Sosiaali- ja terveyspalveluiden parantamista vai pannukakku?


  

                                                                                                                                            7.10.2015                                                                     

Pirkanmaan sosialidemokraattinen piiri järjesti eilen illan Sote-uudistuksen tilanteesta. Alla oleva referaatti perustuu maakuntajohtaja Esa Halmeen ja Kuntaliiton varatoimitusjohtaja Hanna Tainion alustuksiin asiasta, mutta sisältää myös kirjoittajan omia kommentteja ja mielipiteitä.

Uudistusta on perusteltu viimeiset kymmenen vuotta sillä, että sosiaali- ja terveydenhuollon palvelurakenneuudistuksen tavoitteena on kaventaa ihmisten hyvinvointi- ja terveyseroja ja hallita kustannuksia. Sitä varten sosiaali- ja terveyspalvelut yhdistetään kaikilla tasoilla. Tavoitteena on ihmisen hyvinvoinnin ja terveyden kannalta tärkeä palveluketjujen saumaton kokonaisuus ja toimivammat peruspalvelut. Tärkein peruste lienee se, että järjestäjien kantokykyä vahvistetaan.

Suomi voidaan jakaa karkeasti kolmeen osaan. Helsinki on koulutuksen ja hallinnon keskus, sitten Suomesta voidaan erotella osaamisen ja teknologin veturit ja lopuksi tulee luonnonvara-Suomi.
Eri alueilla ovat edellytykset järjestää nämä merkittävät kansalaisten peruspalvelut  taloudellisilta lähtökohdiltaan hyvin erilaiset. Helsinki, Tampere ja Oulu pärjäävät, mutta heikkoa tekee Kainuussa, Lapissa ja Pohjanmaalla. Tampereella on vahva kantokyky, rakenteet, tutkimus ja kasvuyritykset. Iskukykyindeksi on korkea, mikäli paikkakunnalla sijaitsevat yliopisto, tehdään kansainvälistä kauppaa ja suuri sairaala.

Jotta Sote-uudistusta voitaisiin viedä eteenpäin, on perustettava itsehallintoalueet. Se vaatii lainsäädäntöä, koska perustuslaissa sanotaan, että kuntia suurempien itsehallintoalueiden perustamisesta on säädettävä lailla. Itsehallintoalue saa valtakirjansa äänestäjiltä, käyttää resurssejaan suvereenisti, on vapaa tekemään sopimuksia ja asukaat omistavat sen.

Ensimmäiset vaalit pidettäneen kunnallisvaalien yhteydessä huhtikuussa -17. Suunnitelmissa on liittää organisaatioon jollakin aikataululla Työ- ja elinkeinovirastot ja Aluehallintovirastot valtion hallinnosta. Maakuntien liittojen mukaan tuleminen on vielä suuri kysymysmerkki. Pohdinnassa on myös toisen asteen koulutuksen mukaan tuleminen.

Alueita tulee olemaan enintään 19. Keskustapuolueen tavoite on saada mahdollisimman monta aluetta. Osa vaativasta erikoissairaanhoidosta siirretään ns. erityisvastuualueille.

Jos Keskustapuolue esityksessä on saanut tahtonsa läpi ns. maakuntamallista, niin on Kokoomus saanut ideologisia tavoitteitaan läpi kiitettävästi. Virkamiesesityksessä ja valmistelussa on linjattu, että palvelut tuotetaan monituottaja-mallilla. Tämä merkitsee sitä, että itsehallintoalue järjestää palvelut itse, ostaa yksityiseltä palvelun tuottajilta tai kolmannelta sektorilta. Kilpailussa korostetaan kilpailuneutraliteetin periaatetta. Eri palvelun tuottajat ovat samalla viivalla ja yhdenvertaisia kilpailutilanteessa. Kokoomuksen hellimä ajatus raha seuraa potilasta-periaate on kirjattuna esityksessä. Ja palvelusetelelit otetaan käyttöön laajasti. Kysymyksessä on maan historiassa kaikkein suurin yksityistämiskampanja!

Rahoitus on monin tavoin edelleen auki. Saavatko itsehallintoalueet oman verotusoikeuden vai tuleeko raha valtiolta, jää nähtäväksi. Lokakuussa on joka tapauksessa saatava päätös itsehallintolaista, niitten määrästä ja rahoituksen pääperiaatteet. Jos ei niin tapahdu, Sote uudistus viivästyy. Virallinen aikataulu tähtää siihen, että vuoden 2019 alussa itsehallintoalueiden toiminta alkaa. Monia epäilyksiä on vielä ilmassa ja valistuneet arvailut pitävät aikataulua liian tiukkana ja muutos mennee 2020 luvulle.

Ongelmia uudistuksen toteuttamiseksi on paljon. Vähäisin ei ole se, että miten omaisuuden siirrot kunnilta itsehallintoalueille tapahtuu. Ostavatko alueet tilat vai vuokraako kunta ne itsehallintoalueille. Tilojen tasearvo on 6 - 7 miljardia euroa. Henkilöstö siirtyy vanhoina työntekijöinä itsehallintoalueelle, mutta mitään työsuhdeturvaa ei myönnetä ja työntekijöitten tulevaisuus on pahasti auki. Iso kysymys on samalla erilaisten palkkojen harmonisointi. Henkilöstöä sosiaali- ja terveyssektorilla kunnissa on n. 200.000 työntekijää.

Tällä hetkellä palvelujaan ulkoistavien kuntien tulisi muistaa, että ulkoistamiset eivät sido itsehallintoaluetta. Teoreettisesti jollekin kunnalle voisi käydä niin, että se maksaa sosiaali- ja terveyspalveluistaan tuplahinnan.

Esa Kanerva