännöllisestä hoidosta. Hammashoidossakin on nähtävissä kansakunnan jakaantuminen hyvä- ja huono-osaisiin. Terveyskeskuspotilaat ovat vähemmän koulutettuja pienituloisempia kuin yksityisiä palveluita käyttävät. Kunnat säästävät jatkossakin ohjaamalla asiakkaita yksityiselle puolelle, josta voi vetää sen johtopäätöksen, että köyhien suun terveydenhoito heikkenee talousleikkausten johdosta entisestään.
Olisi kunnallisellakin puolella tehostamisen varaa. Suun terveydenhuollon ammattilaisten kaikki osaaminen tulisi ottaa käyttöön. Suuhygienistit voisivat tehdä 70 prosenttia kaikista lasten ja nuorten toimenpiteistä ja 40 % aikuisten toimenpiteitä. Näin voitaisiin säästää huomattavia summia. Niin kauan kuin hammaslääkäreiden palkkaus perustuu toimenpidepalkkioihin, muutosta ei saada aikaan, vaikka tehtävien siirtojen avulla hammaslääkärit voisivat keskittyä mielekkäämpiin ja paremmin koulutustaan vastaaviin töihin.
Väestön ikääntyessä julkisen hammashuollon kysyntä kasvaa entisestään. Kaikkien suun ja hampaiden hoidon tarpeessa olevien, myös vanhusten, tulisi saada asianmukaista hoitoa. Nykyisillä voimavaroilla julkinen sektori ei tähän ongelmaan kykene vastaamaan eikä esimerkiksi takuueläkkeellä yksityiseen hoitoon ole varaa.
Tulevaisuudessa lienee ainoa mahdollisuus säilyttää kattava suun terveydenhuolto, on päättää julkisen puolen lähempänä kustannus- ja tuotantotasoa olevasta hinnoittelusta ja säätää hammashoito kansalaisen subjektiiviseksi oikeudeksi. Palvelun voisi järjestää tai tuottaa vaikka tulevat Sote-alueet.
Esa Kanerva
Hallitus uhkaa leikata yksityisellä hammaslääkärillä käynnin korvausta 60 miljoonaa euroa, mikäli yhteiskuntasopimusta ei synny. Tilanne on se, että kolmannes joutuu käymään yksityisellä hammaslääkärillä tai suuhygienistin luona tarkastuksessa, koska julkiseen hammashoitoon ei yksinkertaisesti saa aikoja. Julkisen puolen tarjoamaa hammashoitoa käyttävät Suomessa lähes kaikki lapset ja nuoret sekä puolet aikuisista. Moni aikuinen ei kuitenkaan käytä säännöllisesti minkäänlaisia hammashoitopalveluita.
Suomalaisten purukalustot ovat heikolla tolalla. Monilla on reikiä ja tulehtuneet ikenet, monelta puuttuu jopa hampaita. Sen sijaan julkisen puolen hoitamilla lapsilla ja nuorilla suut ovat pääosin kunnossa. Usein kunnat pystyvät tarjoamaan vain päivystysluontoista hoitoa, kun ongelmat ovat jo ilmaantuneet. Kaikki ikäryhmät hyötyisivät säännöllisestä hoidosta. Hammashoidossakin on nähtävissä kansakunnan jakaantuminen hyvä- ja huono-osaisiin. Terveyskeskuspotilaat ovat vähemmän koulutettuja pienituloisempia kuin yksityisiä palveluita käyttävät. Kunnat säästävät jatkossakin ohjaamalla asiakkaita yksityiselle puolelle, josta voi vetää sen johtopäätöksen, että köyhien suun terveydenhoito heikkenee talousleikkausten johdosta entisestään.
Olisi kunnallisellakin puolella tehostamisen varaa. Suun terveydenhuollon ammattilaisten kaikki osaaminen tulisi ottaa käyttöön. Suuhygienistit voisivat tehdä 70 prosenttia kaikista lasten ja nuorten toimenpiteistä ja 40 % aikuisten toimenpiteitä. Näin voitaisiin säästää huomattavia summia. Niin kauan kuin hammaslääkäreiden palkkaus perustuu toimenpidepalkkioihin, muutosta ei saada aikaan, vaikka tehtävien siirtojen avulla hammaslääkärit voisivat keskittyä mielekkäämpiin ja paremmin koulutustaan vastaaviin töihin.
Väestön ikääntyessä julkisen hammashuollon kysyntä kasvaa entisestään. Kaikkien suun ja hampaiden hoidon tarpeessa olevien, myös vanhusten, tulisi saada asianmukaista hoitoa. Nykyisillä voimavaroilla julkinen sektori ei tähän ongelmaan kykene vastaamaan eikä esimerkiksi takuueläkkeellä yksityiseen hoitoon ole varaa.
Tulevaisuudessa lienee ainoa mahdollisuus säilyttää kattava suun terveydenhuolto, on päättää julkisen puolen lähempänä kustannus- ja tuotantotasoa olevasta hinnoittelusta ja säätää hammashoito kansalaisen subjektiiviseksi oikeudeksi. Palvelun voisi järjestää tai tuottaa vaikka tulevat Sote-alueet.
Esa Kanerva
