Minä, Timo, olen puhunut, pulinat pois!

                                                                                                                            19.10.2015

Timo Soini on nyt ollut vallassa kaksikymmentä vuotta. Uraan on mahtunut menestystä, onnenkantamoisia ja jytkyjä. Onnenkantamoisena voi pitää eurokriittiselle puolueelle ennen ensimmäistä suurta vaalivoittoa syntynyttä Portugalin rahoituskriisiä. Minähän sanoin, että näin tässä käy ja ruumiin etukeno suoristui alokkaan asennoksi ja nenä sojotti kohti taivasta.

Jokainen puolue haluaa valtaa ja jokaisen puolueen sisällä kamppaillaan paikasta auringossa. Yksikään puoluejohtaja ei voi tuudittautua oman asemansa pysyvyyteen. Aina on niskaan hengittelijöitä ja selkään puukottajia. Tämä on Soininkin osa. Silloin kun menee hyvin, on diktaattorilla hyvin pullat uunissa. Huonoina aikoina vallan kaikkivaltius punnitaan. Ei ole oletettavaa, että Soinin sanoessa olkaa hiljaa ja pulinat pois, tämä tarkoittaisi sitä, että kaikki on hyvin puolueen sisällä.

Nyt ei hyvältä näytä. Kannatuksesta näyttäisi sulaneen lähes kolmannes. Puolue on sisäisesti rikki. Jussi Halla-aho vetelee naruja, mikä viittaa siihen, että valtataistelu Soinin seuraajasta on alkanut, joko tämän luopuessa tai sitten tullessa syrjäytetyksi. Hallituksen suurin yhteinen nimittäjä ja takuumies on juuri puoluejohtaja Timo Soini. Hallituksen päivät ovat luetut, mikäli Soinin asemassa ja vallassa tapahtuu jotakin.

Koska Soinin asema on nyt vaikea, hän ei voi sanella puolue-eliitilleen, mitä he saavat olla mieltä. Tukalammaksi asian tekee vallassa olon vaikeus. Ei voi kiistää, ettei Timolla olisi kanttia tehdä vaikeita päätöksiä. Sitä ongelmaa hän ei ole kyennyt ratkaisemaan, miten säilyttää puolueen kannatus ja noudattaa hallitusohjelmaa. Tähän on Soinin kampittajien helppo tarttua ja vetää mattoa jalkojen alta.

Ulkoministerinä Timo joutuu tai saa olla paljon poissa Suomesta. Kuka johtaa paikallista hiekkalaatikkoleikkiä hänen poissa ollessaan? Nuori Tynkkynen potkii aisaa ja on varmasti saanut maistaa Soinin sanallista ruoskaa. Poika on ollut kovin hiljainen puhuttelun jälkeen. Tämä ei tarkoita sitä, että leikki olisi loppunut. Verhojen takana purnataan ja ollaan huolissaan kansan suosion menetyksestä. Syyllinen täytyy löytää ja kuka muu se voisi olla kuin puolueen puheenjohtaja. Ei olisi pitänyt suostua siihen tai tähän, nyt pitäisi erota hallituksesta. Toisaalta ei Soinin yritys vaientaa keskustelu puolueen sisällä ja vastuun pakoilu helpota mitenkään tilannetta. Hallituksen hajoaminen ja uudet vaalit olisivat kuitenkin perussuomalaisille katastrofi. Siihen loistavana taktikkona tiedetty Soini ei milloinkaan vapaaehtoisesti suostuisi.

Niin kuin kiljupannu joskus räjähtää, voi keitos perussuomalaisten sisällä kuumeta yli äyräiden. Tarvitaan joku epämieluista tapahtuma tai käännös Euroopassa, vaikka Kreikan talouden kielteinen kehitys ja avun tarve, niin nalli räjähtää. Kuka on Soinin seuraaja? Varteenotettavia haastajia ei ole näköpiirissä vai onko?

Hurja urakehitys, kaksikymmentä vuotta vallassa puolueessa ja valtaan voi Timonkin ura tyssätä. Maailman historian kirjoihin hän päätyy miehenä, joka tavoitteli ministeriyttä, sai sen ja vallan vastuunkantamisesta maksoi kalliin hinnan.

Esa Kanerva