30.10.2015
Työ- ja oikeusministeriön ja valtionvarainministeriön lakeja valmistelevat juristivirkamiehet harovat hiuksiaan ja kiroilevat. He yrittävät pysyä hallituksen vaihtuvien päätösten mukana.
Pääministeri ja työministeri ovat vaatineet joustoja työn tekemiseen ja totisesti lainsäädäntöneuvokset ovat joutuneet olemaan ketteriä ja pistämään uusiksi lähes päivittäin edelliset tuotoksensa.
Pääministeri Sipilä muutti pakkolainsäädäntöesitystään jonkun haastattelun pohjalta, koska nukkui huonosti epäoikeudenmukaisen ratkaisuesityksen jälkeen. Sunnuntaikorvaukset eivät puolittuneetkaan ja ylityökorvauksiin ei puututtaisi. Lain valmistelija aloittaa työnsä alusta.
Koska hallitus veti pois esitykset sunnuntailisien ja ylityökorvausten leikkaamisesta, tilalle hallitus esitti lomarahojen leikkaamista määräaikaisella pakkolailla. Nyt älähtivät yrittäjät. Pääministeri Sipilä tunnusti Mtv3:n haastattelussa, että hän ei edes tiennyt, että kaikilla ei ole ollut oikeutta lomarahaan. Yrittäjäjärjestö on ynnännyt, että jos lomaraha tulee kaikilla aloilla pakottavaksi, työllistämisen kustannukset yrityksissä, joissa sitä ei ole aiemmin sovellettu, nousisivat noin 3,5 prosenttia. Niissä yrityksissä, joissa lomaraha on ollut jo käytössä, sen leikkaaminen kolmanneksella taas pudottaa kustannuksia hieman reilut 1,5 prosenttia. Runsaat 200.000 työntekijää eri aloilla nuolaisivat jo suupieliään. Eilen Sipilä ilmoitti, eipäs vaan! Yrittäjäjärjestö tulkitsi Sipilän sanomaa siten, että lomarahoista voidaan edelleen sopia paikallisesti, joka järjestön tulkinnan mukaan tarkoittaa sitä, ettei lomarahaa makseta. Jos yritys ei ole aiemmin maksanut lomarahaa, ei sitä tarvitse maksaa jatkossakaan. Lain valmistelijat istuvat tukka harmaana, pitäisikö lakimuutokset tehdä työsopimus- tai vuosilomalakiin. Maanantaina tuotiin julkisuuteen vaihtoehto, jota ei ollut valmisteltu eikä perusteltu riittävästi.
Sairauslomakarenssin perustuslainmukaisuudesta ovat älähtäneet keskusjärjestöt. Niiden mukaan ensimmäinen palkaton päivä ei toteuta perustuslain tarkoitusta siitä, että jokaisella ihmisellä on oikeus toimeentuloon. Ruotsissa ensimmäinen sairauspäivä on jo pitkään ollut palkaton. Sillä ei ole käytännössä ollut vaikutusta sairauspäivien määrään. Se on huono lähtökohta, jos sillä pyritään vähentämään sairauspäivien määrää. Se ei ole kestävä peruste. Kyse on puhtaasti kustannusten siirrosta. Keskusjärjestöjen älähdyksestä Sipilän hallitus ei ole ollut moksiskaan. Vai onko niin, että hallitus haluaa muuttaa koko sopimusyhteiskunnan perusrakenteen. Sairauslomia vähennetään tosielämässä vain hyvillä käytännöillä ja luottamuksella. Ei ole kaukaa haettu ennustus, että lainsäädäntövirkamiehet puuhaavat vielä uudestaan tätä asiaa koskevien lakien kimpussa joko rukkaamalla esityksiään tai vetämällä henkselit koko esityksen yli.
Lomien leikkaaminen koskee lähinnä julkista sektoria. Pitkään ay-liikkeessä toimineena tiedän, että niissä työmarkkinaneuvotteluissa, jossa on sovittu lomien pidennyksistä, ne eivät ole tulleet ilman riihikuivaa rahaa. Jokaisesta päivästä on maksettu ja palkankorotusvarasta on siirretty jokin summa lomapäivien kuittaamiseksi. Pitkät lomat ovat olleet edustettavien tahto ja niistä on suostuttu maksamaan työnantajalle. Nyt niitä ollaan leikkaamassa korvauksetta. Tästä tietysti Kuntatyönantajien johtaja Markku Jalonen on iloinen, kuka nyt kieltäytyisi rahanarvoisen tavaran vastaanottamisesta. Lomarahat ovat olleet julkisella puolella työnantajien hampaissa viimeiset 25 vuotta ja paikallisesti niitä on kiristetty kaikilla mahdollisilla syillä. Nyt ne putoavat työantajan laariin kuin Manulle illallinen. Mitä sanoo tasa-arvovaltuutettu?
Esa Kanerva
