Voi tätä persujen ja soinilaisten meinikiä!


                                                                                                                                  

                                                                                                                 18.6.2017

Jyväskylä muistetaan paitsi Vihreitten uudesta puheenjohtajasta Touko Aallosta niin perussuomalaisten esittämästä teatterikappaleesta, jonka nimi oli puoluekokous. Kesäkuun 10. päivä muistetaan suomalaisessa politiikassa samalla tavalla kuin maailma muistaa kesäkuun 6. Normandian maihinnoususta. Tapahtumien mittakaava on tietysti erilainen, mutta kummassakin tapauksessa pitkien ja huolellisten valmistelujen jälkeen hyökättiin valtavalla voimalla vastapuolen kimppuun. Samalla jaettiin kortit uudestaan ja syntyi uudet valtarakenteet. Soini kynittiin vallasta niin, että höyhenet pöllysivät. Hänen synnyttämänsä rakas puolue riistettiin väkivaltaisesti häneltä eikä häneltä kyselty etuoikeutta lempilapseen. Soinille kävi kuin vanhemmille, lapsesta on jossakin vaiheessa luovuttava ja yleensä lähtö tapahtuu enemmän tai vähemmän ovet paukkuen.

Soini tiesi, että Halla-aho voittaa Sampo Terhon. Hän aavisti sen jo tehdessään päätöksen puheenjohtajuudesta luopumisesta. Hän ei voinut olla tietämätön jo vuosia kestäneestä junttauksesta puolueessa. Hänelle oli aikaa miettiä vallanvaihtoa sekä pohtia seuraavat siirtonsa. Soini oli saanut haluamansa. Yhden kansanedustajan puolueesta oli tullut iso vaikuttaja ja hallituskelpoinen. Ulkoministerin pesti kruunasi kaiken. Koska valtaa ei voi pitää ikuisesti ja varteenotettava haastaja oli löytynyt, Soini ei halunnut uhrata itseään Halla-ahon kilpakumppaniksi. Hän aavistii häviävänsä, jos joutuisi kilpasille Halla-ahon kanssa. Kenttä ei hallituksen toimia ollut hyväksynyt ja kuntavaaleissakin tuli turpiin. Siksi hän valitsi ja valjasti Sampo Terhon Jyväskylässä teurastettavaksi. Ja takataskussa oli suunnitelma Jussin Halla-ahon jälkeiseen aikaan. Se ei ollut suunnitelma B, vaan suunnitelma A.

Timo tykkäsi arvostetusta ulkoministerin pestistä ja viihtyi kansainvälisessä kermassa. Hoiti hommansa toistenkin mielestä kohtuullisen hyvin. Hän janosi työn jatkoa, koska aikaa olisi pari vuotta enemmän pohjustaa seuraavaa uraa ja antaa näyttöjä osaamisesta. Ulkoministerin työstä siirtyminen olisi helpompaa kuin tavalliselta kansanedustajan pallilta. Soini on vielä nuori mies poliittisena uraohjuksena, jos terveyttä riittää. Rahaa hän tuskin enää lisää tarvitsee.

Shakki ja matti. Soini pelasi ja puhui 20 luotettua kansanedustajaa taakseen toteuttamaan seuraavan liikkeen. Hän on mies, joka ei antaisi periksi tai muistaisi poliittista kostoa. Sipilä se vasta vasta näytelmän esitti. Ennalta sovitusti lentokone perseen alle ja Saulin luokse Kultarantaan muka hallituksen erokirje taskussa. Sitten Simon lähettää multimediaviestin ja valokuvan paperista, jossa ilmoittaa ryhmä-kahdenkymmenen syntymisestä. Turussakin oli hienosti järjestetty lehdistötilaisuus, jossa kerrottiin hallituskriisin olevan ohi. Niinistökin oli sitä mieltä, ettei tätä performanssia kukaan uskonut ja sanoi, että hallitus olisi joutanut kaatua. Uusi Vaihtoehto putkahti siis maailmaan kuin lapsi kahdeksan lasta synnyttäneeltä äidiltä. Kaikki sujui kuin rasvattu ja soitanta meni nuottien mukaan.

Oikeastaan kummatkin puheenjohtajat, entinen Soini ja uusi Halla-aho aliarvioivat toinen toistaan. Halla-aho näytti jollakin tapaa yllätetyltä ja Soinille tuli kenties yllätyksenä Jyväskylän kokouksessa saatu jäänkylmä kohtelu ja halveksunta. Jussi ei ehkä uskonut sitä, että Soini myy aatteensa ja puolueensa rippeet Keskustalle ja Kokoomukselle. Hän teki kuitenkin tämänkin saadakseen jatkaa ulkoministerinä ja pelastaakseen muut ministerikaverinsa. Apupuolueen asema on tunnetusti koiran virka ja hallitus voi hyvillä mielin jatkaa entisä oikeistolaisempaa politiikkaa.Timon porukasta ei tarvitse enää välittää.Tämä ryhmä ei hallituksesta enää mihinkään lähde, ei vaikka ovea näytettäisiin. Vähiin jävät ne persoonat ja kansanedustajat, jotka tulevissa vaaleissa pestinsä uusivat. Sääliksi käy ryhmän uutta vetäjää Simon Eloa, joka höynäytettiin operaatioon mukaan lupaamalla näyttävä asema ryhmässä. Miehellä tuntuisi kuitenkin olevan supliikkia ja järkeä toimia ihan rehellistä politiikkaa tekevässä puolueessakin.

Halla-ahon rähinäryhmälle käynee jonkin verran paremmin. Suomessa on potentiaalia ja tilausta hyökkäävälle ja äärioikeistolaiselle puolueelle. Kansa eriarvoistuu hallituksen politiikalla, jossa osallisena ovat soinilaiset. Halla-aho vastaavasti hyötyy kansan pahasta olosta. Syylliseksi on helppo löytää eriväriset ja vieraasti puhuvat ihmiset. Varsinkin kun tohtorismies Jussi niin sanoo. Esimerkiksi hallituksen sosiaaliturvan leikkaukset ja indeksileikkaukset ovat liian vaikeita asioita pohdittavaksi ja mieltää syyksi omaan ahdinkoon. Mikä perkeleen indeksi, herrojen höpötyksiä.

”Kyllä reki varsan opettaa”, sutkautti Soini. Niin varmaan perussuomalaisten kummallekin osapuolelle. Soinikin on tehnyt virheitä, avasi selustansa Halla-aholle. Tuli niin mukavuudenhaluiseksi, ettei itse lähtenyt ehdolle europarlamenttiin vuonna 2014. Jussi käytti aikansa Euroopassa puolueen valtaamiseen. Mikään ei kuitenkaan poista sitä tosiasiaa, että Soinin nimi on osa Suomen poliittista historiaa.

Esa Kanerva